26.10.2015

Vaatimukset

Kunta-alan koulutettu Hoitohenkilöstö KoHo ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- vahvistaa, että kunnallisen yleisen työ- ja virkaehtosopimuksen III luvun 4 §:n perusteella A:n, B:n, C:n, D:n, E:n ja F:n varallaoloksi vuosina 2010-2012 Nilsiän sairaankuljetuksessa Siilinjärven kunnan palveluksessa luettu aika tulee lukea kokonaisuudessaan työajaksi,

- velvoittaa Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin kuntayhtymän suorittamaan palkkasaatavana

A) A:lle vuodelta 2010 yhteensä 2.719,08 euroa laillisine viivästyskorkoineen

31.12.2010 lukien, vuodelta 2011 yhteensä 19.715,02 euroa laillisine viivästyskorkoineen

31.12.2011 lukien ja vuodelta 2012 yhteensä 22.446,70 euroa laillisine viivästyskorkoineen 31.12.2012 lukien,

B) B:lle vuodelta 2010 yhteensä 18.794,99 euroa laillisine viivästyskorkoineen

31.12.2010 lukien, vuodelta 2011 yhteensä 18.113,56 euroa laillisine viivästyskorkoineen

31.12.2011 lukien ja vuodelta 2012 yhteensä 20.175,27 euroa laillisine viivästyskorkoineen 31.12.2012 lukien,

C) C:lle vuodelta 2010 yhteensä 6.915,42 euroa laillisine viivästyskorkoineen 31.12.2010 lukien ja vuodelta 2012 yhteensä 24.444,66 euroa laillisine viivästyskorkoineen 31.12.2012 lukien,

D) D:lle vuodelta 2010 yhteensä 24.330,51 euroa laillisine viivästyskorkoineen

31.12.2010 lukien, vuodelta 2011 yhteensä 22.866,13 euroa laillisine viivästyskorkoineen

31.12.2011 lukien ja vuodelta 2012 yhteensä 11.160,08 euroa laillisine viivästyskorkoineen 31.12.2012 lukien,

E) E:lle vuodelta 2010 yhteensä 24.829,35 euroa laillisine viivästyskorkoineen

31.12.2010 lukien, vuodelta 2011 yhteensä 23.329,43 euroa laillisine viivästyskorkoineen

31.12.2011 lukien ja vuodelta 2012 yhteensä 25.487,93 euroa laillisine viivästyskorkoineen 31.12.2012 lukien ja

F) F:lle vuodelta 2010 yhteensä 13.653,97 euroa laillisine viivästyskorkoineen

31.12.2010 lukien, vuodelta 2011 yhteensä 12.171,48 euroa laillisine viivästyskorkoineen

31.12.2011 lukien ja vuodelta 2012 yhteensä 24.236,01 euroa laillisine viivästyskorkoineen 31.12.2012 lukien,

- tuomitsee Kunnallisen työmarkkinalaitoksen maksamaan sille työehtosopimuslain

8 ja 9 §:n mukaista hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä sekä

- velvoittaa Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin kuntayhtymän yhteisvastuullisesti korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut 8.150 eurolla korkoineen.

Perusteet

Työnantaja on määritellyt työntekijöille käytännössä välittömän lähtövalmiuden kaikkina varallaoloaikoina, mikä on johtanut siihen, että työntekijöiden on käytännössä pitänyt työnantajan määräyksestä oleskella erittäin rajatulla alueella. Siten kysymys ei ole ollut varallaolosta vaan työajasta. Toinen työparin työntekijä on ollut koko ajan sidottu ambulanssiin, johon hänen on täytynyt pystyä siirtymään välittömästi hälytyksen tullessa. Toinen työntekijä on puolestaan joutunut oleskelemaan ennalta tiedetyssä paikassa, josta hänet voidaan ambulanssilla hakea niin, että molemmat ovat autossa kaikkine työvälineineen matkalla kohteeseen 5-10 minuutin kuluttua hälytyksestä. Molemmilla työntekijöillä on koko ajan ollut Virve-puhelin, jonka kautta on ollut velvollisuus ottaa vastaan tietoja ja käydä keskustelua hälytyskeskuksen kanssa heti kun hälytys on tullut. Kumpikaan työntekijä ei siis ole voinut järjestää ajankäyttöään käytännössä juurikaan vähäisemmin rajoituksin kuin jos heillä olisi ollut velvollisuus olla nimenomaan työpaikalla päivystämässä.

Työnantaja ei ole antanut työehtosopimuksen edellyttämää kirjallista ohjetta, josta kävisi ilmi esimerkiksi, missä ajassa työpaikalle tulee lähteä hälytyksen tultua tai missä työntekijöiden tulee oleskella varallaolon aikana. Keskusneuvottelupöytäkirjaan kirjatun työmarkkinalaitoksen kannan mukaan ambulanssin valmiusajaksi on määritelty 15 minuuttia. Liikelaitos Siiliset -peruspalvelukeskuksen internetsivuilla on vuosina 2010 ja 2011 todettu, että ambulanssin lähtövalmius on arkisin kello 8.00-18.00 välillä välitön ja kello 18.00-8.00 välillä "noin 5 min". Esimiehiltä kysyttäessä työntekijöille on ilmoitettu, että keikoille on lähdettävä kaikkina kellonaikoina välittömästi hälytyksen tullessa.

Työntekijöiden työpaikka on käytännössä ollut ambulanssi. Työntekijät eivät hälytyksen tullessa ole lähteneet esimerkiksi sairaalaan tai terveyskeskukseen, vaan työnteko on tapahtunut ambulanssissa sekä siellä, missä potilas milloinkin on ollut hälytyksen sattuessa. Työntekijät ovat siis olleet velvollisia oleskelemaan pääasiallisen työpaikkansa, ambulanssin välittömässä läheisyydessä.

Lähtövalmiuden lisäksi asiassa on merkitystä sillä, että työtehtäviä on varallaolon aikana ollut erittäin tiheästi. Hälytykset ovat toistuneet tasaisesti kaikkina vuorokauden aikoina, joten hälytysten tiheys on jatkuvasti ollut sellaista, ettei työntekijä ole välissä päässyt käytännössä irtautumaan työstään. Myös työntekijöiden vuosittaiset tuntimäärät tulee ottaa huomioon asiaa arvioitaessa. Sairaankuljettajien yhteenlaskettu aktiivitöiden ja varallaoloksi merkittyjen tuntien määrä on saattanut olla kaksinkertainen verrattuna varallaoloa tekemättömän hoitajan työaikaan. Tehtävät ovat saattaneet olla erittäin kiireellisiä, jolloin viivästyminen tavoiteajasta on voinut johtaa jopa ihmisen kuolemaan. Tällaista varallaoloa voidaan sekä määränsä että sitovuutensa perusteella pitää sellaisena, joka kohtuuttomasti haittaa työntekijän vapaa-ajan käyttöä.

Valvontavelvollisuuden laiminlyönti

Kunnallinen työmarkkinalaitos on saanut kaikki asian kannalta merkitykselliset tiedot viimeistään keskusneuvottelujen kuluessa. Sen olisi tullut puuttua sairaanhoitopiirin menettelyyn, mitä se kuitenkaan ei missään vaiheessa ole tehnyt.

Työmarkkinalaitoksen asiamies on jo paikallisneuvotteluihin antanut työnantajalle virheellisen ohjeistuksen, jolla se on asettunut tukemaan työehtosopimusta rikkovaa menettelyä. Työmarkkinalaitos on saattanut työnantajan sellaiseen käsitykseen, että työnantaja voi täysin vapaasti määritellä lähtövalmiuden ja että lähtövalmiusajan lyhentäminen johtaa ainoastaan varallaolokorvauksen suuruuden arviointiin.

Vastaus kannevaatimuksiin

Kunnallinen työmarkkinalaitos on vastauksessaan, johon Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin kuntayhtymä on yhtynyt, vaatinut kanteen hylkäämistä ja että Kunta-alan koulutettu Hoitohenkilöstö KoHo ry velvoitetaan korvaamaan Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin kuntayhtymän oikeudenkäyntikulut 5.400 eurolla korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Sairaankuljettajien työvuoroluetteloon varallaoloksi merkittyä aikaa ei voida lukea työajaksi millään kanteessa väitetyllä perusteella tai minkään kokonaisarvioinnin perusteella. Työntekijän omassa kodissa tai sen lähiympäristössä taikka muussa omavalintaisessa paikassa työtehtäviä tekemättä viettämää aikaa ei voida lukea työajaksi. Tämä ei vastaisi KVTES:n työaikaa ja varallaoloaikaa koskevien määräysten sisältöä.

Sairaankuljettajien varallaolojärjestely on ollut vapaamuotoista varallaoloa. Sairaankuljettajat ovat saaneet valita, ovatko he varallaoloaikana omassa kodissaan vai muussa valitsemassaan paikassa. Työnantaja ei ole missään vaiheessa edellyttänyt, että sairaankuljettajien pitää olla varalla työpaikalla taikka muualla tietyssä paikassa, vaan on sallinut vapaamuotoisen varallaolon mukaisesti liikkumavapautta. Työnantaja on järjestänyt työntekijöiden käyttöön myös lepotilan terveysasemalla, ja tätä mahdollisuutta on halutessaan saanut käyttää. Se, että ambulanssi on ollut pihassa ja työntekijä omassa kodissaan, ei ole rinnastettavissa siihen, että työntekijä on työpaikalla työnantajan käytettävissä. Ambulanssi ei ole työpaikka vaan työväline. Asian arviointiin ei vaikuta liioin se, että työntekijät ovat ottaneet hälytyksen vastaan Virve-puhelimen kautta kodissaan tai muussa oleskelupaikassaan ja siirtyneet sieltä pian ambulanssiin.

Ambulanssin lähtövalmiusajasta on annettu erilliset hälytysohjeet. Liikelaitos Siiliset -peruspalvelukeskuksessa ambulanssin lähtövalmius on ollut välitön ympäri vuoden maanantaista perjantaihin klo 8-18. Työpari on tällöin ollut työvuorossa. Muina aikoina lähtövalmius on ollut 15 minuuttia. Työpari kerrallaan on tällöin vuorollaan määrätty olemaan varalla työvuoroluetteloon merkittynä ajankohtana. Liikelaitos Siiliset -peruspalvelukeskuksen internetsivuilla ollut tieto ambulanssin lähtövalmiusajasta on ollut virheellinen ja se on korjattu, kun virhe on huomattu.

Hälytysten määrät ja aktiivityön kesto ovat vaihdelleet varallaolon aikana. Tavallista on, että varallaolon aikana etenkin arkisin tulee noin 1-2 hälytystä. Sairaankuljettajien säännöllinen työaika kolmen viikon työaikajaksossa on 114 tuntia 45 minuuttia. Sairaankuljettajien esillä olevassa tapauksessa toteutunut työaika on yleisesti jäänyt 70 - 90 tuntiin kolmen viikon jaksossa.

Vaikka varallaoloajan pituuden ja toistuvuuden katsottaisiinkin jossakin tapauksessa haitanneen kohtuuttomasti työntekijän vapaa-ajan käyttöä ja siten rikkoisi KVTES III luvun 5 §:ää, sen perusteella ei voida jälkikäteen ryhtyä lukemaan varallaoloaikaa työajaksi.

Valvontavelvollisuuden laiminlyönti

Kunnallinen työmarkkinalaitos ei ole laiminlyönyt työehtosopimuslain mukaista valvontavelvollisuuttansa. Kunnallinen työmarkkinalaitoksen tulkinta asiasta on KVTES:n sopimusmääräysten mukainen. Se ei ole ohjeistanut työnantajaa virheellisesti.

Työehtosopimuslain mukaiset valvontavelvollisuuden laiminlyönnin edellytykset eivät ole tässä tapauksessa edes täyttyneet. Kantajan esittämä tulkinta varallaolon ja työajan suhteesta ei ole työehtosopimuslain 8 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla selvä ja riidaton taikka KVTES:een osallisten yhdistysten yksimielisen kannan mukainen. KVTES:ssa varallaolo ja työaika on erotettu selkeästi toisistaan, eikä varallaoloa tule osaksikaan lukea työajaksi kantajan esittämillä perusteilla. Vaatimus hyvityssakosta tulee joka tapauksessa hylätä perusteettomana.

Perustelut

Sovellettavat määräykset ja niiden tulkinta

Kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen (KVTES) 4 §:n mukaan työajaksi luetaan työhön käytetty aika sekä aika, jonka viranhaltija/työntekijä on velvollinen olemaan työpaikalla työnantajan käytettävissä. Sopimuksen 5 §:n mukaan varallaololla tarkoitetaan sitä, että viranhaltijan/työntekijän on oltava tavoitettavissa niin, että hänet voidaan tarvittaessa kutsua työhön. Varallaoloksi ei katsota velvollisuutta olla työpaikalla työvalmiudessa paitsi silloin, kun viranhaltijalle/työntekijälle on annettu lupa olla varalla valintansa mukaan joko työpaikalla tai määrätyin ehdoin sen ulkopuolella. Varallaoloaikaa ei lueta työaikaan. Varallaoloajan pituus ja varallaolon toistuvuus eivät saa haitata kohtuuttomasti viranhaltijan/työntekijän vapaa-ajan käyttöä.

KVTES:n työaikaa ja varallaoloa koskevat määräykset ovat pitkälti samansisältöiset kuin työaikalain vastaavat säännökset. Korkein oikeus on tuomioissaan KKO 2015:48 ja 2015:49 katsonut, että varallaoloaika tulee lukea työajaksi, jos työntekijä on tosiasiallisesti ollut työhönsä samalla tavalla sidottu kuin varsinaisia työtehtäviä suorittaessaan. Valmiusajan pituus on korkeimman oikeuden mukaan keskeinen lähtökohta arvioitaessa työntekijän sidonnaisuutta työhönsä. Mitä pidempi valmiusaika on, sitä enemmän arvioinnissa on kuitenkin kiinnitettävä huomiota myös muihin seikkoihin, kuten työntekijän mahdollisuuteen oleskella varallaoloaikana itse valitsemassaan paikassa ja seurassa, sekä siihen, mitä varusteita hänen on pidettävä mukanaan. Kiinteää valmiusajan pituutta ei voida asettaa senkään vuoksi, että työmatkaan kuluva aika on maan eri osissa erilainen, mikä väistämättä vaikuttaa työntekijän tosiasiallisiin mahdollisuuksiin valita olinpaikkansa. (KKO 2015:49, 14 kohta; KKO 2015:48, 27 kohta.)

Korkein oikeus katsoi tuomiossa KKO 2015:48, että palomiehen oli varallaoloaikana tullut olla sellaisessa valmiudessa, että paloauto oli voinut lähteä tehtävään viiden minuutin kuluessa hälytyksestä. Tällainen lähtövalmius ja sen edellyttämä varustus eivät korkeimman oikeuden mukaan olleet jättäneet palomiehelle tosiasiallisesta mahdollisuutta oleskella muualla kuin paloasemalla tai sen välittömässä läheisyydessä. Sillä seikalla, että palomiestä ei ollut tähän nimenomaisesti velvoitettu, ei näissä olosuhteissa ollut merkitystä työhönsidonnaisuutta arvioitaessa. Palomiehen varallaoloaika luettiin näillä perusteilla työajaksi.

Tuomiossa KKO 2015:49 korkein oikeus puolestaan katsoi, että sairaankuljettajien 15 minuutin lähtövalmiusaika oli tarkoittanut sitä, että sairaankuljettajat eivät olleet pakotettuja oleskelemaan asemapaikallaan tai sen välittömässä läheisyydessä, vaan he olivat voineet liikkua ja asioida esteettä esimerkiksi kunnan keskusta-alueella. He olivat myös voineet oleskella ja levätä kotonaan. Työnantaja ei ollut rajoittanut heidän varallaoloajan käyttöään muutoin kuin valmiusajan pituudella. Asiassa ei esitetty selvitystä siitä, että hälytykset olisivat toistuneet niin tiheästi, että varallaolo olisi sen vuoksi muuttunut kokoaikaiseksi työksi. Näillä perusteilla korkein oikeus katsoi, että sairaankuljettajat eivät olleet varallaoloaikanaan olleet sillä tavoin sidottuja työhönsä tai työpaikalleen, että varallaoloaikaa olisi tällä perusteella pidettävä työaikana.

Korkein oikeus on tuomiossa KKO 2015:49 ottanut lisäksi kantaa työaikalain 5 §:n 1 momentin viimeisen virkkeeseen, jonka mukaan varallaolon pituus ja varallaolon toistuvuus eivät saa kohtuuttomasti haitata työntekijän vapaa-ajan käyttöä. Korkein oikeus toteaa, että mainitulla säännöksellä on työsuojelullinen tavoite ja että kohtuullisen tason ylittävään varallaoloon voi puuttua työsuojelutoimin, mutta siitä ei kuitenkaan seuraa, että varallaoloaika olisi tällä perusteella laskettava työajaksi.

Työtuomioistuimen arviointi tässä asiassa

Asiassa on arvioitava sitä, ovatko sairaankuljettajat olleet tosiasiallisesti työhönsä samalla tavalla sidottuja kuin varsinaisia työtehtäviä suorittaessaan. Tätä arviota tehtäessä on otettava huomioon muun muassa lähtövalmiusajan pituuden vaikutus sairaankuljettajien tosiasiallisiin mahdollisuuksiin valita oleskelupaikkansa sekä se, ovatko hälytykset toistuneet niin tiheästi, että varallaolo olisi sen vuoksi muuttunut työajaksi.

Sairaankuljettajien lähtövalmiusajasta on esitetty työtuomioistuimessa ristiriitaista näyttöä. Sairaankuljettajat A ja D ovat kertoneet, että he eivät koskaan saaneet kirjallisia ohjeita varallaolosta. Esimieheltä he ovat kertoneet saaneensa ohjeen, että hälytyksen tullessa oli lähdettävä saman tien. Näin he olivat käytännössä aina toimineetkin. Sellaisesta ei heidän mukaansa ollut puhetta, että lähtövalmiusaika olisi 15 minuuttia. Tulosaluejohtaja G ja sairaankuljettajien esimies H ovat puolestaan kertoneet, että 15 minuutin lähtövalmiusajasta keskusteltiin henkilöstön kanssa useammassa palavereissa ja myös vapaamuotoisemmissa keskusteluissa. Hekin ovat tosin todenneet, että käytännössä valmiusaika oli tätä lyhyempi. Peruspalvelukeskuksen hälytysohjeeseen 15 minuutin lähtövalmiusaika kirjattiin vasta vuonna 2012.

Sairaankuljettajien työvuorotaulukoista ilmenee, että varallaoloaikana on aika ajoin ollut tiheästi aktiivityötä. Myös sairaankuljettajat ovat itse kertoneet, että vain harvoin on sellainen varallaolovuoro, jolloin ei olisi yhtään hälytysajoa. Toisaalta työvuorotaulukoista ilmenee, että useana varallaolovuorona ei ole ollut lainkaan aktiivityötä tai hälytyksiä on tullut vain yksi. Asiassa on lisäksi selvitetty, että hälytystehtäviä on Nilsiässä vuosittain noin 1500, keskimäärin noin neljä vuorokaudessa. Tämä tarkoittaa, että hälytyksistä keskimäärin alle kaksi on osunut varallaoloajalle. Hälytysten ei voida työtuomioistuimen käsityksen mukaan katsoa toistuneen niin tiheästi, että varallaolo olisi sen vuoksi muuttunut työajaksi.

Esitetyn selvityksen mukaan sairaankuljettajat ovat varallaoloaikanaan voineet oleskella ja levätä kotonaan. D on kertomansa mukaan voinut oleskella vanhempiensa kodissa Nilsiän taajamassa. Kuljettajat ovat halutessaan saaneet liikkua ja asioida vapaasti myös kodin ulkopuolella Virve-puhelin mukanaan ja käyttää liikkumiseen ambulanssia. Kuljettajille on siis KVTES III luvun 5 §:ssä tarkoitetulla tavalla annettu lupa olla varalla valintansa mukaan joko työpaikalla tai määrätyin ehdoin sen ulkopuolella. Kun otetaan huomioon myös edellä hälytysten tiheydestä lausuttu, työtuomioistuin katsoo, että sairaankuljettajat eivät ole varallaoloaikanaan olleet sillä tavoin sidottuja työhönsä, että varallaoloa olisi pidettävä työaikana. Asiaa ei ole arvioitava toisin siitäkään huolimatta, että työnantajan edellyttämä lähtövalmiusaika on jäänyt epäselväksi ja tosiasiallisen lähtövalmiusajan on selvitetty olleen alle 15 minuuttia.

Edellä lausutuilla perusteilla kanne on hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

Jutun hävitessään Kunta-alan koulutettu Hoitohenkilöstö KoHo ry on työtuomioistuimesta annetun lain 33 a §:n nojalla velvollinen korvaamaan Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin kuntayhtymän oikeudenkäyntikulut korkoineen. Oikeudenkäyntikuluvaatimus on määrältään myönnetty.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Kunta-alan koulutettu Hoitohenkilöstö KoHo ry velvoitetaan korvaamaan Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin kuntayhtymän oikeudenkäyntikulut 5.400 eurolla, mille määrälle on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Ruikka, Nyyssölä, Hotti, Forsén ja Kirvesniemi jäseninä. Sihteeri on ollut Anttila.

Tuomiosta on äänestetty.

Eri mieltä olevan jäsen Kirvesniemen lausunto:

Hyväksyn tuomioistuimen ratkaisun perustelujen osalta sen, mitä on todettu sovellettavista määräyksistä sekä niiden tulkinnoista. Sen jälkeen lausun seuraavaa:

Asiassa on arvioitava sitä, ovatko sairaankuljettajat olleet tosiasiallisesti työhönsä samalla

tavalla sidottuja kuin varsinaisia työtehtäviä suorittaessaan. Tätä arviota tehtäessä on otettava huomioon muun muassa lähtövalmiusajan pituuden vaikutus sairaankuljettajien tosiasiallisiin mahdollisuuksiin valita oleskelupaikkansa sekä se, ovatko hälytykset toistuneet niin tiheästi, että varallaolo olisi sen vuoksi muuttunut työajaksi.

Sairaankuljettajien lähtövalmiusajasta on esitetty työtuomioistuimessa ristiriitaista näyttöä. Sairaankuljettajat A ja D ovat kertoneet, että he eivät koskaan saaneet kirjallisia ohjeita varallaolosta. Esimieheltä he ovat kertoneet saaneensa ohjeen, että hälytyksen tullessa oli lähdettävä saman tien. Näin he olivat käytännössä aina toimineetkin. Sellaisesta ei heidän mukaansa ollut puhetta, että lähtövalmiusaika olisi 15 minuuttia. Tulosaluejohtaja G ja sairaankuljettajien esimies H ovat puolestaan kertoneet, että 15 minuutin lähtövalmiusajasta keskusteltiin henkilöstön kanssa useammassa palavereissa ja myös vapaamuotoisemmissa keskusteluissa. Hekin ovat tosin kertoneet, että käytännössä valmiusaika oli tätä lyhyempi. Peruspalvelukeskuksen hälytysohjeeseen 15 minuutin lähtövalmiusaika kirjattiin vasta vuonna 2012. Ensihoitojärjestelmän hälytysohjeesta, joka on päivätty 9.5.2008, ilmenee, että lähtövalmiusaika on ollut enintään 5 -10 minuuttia. Siiliset peruspalvelukeskuksen internet-sivuilla on 13.12.2011 ilmoitettu, että lähtövalmiusaika on n. 5 min.

Riidatonta on, että Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin kuntayhtymä ei ole työehtosopimuksen edellyttämällä tavalla antanut sellaisia kirjallisia ohjeita varallaolosta, josta ilmenisi muun muassa lähtövalmiusaika. Kuntayhtymä ei ole myöskään näyttänyt, että se olisi muulla tavoin saattanut sairaankuljettajien tietoon lähtövalmiusajan olevan 15 minuuttia. Sairaankuljettajien käsitystä lyhyemmästä lähtövalmiusajasta tukee esitetty kirjallinen näyttö, minkä johdosta katson näytetyksi, että sairaankuljettajilta edellytetty lähtövalmiusaika on ollut enintään 5-10 minuuttia.

Sairaankuljettajien työvuorotaulukoista ilmenee, että varallaoloaikana on aika ajoin ollut tiheästi aktiivityötä. Myös sairaankuljettajat ovat itse kertoneet, että vain harvoin on sellainen varallaolovuoro, jolloin ei olisi yhtään hälytysajoa. Toisaalta työvuorotaulukoista ilmenee, että useana varallaolovuorona ei ole ollut lainkaan aktiivityötä tai hälytyksiä on tullut vain yksi. Asiassa on lisäksi selvitetty, että hälytystehtäviä on Nilsiässä vuosittain noin 1500, keskimäärin noin neljä vuorokaudessa. Tämä tarkoittaa, että hälytyksistä keskimäärin alle kaksi on osunut varallaoloajalle. Hälytysten ei voida katsoa toistuneen niin tiheästi, että varallaolo olisi sen vuoksi muuttunut työajaksi.

Esitetyn selvityksen mukaan sairaankuljettajat ovat varallaoloaikanaan voineet oleskella ja

levätä pääosin kotonaan. D ei kertomansa mukaan ole voinut asuntonsa sijainnin takia oleskella kotonaan, vaan hän on varallaoloaikana oleskellut Nilsiän taajamassa joko vanhempiensa kodissa tai työnantajan osoittamassa terveyskeskuksen pukuhuonetilassa.

Sairaankuljettajille on KVTES III luvun 5 §:ssä tarkoitetulla tavalla annettu lupa olla varalla valintansa mukaan joko työpaikalla tai määrätyin ehdoin sen ulkopuolella. Vaikka sairaankuljettajilla on ollut lupa liikkua ja asioida vapaasti kodin ulkopuolella, se ei käytännössä ole ollut mahdollista ottaen huomioon valmiusajasta esitetty selvitys. Edellä esitetty lähtövalmiusaika ei ole jättänyt sairaankuljettajille tosiasiallista mahdollisuutta oleskella muualla kuin ambulanssin, työpaikan tai kotinsa välittömässä läheisyydessä. D:llä ei ollut mahdollisuutta oleskella edes kotonaan. Sairaankuljettajat ovat olleet varallaoloaikanaan sillä tavoin sidottuja työhönsä, että varallaoloa on pidettävä työaikana.

Edellä lausutuilla perusteilla hyväksyn kanteen vahvistusvaatimuksen ja velvoitan Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin kuntayhtymän suorittamaan kanteessa vaaditut palkkasaatavat korkoineen. Palkkasaatavat ovat määrältään riidattomat.

Asian tulkinnanvaraisuuden vuoksi hylkään Kunnallista työmarkkinalaitosta vastaan esitetyn vaatimuksen valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä.

Koska asia on ratkaistu pääosin Kunta-alan koulutettu Hoitohenkilöstö KoHo ry:n hyväksi, Kunnallinen työmarkkinalaitos ja Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin kuntayhtymä ovat työtuomioistuimesta annetun lain 33 a §:n nojalla velvolliset yhteisvastuullisesti korvaamaan Kunta-alan koulutetut Hoitohenkilöstö KoHo ry:n oikeudenkäyntikulut korkoineen asiassa. Oikeudenkäyntikuluvaatimus on määrältään myönnetty.