10.8.2011

Vaatimukset

Ammattiliitto Pro ry on vaatinut, että työtuomioistuin

• vahvistaa BRP Finland Oy:n menetelleen teknologiateollisuuden toimihenkilöitä koskevan irtisanomissuojasopimuksen 13 §:n vastaisesti irtisanoessaan materiaalisuunnittelija A:n työsopimuksen tuotannollisilla ja taloudellisilla syillä ja

• velvoittaa BRP Finland Oy:n suorittamaan A:lle irtisanomissuojasopimuksen 17 §:n mukaisena korvauksena irtisanomissuojasopimuksen vastaisesta työsuhteen päättämisestä 24 kuukauden palkkaa vastaavat 61.272 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien.

Ammattiliitto Pro ry on lisäksi vaatinut Teknologiateollisuus ry:n ja BRP Finland Oy:n velvoittamista yhteisvastuullisesti korvaamaan Ammattiliitto Pro ry:n oikeudenkäyntikulut korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Perusteet

Työsopimuslain velvoite tarjota muuta työtä ulottuu periaatteessa mihin tahansa työhön, jota työntekijä koulutuksensa, yleisen ammattitaitonsa tai kokemuksensa perusteella pystyy tekemään. Lojaliteettiperiaatteesta työsuhteissa seuraa, että työnantajan on annettava työntekijälle mahdollisuus osoittaa ammattitaitonsa ja kykynsä toisessa työssä. Työnantaja ei voi jättää tarjoamatta työtä irtisanomalleen työntekijälle sen vuoksi, että uusi työntekijä olisi työhön työnantajan mielestä soveliaampi. Työnantajan on asetettava irtisanottu työntekijänsä pätevämmänkin ulkopuolisen kilpahakijan edelle. Työnantaja on A:n irtisanoessaan menetellyt irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti laiminlyödessään sopimusmääräyksen mukaisen A:n uudelleensijoitusvelvollisuuden.

Irtisanomisen sijaan A:lle olisi pitänyt tarjota niitä tuotannon työntekijätehtäviä, joihin yhtiö keväällä ja kesällä A:n irtisanomisaikana rekrytoi uusia työntekijöitä. Heinäkuun 2009 alussa alkaneen tuotannon tuotanto-ohjelma on laadittu jo alkukeväästä ja tarve palkata henkilökuntaa on tiedetty tuolloin. Heinäkuun alussa yhtiössä aloitti ainakin 24 uutta työntekijää linjakokoonpanon työntekijätehtävissä toistaiseksi voimassa olevassa ja 10 uutta työntekijää määräaikaisessa työsuhteessa. A oli työskennellyt tuotannon linjakokoonpanossa aiemmin. Kyseessä ovat olleet tehtävät, joita hän olisi kyennyt ammattitaitonsa, kokemuksensa ja koulutuksensa perusteella tekemään. Tuotannon työtehtävät eivät edellytä erityisosaamista ja palkatut kokemusta vailla olevat uudet työntekijät perehdytetään tehtäviinsä muutaman päivän perehdytyskoulutuksella.

Työsopimuslain mukainen työntarjoamis- ja koulutusvelvoite tarkoittaa sitä, että työnantajan on oma-aloitteisesti selvitettävä sekä irtisanomisuhan alaiselle työntekijälle tarjottavissa olevat työt että hänen suoriutumisensa näistä töistä. Yhtiö ei ole A:n irtisanomisen yhteydessä täyttänyt tätä velvoitettaan.

Irtisanominen on aiheuttanut A:lle sekä aineetonta että aineellista vahinkoa. Korvauksen aineettoman osuuden määrä on kolmasosa tuomittavasta korvauksesta. Korvaus on esitetty enimmäismääräisenä, koska siihen liittyy irtisanomissuojasopimuksen 17 §:ään perustuvaa harkintaa. Korvausta määrättäessä on sitä korottavina seikkoina otettava huomioon työnantajan menettely, A:n noin 20 vuotta kestänyt työsuhde ja hänen edelleen jatkuva työttömyytensä.

Vastaus kannevaatimuksiin

Teknologiateollisuus ry on vastauksessaan, johon BRP Finland Oy on osaltaan yhtynyt, kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.

Teknologiateollisuus ry on lisäksi vaatinut Ammattiliitto Pro ry:n velvoitetaan korvaamaan työnantajaliiton ja yhtiön yhteiset oikeudenkäyntikulut korkolain 4 §:n mukaisine korkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antopäivästä lukien.

Kanteen kiistämisen perusteet

Yhtiö valmistaa moottorikäyttöisiä vapaa-ajan tuotteita kuten moottorikelkkoja. Yhtiöllä on Suomessa noin 300 työntekijää. Yhtiön liikevaihto vuonna 2009 oli noin 140 miljoonaa euroa. A on toiminut yhtiössä materiaalisuunnittelijana.

Motorisoitujen vapaa-ajantuotteiden kysyntä heikkeni merkittävästi loppuvuodesta 2008. Irtisanomiset kohdistettiin eri puolille organisaatiota ja töitä järjesteltiin uudestaan tarvittavan kustannussäästön aikaansaamiseksi.

Työn tarjoamisen osalta työnantaja oli lähtenyt siitä, että vähentämisen kohteena oleville henkilöille tarjottiin ensisijaisesti saman henkilöstöryhmän töitä eli toimihenkilöille muita toimihenkilötehtäviä. Yhteistoimintaneuvotteluissa oli keskusteltu myös toimihenkilöiden mahdollisuudesta siirtyä tuotantotehtäviin. Tässä yhteydessä oli yhdessä sovittu, että toimihenkilöiden luottamusmiehet informoivat työmaakokouksissaan omia henkilöstöryhmiään toimihenkilöille annetusta mahdollisuudesta siirtyä työntekijätehtäviin. Tarkoitus oli, että mikäli irtisanottavista toimihenkilöistä osa olisi halukkaita siirtymään tuotannon työntekijätehtäviin, niin he voisivat ilmoittaa kiinnostuksestaan ja asia päätettäisiin tapauskohtaisesti henkilön ammattitaidon ja osaamisen perusteella.

Ne toimihenkilötehtävistä irtisanotut henkilöt, jotka ovat työskennelleet yhtiössä pitkään, kuten A, ovat ilman luottamusmiehen nimenomaista ilmoitustakin tienneet, että ainakin määräaikaisia työntekijätehtäviä tulee auki jossain vaiheessa. Tyypillisesti määräaikaisia tuotannon työntekijätehtäviä on tullut haettavaksi kesä–heinäkuussa. Näin ollen, jos A olisi todella ollut kiinnostunut siirtymään tuotannon tehtäviin, hän olisi voinut useassa eri vaiheessa ilmoittaa kiinnostuksestaan. Jos A olisi ilmoittanut kiinnostuksestaan työnantajalle, hänelle olisi tarjottu kyseistä tehtävää.

Työnantajalla on ollut työn vähenemisestä johtuva syy irtisanomisille. A ei ole ilmoittanut kiinnostustaan työntekijätehtäviin ennen nyt esitettyä kannetta. A oli toimihenkilötehtävissä. Työnantaja oli lähtenyt siitä, että irtisanotuille toimihenkilöille tarjotaan tuotannon tehtäviä vain siinä tapauksessa, että he ovat kiinnostuneita ottamaan tällaista työtä vastaan. Yhtiö on luottanut siihen, että henkilöt saavat tiedon mahdollisuudesta siirtyä näihin tehtäviin, kuten oli luottamusmiesten kanssa sovittu, ja ilmoittavat sitten mahdollisesta kiinnostuksestaan tällaisiin tehtäviin.

Vaadittu 24 kuukauden palkkaa vastaava korvausvaatimus on ylimitoitettu. Korvausta määrättäessä tulee ottaa huomioon, että A on omalla toiminnallaan myötävaikuttanut työttömyytensä kestoon, kun hän ei ole ilmoittanut työnantajalle halukkuudestaan siirtyä työntekijätehtäviin.

Perustelut

Erimielisyys

Asianosaisten välillä vallitsee erimielisyys siitä, onko BRP Finland Oy menetellyt irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti laiminlyödessään A:n uudelleensijoitusvelvollisuuden. A:lle olisi kantajan mukaan irtisanomisen sijasta tullut tarjota niitä tuotannon työntekijätehtäviä, joihin yhtiö A:n irtisanomisaikana keväällä ja kesällä 2009 rekrytoi uusia työntekijöitä.

Tuotannon työntekijätehtäviin sijoittamismahdollisuuksista esitetty selvitys

A:n oman kertomuksen mukaan ammattitutkinto ei ole ollut yhtiön tuotannossa työntekijöiden pätevyysvaatimuksena. Vaatimuksina oli esitetty ainoastaan työntekijöiden tiimityöskentelyyn kykenevyyttä. Yhtiö on palkannut tuotannon kokoonpanotyöntekijöiksi esimerkiksi vuoden suurtalouskeittäjä-kokki-linjalla olleita henkilöitä. Yhtiö on antanut metallialan koulutusta vailla oleville työntekijöille lyhyen perehdytyksen, joka on vanhemman työntekijän kanssa kestänyt päivän tai kaksi. Yhtiö ei tarjonnut irtisanomisen vaihtoehtona tuotannon työntekijän työtä A:lle. Vain kahdelle laadunvalvojalle oli tarjottu kokoonpanotehtäviä.

BRP Finland Oy:n toimitusjohtajana toimivan C:n mukaan yhtiön tuotanto puolittui vuonna 2009 alkaneella tuotantokaudella edelliseen kauteen verrattuna. Yhtiö pyrki sen vuoksi pelastamaan taloutensa säästöohjelmalla. Kuluja karsimalla ja lomautuksilla tämä ei kuitenkaan onnistunut, vaan myös osa henkilöstöstä oli irtisanottava. Yhtiö irtisanoi yli 20 henkilöä ja lomautti 195 henkilöä. Yhtiö pyrki lakkauttamaan lähinnä avustavia tehtäviä, jotta voitiin varmistaa yhtiön jatkotuotanto. Tämän seurauksena myös A muiden ohella irtisanottiin. Yt-neuvotteluissa sovittiin tuotannon töistä siten, että toimihenkilöiden luottamusmiehet ilmoittavat työmaakokouksissaan omille henkilöstöryhmilleen toimihenkilöille annetusta mahdollisuudesta siirtyä työntekijätehtäviin. Kaksi irtisanottua toimihenkilöä ilmoitti yhtiön HR-johtajalle kiinnostuksestaan työntekijätehtäviin, joita he eivät kuitenkaan ottaneet vastaan.

Yhtiössä tuotannon työnjohtajana toimivan B:n mukaan yhtiö aloitti työntekijöiden rekrytoinnit tuotantokaudelle 2009 kesä-heinäkuun aikana. Yt-neuvotteluissa työnantajapuoli ilmoitti, että toimihenkilöt voivat päästä tuotannon työntekijätehtäviin. Työnantaja tarjosi kahdelle irtisanotulle toimihenkilölle helmi-maaliskuun 2009 vaihteessa tuotannon työntekijätehtäviä. B:n mukaan A olisi täyttänyt kokoonpanotyön pätevyysvaatimukset. Yhtiö ei ottanut irtisanottuihin toimihenkilöihin yhteyttä tarjotakseen heille vapaita työntekijätehtäviä.

Arviointi ja johtopäätökset

Irtisanomissuojasopimuksen 13 §:n mukaan irtisanomisen perusteet määräytyvät työsopimuslain 7 luvun 1 ja 3 §:n mukaisesti. Työsopimuslain 7 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan työnantaja saa irtisanoa työsopimuksen, kun tarjolla oleva työ on taloudellisista, tuotannollisista tai työnantajan toiminnan uudelleenjärjestelyistä johtuvista syistä vähentynyt olennaisesti ja pysyvästi. Työsopimusta ei kuitenkaan saa irtisanoa, jos työntekijä on sijoitettavissa tai koulutettavissa toisiin tehtäviin saman luvun 4 §:ssä säädetyllä tavalla.

Työsopimuslain 7 luvun 4 §:n 1 momentin mukaan työn vähenemistilanteessa työntekijälle on tarjottava ensisijaisesti hänen työsopimuksensa mukaista työtä vastaavaa työtä. Jos tällaista työtä ei ole, työntekijälle on tarjottava muuta hänen koulutustaan, ammattitaitoaan tai kokemustaan vastaavaa työtä. Saman pykälän 2 momentin mukaan työnantajan on järjestettävä työntekijälle sellaista uusien tehtävien edellyttämää koulutusta, jota voidaan molempien sopijapuolten kannalta pitää tarkoituksenmukaisena ja kohtuullisena.

Asianosaiset ovat yksimielisiä siitä, että yhtiö on A:n irtisanomisaikana palkannut useita työntekijöitä linjakokoonpanon työntekijätehtäviin. Edelleen riidatonta on, että A on työskennellyt linjakokoonpanossa aikaisemmin työsuhteensa aikana.

Työnantajalla on velvollisuus tarjota toimihenkilölle irtisanomisen sijasta muuta hänen koulutustaan, ammattitaitoaan tai kokemustaan vastaavaa työtä. Työn tarjoamisvelvollisuus jatkuu samanlaisena koko työsuhteen kestoajan. Yhtiö ei ole tarjonnut A:lle irtisanomisen vaihtoehtona tuotannon työntekijän työtä.

Työtuomioistuin toteaa, että työnantajan työn tarjoamisvelvollisuus kohdistuu ensisijaisesti työsopimuksen mukaista työtä vastaavaan työhön. Kun tällaista työtä ei ole, laajempi toissijainen velvoite on sidottu työntekijän ammattitaitoon ja kokemukseen. Kun A on aiemmin työskennellyt tuotannon työntekijätehtävissä, linjakokoonpanossa, A:n kokemus ja ammattitaito näissä tehtävissä olivat työnantajan tiedossa.

Edelleen työtuomioistuin toteaa työsopimuslain asettavan työnantajalle velvollisuuden selvittää työntekijän käytettävyys tarjolla oleviin töihin. Työnantajan, toimitusjohtaja C:n mukaan, yhteistoimintaneuvottelujen aikana suorittama yleisluontoinen ilmoitus työntekijöiden mahdollisuudesta ilmoittaa kiinnostuksensa tuotannon työntekijätehtäviin, ei täytä lain vaatimuksia.

Työnantaja on työsopimuksen lojaliteettivelvoitteen sekä työsopimuslain 9 luvun 3 §:n 1 momentin säännöksen perusteella oma-aloitteisesti selvitettävä työntekijälle tarjottavissa olevat työt sekä hänen suoriutumisensa näistä töistä.

Työtuomioistuin katsoo, että työnantaja on menetellyt irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti laiminlyödessään A:n uudelleensijoitusvelvollisuuden.

Koska BRP Finland Oy ei ole täyttänyt irtisanomissuojasopimuksen ja työsopimuslain mukaista työntarjoamisvelvoitettaan, ei yhtiöllä ole ollut irtisanomissuojasopimuksessa edellytettyä asiallista ja painavaa syytä A:n työsopimuksen irtisanomiseen.

Korvausvelvollisuus

Päätettyään A:n työsopimuksen irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti työnantaja on velvollinen suoritettava A:lle irtisanomissuojasopimuksen mukaisen korvauksen. Korvauksen määrässä on otettu huomioon A:n pitkäaikainen työskentely yhtiön palveluksessa ja hänen edelleen jatkuva työttömyytensä. Korvauksen määrään vaikuttavat seikat kokonaisuudessaan huomioon ottaen kohtuullinen korvauksen määrä on noin 11 kuukauden palkkaa vastaavat 28.000 euroa. Asiassa ei ole esitetty perusteita eikä selvitystä tuomita jotakin osaa mainitusta määrästä korvauksena aineettomasta vahingosta.

Työsopimuslain 12 luvun 3 §:n mukaan on saman luvun 2 §:n mukaan määräytyvästä korvauksesta siltä osin kuin se on korvausta työntekijälle ennen tuomion antamista menetetyistä työttömyydestä johtuvista palkkaeduista vähennettävä 75 prosenttia työntekijälle kyseiseltä ajalta maksetusta työttömyysturvalaissa tarkoitetusta ansioon suhteutetusta työttömyyspäivärahasta.

A:lle on Työttömyyskassa Pron antaman selvityksen mukaan maksettu ansiosidonnaista päivärahaa työsuhteen päättymisen jälkeen ajalta 16.5.2009 - 15.11.2010 yhteensä 9.537,74 euroa. A:lle tuomittavasta korvauksesta 28.000 eurosta on vähennettävä 75 prosenttia hänelle yhdentoista kuukauden ajalta maksetuista työttömyyspäivärahoista eli 4.917,90 euroa. Näin ollen A:lle maksettavan korvauksen määräksi jää 23.082,10 euroa. BRP Finland Oy on työsopimuslain 12 luvun 3 §:n 3 momentin nojalla velvollinen maksamaan korvauksesta vähennetyn määrän työttömyysvakuutusrahastolle.

Oikeudenkäyntikulut

Teknologiateollisuus ry ja BRP Finland Oy ovat jutun hävitessään työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 1 momentin nojalla velvolliset yhteisvastuullisesti korvaamaan Ammattiliitto Pro ry:n oikeudenkäyntikulut, joiden määräksi on ilmoitettu 2.794,72 euroa. Teknologiateollisuus ry ja BRP Finland ovat myöntäneet oikeudenkäyntikuluvaatimuksen määrältään oikeaksi..

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin velvoittaa BRP Finland Oy:n suorittamaan A:lle irtisanomissuojasopimuksen tarkoittamana korvauksena työsopimuksen perusteettomasta irtisanomisesta 23.082,10 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 1.10.2010 lukien.

BRP Finland Oy velvoitetaan maksamaan työttömyysvakuutusrahastolle (Nordea 200118-123591) korvauksesta vähennetty määrä 4.917,90 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Teknologiateollisuus ry ja BRP Finland Oy velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Ammattiliitto Pro ry:n oikeudenkäyntikulut 2.794,72 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Ruikka puheenjohtajana sekä Mikkola, Nyyssölä, Hotti, Lehto ja Puranen jäseninä. Sihteeri on ollut Salonen.

Tuomio on yksimielinen.