6.2.2014

Vaatimukset

Palvelualojen ammattiliitto PAM ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- vahvistaa, että Kainuun Tähti Oy on 1.5.2010 lukien ollut velvollinen maksamaan A:lle Shell Kontiomäki -liikenneasemalla matkailu-, ravintola- ja vapaa-ajanpalveluita koskevan työehtosopimuksen 16 §:n 3 kohdan mukaista päivittäistavaramyymälälisää sekä

- velvoittaa Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa ry:n ja Kainuun Tähti Oy:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Palvelualojen ammattiliitto PAM ry:n oikeudenkäyntikulut 2.880 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta lukien.

Perusteet

Shell Kontiomäki -liikenneasemalla on työehtosopimuksen 16 §:n 3 kohdassa tarkoitettu vähittäiskauppa, jonka tuotevalikoimaan kuuluu yli 2000 artikkelia. Kaupassa myydään lahja- ja sekatavaratuotteita sekä makeismyynnin tuotteita. Kaikki tuotteet ovat samoissa myymälätiloissa ja ne rahastetaan samalla kassalla.

Työehtosopimusmääräyksessä edellytetään sanamuodon mukaisesti ainoastaan, että liikenneasemalla on 2000 artikkelin päivittäistavarakauppa asettamatta erityisedellytyksiä huomioon otettavien myyntiartikkeleiden laadulle. Näin ollen artikkelimäärää laskettaessa tulee huomioida kaikki myymälässä myytävät tuotteet.

Vastaajalla on näyttötaakka siitä, että työehtosopimusosapuolten tarkoituksena on ollut tulkita työehtosopimusmääräystä muulla tavoin kuin sanamuodon mukaisesti ja jättää joitakin myyntiartikkeliryhmiä huomioimatta 16 §:n 3 kohdan soveltamista arvioitaessa.

Työehtosopimusmääräysten tausta ja voimaantulo

Huolto- ja liikenneasemilla voi tulla noudatettavaksi joko kaupan alan työehtosopimus tai matkailu-, ravintola- ja vapaa-ajanpalveluita koskeva työehtosopimus työnantajan järjestäytymisestä riippuen.

Eduskunnan hyväksyessä uuden liikeaikalain astumaan voimaan joulukuun alusta vuonna 2009 astuivat samalla voimaan myös Palvelualojen ammattiliitto PAM ry:n ja Suomen Kaupan Liitto SK ry:n vuotta aiemmin solmimat uudet työehtosopimusmääräykset kaupan alan työehtosopimukseen. Näiden määräysten mukaan huolto- ja liikenneasemalla, jolla on vähintään 2000 artikkelin päivittäistavarakauppa, maksetaan iltalisä muita liikenneasemia suurempana.

Määräyksen tarkoituksena oli suorittaa jako niin sanottujen perinteisten huoltamoiden ja suurempien liikenneasemien välillä sekä määrätä iltalisän maksamisesta liikenneasemilla, joilla sijaitsee suuruusluokaltaan 2000 artikkelin päivittäistavarakauppa. Työehtosopimusneuvotteluissa ei asetettu erityisedellytyksiä artikkelivalikoiman laadulle. Lähtökohtana oli siten, että kaikki päivittäistavarakaupan tavaravalikoimassa olevat tuotteet otetaan huomioon 2000 artikkelin täyttymistä laskettaessa.

Jotta kustannusneutraalisuus työehtosopimusten välillä säilyisi, vastaava lisä haluttiin sisällyttää matkailu-, ravintola- ja vapaa-ajanpalveluita koskevaan työehtosopimukseen. Palvelualojen ammattiliitto PAM ry ja Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa ry sopivat 10.9.2009 työehtosopimusmääräysten muuttamisesta kaupan aukiololainsäädännön muutoksen varalta. Uusia määräyksiä, joilla päivittäistavaramyymälälisä on otettu käyttöön, on sovellettu 1.5.2010 lukien.

Vastaus kannevaatimuksiin

Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa ry on vastauksessaan, johon Kainuun Tähti Oy on osaltaan yhtynyt, kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.

Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa ry ja Kainuun Tähti Oy ovat vaatineet, että Palvelualojen ammattiliitto PAM ry velvoitetaan korvaamaan niiden oikeudenkäyntikulut 2.945 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta lukien.

Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa ry ja Kainuun Tähti Oy ovat toissijaisesti vaatineet, että jos kanne hyväksytään, oikeudenkäyntikulut jätetään asian epäselvyyden vuoksi osapuolten omaksi vahingoksi.

Kanteen kiistämisen perusteet

Shell Kontiomäki -liikenneaseman yhteydessä ei ole lainkaan varsinaista erillistä päivittäistavaramyymälää. Liikenneasemalla myydään elintarvikkeita yhdellä seinällä olevasta kylmäkaapista ja parista hyllyköstä. Lisäksi myytävänä on virvoitusjuomia, makeisia, olutta ja tupakkaa. Päivittäistavaran myyntiala on 100 m2. Kokonaisuudessaan myymälätilojen koko on alle 400 m2.

Mikäli katsottaisiin, että liikenneasemalla on päivittäistavaramyymälä, se ei kuitenkaan ole vähintään 2000 artikkelin suuruinen. Työehtosopimuksen 16 §:n 3 kohdan soveltamista arvioitaessa tulee ottaa huomioon vain tavanomaisessa päivittäistavaramyymälässä myytävät päivittäin käytettävät kulutustavarat ja elintarvikkeet. Huomioon ei oteta liikenneasemalla myytäviä käyttö- ja erikoistavaroita. Tämä vastaa myös Kielitoimiston sanakirjan mukaista päivittäistavaran määritelmää samoin kuin Päivittäistavarakauppayhdistys PTY ry:n käyttämää terminologiaa. Edelleen Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa ry:n ja Kainuun Tähti Oy:n kanta vastaa Suomen Kaupan Liitto SK ry:n kantaa kaupan työehtosopimuksen vastaavan määräyksen tulkinnasta.

Vähittäiskaupan sekä parturi- ja kampaamoliikeen aukioloajoista annetussa laissa päivittäistavarakauppa on määritelty kaupaksi, jonka myynnistä pääosa on elintarvikkeita. Lain esitöiden mukaan päivittäistavarakaupassa elintarvikkeiden osuus on noin 80 % ja lisäksi tuotevalikoimaan kuuluvat juomat, tupakkatuotteet, teknokemiatuotteet, kodin paperit ja lehdet sekä päivittäiskosmetiikka.

Työnantaja ja luottamusmies ovat yhdessä todenneet, että Shell Kontiomäki -liikenneasemalla on myytävänä noin 1300 päivittäistavaraksi laskettavaa artikkelia. Valikoima on laskettu viivakoodien perusteella eli esimerkiksi virvoitusjuomista eri tuotemerkit on laskettu eri artikkeliksi. Päivittäistavaroiden artikkelimäärä jää siten selvästi alle päivittäistavaramyymälälisän soveltamisrajauksen eli 2000 artikkelin.

Kantajalla on näyttötaakka siitä, että työehtosopimuksen 16 §:n 3 kohdan soveltamista arvioitaessa tulisi määräyksen sanamuodon vastaisesti ottaa huomioon kaikki liikenneasemalla myytävät tuotteet.

Liikenneaseman päivittäistavaramyymälälisästä sopiminen

Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa ry ja Palvelualojen ammattiliitto PAM ry sopivat 17.9.2009 päivittäistavaramyymälälisän osaksi matkailu-, ravintola- ja vapaa-ajan palveluita koskevaa työehtosopimusta siten, että määräys tuli voimaan 1.5.2010. Palvelualojen ammattiliitto PAM ry:n vaatimukset lisästä sopimiseksi liittyivät aukiololainsäädännön muuttamiseen sekä PAM ry:n ja Suomen Kaupan Liitto SK ry:n välillä käytyihin työehtosopimusneuvotteluihin. Muutosvaatimusten taustalla oli PAM ry:n tavoite säilyttää kustannusvastaavuus huolto- tai liikenneasemalla tapahtuvan päivittäistavaroiden myynnin ja vastaavan kokoisen muualla sijaitsevan päivittäistavaramyymälän välillä.

Matkailu-, ravintola- ja vapaa-ajan palveluita koskeva työehtosopimusmääräys sovittiin aluksi koskemaan vain päivittäistavaramyymälän työtehtäviä. Määräystä muutettiin 1.4.2012 lukien kuitenkin siten, että lisää tuli maksaa kaikille edellytykset täyttävän liikenneaseman työntekijöille riippumatta heidän työtehtävistään. Maksettavan lisän määrää vastaavasti samalla muutettiin.

Määräyksen soveltamisala on pysynyt samana 1.5.2010 lukien. Velvollisuus maksaa päivittäistavaramyymälälisää sovittiin koskemaan vain sellaisia liikenneasemia, joiden yhteydessä on vähintään 2000 artikkelin suuruinen päivittäistavaramyymälä. Sellaisilla liikenneasemilla, joilla ei ole vähintään 2000 artikkelin suuruista päivittäistavaramyymälää tai joilla ei ole lainkaan päivittäistavaramyymälää, liikenneaseman päivittäistavaramyymälälisää ei tule maksettavaksi, vaan työntekijöille maksetaan työehtosopimuksen mukaista ilta- ja yötyölisää.

Perustelut

Määräyksen sanamuoto

Osapuolet ovat erimielisiä siitä, onko Shell Kontiomäki -liikenneaseman yhteydessä vähintään 2000 artikkelin suuruinen päivittäistavaramyymälä. Kantajan mukaan artikkelimäärää laskettaessa tulee huomioida kaikki myymälässä myytävät tuotteet, kun taas vastaajan mukaan huomioon tulee ottaa vain päivittäistavara-artikkelit.

Matkailu-, ravintola- ja vapaa-ajanpalveluita koskevan työehtosopimuksen 16 §:n 3 kohdan mukaan päivittäistavaramyymälälisää maksetaan, jos liikenneasemalla on vähintään 2000 artikkelin suuruinen päivittäistavaramyymälä.

Työtuomioistuin katsoo, että työehtosopimuksen 16 §:n 3 kohdan sanamuoto ei ole täysin yksiselitteinen. Koska määräyksessä kuitenkin puhutaan 2000 artikkelin suuruisesta päivittäistavaramyymälästä eikä täsmennetä, että artikkeleiden tulee olla päivittäistavara-artikkeleita, vastaa sen sanamuoto työtuomioistuimen näkemyksen mukaan enemmän kantajan esittämää tulkintaa.

Vastaaja on kanteen kiistämisen perusteena vedonnut päivittäistavarakaupan määritelmään laissa vähittäiskaupan sekä parturi- ja kampaamoliikkeen aukioloajoista sekä kyseisen lain esitöihin. Lain 2 §:ssä päivittäistavarakauppa on määritelty kaupaksi, jonka myynnistä pääosa on elintarvikkeita. Lain esitöiden (HE 84/2009 vp) mukaan päivittäistavarakaupassa elintarvikkeiden osuus on noin 80 % ja lisäksi tuotevalikoimaan kuuluvat juomat, tupakkatuotteet, teknokemiatuotteet, kodin paperit ja lehdet sekä päivittäiskosmetiikka. Päivittäistavarakaupoissa voidaan myydä vähäisessä määrin muita jokapäiväisessä toiminnassa tarvittavia välttämättömyyshyödykkeitä. Varsinkin maaseudun pienten taajamien päivittäistavarakaupat saattavat myydä tai välittää kausittain myös muita tavanomaisia tarvikkeita.

Työtuomioistuin katsoo, että kyseinen laki ja sen esityöt tukevat ennemminkin kantajan esittämää tulkintaa, jonka mukaan päivittäistavaramyymälässä voidaan myydä muitakin tavaroita kuin varsinaisia päivittäistavaroita. Liikenneasemalla oleva myymälä voitaneen rinnastaa hallituksen esityksessä mainittuihin maaseudun pienten taajamien päivittäistavarakauppoihin.

Sopimusneuvotteluista esitetty selvitys

Asianosaiset ovat yksimielisiä siitä, että matkailu-, ravintola- ja vapaa-ajanpalveluita koskevan työehtosopimuksen päivittäistavaramyymälälisää koskeva määräys on tulkinnallisessa yhteydessä kaupan työehtosopimuksen vastaavaan määräykseen. Kyseinen määräys otettiin kaupan työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjaan vuonna 2005 ja sitä koskevat neuvottelut käytiin syksyllä 2004. Työtuomioistuimessa on kuultu syksyn 2004 neuvotteluissa mukana olleita Palvelualojen ammattiliitto PAM ry:n kaupan sopimusyksikön neuvottelupäällikköä B:tä ja oikeudellisen yksikön päällikköä C:tä.

B:n mukaan määräyksen taustalla oli se, että huoltoasemien yhteyteen alkoi 2000-luvun puolivälissä tulla päivittäistavaramyymälöitä. Huoltoasemien työntekijät olivat perinteisesti olleet palkkatasolla 1, kun taas myyjät olivat palkkatasolla 2. Huoltamoiden alkaessa muistuttaa myymälöitä ei ollut perusteltua, että huoltamotyöntekijöiden palkka oli alhaisempi kuin myyjien. Määräyksessä otettiin rajaksi 2000 artikkelia, jolla haluttiin kuvata myymälän kokoa ja luonnetta. Neuvotteluissa käytettiin myymälän kokoa havainnollistavana esimerkkinä "pikku-Siwaa". Myytävien artikkeleiden laatu ei ollut esillä neuvotteluissa. Tarkoituksena oli, että määräys koskee yli 2000 artikkelin päivittäistavarakauppaa, jossa voidaan myydä päivittäistavaroiden lisäksi myös muita tuotteita. Myöhemmissä vuosien 2007 ja 2009 sopimusneuvotteluissa ei enää keskusteltu määräyksen sisällöstä.

C on B:n tavoin kertonut, että määräyksen taustalla oli vähittäiskaupan tyyppisten myymälöiden yleistyminen huoltoasemilla. Määräyksen tavoitteena oli saada huoltamotyöntekijät samaan palkkaluokkaan muiden myyjien kanssa silloin, kun huoltamolla on myymälä. Neuvotteluissa ei keskusteltu myytävien tuotteiden laadusta eikä puhetta ollut siitä, että joitakin tuotteita rajattaisiin määräyksessä tarkoitettujen artikkeleiden ulkopuolelle. Avoimeksi siten jäi, tuleeko määräyksessä tarkoitettujen 2000 artikkelin olla päivittäistavaratuotteita vai voiko määrään sisältyä muitakin tuotteita. Kaupan alalla kaikki myyjät ovat lähtökohtaisesti samassa palkkaryhmässä liikkeessä myytävien tuotteiden laadusta riippumatta.

Kaupan liiton neuvottelupäällikkönä vuodesta 1990 työskennellyt D ei ollut mukana syksyn 2004 sopimusneuvotteluissa, mutta hän on keskustellut ennen tämän asian pääkäsittelyä Kaupan liiton edustajina neuvotteluihin osallistuneiden F:n ja F:n kanssa. F ja G ovat kertoneet D:lle, että sopimukseen haluttiin ottaa määräys myymälästä, joka vastaa tuotevalikoimaltaan pientä päivittäistavaramyymälää. Toinen heistä käytti esimerkkinä "pikku-Siwaa". D:n uskomuksen mukaan vuoden 2004 neuvotteluissa ei pohdittu sitä, mitä 2000 artikkelia pitää sisällään, vaan ajateltiin enemmän päivittäistavaramyymälän tuotevalikoimaa. Määräyksellä haluttiin tasoittaa huoltamotyöntekijöiden ja myyjien välistä palkkaeroa silloin, kun huoltoasemalla on vähintään 2000 artikkelin suuruinen myymälä.

Työtuomioistuimessa on lisäksi kuultu Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa ry:n työmarkkinajohtajaa E:tä, joka on ollut mukana matkailu-, ravintola- ja vapaa-ajanpalveluja koskevissa työehtosopimusneuvotteluissa. E on kertonut, että päivittäistavaramyymälälisää koskeva määräys otettiin matkailu-, ravintola- ja vapaa-ajanpalveluja koskevaan työehtosopimukseen vuonna 2010. Määräys kopioitiin kaupan työehtosopimuksesta. Päivittäistavaralisä kytkettiin alun perin nimenomaan päivittäistavaramyymälässä tehtävään työhön. Sittemmin määräystä muutettiin tasavertaisuussyistä siten, että lisä maksetaan kaikille työntekijöille niillä huoltamoilla, joissa on yli 2000 artikkelin päivittäistavaramyymälä. E kysyi sopimusta neuvoteltaessa Kaupan liiton neuvottelijalta I:ltä tai F:ltä, mitä 2000 artikkelin suuruisella päivittäistavaramyymälällä tarkoitetaan kaupan alan sopimuksessa. Hänelle vastattiin, että sillä tarkoitetaan ns. laatikkomyymälän tasoa. E kysyi asiaa myös PAM ry:n neuvottelijalta C:ltä, jonka mukaan määräyksessä tarkoitetaan ns. Siwa-valikoimaa.

Näytön arviointi ja johtopäätökset

Matkailu-, ravintola- ja vapaa-ajanpalveluita koskevan työehtosopimuksen päivittäistavaramyymälälisää koskeva määräys on riidattomasti tulkinnallisessa yhteydessä kaupan työehtosopimuksen vastaavaan määräykseen. Kyseinen määräys otettiin kaupan työehtosopimukseen tilanteessa, jossa liikenneasemien yhteydessä olevat päivittäistavaramyymälät alkoivat vasta yleistyä eikä sopijapuolten tiedossa tuolloin vielä ollut, minkälaiseksi niiden tuotevalikoima muodostuu. Syksyllä 2004 käytyihin työehtosopimusneuvotteluihin työntekijäpuolen edustajina osallistuneiden B:n ja C:n mukaan neuvotteluissa ei keskusteltu myytävien artikkeleiden laadusta. Olennaista oli myymälän koko, jota havainnollistettiin B:n mukaan esimerkillä "pikku-Siwa". Työtuomioistuimessa ei ole kuultu neuvotteluissa mukana olleita työnantajapuolen edustajia. D:n kertomus perustuu siihen, mitä neuvotteluihin osallistuneet henkilöt ovat hänelle kertoneet. Myöskään D:n käsityksen mukaan vuonna 2004 ei pohdittu sitä, mitä tuotteita lasketaan mukaan 2000 tuotteeseen, mutta ajatuksena oli, että tuotevalikoima vastaa pienen päivittäistavaramyymälän tuotevalikoimaa. Työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että sopijapuolten yhteisenä tarkoituksena olisi ollut sopia, että määräyksessä tarkoitettujen 2000 artikkelin tulee olla nimenomaan päivittäistavara-artikkeleita.

Todistajien kertomusten mukaan määräyksellä haluttiin tasapuolisuussyistä nostaa huoltamotyöntekijöiden palkka samalle tasolle muiden myyjien kanssa silloin, kun huoltamolla on päivittäistavaramyymälä. Työtuomioistuimen mielestä tämä määräyksen tavoite tukee osaltaan sitä johtopäätöstä, ettei osapuolten tarkoituksena ole ollut sopia, että päivittäistavaramyymälälisän maksaminen olisi vastauksessa tarkoitetulla tavalla riippuvainen myymälän tavaravalikoimasta.

Vastaaja on kiistänyt kanteen myös sillä perusteella, ettei Shell Kontiomäki -liikenneaseman yhteydessä ole lainkaan varsinaista erillistä päivittäistavaramyymälää. Työtuomioistuin toteaa, ettei sopimusmääräyksen voida sen sanamuodon perusteella katsoa koskevan vain erillisiä päivittäistavaramyymälöitä. Asiassa ei myöskään ole selvitetty, että osapuolten tarkoituksena olisi ollut sopia, että määräys koskisi vain erillisiä myymälöitä.

Yhteenvetona työtuomioistuin toteaa, että sopimusmääräyksen sanamuoto vastaa enemmän Palvelualojen ammattiliitto PAM ry:n esittämää tulkintaa, jonka mukaan artikkelimäärää laskettaessa otetaan huomioon kaikki päivittäistavaramyymälässä myytävät tuotteet. Näyttämättä on jäänyt, että sopijapuolet olisivat yhteisesti tarkoittaneet sopia muusta. Asiassa ei myöskään ole näytetty, että määräystä olisi yhteisesti hyväksytysti ja vakiintuneesti sovellettu toisin. Näin ollen työtuomioistuin katsoo, että sopimusmääräystä on tulkittava kanteessa vaaditulla tavalla. Koska Shell Kontiomäki -liikenneasemalla myytävistä yli 2000:sta artikkelista noin 1300 on päivittäistavaroiksi katsottavia artikkeleita, työtuomioistuin katsoo myös, että kysymyksessä on tässä tapauksessa työehtosopimuksen 16 §:n 3 kohdassa tarkoitettu päivittäistavaramyymälä. Kanteen vahvistusvaatimus on siten hyväksyttävä.

Oikeudenkäyntikulut

Sopimusmääräyksen sanamuoto ei ole täysin yksiselitteinen ja asia on muutoinkin ollut siinä määrin epäselvä, että asianosaisilla on ollut perusteltu aihe tähän oikeudenkäyntiin. Tämän vuoksi asianosaiset saavat työtuomioistuimesta annetun lain 33 a §:n 1 momentin nojalla pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Kainuun Tähti Oy on 1.5.2010 lukien ollut velvollinen maksamaan A:lle Shell Kontiomäki -liikenneasemalla matkailu-, ravintola- ja vapaa-ajanpalveluita koskevan työehtosopimuksen 16 §:n 3 kohdan mukaista päivittäistavaramyymälälisää.

Asianosaiset saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Paanetoja, Äimälä, Nyyssölä, Lehto ja Reinamo jäseninä. Sihteeri on ollut Pöllänen.

Tuomio on yksimielinen.