18.5.2010

Vaatimukset

Ylemmät Toimihenkilöt YTN ry on ensisijaisesti vaatinut, että työtuomioistuin:

• vahvistaa Perlos Oyj:n päättäneen A:n työsopimuksen irtisanomissuojasopimuksen 13 §:n vastaisesti ja

• velvoittaa Perlos Oyj:n suorittamaan A:lle irtisanomissuojasopimuksen 13 §:n vastaisesta työsopimuksen irtisanomisesta mainitun sopimuksen 17 §:ään perustuvaa korvausta hänen 15 kuukauden palkkaansa vastaavan määrän, yhteensä 79.188,75 euroa euroa korkoineen haasteen tiedoksiannosta (bruttoansio 5279,25 eur / kk ).

Mikäli työtuomioistuin katsoo A:n irtisanomiselle olleen irtisanomissuojasopimuksen tarkoittamat syyt, kantaja vaatii toissijaisesti, että työtuomioistuin:

• vahvistaa Perlos Oyj:n rikkoneen työvoiman vähentämisjärjestystä koskevaa määräystä,

• tuomitsee Perlos Oyj:n työvoiman vähentämisjärjestystä koskevan määräyksen rikkomisesta työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitettuun hyvityssakkoon työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta ja

• velvoittaa vastaajat suorittamaan kantajan oikeudenkäyntikulut tässä asiassa laillisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Perusteet

A on ollut Perlos Oyj:n palveluksessa 27.12.1999 lukien. Hän on työskennellyt yhtiössä eri päällikkötason tehtävissä 27.12.1999 lukien muun muassa vastuullisena projektipäällikkönä Ylöjärvellä, Unkarin tehtaan projektijohdon vastaavana, Saksan toimiston Program Managerina globaalien matkapuhelinprojektien vastuullisena projektipäällikkönä sekä Tampereen toimipisteessä Program Managerina. A:n tehtävänä on ollut globaalien ja kotimaisten projektien johtaminen. Hänen vastuullaan on ollut muun muassa hinnoittelu ja kustannukset, investoinnit, budjetointi ja aikataulut sekä yhteistyösuhteet asiakkaisiin

Yhtiössä käytiin helmikuussa 2009 yhteistoimintalain mukaiset neuvottelut työvoiman vähentämiseksi. Neuvottelujen jälkeen A:n työsopimus irtisanottiin 18.2.2009 päättymään 18.6.2009. Yhteistoimintamenettely koski vain A:ta ja yhtä muuta toimihenkilöä. Yhteistoimintaneuvotteluissa työnantajan edustajat ilmoittivat A:lle, että muilla edellisenä syksynä palkatuilla henkilöillä oli sellaista erityisosaamista mitä A:lla ei ollut. Mitä tämä erityisosaaminen oli, ei yksilöity.

Vastaajayhtiöön on ennen irtisanomista palkattu projektipäälliköiksi B Tampereelle 3.11.2008 ja C Ouluun 20.10.2008. Myös kaksi muuta projektipäällikköä on palkattu vuoden 2008 aikana Saksaan. Työnantajalla ei ole taloudellista tai tuotannollista irtisanomisperustetta, kun irtisanomista on edeltänyt tai seurannut uuden työntekijän ottaminen samoihin tai samankaltaisiin tehtäviin, kuin mitä irtisanottava työntekijä oli tehnyt.

Yhteistoimintaneuvotteluiden alkaessa A:n vastuulla oli elokuussa 2008 alkanut asiakasprojekti, jonka massatuotanto oli tarkoitus aloittaa heinäkuussa 2009. Projekti on yleensä tuotannossa noin 15-18 kuukautta massatuotannon aloittamisesta. Kyseinen projekti olisi tämän tiedon mukaan loppumassa siten arviolta vuoden 2010 lopussa. Program Manager vastaa projektista koko elinkaaren ajan. Tämän projektin vetäjäksi tuli B. A:n työt eivät vähentyneet olennaisesti ja pysyvästi, vaan ne siirrettiin yhtiöön juuri palkatulle B:lle.

A on tehnyt samaa työtä kuin C ja B samoissa tehtävissä joihin heidät palkattiin. A:lle olisi siten tullut tarjota irtisanomisen vaihtoehtona näitä tehtäviä.

Vastaajan väitteet muuttuneista ammattitaitovaatimuksista eivät pidä paikkaansa. Yrityskauppa, johon vastaaja vetoaa, tapahtui vuonna 2006. A on näin ollen toiminut senkin jälkeen kolmen vuoden ajan program managerina, mikä osoittaa että hänellä on ollut myös uusien ammattitaitovaatimusten mukainen ammattitaito. A on menestyksellä hoitanut uuden järjestelmän mukaisia projekteja johon on kuulunut koko projektin suunnittelu, organisoiminen ja muu.

Laiminlyödessään työn tarjoamisvelvollisuuden yhtiö on rikkonut irtisanomissuojasopimuksen mukaista irtisanomissuojaa. Koska irtisanomiselle ei ole ollut irtisanomissuojasopimuksen 10 §:n mukaisia perusteita, on A oikeutettu irtisanomissuojasopimuksen 17 §:n mukaiseen korvaukseen.

Yhtiö on myös rikkonut työvoiman vähentämisjärjestystä koskevaa määräystä valitessaan A:n irtisanottavaksi. Pitkän projektihallinnan kokemuksensa vuoksi A oli ammattitaitoisempi yhtiön tuleviin matkapuhelinprojekteihin kuin kukaan muu Program Manager -nimikkeellä työskentelevä henkilö. Kuka tahansa muu Program Manager -nimikkeellä työskennelleistä työntekijöistä olisi tullut irtisanoa ennen A:ta. Yhtiö on rikkonut tietensä työvoiman vähentämistä koskevaa määräystä. Yhtiö on tuomittava työehtosopimuslain 7 §:n mukaiseen hyvityssakkoon työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta.

Vastaus kannevaatimuksiin

Teknologiateollisuus ry ja Perlos Oyj ovat kiistäneet kanteen kokonaan ja vaatineet, että kantaja velvoitetaan korvaamaan vastaajien oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta.

Kanteen kiistämisen perusteet

Perlos Oyj kuuluu LiteOn -konserniin, jonka kotipaikka on Taiwan. Suomessa Perlos Oyj:llä on toimipaikat Vantaalla, Joensuussa, Turussa, Tampereella ja Oulussa. Taiwanilaisen LiteOn:n ostettua koko Perlos Oyj:n osakekannan huhtikuussa 2008 muuttui Perlos Oyj:n toiminta perinteisestä matkapuhelinten muovi- ja rakenteellisten metallikomponenttien valmistuksesta huomattavasti monialaisemmaksi. Näin muodostui uusi palveluntarjontabrändi LOM. Uuden omistajan ja laajentuneen palveluvalikoiman myötä myös program managereilta alettiin edellyttää enemmän teknologista osaamista.

Perlos Oyj:n tilauskanta lähti nousuun heti, kun LiteOn jätti virallisen ostotarjouksen Perlos Oyj:n koko osakekannasta loppuvuonna 2007. Tilauskanta kasvoi merkittävästi vuonna 2008 myös sen vuoksi, että merkittävin asiakas, Nokia Oyj, teki suuria tilauksia. Riittävän kapasiteetin varmistamiseksi palkattiin yhteensä seitsemän program manageria, joista kaksi Suomeen.

Taloudellisen taantuman myötä ilmeni, että vuoden 2009 tilauskantaa koskevat arviot eivät toteutuneet. Oletetun 25 ohjelman sijasta toteutui 14, joista kolme Suomessa. Ohjelmien arvioitu liikevaihto vuodelle 2009 aleni vuoden 2008 elokuun 640 miljoonan euron tasosta 410 miljoonan euron tasoon tammikuun 2009 ennusteessa.

A:n työsuhteen aikana Perlos Oyj, sen tuotevalikoima ja toimintaperiaatteet ovat kokeneet muutoksia. Tuotekehitys, suunnittelu ja testausvaihe eli ns. PC-vaihe tehdään mahdollisimman lähellä asiakkaan design centeriä ja tuotanto eli PD-vaihe tehdään mahdollisimman lähellä tehdasta. Suomen program managereiden työpanos painottuu enemmän ohjelman alkupäähän eli PC-vaiheeseen, koska tuotantoa ei Suomessa enää ole. Usein vastuu siirretään tuotantovaiheessa lähellä tehdasta olevalle program managerille.

Program managerien työ on vähentynyt, ja koska kukin program manager hoitaa vain yhtä projektia, niin projektien vähentyessä myös managerien määrä on vähentynyt olennaisesti ja pysyvästi. Parannusta tilauskantaan ole tiedossa. Muiden maiden toimipisteissä toteutettavien ohjelmien hoitamisesta ei koidu työtehtäviä suomalaisille program managereille. Uudet kaksi program manageria palkattiin Perlokseen ennen kuin yhtiön toimintaedellytyksissä tapahtui merkittävä, ennakoimaton muutos huonompaan suuntaan alkuvuodesta 2009. Yhtiöllä on siten ollut työsopimuslain 7 luvun 3 §:n mukainen tuotannollinen, taloudellinen tai uudelleenjärjestelyistä johtuva peruste päättää A:n työsopimus.

Ketään ei palkattu A:n työhön,vaan 2008 palkattiin väkeä kun oli resurssipula. Kun tilanne muuttui, työvoimaa vähennettiin vähentämisjärjestyksessä. Kun työvoimaa vähennettiin, tehtävät jaettiin muille työntekijöille. Jos jokin projekti on jäänyt A:lta kesken, on luontevaa että joku toinen on hoitanut sen loppuun.

Yhteistoimintaneuvotteluissa käytiin läpi A:n uudelleensijoittamis- ja koulutusmahdollisuudet. Työnantajalla ei ollut avoinna sellaisia uusia työpaikkoja, joihin A olisi voitu sijoittaa. Korkeimman oikeuden tuomiosta KKO 2000:59 ilmenee, että työntekijä on velvollinen yksilöimään, kenen työtehtäviin hänet olisi voitu sijoittaa.

Mikäli työtuomioistuin kuitenkin katsoisi, että kantajan työsuhde on päätetty perusteettomasti, on vaadittu korvauksen määrä kohtuuton. A:n kuukausipalkan määrä on riidaton.

Irtisanomissuojasopimuksen vähentämisjärjestystä koskevan 14 §:n ensisijaisena kriteerinä on se, että viimeksi irtisanotaan tai lomautetaan yrityksen toiminnalle tärkeitä ja erikoistehtäviin tarvittavia ylempiä toimihenkilöitä. Arviointi tämän kriteerin perusteella tapahtuu arvioimalla yrityksen tulevaa toimintaa ja sitä, keillä henkilöillä on yrityksen tulevan toiminnan kannalta tärkeää osaamista ja muita ominaisuuksia.

A:ta ei arvioitu sellaiseksi yrityksen toiminnalle tärkeäksi ja erikoistehtäviin tarvittavaksi henkilöiksi, johon irtisanomista ei tullut kohdistaa. A:n kokemus perustuu vanhaan Perlos Oyj:n aikaiseen projektinjohtamismalliin ja ammattitaito Perlos Oyj:n aikaisempaan tuotteeseen eli muovi- ja metalliosiin. Hänellä ei ole kokemusta eikä ammattitaitoa uusista LOMin osa-alueista. A ei täytä yrityskaupan myötä tulleita uusia ammattitaitovaatimuksia.

Missään tapauksessa Perlos Oyj ei ole rikkonut tietensä työehtosopimuksen määräystä, joten työehtosopimuslain 7 §:n mukaista hyvityssakkoa ei pidä tuomita.

Vastaajayhtiö on tarjonnut A:lle sovinnon saavuttamiseksi ja oikeudenkäynnin välttämiseksi summaa, joka määrältään vastaa A:n viiden kuukauden palkkaa. Jos tuomioistuin tuomitsee vastaajan maksamaan kantajalle korvausta työsuhteen perusteettomasti päättämisestä, on tämä sovintotarjous otettava huomioon oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevassa arvioinnissa.

Perustelut

A:n työsuhde ja sen päättäminen

Insinööri A on työskennellyt Perlos Oyj:n palveluksessa projektipäällikkönä vuodesta 1999 lähtien. Työsuhde on 18.2.2009 irtisanottu taloudellisella ja tuotannollisella perusteella päättymään 18.6.2009. Irtisanomista ovat edeltäneet henkilökohtaiset yhteistoimintaneuvottelut, jotka on käyty A:n ja yhden muun toimihenkilön kanssa.

Osapuolilla on erimielisyyttä työsuhteen päättämisperusteen täyttymisestä sekä siitä, onko A:n työsuhdetta päätettäessä noudatettu työehtosopimuksessa olevia työvoiman vähentämistä koskevia määräyksiä.

Asiassa esitetty selvitys

A on todistelutarkoituksessa kuultuna kertonut työhistoriastaan Perlos Oyj:ssä. Työhistoria ilmenee myös kantajan kirjallisena todisteena olevasta työtodistuksesta. A oli aloittanut työn vuonna 1999 projektipäällikkönä matkapuhelinprojektissa. Muun muassa vuosina 2004-2006 A työskenteli yhtiön Unkarin tehtaassa senior manager -tehtävässä, jossa vastasi tehtaan koko projektitoiminnasta. Unkarin projektin päättymisen jälkeen A työskenteli Saksassa, jossa hän vastasi globaaleista matkapuhelinprojekteista. Vuoden 2007 loppupuolella hän oli sopinut palaavansa Suomeen kesällä 2008. Näin tapahtuikin, ja A aloitti työskentelyn Tampereella 1.8.2008.

Projektipäällikön tehtäviin kuuluu A:n mukaan aikatauluista ja hinnoittelusta huolehtiminen, yhteydenpito asiakkaisiin ja sisäinen yhteydenpito muun muassa teknisen tuen kanssa sekä projektin yleinen, kokonaisvaltainen johtaminen. Kukin projekti kestää yleensä puolestatoista kahteen ja puoleen vuoteen, jopa neljä vuotta. Projektin elinkaareen kuuluu tuotekehitys, joka on vaativin vaihe, ja sen jälkeen massatuotanto.

Yhtiöön tuli vuoden 2007 lopulla uusi liiketoimintamalli, niin sanottu LOM-järjestelmä. A ehti työskennellä uuden toimintamallin aikana runsaan vuoden ajan. A:n käsityksen mukaan toimintamallin muutos ei vaikuttanut hänen työnkuvaansa. Myöskään työnantajayrityksen omistajanvaihdos eli Perlos Oyj:n myyminen LiteOn-konsernille huhtikuussa 2008 ei A:n mielestä aiheuttanut merkittäviä muutoksia hänen työssään.

Elokuussa 2008 A aloitti Vector-nimisen projektin tuotekehitystyön. Projekti vei 70-95 prosenttia A:n työajasta. Lisäksi A työskenteli Caranello-nimisen projektin parissa, joka oli massatuotantovaiheessa Kiinassa. A siirsi Caranello-projektin I:lle tammikuun alussa 2009 ennen kuin tieto yhteistoimintaneuvotteluista oli tullut. I oli aloittanut Perlos Oyj:n Saksan tehtaalla 1.1.2009. Vector-projektin A luovutti B:lle työsuhteensa päättyessä. B oli aloittanut työskentelyn Tampereella 1.11.2008. A:n käsityksen mukaan uudet projektipäälliköt oli palkattu samantyyppisiin tehtäviin joita hän oli tehnyt.

Vuoden 2008 lopulla A:n työtilanne oli normaali, eikä hän havainnut työtovereittensakaan työmäärissä mitään poikkeavaa. Tieto yhteistoimintaneuvotteluista tuli A:lle täytenä yllätyksenä. A oli yhteistoimintaneuvottelujen yhteydessä pyytänyt selvitystä siitä, miten projektipäälliköt oli arvioitu päädyttäessä valitsemaan hänet yhteistoimintaneuvottelujen kohteeksi. Selvitystä ei ollut toimitettu hänelle.

A oli osallistunut vastauksessa mainittuun PMI-koulutukseen, mutta ei ollut käynyt kokeessa. Asiasta ei ollut keskusteltu yhteistoimintaneuvotteluissa. A:n tietojen mukaan muutkaan projektipäälliköt eivät tuossa vaiheessa olleet suorittaneet koetta.

A:lle ei ollut hänen Suomeen paluunsa jälkeen tarjottu työtä Saksassa.

Senior vice president G, jonka vastuulla ovat muun muassa yrityksen henkilöstöasiat, on työtuomioistuimessa kertonut Perlos Oyj:n taloudellisen tilanteen kehityksestä vuosina 2006-2009. Vuonna 2007 toimintaa oli jouduttu uudelleenjärjestelemään, ja työntekijöiden määrä laski 13.000:sta 8.500:een. Kun yhtiö myytiin LiteOn-konsernille huhtikuussa 2008, myynti lähti nousuun. Luvat neljän uuden projektipäällikön palkkaamiseen annettiin huhtikuussa 2008. Samana vuonna oli myös lähtenyt neljä projektipäällikköä.

Koska yhtiön toimintatapa oli muuttunut, haluttiin projektipäällikön tehtäviin palkata toimihenkilöitä, jotka tuntevat matkapuhelimen koko elinkaaren eikä pelkkää komponenttivalmistusta. Työsopimukset solmittiin alkusyksystä, ja uudet projektipäälliköt aloittivat työnsä heti kun se oli heidän irtisanomisaikansa huomioon ottaen mahdollista.

Yrityksen taloudellinen tilanne muuttui loka-marraskuussa 2008 todella nopeasti maailmanlaajuisen laskusuhdanteen myötä. Jo joulukuussa yhtiön myynti oli laskenut puoleen entisestä. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että ns. kotiinkutsuja toteutui ainoastaan puolet siitä, mitä vain muutamia viikkoja aikaisemmin oli ennustettu. Kotiinkutsu tarkoittaa sitä, että asiakas ilmoittaa, montako kappaletta tiettyä tuotetta tarvitaan tiettynä ajankohtana, ja tuotteet sitten toimitetaan asiakkaalle.

Tammikuussa 2009 yhtiön johto neuvotteli yhtiön pääasiakas Nokia Oyj:n johdon kanssa, ja talousnäkymät synkkenivät entisestään. Kun vuonna 2008 oli ennustettu, että projekteja olisi globaalilla tasolla 25, ennuste laki 17:ään. Suomesta johdettavien projektien määrän ennuste, joka oli ollut 10 projektia, laski seitsemään. Suomen projekteista toteutui sittemmin vain kolme.

Vuonna 2008 laadittu myyntiennuste Nokia Oyj:lle oli ollut 600 miljoonaa euroa. Neuvottelussa Nokia Oyj ilmoitti ennusteeksi 400 miljoonaa euroa. Tässä tilanteessa päädyttiin henkilöstön vähentämiseen. G ei itse ollut hoitanut A:n irtisanomiseen johtanutta prosessia.

Senior manager D on todistajana kertonut työskennelleensä A:n esimiehenä. D kertoi yhtiön taloudellisen tilanteen kehityksestä ja syksyllä 2008 rekrytoitujen projektipäälliköiden palkkaamisesta samaan tapaan kuin todistaja G. D selosti projektiorganisaation toimivan niin, että yhdellä projektipäälliköllä oli aina yksi projekti suunnitteluvaiheessa ja 1-2 projektia tuotantovaiheessa.

D täsmensi, että uusien projektipäälliköiden työsopimukset oli allekirjoitettu H:n kanssa 20.8., I:n kanssa 21.9., C:n kanssa 18.9. ja B:n kanssa 1.10.2008. H aloitti työt 15.11.2008, I 1.1.2009, C 20.10. ja B 1.11.2008. H ja I palkattiin Saksaan ja C ja B Suomeen. Rekrytointiluvat oli haettu ja saatu jo maalis-huhtikuussa 2008.

Rekrytointiprosessissa painotettiin pääasiakkaan eli Nokia Oyj:n tuotteiden mekaniikan tuntemusta ja etsittiin henkilöitä, joilla on laaja kokemus matkapuhelinmekaniikasta. H ja I olivat työskennelleet Siemens Mobilella, C Nokialla ja Polar Electrolla ja B eräässä Perlos Oyj:n kilpailijayrityksessä.

A ja toinen projektipäällikkö päädyttiin valitsemaan yhteistoimintaneuvottelujen kohteeksi kokonaisarvioinnin perusteella. Yksi arvioinnin osa-alue oli kuuden kuukauden välein käytävä kehityskeskustelu, johon liittyvät tavoitteiden toteutuminen ja esimiehen odotuksiin vastaaminen. Toinen osa-alue on se, että esimies saa linjaorganisaatiosta jatkuvasti palautetta projektipäälliköiden työskentelytavasta. Kolmantena vaikutti D:n tekemä arvio projektipäälliköiden kokemuksesta, johtamistaidosta ja kyvystä hallita teknisiä osa-alueita. Vastauksessa mainittu PMI-sertifikaattikoulutus ei liittynyt asiaan.

Syksyllä 2008 palkattujen projektipäälliköiden kanssa ei ollut käyty kehityskeskusteluja vielä yhteistoimintaneuvotteluihin mennessä, koska he olivat vasta aloittaneet. Heidän kohdallaan D teki vain arvion osaamisesta. D:llä on arviota tehdessään ollut tiedossaan uusien projektipäälliköiden työkokemuksen pituus, mutta hän ei nyt muistanut sitä. D arvioi, että muilla olisi sitä noin kymmenen vuotta, B:lla mahdollisesti ainakin seitsemän.

Yhteistoimintaneuvotteluissa selvitettiin mahdollisuudet sijoittaa A muihin tehtäviin, mutta sellaisia ei löytynyt. Uudelleensijoittamismahdollisuuden selvittämistä osoittavat myös vastaajan kirjallisena todisteena olevat sähköpostiviestit.

A:lle ei ollut tarjottu työtä Saksasta, koska siellä ei ollut tarvetta lisärekrytoinneille. A:n pyytäessä selvitystä projektipäälliköiden arvioinnista D oli antanut samantyyppisen selostuksen kuin nyt työtuomioistuimelle. I ei ollut prosessissa mukana, koska hän työskenteli Saksassa.

D:n tietojen mukaan yhtiön henkilöstöosasto ja pääluottamusmies olivat sopineet, että yhteistoimintaneuvottelut voitiin kohdistaa vain kahteen työntekijään.

Luottamusmies F on kertonut työskennelleensä vastaajayhtiön palveluksessa projektipäällikkönä yli kymmenen vuoden ajan sekä luottamustehtävissä pitkään. F oli pyytänyt yhteistoimintaneuvottelujen yhteydessä työnantajan edustajilta kirjallista selvitystä kaikkien projektipäälliköiden arvioinnista, koulutuksesta tai muusta pisteytyksestä tai selvitystä heidän erityisosaamisestaan tai -ominaisuuksistaan. Tällaista informaatiota ei ollut F:lle annettu.

F on selostanut omaa käsitystään A:n sekä Suomeen syksyllä 2008 palkattujen B:n ja C:n ammattitaidosta ja osaamisesta. F:n tietojen mukaan A on tehnyt työnsä hyvin, eikä mitään ongelmia ole esiintynyt. F näkee etuna sen, että A:lla oli kymmenen vuoden kokemus nimenomaan omasta yrityksestä, sen sisäisestä toiminnasta ja teknologiasta. Unkarin tehtaalla A oli ollut projektipäälliköiden esimies.

B oli F:n tietojen mukaan palkattu Tampereelle samoihin tehtäviin kuin A. F oli tiedustellut B:ltä tämän työhistoriaa, mutta B oli kieltäytynyt vastaamasta. F oli tarkistanut B:n työhistoriaan liittyviä julkisia tietoja internetistä, ja sieltä oli ilmennyt, ettei B:llä ollut aiempaa kokemusta projektipäällikön tehtävistä. Lisäksi B:llä näyttää olleen kokemusta matkapuhelimista vain noin kahden vuoden ajalta. C sen sijaan on aiemmin työskennellyt projektipäällikkönä, mutta eri tuotteiden parissa.

F:n käsityksen mukaan yhtiön toimintakonseptin muutos ei sinänsä muuttanut projektipäälliköiltä edellytettävää ammattitaitovaatimusta. Tuotteet ovat monipuolistuneet, mutta projektien hoitaminen on säilynyt ennallaan.

F ei muistanut, että olisi erityisesti sovittu yhteistoimintaneuvottelujen kohdistumisesta vain kahteen henkilöön. F piti kuitenkin mahdollisena, että häneltä on kysytty, onko hänellä jotain sitä vastaan. Joka tapauksessa F ei ollut saanut vastausta kysymykseensä, miksi juuri A oli valittu yhteistoimintaneuvottelujen kohteeksi.

Arviointi ja johtopäätökset

Työn vähentyminen

Teknologiateollisuuden ylempien toimihenkilöiden työehtosopimuksen 13 §:n mukaan irtisanomisen perusteet määräytyvät työsopimuslain 7 luvun 1 ja 3 §:n mukaan. Työsopimuslain 7 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan työnantaja saa irtisanoa työsopimuksen, kun tarjolla oleva työ on taloudellisista, tuotannollisista tai työnantajan toiminnan uudelleenjärjestelyistä johtuvista syistä vähentynyt olennaisesti ja pysyvästi. Mainitun pykälän 2 momentin mukaan perustetta irtisanomiseen ei ole ainakaan silloin, kun työnantaja on joko ennen irtisanomista tai sen jälkeen ottanut uuden työntekijän samankaltaisiin tehtäviin, vaikka hänen toimintaedellytyksensä eivät ole vastaavana aikana muuttuneet.

Maailmantalouden kriisi on loppusyksystä 2008 vaikuttanut vastaajayhtiön taloudelliseen tilanteeseen todistaja G:n mukaan siten, että jo joulukuussa yhtiön myynti, niin sanottujen kotiinkutsujen määrä, oli laskenut puoleen entisestä. Tammikuussa 2009 Nokia Oyj:n kanssa käydyssä neuvottelussa oli ilmennyt, että uusien projektien määrää koskeva ennuste muuttui ennakoidusta 25:stä 17:ään maailmanlaajuisella taholla ja Suomesta johdettavien projektien määrä kymmenestä seitsemään. Suomen projekteista lopulta kolme toteutui. Myynnin Nokia Oyj:lle ennustettiin laskevan arvioidusta 600 miljoonasta 400 miljoonaan euroon.

Työtuomioistuin katsoo selvitetyksi, että Perlos Oyj:n taloudellinen tilanne on olennaisesti huonontunut loppuvuodesta 2008 ja alkuvuodesta 2009. Tämä on vaikuttanut vastaavasti myös projektinjohtotyön tarjoamisen edellytyksiin yhtiössä. Projektipäälliköiden työt liittyvät kiinteästi yhtiössä meneillään oleviin projekteihin, joiden määrä on mainittuna ajankohtana tuntuvasti supistunut ilman näköpiirissä olevaa tilanteen paranemista.

Asiassa on toisaalta selvitetty, että Perlos Oyj on palkannut samoihin tai samankaltaisiin tehtäviin, joita A on tehnyt, neljä uutta toimihenkilöä syksyllä 2008. Työsopimukset näiden toimihenkilöiden kanssa on allekirjoitettu alkusyksystä 2008, ja he olivat aloittaneet työt 20.10.2008-1.1.2009. Uusien toimihenkilöiden palkkaamista oli kuitenkin alettu valmistella jo keväällä 2008, jolloin taloudelliset näkymät ovat olleet huomattavasti valoisammat. Noihin aikoihin oli myös neljä projektipäällikköä irtisanoutunut yhtiöstä. Projektipäälliköiden kokonaismäärä ei siten vuoden 2008 aikana ollut kasvanut.

Yhtiön taloudellisesta tilanteesta esitetty näyttö lisäksi osoittaa yhtiön toimintaedellytysten muuttuneen työsopimuslaissa tarkoitetulla tavalla työsopimusten allekirjoittamisen ja A:n irtisanomisen välisenä aikana sillä tavoin, että yhtiössä tarjolla oleva projektinjohtotyö on olennaisesti ja pysyvästi vähentynyt. A:n työtehtävät on myös voitu jakaa muille projektipäälliköille irtisanomissuojaa koskevien säännösten tai määräysten estämättä (KKO 1994:17 ja 1995:20).

Muun työn tarjoamisvelvollisuus

Työsopimuslain 7 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan työsopimusta ei saa irtisanoa, jos työntekijä on sijoitettavissa tai koulutettavissa toisiin tehtäviin 4 §:ssä säädetyllä tavalla. Työntekijälle on tarjottava ensisijaisesti hänen työsopimuksensa mukaista työtä vastaavaa työtä. Jos tällaista työtä ei ole, työntekijälle on tarjottava muuta hänen koulutustaan, ammattitaitoaan tai kokemustaan vastaavaa työtä.

Vastaajan todisteena esittämästä sähköpostikirjeenvaihdosta sekä todistaja D:n kertomuksesta on ilmennyt, että työnantaja on työsopimuslain edellyttämällä tavoin selvittänyt mahdollisuudet välttää A:n irtisanominen tarjoamalla hänelle muuta työtä, mutta sellaista ei alkuvuodesta 2009 ole ollut tarjolla.

Työvoiman vähentämisjärjestys

Työvoiman vähentämisjärjestystä koskevan työehtosopimuksen 14 §:n mukaan viimeiseksi irtisanotaan yrityksen toiminalle tärkeitä ja erikoistehtäviin tarvittavia ylempiä toimihenkilöitä.

Työnantaja on velvollinen osoittamaan, että työvoiman vähentämisjärjestystä koskevaa määräystä on noudatettu. Perlos Oyj ei ole oikeudenkäynnissä selvittänyt yhtiön palveluksessa olleiden projektipäälliköiden työkokemukseen ja ammattitaitoon liittyviä tosiasiatietoja, kuten heidän koulutustaan ja heidän työkokemuksensa laatua tai pituutta, joitakin yksittäisiä taustatietoja lukuun ottamatta.

Todistaja D on kertonut, että nämä tiedot ovat olleet hänen käytössään hänen harkitessaan yhteistoimintaneuvottelujen kohdistamista, mutta työtuomioistuimessa hän on osannut esittää vain arvion kunkin uuden projektipäällikön työkokemuksen pituudesta.

Mitään selvitystä ei ole esitetty myöskään siitä, miten näitä tietoja on käsitelty yhteistoimintaneuvotteluissa. A ja todistaja F ovat kertoneet, että heidän pyynnöistään huolimatta näitä seikkoja ei ollut yhteistoimintaneuvottelussa ilmoitettu heille millään tavoin.

Perlos Oyj ei työtuomioistuimen mielestä ole myöskään voinut osoittaa, että uusien projektipäälliköiden työkokemuksen tai ammattitaidon laatu olisi vastannut vuonna 2007 käyttöön otetun uuden toimintakonseptin vaatimuksia paremmin kuin A:n kokemus ja taito, jotka hänelle ovat karttuneet eri tehtävissä yhtiön palveluksessa kymmenen vuoden aikana. Ennen muuta on jäänyt näyttämättä, että työnsä säilyttäneillä olisi ollut sellainen laaja-alainen osaaminen joka olisi A:lta puuttunut. Myöskään ei ole selvitetty, miksi on aloitettu henkilökohtaiset yhteistoimintaneuvottelut sen sijaan, että neuvottelut olisi kohdistettu muihinkin toimihenkilöihin, jotka tekivät yhtiössä määrältään vähentynyttä projektinjohtotyötä.

Yhteenveto

Työtuomioistuin katsoo Perlos Oyj:n näyttäneen, että yhtiön taloudellisen tilanteen olennaisten muutosten vuoksi yhtiöllä on ollut perusteet irtisanoa A:n työsopimus taloudellisella ja tuotannollisella perusteella 18.2.2009. Ensisijainen kannevaatimus on siten hylättävä.

Työtuomioistuin katsoo sen sijaan, että irtisanoessaan A:n työsopimuksen Perlos Oyj ei ole noudattanut työehtosopimuksen 14 §:n määräystä työvoiman vähentämisjärjestyksestä. Toissijainen kannevaatimus on tästä syystä hyväksyttävä.

Oikeudenkäyntikulut

Kanne on osittain hyväksytty ja osittain hylätty. Tämän vuoksi asianosaisten on vastattava itse oikeudenkäyntikuluistaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa Perlos Oyj:n rikkoneen teknologiateollisuuden ylempien toimihenkilöiden työehtosopimuksen 14 §:n määräystä työvoiman vähentämisjärjestyksestä ja tuomitsee Perlos Oyj:n työehtosopimuslain 7, 9 ja 10 §:n nojalla maksamaan Ylemmät Toimihenkilöt YTN ry:lle hyvityssakkoa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta 3.000 euroa.

Työtuomioistuin hylkää kanteen muilta osin.

Asianosaiset saavat itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Jalanko, Virtanen, Nyyssölä, Lehto ja Koskinen jäseninä. Sihteeri on ollut Engblom.

Tuomio on yksimielinen.