16.2.2012

Vaatimukset

Rakennusliitto ry on vaatinut, että työtuomioistuin

• vahvistaa YIT Rakennus Oy:n menetelleen rakennusalan työehtosopimuksen osana noudatettavan irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti irtisanoessaan A:n työsopimuksen tuotannollisilla ja taloudellisilla syillä,

• velvoittaa YIT Rakennus Oy:n maksamaan A:lle korvauksena työehtosopimuksen vastaisesta, työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä 24 kuukauden palkkaa vastaavat 81.197,76 euroa korkolain 4.1 §:n mukaisine viivästyskorkoineen työsuhteen päättymisestä 7.11.2009 lukien,

• tuomitsee Talonrakennusteollisuus ry:n ja Talonrakennusteollisuus Uudenmaan piiri ry:n maksamaan hyvityssakkoa työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä ja

• velvoittaa Talonrakennusteollisuus ry:n, Talonrakennusteollisuus Uudenmaan piiri ry:n ja YIT Rakennus Oy:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Rakennusliitto ry:n oikeudenkäyntikulut korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Perusteet

Työn vähentyminen

YIT Rakennus Oy:n tarjottavana oleva työ ei ole taloudellisista, tuotannollisista tai työnantajan toiminnan uudelleenjärjestelyistä johtuvista syistä vähentynyt olennaisesti ja pysyvästi, minkä vuoksi yhtiöllä ei ole ollut työehtosopimuksen osana noudatettavan työsopimuslain 7 luvun 3 §:n mukaisia taloudellisia ja tuotannollisia perusteita irtisanoa A:n työsopimusta.

Yhtiön johtoryhmä on kokouksessaan kesäkuussa 2009 päättänyt useiden kymmenien uusien rakennuskohteiden aloittamisesta Etelä-Suomen alueella. Tämäkin osoittaa, ettei taloudellisia ja tuotannollisia perusteita ole ollut ainakaan enää siinä vaiheessa, kun A:n työsuhde on päättynyt 7.11.2009.

A:n työssäkäyntialueella on ollut yhteensä 9 mittamiestä vuonna 2009. Ketään muuta mittamiestä ei ole lomautettu eikä ehdollisesti irtisanottu Etelä-Suomen alueella samaan aikaan kuin A. Edellisen kerran Etelä-Suomen alueelta on irtisanottu mittamies vuonna 2002. Kaikki muut kahdeksan töissä ollutta mittamiestä ovat tehneet säännöllisesti ylitöitä samaan aikaan, kun A on ollut lomautettuna ja hänen työsuhteensa on päättynyt. Kaikkein eniten ylitöitä on tehty marraskuussa 2009, jolloin A:n työsuhde on päätetty. Osa mittamiehistä on tehnyt ylitöitä enemmän kuin työaikalain sallimat 250 tuntia kalenterivuodessa.

Lisäksi ainakin kaksi yhtiön työntekijää on aloittanut talonrakennusalan mittamieskoulutuksen marraskuussa 2009 muutamaa päivää aikaisemmin ennen kuin A:n työsuhde on päätetty taloudellisilla ja tuotannollisilla perusteilla toistamiseen. Kyseinen koulutus on alkanut 2.11.2009.

Ennen työtapaturmassa loukkaantumistaan A on ollut Lauttasaaressa sijainneen Nereus-nimisen työmaan sekä Espoossa sijainneen As Oy Espoon Meriheinä –nimisen työmaan kirjoilla mittamiehenä. Lomautuksen alkaessa toistamiseen elokuussa 2009 näissä kohteissa on toiminut mittamiehenä resurssipalvelun kirjoilla oleva mittamies. Työnantajan olisi irtisanomisen välttääkseen tullut tarjota kyseessä olevien työmaiden mittamiehen työtehtäviä A:lle , koska hänellä oli etusija näihin töihin. A:lle tarjottava työ ei ole vähentynyt olennaisesti eikä pysyvästi. Joka tapauksessa A:n irtisanominen olisi tullut peruuttaa ja katsoa tilannetta uudestaan, kun hänen sairauslomansa oli 9.8.2009 päättynyt.

Työn tarjoamis- ja koulutusvelvollisuus

Yhtiö on laiminlyönyt selvittää, olisiko A ollut irtisanomisen asemesta sijoitettavissa tai koulutettavissa toisiin tehtäviin työsopimuslain 7 luvun 4 §:ssä ja työehtosopimuksen osana noudatettavan irtisanomissuojasopimuksen 6 §:ssä säädetyllä tavalla.

Yhtiö on palkannut 6.7.2009 uuden mittamiehen. Uusi työntekijä on tehnyt lähes yhtä paljon talonrakennusalan mittauksia kuin maanrakennusalan mittauksia. A olisi lisäksi aikaisemman kokemuksensa perusteella ollut kohtuudella koulutettavissa kyseisen työntekijän tehtäviin siltä osin kuin tämä on toiminut joidenkin mittamiesten kouluttajana.

Uuden mittamiehen palkkaamisen lisäksi ainakin viisi yhtiön talonrakennusalan mittamiestä on osallistunut maa- ja vesirakennusalan koulutukseen Siikaranta-opistossa A:n lomautuksen aikana. Yhtiö on maksanut työntekijöiden kurssimaksun sekä ansionmenetyskorvauksen työpäiville osuvilta kurssipäiviltä. Koulutuksen hinta on kohtuullinen. Koulutus on siten kiistatta ollut työehtosopimuksen tarkoittamin tavoin tavanomaisin järjestelyin toteutettavissa. Kurssilla olleet mittamiehet ovat kurssijaksojen välissä olleet normaalisti töissä. Mittamiesten tekemät ylityömäärät huomioiden myös A:lle olisi ollut tarjolla töitä kurssijaksojen välissä.

Koulutukseen osallistuneet työntekijät eivät ole olleet lomautus- tai irtisanomisuhan alla. Yhtiön olisi irtisanominen välttääkseen tullut tarjota koulutusmahdollisuutta ensisijaisesti A:lle, jolloin työnantaja olisi koulutuksen päätyttyä myös kyennyt tarjoamaan hänelle työtä työehtosopimuksen mukaisesti. A olisi tullut sijoittaa 22.10.2008 tai 21.10.2009 alkaneeseen Siikaranta-opiston infrapuolen mittamieskoulutukseen.

Koska työnantajan työntarjoamisvelvollisuus käsittää myös muun työn, jota työntekijä pystyy koulutuksensa, ammattitaitonsa ja kokemuksensa perusteella tekemään, yhtiön olisi tullut lisäksi selvittää, olisiko yhtiöllä ollut sellaisia kirvesmiehen tehtäviä, joihin A olisi ollut sijoitettavissa irtisanomisen sijaan. Yhtiö on palkannut ennen A:n työsuhteen päättymistä sekä takaisinottovelvollisuuden aikana useita kirvesmiehiä sekä määräaikaisiin että toistaiseksi voimassa oleviin työsuhteisiin. A olisi kyennyt koulutuksensa ja ammattitaitonsa puolesta tekemään kirvesmiehen töitä. Yhtiö on laiminlyönyt tältä osin selvitysvelvollisuutensa. Lisäksi uusien kirvesmiesten palkkaaminen osoittaa, että yhtiöllä ei ole ollut tuotannollisia eikä taloudellisia perusteita irtisanoa A:ta.

Asiallinen ja painava syy

Työehtosopimuksen osana noudatettavan työsopimuslain 7 luvun 1 §:n mukaan työsopimus saadaan irtisanoa vain asiallisesta ja painavasta syystä. A:n työsopimuksen irtisanomiselta puuttuu asiallinen ja painava syy, koska A:n irtisanomisesta ei ole koitunut yhtiölle lainkaan kustannussäästöä. Kun A:n työsuhde on päättynyt, niin hän on ollut niin pitkällä sairauslomalla, ettei yhtiölle ole ollut hänen osaltaan palkanmaksuvelvollisuutta.

A:n syrjintä

Mikäli tuomioistuin katsoisi, että yhtiöllä on ollut taloudelliset ja tuotannolliset perusteet irtisanoa A, tulee irtisanominen vahvistaa lain- ja työehtosopimuksen vastaiseksi sillä perusteella, että A on valikoitunut irtisanottavaksi ammattiyhdistystoiminnan sekä terveydentilansa perusteella ja näin ollen syrjivällä perusteella. A on ollut yksi yhtiön pitkäaikaisimpia mittamiehenä työskennelleitä työntekijöitä. A on toiminut vuodesta 2000 lähtien yhtäjaksoisesti ensin työsuojeluvaltuutettuna ja sitten työmaakohtaisena luottamusmiehenä vuoden 2007 syksyyn asti. A on valittu irtisanottavaksi ammattiyhdistystoimintansa perusteella.

A on ollut Etelä-Suomen alueella ainoa mittamies, joka on irtisanottu taloudellisilla ja tuotannollisilla perusteilla sitten vuoden 2002. Hän on ollut myös ainoa, joka on ollut kyseessä olevana aikana pitkällä sairauslomalla. Tämän perusteella on syytä epäillä, että A on valikoitunut irtisanottavaksi paitsi ammattiyhdistystoimintansa myös terveydentilansa perusteella.

Korvauksen määrä

Vahingonkorvausvaatimus työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä on laskettu 19,67 euron tuntipalkan mukaan (19,67 € x 8 h x 21,5 pvä x 24 kk = 81.197,76 €). Perusteettoman työsopimuksen päättämisen johdosta suoritettavan korvauksen suuruutta arvioitaessa tulee ottaa huomioon, että A:n työsuhde yhtiöön on kestänyt melkein yhdeksän vuotta. Lisäksi yhtiön menettely on ollut erittäin moitittavaa, koska A on irtisanottu syrjivillä perusteilla. Edelleen korvausta korottavana seikkana tulee ottaa huomioon se, että yhtiö on irtisanonut työntekijän, joka on menettänyt osan työkyvystään yhtiön palveluksessa. A:n ikä huomioiden on lisäksi erittäin epätodennäköistä, että hän tulee enää työllistymään.

Hyvityssakko

A:n irtisanomista koskevassa erimielisyydessä käydyissä piiritason ja liittojen välisissä neuvotteluissa Rakennusliitto ry:n edustajat ovat ilmoittaneet, että yhtiöllä ei ole ollut tuotannollisia ja taloudellisia perusteita irtisanomiselle. Talonrakennusteollisuuden Uudenmaan piiri ry:n ja Talonrakennusteollisuus ry:n olisi tullut havaita yhtiön ilmoittamien perusteiden riittämättömyys ja huolehtia siitä, että yhtiö menettelee asiassa työehtosopimuksen mukaisesti. Koska näin ei ole tapahtunut, Talonrakennusteollisuuden Uudenmaan piiri ry ja Talonrakennusteollisuus ry ovat laiminlyöneet valvontavelvollisuutensa.

Vastaus kannevaatimuksiin

Talonrakennusteollisuus ry on vastauksessaan, johon Talonrakennusteollisuus Uudenmaan piiri ry ja YIT Rakennus Oy ovat osaltaan yhtyneet, kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.

Talonrakennusteollisuus ry on lisäksi vaatinut Rakennusliitto ry:n velvoittamista korvaamaan Talonrakennusteollisuus ry:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta lukien.

Kanteen kiistämisen perusteet

Työn vähentyminen

Yhtiöllä on ollut peruste irtisanoa A:n työsopimus. Tarjolla oleva työ on vähentynyt olennaisesti ja pysyvästi tuotannollisista ja taloudellisista perusteista. Tuotannollinen ja taloudellinen irtisanomisperuste oli seurausta yhtiön vähentyneestä rakentamistoiminnasta. Yhtiön työtilanne ja toimintaedellytykset heikkenivät merkittävästi vuoden 2008 lopussa. Rakentamisen lama oli syvimmillään vuonna 2009 ja yrityksen keskeinen liiketoiminnan osa, oma asuntotuotanto, lähes pysähtyi olemattoman kysynnän vuoksi. Myös muu rakentamistoiminta kärsi syvästä lamasta vuoden 2009 aikana.

A työskenteli yhtiön asuntorakentamisen yksikön Uudenmaan työssäkäyntialueella. Vuoden 2009 aikana YIT Rakennus Oy:ssä koko Suomen osalta lomautettiin 759 työntekijää. Tämä luku käsittää kaikki työntekijät koko Suomen alueelta, mutta luku osaltaan osoittaa rakentamistoiminnan rajua pysähtymistä. Koko Suomen alueella päätettiin tuotannollisin ja taloudellisin perustein 218 työsuhdetta. Mittamiehiä irtisanottiin vuoden 2009 aikana koko Suomen alueelta kolme, Oulun, Tampereen ja Uudenmaan alueilta. Lomautettuja mittamiehiä oli kymmenen. Uudeltamaalta eli A:n työssäkäyntialueelta jouduttiin vuoden 2009 aikana lomauttamaan yhteensä 215 työntekijää ja irtisanomaan 66 työntekijää. Kirvesmiehiä lomautettiin Uudenmaan työssäkäyntialueella 94 ja irtisanottiin 24. A:n työssäkäyntialueelta oli irtisanottu mittamiehistä ensimmäisenä A vuoden 2002 jälkeen.

A:n aikaisempi työmaa oli ollut Staagin työmaa Lauttasaaressa. Syksyllä 2009 yhtiö aloitti Lauttasaaressa Nereuksen työmaan, jossa A ei työskennellyt. Tällöin työmaalla ei enää ollut tarvetta täyspäiväiselle mittamiehelle ja työmaan mittamiehen työtehtävät hoidettiin osa-aikaisen mittamiehen toimesta niin sanotun resurssipalvelun kautta. A:lle ei siten ollut työtä tarjolla näillä työmailla. A:lla ei myöskään ollut mitään etuoikeutta Lauttasaaren työmaan töihin. A:n sairasloman aikana mittamiehen työt suoritettiin resurssipalvelun kautta, eikä tätä käytäntöä ollut syytä muuttaa.

Työmailla työvaiheiden edellyttämät ylityöt eivät poista yrityksessä vallinnutta tuotannollista, taloudellista ja toiminnan uudelleenjärjestelyistä johtunutta irtisanomisperustetta. Yhtiön Uudenmaan työssäkäyntialueen palveluksessa olleista mittamiehistä seitsemän on tehnyt ylitöitä vuoden 2009 aikana. Mittamiehiä toimi sekä talonrakennusalan että maa- ja vesirakennusalan työtehtävissä. Merkittävä osa tehdyistä ylityötunneista on suoritettu nimenomaan maa- ja vesirakennusalan työtehtävien yhteydessä. Työnantajan näkemyksen mukaan A:lla ei ollut tarvittavaa osaamista näihin tehtäviin.

Ylitöitä ei ole tehty tavanomaista enempää eikä niiden määrä osoita, että yhtiöllä ei olisi ollut tuotannollista ja taloudellista irtisanomisperustetta. Mittamiehen työn luonteesta johtuu, että ylityöt eivät ole muodostaneet sellaista työkokonaisuutta, johon olisi voitu sijoittaa yksittäisiä työntekijöitä.

Kaksi yhtiön talonrakennusalan työntekijää aloitti mittamiehen koulutuksen marraskuussa 2009. Kummassakaan tapauksessa kyse ei ollut työnantajan aloitteesta tapahtuvasta koulutuksesta, vaan työntekijät anoivat palkatonta vapaata koulutuksen ajaksi. Työntekijät eivät työskentele A:n kanssa samalla työssäkäyntialueella, joten koulutuksella ei ole merkitystä tässä asiassa.

Edellä esitetyn lisäksi yrityksessä oli toiminnan uudelleenjärjestelyistä johtuva irtisanomisperuste. Yrityksen oman asuntotuotannon vähentyessä jäljelle jäävät työmaat olivat pääosin urakkakohteita. Urakkakohteissa olevat työtehtävät hoidettiin pääosin aliurakoitsijoiden toimesta. Tämä aiheutti töiden vähentymistä yrityksen omien työntekijöiden osalta.

Työn tarjoamis- ja koulutusvelvollisuus

Rakennusalan irtisanomissuojasopimuksen määräysten mukaan työntarjoamisvelvollisuuden piiriin kuuluu myös työ, jonka tekemiseen työntekijä voidaan, hänen ammattitaitonsa, työkokemuksena ja -kykynsä huomioon ottaen, rakennusalan luonteeseen ja yrityksen kokoon nähden tavanomaisin järjestelyin kouluttaa ja jota työnantaja kykenee koulutuksen päätyttyä tarjoamaan.

Yhtiö on ottanut palvelukseensa uuden mittamiehen 6.7.2009. Mittamies palkattiin yritykseen kouluttamaan maa- ja vesirakennusalan mittamiehiä sekä tekemään maa- ja vesirakennusalan mittamiehen tehtäviä. Tämän lisäksi mittamies on tehnyt myös jonkin verran talonrakennusalan mittamiehen tehtäviä. Uusi mittamies on koulutukseltaan mittausteknikko ja oli aiemmin toiminut maa- ja vesirakennusalan kouluttajana aikuiskoulutuskeskus Adultassa. Uuden mittamiehen suorittama työ ei ole ollut sellaista, johon A olisi koulutusvelvollisuutta koskevan määräyksen perusteella tullut kouluttaa ja jota koulutuksen jälkeen olisi kyetty hänelle tarjoamaan.

Viisi yhtiön talonrakennusalan mittamiestä on osallistunut Siikaranta-opiston tarjoamaan koulutukseen A:n lomautuksen aikana. Kyseinen mittamieskurssi on alkanut jo 22.10.2008 eli yli vuotta aiemmin, kun A:n työsuhde päättyi. Kurssin lähikoulutuspäivät ovat päättyneet 17.5.2009. Yhtiö on maksanut maanrakennusalan mittamieskurssiin kurssimaksun ja korvauksen ansionmenetyksestä työpäiviltä kurssiin ajalta.

Työehtosopimuksen koulutusvelvollisuus koskee sellaisia töitä, joita työnantaja kykenee koulutuksen päätyttyä tarjoamaan. Yhtiö ei olisi kyennyt tarjoamaan koulutuksen jälkeen mittamiehen töitä A:lle, koska tällaisia ei olisi ollut tarjolla koulutuksen päätyttyä. Yrityksen maa- ja vesirakennusalan tuleva mittamiestarve oli sen hetkisen tiedon perusteella täytetty mittamieskurssin osallistujilla, eikä maa- ja vesirakennusalan mittamiehen työtä enää olisi ollut tarjolla. Koulutusvelvollisuuden tavanomaisuutta ja kohtuullisuutta arvioitaessa on otettava huomioon myös työntekijän palkkakulut kurssin, tässä siis vähintään seitsemän kuukauden ajalta. Koska mittamiehen työtehtäviä ei tuolloin yrityksessä ollut tarjolla, palkka olisi jouduttu maksamaan työntekijälle vastikkeetta kotiin. Mittamieskoulutuksessa ei ole ollut kyse tavanomaisin järjestelyin järjestettävästä koulutuksesta, jota työnantajan olisi tullut työntekijälleen tarjota.

Yhtiön henkilöstöjohdon sisällä on ennen A:n irtisanomista selvitetty, olisiko irtisanominen voitu välttää tarjoamalla hänelle jotakin muuta työtä tai kouluttamalla hänet tavanomaisin koulutusjärjestelyin johonkin muuhun avoimeen tehtävään.

Väitetty syrjintä

A:ta ei ollut syrjitty ammattiyhdistystoiminnan ja terveydentilan perusteella. A:n aiempi asema työsuojeluvaltuutettuna ja työmaakohtaisena luottamusmiehenä ei ole ollut irtisanomisen taustalla. A on tehnyt asiasta rikosilmoituksen, mutta poliisi on päättänyt esitutkinnan asiassa ja katsonut, ettei tapauksessa ole syyllistytty työsyrjintään.

Irtisanomiskorvaus ja hyvityssakko

A:n ikä, 56 vuotta, ei estä työllistymistä. Yhtiö on toiminut asiassa moitteettomasti eikä perusteita hyvityssakon määräämiselle ole olemassa. Saatuaan tiedon kysymyksessä olevasta erimielisyydestä Talonrakennusteollisuuden Uudenmaan piiri ry:n aluepäällikkö on keskustellut asiasta yrityksen edustajien kanssa. Tehdyt selvitykset eivät ole antaneet aihetta puuttua yhtiön asianmukaiseen menettelyyn.

Perustelut

Erimielisyys

Asianosaisten välillä vallitsee erimielisyys siitä, onko YIT Rakennus Oy:n tarjottavana oleva työ taloudellisista, tuotannollisista tai työnantajan toiminnan uudelleenjärjestelyistä syistä vähentynyt olennaisesti ja pysyvästi yhtiön irtisanoessa A:n työsopimuksen. Edelleen vallitsee erimielisyys siitä, olisiko A ollut irtisanomisen sijasta sijoitettavissa toisiin tehtäviin, esimerkiksi kirvesmieheksi, tai koulutettavissa maa- ja vesirakennusalan mittamiehen tehtäviin. Lisäksi vallitsee erimielisyys siitä, onko A valikoitunut irtisanottavaksi ammattiyhdistystoiminnan sekä terveydentilansa perusteella ja näin ollen syrjivällä perusteella.

Esitetty näyttö

Työn vähentyminen

YIT Rakennus Oy:n henkilöstöpäällikkönä toiminut C on kertonut yhtiön asuntokaupan käytännössä pysähtyneen syksyllä 2008 ja tilanteen jatkuneen sellaisena aina vuosien

2009-2010 vaihteeseen saakka, jolloin rakentaminen alkoi vasta piristyä. Yhtiö pyrki viemään pääosin loppuun käynnissä olleet työmaat. Osa työmaista kuitenkin keskeytettiin. Uusia alkavia työmaita oli selvästi vähemmän kuin päättyviä työmaita. Yhtiön henkilöstön osalta jouduttiin tekemään sopeutustoimia siten, että vuonna 2009 yhtiössä oli koko maassa tuotannollisperusteisia lomautuksia 760 ja irtisanomisia 220. Yhtiön Uudenmaan työssäkäyntialueella oli lomautettuja työntekijöitä 215 ja irtisanottuja 66. Yhtiö irtisanoi koko maassa noin 200 kirvesmiestä ja lomautti noin 80. Uudenmaan alueelta yhtiö lomautti 94 kirvesmiestä ja irtisanoi 24. Koko Suomen alueella yhtiö lomautti 10 mittamiestä ja irtisanoi 2 tai 3. Uudenmaan alueella mittamiehistä lomautettiin A. Kirvesmiehiä on yhtiössä useita satoja ja mittamiehiä alle 30.

Työtuomioistuimelle on jätetty kirjallisena todisteena yhteenveto YIT Rakennus Oy:n talonrakennusalan ja maa- vesirakennusalan mittamiesten tekemistä ylitöistä vuoden 2009 alusta 7.11.2010 asti. Yhteenvedosta käy ilmi, että maa- ja vesirakennusalan ylityöt ovat yhtiössä lisääntyneet maanrakennusmittauskurssin päättymisen 17.5.2009 jälkeen A:n lomautuksen aikana ja työsuhteen päättyessä.

A on työtuomioistuimessa kertonut tehneensä mittakirvesmiehen töitä yhtiössä vuodesta 2000 lukien. A siirtyi 28.5.2008 työhön yhtiön Lauttasaaressa sijaitsevien kolmen kerrostalon Steevin, Staagin ja Nereuksen työmaalle ja Kivenlahdessa sijaitsevalle Meriheinän työmaalle. Lauttasaaren työmaa oli syksyä 2008 kohden hiljenemässä, mutta Meriheinän työmaa oli puolestaan vauhdittumassa. A:n viimeinen työpäivä Lauttasaaren työmaalla oli 25.11.2008. A lomautettiin ja ehdollisesti irtisanottiin 16.1.2009. Samaan aikaan on Siikaranta-opistossa ollut meneillään maanrakennuspuolen mittamieskurssi, jolle hän olisi ollut halukas osallistumaan.

C:n mukaan A oli pitkään yhtiössä työmailta vapautuneiden listalla henkilöstöpalvelun alla toimivassa niin sanotussa resurssipalvelussa. Se tarjosi työntekijöitä yhtiön Uudenmaan ja Kanta-Hämeen toimintayksikölle. C teki A:n osalta tammikuussa 2009 arvion siitä, ettei muita töitä ollut tarjolla hänen työssäkäyntialueellaan. A ei ollut koulutettavissa omalla työssäkäyntialueellaan sellaisiin tehtäviin, joita olisi voitu koulutuksen jälkeen tarjota hänelle. Yhtiöllä ei ollut tarjota Siikarannan maa- ja vesirakennusalan täydennysmittakoulutuksen jälkeen työtä A:lle. A:sta tehtiin myös marraskuussa 2009 samanlainen arvio. A:n 27.6.2009 päättynyt työsuhde palautettiin 28.8.2009, koska A oli ollut sairauslomalla 9.8.2009 asti, eikä hänen lomautuksensa tästä syystä voinut tulla voimaan. Virhe korjattiin siten, että yhtiö katsoi taannehtivasti lomautuksen ehdollisella irtisanomisella alkaneen vasta 10.8.2009 lukien. Uudelleen solmittu työsuhde päättyi taloudellisilla ja tuotannollisilla syillä 7.11.2009.

C:n mukaan yhtiön mittamiehet palvelevat työmaan muita työvaiheita ja työskentelevät muiden työvaiheiden ehdoilla. Esimerkiksi jos työmaalla halutaan aamulla käynnistää työt elementtien asennuksella, mittamiehen on tultava aikaisemmin aamulla tai edellisenä iltana laskemaan mittapisteet, jotta muut työt voivat alkaa. Mittamiehet ovat tämän vuoksi joutuneet tekemään ylitöitä yhtiön suorittamien lomautusten ja irtisanomisten aikanakin vuonna 2009. Ennen työmaan alkua ei mittamiesten ylitöitä pysty ennakoimaan. Sitä paitsi tehtyjen ylitöiden määrällä ei olisi yhtiössä voitu työllistää yhtään uutta mittamiestä. Nereuksen työmaalla ei ollut syksyllä 2009 mahdollisuutta ottaa täyspäiväistä mittamiestä työhön. A oli aikaisemmin työskennellyt Lauttasaaressa Steevin ja Staagin työmailla ja samanaikaisesti Espoossa Meriheinän työmaalla. Nämä kolme työmaata olivat aikaisemmin työllistäneet A:n. Nereuksen työmaa ei yksin olisi työllistänyt A:ta täyspäiväisesti.

YIT Rakennus Oy:n mittaustyönjohtajana resurssipalvelun mittamiesryhmässä toimivan D:n kertoman mukaan yhtiössä mittamiehet tekevät ylitöitä erityisesti tunnelityömailla johtuen muiden työntekijäryhmien vuorotyörytmistä. Myös talonrakennuspuolen mittamiesten on ollut sopeuduttava esimerkiksi elementtiasentajien työrytmiin ja tehtävä mittaustöitä ylityönä.

YIT Rakennus Oy:n Lauttasaaren työmaan vastaavana mestarina toimineen E:n mukaan vuoden 2008 kesän jälkeen Lauttasaaressa oli meneillään yhtiön Steevin työmaa, joka valmistui lokakuussa 2008, ja Staagin työmaa, joka puolestaan valmistui kesäkuussa 2009. Steevissä ja Staagissa asuntojen kaupankäynti loppui nopeasti syksyllä 2008. A oli Staagin työmaan kirjoilla maaliskuuhun 2008 asti, jolloin hänen lomautuksensa alkoi. A kävi aika ajoin tekemässä mittauksia myös Meriheinän työmaalla. A oli ollut pitkällä sairauslomalla syksystä 2008 alkaen ja sen vuoksi hänen mittamiehen tehtäviään työmailla hoiti yhtiön resurssipalvelun mittamies tarpeen mukaan Steevissä ja Staagissa. Yhtiöllä ei ollut tammikuun 2008 jälkeen näillä työmailla mittamiehelle täyspäiväisesti töitä. Nereuksen työmaan alkuvuodeksi 2009 aiottua aloittamista siirrettiin myöhemmäksi. Tämän vuoksi koko työmaa ajettiin alas vuodenvaihteesta 2008-2009 lähtien. E lomautti ja ehdollisesti irtisanoi A:n töiden puutteen vuoksi alunperin tammikuussa 2009. Lisäksi E lomautti alkuvuodesta 2009 noin 17 työntekijää Lauttasaaren työmaalta. Yhtiö valmisti Nereuksen perustukset marraskuuhun 2009 mennessä. Työmaa käynnistyi varsinaisesti joulukuussa 2009. A:lle ei ollut täysipäiväisesti töitä Nereuksen työmaalla eikä myöskään Meriheinän työmaalla. Mittamiehet joutuivat Lauttasaaren työmailla aika ajoin tekemään ylitöitä muista töistä kuten elementtiasennuksista tai säätilasta johtuen.

YIT Rakennus Oy:ssä päätoimisena pääluottamusmiehenä toimiva Jääskeläinen on kertonut, että yhtiö aloitti keväällä 2009 vain yhden asuntokohteen pääkaupunkiseudulla. Yhtiö käynnisti loppuvuodesta 2009 ja alkuvuodesta 2010 noin 15 kerrostalotyömaata. Yhtiön resurssipalvelun mittamiehet suorittivat tarvittavat mittaustyöt. Mittamiestä tarvitaan työmaalla heti kohteen tontin puustosta raivauksen jälkeen. Mittamies pystyy pääsääntöisesti työskentelemään normaalityöajan puitteissa. Mittamiehet ovat yhtiössä kuitenkin vuonna 2009 tehneet runsaasti ylitöitä. Työvoima oli siten yhtiössä mitoitettu liian vähäiseksi tehtyyn työhön nähden.

Työn tarjoamis- ja koulutusvelvollisuus

A:n mukaan hänen työssäkäyntialueensa sisälsi Uudenmaan ja Kanta-Hämeen alueet. A olisi suoriutunut myös maanrakennuspuolen mittakirvesmiehen töistä esimerkiksi yhtiön Hämeenlinnan elementtitehtaalla.

C:n mukaan yhtiön Uudenmaan ja Kanta-Hämeen yksikön toiminta kytkeytyi työvoimaa koordinoivaan yhtiön resurssipalveluun. Toimintayksikkö ei siis vastannut työntekijän työssäkäyntialuetta, jolla työntekijä voi normaalisti kotoaan käsin käydä työssä. Jos työntekijällä on käytössään auto, päivittäiset matkakorvaukset maksetaan 100 kilometriin saakka työntekijän asuinpaikasta laskettuna. Työnantajalla on velvollisuus tarjota lomautetulle työntekijälle työtä alueelta, joka kuuluu hänen työssäkäyntialueeseensa. A:lle ei tullut tarjota työtä yhtiön Hämeenlinnan elementtitehtaalta, koska etäisyys hänen asuinpaikastaan Myrskylästä oli 125 kilometriä. Tehdas ei siis kuulunut A:n työssäkäyntialueeseen.

C:n mukaan maanmittausteknikko F on 6.7.2009 palkattu yhtiön palvelukseen maa- ja vesirakennusalan mittamiehen tehtäviin erikoistumisensa ja koulutuskokemuksensa takia. A:lla ei ollut erityisosaamista maa- ja vesirakennusalan mittamiehen tehtäviin, vaan hän oli toiminut vain talonrakennuspuolen mittamiehenä. Maa- ja vesirakennusalan mittamiehen tehtäviin ei voinut siirtyä ilman erityistä pätevöitymistä siihen. Kirvesmieheksi A:ta ei voinut palkata, koska yhtiössä ei tuolloin ollut tarjolla kirvesmiehen töitä. Yhtiö oli kuitenkin palkannut G:n, H:n, I:n ja J:n kirvesmiehiksi. G, H ja I olivat kaikki töissä yhtiön Hämeenlinnan elementtitehtaalla, joka sijaitsi A:n työssäkäyntialueen ulkopuolella. Lisäksi G ja H olivat kesätyöntekijöitä, jotka luettiin pääluottamusmiehen kanssa sovittuun harjoittelijakiintiöön yhtiössä. J palkattiin 6.4.2009 takaisinottovelvollisuuden piiriin kuuluvana työntekijänä maanrakennuspuolen kirvesmieheksi määräaikaiseen työsuhteeseen. A oli tuolloin työkyvyttömänä sairauslomalla. J sittemmin lomautettiin 10.11.2009 alkaen töiden vähyyden vuoksi.

C:n mukaan yhtiö koulutti useita mittamiehiä Siikaranta-opistolla maa- ja vesirakennusalan mittamieheksi. Se johtui talonrakennuspuolen töiden voimakkaasta vähenemisestä. Yhtiön henkilöstöhallinnon resurssipalvelun mittamiesten työnjohtaja D suoritti elo-syyskuussa 2008 valinnat 22.10.2008-17.5.2009 pidetylle mittamieskurssille A ei ollut tuolloin valinta-arvioissa mukana, koska hän oli sairauslomalla. Yhtiö lähetti vain neljä seitsemästä mittamiehestä kurssille. Työmailla oli työssä vain yksi mittamies. A:lle annettu koulutuskaan ei olisi johtanut siihen, että yhtiö olisi voinut työllistää hänet, koska yhtiöllä ei ollut työtä tarjolla. Yhtiö otti palvelukseensa Uudenmaan työssäkäyntialueella seuraavan uuden mittamiehen vasta 4.6.2010. Kurssin käyneet mittamiehet sijoittuivat yhtiön tunnelitöihin kehäradan ja länsi-metron työmaille. Seuraavalla vuoden 2009 kurssille osallistui kaksi yhtiön työntekijää. Toinen työntekijä oli eläkevakuutusyhtiön kuntoutusrahalla koulutettu henkilö. Toinenkaan työntekijä ei ollut työnantajan sinne lähettämä.

D:n mukaan yhtiössä on syksystä 2009 lähtien ollut tarjolla maa- ja vesirakennusalan mittamiehen töitä lähinnä vain kehäradan ja länsi-metron tunnelimittaustöissä. Nämä tunnelityöt ovat vaativampia kuin tavalliset maa- ja vesirakennusalan mittaukset. Ne ovat myös selvästi vaativampia kuin talonrakennusalan mittaustyöt johtuen mittalaitteiden ohjelmistojen erilaisuudesta. Mittalaitteiden toimittaja on lisäksi antanut tunnelitöissä oleville yhtiön työntekijöille lisäkoulutusta noin 12 päivää laitteiden ohjelmistojen käytössä. Tunnelitöitä ei olisi voinut tehdä ilman näiden kurssien käyntiä. A:n ammattitaito ei olisi riittänyt tunnelimittauksiin. Yhtiössä on maa- ja vesirakennusalan mittamiehen maanpäällisiä töitä ollut syksystä 2009 vuoteen 2010 vain satunnaisesti. D oli syksyllä 2008 osallistunut Siikaranta-opiston kurssille, joka antoi tunnelitöiden osalta perusteet vain muutamiin tehtäviin. Kurssille osallistui D:n suosittelemat neljä yhtiön resurssipalvelun mittamiestä. Kurssia ei voi suorittaa osallistumalla vain kolmeen viimeiseen opetusjaksoon. Koko kurssinkaan suorittaminen ei olisi ollut riittävä koulutus mittamiehelle yhtiön tunnelitöihin.

B:n mukaan mittakirvesmiehelle tulee tarjota myös muuta työtä, kuten kirvesmiehen työtä. Maarakennusalan mittakirvesmies työskentelee varsin samanlaisissa tehtävissä kuin talonrakennusalan mittakirvesmies. Tunnelityöt kuitenkin poikkeavat talonrakennusalan mittakirvesmiehen tehtävistä lähinnä olosuhteiden vaativuuden takia. Mittakirvesmiestä kouluttamalla hän suoriutuisi myös tunnelitöistä. Yhtiöön oli palkattu A:n lomautuksen aikaan J maanrakennuspuolen kirvesmiehen tehtävään. A olisi myös kyennyt tekemään samoja töitä. Työntekijän kodin ja työmaan välinen etäisyys muodosti työssäkäyntialueen, joka on työehtosopimuksen mukaan talonrakennuspuolella 100 kilometriä ja maanrakennuspuolella 120 kilometriä. A:n työssäkäyntialue oli kuitenkin muodostunut laajaksi, koska hän oli tosiasiassa käynyt työssä 150 kilometrin päässä kotoaan. Hämeenlinna voisi kuulua A:n työssäkäyntialueeseen, vaikka se oli 125 kilometrin etäisyydellä hänen kodistaan. Sinne oli palkattu kirvesmieheksi I. A olisi kyennyt tekemään näitä samoja töitä Hämeenlinnassa. Kesätyöntekijöitä voidaan sopimuksen mukaan kuitenkin palkata yhtiöön, vaikka omia työntekijöitä on lomautettuna.

Ilmoitettu A:han kohdistettu syrjintä

A on kertonut toimineensa luottamusmiehenä ja työsuojeluvaltuutettuna keväästä 2001 syksyyn 2007 asti. A on joutunut ammattiyhdistystoiminnassaan useisiin ristiriitatilanteisiin esimiehensä K:n kanssa. Lisäksi A loukkaantui työtapaturmassa 11.8.2008 yhtiön Espoon Meriheinän työmaalla ja oli sen johdosta sairauslomalla noin vuoden. A on ollut ainoa Etelä-Suomen alueen mittamies, joka on irtisanottu taloudellisilla ja tuotannollisilla perusteilla vuoden 2002 jälkeen. A koki, että hänet siten lomautettiin ja irtisanottiin yhtiöstä ammattiyhdistystoimintansa ja sairauslomansa vuoksi.

C, E ja D ovat kertoneet havainneensa, että A:lla ja hänen esimiehellään oli ollut joitakin erimielisyyksiä tai ristiriitoja keskenään. Niiden vuoksi A oli halunnut siirtyä resurssipalvelusta työmaan kirjoille. C:n mukaan erimielisyyksillä ei ollut yhteyttä A:n lomauttamiseen ja irtisanomiseen. A:n esimies oli toiminut aikaisemmin vastaavana mestarina yhtiön työmailla ja sittemmin vuonna 2009 yhtiön resurssipalvelussa resurssipäällikkönä.

B:n mukaan A oli valittu 2002 luottamusmieheksi ja työsuojeluvaltuutetuksi yhtiön Espoon Leppävaarassa sijaitsevalle työmaalle, jossa K oli vastaavana mestarina. A lomautettiin tämän jälkeen työmaalta. Yhtiö kuitenkin peruutti lomautuksen.

Arviointi ja johtopäätökset

Rakennusalan irtisanomissuojasopimuksen osana noudatettavan työsopimuslain 7 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan työnantaja saa irtisanoa työsopimuksen, kun tarjolla oleva työ on taloudellisista, tuotannollisista tai työnantajan toiminnan uudelleenjärjestelyistä johtuvista syistä vähentynyt olennaisesti ja pysyvästi. Työsopimusta ei kuitenkaan saa irtisanoa, jos työntekijä on sijoitettavissa tai koulutettavissa toisiin tehtäviin saman luvun 4 §:ssä säädetyllä tavalla. Työsopimuslain 7 luvun 3 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaan perustetta irtisanomiseen ei ole ainakaan silloin, kun työnantaja on joko ennen irtisanomista tai sen jälkeen ottanut uuden työntekijän samankaltaisiin tehtäviin, vaikka hänen toimintaedellytyksensä eivät ole vastaavana aikana muuttuneet.

Työsopimuslain 7 luvun 4 §:n 1 momentin mukaan työn vähenemistilanteessa työntekijälle on tarjottava ensisijaisesti hänen työsopimuksensa mukaista työtä vastaavaa työtä. Jos tällaista työtä ei ole, työntekijälle on tarjottava muuta hänen koulutustaan, ammattitaitoaan tai kokemustaan vastaavaa työtä. Saman pykälän 2 momentin mukaan työnantajan on järjestettävä työntekijälle sellaista uusien tehtävien edellyttämää koulutusta, jota voidaan molempien sopijapuolten kannalta pitää tarkoituksenmukaisena ja kohtuullisena.

Rakennusalan työehtosopimuksen osana noudatettavan rakennusalan irtisanomissuojasopimuksen 3 §:n 4 kohdassa on sovittu siitä, että mikäli työsopimus on jo lomautusilmoituksen antamisen yhteydessä ehdollisesti irtisanottu, lomautus ja työsuhde päättyvät irtisanomisilmoituksen mukaisesti, jos työnantaja ei 90 päivän kuluessa ole voinut järjestää työntekijälle tämän ammattitaitoa vastaavaa työtä. A:n työsuhde päätettiin 16.1.2009 päivätyn lomautusilmoituksen mukaisesti 27.6.2009. Koska A kuitenkin oli häntä lomautettaessa sairauslomalla, lomautus katsottiin sittemmin vaikutuksettomaksi ja A:n työsuhde palautettiin 28.8.2009. Tässä yhteydessä lomautuksen katsottiin alkaneen taannehtivasti sairausloman päättymisestä 10.8.2009 lukien. Uudelleen solmittu työsuhde päättyi ilmoitetuilla taloudellisilla ja tuotannollisilla syillä 7.11.2009.

Työtuomioistuin katsoo A:n työsuhteen palauttamisesta johtuvan, että irtisanomisperusteen arviointi on rajattava elokuussa 2009 toimitettua uutta irtisanomisista edeltäneeseen ja seuranneeseen aikaan. Myös kantajan korvausvaatimus on kytketty tähän eikä aikaisempaan irtisanomiseen.

Jutussa esitetyn selvityksen mukaan YIT Rakennus Oy:n rakennustoiminta oli vähentynyt voimakkaasti loppuvuonna 2008. Hiljaisen kysynnän johdosta yhtiön asuntokauppa loppui lähes kokonaan. Yhtiön rakennustoiminnan lama jatkui vuoden 2009 loppupuolelle asti. Yhtiön henkilöstöstä jouduttiin vuonna 2009 lomauttamaan Uudenmaan alueella 215 työntekijää ja irtisanomaan 66. Uudenmaan alueelta yhtiö lomautti 94 kirvesmiestä ja irtisanoi 24. Uudenmaan alueella mittamiehistä lomautettiin ja irtisanottiin A.

C:n ja D:n mukaan yhtiössä mittamiehet tekevät ylitöitä erityisesti tunnelityömailla johtuen muiden työntekijäryhmien vuorotyörytmistä. Talonrakennuspuolella mittamiehen on myös sopeuduttava esimerkiksi elementtiasentajien työrytmiin ja tehtävä mittaustöitä ylityönä. Esitetty selvitys osoittaa, ettei mittamiehillä ole näytetty teetetyn ylitöitä siten, ettei irtisanomisperustetta olisi A:n kohdalla ollut.

Todistajien mukaan Lauttasaaressa Steevin työmaa valmistui lokakuussa 2008 ja Staagin työmaa puolestaan kesäkuussa 2009. Kun yhtiö syksyllä 2009 aloitti Lauttasaaren Nereuksen työmaan, siellä ei ollut tarvetta kokoaikaiselle mittamiehelle. Työmaan mittamiehen työtehtävät hoidettiin osa-aikaisen mittamiehen toimesta yhtiön resurssipalvelun kautta. Esitetty selvitys osoittaa, että yhtiön Lauttasaaren työmailla ei ole kanteessa tarkoitettuna aikana ollut tarjolla sellaista työtä, johon A olisi voitu sijoittaa.

Yhtiöön palkattiin 6.4.2009 uusi määräaikainen työntekijä kirvesmiehen tehtävään pääkaupunkiseudun työkohteisiin. A oli mainittuna aikana sairauslomalla 9.8.2009 asti. Kirvesmies on lomautettu samoihin aikoihin kuin A:n työsuhde on päättynyt. Näissä olosuhteissa työtuomioistuin katsoo, että yhtiöllä ei ollut velvollisuutta tarjota A:lle tätä kirvesmiehen tehtävää. Edelleen yhtiö on heinäkuussa 2009 palkannut maanmittausteknikon koulutuksen saaneen työntekijän. Hänen päätehtävänään ovat olleet tunnelimittaukset ja yhtiön maanrakennustöiden mittamiesten kouluttaminen. Työtuomioistuin arvioi, ettei Lindforsia olisi ilman huomattavaa lisäkoulutusta sijoittaa näihin tehtäviin. Seuraavan uuden mittamiehen yhtiö otti palvelukseensa Uudenmaan työkohteisiin vasta 4.6.2010.

Esitetyn selvityksen mukaan Myrskylässä asuvan A:n työssäkäyntialue ei ole käsittänyt yhtiön Hämeenlinnan elementtitehdasta, jonne yhtiö palkkasi kolme määräaikaista kirvesmiestä joulukuussa 2009. Työtuomioistuin katsoo siten, että yhtiöllä ei ole ollut velvollisuutta tarjota A:lle työtä hänen työssäkäyntialueensa ulkopuolella olevalta elementtitehtaalta.

A ei ollut maanrakennusalan mittamieskurssin 2008-2009 valinnassa mukana, koska hän oli valinta-aikana sairauslomalla. Tästä samoin kuin jo syksyllä 2008 alkaneen kurssin ajankohdasta johtuu, ettei mittamieskurssia ole työtuomioistuimen käsityksen mukaan otettava huomioon vaihtoehtona, jota A:lle olisi tullut tarjota irtisanomisen sijasta. Seuraavana syksynä 2009 alkaneelle talonrakennusalan mittamieskurssille yhtiö ei ole lähettänyt työntekijöitään, vaan kurssille on osallistunut kaksi yhtiön työntekijää omasta aloitteestaan palkattomalla vapaalla tai myönnetyllä kuntoutustuella. Kurssille osallistuminen ei siten työtuomioistuimen käsityksen mukaan ole osoitus mittamiesten lisätarpeesta yhtiön töissä.

Todistajat ovat kertoneen havainneensa, että työntekijöiden edustajana toimineen A:n ja joinakin aikoina hänen esimiehenään toimineen henkilön välillä oli ollut erimielisyyksiä. Asiassa on kuitenkin jäänyt näyttämättä, että A olisi valikoitunut irtisanottavaksi ammattiyhdistystoiminnan taikka terveydentilansa perusteella. Sen sijaan on osoitettu, että hänen työsopimuksensa päättämiseen on ollut taloudelliset ja tuotannolliset syyt.

Yhteenvetona työtuomioistuin toteaa esitetyn selvityksen osoittavan, että yhtiössä tarjolla oleva mittakirvesmiehen työ on taloudellisista ja tuotannollisista syistä vähentynyt olennaisesti ja pysyvästi. Yhtiöllä ei ole myöskään ollut A:n irtisanomisen aikoihin tarjota hänelle muuta työtä taikka näköpiirissä oleviin työtehtäviin valmiudet antavaa koulutusta irtisanomisen vaihtoehtona. Yhtiöllä on siten ollut irtisanomissuojasopimuksen 3 §:n 4 kohdassa tarkoitetut työn vähenemisestä johtuvat taloudelliset ja tuotannolliset syyt A:n työsopimuksen irtisanomiselle. Muunlaisia, epäasiallisia syitä A:n työsopimuksen irtisanomiseen ei ole näytetty olleen. Kanne on näistä syistä hylättävä.

Työnantajaliiton ja sen piiriyhdistyksen valvontavelvollisuus

YIT Rakennus Oy ei ole toiminut asiassa irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti, joten myöskään Talonrakennusteollisuus ry ja Talonrakennusteollisuus Uudenmaan piiri ry eivät ole laiminlyöneet valvontavelvollisuuttaan.

Oikeudenkäyntikulut

Rakennusliitto ry on jutun hävitessään velvollinen työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 1 momentin nojalla korvaamaan Talonrakennusteollisuus ry:n oikeudenkäyntikulut. Talonrakennusteollisuus ry on ilmoittanut kulujensa määräksi oikeudelle esitetyn laskun mukaisesti 12.534,40 euroa arvonlisäveroineen. Rakennusliitto ry on paljoksunut työnantajaliiton asiamiehen tuntilaskutusta 180 euroa tunnissa, D:n todistajanpalkkiota 500 euroa, E:n todistajanpalkkiota 350 euroa ja C:n todistajanpalkkiota 1.500 euroa katsoen C:n osalta kohtuulliseksi määräksi 500 euroa. Lisäksi Rakennusliitto on katsonut, että Talonrakennusteollisuus ry:n laskuun sisällytetty arvonlisäveron osuus ei kuulu Rakennusliitto ry:n maksettavaksi.

Työtuomioistuin toteaa, ettei Talonrakennusteollisuus ry ole ostanut asianajopalvelua ulkopuoliselta taholta eikä siten joudu suorittamaan arvonlisäveroa asiamiehen käyttämisestä. Tämän vuoksi yhdistyksen esittämä arvonlisäveron korvaamista koskeva vaatimus on aiheeton. Todistajat D ja E ovat YIT Rakennus Oy:n työntekijöitä, eivätkä he ole ilmoittaneet kärsineensä ansionmenetystä yhtiön todistajiksi saapumisen johdosta. Työtuomioistuin katsoo, että heidän osaltaan kohtuullinen, Rakennusliitto ry:n korvattavaksi tuleva todistajanpalkkio on 200 euroa kummallekin. Yrittäjänä toimivan todistaja C:n palkkiovaatimusta ei ole osoitettu perusteettomaksi, joten Rakennusliitto ry:n on korvattava se täysimääräisesti. Vastaajan kuluvaatimuksesta ilmenevää tuntilaskutuksen perustetta työtuomioistuin pitää kohtuullisena. Näin ollen Talonrakennusteollisuus ry:n oikeudenkäyntikulujen määräksi hyväksytään yhteensä 10.180 euroa.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Rakennusliitto ry velvoitetaan korvaamaan Talonrakennusteollisuus ry:n oikeudenkäyntikulut 10.180 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Jalanko, Äimälä, Nyyssölä, Lehto ja Kirvesniemi jäseninä. Sihteeri on ollut Salonen.

Tuomio on yksimielinen.