TT:2014-17
- Asiasanat
- Koeaika, Lausuntoasia, Työsopimuksen purkaminen
- Tapausvuosi
- 2014
- Antopäivä
- Diaarinumero
- L 14/13
Työntekijä oli työskennellyt saman työnantajan palveluksessa ensin 1.10.-9.11.2012 ja uudestaan aikaisempaa vastaavissa työtehtävissä 17.12.2012-18.1.2013. Ensimmäisessä työsopimuksessa oli sovittu neljän kuukauden koeajasta. Työntekijä purki ensimmäisen työsuhteensa koeajalla. Työntekijän palattua yhtiön palvelukseen hänen uudessa työsopimuksessaan sovittiin kolmen kuukauden koeajasta. Työnantaja purki jälkimmäisen työsuhteen koeajalla.
Työehtosopimukseen osallisten yhdenmukaisen kannan mukaisesti katsottu, että työnantajalla oli ollut kaupan työehtosopimuksessa tarkoitettu erityinen syy ottaa koeaikaehto työntekijän jälkimmäiseen työsopimukseen.
KUULTAVAT
Kaupan liitto ry
Palvelualojen ammattiliitto PAM ry
ASIA
Etelä-Savon käräjäoikeuden lausuntopyyntö työsopimuksen purkamista koskevassa asiassa (A / Lidl Suomi Kommandiittiyhtiö)
TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET
Kaupan liitto ry:n ja Palvelualojen ammattiliitto PAM ry:n välisessä ajaksi 1.4.2012 - 30.4.2014 tehdyssä kaupan työehtosopimuksessa on muun ohella seuraava määräys:
3 § Työsopimus ja koeaika
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
2. Koeajasta on sovittava työsopimuksessa.
3. Koeajan pituus on enintään 4 kuukautta, ellei työsopimuslain 1:4 §:n perusteella ole muuta sovittu.
4. Koeaikana sopimus voidaan molemmin puolin purkaa irtisanomisaikaa noudattamatta.
5. Työntekijän palatessa kohtuullisessa ajassa aikaisemman työnantajansa palvelukseen ja entisen kaltaiseen työhön koeaikaa ei sovelleta, ellei siihen ole erityistä syytä.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
KÄSITTELY KÄRÄJÄOIKEUDESSA
Asian tausta
A on työskennellyt Lidl Suomi Ky:n palveluksessa Pieksämäen myymälässä myyjän tehtävissä ensimmäisen kerran 1.10.-9.11.2012 ja uudestaan 17.12.2012-18.1.2013. A:n ensimmäisessä työsopimuksessa oli sovittu neljän kuukauden koeajasta. A purki ensimmäisen työsuhteensa koeajalla 9.11.2012. A palasi yhtiön palvelukseen 17.12.2012 ja hänen uudessa työsopimuksessaan sovittiin kolmen kuukauden koeajasta. Yhtiö purki A:n jälkimmäisen työsuhteen koeajalla 18.1.2013.
A:n työsuhteeseen sovelletaan yleissitovuuden nojalla kaupan työehtosopimusta.
Kanne
A on vaatinut, että Lidl Suomi Ky velvoitetaan suorittamaan hänelle haastehakemuksesta tarkemmin ilmenevät määrät irtisanomisajan palkkaa, lomakorvausta irtisanomisajalta, korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä ja oikeudenkäyntikulujen korvausta.
Kanteen perusteeksi on muun ohessa esitetty, että A:n jälkimmäiseen työsopimukseen sisällytetty ehto kolmen kuukauden koeajasta on työehtosopimuksen vastainen eikä se sido A:ta. A on palannut kohtuullisessa ajassa Lidl Suomi Ky:n palvelukseen eikä hänen työnkuvansa ole muuttunut. Koeajan soveltamiselle ei ole ollut erityistä syytä.
A:lle sattui marraskuun 2012 alussa tapaturma, jonka johdosta hänelle määrättiin viikon sairausloma. Kun vaiva ei parantunut, sairauslomaa jatkettiin. A koki sairauslomasta aiheutuvan haittaa työnantajalle ja yrityksen etua ajatellen hän purki työsuhteensa koeajalla 9.11.2012. Sairausloman päätyttyä A oli yhteydessä Lidl Suomi Ky:n aluejohtajaan, joka tarjosi hänelle myyjän töitä Pieksämäen myymälässä. A palasi yhtiön palvelukseen alle kahden kuukauden kuluttua ensimmäisen työsuhteen päättymisestä.
A:n työnkuva ei ole muuttunut. Hänen työtehtäviinsä on molempien työsuhteiden aikana kuulunut kassatyöskentely, tuotteiden hyllyttäminen ja liikkeen siivous. Työajaksi on molemmissa työsopimuksissa sovittu keskimäärin 15 tuntia viikossa. Käytännössä A teki työtä ensimmäisen työsuhteensa aikana noin 26 tuntia viikossa ja jälkimmäisen työsuhteen aikana noin 30 tuntia viikossa.
A ei ensimmäisen työsuhteen aikana antanut syytä moitteisiin, mistä kertoo sekin, että työnantaja oli valmis palkkaamaan hänet uudelleen sairausloman päätyttyä.
Vastaus
Lidl Suomi Ky on vaatinut, että kanne hylätään ja A velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut korkoineen.
Kanteen kiistämisen perusteeksi on muun ohessa esitetty, että työnantajalla on ollut perusteltu syy kirjata koeaikaehto A:n jälkimmäiseen työsopimukseen. Koeajan tarkoituksena on selvittää, soveltuuko työntekijä työsopimuksen mukaiseen työhön tai työympäristöön. A:n ensimmäisen työsuhteen alussa sovitusta koeajasta oli ehtinyt kulua vain reilu kuukausi ennen kuin hän purki työsopimuksensa. Työnantajalle ei siten ollut ehtinyt ensimmäisen työsuhteen aikana muodostua kuvaa A:n soveltuvuudesta myyjän tehtävään. Tästä johtuen hänen uuteen työsopimukseensa sisällytettiin ehto kolmen kuukauden koeajasta. A:n aikaisempi kuukauden kestänyt työsuhde/koeaika on otettu huomioon sovittaessa uuden työsuhteen koeajan pituudeksi kolme kuukautta työsopimuslain salliman neljän kuukauden sijaan.
Kaupan työehtosopimuksen 3 §:n 5 kohta myötäilee työsopimuslakia koskevasta hallituksen esityksestä (HE 157/2000) ilmenevää periaatetta, jonka mukaan uuden koeajan käyttö ei ole mahdollista, jos työsopimuksessa on sovittu samoista tai samankaltaisista työtehtävistä, joita työntekijä on aikaisemmassa työsuhteessaan tehnyt. Vaikka hallituksen esityksessä onkin kysymys peräkkäisistä työsuhteista ja kaupan työehtosopimuksessa toisiaan kohtuullisessa ajassa seuranneista työsuhteista, molempien taustalla on tavoite turvata työntekijän oikeudet tilanteissa, joissa työnantaja on jo aikaisemman koeajan perusteella voinut tehdä arvion työntekijän soveltuvuudesta työhön. Säännöksellä tai työehtosopimuksella ei ole tarkoitettu tehdä työntekijäpuolelle mahdolliseksi koeaikaa koskevien säännösten ja niiden tarkoituksen kiertämistä. Lidl Suomi Ky:n kantaa koeaikaehdon laillisuudesta puoltaa muun muassa korkeimman oikeuden ratkaisu 2009:35.
Koeaikaehdon pätevyyttä arvioitaessa tulee ottaa huomioon myös se, että A:n ensimmäisessä työsopimuksessa sovittu koeaika olisi alun perin päättynyt vasta 1.2.2013. Näin ollen työnantajalla olisi ollut edelleen oikeus purkaa A:n työsopimus koeaikaan vedoten, mikäli työsuhde osapuolten välillä olisi ollut katkeamaton. Tällaista tilannetta ei voida arvioida siten, että työntekijän puolelta tapahtunut työsopimuksen purkaminen poistaisi työnantajan mahdollisuuden koeajan käyttöön sen tarkoitusta vastaavalla tavalla.
Koeajan tarkoituksena on antaa työnantajalle nimenomaan tosiasiallinen mahdollisuus selvittää työntekijän soveltuvuus kulloinkin kyseessä olevaan tehtävään. Koska A:n ensimmäinen työsopimus ehti kestää vain reilun kuukauden ennen A:n puolelta tapahtunutta työsopimuksen purkamista, ei työnantajalla ole ollut tosiasiallista mahdollisuutta arvioida A:n soveltuvuutta työhön kuukauden työsuorituksen perusteella. Tämän vuoksi myöskään A:n tehtävien laadulla ei ole tapauksessa merkitystä.
KÄRÄJÄOIKEUDEN LAUSUNTOPYYNTÖ
Etelä-Savon käräjäoikeus on pyytänyt työtuomioistuimelta lausuntoa siitä, miten kaupan työehtosopimuksen 3 §:n 5 kohtaa on tulkittava tilanteessa, jossa kantaja on työskennellyt vastaajan palveluksessa koeaikaehdon sisältävän työsopimuksen perusteella ensin 1.10.2012 alkaen työsuhteen päättyessä kantajan suorittaman purkamisen perusteella 9.11.2012, ja sen jälkeen uudestaan, uuden kolmen kuukauden pituisen koeaikaehdon sisältävän työsopimuksen nojalla 17.12.2102 alkaen aikaisempaa vastaavassa työtehtävässä.
PALVELUALOJEN AMMATTILIITTO PAM RY:N LAUSUNTO
Kaupan työehtosopimuksen 3 §:n 5 kohdan mukaan työntekijän palatessa kohtuullisessa ajassa aikaisemman työnantajansa palvelukseen ja entisen kaltaiseen työhön koeaikaa ei sovelleta, ellei siihen ole erityistä syytä. Nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa työntekijä on kohtuullisessa ajassa palannut aikaisemman työnantajan palvelukseen ja aikaisempaa vastaavaan työhön. Kysymykseksi jää siten tulkinta ja arvio siitä, onko tapauksessa ollut erityisiä syitä soveltaa koeaikaa uudessa työsuhteessa.
Kyseisestä työehtosopimuksen kohdasta ei ole olemassa omaa tulkintaperinnettä. Palvelualojen ammattiliitto PAM ry:n tietojen mukaan kyseisestä määräyksestä ei ole myöskään riidelty. Määräys on ollut työehtosopimuksessa ainakin 1980-luvun alkupuolelta saakka, joten tietoa mahdollisista neuvotteluiden aikaisista keskusteluista ei ole vaivatta saatavissa. Vuoteen 1998 saakka kyseinen kirjaus oli työehtosopimuksen lailla velvoittavana soveltamisohjeena ja laajemmassa muodossa: "Työntekijään, joka kohtuullisen ajan kuluessa palaa aikaisemman työnantajansa palvelukseen ja entisen kaltaiseen työhön, ei koeaikaa sovelleta, ellei siihen ole erityistä syytä, mistä työsuhteen uudelleen alkaessa nimenomaan sovitaan". Kohtaa muutettiin työehtosopimusta yksinkertaistaessa. Tuolloin sovittiin liittojen välillä, että vanhat tekstit jäävät voimaan, jos niiden osalta ei ole muuta sovittu. Kyseinen laajempi kirjaus on siis periaatteessa edelleen voimassa.
Palvelualojen ammattiliitto PAM ry:n näkemyksen mukaan tulkinnassa on ollut tarkoitus pääsääntöisesti noudattaa samoja tulkintaperiaatteita kuin lain esitöissä ja oikeuskäytännössä on omaksuttu työsopimuslain koeaikaa koskevan pykälän (TSL 1:4) osalta.
Hallituksen esityksessä työsopimuslaiksi (157/2000) todetaan, että "vaikka säännöksessä ei oteta nimenomaisesti kantaa siihen, voidaanko koeaikaehto liittää peräkkäisiin samojen työsopimuskumppanien välillä tehtyihin työsopimuksiin, koeajan käyttö, säännöksen ehdoton luonne huomioon ottaen, ei olisi mahdollista, jos näissä työsopimuksissa on sovittu samoista tai samankaltaisista työtehtävistä." Hallituksen esityksessä todetaan myös, että "ratkaisu uuden koeaikaehdon kohtuullisuudesta on tehtävä aina tapauskohtaisesti."
Korkein oikeus on käsitellyt ratkaisuissaan KKO 2009:35, KKO 1995:103 ja KKO 1986-II-52 koeaikaehtoa tilanteissa, joissa työntekijä palaa aikaisemman työnantajan palvelukseen tauon jälkeen. Ratkaisuissa on katsottu, ettei koeaikaehtoa saa tällöinkään käyttää työsuhdeturvan kiertämiseksi. Tapauksessa KKO 2009:35 korkein oikeus kiinnitti huomiota ensimmäisen työsuhteen lyhyeen kestoon (vajaat kaksi kuukautta) ja siihen, että työsuhteiden välissä oli pitkähkö lähes kahdeksan kuukauden tauko. Korkein oikeus katsoi olevan mahdollista, ettei koeajan tarkoitus, eli työnantajan mahdollisuus selvittää työntekijän työhön soveltuvuus, ollut ehtinyt toteutua. Korkein oikeus katsoi, ettei uuteen työsopimukseen otetussa koeaikaehdossa ollut kysymys työntekijän työsuhdeturvan kiertämisestä.
Nyt käsillä olevassa tapauksessa koeajan sisältänyt ensimmäinen työsuhde on ollut erittäin lyhyt, vajaat kaksi kuukautta, ja kestänyt reilusti alle koeajan. Myöhemmässä työsuhteessa työnantajan puolelta tapahtunut koeaikapurku on tehty ajankohtana, jolloin ensimmäisen työsuhteen koeaika olisi ollut vielä voimassa, ellei ensimmäinen työsuhde olisi päättynyt työntekijän itsensä tekemään koeaikapurkuun.
Tietämättä tapauksen muista yksityiskohdista ei voida ottaa kantaa siihen, onko uudella koeajalla pyritty kiertämään työntekijän työsuhdeturvaa vai asiallisesti varaamaan työnantajalle koeajan puitteissa mahdollisuus selvittää työntekijän soveltuvuus työhön. Palvelualojen ammattiliitto PAM ry toteaa kuitenkin, että käsillä olevassa tapauksessa kaupan työehtosopimuksen 3 §:n 5 kohdan vaatimus erityisestä syystä täyttynee.
KAUPAN LIITTO RY:N LAUSUNTO
Kaupan työehtosopimuksen koeaikaa koskevan 3 §:n 5 kohdan määräyksen taustalla on työsopimuslaista tuttu periaate, jonka mukaan uuden koeajan käyttö peräkkäisissä työsuhteissa ei ole mahdollista, jos työsopimuksessa on sovittu samoista tai samankaltaisista työtehtävistä, joita työntekijä on aikaisemmassa työsuhteessaan tehnyt. Tällöin koeaika on käytetty hyväksi täysimääräisesti jo edellisen työsuhteen aikana ja työnantaja on ehtinyt selvittää työntekijän soveltuvuuden työtehtävään.
Käsillä olevassa tapauksessa työntekijän ensimmäinen työsuhde kesti noin yhden kuukauden ja päättyi työntekijän suorittamaan koeaikapurkuun 9.11.2012. Koeaika olisi kestänyt 1.2.2013 saakka. Uusi työsuhde alkoi 17.12.2012 ja päättyi työnantajan suorittamaan koeaikapurkuun 18.1.2013.
Koeajan tarkoituksena on selvittää soveltuuko työntekijä työsopimuksen mukaiseen työhön. Ensimmäinen työsuhde on kestänyt niin lyhyen ajan, ettei työnantajalla ole ollut riittävää mahdollisuutta saada käsitystä työntekijän soveltuvuudesta tehtävään. Lisäksi työntekijän ensimmäisessä työsuhteessa sovittu koeaika olisi ollut voimassa 1.2.2013 saakka. Työnantajan 18.1.2013 suorittama koeaikapurku olisi siten mahtunut tuon koeajan sisään, mikäli työsuhde olisi ollut katkeamaton.
Ensimmäisen työsuhteen lyhyt kesto on sellainen erityinen syy, johon kaupan työehtosopimuksen 3 §:n 5 kohdassa viitataan. Asiassa on ollut perusteltua sopia uudesta koeajasta.
TYÖTUOMIOISTUIMEN LAUSUNTO
Käräjäoikeudessa vireillä olevassa asiassa vallitsee erimielisyys siitä, onko työantajalla ollut työehtosopimuksen 3 §:n 5 kohdassa tarkoitettu erityinen syy ottaa koeaikaehto A:n jälkimmäiseen työsopimukseen.
Työehtosopimukseen osalliset liitot ovat lausunnoissaan yhdenmukaisesti katsoneet, että työehtosopimuksen 3 §:n 5 kohdassa tarkoitetun erityisen syyn olemassaoloa arvioitaessa tulee ottaa huomioon A:n ensimmäisen työsuhteen erittäin lyhyt kesto sekä se, että työnantajan jälkimmäisessä työsuhteessa suorittama koeaikapurku on tehty ajankohtana, jolloin ensimmäisen työsuhteen koeaika olisi ollut vielä voimassa, mikäli työsuhde olisi ollut katkeamaton. Liitot ovat olleet yhtä mieltä siitä, että käsillä olevassa tapauksessa työehtosopimuksen 3 §:n 5 kohdan vaatimus erityisestä syystä täyttyy ja asiassa on ollut perusteltua sopia uudesta koeajasta.
Työtuomioistuimella ei ole perusteita poiketa työehtosopimukseen osallisten liittojen yksimielisestä kannasta.
Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Ruikka puheenjohtajana sekä Kröger, Äimälä, Nyyssölä, Ahokas ja Zaerens jäseninä. Esittelijä on ollut Pöllänen.
Lausunto on yksimielinen.