22.2.2012

Vaatimukset

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry on vaatinut, että työtuomioistuin

• vahvistaa, että A:lla on oikeus matkatoimistoja koskevan työehtosopimuksen palkkasopimuksen 11§:n mukaiseen ateriaetuun ajalta 1.5.–31.5.2009 ja 1.6.–9.7.2009,

• velvoittaa Kaleva Travel Oy:n maksamaan A:lle saamatta jääneenä ateriaetuna ajalta 1.5.–31.5.2009 yhteensä 117,80 euroa ja ajalta 1.6.–9.7.2009 yhteensä 173,60 euroa eli yhteensä 291,40 euroa korkolain 4 § 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 9.7.2009 lukien ja

• velvoittaa Palvelualojen työnantajat ry:n ja Kaleva Travel Oy:n korvaamaan Auto- ja kuljetusalan työntekijäliitto ry:n oikeudenkäyntikulut 6.553,55 eurolla korkoineen.

Perusteet

Tapahtumatiedot

Työnantaja ilmoitti A:lle työstä vapautuksen yhteydessä, että hänen on välittömästi ilmoitettava työnantajalle, mikäli hän työllistyy irtisanomisaikana kilpailevaan yritykseen, jolloin yhtiön palkanmaksuvelvollisuus päättyisi kahden viikon kuluttua. Tässä yhteydessä A ei sopinut työnantajan kanssa irtisanomisajan ehdoista, joiden mukaan lounasseteleitä ei myydä irtisanomisaikana. A ilmoitti uudesta työstä työnantajalle 15.5.2009. Hänen työsuhteensa päättyi alkuperäisen irtisanomisen mukaisesti 9.7.2009.

Työehtosopimuksen tulkinta

Matkatoimistoja koskevan työehtosopimuksen työsuhteen päättämistä koskevan 7 §:n mukaan työnantaja, joka ei noudata edellä mainittua irtisanomisaikaa, on velvollinen suorittamaan työntekijälle täyden palkan laiminlyödyltä irtisanomisajalta tai sen osalta. Kantajaliiton tulkinnan mukaan täyteen palkkaan kuuluu palkkasopimuksen 11 §:n mukainen ateriaetuus. Ateriaetuus toteutetaan työehtosopimuksen mukaan siten, että työnantaja myy toimihenkilölle työpäivää kohden yhden lounassetelein, josta toimihenkilö maksaa kaksi euroa.

Matkatoimistoja koskevaan työehtosopimukseen on vuonna 1987 otettu määräys, jonka mukaan työnantaja järjestää toimihenkilölle tilaisuuden lämpimän aterian nauttimiseen työpäivän aikana. Määräyksen sanamuoto on säilynyt samansisältöisenä ja tuli työehtosopimukseen toimihenkilöpuolen aloitteesta.

Lounasseteleiden osto-oikeus on koskenut työpäiviä, mutta ei vuosi- tai sairauslomapäiviä. Tulkinnan kohteena on se, mitä työehtosopimuksessa on tarkoitettu sanalla työpäivä. Kantajaliiton mukaan työpäivällä tarkoitetaan myös irtisanomisajan työpäiviä siitä riippumatta, onko työntekijällä työvelvoitetta vai ei. Kyseisessä tapauksessa työvelvoitteen poistamisesta ei sovittu, vaan työnantaja poisti työvelvoitteen yksipuolisesti. Työvelvoitteen poistamisella työnantaja ei kuitenkaan voi yksipuolisesti muuttaa tai heikentää työsuhteen ehtoja, mitä ateriaetuuden poistaminen on merkinnyt. Yhtiön vaatima uudesta työstä ilmoittaminen taikka se, että työntekijä löytää uuden työn irtisanomisaikana, ei poissulje työntekijän oikeutta irtisanomisajan palkkaan (KKO 2010:95), johon myös ateriaetuus kuuluu. A:lle kuuluu ateriaetuus 9.7.2009 asti eli samalta ajalta kuin irtisanomisajan palkka on maksettu.

Ateriaetuutta koskevasta määräyksestä ei ole ollut erimielisyyksiä muutoin kuin tulkintaerimielisyys siitä, kuuluuko lounassetelietu irtisanomisajalle, ja siitä, minkälaisia lounasseteleitä työnantaja voi käyttää ateriaedun järjestämiseen.

Ateriaedun määrä

A oli irtisanomisajastaan sairauslomalla 30.4.2009 saakka, miltä ajalta oikeutta lounassetelien ostoon ei ole. Eräpäivä on työsuhteen päättymispäivä 7.9.2009, ja työpäiviä ajalla 1.5. - 9.7.2009 on ollut 47. Saamatta olevan edun määrä on 291,40 euroa.

Asiaa on neuvoteltu liittojen välillä keväällä 2011 ja uudestaan 21.6.2011.

Vastaus kannevaatimuksiin

Kaleva Travel Oy ja Palvelualojen työnantajat PALTA ry ovat yhteisessä vastauksessaan vaatineet, että kanne hylätään ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry velvoitetaan korvaamaan niiden oikeudenkäyntikulut 4.880 eurolla korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Työehtosopimuksen tulkinta

Työehtosopimuksen sanamuoto ja tarkoitus tukevat näkemystä siitä, että työntekijällä on irtisanomisaikana oikeus ateriaetuun vain työssäolopäiviltä

Ateriaetua koskeva kirjaus tuli osaksi työehtosopimusta 1980-luvulla valtakunnansovittelijan sovintoesityksen mukaisena ja valtakunnansovittelijan muotoilemana. Työnantajapuolella oli käsitys, että ateriaetu ulotetaan koskemaan vain työpäiviä eli päiviä, jolloin työntekijä on työpaikalla työskentelemässä, minkä työnantajapuoli asetti määräyksen hyväksymisen edellytykseksi. Ateriaetua koskeva kirjaus otettiin työehtosopimukseen vain siinä tarkoituksessa, että työntekijät voisivat ruokailla työpäivän aikana. Säännöstä ei ole tarkoitettu sovellettavaksi siten, että työntekijä saisi ateriaedun myös palkallisilta poissaolopäiviltä.

Työehtosopimuksen ateriaetua koskevaa säännöstä tulee tarkastella kokonaisuutena. Sopimuksen 11 §:n 1 kohdan mukaan ateriaetu on tarkoitettu vain ruokailuun työpäivän aikana. Samassa kohdassa ilmaistaan myös, että lounasseteleitä myydään yksi kappale työpäivää kohden. Ateriaetu on työehtosopimuksen mukaan mahdollista saada vain työpäiviltä. Merkitystä ei ole sillä, maksetaanko työntekijälle poissaolon ajalta palkkaa vai ei. Työntekijällä ei ole mahdollisuutta saada ateriaetua esimerkiksi palkattomilta tai palkallisilta työstä poissaolopäiviltä. Myös alan vakiintuneen käytännön mukaan työntekijällä on mahdollisuus ostaa lounasseteleitä vain työssäolopäiviltä.

Ateriaetu on jo sanamuotonsa mukaisesti etuus, eikä osa palkkaa, vaikka sitä koskeva säännös on kirjattu työehtosopimuksen palkkasopimukseen. Siten työehtosopimuksen 7 §:n kirjaus työntekijän oikeudesta täyteen palkkaan irtisanomisajalta ei koske ateriaetuutta.

Ateriaetua koskeva työehtosopimuksen säännös ei muodosta työntekijälle täyttä ateriaetua, sillä esimerkiksi vuosiloman ajalta saamatta jäävien lounassetelien arvoa ei kompensoida työntekijälle palkkana. Säännöksen 2 kohdan mukaan lounassetelien myynnin osalta noudatetaan kulloinkin voimassa olevia Verohallituksen ohjeita ja määräyksiä. Verohallinnon ohjeistus (diaarinumero 1638/31/2008, antopäivä 23.2.2009) ruokalipukkeiden myymisestä niiden nimellisarvoa alemmalla hinnalla asettaa myös työssäoloedellytyksen. Ohjeistuksessa todetaan työehtosopimuksen tapaan, että lipukkeet on tarkoitettu vain niiden antajaan työsuhteessa olevan henkilön ruokailuun. Palkansaajalle voi antaa luontoisetupäätöksessä esitetyllä tavalla arvostettuna vain yhden lipukkeen (jakamaton kokonaisuus) jokaista kotimaan työssäolopäivää kohden. Siten esimerkiksi vuosiloman, vanhempainloman ja virkavapauden ajalta annettavat lipukkeet on arvostettava nimellisarvoonsa. Myös tilapäiset poissaolot on huomioitava. Matkatoimistoissa ruokalipukkeita myydään alan käytännön mukaisesti vain sellaisilta päiviltä, jolloin lounassetelit voidaan myydä niiden nimellisarvoa alhaisemmalla hinnalla.

Ateriaetu irtisanomisaikana

Työntekijällä ei joka tapauksessa ole oikeutta ateriaetuun irtisanomisajalta, sillä Kaleva Travel Oy Oy ja työntekijä sopivat irtisanomisajan työstä vapauttamisesta tietyin ehdoin. Työnantaja ei ilmoittanut yksipuolisesti irtisanomisaikaa koskevia työsuhteen ehtoja, vaan niistä sovittiin A:n kanssa irtisanomisen yhteydessä.

Irtisanominen tapahtui puhelimitse A:n ollessa sairauslomalla. A:lle ilmoitettiin työsuhteen ehdot irtisanomisaikana, jos hänet vapautetaan työntekovelvollisuudesta. Työnantaja ilmoitti irtisanomisen ehdot myös kirjallisesti. Ehtojen mukaan työntekijä vapautettiin työntekovelvoitteesta, eikä lounasseteleitä myydä työstä vapauttamisajalta. Ehdot olivat voimassa joko sellaisenaan tai ei ollenkaan. A hyväksyi työvelvoitteesta vapautumisen kerrotuilla ehdoilla. A toimi ehdoissa todetulla tavalla, joten hänen on myös tästä syystä katsottava sopineen työsuhteen ehdoista ja hyväksyneensä ne.

Yhtiö on vastaavanlaisissa tilanteissa tehnyt samanlaisen sopimuksen muiden irtisanottujen ja irtisanomisaikana työstä vapautettujen työntekijöiden kanssa. Myös muissa alan yrityksissä toimittiin vastaavalla tavalla.

Ateriaedun osalta on joka tapauksessa huomioitava sairauspoissaolojen johdosta perusteetta annetut lounassetelit, jotka tulee vähentää irtisanomisajan ateriaeduista. Tähän nähden lounasseteleitä oli kertynyt yhteensä 17.

Oikeudenkäyntikulut

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry on velvollinen maksamaan myös vastaajien kanteeseen vastaamisesta ennen erimielisyysneuvottelua aiheutuneet oikeudenkäyntikulut. Vastaajat eivät voineet jättää vastaamatta ennen erimielisyysneuvotteluiden käymistä nostettuun kanteeseen, joten kantaja vastaa myös ennenaikaisesta kanteesta aiheutuneista vastaajien oikeudenkäyntikuluista.

Kantaja on nostanut samanaikaisesti työtuomioistuimessa kaksi samaa tulkintaerimielisyyttä koskevaa kannetta (Dnro R 66/11 ja R 67/11). Toinen kanne on turha, joten vastaajia ei voida velvoittaa maksamaan kantajan oikeudenkäyntikuluja jälkimmäiseksi käsiteltävän kanteen osalta, oli ensin käsiteltävän kanteen perusteella annettava tuomio minkä sisältöinen tahansa. Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry ei ole perunut toista kannetta pyynnöistä huolimatta.

Perustelut

Työehtosopimuksen tulkinnasta esitetty näyttö

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n palkkasihteerinä vuodesta 2000 lähtien toiminut B on kertonut, että erimielisyyden kohteena oleva ateriaetua koskeva määräys on ollut alan työehtosopimuksessa 1980-luvulta lähtien. Ateriaetu otettiin matkatoimistoalan työehtosopimukseen työsuojelullisista syistä työntekijäpuolen esityksestä, ja sen tarkoituksena oli turvata lounastauon pitäminen työpäivän aikana. Työpäivä-käsitteen merkityksestä ei B:n tietojen mukaan keskusteltu neuvotteluissa. B:n tulkinnan mukaan ateriaetu on matkatoimistoalalla osa palkkaa, ja työehtosopimusneuvotteluissa ateriaetuun kohdennetut rahat ovat vastaavasti vähentäneet käytettäviä palkankorotusrahoja. B on kertonut, että alan vakiintuneen käytännön mukaan lounasseteleitä ei myydä sairaslomapäiviltä, vuosilomapäiviltä ja ylityövapaapäiviltä, ja poissaolot vähennetään seuraavan kuukauden lounasseteleistä. Muutoin käytäntö on vaihtelevaa, esimerkiksi luottamusmieskoulutuspäiviltä lounasseteleitä on myyty. B:n tulkinnan mukaan ateriaetu on osa irtisanomisajalta maksettavaa täyttä palkkaa, eikä työnantaja voi yksipuolisesti poistaa lounasseteleiden osto-oikeutta. Ateriaedun poistamisesta voidaan kuitenkin sopia työntekijän kanssa, jos työntekijä vapautetaan työvelvoitteesta.

Asiassa on kuultu todistajana C:tä, joka on toiminut 1987 alkaen johtajana Erityispalvelujen Työnantajaliitto ry:ssä ja sittemmin Palvelualojen työnantajat PALTA ry:ssä. C on kertonut, että ennen lounasseteleitä koskevan määräyksen ottamista työehtosopimukseen oli sovittu, että ateriointi pyritään järjestämään työssä ollessa. C, joka ei itse osallistunut neuvotteluihin, joissa lounassetelistä ensimmäisen kerran sovittiin, on kertonut, että ateriaetua koskeva määräys syntyi valtakunnansovittelijan johdolla. Tämän jälkeen määräys on säilynyt pääsääntöisesti muuttumattomana. Ateriaedun tarkoituksena on C:n mukaan sitoa lounassetelin myyminen työssäolopäivään. Kysymys on työpäivään kohdistuvasta edusta, eikä työnantajalla ole velvollisuutta järjestää ateriaa poissaolopäivinä. Jos työntekijä ei ole työssä, oikeutta ateriaetuun ei ole. Näin on esimerkiksi, kun työntekijä on irtisanomisaikana vapautettu työvelvoitteesta. Työnantajan tulkinta vastaa myös C:n tietojen mukaan useiden yhtiöiden käytäntöä, eikä tulkintaa ole aikaisemmin riitautettu. Ateriaetuus on C:n mukaan palkkaan rinnastettava etuus.

Asiassa on kuultu todistajana entistä Matkatoimistojen Työnantajayhdistyksen puheenjohtaja D:tä, joka työskenteli Suomen matkatoimisto Oy:ssä henkilöstöjohtajana vuodesta 1973 vuoteen 2010 saakka. D osallistui työehtosopimusneuvotteluihin 1980-luvun alussa, jolloin lounasseteleistä sovittiin ensimmäisen kerran. Työntekijäpuoli esitti lounasseteleiden käyttöön ottamista, ja siitä sovittiin valtakunnansovittelijan sovintoesityksen seurauksena. Tarkoituksena oli tarjota terveydellisistä syistä mahdollisuutta lämpimän aterian nauttimiseen työssäolopäivän aikana. Lounasseteleitä ei ollut tarkoitus myydä poissaolopäivien osalta. Ateriaetuus ei sisälly irtisanomisajalta maksettavaan täyteen palkkaan, koska ateriaetuuden tarkoituksena on turvata mahdollisuus lämpimän aterian nauttimiseen työssäolopäivinä. Jos työntekijä on vapautettu työvelvoitteesta irtisanomisaikana, lounasseteleitä ei myydä. Ateriaetua ei myöskään kompensoida työntekijöille palkallisten poissaolojen osalta. D:n mukaan ateriaetu on etuus, ei kiinteä palkan osa, koska työntekijä voi päättä itse ostaako lounasseteleitä ja kuinka paljon. Ateriaetuudesta on sovittu palkkasopimuksessa, koska kysymys on palkkaan verrannollisesta rahamääräisestä etuudesta. D on kertonut, että Suomen Matkatoimisto Oy:ssä ateriaetuuden saa vain työssäolopäiviltä ja poissaolopäivät vähennetään poissaolon syystä riippumatta. Käytäntö vastaa D:n mukaan myös alan suurimpien yhtiöiden käytäntöä.

A:n työsuhteen päättämisestä esitetty näyttö

A on kertonut, että hän oli sairaslomalla, kun työnantajan edustajat ilmoittivat hänelle irtisanomisesta ja sen ehdoista puhelimitse. Puhelinkeskustelu kesti noin viisi minuuttia, minkä aikana A lähinnä oli vaiti, eikä hän opinut etuuksien huonontamisesta.

Käydystä puhelinkeskustelusta on kuultu myös keskusteluun osallistuneita E:tä ja A:n lähimpänä esimiehenä toiminutta palvelupäällikkö F:ää. Heidän mukaansa yhtiössä sovelletut irtisanomisen ja työvelvoitteesta vapauttamisen ehdot käytiin ohjeistuksen mukaisesti A:n kanssa läpi, ja A ilmoitti ymmärtäneensä asian. A oli puhelimessa vaitonainen, muttei vastustanut esitettyä. E ja F jäivät käsitykseen, että A hyväksyi ehdot.

A, E ja F ovat lisäksi kertoneet, että puhelun jälkeen työnantaja toimitti irtisanomisilmoituksen ja ehdot A:lle postitse. A ei hyväksynyt tai allekirjoittanut ehtoja. Myöhemmin työnantaja koetti tavoittaa A:ta puhelimitse, mutta tämä ei vastannut yhteydenottoihin.

Arviointi ja johtopäätökset

Asiassa on ensin ratkaistava, onko työntekijällä työehtosopimukseen sisältyvän palkkasopimuksen 11 §:n perusteella oikeus ateriaetuun irtisanomisaikana, jolloin hänet on vapautettu työvelvoitteesta eli onko palkkasopimuksen 11 §:ssä työpäivän käsitteellä tarkoitettu ainoastaan tosiasiallisia työssäolopäiviä.

Kun työpäivän käsitettä tulkitaan määräyksen sanamuodon valossa, arvioinnissa on otettava huomioon asianomainen määräys kokonaisuudessaan. Palkkasopimuksen 11 §:n 1 kohdan ensimmäisen lauseen mukaan työnantaja järjestää toimihenkilöille tilaisuuden lämpimän aterian nauttimiseen työpäivän aikana. Saman kohdan seuraavaan virkkeeseen on kirjattu, että lounasseteleitä myydään toimihenkilöille yksi työpäivää kohden. Kun työpäivän käsitettä arvioidaan tässä asiayhteydessä, määräyksen sanamuoto puoltaa työtuomioistuimen käsityksen mukaan työnantajapuolen tulkintaa, jonka mukaan ateriaetu on sidottu tosiasiallisiin työskentelypäiviin.

Työnantajapuolen tulkintaa tukee määräyksen sanamuodon lisäksi D:n ja B:n kertomuksista ilmenevä sopijapuolten tarkoitus, jonka mukaan lounasseteleitä koskevan kirjauksen tarkoituksena oli turvata työntekijöiden mahdollisuus lämpimän aterian nauttimiseen työpäivän aikana työsuojelullisista syistä. Samaan suuntaan asian arvioinnissa vaikuttaa myös se riidaton seikka, ettei ateriaetuutta ole alalla annettu sairas- ja vuosilomapäivien ajalta, eikä etuuden saamatta jäämistä myöskään ole vastaavasti korvattu palkassa. Työnantajapuolen tulkintaa siitä, ettei ateriaetuus ole alalla palkan osa, tukee myös se, että lounasseteleiden ostaminen on työntekijöille vapaaehtoista, ja he voivat myös itse vaikuttaa ostamiensa lounasseteleiden määrään.

Ateriaetua koskevan määräyksen sanamuoto ja sopijapuolten tarkoituksesta ja soveltamiskäytännöstä esitetty selvitys puoltavat siten työnantajapuolen tulkintaa. Tämän tulkinnan mukaista on, ettei poissaolon syy vaikuta ateriaedun saamisen edellytyksiin. Siten asiassa ei ole merkitystä sillä, onko työvelvoitteesta vapauttaminen irtisanomisaikana tapahtunut työnantajan määräyksestä vai yhteisestä sopimuksesta.

Kantaja on vedonnut työehtosopimuksen 7 §:ään, jossa on määräys täyden palkan maksamisesta työntekijälle irtisanomisajalta. Määräys koskee kuitenkin tapauksia, joissa työnantaja ei ole noudattanut sovittua irtisanomisaikaa. Koska tällaisesta tapauksesta ei nyt esillä olevassa asiassa ole kysymys, määräyksellä ei työtuomioistuimen käsityksen mukaan saada tukea kantajan tulkinnalle.

Edellä esitetyillä perusteilla työtuomioistuin katsoo, että työntekijällä ei ole oikeutta palkkasopimuksessa sovittuun ateriaetuun irtisanomisaikana, jos hän on ollut vapautettuna työvelvoitteesta. Tämän vuoksi kanne on hylättävä.

Kun työtuomioistuin päätyy työehtosopimuksen tulkinnan osalta tähän arvioon, asiassa ei ole tarvetta ottaa kantaa siihen, onko A tehnyt työnantajan kanssa sopimusta työvelvoitteesta vapauttamisesta.

Oikeudenkäyntikulut

Asia on ratkaistu työnantajapuolen hyväksi. Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry on siten työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n nojalla velvollinen korvaamaan Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n ja Kaleva Travel Oy:n oikeudenkäyntikulut asiassa. Kantaja on paljoksunut vastaajan kuluvaatimukseen sisältyvää työtuntien määrää. Ottaen huomioon asian laatu, sen hoitamiseksi tarpeelliset toimenpiteet ja aiheutuneet kustannukset työtuomioistuin katsoo, että oikeudenkäyntikulujen korvaukseksi vaadittu määrä on kohtuullinen.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Työtuomioistuin velvoittaa Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry korvaamaan Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n ja Kaleva Travel Oy:n oikeudenkäyntikulut 4.880 eurol-la, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 § 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lukien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Kröger, Virtanen, Nyyssölä, Lehto ja Kirvesniemi jäseninä. Sihteeri on ollut Mohsen.

Tuomio on yksimielinen.