7.6.2010

Vaatimukset

Palvelualojen ammattiliitto PAM ry on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Lomaliitto ry on ollut velvollinen suorittamaan A:lle sairausajan palkan työkyvyttömyysjaksoilta 24. - 30.7.2008 sekä 1. - 5.8.2008.

Palvelualojen ammattiliitto PAM ry on lisäksi vaatinut Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa ry:n velvoittamista korvaamaan Palvelualojen ammattiliitto PAM ry:n oikeudenkäyntikulut korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen siitä, kun on kulunut kuukausi tuomion antamisesta.

Perusteet

A työskenteli 6.6. - 9.8.2008 tarjoilijana Lomaliitto ry:n Taavetin Lomakeskuksen palveluksessa. Työsuhde oli toiminnan sesonkiluontoisuuden vuoksi määräaikainen.

Lyhyen työsuhteensa aikana A oli kaksi kertaa sairauden vuoksi työkyvytön. Ensimmäinen sairausjakso alkoi torstaina 26.6. työsuhteen kestettyä noin kolme viikkoa. Koska A:n työsuhde oli sairaudesta johtuvan työkyvyttömyyden alkamishetkellä kestänyt alle kuukauden, työnantajalla ei ollut työehtosopimuksen mukaan velvollisuutta maksaa A:lle sairausajan palkkaa. Sairausloman päätyttyä A palasi töihin 14.7.2008.

A:n toinen sairausjakso alkoi torstaina 24.7. työsuhteen kestettyä kuukauden ja 18 päivää. Koska A:n työsuhde oli sairaudesta johtuvan työkyvyttömyyden alkamishetkellä kestänyt 1 - 2 kuukautta työnantajan olisi työehtosopimuksen mukaan tullut maksaa hänelle palkka sairausvakuutuslain karenssiajalta eli sairastumispäivältä ja yhdeksältä seuraavalta arkipäivältä. Sairaudet ovat johtuneet lanneselän kiputilasta.

Koska A:n työkyvyttömyyden ovat molemmilla sairauslomajaksoilla aiheuttaneet samantyyppiset selkävaivat, kysymys on ollut saman sairauden uusiutumisesta 30 päivän kuluessa edellisen työkyvyttömyysjakson päättymisestä.

Työnantaja ei ole maksanut A:lle sairausajan palkkaa kummaltaan työkyvyttömyysjaksolta. Myöskään Kela ei ole maksanut A:lle sairausvakuutuslain mukaista päivärahaa kysymyksessä olevilta sairauslomajaksoilta. Työehtosopimuksen 28 §:n 3. ja 6. kohdan määräyksillä on kuitenkin haluttu välttää sellainen mahdollisuus, jossa työntekijä työsuhteensa kestettyä yli kuukauden jäisi kokonaan vaille toimeentuloa johtuen siitä, että Kela käsittelee kutakin työkyvyttömyysjaksoa omanaan ja aloittaa jokaisen jakson alussa uuden omavastuun karenssiajan.

Työehtosopimuksen 28 §:n 6. kohdan määräyksellä, jonka mukaan"poissaolojaksot lasketaan yhteen ja niiltä maksetaan palkka kuin kyseessä olisi yksi sairastumisjakso" viitataan ainoastaan siihen, minkä mittainen palkanmaksuvelvollisuus kokonaisuudessaan yhteensä on eli montako kalenteripäivää se kestää siitä hetkestä, jolloin palkanmaksuvelvollisuus ja palkanmaksu tosiasiallisesti ensi kerran alkavat. Määräyksellä ei ole tarkoitettu ottaa kantaa yksinomaan työehtosopimuksen 28 §:n 3. kohdan mukaan määräytyvään palkanmaksuvelvollisuuden alkuhetkeen.

A:n tapauksessa palkanmaksuvelvollisuus on alkanut vasta hänen toisen sairauslomajaksonsa alkaessa, jolloin hänen työsuhteensa on kestänyt kuukauden ja 18 päivää. Työnantajan tulkinta johtaisi siihen, että työntekijä, joka kärsii samantyyppisistä vaivoista alle 30 päivän välein, ei välttämättä milloinkaan tulisi oikeutetuksi palkalliseen sairauslomaan. Mikäli työnantajapuolen tulkinta hyväksytään, asettaa tällainen tulkinta lyhyessä työsuhteessa tai työsuhteen alussa sairastuvan työntekijän kohtuuttoman heikkoon asemaan, mitä työehtosopimuksella ei ole voitu tarkoittaa.

Vastaus kannevaatimuksiin

Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa ry on vastauksessaan, johon Lomaliitto ry:n konkurssipesä on yhtynyt, kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.

Matkailu- ja Ravintolapalvelut Mara ry on vaatinut Palvelualojen ammattiliitto PAM ry:n velvoittamista korvaamaan Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa ry:n ja Lomaliitto ry:n konkurssipesän oikeudenkäyntikulut korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta lukien.

Kanteen kiistämisen perusteet

Majoitus- ja ravitsemisalan työehtosopimuksen 28 §:n 1. kohdassa todetaan ensimmäisenä sairausajan palkanmaksunedellytyksenä niin sanottu alkukarenssi. Määräyksen mukaan "työnantaja maksaa sairausajan palkkaa, jos työntekijän työsuhde on kestänyt vähintään yhden kuukauden". Työehtosopimuksen 28 §:n 3. kohdassa sama on todettu uudestaan sairausajan palkkajaksojen yhteydessä. Palkallista jaksoa ei ole, jos työsuhde on kestänyt sairastumishetkellä alle yhden kuukauden.

Työehtosopimuksen 28 §:n 6. kohdan uusiutumissäännös on alisteinen edellä selostetulle alkukarenssimääräykselle. Työntekijän sairastuessa samaan sairauteen 30 päivän kuluessa edellisen työkyvyttömyysjakson päättymisestä, poissaolot lasketaan yhteen ja palkkaa maksetaan kuin kyseessä olisi yksi sairastumisjakso.

Uusiutumistapauksessa työntekijällä on oikeus saada sairausajan palkkaa jaksolta, jonka pituuden määrää työsuhteen kesto "ensimmäisen" sairauden alkamishetkellä. Sairausajan palkanmaksujakso ei pitene, vaikka työsuhteen kesto sairauden uusiutumishetkellä oikeuttaisikin pidempään sairausajan palkkajaksoon. Ratkaisevaa on työsuhteen kesto "ensimmäisen" sairauden alkamishetkellä.

A:lle ei ole maksettu sairausajan palkkaa sairausjaksolta 26.6. - 13.7.2008, koska hänen työsuhteensa on sairastumishetkellä kestänyt alle kuukauden. Kanteessa esitetty vaatimus, jonka mukaan työntekijälle tulisi maksaa sairausajan palkkaa toiselta sairastumisjaksolta 24.7. - 8.8.2008, ei ole työehtosopimuksen määräyksen tarkoituksen, jäsentelyn eikä vakiintuneen tulkintakäytännön mukainen.

Tulkittavana oleva määräys esimerkkeineen on ollut samansisältöinen myös edellisessä työehtosopimuksessa, joka oli voimassa 16.2.2005 - 30.9.2007 välisen ajan. Määräys on otettu muuttamattomana nyt voimassa olevaan työehtosopimukseen. PAM ry ei ole esittänyt työehtosopimusneuvotteluissa muutosvaatimuksia uusiutumismääräykseen liittyen.

Lomaliitto ry on soveltanut työehtosopimusta työnantajaliiton antaman ohjeen mukaisesti.
Työnantajaliiton tulkinta on ollut vakiintuneesti useiden vuosien ajan esitetyn mukainen. Useita vastaajan jäsenyrityksiä on neuvottu samalla tavalla, eikä PAM ry ole puuttunut tulkintaan aikaisemmin.

Perustelut

Tausta ja erimielisyys

A on työskennellyt Lomaliitto ry:n palveluksessa 6.6. - 9.8.2008. Hän on ollut selkäsairauden vuoksi työkyvytön ajalla 26.6. - 6.7. ja 8.7. -13.7.2008 sekä uudelleen 24. - 30.7.2008 ja 1.8. - 8.8.2008. Työnantaja ei ole maksanut A:lle sairausajan palkkaa 26.6 ja 13.7.2008 väliseltä sairausajalta, koska A:n työsuhde sairauden alkaessa oli kestänyt alle kuukauden. Koska kysymys on ollut saman sairauden uusiutumisesta ja sairausajan palkan maksuvelvollisuus tässä tilanteessa määräytyy ensimmäisen sairastumisjakson mukaan, työnantaja on kieltäytynyt sairausajan palkan maksamisesta myös 24.7.2008 alkaneelta työkyvyttömyysjaksolta.

Palvelualojen ammattiliitto PAM ry on kanteessa vaatinut vahvistettavaksi, että A:lla on oikeus työehtosopimuksen mukaisesti sairausajan palkkaan työkyvyttömyysjaksoilta 24. -30.7. ja 1. -5.8.2008, koska hänen työsuhteensa näiden sairausjaksojen alkaessa oli kestänyt yli kuukauden.

Esitetty näyttö

Työmarkkinajohtaja B on tullut Matkailu- ja Ravintolapalvelut Mara ry:n palvelukseen vuonna 2002, mitä ennen hän oli 11 vuoden ajan toiminut järjestötehtävissä työnantajaliiton paikallistoimistossa. B:n mukaan työehtosopimuksessa sairausajan palkkaa koskevat määräykset ovat olleet pitkään. Määräysten tulkinnasta ei ole keskusteltu siinä yhteydessä, kun työehtosopimuksen määräyksiä kirjoitettiin selkokielelle sopimusta uudistettaessa. Työnantajan velvollisuus maksaa sairastuneelle työntekijälle sairausajan palkkaa riippuu työsuhteen kestosta. Sairauden uusiutumismääräys koskee tilanteita, joissa työnantajalla jo on velvollisuus maksaa sairausajanpalkkaa. Työehtosopimuksen mukaisessa sairauden uusiutumistilanteessa palkanmaksuvelvollisuuteen liittyvät seikat ratkaistaan ensimmäisen sairastumisjakson perusteella ja eri sairastumisjaksoja käsitellään yhtenä sairastumistapauksena. Jos työntekijän ensimmäinen sairastumisjakso on alkanut ennen kuin työsuhde on kestänyt vähintään kuukauden, ei työnantajalla ole sairauden uusiutumistilanteessa velvollisuutta maksaa sairausajalta palkkaa siinäkään tapauksessa, että työsuhde ennen uutta sairastumista on kestänyt mainitun ajan. Liittojen välillä ei ole ollut käsiteltävänä tämänkaltaista erimielisyyttä. Käytännössä tällaisia tilanteita on kuitenkin esiintynyt, ja työnantajaliiton ohjeistus näissä on ollut edellä todetun mukainen.

Arviointi ja johtopäätökset

Työehtosopimuksen 28 §:n 3. kohdan mukaan sairausajan palkkaa maksetaan työsuhteen kestoajan perusteella. Määräyksestä ilmenevin tavoin palkallisen jakson pituus vaihtelee työsuhteen pituudesta riippuen kuitenkin siten, että työnantajalla ei ole velvollisuutta sairausajan palkan maksamiseen, jos työsuhde sairastumishetkellä on kestänyt alle kuukauden. Saman pykälän 6. kohdassa on sovittu sairausajan palkan maksamisesta niissä tapauksissa, joissa sama sairaus uusiutuu 30 päivän kuluessa edellisen työkyvyttömyysjakson päättymisestä. Tällöin poissaolojaksot lasketaan yhteen ja niiltä maksetaan palkka kuin kyseessä olisi yksi sairastumisjakso. Kohdassa on edelleen sovittu siitä, että palkka maksetaan kuitenkin sairausvakuutuslain karenssiajalle (tapauksesta riippuen joko sairastumispäivä tai 1 + 9 arkipäivää) osuvilta työvuorolistan mukaisilta työ-, tasoitusvapaa- ja JP-päiviltä. Määräykseen liitetyssä esimerkissä on todettu, että mikäli aikaisempi työkyvyttömyysjakso on kestänyt vähemmän kuin sairausvakuutuslain mukainen karenssiaika tai työntekijä ei muutoin ole saanut sairauspäivärahaa, on SVL:n mukainen karenssiaika uusiutumistapauksessakin 1+9 arkipäivää, jolta ajanjaksolta työnantaja suorittaa palkan.

Määräykset ovat olleet työehtosopimuksessa varsin pitkään. Selvitystä ei ole esitetty siitä, että työehtosopimukseen osallisten välisissä neuvotteluissa olisi jossakin vaiheessa käsitelty kysymystä siitä, miten sairausajan palkan maksuvelvollisuus määräytyy sellaisessa sairauden uusiutumistilanteessa, jossa työnantajalla ei työsuhteen lyhyen keston vuoksi ole ollut velvollisuutta maksaa sairausajan palkkaa ensimmäiseltä työkyvyttömyysjaksolta. Tällaisia erimielisyyskysymyksiä ei ole käsitelty liittojen välisissä erimielisyysneuvotteluissa. B:n kertoman mukaan tällaisia tilanteita on kuitenkin esiintynyt käytännössä, ja työnantajaliiton ohjeistus asiassa on ollut se, että uudeltakaan työkyvyttömyysjaksolta ei sairausajanpalkka tule maksettavaksi. Tämä tulkinta on perustunut siihen, että sairauden uusiutumistilanne tulkitaan yhdeksi ja samaksi sairaudeksi, jolloin työnantajan palkanmaksuvelvollisuus määräytyy ensimmäisen sairastumisjakson alkamisajankohdan mukaisesti.

Esitetyn tulkinnan mukaan sairauden uusiutumistilanteessa sairautta käsitellään kaikilta osin siten kuin kysymys olisi yhdestä sairaudesta. Silloin myös sairausajan palkan maksuvelvollisuuden alkaminen määräytyy ensimmäisen sairastumisajankohdan perusteella. Työtuomioistuimen mielestä tulkinta on asianmukainen ja vastaa määräysten soveltamisesta annettua ohjeistusta, jota ei ole aikaisemmin riitautettu. Sairausajan palkanmaksuvelvollisuuden alkamista ei ole perusteltua erottaa siitä ajankohdasta, joka työehtosopimuksen mukaan määrää myös palkallisen ajanjakson pituuden. Työehtosopimuksen 28 § :n 6. kohdan määräyksillä ja määräykseen liitetyllä esimerkillä ei työtuomioistuimen käsityksen mukaan ole tarkoitettu poiketa tästä lähtökohdasta eikä ottaa kantaa sellaisiin saman sairauden uusiutumistapauksiin, joissa työntekijälle ei ole työsuhteen lyhyen keston vuoksi ole maksettu lainkaan sairausajan palkkaa aikaisemmalta työkyvyttömyysjaksolta. Sen sijaan esimerkin teksti selventää sitä, että työnantaja maksaa sairauden uusiutuessa palkkaa työehtosopimuksen yleisten edellytysten mukaisesti, vaikka sairauspäivärahaa ei sairausvakuutuslain säännöksistä johtuen maksettaisi.

Edellä esitetyillä perusteilla työtuomioistuin katsoo, ettei A:lla, jonka työsuhde sairastumishetkellä 26.6.2008 oli kestänyt alle kuukauden, ole työehtosopimuksen 28 §:n määräysten mukaan oikeutta sairausajan palkkaa myöskään samasta sairaudesta johtuvalta uudelta, 24.7.2008 alkaneelta työkyvyttömyysjaksolta.

Oikeudenkäyntikulut

Asia on ollut siinä määrin epäselvä, että osapuolilla on ollut perusteltu aihe saattaa se työtuomioistuimen käsiteltäväksi. Tämän vuoksi ja työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:stä ilmenevän oikeusohjeen nojalla Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa ry:n ja Lomaliitto ry:n konkurssipesän on jutun voittaessaankin vastattava itse oikeudenkäyntikuluistaan.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa ry ja Lomaliitto ry:n konkurssipesä saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Jalanko, Sutela, Äimälä, Ahokas ja Salonen jäseninä. Sihteeri on ollut Laurila.

Eri mieltä olevan jäsen Sutelan lausunto:

Yhdyn työtuomion tuomioon muilta osin, mutta oikeudenkäyntikulujen osalta katson, että jutun hävitessään Palvelualojen ammattiliitto PAM ry on työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n nojalla velvollinen korvaamaan Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa ry:n ja Lomaliitto ry:n konkurssipesän oikeudenkäyntikulut 600 eurolla.