11.12.2015

Vaatimukset

Ammattiliitto Pro ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- vahvistaa Aeroc Jämerä Oy:n menetelleen rakennusaine- ja betoniteollisuuden toimihenkilöitä koskevan työehtosopimuksen yhteistoimintasopimuksen 3.3 kohdan vastaisesti irtisanoessaan työsuojeluvaltuutettuna toimineen A:n työsopimuksen 23.4.2013 päivätyllä irtisanomisilmoituksella päättymään 23.5.2013,

- velvoittaa Aeroc Jämerä Oy:n suorittamaan A:lle korvauksena hänen työsopimuksensa perusteettomasta päättämisestä A:n 24 kuukauden palkkaa vastaavan määrän 71.552,16 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 16.4.2015 lukien,

- tuomitsee Aeroc Jämerä Oy:n hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta,

- tuomitsee Rakennustuoteteollisuus RTT ry:n hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä ja

- velvoittaa Rakennustuoteteollisuus RTT ry:n ja Aeroc Jämerä Oy:n yhteisvastuullisesti korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut 4.923,22 eurolla korkoineen.

Perusteet

Työnantaja on tunnustanut A:n aseman työsuojeluvaltuutettuna tekemällä työsuojeluyhteistyötä A:n kanssa ja maksamalla hänelle työsuojeluvaltuutetun palkkiota myös vuoden 2010 jälkeen. A:n asema työsuojeluvaltuutettuna on ollut esillä yrityksen edustajan kanssa käydyissä keskusteluissa ennen A:n jäämistä vuorotteluvapaalle elokuussa 2011. A:n vuorotteluvapaan aikana hänen sijaisenaan tässä tehtävässä toimi varatyösuojeluvaltuutettu, jonka mandaatti perustui samaan perusteeseen kuin A:n.

Yhtiössä ei ole sovittu siitä, että työsuojeluvaltuutetun tai hänen varavaltuutettunsa kausi olisi jotain muuta kuin työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta annetun lain mainitsema kaksi kalenterivuotta. Näin ollen A:n työsuojeluvaltuutetun kausi on voinut päättyä aikaisintaan 31.12.2012. Koska 23.4.2013 toimitettu irtisanominen on tällöin tapahtunut kuuden kuukauden sisällä työsuojeluvaltuutetun aseman päättymisestä, se on yhteistoimintasopimuksen 3.3. kohdan 6 kappaleen tarkoittaman työsuojeluvaltuutetun työsuhdeturvaan kuuluvan jälkisuojasäännöksen vastainen ja koko irtisanominen on näin ollen työehtosopimuksen vastainen. Työnantaja on nimenomaisesti rikkonut mainittua sopimusmääräystä irtisanoessaan A:n työsopimuksen.

Yrityksessä syyskuussa 2012 toimitettu työsuojeluvaltuutetun vaaliksi kutsuttu tapahtuma ei oikeuta tulkitsemaan asiaa toisin, koska edellä todetun lain mukaan työsuojeluvaltuutettu ja varavaltuutetut on valittava nimenomaan työntekijöiden järjestämällä vaalilla. Syyskuun 2012 tapahtuma oli puhtaasti työnantajan organisoima ja sen toteutti käytännössä yhtiön varatoimitusjohtaja C. Tapahtuman luonnetta kuvaa C:n ilmoitus, jonka mukaan yrityksen johto valitsee työsuojeluvaltuutetun, mikäli äänet vaalissa menevät tasan. A:n tiedusteltua syytä uusiin vaaleihin syyksi kerrottiin yrityksen omistajan vaihtuminen. Tämäkään ei ole pätevä peruste työsuojeluvaltuutetun kauden päättämiseen ennen aikojaan. Vaikka vaali katsottaisiin vastoin kantajan käsitystä päteväksi, voisi uuden työsuojeluvaltuutetun kausi alkaa tässäkin tapauksessa vasta vanhan kauden päätyttyä eli aikaisintaan 1.1.2013.

Kohtuullisena korvauksena on tässä tapauksessa pidettävä 24 kuukauden palkkaa vastaavaa korvausta. A on jäänyt työnantajan perusteettoman menettelyn johdosta työttömäksi, ja työttömyys on kestänyt yhtäjaksoisesti 9.2.2015 saakka eli yhteensä 20,5 kuukautta. Vähintään yksi kolmasosa vaaditusta korvauksesta on katsottava työsopimuslain 12 luvun 3 §:n tarkoittamaksi korvaukseksi aineettomasta vahingosta, koska A on voimakkaasti loukkaantunut ja kärsinyt työnantajan menettelystä. A:n savustaminen ulos työpaikalta alkoi 24.1.2013 pidetyissä kehityskeskusteluissa, joissa työnantaja sovitun kehityskeskustelun sijasta tarjosi hänelle työsuhteen päättämissopimusta. A ei tähän suostunut, mutta hän sairastui työnantajan menettelyn johdosta ja joutui olemaan keväällä 2013 paljon sairauslomalla. Lopullinen irtisanominen pahensi entisestään A:n terveystilannetta, joka ei vieläkään ole täysin palautunut ennalleen. A:n palkka on ollut työsuhteen päättyessä 2981,34 euroa kuukaudessa.

Työnantaja on tosiasiallisesti tunnustanut A:n työsuojeluvaltuutetun aseman kaudella 2011 – 2012. Tästä huolimatta työnantaja on irtisanonut työsopimuksen kiistattomasti jälkisuojan voimassaoloaikana. Työnantajan menettely osoittaa hyvin selkeää ja kiistatonta sopimusmääräyksen rikkomista. Työnantaja on tästä syystä tuomittava hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta. Vaatimus on työtuomioistuimen aiemman oikeuskäytännön (esimerkiksi TT 1996:20 ja TT 2006:43) vastainen, mutta kantaja perustelee sitä seuraavilla syillä.

Ensinnäkin hyvityssakon maksamisvelvollisuus perustuu työehtosopimuslain 7 §:ään, ei siis mihinkään työehtosopimusmääräykseen. Lainkohdan mukaan siinä säädetyt määräykset voidaan työehtosopimuksessa poistaa tai muuttaa eli sopimusosapuolilta edellytetään nimenomaista sopimusmääräystä, mikäli halutaan, ettei hyvityssakkoa tule maksaa.

Toiseksi monessa Ammattiliitto Pro ry:n solmimassa työehtosopimuksessa, kuten teknologiateollisuuden toimihenkilöiden työehtosopimuksen irtisanomissuojasopimuksessa, on nimenomaisesti sovittu, että sitä rikottaessa ei irtisanomiskorvauksen lisäksi tule maksettavaksi hyvityssakkoa. Kun samaa sopimusmääräystä ei ole riidanalaisen työehtosopimuksen yhteistoimintasopimuksessa, jonka rikkomisesta nyt on kysymys, asiassa pitäisi olla kiistatonta, että hyvityssakon maksuvelvollisuus on edellä todetun lainkohdan mukaisesti voimassa.

Kolmanneksi työtuomioistuimen aikaisempi tulkintalinja on edellä mainittujen seikkojen lisäksi virheellinen myös siitä syystä, että irtisanomiskorvaus ja hyvityssakko eivät ole päällekkäisiä tai kaksinkertaisia korvauksia samasta asiasta, koska ne maksetaan eri tahoille.

Rakennustuoteteollisuus RTT ry on tuomittava hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä, koska se ei ole ohjeistanut työnantajaa toimimaan riidanalaisen sopimusmääräyksen mukaisesti ja estämään A:n työsopimuksen irtisanomista jälkisuojan voimassaoloaikana.

Vastaus kannevaatimuksiin

Rakennustuoteteollisuus RTT ry ja Aeroc Jämerä Oy ovat vaatineet, että kanne hylätään ja Ammattiliitto Pro ry velvoitetaan korvaamaan niiden oikeudenkäyntikulut 5.217,60 eurolla korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Asema työsuojeluvaltuutettuna ja irtisanomisoikeus

Laissa työsuojelun valvonnasta ja työsuojeluyhteistoiminnasta työpaikoilla säädetään, että työsuojeluvaltuutettu ja kaksi varavaltuutettua tulee valita työpaikoilla, joilla työskentelee säännöllisesti vähintään kymmenen työntekijää. Toimikausi on lain mukaan kaksi kalenterivuotta, ellei työnantajan ja työntekijöiden kesken ole toisin sovittu. A on valittu työsuojeluvaltuutetuksi 2.4.2009 työntekijöiden järjestämällä vaalilla toimikaudeksi 2009-2010, kun Jämerä-kivitalot Oy perustettiin. A:n kyseinen toimikausi työsuojeluvaltuutettuna on päättynyt 31.12.2010.

Työntekijät eivät ole järjestäneet työsuojeluvaltuutetun vaalia toimikautta 2011 - 2012 varten. Työpaikalla ei näin ollen ole ollut työsuojeluvaltuutettua 1.1.2011 alkaen. Lain, oikeuskäytännön ja oikeuskirjallisuuden kannanotot työsuojeluvaltuutetun valinnan ja toimikauden suhteen ovat hyvin yksiselitteisiä. Työsuojeluvaltuutettu on aina nimenomaisesti valittava kullekin toimikaudelle työntekijöiden toimesta eikä työsuojeluvaltuutetun asema siis voi automaattisesti jatkua kauden päätyttyä. Toimikausi on kaksi kalenterivuotta ellei toisin ole sovittu. Työsuojeluhallinnon vaaliohjeessa todetaan, että työsuojeluvaltuutettujen ja varavaltuutettujen toimikautta voidaan sopia jatkettavan seuraavalle toimikaudelle henkilöstökokouksen niin sanotussa sopuvaalissa. Edellytyksenä tällaisen sopuvaalin pätevyydelle on, että koko henkilöstöllä on ollut mahdollisuus osallistua henkilöstökokoukseen ja heillä on ollut ennakkoon tiedossa asian käsittely kyseessä olevassa kokouksessa ja että kokouskutsu on toimitettu koko henkilöstölle 14 vuorokautta ennen kokousta. Työpaikalla ei ole käyty toimikauden 2011 - 2012 osalta varsinaista eikä myöskään sopuvaalia ja näin ollen työpaikalla ei ole ollut työsuojeluvaltuutettua ennen seuraavaa työsuojeluvaltuutetun vaalia, joka järjestettiin syyskuussa 2012.

Työnantaja on virheellisesti maksanut A:lle työsuojeluvaltuutetun korvausta 31.12.2010 jälkeen ainoastaan siitä syystä, että on unohtanut ilmoittaa ulkoistettuun palkanlaskentaan A:n työsuojeluvaltuutetun toimen päättymisestä. Pelkkä työnantajan virheellisesti maksama työsuojeluvaltuutetun korvaus ei johda siihen, että A olisi tullut valituksi työsuojeluvaltuutetuksi toimikaudelle 2011 - 2012 eikä siihen, että A:n toimikausi olisi tämän johdosta automaattisesti jatkunut 31.12.2010 jälkeen. Työsuojeluvaltuutetun asema edellyttää edellä mainitusti työntekijöiden järjestämää varsinaista vaalia tai henkilöstökokouksen sopuvaalia eikä työpaikalla ole järjestetty kumpaakaan toimikauden 2011 - 2012 osalta. Myöskään Työturvallisuuskeskuksen työsuojeluvaltuutettuja koskevan rekisterin mukaan yrityksessä ei ole ollut työsuojeluvaltuutettua aikavälillä 1.1.2011 - 30.9.2012.

Työnantaja ei ole tehnyt työsuojeluyhteistyötä A:n kanssa 31.12.2010 jälkeen eikä A ole käytännössä toiminut työsuojeluvaltuutetun tehtävässä myöskään suhteessa edustamiinsa 31.12.2010 jälkeen. A ei ole myöskään elokuussa 2011 vuorotteluvapaalle jäädessään käynyt kenenkään kanssa keskustelua työsuojeluvaltuutetun asemasta eikä siitä, kuka hoitaa tätä tehtävää hänen vuorotteluvapaansa aikana. Kaudelle 2009 - 2010 valitut varatyösuojeluvaltuutetut eivät enää työskennelleet yrityksessä A:n jäädessä vuorotteluvapaalle eivätkä joka tapauksessa olisi olleet enää varatyösuojeluvaltuutetun asemassa. Kukaan ei ole toiminut työsuojeluvaltuutettuna A:n vuorotteluvapaan aikana.

Työntekijät järjestivät työsuojeluvaltuutetun vaalin syyskuussa 2012 C:n toimesta D:n esityksen myötä siitä syystä, ettei yrityksessä ollut työsuojeluvaltuutettua. C ei ole työnantajan edustaja eikä hän ollut vaalin aikaan myöskään työsuojelupäällikkö, vaan toimihenkilö muiden joukossa, jota tuleva työsuojeluvaltuutettu tulisi edustamaan. C on toiminut työsuojelupäällikkönä vasta 1.10.2012 alkaen, jolloin työnantaja osoitti hänet kyseiseen tehtävään. C ei ole ollut yrityksen osakeyhtiölain mukainen varatoimitusjohtaja työsuojeluvaltuutetun vaalin aikaan syyskuussa 2012 eikä muulloinkaan. Yrityksessä ei ole ollut varatoimitusjohtajaa lainkaan. Kesä-heinäkuun vaihteessa 2012 Jämerän liiketoiminnan kaupan jälkeen uusi virolainen johto määräsi C:n toimimaan Suomessa niin sanottuna toimiston vastuuhenkilönä niissä tilanteissa, kun toimitusjohtaja on estynyt. Tästä syystä C:tä kehotettiin käyttämään varatoimitusjohtajan titteliä. C ei ollut millään tapaa osakeyhtiölain mukaisen varatoimitusjohtajan asemassa eikä hänen roolinsa ollut työnantajan edustaja, vaan yksi toimihenkilöistä myyntipäällikön tehtävässä. C:llä ei milloinkaan ole ollut palkkaus- tai irtisanomisoikeutta eikä nimenkirjoitusoikeutta. Titteli olisi yhtä hyvin voinut olla jotain muuta kuin "varatoimitusjohtaja".

C tiedusteli ehdokkaita vaaliin, mutta koska kukaan ei ilmoittautunut, hän ilmoitti valituksi tulevan eniten ääniä saaneen henkilön, jos tämä suostuu tehtävään. Eniten ääniä sai ja näin ollen valituksi tuli B. A valittiin ensimmäiseksi varavaltuutetuksi. Sillä, että C tietämättömyyttään virheellisesti totesi työnantajan määräävän vaalin lopputuloksen äänten mennessä tasan, ei ole merkitystä asiassa, sillä vaali ei mennyt tasan vaan B sai eniten ääniä. Työsuojeluvaltuutettu valittiin edustamaan kaikkia työpaikalla työskenteleviä henkilöitä, mukaan lukien C ja D. Työpaikalla työskentelevistä henkilöistä kukaan ollut työnantajan edustajan asemassa. Työnantajan edustajia olivat ainoastaan yrityksen toimitusjohtaja ja hallitus.

A oli tietoinen vaalin järjestämisestä, hänellä oli mahdollisuus asettua siinä ehdokkaaksi ja äänestää. A tai kukaan muu työpaikalla ei missään vaiheessa ennen vaalia tai sen jälkeen kyseenalaistanut vaalia eikä esittänyt A:n olevan työsuojeluvaltuutettu. Näin ollen A itse tai kukaan muukaan työpaikalla ei mieltänyt A:ta työsuojeluvaltuutetuksi. A osallistui vaalin myötä muodostetun työsuojelutoimikunnan kokouksiin 8.10.2012 ja 20.12.2012 ensimmäisen varavaltuutetun roolissaan. Työsuojelutoimikunnan ensimmäisessä kokouksessa 8.10.2012 yhteisymmärryksessä läsnä olleiden kesken todettiin työsuojelutoimikunnan kokoonpano ja toimikausi 1.10.2012 - 31.12.2014 ja päätettiin muun muassa uusien työsuojeluvaltuutettujen ilmoittamisesta työturvallisuuskeskuksen työsuojeluhenkilörekisteriin. Edellä selostetun perusteella koko henkilöstö, mukaan lukien A, on hyväksynyt syyskuun 2012 työsuojeluvaltuutetun vaalin ja sen lopputuloksen.

A:n toimikausi työsuojeluvaltuutettuna on päättynyt vuoden 2010 loppuun. Henkilöstö ei ole järjestänyt vaalia, sopuvaalia eikä millään muullakaan tavalla valinnut A:ta työsuojeluvaltuutetuksi kauden 2009 - 2010 jälkeiseen aikaan eikä henkilöstöllä ole ollut työsuojeluvaltuutettua 1.1.2011 ja 1.10.2012 välisenä aikana. Näin ollen A ei ole ollut työsuojeluvaltuutetun suojan tai jälkisuojan piirissä irtisanomisensa aikaan huhtikuussa 2013.

Vaikka A katsottaisiin jollakin tapaa valitun työsuojeluvaltuutetuksi uudestaan kautensa 2009-2010 jälkeen, on hänen asemansa työsuojeluvaltuutettuna tällöinkin päättynyt viimeistään syyskuun 2012 täysin pätevän työsuojeluvaltuutetun vaalin myötä, johon hän on itse saanut mahdollisuuden osallistua, jota hän ei ole kyseenalaistanut ja jonka lopputuloksen ja asemansa ensimmäisenä varatyösuojeluvaltuutettuna hän on työsuojelutoimikunnan kokouksessa hyväksynyt ilmoitettavaksi Työturvallisuuskeskuksen rekisteriin. Näin ollen A:n työsuojeluvaltuutetun asema on tässäkin tapauksessa päättynyt viimeistään 30.9.2012 ja työsuojeluvaltuutetun jälkisuoja maaliskuun loppuun 2013. A ei siis ole ollut työsuojeluvaltuutetun suojan tai jälkisuojan piirissä enää irtisanomisensa aikaan 24.4.2013.

Edellä mainituilla perusteilla RTT ry katsoo, ettei A ole ollut työsuojeluvaltuutetun suojan tai jälkisuojan piirissä irtisanomisensa aikaan. Työnantajalla on ollut työsopimuslain 7 luvun 3 §:n mukaiset perusteet irtisanoa A ja irtisanominen on ollut täysin lain ja työehtosopimuksen mukainen.

Valvontavelvollisuuden laiminlyönti

RTT ry ei voi olla vastuussa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä, sillä asia on tullut sen tietoon vasta keväällä 2014, jolloin A oli jo irtisanottu ja työsuhde päättynyt.

Vaaditun korvauksen määrä ja hyvityssakkovaatimus

Työnantaja ei ole rikkonut lakia eikä työehtosopimusta eikä vaaditun korvauksen ja hyvityssakon määräämiselle ole perusteita. Vaadittu korvaus on myös määrältään kohtuuton. Kohtuullinen korvaus olisi korkeintaan 10 kuukauden palkkaa vastaava määrä.

Työtuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan hyvityssakkoa tieten rikkomisesta ei tuomita tilanteessa, jossa työnantaja velvoitetaan suorittamaan korvausta työsuhteen perusteettomasta päättämisestä. Hyvityssakkovaatimus ei näin ollen ole perusteltu.

Perustelut

Kysymyksenasettelu ja sovellettavat säännökset

Asiassa on ensin arvioiva kysymystä siitä, onko A ollut rakennusaine- ja betoniteollisuuden toimihenkilöitä koskevan työehtosopimuksen yhteistoimintasopimuksen mukaisen työsuojeluvaltuutettua koskevan työsuhdeturvan piirissä, kun hänet irtisanottiin 23.4.2013. Riidatonta on, että A on toiminut työsuojeluvaltuutettuna toimikaudella 2009 – 2010. Seuraavat työsuojeluvaltuutetun vaalit järjestettiin syyskuussa 2012, jolloin A ei tullut valituksi työsuojeluvaltuutetuksi.

Työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta annetun lain 30 §:n 1 momentin mukaan työsuojeluvaltuutettu ja varavaltuutetut on valittava työntekijöiden järjestämällä vaalilla toimikaudeksi, jonka pituus on kaksi kalenterivuotta, jollei toimikaudesta 23 §:ssä säädetyn mukaisesti toisin sovita. Kahta kalenterivuotta pidemmästä toimikaudesta voidaan sopia 23 §:n 1 momentissa tarkoitetulla sopimuksella. Toimikausi voidaan sopia myös työsuojelutoimikunnassa tai sitä vastaavassa yhteistoimintamenettelyssä perustellusta syystä neljäksi kalenterivuodeksi. Vaalin ajasta ja paikasta on sovittava etukäteen työnantajan kanssa. Vaali on järjestettävä niin, että työpaikan kaikki työntekijät voivat osallistua siihen ja että se ei aiheuta tarpeetonta haittaa työpaikan toiminnalle.

Lain 23 §:n 1 momentin mukaan tässä luvussa säädetyn yhteistoiminnan järjestämisestä voidaan sopia toisin kirjallisella sopimuksella, jonka osapuolina ovat työnantajien ja työntekijöiden valtakunnalliset yhdistykset.

Kuten lain esitöissä todetaan, työsuojeluvaltuutetun vaali voi olla myös sopuvaali. Valinta on kuitenkin järjestettävä niin, että kaikki työpaikan työntekijät voivat osallistua siihen. (HE 94/2005 vp s. 34.)

Onko A ollut työsuojeluvaltuutettu kaudella 2010 - 2011

Riidatonta on, että Aeroc Jämerä Oy:ssä työntekijät eivät järjestäneet työsuojeluvaltuutetun vaalia toimikautta 2010 – 2011 varten. A oli kertomansa mukaan itse siinä käsityksessä, että hänen tehtävänsä työsuojeluvaltuutettuna jatkui myös seuraavalle kaksivuotiskaudelle, joka alkoi 1.1.2010. Tämä ilmenee myös hänen 21.1.2011 ammattiliittoon lähettämästään sähköpostista. Vastaava käsitys oli myös todistajina kuulluilla A:n työtovereilla G:llä, F:llä ja H:lla.

G on kertonut, että hän pyysi keväällä 2011 A:ta työsuojeluvaltuutetun ominaisuudessa G:n työsuhteen mahdollista päättämistä koskevaan neuvotteluun työnantajan kanssa. G:lle oli aikoinaan ilmoitettu A:n olevan työsuojeluvaltuutettu, eikä sittemmin ollut puhetta, että tämä ei enää toimisi tehtävässä. A oli itsekin esiintynyt työsuojeluvaltuutettuna. Muiden kanssa G ei ollut asiasta keskustellut, eikä hän tiennyt, oliko työnantaja ymmärtänyt A:n olleen neuvottelussa mukana nimenomaan työsuojeluvaltuutettuna. F on kertonut, että A:n asema työsuojeluvaltuutettuna oli kaikkien yleisessä tiedossa, ja siitä oli kahvipöydissä puhetta. F:ää A oli tukenut uuvuttavassa työtilanteessa keväällä 2011. Myös H, joka aloitti yhtiössä kesäkuussa 2011, on kertonut saaneensa sen käsityksen, että A olisi työpaikan työsuojeluvaltuutettu.

Työpaikalla niin ikään vuonna 2011 työskennelleet I ja D eivät kertomansa mukaan olleet siinä käsityksessä, että toimikaudella 2011 – 2012 työpaikalla olisi ollut työsuojeluvaltuutettua. He ovat kertoneet, että vaalit järjestettiin vuonna 2009, eikä seuraavana vuonna vaaleista käyty keskustelua eikä niitä järjestetty. Sen sijaan omistajanvaihdoksen jälkeen syksyllä 2012 alettiin käydä keskustelua työsuojeluvaltuutetun tarpeesta. Tähän liittyen työtuomioistuimessa on esitetty kirjallisena todisteena D:n C:lle 7.9.2012 lähettämä sähköpostiviesti, jossa hän ehdotti työsuojeluvaltuutetun valitsemista työpaikalle. Myöskään B, joka aloitti yhtiössä elokuussa 2011 muutamaa viikkoa ennen kuin A jäi vuodeksi vuorotteluvapaalle, ei ollut kertomansa mukaan saanut sellaista tietoa, että A olisi ollut enää tuolloin työsuojeluvaltuutettu. Samalla tavalla on kertonut maaliskuussa 2012 yhtiössä työskentelyn aloittanut C. Työturvallisuuskeskukselle työsuojeluhenkilöilmoitus oli tehty toimikauden 2009 – 2010 osalta sekä toimikauden 1.10.2012 – 31.12.2014 osalta.

Esitetyn henkilötodistelun perusteella osa työpaikan henkilöstöstä A mukaan lukien on ollut siinä käsityksessä, että A:n työsuojeluvaltuutetun kausi on jatkunut automaattisesti toimikauden 2009 - 2010 jälkeen. Osa työntekijöistä taas on olettanut, että työpaikalla ei ollut työsuojeluvaltuutettua lainkaan toimikaudella 2010 – 2011. I:n, D:n, B:n ja C:n kertomuksia vahvistaa puuttuvien rekisterimerkintöjen lisäksi se seikka, että A:n käytännön toiminnasta työsuojeluvaltuutettuna vuosina 2011 - 2012 ei ole juurikaan esitetty näyttöä G:n kertomusta lukuun ottamatta. G:kin oli vain olettanut A:n edelleen olevan työsuojeluvaltuutettu. Näyttöä ei ole esitetty myöskään siitä, että joku olisi toiminut työsuojeluvaltuutetun sijaisena A:n vuorotteluvapaan aikana.

A:n omaa käsitystä on ymmärrettävästi vahvistanut se, että työnantaja on maksanut hänelle työsuojeluvaltuutetun korvausta vielä vuoden 2010 jälkeen. Vastaaja on väittänyt maksun tapahtuneen erehdyksestä, kun työnantaja oli unohtanut ilmoittaa työsuojeluvaltuutetun toimikauden päättymisestä palkanlaskentaa hoitavalle yhtiölle. Työtuomioistuimessa ei ole kuultu yhtiön silloista johtoa, mutta kesällä 2012 yhtiön johtoon siirtyneen toimitusjohtaja E:n kertomuksella on tullut selvitetyksi, että A:lle oli elokuussa 2012 päättyneen vuorotteluvapaan jälkeen maksettu korvausta virheellisesti, koska E oli vasta myöhemmin saanut henkilöstöltä tietää, että A:n toimikausi oli tosiasiassa päättynyt jo 31.12.2010. Yhteistoimintakokouksen pöytäkirjan 15.12.2010 merkintä siitä, että työsuojeluvaltuutetulla on toimensa mukainen suoja ja lomautukset eivät koske häntä ei yksinään osoita A:n toimikauden työsuojeluvaltuutettuna jatkuneen seuraavalle kaksivuotiskaudelle 2011 – 2012.

Johtopäätöksenään työtuomioistuin toteaa, että työsuojeluvaltuutetun toimikausi on lain mukaan kaksi vuotta, eikä tässä asiassa ole sovittu muusta toimikauden pituudesta. A on ollut työsuojeluvaltuutettuna toimikauden 2009 – 2010, eikä tämän jälkeen vaaleja ole järjestetty ennen kuin syyskuussa 2012. Kun vain osa työntekijöistä on ollut siinä käsityksessä, että A on edelleen ollut työsuojeluvaltuutettu vuosina 2010 – 2011, ei voida katsoa, että työntekijät olisivat edes hiljaisesti hyväksyneet A:n aseman työsuojeluvaltuutettuna siten, että kyse olisi tosiasiallisesti ollut sopuvaaleista.

Edellä lausutuilla perusteilla työtuomioistuin katsoo, että A:n toimikausi työsuojeluvaltuutettuna on päättynyt 31.12.2010 eikä hän ole ollut työehtosopimuksen mukaisen työsuojeluvaltuutetun jälkisuojan piirissä irtisanomishetkellä 23.4.2013. Kanne on näin ollen hylättävä. Asian näin päättyessä ei ole tarpeen arvioida syyskuussa 2012 järjestettyjen vaalien asianmukaisuutta.

Oikeudenkäyntikulut

Ammattiliitto Pro ry on asian hävitessään työtuomioistuimesta annetun lain 33 a §:n nojalla velvollinen korvaamaan Rakennustuoteteollisuus RTT ry ja Aeroc Jämerä Oy:n oikeudenkäyntikulut. Kuluvaatimuksen määrä on riidaton.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Ammattiliitto Pro ry velvoitetaan korvaamaan Rakennustuoteteollisuus RTT ry:n ja Aeroc Jämerä Oy:n oikeudenkäyntikulut 5.217,60 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Wirén puheenjohtajana sekä Siitonen, Hotti, Rekola, Lehto ja Schön jäseninä. Sihteeri on ollut Anttila.

Tuomio on yksimielinen.