16.8.2012

Vaatimukset

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry on vaatinut, että työtuomioistuin

• velvoittaa Etelä-Suomen Linjaliikenne Oy:n maksamaan A:lle korvauksena työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä 12 kuukauden palkkaa vastaavan 25.438,80 euroa viivästyskorkoineen korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan 9.11.2011 lukien ja

• velvoittaa Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n korvaamaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n oikeudenkäyntikulut 2.000 eurolla.

Perusteet

Irtisanomisperuste ja työnantajan menettely

Etelä-Suomen Linjaliikenne Oy on irtisanonut A:n työsopimuksen irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti.

Työnantaja irtisanoi A:n työsuhteen heti, kun oli saanut poikien opettajalta tiedon välikohtauksesta. Irtisanomisperusteeksi ilmoitettiin työntekijästä johtuva syy. Työnantaja menetteli virheellisesti päättäessään A:n työsopimuksen ennenaikaisesti vain toisen osapuolen kertoman tapahtumakuvauksen perusteella. A:lle ei varattu asianmukaista tilaisuutta tulla kuulluksi irtisanomissuojasopimuksen 9 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

Linja-autossa sattunut välikohtaus tapahtui 27.4.2010 noin kello 8.30. Kello 10.00 Etelä-Suomen Linjaliikenne Oy:n liikennepäällikkö tiedusteli A:lta tapahtuneesta ja kehotti A:ta menemään viivytyksettä yhtiön Vantaalla sijaitsevalle varikolle, jossa asian vaatimat paperityöt tehtäisiin. A:lla ei olisi muutoin ollut asiaa Vantaan varikolle.

Työnantajan menettely työsopimuksen päättämisen yhteydessä oli erityisen moitittavaa. A:lle ei varattu tilaisuutta tulla kuulluksi irtisanomisensa perusteista eikä hän voinut kertoa omaa perusteltua näkemystään tapahtumista. Linja-autossa sattuneen välikohtauksen ja työnantajan irtisanomisilmoituksen toimittamisen välinen aika oli vain muutamia tunteja. A:lla ei ollut kohtuullista valmistautumisaikaa kuulemiseen tai mahdollisuutta hankkia itselleen avustajaksi esimerkiksi luottamusmiestä. Irtisanomisesta päättäessään työnantajan käytettävissä oli vain toisen osapuolen näkemys, joka sekään ei perustunut välittömästi linja-autossa mukana olleiden itsensä kertomaan, vaan opettajan poikien puheiden perusteella saamaan toisen käden tietoon.

Koska A:lle keskisormea näyttäneen pojan äiti teki tapauksesta rikosilmoituksen, olisi työnantajan tullut odottaa poliisin esitutkinnan valmistumista. Vasta tämän jälkeen työnantajan olisi tullut ratkaista, voitiinko A:n menettelyä pitää sellaisena työntekijän työsopimuksesta tai laista johtuvien, työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavien velvoitteiden vakavana rikkomisena, että työnantajalta ei voida enää kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista, ja tuleeko mahdollisena seuraamuksena kyseeseen suullinen huomautus, kirjallinen varoitus vai viimesijaisena keinona työsopimuksen päättäminen irtisanomalla tai purkamalla.

Kukaan linja-auton kyydissä olleista matkustajista ei ollut yhteydessä liikennöitsijään tai A:han. Mikäli A:n menettely olisi ollut poikkeuksellista tai erityisen paheksuttavaa, olisi joku matkustajista todennäköisesti katsonut aiheelliseksi olla yhteydessä liikennöitsijään ja ilmoittaa tällaisesta käytöksestä.

Kuljettajan tehtävä on valvoa turvallisuutta matkustamossa matkan aikana, ja turvallisen matkan kulun varmistaminen on hänen vastuullaan. Välikohtaus tapahtui tätä tointa hoitaessa. Asiaa kokonaisuutena arvioitaessa työnantajalla ei ole ollut irtisanomissuojasopimuksessa edellytettyä asiallista ja painavaa perustetta päättää A:n työsopimusta.

Korvauksen määrä

Työnantajan menettely oli erityisen moitittavaa. Korvausta korottavana seikkana on otettava huomioon, että työsopimus päätettiin ennenaikaisesti eikä A:ta kuultu asianmukaisella tavalla. Pyyntö työsuhteen päättämistä koskevaan tilaisuuteen tuli lyhyellä varoitusajalla, eikä A:lla ollut mahdollisuutta hankkia avustajaa kuulemistilaisuuteen. A:n työhistoria on moitteeton, joten asianmukaisena seuraamuksena olisi ollut korkeintaan kirjallinen varoitus.

Vaadittu korvaus perustuu A:n työsuhteen moitteettomuuteen ennen nyt puheena olevaa tapausta, työnantajan menettelyn erityiseen moitittavuuteen työsopimuksen päättämisen yhteydessä ja siihen, että 55-vuotias A oli yli vuoden vailla työtä työsuhteen päättymisestä 11.5.2010 lähtien 31.5.2011 saakka. Työllistyäkseen uudelleen A joutui vaihtamaan toimialaa kuljetusalalta rakennusalalle. Korvauksena vaadittu 12 kuukauden palkka vastaa A:n työtä vaille jäämisen kestoaikaa.

Vastaus kannevaatimuksiin

Autoliikenteen Työnantajaliitto ry ja Etelä-Suomen Linjaliikenne Oy ovat yhteisessä vastauksessaan vaatineet, että kanne hylätään ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry velvoitetaan korvaamaan niiden oikeudenkäyntikulut 2.000 eurolla korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Irtisanomisperuste

Etelä-Suomen Linjaliikenne Oy:llä oli oikeus irtisanoa A:n työsopimus. A laiminlöi työsuhteeseen olennaisesti kuuluvan asiakaspalveluvelvoitteen, toimi linja-autonkuljettajalle sopimattomalla tavalla ja rikkoi törkeästi 8-vuotiaan matkustajan fyysistä koskemattomuutta käymällä häneen käsiksi.

A veti 8-vuotiasta poikaa takin hupusta ja repi samalla hiuksista ja tönäisi tätä. Hupun narut kiristivät tämän kaulaan kiristysjälkiä. A lähti pysäkiltä liikkeelle, kun koululaiset olivat vasta poistumassa autosta siten, että he joutuivat hyppäämään ulos liikkuvasta linja-autosta. Kun yksi pojista hyppäsi ulos linja-autosta, hän kaatui osuessaan suojatien merkkiin. Lisäksi A huusi koululaisille, etteivät he enää pääse hänen kyytiinsä.

Kyseinen poika ei häirinnyt muita matkustajia eikä A:ta siinä vaiheessa, kun A kävi häneen käsiksi. 8-vuotiaan keskisormen näyttäminen ei anna linja-autonkuljettajalle edes järjestyksenpidollista oikeutta käyttää voimakeinoja (järjestyksen pitämisestä joukkoliikenteessä annetun lain 472/1977 3 ja 4 §). A käytti asemaansa väärin, eikä hänen toimintansa ole puolusteltavissa. Tapahtuneesta johtuen työnantajan ja työntekijän välinen luottamussuhde on menetetty. Matkustajat ovat linja-autolla matkustaessaan täysin riippuvaisia linja-autonkuljettajasta, mikä asettaa kuljettajalle suuren vastuun. Linja-autonkuljettaja ei saa käydä käsiksi matkustajaan. Linja-autonkuljettajalla ei myöskään ole oikeutta valita matkustajiaan.

Työnantaja voi purkaa työntekijän työsopimuksen, kun työntekijä tekee pienintäkin väkivaltaa asiakkaalle. Asiakaspalvelutehtävissä olevan työntekijän käyttäytyminen asiakasta kohtaan väkivaltaisesti on tekona jopa törkeämpi kuin väkivaltainen käyttäytyminen esimerkiksi työtoveria kohtaan.

Työsuhteen päättämisoikeuden olemassaolo arvioidaan irtisanomishetken tilanteen mukaan. Työsopimuksen päättämisperusteet arvostellaan irtisanomissuojasopimuksen ja työsopimuslain perusteella. Työsopimuksen päättämisen edellytyksenä ei ole rikostuomio, syyttämispäätös, esitutkinnan päättyminen tai edes rikosilmoituksen tekeminen. Työnantajalla oli irtisanomishetkellä tiedossaan 27.4.2010 aamun tapahtumat. Itä-Uudenmaan syyttäjävirasto on joka tapauksessa katsonut 28.12.2010 A:n syyllistyneen teollaan todennäköisin syin lievään pahoinpitelyyn.

A:n käyttäytyminen on ylittänyt selvästi sen rajan, jonka jälkeen työnantajalta ei voida kohtuudella edellyttää työsuhteen jatkamista. Yhtiöllä olisi ollut jopa oikeus purkaa A:n työsopimus, mutta yhtiö valitsi menettelytavaksi työntekijän kannalta lievemmän irtisanomisen.

Työnantajan menettely

Liikennepäällikkö sai tiedon tapahtuneesta sähköpostitse Porvoon kaupungin sivistystoimen suunnittelijalta samana aamupäivänä, ryhtyi selvittämään asiaa ja keskusteli puhelimitse sekä poikien opettajan että koulun varajohtajan kanssa. Tämän jälkeen hän kertoi A:lle saamansa tiedot. A kertoi, että hän menetti itsehillintänsä ja kävi poikaan käsiksi. Liikennepäällikkö ilmoitti A:lle , että häntä kuullaan erikseen mahdollisesta työsuhteen päättämisestä yhtiön Vantaan toimipisteessä. A saapui kuulemistilaisuuteen, jossa olivat läsnä paikallispäällikkö, ajomestari ja liikennepäällikkö puhelimen välityksellä. A ei ilmoittanut haluavansa tilaisuuteen avustajaa. Tilaisuuden päätteeksi A:n työsopimus irtisanottiin matkustajaan kiinnikäymisen johdosta.

Korvauksen määrä

Korvausvaatimuksen määrä on kohtuuton ottaen huomioon A:n itsensä törkeällä toiminnallaan antama aihe työsopimuksen päättämiseen ja vain noin yhdeksän kuukautta kestänyt työsuhde. Lisäksi A:n työttömyysaikaa ovat pidentäneet kantajan ja A:n omat toimet. A:n työsuhteen päättämistä koskevan asian käsittelyä siirrettiin liittojen välisissä neuvotteluissa Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n pyynnöstä vuoden ajan. Kun asiaa käsiteltiin, työnantaja tarjoutui palauttamaan A:n työsuhteen entisin ehdoin asian sovinnolliseksi ratkaisemiseksi. A kieltäytyi yhtiön tarjoamasta työsuhteen palauttamisesta.

Perustelut

Asiassa esitetty näyttö

A on kertonut työtuomioistuimessa irtisanomiseen johtaneista tapahtumista. Linja-auton kyydissä oli tapahtuma-aikana neljän koululaispojan ryhmä, joka oli aikaisemminkin häiriköinyt kuljettajaa soittamalla linja-auton pysäytyskelloa aiheettomasti. Tapahtuma-aikana pojat vaelsivat rauhattomasti linja-autossa ja keinuivat linja-auton käytävän yli kiinnitetyillä turvavöillä. A pysäytti linja-auton ja kehotti poikia istumaan paikoillaan, koska poikien käytös oli vaarallista. Tämän jälkeen A jatkoi matkaa, mutta poikien häiriköinti jatkui. Kun pojat poistuivat autosta, yksi pojista näytti ohi kulkiessaan A:lle keskisormea, minkä vuoksi A vetäisi poikaa takin selkämyksestä, käänsi pojan itseään päin nuhdellakseen tätä ja kysyi, mitä poika teki sekä sanoi, ettei pidä tuollaisista kiitoksista ja päästi irti. Tämän jälkeen A varmisti, että matkustajat pääsivät ulos autosta. A oli varma siitä, ettei lapsia ollut linja-auton oven välissä, kun auto lähti liikkeelle. A:n mukaan työnantaja ei ollut antanut ohjeistusta häiriötilanteiden varalle, mutta linja-autonkuljettajakurssilla oli kerrottu turvallisuudesta.

A on lisäksi kertonut työsuhteen päättämismenettelystä. Kun A:n kuljettama linja-auto oli tapahtumien jälkeen saapunut Kampin terminaaliin, liikennepäällikkö soitti A:lle ja kysyi tapahtumista. Liikennepäällikkö kertoi, että kyseessä oli niin vakava asia, että se johtanee työsuhteen päättämiseen, ja pyysi A:ta Vantaan varikolle irtisanomista varten. A käsitti, että työsuhteen päättämisestä oli jo tässä vaiheessa päätetty, ja kuulemistilaisuus oli muodollisuus. Työnantaja järjesti A:lle toisen kuljettajan mukaan oppaaksi. A:lle jäi työnantajan edustajien käytöksestä vaikutelma, että syynä nopealle irtisanomismenettelyllä oli pelko asiasta yhtiölle mahdollisesti koituvasta kielteisestä julkisuudesta.

Yhtiössä tapahtuma-aikana liikennepäällikkönä työskennellyt B on kertonut, että vastaavat tilanteet hoidetaan yhtiössä lähtökohtaisesti paikallisesti, mutta koska kyse oli poikkeuksellisen vakavasta tilanteesta ja yhtiön asiakkaana ollut sivistystoimisto otti yhteyttä yhtiöön, B hoiti asian selvittämisen. B otti välittömästi yhteyttä koulun varajohtajaan ja pyysi lasten opettajaa ja vanhempia selvittämään tapahtumat. Koululta saadun selvityksen mukaan kuljettaja oli tarttunut oppilaaseen, työntänyt tämän ulos autosta, tukistanut ja muutamat oppilaat olivat joutuneet hyppäämään ulos liikkuvasta autosta. Lapset olivat hysteerisiä eivätkä suostuneet kulkemaan saman kuljettajan kyydissä kotiin, minkä vuoksi koulu edellytti välittömiä toimenpiteitä ja halusi tietää, kuka kuljettaja oli paluumatkalla työvuorossa. B soitti tämän jälkeen A:lle. A:n kertomus poikkesi koulun selvityksestä hieman. A:n mukaan pojat olivat keinuneet turvavöillä, ja A oli pysäyttänyt auton ja pyytänyt lapsia lopettamaan. Koulun pysäkillä oppilas näytti A:lle keskisormea, jolloin A menetti itsehillintänsä, tarttui kiinni oppilaaseen, veti tämän itseensä päin, kysyi mitä tuo tarkoitti ja päästi irti. A kiisti työntäneensä poikaa ulos autosta, eikä linja-auto A:n mukaan liikkunut ennen kuin matkustajat olivat poistuneet autosta.

Koska A tunnusti, että oli tarttunut matkustajaan, B pyysi A:ta lähiesimiehen kuultavaksi ja ilmoitti, että tapahtunut saattaa johtaa työsuhteen päättämiseen, koska kysymys oli asiakkaan koskemattomuuden loukkaamisesta. A ilmoitti selvästi, ettei halunnut avustajaa tilaisuuteen. B tiedusteli tällä välin koulusta uudelleen, oliko asiaan tullut muuta selvitystä. B oli puhelimen välityksellä läsnä A:n kuulemistilaisuudessa, jossa tapahtumat käytiin uudelleen läpi. A kertoi tapahtumista kuten aikaisemmin ja myönsi, että tarttui matkustajaan kasvatustarkoituksessa. Työsuhde päätettiin kuulemistilaisuuden yhteydessä, koska tapahtumista ei ollut saatu uutta tietoa, joka olisi lieventänyt asian vakavuutta. Koska kyseessä oli lapsi, irtisanominen oli ainoa vaihtoehto. A pyysi irtisanomisen jälkeen B:ltä asiaan liittyvät sähköpostiviestit nähtäväkseen ja kiihtyi sekä solvasi ja uhkasi B:tä, kun B ilmoitti, ettei asiakirjoja voitu antaa.

B on kertonut, että linja-autonkuljettajakurssilla käsiteltäneen turvallisuuteen liittyviä kysymyksiä, ja muutoinkin kuljettajan pitäisi ymmärtää, ettei matkustajaan saa käydä käsiksi. Asianmukainen tapa toimia häiriötilanteessa olisi ollut pysäyttää auto ja ilmoittaa tilanteesta koulun rehtorille tai poliisille ja odottaa, että poliisit saapuvat paikalle. B:n tiedossa ei ollut vastaavia tapauksia.

Arviointi ja johtopäätökset

Ratkaistavana kysymyksenä on, muodostavatko 27.4.2010 linja-autossa sattuneet tapahtumat irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan sopimuksen 2 §:ssä tarkoitetun työsopimuslain 7 luvun 1-2 §:n mukaisen asiallisen ja painavan syy irtisanoa A:n työsopimus. Asiassa on esitetyn selvityksen perusteella ensin arvioitava, mitä työsuhteen päättämiseen johtaneessa tilanteessa on tapahtunut.

A:n kertomus tapahtumista vastaa pääosin koulun antamaa B:n kertomuksesta ilmenevää selvitystä tapahtumista. Asiassa on riidattomasti selvitetty, että koululaiset olivat matkan aikana aiheuttaneet häiriötä. Tämän jälkeen yksi pojista oli näyttänyt autosta poistuessaan A:lle keskisormea, minkä vuoksi A oli ottanut pojasta kiinni takista vetäen. Epäselväksi on esitetyn selvityksen perusteella jäänyt, repikö A poikaa myös hiuksista, tönäisikö hän tätä, lähtikö linja-auto liikkeelle lasten ollessa vielä kyydissä, ja huusiko A , etteivät lapset pääse enää hänen kyytiinsä. A on kiistänyt, että hän olisi menetellyt näin. Työtuomioistuin katsoo A:n menettelystä näytetyksi vain sen, että A otti tilanteessa pojasta kiinni takista vetäen. Asiassa on seuraavaksi ratkaistava, muodostaako tämä perusteen irtisanoa A:n työsopimus.

Työsopimuslain 7 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan työntekijästä johtuvana asiallisena ja painavana irtisanomisperusteena voidaan muun ohella pitää työsopimuksesta tai laista johtuvien, työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavien velvoitteiden vakavaa rikkomista. Syyn asiallisuutta ja painavuutta arvioitaessa on otettava huomioon työnantajan ja työntekijän olosuhteet kokonaisuudessaan. Lainvalmistelutöissä (HE 157/2000 vp. s. 97) on muun muassa todettu, että työntekijästä johtuvana asiallisena ja painavana irtisanomisperusteena voitaisiin pitää sellaisten työsopimuksesta tai laista johtuvien velvoitteiden vakavaa rikkomista tai laiminlyöntiä, jotka vaikuttavat olennaisesti työnantajan ja työntekijän väliseen työsuhteeseen. Irtisanomisperusteena voi esitöiden mukaan olla muun ohella työsopimuksesta johtuvien velvoitteiden vakava rikkominen tai työntekijän epäasianmukainen käyttäytyminen. Edellytyksenä on, että sopimuksen vastainen toiminta vaikuttaa niin vakavalla tavalla sopijapuolten keskinäiseen asemaan sopimussuhteessa, että sopimussuhteen jatkamiselle ei ole edellytyksiä.

Oikeuskäytännössä työntekijän työtehtävissä tai työpaikalla tapahtuneeseen väkivaltaiseen käytökseen on suhtauduttu vakavasti, vaikka sen seuraukset olisivat jääneet vähäisiksikin (ks. esim. TT 2007-52, TT 2001-62, TT 1990-115). Myös asiakkaaseen kohdistettuun epäasialliseen käytökseen, kuten loukkaavaan kielenkäyttöön, on oikeuskäytännössä suhtauduttu erityisen vakavasti (ks. esim. TT 2004-70).

Kun arvioidaan A:n työsuhteen päättämistä, irtisanomisperusteen olemassaoloa vastaan puhuu se seikka, että työsopimuksen päättämiseen johtaneessa tilanteessa oli kysymys vain yksittäistapauksesta, eikä A ollut työsuhteensa, vaikkakin lyhyen, aikana syyllistynyt moitittavaan menettelyyn. A:n menettelyä on toisaalta pidettävä hyvin moitittavana työsopimuksesta johtuvan velvoitteen rikkomisena. Irtisanomisperusteen olemassaoloa puoltaa erityisesti se, että kysymys oli työtehtävissä tapahtuneesta väkivaltaisesta käytöksestä, vaikka väkivalta onkin ollut lievää. Erityisen vakavaksi A:n käytöksen tekee edelleen se, että väkivaltaisen käytöksen kohteena oli linja-autossa asiakkaana ollut 8-vuotias lapsi, ja on ilmeistä, että lapsi on ollut tapahtuneesta järkyttynyt. Koululaisten matkan aikana aiheuttama häiriö oli jo päättynyt, eikä 8-vuotiaan lapsen A:han kohdistamaa provosoivaa käsimerkkiä työtuomioistuimen käsityksen mukaan voida pitää arviointia lieventävänä seikkana.

Asiaa kokonaisuutena arvioiden työtuomioistuin katsoo, että A:n kysymyksessä olevan menettely muodostaa työsopimuslain 7 luvun 2 §:n 5 momentissa tarkoitetun vakavan rikkomuksen, jonka johdosta työnantajalta ei ole voitu kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista, ja työnantaja on voinut irtisanoa A:n työsopimuksen varoitusmenettelyä käyttämättä. Kun työtuomioistuin päätyy arviossaan tähän lopputulokseen, työnantajan kuulemismenettelyä ei ole tarpeen arvioida enemmälti. Työnantajan kuulemismenettelyn arviointi tulisi kyseeseen vain perusteettomasta päättämisestä määrättävän korvauksen suuruuteen vaikuttavana seikkana (ks. HE 157/2000 vp. s. 112). Työnantaja on myös voinut irtisanoa A:n työsuhteen asiassa saamansa selvityksen perusteella mahdollisen rikosasian käsittelystä riippumatta (ks. TT 1985-146).

Näillä perusteilla työtuomioistuin katsoo, että työnantajalla on ollut irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan sopimuksen 2 §:ssä tarkoitettu työsopimuslain 7 luvun 1 ja 2 §:n mukainen asiallinen ja painavaa syy irtisanoa A:n työsopimus. Kanne on siten hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

Asia on ratkaistu vastaajan hyväksi. Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry on siten työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n nojalla velvollinen korvaamaan Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n ja Etelä-Suomen Linjaliikenne Oy:n oikeudenkäyntikulut asiassa. Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry on myöntänyt kuluvaatimuksen määrältään oikeaksi.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Työtuomioistuin velvoittaa Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n korvaamaan Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n ja Etelä-Suomen Linjaliikenne Oy:n oikeudenkäyntikulut 2.000 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 § 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lukien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Leppänen, Rautiainen, Nyyssölä, Vuorio ja Kirvesniemi jäseninä. Sihteeri on ollut Mohsen.

Eri mieltä olevan jäsen Kirvesniemen lausunto:

Hyväksyn tuomioistuimen ratkaisun perustelut asiassa esitetyn näytön osalta sekä arviointi ja johtopäätökset -osion kolme ensimmäistä kappaletta. Sen jälkeen lausun seuraavaa:

Työtuomioistuimessa on edellä lausutun mukaisesti näytetty ainoastaan se seikka, että A on ottanut asiakkaasta kiinni takista vetäen. Työtuomioistuimessa ei ole näytetty, että tarttumisesta olisi aiheutunut vahinkoa asiakkaalle.

Kun arvioidaan A:n työsuhteen päättämistä, irtisanomisperusteen olemassaoloa puoltaa se seikka, että kyseessä oli epäasiallinen käyttäytyminen työtehtävissä ja erityisesti se että kohteena oli linja-autossa asiakkaana ollut 8-vuotias lapsi. Koululaisten matkan aikana aiheuttama häiriö oli jo päättynyt, eikä lapsen A:han kohdistamaa provosoivaa käsimerkkiä voida pitää arviointia lieventävänä seikkana.

Irtisanomisperusteen olemassaoloa vastaan puhuu kuitenkin se seikka, että työsuhteen päättämiseen johtaneessa tilanteessa oli kysymys vain yksittäistapauksesta, eikä A ollut työsuhteensa aikana syyllistynyt muuhun moitittavaan menettelyyn. Käyttäytymisestä ei myöskään ole näytetty aiheutuneen vahinkoa asiakkaalle.

A:n teko on ollut moitittava, mutta laadultaan lievä ja siten kokonaisuudessaan arvioiden vähäinen. A:n kysymyksessä oleva menettely ei muodosta työsopimuslain 7 luvun 2 §:n 5 momentissa tarkoitettua niin vakavaa rikkomusta, että työnantajalla olisi oikeus varoitusmenettelyä käyttämättä irtisanoa A:n työsopimus.

Korvauksen määrä

Koska Etelä-Suomen Linjaliikenne Oy on päättänyt A:n työsopimuksen irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan sopimuksen vastaisesti, yhtiö on velvollinen suorittamaan A:lle korvausta työsuhteen perusteettomasta päättämisestä sopimuksen 12 ja 13 §:n mukaisesti.

Korvauksen määrään vaikuttaa alentavasti se, että A on toiminut moitittavasti ja siten antanut työnantajalle aihetta harkita hänen työsopimuksensa jatkamisen edellytyksiä. A:ta on myös kuultu työsuhteen päättämisen yhteydessä. Tilaisuudesta ja tilaisuudessa käsiteltävistä asioista on ilmoitettu hänelle etukäteen ja samoin siitä, että tilaisuus saattaa johtaa työsuhteen päättämiseen. B:n kertoman mukaan A oli myös ilmoittanut, ettei hän halua avustajaa tilaisuuteen. Työnantajan kuulemismenettelyä ei voida pitää erityisenä korvaukseen vaikuttavana perusteena. Työnantaja on myös tarjonnut A:lle työsuhteen palauttamista noin vuoden päästä työsuhteen päättämisestä. A:n työsuhde on kestänyt alle vuoden ja hän on ollut työttömänä noin 12 kuukautta. Korvauksen määrään vaikuttavat seikat kokonaisuudessaan huomioon ottaen kohtuullinen korvauksen määrä on noin viiden kuukauden palkkaa vastaavat 10.600 euroa.

Koska asia on ratkaistu Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n hyväksi, Autoliikenteen Työnantajaliitto ry ja Etelä-Suomen Linjaliikenne Oy ovat työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n nojalla velvolliset yhteisvastuullisesti korvaamaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n oikeudenkäyntikulut asiassa. Autoliikenteen Työnantajaliitto ry ja Etelä-Suomen Linjaliikenne Oy ovat myöntäneet kuluvaatimuksen määrältään oikeaksi.