22.6.2011

Vaatimukset

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry on vaatinut, että työtuomioistuin

• vahvistaa, että Kuljetusliike T & J Rönkkö Oy on rikkonut kuorma-autoalan irtisanomissuojasopimuksen 2 §:ää irtisanoessaan A:n työsopimuksen 15.10.2009,

• velvoittaa Kuljetusliike T & J Rönkkö Oy:n maksamaan A:lle irtisanomissuojasopimuksen 12 ja 13 §:n nojalla kymmenen kuukauden palkkaa vastaavana korvauksena 21.824 € tai vaihtoehtoisesti 21.328 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen työsuhteen päättymispäivästä 15.11.2009 lukien,

• tuomitsee Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n työehtosopimuslain nojalla hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä,

• velvoittaa Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n ja Kuljetusliike T & J Rönkkö Oy:n korvaamaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n oikeudenkäyntikulut korkolain 4 § 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lukien kun 30 päivää on kulunut tuomion antamisesta.

Perusteet

Irtisanomista edelsi Kuljetusliike T & J Rönkkö Oy:n toimitusjohtajan A:lle tekemä ilmoitus, jonka mukaan asiakas oli tyytymätön A:n toimintaan työssä. Tämän vuoksi A sopi toimitusjohtajan kanssa 8.10.2009 jäävänsä pekkasvapaille, jotta asiakkaan kuumenneet tunteet jäähtyisivät ja A voisi jatkaa sen jälkeen työtään entiseen tapaan. Pekkasvapaiden aikana toimitusjohtaja ehdotti, että A irtisanoutuisi itse työstään. Kun A ei tähän suostunut, toimitusjohtaja päätti irtisanoa A:n saadun asiakaspalautteen vuoksi.

A:n mukaan mitään hänestä johtuvaa syytä työsopimuksen irtisanomiseen ei ollut. Hän on tehnyt työnsä moitteettomasti ja noudattanut työnantajan ohjeita ja määräyksiä. Liioin työnantaja ei ollut varoittanut häntä mistään. A:n työsopimuksen irtisanominen on tapahtunut ilman asiallista ja painavaa syytä ja se on siten irtisanomissuojasopimuksen ja työsopimuslain 7 luvun 1 ja 2 §:n vastainen. Työnantaja on tämän vuoksi velvollinen suorittamaan A:lle korvauksena työsuhteen perusteettomasta päättämisestä kymmenen kuukauden palkkaa vastaavan määrän 21.824 euroa (10 kk x 176 x 12,40 €). Vaihtoehtoisesti vaaditaan korvauksena 21.328 euron suuruista määrää (kertoimen 172 mukaan laskettu). Määrässä on otettu huomioon A:n työsuhteen kesto, edelleen jatkuva työttömyys, työnantajan menettelyn loukkaavuus ja muut olosuhteet. Koska A on velkajärjestelyssä, joka päättyy 31.8.2012, tuomittavasta korvauksesta ei tule tehdä työsopimuslain mukaista täyttä vähennystä.

Autoliikenteen Työnantajaliitto ry on tukenut työnantajan virheellistä tulkintaa ja katsonut, että yhtiöllä on ollut oikeus päättää A:n työsopimus, vaikka A:n toiminta on saadun selvityksen mukaan ollut moitteetonta ja asiakkaan tyytymättömyys ei ollut A:n toiminnasta johtuvaa. A:lle ei ole annettu varoitusta eikä mahdollisuutta korjata käytöstään, mikäli A:n käytös olisi ollut asiakkaan väittämin tavoin asiatonta. Työnantajaliitto on tuomittava valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoon.

Vastaus kannevaatimuksiin

Autoliikenteen Työnantajaliitto ry on vastauksessaan, johon Kuljetusliike T & J Rönkkö Oy on osaltaan yhtynyt, kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.

Autoliikenteen Työnantajaliitto ry on vaatinut Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n velvoittamista korvaamaan työnantajaliiton ja yhtiön oikeudenkäyntikulut korkolain mukaisine korkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamispäivästä lukien.

Kanteen kiistämisen perusteet

A:n aloitettua ajotehtävät Finncatering Oy:ssä keväällä 2009 hän ei aluksi toiminut aikataulutetuissa elintarvikekuljetuksissa, vaan hän huolehti huomattavasti väljemmän aikataulun mukaan pakasteiden kuljetuksista. Kuitenkin jo tuossa vaiheessa A:n käytöksessä oli huomauttamista, sillä hän muun muassa laiminlöi Finncatering Oy:n työnjohtajana toimineen B:n antamia työmääräyksiä suorittaa ajo tietyllä kuljetuksiin sopivalla autolla. A ei kuitenkaan välittänyt B:n huomautuksista. A:n käyttämästä ajoneuvosta johtuen hänen suorittamansa ajot kestivät aina kauemmin kuin muiden kuljettajien vastaavat ajot, koska auton valinta vaikuttaa olennaisesti reittivalintoihin.

Siirtyminen pääasiallisesti aikataulutettuihin elintarvikekuljetuksiin A:n osalta tapahtui syksyllä 2009. Ennen siirtymistä aikataulutettuun jakeluun A sai perehdytyksen uuteen tehtävään siten, että hän seurasi muutaman päivän ajan toisen kuljettajan mukana jakelukohteissa ja hänen kanssaan käytiin läpi aikataulu, jota tuli noudattaa.

A:n aloitettua aikataulunmukaisen jakelun kasvoi Finncatering Oy:n asiakkailta tulleiden valitusten määrä huomattavasti. A saattoi lähteä ensimmäiselle ajoreitille puoli tuntia - tunnin muita kuljettajia myöhemmin, vaikka hänen täytyi tietää, että myöhästynyt lähtö merkitsi myöhästymistä asiakaskohteista.

Viime kädessä runsaista asiakasvalituksista ja myöhästymisistä johtuen B ilmoitti 8.10.2009 Finncatering Oy:n kanssa sopimussuhteessa olevan Kuljetusliike T & J Rönkkö Oy:n toimitusjohtajalle, ettei yhteistyö voisi jatkua A:n hoitaessa Finncatering Oy:n ajoja. Sopimus Finncatering Oy:n kanssa oli merkittävin Kuljetusliike T & J Rönkkö Oy:n solmimista toimeksiannoista, sillä noin 80 prosenttia Kuljetusliike T& J Rönkkö Oy:n liikevaihdosta muodostui Finncatering Oy:n kanssa solmitun toimeksiannon kautta.

A:n työsuhde päättyi työnantajan toimittaman työsopimuksen irtisanomisen perusteella 15.10.2009.

Toimitusjohtaja C oli puhutellut A:ta vakavasti jo ennen irtisanomiseen johtaneita tapauksia muun muassa hänen työskennellessään Itellan ajoissa. Toimitusjohtaja C:lle oli puhelimitse ilmoitettu, että Itellan saaman asiakaspalautteen mukaan sen tarroilla varustetun kuorma-auton kuljettaja oli käyttäytynyt palautteen antanutta naishenkilöä kohtaan uhkaavasti 1.7.2009.

Työvelvoitetta A on laiminlyönyt myös 13.9.2009, jolloin hän kuljetti elintarvikkeita lentokentän terminaaliin. A ei ottanut tilaajalta kuittausta, vaan hän jätti tavarat hissiin ja vaaransi toiminnallaan kylmäketjun jatkuvuuden.

A:n käyttäytyminen ja sen johdosta annetut huomautukset ovat selvästi ylittäneet sen rajan, jonka jälkeen työnantajalta ei enää kohtuudella voida edellyttää työsuhteen jatkamista. B:ltä saadun palautteen johdosta A ei voinut hoitaa Finncatering Oy:n ajoja. Koska yhtiöllä ei ole ollut muuta työtä tarjolla, sillä on ollut työsopimuslain ja irtisanomissuojasopimuksen mukainen oikeus irtisanoa A:n työsopimus.

Joka tapauksessa kanteessa vaadittu korvaus on suuruudeltaan kohtuuton ottaen huomioon A:sta itsestään johtuva syy työsopimuksen päättämiseen sekä työsuhteen kesto.

Kanteessa esitetty tuntipalkan määrä on oikea, mutta laskentakaava on virheellinen. Kuukausipalkan oikein laskettu määrä on 170 x 12,40 € = 2.108 €/kk.

Korkovaatimus tuomion antamispäivää edeltävältä ajalta tulee hylätä. Vasta tuomiossa ratkeaa, onko vahingonkorvausvaatimukselle perusteita vai ei.

Koska työnantaja on menetellyt asiassa työehtosopimuksen mukaisesti, ei Autoliikenteen Työnantajaliitto ry ole syyllistynyt asiassa valvontavelvollisuuden laiminlyöntiin. Työnantajaliitto on tullut tietoiseksi A:n työsopimuksen päättämisestä ja siihen johtaneista tapahtumista vasta jälkikäteen. Asiassa on kysymys tulkinnasta, joka koskee irtisanomisperusteiden riittävyyttä.

Perustelut

Irtisanomisen perusteet ja niistä esitetty näyttö

Irtisanomisen perusteet

A:n irtisanominen tapahtui sen jälkeen, kun Kuljetusliike T & J Rönkkö Oy:n tuolloin merkittävimmän asiakkaan Finncatering Oy:n edustajana toiminut työnjohtaja oli 8.10.2009 ilmoittanut Kuljetusliike T & J Rönkkö Oy:n toimitusjohtajalle, että A:n toimintaa koskevien runsaiden asiakasvalitusten ja hänen myöhästymistensä johdosta Finncatering Oy ei voi jatkaa yhteistyötä, jos A edelleen hoitaa Finncatering Oy:n ajoja. Koska yhtiöllä ei ollut tarjota A:lle muuta työtä, ei yhtiöllä ilmoituksensa mukaan ollut muuta vaihtoehtoa kuin irtisanoa A:n työsuhde.

Irtisanomisen perusteeksi työnantaja on esittänyt myös A:n epäasiallisen käytöksen ulkopuolista henkilöä kohtaan 1.7.2009, jolloin A on ollut liikkeellä Kuljetusliike T & J Rönkkö Oy:n autolla, jossa on ollut myös Itellan logo. Työnantaja on irtisanomisen tueksi tuonut esille myös 13.9.2009 sattuneen tapauksen. A oli ohjeiden vastaisesti jättänyt ottamatta asiakkaalta kuittauksen tavaran vastaanottamisesta ja vaarantanut toiminnallaan elintarvikkeiden kylmäketjun katkeamattomuuden. Työnantaja on vielä esittänyt, että A:n siirryttyä aikataulun mukaisiin Finncatering Oy:n elintarvikekuljetuksiin kasvoi A:n myöhästelyistä johtuva asiakasvalitusten määrä merkittävästi. Tähän vaikutti muun muassa se, että A ei noudattanut Finncatering Oy:n työnjohtajan antamia auton käyttöön liittyviä ohjeita.

A:n toiminta 1.7.2009

Kuljetusliike T & J Rönkkö Oy:n toimitusjohtaja C on työtuomioistuimessa kertonut, että hän oli ensimmäistä kertaa heinäkuun alkupuolella 2009 tullut tietoiseksi A:n työntekoon liittyvästä ongelmasta. Tuolloin Vantaan Rahtikeskus Oy:n edustaja oli ottanut C:hen yhteyttä ja ilmoittanut saaneensa Itella Oyj:n edustajalta tiedon, jonka mukaan naispuolinen henkilö oli ottanut yhteyttä häneen. Kyseinen henkilö oli ilmoittanut Itellan logolla varustetun Kuljetusliike T & J Rönkkö Oy:n auton seuranneen häntä kotinsa parkkipaikalle, missä autonkuljettaja oli huutanut naishenkilölle ja käyttänyt epäasiallista kieltä siten, että naiskuljettaja oli kokenut tilanteen uhkaavaksi. C oli keskustellut asiasta A:n kanssa ja välittänyt tälle saamansa asiaa koskevat sähköpostiviestit. Koska A oli reitillä tuuraajana, oli asia työnantajan puolesta painettu villaisella. C on ollut kuljetusalalla vuodesta 1979 alkaen, mutta kyseinen tapaus oli hänen työurallaan ensimmäinen, jossa ulkopuoliselta henkilöltä tuli palautetta yhtiön kuljettajan käytöksen johdosta.

A on työtuomioistuimessa kuultuna kertonut 1.7.2009 sattuneen tapauksen yksityiskohdista. Kolmen viikon päästä hän oli saanut C.ltä asiaan liittyvää sähköpostiaineistoa, ja hän oli antanut asiasta C:lle oman selvityksensä. C:llä ei ollut tähän huomauttamista.

A:n toiminnasta esitetty selvitys osoittaa, että hän on kysymyksessä olevana päivänä ollut liikenteessä työnantajansa ja tämän asiakkaan Itellan tunnisteilla varustetulla autolla ja seurannut hänen mielestään häiritsevästi liikenteessä käyttäytyvää autoilijaa tämän kodin läheiselle parkkialueella. Täällä hän on epäasiallisella tavalla esittänyt autoilijalle käsityksensä tämän toiminnasta ja ajoneuvon kunnosta. A:n menettelyn seurauksena asiakkaalta tullut kielteinen palaute on tullut Kuljetusliike T & J Rönkkö Oy:lle tämän asiakasyritysten kautta. Toimitusjohtaja C on keskustellut asiasta A:n kanssa ja tyytynyt A:n asiassa antamaan selvityksen ilman, että A:n toiminta olisi antanut työnantajalle aihetta muihin toimenpiteisiin.

A:lle annetut ohjeet ja niiden noudattaminen

Ennen siirtymistään hoitamaan Finncatering Oy:n elintarvikekuljetuksia A on kertomansa mukaan ollut kahden päivän ajan opettelemassa toisen kuljettajan mukana ajoreittiä ja kuljetusten toimittamista reitin varrella oleville asiakkaille. Hän ei ollut koskaan saanut työnantajaltaan tai Finncatering Oy:n työnjohtajalta ohjeita siitä, että hänen tulisi käyttää kuljetuksissaan jotakin tiettyä autoa.

A on edelleen kertonut, että Finncatering Oy:llä ei ollut kuljetusten luovuttamista koskevia ohjeita eikä yhtiö myöskään vaatinut kuljettajilta todistusta kuljetuksen luovuttamisesta tavaran tilaajalle. Sunnuntaina 13.9.2009 A oli toimittanut tilatun tavaraerän lentokentälle ja jättänyt tavarat terminaaliin. Hän oli sittemmin ajon aikana soittanut terminaaliin ja tiedustellut, olivatko tavarat tulleet perille ja oliko niiden lämpötila ollut oikea. Tähän hän oli saanut myöntävän vastauksen.

C:n mukaan Kuljetusliike T & J Rönkkö Oy:n hoitamalla Finncatering Oy:n reitillä tavarat tuli toimittaa sovitun aikataulun mukaisesti. Jokaisessa Finncatering Oy:n reiteillä ajavassa autossa oli yhtiön työnjohtaja B:n laatima kirja, josta ilmenivät tavarantilaajat ja heidän yhteystietonsa sekä tavaroiden toimitusajat. Ellei kirjaa ollut, B tulosti kuljettajalle reittiä koskevat tiedot. Kuljettajan aikatauluun ei vaikuta se, että asiakkaalle toimitettava tavaramäärä poikkeaa tavanomaisesta tai tulee joku ylimääräinen asiakas.

Kun Itella Oyj:n ajot vuoden 2009 huhtikuun jälkeen loppuivat ja A ryhtyi hoitamaan muita kuljetuksia, C oli huomauttanut A:lle siitä, että kaikkiin ajoihin ei tullut käyttää työnantajan isoa kuorma-autoa. Tästä huolimatta A oli edelleen käyttänyt mainittua isoa autoa.

C on edelleen kertonut, että sunnuntaina 13.9.2009 A:n on ollut määrä toimittaa Finncatering Oy:ltä tilatut tavarat ensin lentokentän ulkomaanterminaaliin. A oli jättänyt kotimaan terminaaliin tilatut tavarat hissiin ennen sovittua aikaa ja ilman vastaanottajan kuittausta. Tämä oli aiheuttanut elintarviketoimituksen jäämisen lämpimään hissiin kolmeksi tunniksi, minkä seurauksena tilaajalle jouduttiin toimittamaan uudet tuotteet ja alkuperäinen toimitus jouduttiin hyvittämään. Kaikkien kuljettajien tiedossa oli, että tavaroiden luovuttaminen edellytti vastaanottajan kuittauksen. Saatuaan tiedon sunnuntaina 13.9.2009 sattuneesta tapahtumasta C oli ollut yhteydessä A:han seuraavana maanantaina.

B on ollut Finncatering Oy:n palveluksessa työnjohtajana 18,5 vuoden ajan. Yhtiössä oli ollut pitkään voimassa määräys, joka edellytti kuittauksen ottamista asiakkaalta tavaran luovutuksen yhteydessä. Tällä käytännöllä haluttiin varmistaa kylmäketjun katkeamattomuus. A oli 13.9.2009 menetellyt kuittauskäytännön vastaisesti. Tämä oli johtanut tavaratilauksen lämpiämiseen, mistä johtuen Finncatering Oy oli joutunut hyvittämään tilauksen asiakkaalle. B oli nähnyt A:n käyttävän kuljetuksessa isoa autoa kerran. Tämä oli tapahtunut juuri ennen hänen työsuhteensa päättymistä.

Esitetyn selvityksen mukaan A on ennen ryhtymistään ajamaan Finncatering Oy:n aikataulutettuja elintarvikekuljetuksia saanut tähän kahden päivän perehdytyksen olemalla toisen kuljettajan mukana suorittamassa tavarantoimituksia eri asiakkaille. A:n työskentelyssä ei ole selvitetty olleen ongelmia, jotka olisivat johtuneet siitä, että hän ei olisi ollut tietoinen ajoreiteistä ja toimitusajoista.

A:n ryhtyessä ajamaan Finncatering Oy:n aikataulutettuja elintarvikekuljetuksia toimitusjohtaja C oli ilmoittanut hänelle, että kaikissa ajoissa ei tulisi käyttää yhtiön isoa autoa. Työnantajan tietoon ei ennen 8.10.2009 ole näytetty tulleen tapahtumia, joissa A:n hoitamat kuljetukset olisivat mahdollisesti viivästyneet auton valinnasta tai muusta hänestä itsestään johtuvasta syystä. Työnantajan ei ole myöskään näytetty puuttuneen A:n kuljetuksissaan käyttämän auton valintaan.

A:n mukaan hänen työnantajansa tai myöskään Finncatering Oy eivät olleet edellyttäneet, että tavaran luovutuksesta tulee olla vastaanottajalta saatu kuittaus. C:n ja B:n kertomusten mukaan yrityksissä on tällainen kuittauskäytäntö, jolla pyritään varmistamaan elintarvikekuljetusten osalta kylmäketjun säilyminen katkeamattomana. Myös A on ollut tietoinen siitä, elintarvikkeiden kuljetusten kohdalla tietyn lämpötilan ylläpitäminen on tärkeää. Tästä huolimatta hän oli 13.9.2009 jättänyt elintarviketoimituksen tilaajan tiloihin ottamatta kuittausta tai varmistamatta muutoin tavaran välitöntä vastaanottoa. Tämä oli johtanut siihen, että tavaraerä oli jouduttu hyvittämään tilaajalle. Toimitusjohtaja oli keskustellut asiasta A:n kanssa, mutta asia ei ollut johtanut työnantajan puolelta varoituksen antamiseen tai muihinkaan toimenpiteisiin.

Irtisanomiseen johtaneet tapahtumat lokakuussa 2009

A:n mukaan hän oli soittanut 7.10.2009 työtoverilleen ja tiedustellut, oliko seuraavaksi työpäiväksi tiedossa jotain erityistä. Työtoveri ilmoitti, että tiedossa olevien Stockmannin Hullujen päivien alkamisen lisäksi seuraavana päivänä pitäisi käydä yhdessä ylimääräisessä paikassa. A:n mentyä työpaikalle aamulla 8.10. työnjohtaja B ilmoitti yllättäen, että A:n tulisi käydä myös Tikkurilan urheilutalolla ja Heinon tukussa. Ensimmäinen ajokierros sujui hyvin. Kun hän palasi lastaamaan toista ajokierrosta varten, hänelle ilmoitettiin, että seuraavan ajoreitin tuotteet eivät olleet vielä valmiina. Koska nämä kuormalavoille pakatut tavarat piti saada auton perälle, jouduttiin muita tavaroita siirtämään lastauslaiturille. A:n ajoreitille tuli kaikkiaan seitsemän uutta paikkaa, minkä lisäksi tavaraa oli normaalia enemmän.

C on kertonut B:n soittaneen hänelle iltapäivällä 8.10. B ilmoitti, ettei hän halua enää olla tekemisissä A:n kanssa. A:n ja C:n välillä sovittiin, että A pitää seuraavan päivän pekkasvapaata, jotta B:llä olisi mahdollisuus rauhoittua. Seuraavalla viikolla C ilmoitti, että B ei anna periksi. Kun A ei ollut suostunut itse irtisanoutumaaan, oli C:n kanssa sovittu pidettäväksi työpaikalla tilaisuus, johon myös AKT ry:n toimitsija tulisi. Sittemmin pidetyssä tapaamisessa C ilmoitti yhtiön irtisanovan A:n työsopimuksen. C ei ilmoittanut perusteita irtisanomiselle. C kertoi, että hän oli keskustellut asiasta työnantajaliiton lakimiehen kanssa, joka oli ilmoittanut, että A voidaan irtisanoa, jos hän ei sovellu autonkuljettajaksi.

C:n mukaan Finncatering Oy:n työnjohtaja oli soittanut hänelle aamulla 8.10.2009 ja ilmoittanut A:n olevan taas myöhässä ja kehottanut C.tä menemään auttamaan A:ta. C oli ollut A:n ajoreitin varrella noin kello 7:n aikaan. A:n kuorma oli jaettu kahteen osaan ja C oli lähtenyt jakamaan toista osaa. A:n mahdolliset lisäkohteet olivat lähekkäin, eikä näihin ollut voinut mennä ajoaikaa kuin kymmenisen minuuttia. A:n olisi tuona aamuna tullut hoitaa kuljetukset pienellä autolla, mutta hän oli käyttänyt isoa autoa. Mahdolliset Stockmannin Hulluille päiville tilatut tuotteet oli normaalin käytännön mukaisesti toimitettu perille lisäautoilla jo yöllä. Koska B oli ilmoittanut, ettei A:ta voi käyttää Finncatering Oy:n ajoissa, ei C:llä ollut muuta vaihtoehtoa kuin irtisanoa A tai muutoin sopimus Finncatering Oy:n kanssa olisi voinut päättyä. Finncatering Oy oli Kuljetusliike T & J Rönkkö Oy:n merkittävin asiakas, koska sen kuljetukset työllistivät kuljetusliikkeen työntekijöitä seitsemänä päivänä viikossa kahdessa vuorossa.

B:n kertoman mukaan vuoden 2009 lokakuun 8. päivän paikkeilla A:n kuljetukset olivat olleet myöhässä kahtena peräkkäisenä päivänä. Samat viisi asiakasta olivat molempina päivinä soittaneet kuljetusten viivästymisistä ja vaatineet autonkuljettajan vaihtamista. Lokakuun 8. päivänä ei ollut tapahtunut mitään poikkeavaa, eikä tuotanto ollut myöhässä. A:N myöhästymisiin oli saattanut vaikuttaa se, että hän oli käyttänyt kuljetuksissa isoa autoa. A:n toiminta ei myöskään ollut tuolloin riittävän ripeää. A:n piti aloittaa työt kello 4.30, mutta vielä kello viiden aikaan hän ei ollut lähtenyt toimittamaan tavaroita asiakkaille. B oli kertonut A:n kahtena peräkkäisenä päivänä tapahtuneista myöhästymisistä esimiehelleen, joka oli käskenyt hoitaa ongelmatapauksen pois. B soitti tämän jälkeen toimitusjohtaja C:lle ja ilmoitti A:n olevan soveltumaton aikataulutettuun ajoon.

A:N työskentelystä ennen hänen työsopimuksensa irtisanomista esitetty selvitys osoittaa, että A:lle kuuluvat tavaratoimitukset ovat ainakin 8.10.2009 olleet myöhässä siten, että tämän johdosta Finncatering Oy:lle on tullut useita yhteydenottoja asiakkailta. Myöhästymisten johdosta toimitusjohtaja C on Finncatering Oy:n työnjohtajan pyynnöstä joutunut hoitamaan osan A:n reitille kuuluvista tavaratoimituksista. Finncatering Oy:n tuotannossa ei ole mainittuna päivänä näytetty olleen sellaisia viivästyksiä, jotka olisivat voineet vaikuttaa A:n työaikatauluun. Myöskään mahdolliset ylimääräiset tavaratoimitukset eivät esitetyn selvityksen mukaan ole voineet aiheuttaa merkittävää muutosta työaikatauluun. Tavaratoimitusten myöhästymiseen on saattanut vaikuttaa osaltaan A:n kuljetuksiin käyttämän auton valinta. A:n työskentely ei mainittuna päivänä ole tapahtunut niin joutuisasti kuin työtehtävien hoitaminen aikataulun mukaisesti olisi edellyttänyt.

Oikeudellinen arvio ja johtopäätökset

Irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n mukaan työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 7 luvun 1 ja 2 §:n mukaista asiallista ja painavaa syytä. Määräykseen liittyvän soveltamisohjeen mukaan asiallisena ja painavana syynä pidetään muun muassa sellaisia työntekijästä itsestään riippuvia syitä kuten työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten rikkomista ja ilmeistä huolimattomuutta työssä. Edelleen soveltamisohjeessa on todettu, että irtisanomisperusteen asiallisuuden ja painavuuden arvioinnissa on työsopimuslain mukaan muun ohella merkitystä työsopimuksesta tai laista johtuvien velvollisuuksien laiminlyömisen tai rikkomisen vakavuudella. Työsopimuslain 7 luvun 2 §:ssä on lisäksi säädetty, että työntekijää, joka on laiminlyönyt työsuhteesta johtuvien velvollisuuksiensa täyttämisen tai rikkonut niitä, ei saa irtisanoa ennen kuin hänelle on varoituksella annettu mahdollisuus korjata menettelynsä.

A on 1.7.2009 Kuljetusliike T & J Rönkkö Oy:n autolla liikkuessaan käyttäytynyt epäasiallisesti ulkopuolista henkilöä kohtaa, minkä johdosta kuljetusliikkeen asiakasyritykset ovat olleet yhteydessä työnantajaan. A on tämän jälkeen 13.9.2009 jättänyt tavaratilauksen asiakkaalle ohjeiden vastaisesti, minkä seurauksena kyseistä elintarviketilausta ei ole voitu enää käyttää, ja sen on jouduttu hyvittämään tilaajalle. Kummankin tapauksen johdosta toimitusjohtaja C on keskustellut A:n kanssa, mutta muihin toimenpiteisiin työnantajan taholta ei ole ryhdytty. Työnantajan ei ole selvitetty työsuhteen aikana myöskään puuttuneen A:n työssään käyttämien autojen valintaan.

A:n irtisanominen on tapahtunut sen jälkeen, kun hänen ajoreitilleen kuuluvat Finncatering Oy:n asiakkaat olivat 8.10.2009 antaneet tavarantoimittajalle palautetta toimitusten viivästymisestä. Selvitystä ei ole esitetty siitä, että A:lle olisi aikaisemmin sattunut vastaavanlaisia asiakaspalautteisiin johtaneita viivästymisiä. Selvitystä ei ole esitetty myöskään siitä, että A:ta olisi työnantajansa tai Finncatering Oy:n edustajan toimesta huomautettu tai varoitettu myöhästelyistä tai muusta ohjeiden vastaisesta menettelystä. Näistäkään syistä A:n viaksi jääviä virheitä ei työtuomioistuimen käsityksen mukaan voida pitää niin vakavina työnantajan ja työntekijän välillä noudatettavien velvoitteiden rikkomuksina tai laiminlyönteinä, että A:n työsopimus olisi niiden takia voitu laillisesti päättää.

Työnantajan mukaan A:n työsopimus jouduttiin irtisanomaan, koska kuljetusliikkeen tärkein asiakasyritys Finncatering Oy oli ilmoittanut kieltäytyvänsä yhteistyöstä, jos A hoitaa ajoja. Työtuomioistuin kuitenkin katsoo, ettei pelkästään asiakasyrityksen esittämä vaatimus voi oikeuttaa työntekijän työsuhteen päättämistä, ellei siihen muuten ole työsopimuslain mukaisia perusteita olosuhteet kokonaisuudessaan huomioon ottaen. Tässä tapauksessa arviointiin vaikuttaa vielä se, että Kuljetusliike T & J Rönkkö Oy:llä on toimitusjohtaja C:n kertoman mukaan ollut auto hoitamassa myös Fazer Oy:n ja Itellan ajoja. Työnantajan ei ole selvitetty irtisanomisen asemesta selvittäneen mahdollisuuksia sijoittaa A hoitamaan edellä mainittujen muiden asiakasyritysten kuljetuksia.

Edellä esitetyillä perusteilla työtuomioistuin katsoo, että Kuljetusliike T & J Rönkkö Oy:llä ei ole ollut irtisanomissuojasopimuksen 2 §:ssä tarkoitettua asiallista ja painavaa syytä A:n työsopimuksensa irtisanomiseen.

Korvausvelvollisuus

Kuljetusliike T & J Rönkkö Oy on velvollinen maksamaan A:lle korvausta irtisanomissuojasopimuksen vastaisesta työsuhteen päättämisestä. Irtisanomissuojasopimuksen 13 §:n perusteella korvaus määräytyy työsopimuslain 12 luvun 2 §:n nojalla. Korvauksen suuruutta arvioitaessa otetaan huomioon työtä vaille jäämisen arvioitu kesto ja ansion menetys, työsuhteen kesto ja hänen mahdollisuutensa saada ammattiaan ja koulutustaan vastaavaa työtä, työnantajan menettely työsopimusta päätettäessä, työntekijän itsensä antama aihe työsopimuksen päättämiseen, työntekijän ja työnantajan olot yleensä ja muut niihin rinnastettavat seikat.

A:n työsuhde on kestänyt yli kolme vuotta. Hän on työsuhteen päätyttyä ollut yhtä lyhyttä työsuhdetta lukuun ottamatta työttömänä. Tämä lyhyt työsuhde ei ole katkaissut syy-yhteyttä työsuhteen perusteettoman päättämisen ja A:n työttömyyden välillä. A:lla on kuitenkin koulutuksensa ja ammattitaitonsa perusteella hyvät mahdollisuudet työllistyä. Nämä seikat huomioon ottaen työtuomioistuin on arvioinut kohtuullisen korvauksen määräksi noin kahdeksan kuukauden palkkaa vastaavat 17.000 euroa. Päätyessään tähän kokonaiskorvaukseen työtuomioistuin ei ole ottanut lähemmin kantaa osapuolten välillä erimieliseksi jääneeseen kysymykseen kuukausipalkan jakajasta.

Työsopimuslain 12 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan korvauksesta on siltä osin kuin se on korvausta menetetyistä työttömyydestä johtuvista palkkaeduista vähennettävä 75 prosenttia työntekijälle kyseiseltä ajalta maksetusta työttömyysturvalain mukaisesta ansioon suhteutetusta työttömyyspäivärahasta. Saman pykälän 2 momentin mukaan vähennys voidaan tehdä 1 momentissa säädettyä pienempänä tai jättää vähennys kokonaan tekemättä, jos se on korvauksen määrä, työntekijän taloudelliset ja sosiaaliset olot sekä hänen kokemansa loukkaus huomioon ottaen kohtuullista. Kantaja on vaatinut, että tuomittavasta korvauksesta ei tule tehdä työsopimuslain mukaista täyttä vähennystä, koska A on 31.8.2012 päättyvässä velkajärjestelyssä. A:n taloudellisista ja sosiaalisista oloista ei ole esitetty muuta selvitystä kuin edellä mainittu tieto velkajärjestelystä. Pelkästään tämän perusteella ei ei ole perusteita jättää vähennys kokonaan tekemättä eikä pienentää sitä.

A:lle on esitetyn selvityksen mukaan maksettu ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa työsuhteen päättymisen jälkeiseltä noin kahdeksan kuukauden ajalta yhteensä 10.436,54 euroa. A:lle tuomittavasta korvauksesta on vähennettävä 75 prosenttia edellä mainitulta ajalta maksettavasta työttömyyspäivärahasta eli 7.827,41 euroa. Näin ollen A:lle maksettavan korvauksen määräksi jää 9.172,59 euroa. Kuljetusliike T & J Rönkkö Oy on velvollinen maksamaan korvauksesta vähennetyn määrän eli 7.827,41 euroa työttömyysvakuutusrahastolle.

Viivästyskorko

Korkolain 7 §:n mukaan vahingonkorvaukselle tai vastaavanlaiselle velalle, jonka määrän tai perusteen toteaminen edellyttää erityistä selvitystä, viivästyskorkoa on maksettava siitä lähtien, kun 30 päivää on kulunut siitä päivästä, jona velkoja esitti vaatimuksensa sekä sellaisen korvauksen perustetta ja määrää koskevan selvityksen, jota häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen huomioon myös velallisen mahdollisuudet hankkia selvitys. Lain 9 §:n mukaan 7 §:ssä tarkoitetussa tapauksessa viivästyskorkoa on kuitenkin maksettava viimeistään siitä päivästä, jona velan maksua koskeva haaste annettiin velalliselle tiedoksi tai, jos vaatimus esitetään oikeudenkäynnin aikana, sen esittämisestä lukien. Kanteessa on vaadittu A:n korvaussaatavalle maksettavaksi korkoa työsuhteen päättymisestä lukien.

Voimassa olevan työsopimuslain 12 luvun 2 §:ssä säädetään työntekijälle työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä maksettavasta korvauksesta. Sen suuruuteen vaikuttavat työntekijälle aiheutuneen vahingon ohella monet muutkin seikat, niiden joukossa arvio odotettavissa olevasta työttömyyden kestosta ja työntekijälle tulevaisuudessa koituvasta ansionmenetyksestä. Kysymys on siten korkolain 7 §:ssä tarkoitetusta vahingonkorvauksesta tai vastaavanlaisesta velasta, jolle korko on tuomittava korkolain 9 §:n mukaisesti haasteen tiedoksiantopäivästä lukien, kuten myös vakiintuneessa oikeuskäytännössä on tehty. (TT 2009:49)

Valvontavelvollisuus

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n aluetoimitsijana toiminut I on ollut A:n pyynnöstä paikalla, kun A:n työsopimus irtisanottiin. Toimitusjohtaja C ilmoitti, että asiakkaasta johtuen työnantajan oli pakko irtisanoa A:n työsopimus. C ilmoitti, että asiassa ei ole mitään neuvoteltavaa ja että hän toimii Autoliikenteen Työnantajaliiton toimitusjohtajalta saamansa ohjeen mukaisesti.

A:n irtisanomista koskevasta erimielisyydestä käydyissä liittojen välisissä neuvotteluissa Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n edustajat ovat ilmoittaneet, että A ei ole laiminlyönyt työvelvoitteitaan, eikä hän ole muutoinkaan toiminut työsopimuksesta johtuvien velvollisuuksien vastaisesti. Kun AKT ry:n edustajat ovat myös todenneet, että A:lle ei ollut annettu varoitusta ennen irtisanomista, olisi Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n tullut havaita työnantajan ilmoittamien irtisanomisperusteiden riittämättömyys ja huolehtia siitä, että työnantaja menettelee asiassa työehtosopimuksen mukaisesti. Kun näin ei ole tapahtunut, on Autoliikenteen Työnantajaliitto ry laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Oikeudenkäyntikulut

Jutun hävitessään ovat Autoliikenteen Työnantajaliitto ry ja Kuljetusliike T & J Rönkkö Oy työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 1 momentin nojalla velvolliset korvaamaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n oikeudenkäyntikulut. Kulujen määräksi on ilmoitettu 7.910, 60 euroa. Vastaajat ovat kiistäneet kantajan oikeudenkäyntikulujen määrän 1.500 euroa ylittävältä osin. AKT ry:n oikeudenkäyntikulujen määrä perustuu laskuun, josta ilmeneviä toimenpiteitä voidaan pitää tarpeellisina asian hoitamiseksi ja velottujen palkkioiden määrää kohtuullisena. Tämän vuoksi Autoliikenteen Työnantajaliitto ry ja Kuljetusliike T & J Rönkkö Oy ovat velvolliset korvaamaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n oikeudenkäyntikulut vaaditulla 7.910,60 eurolla.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Kuljetusliike T & J Rönkkö Oy on rikkonut kuorma-autoalan irtisanomissuojasopimuksen 2 §:ää irtisanoessaan A:n työsopimuksen 15.10.2009.

Kuljetusliike T & J Rönkkö Oy velvoitetaan suorittamaan A:lle korvauksena perusteettomasta työsopimuksen irtisanomisesta 9.172,59 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 27.11.2009 lukien.

Kuljetusliike T & J Rönkkö Oy velvoitetaan lisäksi maksamaan työttömyysvakuutusrahastolle (Nordea 200118-123591) korvauksesta vähennetty määrä 7.827,41 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin momentin mukaisine korkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n maksamaan valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoa Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:lle 3.000 euroa.

Kuljetusliike T & J Rönkkö Oy ja Autoliikenteen Työnantajaliitto ry velvoitetaan korvaamaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n oikeudenkäyntikulut 7.910,60 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Ruikka, Äimälä, Rautiainen, Forsén ja Salonen jäseninä. Sihteeri on ollut Laurila.

Tuomio on yksimielinen.