7.9.2012

Vaatimukset

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry on vaatinut, että työtuomioistuin:

• vahvistaa, että työehtosopimuksen 13 §:n 1 kohdan mukaisia työnvaativuusluokkapalkkoja ja niiden pätevyyspalkkioita (13 §:n 2 kohta) koskevaa palkankorotusmääräystä tulee tulkita siten, että sovitut palkankorotukset tulee toteuttaa työehtosopimuksen perusrakenteen mukaisesti laittamalla palkankorotukset työnvaativuuspalkkaluokan niin sanottuun nollataulukkoon (13 §:n 1 kohta), josta ammatissa oloajan perusteella maksettavat pätevyyspalkkiot lasketaan pätevyyspalkkioprosenttien perusteella, ja

• velvoittaa Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n ja Öljytuote ry:n korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut 600 eurolla korkoineen.

Perusteet

Työehtosopimusneuvotteluissa marraskuussa 2011 sovittu säiliöauto- ja öljytuotealan taulukkopalkkojen korotus tulee laittaa työnvaativuuspalkkaluokan niin sanottuun nollataulukkoon, koska muunlaisesta tulkinnasta ei neuvotteluissa nimenomaisesti erikseen sovittu.

Säiliöauto- ja öljytuotealan työehtosopimuksen palkat määräytyvät asianosaisliittojen toimesta suoritetun työnvaativuusluokituksen mukaan määräytyvien peruspalkkojen (työnvaativuusluokan nollataulukko, työehtosopimuksen 13 § 1 kohta) ja lisäksi ammatissa oloajan perusteella maksettavien prosentuaalisten pätevyyspalkkioiden perusteella (13 § 2 kohta).

Mikäli ammatissaolovuosien mukaisiin pätevyyspalkkioihin kohdistuvan palkankorotuksen laskentatavasta ei työehtosopimusneuvotteluissa erikseen muuta sovita, säiliöauto- ja öljytuotealan palkankorotus lasketaan käytännössä työehtosopimuksen perusrakennetta mukaillen siten, että kulloinkin sovittu palkankorotus sijoitetaan aina työehtosopimuksen 13 §:n 1 kohdassa olevaan peruspalkka- eli työnvaativuusluokkaan (nollataulukkoon) kulloinkin sovitun suuruisena kiinteänä euromääräisenä eränä. Näin muodostuneen korotetun peruspalkan perusteella lasketaan työehtosopimuksen 13 §:n 2 kohdassa tarkoitetut ammatissa olovuosien perusteella määräytyvät pätevyyspalkkiot pätevyyspalkkioprosenttien (0, 4, 8, 11 tai 14 prosenttia) avulla. Muussa tapauksessa palkankorotukset eivät tosiasiassa huomioi pätevyyspalkkioprosenttia.

Marraskuussa 2011 käytyjen työehtosopimusneuvottelujen yhteydessä ei sovittu, että taulukkopalkkojen korottamisen laskentatavassa noudatettaisiin työehtosopimuksen palkkataulukon perusrakenteesta poikkeavaa laskentatapaa. Sovitut palkankorotukset tulee siten laskea työehtosopimuksen palkkataulukon perusrakenteen mukaisesti laittamalla palkankorotus työehtosopimuksen 13 §:n 1 kohdassa olevaan peruspalkkojen nollataulukkoon, josta ammatissa oloajan mukaiset pätevyyspalkkiot lasketaan prosentteina kullekin pätevyyspalkkioluokalle.

Mikäli työehtosopimusneuvotteluissa sovittu palkankorotus olisi haluttu toteuttaa säiliö- ja öljytuotealan työehtosopimuksen palkkataulukon perusrakenteesta poikkeavalla tavalla, olisi asiasta tullut erikseen sopia. Näin ei kuitenkaan tapahtunut.

Vastaus kannevaatimuksiin

Suomen Säiliöautoliitto ry ja Öljytuote ry ovat yhteisessä vastauksessaan vaatineet, että kanne hylätään ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry velvoitetaan korvaamaan niiden oikeudenkäyntikulut 2.000 eurolla korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Marraskuun lopun 2011 työehtosopimusneuvotteluissa työnantajapuoli tarjosi Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:lle prosentuaalisia palkankorotuksia. Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry kuitenkin halusi senttimääräiset korotukset. Laskentapohjaksi sovittiin kuljetusalan keskimääräinen tilastoluku, josta kevään 2012 ja 2013 yleis- ja taulukkopalkkakorotuksena toteutettavat senttikorotukset määriteltiin kaikille Autoliikenteen Työnantajaliitto ry – Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry välillä solmittaville työehtosopimuksille samansuuruisina lukuun ottamatta linja-autoasemien työehtosopimusta.

Väite, että taulukkopalkkakorotusten toteuttamistavasta ei olisi nimenomaisesti sovittu, ei pidä paikkaansa. Kaikkia solmittavia työehtosopimuksia koskevat neuvottelutulokset liittojen välillä syntyivät maanantaiaamuna 28.11.2011 kello 2.45 työnantajapuolen tarjouksen pohjalta. Tässä tilaisuudessa Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n silloinen toimitusjohtaja erikseen tarkensi Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n neuvottelukunnalta, että taulukkopalkkojen korotus toteutetaan siten, että jokaista palkkataulukkolukua korotetaan sovituilla senttimäärillä. Tähän Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n neuvottelijat vastasivat myöntävästi. Tämän jälkeen neuvottelutuloksista laadittiin pöytäkirjat, jonka pääneuvottelijat allekirjoittivat noin kello 3.30 samana aamuna.

Sovitulla palkankorotustavalla työehtosopimusten kustannusvaikutus pysyi keskusjärjestöjen raamisopimuksen sisällä. Mikäli korotukset olisi toteutettu Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n vaatimalla tavalla, kustannuskatto olisi ylittynyt.

Aiemmissa säiliöautoalaa koskevan työehtosopimuksen palkankorotuskirjauksissa, joissa taulukkokorotus on toteutettu Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n nyt vaatimalla tavalla, se on nimenomaisesti kirjattu neuvottelutulos- ja allekirjoituspöytäkirjaan. Tämä ilmenee esimerkiksi neuvottelutulospöytäkirjasta 1.3.2005. Kiistanalaisessa neuvottelutulospöytäkirjassa 28.11.2011 ei ole vastaavaa kirjausta.

Palkankorotukset ja niiden toteutustapa sovittiin samaksi kaikkiin Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n välisiin työehtosopimuksiin. "Jokaista taulukkolukua korotetaan sovituilla senttimäärillä" -korotustapaa käytettiin myös kuorma-autoalan työehtosopimuksen ulkomaanliikenteen kuljettajien taulukkopalkoissa, minkä Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry on hyväksynyt. Sekä perustaulukkolukua että kahdeksalla prosentilla korotettua taulukkolukua nostettiin kumpaakin 31 sentillä 14,04 euroon ja 15,13 euroon. Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n vaatimalla toteutustavalla jälkimmäisen taulukkoluvun pitäisi olla 15,16 euroa

Perustelut

Neuvottelukäytännöstä esitetty näyttö

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n palkkasihteeri A on kertonut, että noin vuodesta 2005 lähtien palkankorotukset on laitettu niin sanottuun nollataulukkoon. Tätä aikaisempi käytäntö on vaihdellut. Käytäntönä on ollut, että neuvotteluissa on sovittu siitä, tuleeko korotus nollataulukkoon vai kuhunkin ikäportaaseen samasuuruisena.

Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n entinen toimitusjohtaja B ja nykyinen toimitusjohtaja C ovat kertoneet alan käytännöstä, että korotusten toteuttamistapa on 2000-luvulla vaihdellut eri sopimuskierroksilla. Korotustapa on jokaisella sopimuskierroksella ollut neuvottelujen kohteena, koska korotustavalla on yleensä kustannusvaikutuksia, ja korotustavasta on sovittu erikseen. C on lisäksi kertonut, että jos neuvotteluissa on sovittu rahamääräisen korotuksen sijoittamisesta nollataulukkoon, se on nimenomaisesti kirjattu sopimukseen siitä mahdollisesti aiheutuvien kustannusvaikutusten vuoksi.

Vuoden 2011 työehtosopimusneuvotteluista esitetty näyttö

C on kertonut, että työnantajapuoli tarjosi raamisopimuksen mukaisia prosenttikorotuksia, mutta työntekijäpuoli vaati korotukset senttimääräisinä, ja osapuolet laskivat yhdessä korotuksen määrän neuvotteluissa 26.11.2011. Sama senttimäärä sovittiin kaikkiin alan sopimuksiin. B ja C ovat kertoneet yhdenmukaisesti, että B varmisti työntekijäpuolen edustajilta ennen neuvottelutuloksen syntymistä 28.11.2011 aamuyöllä pidetyssä neuvottelussa, että jokaista taulukkolukua korotetaan yleiskorotuksen määrällä eli 31 sentillä, mihin työntekijäpuolen edustajat vastasivat myöntävästi. Tämän jälkeen neuvottelutuloksen todettiin syntyneen ja allekirjoituspöytäkirja allekirjoitettiin. Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n edustajat olivat todenneet sekä B:n että C:n kanssa neuvottelutuloksen syntymisen jälkeen käymissä keskusteluissa, että he olivat edelleen samaa mieltä työnantajapuolen kanssa määräyksen tulkinnasta, mutta yhdistyksessä oli heitä ylemmällä tasolla tehty päätös kanteen nostamisesta asiassa. B ja C ovat lisäksi kertoneet samansuuntaisesti, että jos korotuksista olisi sovittu työntekijäpuolen esittämällä tavalla laitettavaksi nollataulukkoon, sopimus olisi ylittänyt raamisopimuksessa asetetun kustannusvaikutuksen.

A:n mukaan neuvotteluissa ei varsinaisesti sovittu muuta kuin korotusten senttimäärä. A:n mukaan B kysyi Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n edustajilta ennen neuvottelutuloksen syntymistä laitetaanko sentit jokaiseen lukuun.

Näytön arviointi ja johtopäätökset

Ratkaistavana kysymyksenä on, mikä on 28.11.2011 sovitun palkankorotuksen toteuttamistapa. Työntekijäpuolen tulkinnan mukaan palkankorotukset sijoitetaan työnvaativuuspalkkaluokan niin sanottuun nollataulukkoon. Työnantajapuolen mukaan jokaista palkkataulukkolukua sovittiin korotettavaksi sovitulla senttimäärällä.

A:n, B:n ja C:n kertomuksista ilmenee samansuuntaisesti, että korotusten toteuttamistapa on vaihdellut eri kierroksilla, ja kullakin kierroksella on sovittu erikseen korotustavasta. C:n kertomuksesta ilmenee, että kun korotus on sovittu sijoitettavaksi nollataulukoihin, tämä on nimenomaisesti kirjattu sopimukseen. 1.3.2005 päivätystä öljytuote- ja säiliöautoalaa sekä niihin liittyviä toimintoja koskevan työehtosopimuksen uudistamista koskevasta pöytäkirjasta, jossa on todettu, että työnvaativuusluokkapalkkoja korotetaan siten, että niin sanotussa nollataulukossa kuhunkin lukuun lisätään yleiskorotus eli 54 euroa, ilmenee, että vuoden 2005 neuvotteluissa on menetelty C:n kuvaamalla tavalla. Kun riidanalaisessa neuvottelutuloksessa ei ole vastaavanlaista kirjausta, määräyksen sanamuodon ja sopijapuolten yhteisen käytännön voidaan esitetyn selvityksen perusteella katsoa tukevan työnantajapuolen tulkintaa, jonka mukaan jokaista palkkataulukkolukua korotetaan sovitulla senttimäärällä. Samaan suuntaan asian arvioinnissa vaikuttaa osaltaan myös se, että kuorma-autoalan, linja-autohenkilökunnan, huoltokorjaamoiden, terminaalitoimintaa koskevan ja linja-autoasemien työehtosopimusten neuvottelutulokset sovittiin samaan aikaan ja saman sisältöisinä, mikä ilmenee sanottujen alojen neuvottelutuloksesta 28.11.2011, eikä niiden tulkinnasta ole erimielisyyttä.

B ja C ovat kertoneet yhdenmukaisesti, että ennen neuvottelutuloksen syntymistä 28.11.2012 B varmisti työntekijäpuolen edustajilta, että korotus tulee kaikkiin lukuihin, mihin työntekijäpuoli vastasi myöntävästi. Myös A muisti B:n kysyneen korotustavasta. Sopijapuolten yhteisestä tarkoituksesta esitetty näyttö tukee siten työnantajan kantaa. Samaan suuntaan asiassa vaikuttavat myös B:n ja C:n kertomukset työntekijäpuolen edustajien kannanotoista sopimuksen solmimisen jälkeen. Kanteen hylkäämistä puoltavaa tulkintaa tukee lisäksi se C:n kertomuksesta ilmenevä seikka, että sopijapuolet laskivat yhdessä raamisopimuksen mukaisen kustannusvaikutuksen perusteella sovitun senttimäärän, ja että C:n ja B:n mukaan työntekijäpuolen tulkinnan mukainen korotustapa olisi ylittänyt raamisopimuksessa asetetun kustannusvaikutuksen.

Edellä mainituilla perusteilla työtuomioistuin katsoo, että vuoden 2011 työehtosopimusneuvotteluissa sovitut palkankorotukset tulee toteuttaa työnantajapuolen esittämällä tavalla siten, että jokaista palkkataulukon lukua korotetaan sovitulla senttimäärällä. Kanne on siten hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

Asia on ratkaistu Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n ja Öljytuote ry:n hyväksi. Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry on siten työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n nojalla velvollinen korvaamaan Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n ja Öljytuote ry:n oikeudenkäyntikulut asiassa. Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry on myöntänyt kuluvaatimuksen määrältään oikeaksi.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Työtuomioistuin velvoittaa Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n korvaamaan Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n ja Öljytuote ry:n oikeudenkäyntikulut 2.000 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 § 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lukien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Ruikka puheenjohtajana sekä Kröger, Nyyssölä, Pärssinen, Koskinen ja Kirvesniemi jäseninä. Sihteeri on ollut Mohsen.

Tuomio on yksimielinen.