28.5.2013

Vaatimukset

Ammattiliitto Pro ry on vaatinut, että tuomioistuin

• vahvistaa DEKRA Industrial Oy:n olevan velvollinen maksamaan laskuttaja A:lle suunnittelu- ja konsulttialan toimihenkilöiden työehtosopimuksen 27 §:n nojalla palkan hänen poissaolopäiviltään 11.3.2010, 1.4.2010 ja 8.9.2010, kun nämä tilapäiset poissaolot ovat johtuneet hänen vuonna 2008 syntyneen lapsen äkillisestä sairastumisesta,

• tuomitsee DEKRA Industrial Oy:n hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta,

• tuomitsee Teknologiateollisuus ry:n hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä ja

• velvoittaa Teknologiateollisuus ry:n ja DEKRA Industrial Oy:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Ammattiliitto Pro ry:n oikeudenkäyntikulut 3.800 euroa korkolain 4 § 1 momentin mukaisine korkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen päätöksen antamisesta.

Perusteet

A:n lapsen sairastumisten äkillisyydestä johtuen hänellä ei ole ollut mitään muuta mahdollisuutta järjestää sairaan lapsensa asianmukaista hoitoa kuin olla itse pois työstä hoitamassa lastaan mainittuina ajankohtina, koska ulkopuolisen hoidon järjestäminen ei ole ollut noissa tilanteissa mahdollista.

A:n lapsen hoidon tarve on kestänyt jokaisella kerralla lääkärintodistuksissa mainitut kolme päivää. Työnantaja ei ole lääkärintodistusten lisäksi edes vaatinut muuta selvitystä A:lta. A ei ole kyennyt järjestämään lapsen hoitoa tilanteiden äkillisyyden vuoksi siten, että esimerkiksi lapsen isovanhemmat olisivat päässeet häntä hoitamaan. Tapahtuma-aikoina noin 2-vuotiaan lapsen jättäminen kuumeisena ja korvakipuisena täysin vieraan henkilön hoidettavaksi ei myöskään ole ollut käytännössä mahdollista.

Kun edellä olevan perusteella arvioidaan tilannetta ja olosuhteita kokonaisuudessaan, ei voida päätyä muuhun lopputulokseen kuin siihen, että A:n kolmen päivän tilapäinen poissaolo on ollut jokaisella kerralla tarpeen sairaan lapsen hoidon järjestämiseksi. Työnantajan yksipuolisesti noudattama käytäntö, jonka mukaan toimihenkilö voi tällaisissa tapauksissa olla palkallisesti pois työstä enintään kaksi päivää, on työehtosopimuksen vastainen. Tästä syystä yhtiö on tuomittava työehtosopimuksen tieten rikkomisesta hyvityssakkoon. Työnantajajärjestö on puolestaan ollut tietoinen työtuomioistuimen tuomiosta TT 1987-166, mutta ei ole siitä huolimatta ohjeistanut jäsenyritystään työehtosopimuksen mukaiseen toimintaan. Työnantajajärjestö on siten laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Vastaus kannevaatimuksiin

Teknologiateollisuus ry ja Dekra Industrial Oy ovat kiistäneet kanteen ja vaatineet sen hylkäämistä.

Teknologiateollisuus ry ja Dekra Industrial Oy ovat lisäksi vaatineet Ammattiliitto Pro ry:n velvoittamista korvaamaan vastaajien oikeudenkäyntikulut 3.000 eurolla laillisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta.

Kanteen kiistämisen perusteet

Yhtiö on jättänyt kolmannen poissaolopäivän palkan maksamatta, koska lapsen hoito olisi voitu järjestää kolmannen päivän osalta muutoin kuin olemalla itse pois työstä. Yhtiön tiedossa on ollut lapsen isovanhempien asuminen kohtuullisen lähellä A:ta ja se, että lapsen hoito on joinakin kertoina järjestetty muutoin kuin olemalla itse pois työstä.

Työehtosopimuksen 27 §:n soveltamisohjeen sanamuodon mukaan lyhyt tilapäinen loma on tarkoitettu hoidon järjestämistä varten. Oikeus lyhyeen tilapäiseen lomaan ei siten tarkoita automaattista oikeutta hoitaa lasta palkallisesti, jos lapsen hoito voidaan järjestää muutoin kuin olemalla itse pois työstä. Soveltamisohje on otettu ensimmäiseen alakohtaiseen työehtosopimukseen vuonna 1995. Määräystä soveltamisohjeineen on tulkittu alusta alkaen siten, että lyhyt tilapäinen loma on tarkoitettu nimenomaan hoidon järjestämistä varten. Asiasta ei ole myöskään käyty erimielisyysneuvotteluja liittojen välillä.

Työsopimuslain 4 luvun 6 §:n mukaan työntekijän lapsen tai muun hänen taloudessaan vakituisesti asuvan lapsen, joka ei ole täyttänyt 10 vuotta, sairastuessa äkillisesti työntekijällä on oikeus saada lapsen hoidon järjestämiseksi tai tämän hoitamiseksi tilapäistä hoitovapaata enintään neljä työpäivää kerrallaan. Työsopimuslain 4 luvun 8 §:n mukaan työnantajalla ei tällöin ole kuitenkaan velvollisuutta maksaa työntekijälle palkkaa poissaolon ajalta.

A:lla on siis ollut kanteessa mainittuina ajankohtina oikeus hoitaa lastaan työsopimuslain perusteella. Työehtosopimus ei kuitenkaan takaa automaattisesti palkkaa kaikilta mainituilta ajankohdilta. A:lle on ollut kaikissa kanteessa mainituilla poissaolokerroilla vähintään kaksi päivää aikaa järjestää lapsen hoito muutoin kuin olemalla itse pois työstä, esimerkiksi lapsen isovanhempien avulla. Koska poissaolojaksoa 9.–11.3.2010 koskeva lääkärintodistus on kirjoitettu 8.3.2010, Nousiaisella on lisäksi tuolloin ollut vielä lapsen sairastumispäivän jälkeen kaksi palkallista päivää aikaa järjestää lapsen hoito.

Ratkaisussa TT 1987-166 on ollut kyse runkosopimuksen lyhyttä tilapäistä lomaa koskevan määräyksen soveltamisesta. Tässä oikeudenkäynnissä sovelletaan sen sijaan Toimihenkilöunioni TU ry:n, nykyisen Ammattiliitto Pro ry:n, ja Suunnittelu- ja konsulttitoimistojen liitto SKOL ry:n, nykyisen Teknologiateollisuus ry:n, alakohtaista työehtosopimusta, jonka soveltamisohjeessa on aiemmin viitattu maininta siitä, että lyhyt tilapäinen loma on tarkoitettu hoidon järjestämistä varten. Runkosopimuksessa ei vastaavaa soveltamisohjetta ollut. Mainittu aikaisempi ratkaisu ei siten sovellu nyt käsiteltävänä olevaan tapaukseen.

Työnantajaliitto on tulkinnut työehtosopimuksen lyhyttä tilapäistä poissaoloa koskevaa määräystä johdonmukaisesti ja samalla tavalla useiden vuosien ajan. Yhtiö on menetellyt lyhyttä tilapäistä poissaoloa koskevaa määräystä soveltaessaan työnantajaliiton antamien ohjeiden mukaisesti. Toimihenkilöliitto ei ole riitauttanut työehtosopimusmääräyksen tulkintaa aikaisemmin. Näin ollen työehtosopimuksen lyhyttä tilapäistä poissaoloa koskevan määräyksen tulkinta on ollut selvä ja riidaton. Jos tuomioistuin kuitenkin vastoin vastaajien käsitystä katsoisi, että työnantajaliiton tulkinta kyseisen määräyksen osalta olisi virheellinen, ei hyvityssakkoa tulisi tässä tapauksessa kuitenkaan tuomita. Yhtiö ei ole rikkonut työehtosopimusta työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Myöskään työnantajaliitto ei ole laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan työehtosopimuslain 8 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

Perustelut

Tausta ja erimielisyys

A työskentelee laskuttajana DEKRA Industrial Oy:n taloushallinnossa Vantaan toimipisteessä. A:n 6.8.2008 syntynyt lapsi on sairastunut 2010 kolme eri kertaa äkillisesti kuumeeseen ja korvatulehdukseen. Lääkäri on todennut, että lapsi on ollut hoidon tarpeessa ajanjaksot 9. – 11.3.2010, 30.3. – 1.4.2010 ja 6. – 8.9.2010. Yhtiö on maksanut kullakin mainitulla poissaolokerralla A:lle palkan kahdelta poissaolopäivältä.

Asianosaisten välillä vallitsee erimielisyys siitä, olisiko yhtiön tullut maksaa A:lle työehtosopimuksen nojalla palkka myös kunkin poissaolojakson kolmannelta päivältä.

Lapsen hoidon tarpeesta esitetty selvitys

A on työtuomioistuimessa kertonut, että hänen noin 2-vuotias lapsensa oli sairastunut kolme eri kertaa korvatulehdukseen ja kuumeeseen vuoden 2010 aikana. Lapsi on työnantajalle toimitettujen lääkärintodistusten mukaan ollut kotihoidon tarpeessa edellä mainitut kolme ajanjaksoa. A:n omat vanhemmat ovat olleet tuolloin työssä eivätkä ole sen vuoksi voineet hoitaa lapsenlastaan näinä ajanjaksoina. A:n iäkkäät appivanhemmat ovat kahden ensimmäisen kerran aikana olleet sairauksien vuoksi kykenemättömiä hoitamaan lapsenlastaan. Kolmannella kerralla he ovat olleet kesämökillään Rautavaaralla, josta he eivät pitkän matkan johdosta olleet voineet tulla lapsenlastaan hoitamaan. A keskusteli asiasta huhtikuussa 2010 yhtiön toimitusjohtaja B:n kanssa, joka ilmoitti Suunnittelu- ja konsulttitoimistojen liitto SKOL ry:stä saamansa ohjeen mukaisesti, ettei toimihenkilölle tule maksaa palkkaa tällaisessa tapauksessa kuin kahdelta päivältä. Työnantaja ei pyytänyt sille toimitettujen lääkärintodistusten lisäksi mitään muuta selvitystä lapsen hoidon tarpeesta.

Toimitusjohtaja B:n mukaan yhtiössä työntekijän lapsen äkillisesti sairastuessa on lyhyttä tilapäistä poissaoloa koskevissa tapauksissa sellainen palkanmaksukäytäntö, että työntekijä voi olla palkallisesti yhden päivän poissa työstä ilman selvitystä. Lisäpäivät voivat tulla kyseeseen saadun selvityksen perusteella tarpeen mukaan. Palkanmaksujakso on voinut olla kolmekin päivää vakavissa sairaustapauksissa. A:n kolmannen päivän palkattomuus on ollut kohtuullinen muihin tapauksiin verrattuna yhtiössä. Lapsen isovanhemmat asuvat samalla paikkakunnalla ja olisivat sen vuoksi voineet hoitaa lapsenlastaan. A toimitti yhtiölle lääkärintodistukset lapsen hoidon tarpeesta. Suunnittelu- ja konsulttitoimistojen liitto SKOL ry:stä saamansa neuvon nojalla yhtiö oli menetellyt oikein A:n tapauksessa. Yhtiö ei vaatinut A:lta lääkärintodistusten lisäksi muuta selvitystä lyhyen tilapäisen loman tarpeesta.

Arviointi ja johtopäätökset

Suunnittelu- ja konsulttialan toimihenkilöiden työehtosopimuksen lyhyttä tilapäistä poissaoloa koskevan 27 §:n 1 kohdan soveltamisohjeen mukaan lyhyt tilapäinen loma perhepiirissä sattuvissa sairaustapauksissa on tarkoitettu asianmukaisen hoidon järjestämistä varten. Työnantajan vaatiessa on toimihenkilöllä näyttövelvollisuus lyhyen tilapäisen loman tarpeesta.

Asiassa on riidatonta, että A on esittänyt työnantajalle jokaiselta poissaolokerralta lääkärintodistuksen, jonka mukaan lapsi on ollut kotihoidon tarpeessa kunakin ajanjaksona kolmen päivän ajan. B:n kertomuksesta ilmenee, että yhtiö ei ole vaatinut A:lta lääkärintodistusten lisäksi muuta selvitystä lyhyen tilapäisen loman tarpeesta.

A:n kertomuksesta ilmenee, että hän ei ole voinut järjestää lapsen hoitoa kyseisinä ajanjaksoina lapsen isovanhempien esteiden vuoksi. Myös kantajan jättämästä kirjallisesta todisteesta, vastaajaliitolle 10.12.2012 lähetetystä sähköpostista ilmenevät isovanhempien esteet hoitaa lapsenlasta.

Esitetyn selvityksen mukaan ulkopuolisen hoidon järjestäminen ei ole kyseisinä lapsen äkillisinä sairausjaksoina ollut mahdollista. Vastaajapuoli ei ole riitauttanut selvitystä. Lapsen hoitotarpeeseen on vaikuttanut myös se, että lapsi on tuolloin ollut vain noin 2 vuoden ikäinen. Työtuomioistuin katsoo, että A:lla on ollut tarve olla itse poissa työstä hoitamassa lastaan mainittuina ajanjaksoina ja että DEKRA Industrial Oy on siten velvollinen maksamaan A:lle palkan kanteessa tarkoitetuilta päiviltä.

Työehtosopimuksen vastainen menettely

Kun DEKRA Industrial Oy on menetellyt Suunnittelu- ja konsulttitoimistojen liitto SKOL ry:n antamien ohjeiden mukaisesti, yhtiön ei voida katsoa rikkoneen työehtosopimusta työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitetulla tavalla kieltäytyessään maksamasta A:lle palkkaa kunkin poissaolojakson kolmannelta päivältä.

Työehtosopimuksen osapuoleksi tullut Teknologiateollisuus ry on asian käsittelyn myöhemmissä vaiheissa saanut selvityksen A:n lapsen hoitotarpeesta. Teknologiateollisuus ry ei ole tällöinkään puuttunut jäsenyrityksensä ilmeisen virheelliseen menettelyyn, joten yhdistys on laiminlyönyt työehtosopimuslain mukaisen valvontavelvollisuutensa asiassa.

Oikeudenkäyntikulut

Jutun hävitessään ovat Teknologiateollisuus ry ja DEKRA Industrial Oy työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n nojalla velvolliset korvaamaan Ammattiliitto Pro ry:n oikeudenkäyntikulut. Kuluvaatimuksen määrä on riidaton.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa DEKRA Industrial Oy:n olevan velvollinen maksamaan laskuttaja A:lle suunnittelu- ja konsulttialan toimihenkilöiden työehtosopimuksen 27 §:n nojalla palkan hänen poissaolopäiviltään 11.3.2010, 1.4.2010 ja 8.9.2010, kun nämä tilapäiset poissaolot ovat johtuneet hänen vuonna 2008 syntyneen lapsen äkillisestä sairastumisesta.

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Teknologiateollisuus ry:n maksamaan valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoa Ammattiliitto Pro ry:lle 2.000 euroa.

DEKRA Industrial Oy:tä vastaan esitetty hyvityssakkovaatimus hylätään.

Teknologiateollisuus ry ja DEKRA Industrial Oy velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Ammattiliitto Pro ry:n oikeudenkäyntikulut 3.800 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lukien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Jalanko, Äimälä, Forss, Forsén ja Kuoppamäki jäseninä. Sihteeri on ollut Salonen.

Tuomio on yksimielinen.