15.11.2012

Vaatimukset

Vakuutusväen Liitto VvL ry on vaatinut, että työtuomioistuin

• velvoittaa Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen suorittamaan A:lle yhden päivän palkkaa vastaavan summan viivästyskorkoineen,

• tuomitsee Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen maksamaan Vakuutusväen Liitto VvL ry:lle työehtosopimuslain nojalla hyvityssakkoa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta,

• tuomitsee Finanssialan keskusliitto ry:n maksamaan Vakuutusväen Liitto VvL ry:lle työehtosopimuslain nojalla hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä ja

• velvoittaa Finanssialan keskusliitto ry:n ja Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen yhteisvastuullisesti korvaamaan Vakuutusväen Liitto VvL ry:n oikeudenkäyntikulut 500 euroa laillisine viivästyskokoineen.

Perusteet

A:n 13-vuotias poika sairastui sunnuntaina 28.11.2010. A vei poikansa lääkäriin maanantaina 29.11.2010, minkä johdosta hän oli poissa työstä kyseisen päivän. Lapsella on vielä maanantaina ollut hoidontarve. Tarve poissaoloon antaa toimihenkilölle oikeuden yhden päivän palkkaan. Työnantaja kuitenkin vähensi työehtosopimuksen 23 §:n vastaisesti A:n palkasta maanantaipäivän palkan. Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen on siten suoritettava A:lle häneltä virheellisesti vähennetyn yhden päivän palkkaa vastaavan summan. Kanteen tueksi on vedottu työtuomioistuimen tuomioon TT 1983-105.

Maatalousyrittäjien eläkelaitos on tietensä rikkonut työehtosopimuksen 23 §:n määräystä. Työnantajaliitto on laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa, koska se on erimielisyyden tultua vireille tukenut Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen virheellistä tulkintaa asiassa.

Vastaus kannevaatimuksiin

Finanssialan Keskusliitto ry ja Maatalousyrittäjien eläkelaitos ovat kiistäneet kanteen ja vaatineet sen hylkäämistä.

Finanssialan Keskusliitto ry ja Maatalousyrittäjien eläkelaitos ovat lisäksi vaatineet, että Vakuutusväen Liitto VvL ry velvoitetaan korvaamaan Finanssialan Keskusliitto ry:n ja Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen oikeudenkäyntikulut 700 euroa korkolain mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antopäivästä lukien.

Kanteen kiistämisen perusteet

A:n 13-vuotiaan pojan sairastumiseen on sovellettava työehtosopimuksen 23 §:n 1 kohtaa. Lasta tai muuta lähiomaista ei ole sopimusmääräyksessä määritelty. Yli 10-vuotiaan sairaan lapsen huoltajan oikeus olla palkallisesti poissa ratkeaa riidanalaisen sopimusmääräyksen nojalla.

Määräyksen sisäisen logiikan on oltava sama lapselle ja määritellylle lähiomaiselle siinä, siirtyykö yhden päivän palkallinen poissaolo-oikeus viikonlopun (vapaapäivän) yli vai ei. Palkallinen vapaapäivä ei missään tilanteessa eikä kenenkään määräyksessä määritellyn henkilön osalta siirry. Myös alan pitkäaikainen ja vakiintunut soveltamiskäytäntö tukee vastausta. Kaikki alalla toimivat yhtiöt ovat soveltaneet määräystä siten, ettei yhden päivän pituinen tilapäispoissaolo siirry vapaapäivän yli, on sitten kyse sairaudesta, kuolemasta tai hautajaisista.

Asianosaisliitoilla ei ole ollut aikaisemmin riitaa 23 §:n 1 kohdasta. Liitoilla ei ole esimerkiksi ollut koskaan riitaa siitä, että toimihenkilö olisi oikeutettu saamaan maanantain palkalliseksi vapaaksi, jos toimihenkilön lähiomainen kuolee tai sairastuu viikonloppuna.

Kanteen tueksi on viitattu työtuomioistuimen tuomioon TT 1983-105. Tuomio koski kuitenkin vain alle 10-vuotiaan lapsen äkillistä sairastumista (nykyisen työehtosopimuksen 23 § 2 kohta). Tuomiossa ei ole näin ollen ratkaistu sitä, miten toimihenkilön yli 10-vuotiaan lapsen äkillisesti sairastuessa menetellään.

Maatalousyrittäjien eläkelaitos ei ole rikkonut työehtosopimusta eikä työnantajaliitto ole laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Perustelut

Sopimusmääräyksen tulkinnasta ja soveltamiskäytännöstä esitetty selvitys

Pohjola Vakuutus Oy:n työsuhdepäällikkönä toimiva B on kertonut, että yhtiössä on ainakin vuodesta 1995 lähtien noudatettu käytäntöä, jonka mukaan jos toimihenkilön lapsi sairastuu esimerkiksi sunnuntaina, toimihenkilö ei saa pitää maanantaita palkallisena vapaana, ellei sairastuminen ole sattunut sunnuntain ja maanantain välisenä yönä puolen yön maissa. Sairaustapaus ei ole enää äkillinen, jos sairastuminen on tapahtunut selvästi viikonlopun aikana. Toimihenkilön palkallinen vapaa ei voi määräyksen mukaan siirtyä maanantaille esimerkiksi hoidon tarpeen vuoksi, koska kysymys ei silloin ole määräyksen tarkoittamasta äkillisestä sairaustapauksesta. Palkallisena vapaana toimihenkilö voi pitää määräyksen mukaan sen päivän, jolloin äkillinen sairaus puhkeaa. Vastaavasti menetellään lähiomaisen kuolemantapauksissa, jolloin kuolinpäivän saa pitää palkallisena vapaana.

Edelleen B:n mukaan yhtiössä on vuosittain järjestetty taloon tulleille toimihenkilöille ja lisäksi kaikille esimiehille useita tilaisuuksia, joissa on käyty läpi työehtosopimuksen poissaolomääräykset, niiden joukossa työehtosopimuksen 23 §:n 1 kohta. Toimihenkilöliiton yhtiössä toimiva pääluottamusmies ja varapääluottamusmies ovat kumpikin olleet mainituissa tilaisuuksissa läsnä kaksi kertaa. Yhtiön ilmoitettua rajoittavansa palkallisen poissaolopäivän sairastumispäivään ei luottamusmiehillä ole ollut siihen mitään huomautettavaa.

B on kertonut toimivansa työnantajaliiton vakuutusalan sopimusvaliokunnassa, jonka jäsenenä on kahdeksan vakuutusalan yhtiötä Pohjola Vakuutus, If, Tapiola, Fennia, Ilmarinen, Eläke Varma, Maatalousyrittäjien eläkelaitos ja Turva. Yhtiöt edustavat yli 80 prosenttia vakuutusalan toimihenkilökentästä. Valiokunnan tehtävänä on muun muassa pitää yhteyttä yhtiöiden välillä useita kertoja vuodessa pidettävissä kokouksissa. Valiokunnassa käsitellään säännöllisesti myös työehtosopimuksen tulkintakysymyksiä. Riidanalaista 23 §:n 1 kohtaa on käsitelty valiokunnassa siten, että yhtiöille tehdyn kyselykierroksen jälkeen kaikki valiokunnan kahdeksan yhtiötä ovat selvittäneet määräystä koskevan soveltamiskäytäntönsä. Käytäntö kaikissa yhtiöissä oli Pohjola Vakuutus Oy:ssä kerrotun kaltainen.

Keskinäinen työeläkevakuutusyhtiö Varman henkilöstöpäällikkönä toimivan C:n mukaan yhtiössä määriteltiin viimeksi 2010 yhdessä henkilöstön edustajien kanssa muun muassa se, mitä riidanalaisessa määräyksessä olevilla käsitteillä lähiomainen ja äkillisyys tarkoitetaan. Äkillisyys koskee määritelmän mukaan kriittisiä sairastumistapauksia tai onnettomuustilanteita, joissa terveys voi vakavasti vaarantua. Yhtiön käytännön mukaan jos toimihenkilön yli 10-vuotias lapsi tai muu lähiomainen sairastuu viikonlopun aikana, toimihenkilö ei saa määräyksen nojalla olla enää maanantaina palkallisesti poissa työstä. Henkilöstön edustajien kanssa ei noussut erimielisyyttä siitä, ettei palkallinen vapaa siirry viikonlopusta maanantaiksi. Tämä on ollut niin selvä asia, ettei sitä ole kirjattu yhtiön ohjeistukseen.

Myös C on osallistunut työnantajaliiton vakuutusalan sopimusvaliokunnan toimintaan. Hän on kertonut nyt esillä olevaa tulkintakysymystä koskevasta kyselykierroksesta samalla tavoin kuin B.

Arviointi ja johtopäätökset

Vakuutusalan työehtosopimuksen tilapäistä poissaoloa koskevan 23 §:n 1 kohdan mukaan toimihenkilön palkasta tai lomasta ei vähennetä lyhyttä pääsääntöisesti enintään yhden päivän pituista tilapäispoissaoloa, joka aiheutuu lapsen äkillisestä sairaustapauksesta.

Määräyksen sanamuoto ei ole sillä tavoin yksiselitteinen, että esillä oleva erimielisyys voitaisiin ratkaista suoraan sen nojalla. Määräyksessä kuitenkin edellytetään, että poissaolo aiheutuu äkillisestä syystä. Tämä viittaa siihen, että oikeus palkalliseen poissaoloon on kytketty päivään, jona sairaustapaus on sattunut.

B ja C ovat todistajina kertoneet, että Pohjola Vakuutus Oy:ssä ja Keskinäinen työeläkevakuutusyhtiö Varmassa toimihenkilön yli 10-vuotiaan lapsen sairastuessa äkillisesti viikonlopun aikana ei toimihenkilön tilapäispoissaolo siirry palkallisena vapaana maanantaille. Määräystä on sovellettu yhtiöissä mainitulla tavalla pitkän aikaa eikä toimihenkilöpuoli ole reagoinut tähän soveltamiseen. B ja C ovat edelleen kertoneet, että tehdyn kyselyn perusteella yli 80 prosenttia vakuutusalan toimihenkilökentästä edustavista yhtiöistä on soveltanut määräystä samalla tavalla. Soveltamiskäytäntö valtaosassa alan yhtiöistä on siten ollut työnantajapuolen esittämän tulkinnan mukainen. Tätä käytäntöä ei ole missään vaiheessa riitautettu.

Kanteen tueksi on vedottu työtuomioistuimen tuomioon TT 1983-105. Tuomiossa on ollut kysymys vakuutusalan vuonna 1983 solmitun konttoritoimihenkilöitä koskevan työehtosopimuksen alle 10-vuotiaan lapsen äkillistä sairautta koskevan määräyksen tulkinnasta. Kysymys on siten ollut eri määräyksestä, sillä nyt esillä olevassa määräyksessä käsitellään yli 10-vuotiaan lapsen äkillistä sairastumista ja palkallisen poissaolon edellytykset on määräyksissä kirjoitettu eri tavoin. Näin ollen kyseisestä tuomiosta ei ole saatavissa johtoa esillä olevan määräyksen tulkinnalle.

Vakuutusalan työehtosopimuksen vakiintunut soveltamiskäytäntö on vastauksessa esitetyn mukainen. Asiassa ei ole esitetty perusteita poiketa tästä tulkinnasta, joka työtuomioistuimen käsityksen mukaan myös vastaa määräyksen tarkoitusta. Siten työtuomioistuin katsoo, että A:lla ei ole oikeutta vaatimaansa maanantaipäivän 29.11.2010 palkkaa vastaavaan summaan. Maatalousyrittäjien eläkelaitos ei ole menetellyt työehtosopimuksen vastaisesti kieltäytyessään maksamasta vaadittua palkkaa. Näin ollen myöskään Finanssialan Keskusliitto ry ei ole laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Oikeudenkäyntikulut

Vakuutusväen Liitto VvL ry on jutun hävitessään työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 1 momentin nojalla velvollinen korvaamaan Finanssialan Keskusliitto ry:n ja Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen oikeudenkäyntikulut, joiden määräksi on ilmoitettu 700 euroa. Kulujen määrä on riidaton.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Vakuutusväen Liitto VvL ry velvoitetaan korvaamaan Finanssialan Keskusliitto ry:n ja Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen yhteiset oikeudenkäyntikulut 700 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Kröger, Nyyssölä, Pärssinen, Lehto ja Sillanpää jäseninä. Sihteeri on ollut Salonen.

Tuomio on yksimielinen.