9.11.2010

Vaatimukset

Suomen Farmasialiitto ry on vaatinut, että työtuomioistuin

• vahvistaa, että farmaseutti A:lla on oikeus Porin VIII Länsi-Porin apteekin hänelle tammi-maaliskuussa 2004 maksamaan äitiysajan palkan erotukseen farmaseuttisen henkilöstön työehtosopimuksen 17 §:n nojalla,

• vahvistaa, että farmaseutti A:lla on oikeus äitiysajan palkan erotukseen Porin VIII Länsi-Porin apteekilta ajalta 27.4.2006–27.6.2006 työehtosopimuksen 17§:n nojalla,

• tuomitsee Porin VII Länsi-Porin apteekin hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta, ja

• tuomitsee Apteekkien Työnantajaliitto ry:n hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

Suomen Farmasialiitto ry on lisäksi vaatinut Apteekkien Työnantajaliitto ry:n ja Porin VII Länsi-Porin apteekin velvoittamista yhteisvastuullisesti korvaamaan Suomen Farmaseuttiliitto ry:n oikeudenkäyntikulut laskun mukaan laillisine viivästyskorkoineen 30 päivän kuluttua tuomion antamisesta.

Perusteet

A on työskennellyt Porin VIII Länsi-Porin apteekin palveluksessa farmaseuttina 15.5.2000 alkaen. Hän on jäänyt työsuhteensa aikana äitiys- ja vanhempainlomalle ajaksi 15.1.2004 -22.11.2004 ja ilmoittanut olevansa työstä poissa ainakin puolitoista vuotta. Työnantaja maksoi A:lle kahden kuukauden äitiysajan palkan erotuksen tammi-maaliskuulta 2004 yhteensä 1045 euroa.

Syksyllä 2005 A ilmoitti olevansa hoitovapaalla 23.11.2004 alkaen 10.3.2007 saakka, jolloin lapsi täyttäisi kolme vuotta. Talvella 2006 A ilmoitti uudesta äitiys- ja vanhempainlomasta 27.4.2006–9.3.2007. Hän jäi tämän jälkeen uudelle hoitovapaalle, jolta hän ilmoitti palaavansa työhön 15.6.2009 toisen lapsen täyttäessä kolme vuotta.

A palasi kummankin vanhempainlomansa jälkeen hoitovapailtaan työhön työnantajan pyynnöstä ajaksi 18.7.–19.8.2005, 2.-13.7.2007 ja 17.–21.9.2007. Työssäolon jälkeen A jatkoi sovittuja hoitovapaitaan. A irtisanoi työsuhteensa päättymään 31.5.2009 ennen toisen hoitovapaan päättymistä.

Työnantaja vaati syys- ja lokakuussa 2009 A:lta vuonna 2004 maksamaansa äitiysajan palkan erotusta 1045 euroa takaisin, koska tämä ei ollut työnantajan käsityksen mukaan palannut perhevapaiden jälkeen takaisin työhön eikä hän siten ollut oikeutettu saamaan maksettua etuutta itselleen. Työnantaja ei ole maksanut A:lle äitiysajan palkkaa vuonna 2006, koska työnantaja katsoi, että A oli hoitovapaalla ja aikaisempi ilmoitus hoitovapaasta kumoaa äitiyslomapalkan maksuvelvoitteen.

A on sopinut työnantajan kanssa työssäolosta viiden viikon ajan kesällä 2005. Tämä on merkinnyt työhön paluuta vuonna 2004 pidetyn vanhempainloman jälkeen ja hoitovapaan aikana. Työehtosopimuksen sanamuodosta tai soveltamisohjeista ei ilmene, että työhön paluun tulisi tapahtua välittömästi vanhempainloman päättymisen jälkeen eikä myöskään, että työssä tulisi olla pysyvästi tai tietty minimiaika, vaikka Suomen Farmasialiitto ry on ymmärtänyt omissa ohjeissaan työhön paluun edellyttävän enemmän kuin yksittäisen työvuoron tekoa. Näin ollen A:n tekemä yli kuukauden kestänyt apteekkarin lomasijaisuus kesällä 2005 on merkinnyt määräaikaista työhön paluuta 2004 päättyneen vanhempainloman jälkeen ja siten työhön paluuta työehtosopimuksessa tarkoitetussa mielessä.

A ilmoitti talvella 2005-2006 jäävänsä uudelle äitiyslomalle 27.4.2006 lukien. Myös tällöin A täytti työehtosopimuksen edellytykset, koska hän ilmoitti äitiyslomasta ajoissa, työsuhde oli kestänyt yhdeksän kuukautta ja hän palasi työhön kolmeksi viikoksi vuonna 2007.

Työehtosopimuksen määräys on selvä. Sitä on tullut tulkita sanamuodon mukaan, ja työnantajan olisi tullut myös toimia sen mukaisesti. Työnantaja on rikkonut tahallaan työehtosopimusta, kun se on vaatinut A:lta vuonna 2004 maksamaansa äitiysajan palkkaa takaisin syyskuussa 2009 ja kun se ei ole maksanut A:lle äitiysajan palkan erotusta vuonna 2006.

Työnantaja on toiminut Apteekkien Työnantajaliitto ry:stä saamiensa ohjeiden mukaisesti. Työnantajaliitto on osallistunut aktiivisesti jäsenyrityksen työehtosopimuksen rikkomiseen omilla työehtosopimuksen vastaisilla kannanotoillaan ja ohjeillaan. Työnantajaliitto on siten laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Vastaus kannevaatimuksiin

Apteekkien Työnantajaliitto ry ja Porin VIII Länsi-Porin apteekki ovat kiistäneet kanteen ja vaatineet sen hylkäämistä.

Apteekkien Työnantajaliitto ry ja Porin VIII Länsi-Porin apteekki ovat vaatineet Suomen Farmasialiitto ry:n velvoittamista korvaamaan niiden oikeudenkäyntikulut laillisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä.

Kanteen kiistämisen perusteet

Farmaseuttisessa työehtosopimuksessa oleva määräys niin sanotun erotuspalkan maksamisesta on kanteessa mainittuna aikana tarkoittanut, että äitiysvapaalle lähtevälle työntekijälle on maksettu palkan ja äitiyspäivärahan erotus kahdelta kuukaudelta sillä edellytyksellä, että hän palaa työhön sen jälkeen kun nyt alkavien perhepoliittisten poissaolojen ajanjakso päättyy. Äitiys- ja vanhempainrahakaudet sekä hoitovapaa-aika seuraavat ajallisesti kiinteästi toisiaan, joten vakiintuneesti on tulkittu sanamuodon "palaa... jälkeen työhön" tarkoittavan paluun tapahtuneen vasta silloin, kun henkilö on palannut pysyväisluonteisesti työhön ilman tarkoitusta jatkaa kyseistä perhevapaa-ajanjaksoa työjakson jälkeen.

Apteekkien Työnantajaliitto ry on vakiintuneesti ohjeistanut jäseniään edellä kerrotulla tavalla. Satunnaisten työkeikkojen tekeminen perhevapaiden aikana ei ole työnantajaliiton tulkinnan mukaan tarkoittanut työhön palaamista työehtosopimuksen erotuspalkan maksamista koskevien määräysten osalta.

Farmaseuttisen työehtosopimuksen samoin kuin apteekkien teknisen henkilökunnan työehtosopimuksen sanamuotoa on nyt puheena olevalta osalta muutettu syksyn 2002 työehtosopimusneuvotteluiden yhteydessä siten, että erotuspalkan maksuedellytykseksi asetettiin se, että työntekijä todella palaa perhevapaan jälkeen työhön. Aikaisemmin erotuspalkka maksettiin pelkästään sillä perusteella, että äitiysvapaalle lähtevä työntekijä ilmoitti työnantajalleen aikovansa palata perhevapaan jälkeen takaisin työhön. Muutoksella on nimenomaisesti haluttu korostaa perhevapaalla olijan pysyväisluonteista paluuta siihen tehtävään, josta hän perhevapaalle lähti.

A on ollut yhdenjaksoisesti perhepoliittisilla vapailla 15.1.2004 alkaen työsuhteensa päättymiseen saakka. Keikkaluonteiset työjaksot vuonna 2005 ja 2007 eivät täytä työhön palaamisen edellytystä, sillä näiden keikkojen ajan hän on ollut tavanomaisesti hoitovapaalla, eikä työehtosopimuksen sanamuodon määräys palaamisesta työhön perhevapaan jälkeen näin ollen täyty.

A:n aloittaessa uuden äitiysvapaan keväällä 2006 on farmaseuttisen henkilöstön työehtosopimuksessa mainittu maksuedellytyksenä äitiysvapaalla oleminen. Vakiintunut tulkinta kuitenkin on ollut, että erotuspalkka maksetaan työntekijän lähtiessä äitiysvapaalle nimenomaisesti työstä eikä siis välittömästi uutta äitiysrahakautta edeltävältä hoitovapaalta ilman, että hän olisi hoitovapaan ja uuden äitiysvapaan välisenä aikana työssä.

A on siirtynyt uudelle äitiysvapaalle suoraan edeltävältä hoitovapaajaksolta olematta tässä vaiheessa työssä. A ei myöskään ole missään vaiheessa palannut takaisin työhön siinä mielessä kuin työehtosopimus tarkoittaa, sillä vuonna 2007 hän on tehnyt ainoastaan kaksi lyhyttä keikkaa ajalla 2.7. -13.7.2007 ja 17.9. - 21.9.2007. Näiden keikkojen ajan hän on ollut hoitovapaalla, eikä työehtosopimuksen sanamuodon määräys palaamisesta perhevapaan jälkeen näin ollen voi täyttyä.

Työnantajaliitto on ohjeistanut apteekkeja työehtosopimuksen sanamuodon mukaisesti. Tällaisen ohjeistuksen on saanut myös Porin VII Länsi - Porin apteekki, joten sen ei voida katsoa rikkoneen työehtosopimusta siten kuin työehtosopimuslain 7 §:ssä edellytetään.

Nyt kysymyksessä olevaa määräystä on pitkään sovellettu työnantajaliiton kannan mukaisesti ilman, että Suomen Farmasialiitto ry olisi asiasta ollut eri mieltä. Näin ollen kyseistä työehtosopimusmääräystä ei voida pitää siinä määrin yksiselitteisenä, että työnantajaliiton olisi tullut poiketa aikaisemmasta soveltamisohjeestaan. Apteekkien Työnantajaliitto ry:n ei siten voida katsoa laiminlyöneen asiassa valvontavelvollisuuttaan.

Perustelut

Tausta ja erimielisyys

Porin VIII Länsi-Porin apteekin palveluksessa vuoden 2000 toukokuusta lukien ollut farmaseutti A on ollut äitiys- ja vanhempainlomalla 15.1.2004 - 22.11.2004 ja tämän jälkeen hoitovapaalla 23.11.2004 alkaen. Hoitovapaalla A oli ilmoittanut olevansa 10.3.2007 asti. Hoitovapaansa aikana A oli ilmoittanut uudesta äitiys- ja vanhempainlomasta 27.4.2006 - 9.3.2007, minkä jälkeen hän oli jäänyt uudelle hoitovapaalle, jolta hän oli ilmoittanut palaavansa työhön 15.6.2009. A oli irtisanonut työsuhteensa päättymään 31.5.2009.

Ensimmäisen hoitovapaansa aikana A oli työssä 18.7. - 19.8.2005 sekä toisen hoitovapaansa aikana 2. -13.7.2007 ja 17. - 21.9.2007.

Työnantaja on maksanut A:lle työehtosopimuksen 17 §:n 3. kohdan mukaisesti kahdelta kuukaudelta palkan ja sairausvakuutuslain mukaisen äitiysrahan erotuksen vuonna 2004 äitiysloman ajalta. A:n irtisanoutumisen jälkeen työnantaja on vuoden 2009 syksyllä ilmoittanut perivänsä maksetun palkan ja sairausvakuutuslain mukaisen erotuksen takaisin, koska A ei ollut työehtosopimuksen edellä mainitussa kohdassa edellytetyin tavoin palannut työhön vanhempain- ja hoitovapaan jälkeen. Työnantaja on myös kieltäytynyt maksamasta A:lle työehtosopimuksen 17 §:n mukaista palkan ja sairausvakuutuslain äitiysrahan erotusta vuoden 2006 huhtikuussa alkaneelta äitiysloman ajalta. Työnantajapuolen mukaan työnantajalla ei ollut velvollisuutta maksaa mainittua palkan ja sairausvakuutuslain mukaista erotusta, koska A oli lähtenyt äitiyslomalle hoitovapaalta eikä työehtosopimuksessa edellytetyin tavoin työstä, eikä A näidenkään vapaiden jälkeen ollut palannut työhön työehtosopimuksessa tarkoitetulla tavalla.

Esitetty näyttö

Erityisalojen toimihenkilöliitto ERTO ry:n neuvottelupäällikkö B on työskennellyt Suomen Farmasialiitto ry:ssä neuvottelupäällikkönä vuosina 1983 - 2005 ja toiminut tuona aikana työehtosopimusneuvotteluissa liiton pääneuvottelijana. Vuonna 2003 lapsen syntymää koskevan työehtosopimuksen 17 §.n 3. kohtaa oli muutettu työnantajapuolen aloitteesta siten, että palkan ja sairausvakuutuslain mukaisen äitiysrahan maksamisen edellytykseksi sovittiin työntekijän palaaminen vanhempain-, adoptio- tai hoitovapaan jälkeen työhön. Aikaisemmassa työehtosopimuksessa palkan ja äitiysrahan erotuksen maksamisen edellytyksenä oli, että työntekijä ilmoitti palaavansa töihin määräyksessä mainittujen vapaiden jälkeen. Syynä muutokselle oli ollut se, että käytännössä oli esiintynyt tapauksia, joissa työntekijä oli ilmoittanut äitiyslomalle jäädessään palaavansa työhön, vaikka hänellä ei tosiasiassa ollut tarkoitustakaan palata vapaiden jälkeen työhön. Koska alalla oli työvoimapulaa, oli muutoksella haluttu myös sitouttaa työntekijä työsuhteen jatkamiseen määräyksessä mainittujen vapaiden jälkeen.

Uudesta määräyksestä sovittaessa ei keskusteltu siitä, miten pitkään työntekijän tulisi paluun jälkeen olla työssä. Neuvotteluissa tuli esille se, että työntekijällä voi olla useita äitiyslomia peräkkäin, ja tällöin hänellä on oikeus palkan ja äitiysrahan erotukseen, jos hän palaa näiden lomien jälkeen työhön. Muutoksen jälkeen työnantaja- ja työntekijäpuoli tekivät omat muutosta koskevat ohjeensa ja järjestivät oman koulutuksensa. Koulutuksessa korostettiin sitä, että uusi määräys edellytti fyysistä työhön palaamista. B on omassa koulutuksessaan esittänyt, että paluu työhön yhdeksi päiväksi ei riittänyt työehtosopimuksen mukaisen palkan ja äitiysrahan erotuksen saamiselle. Liittojen välillä ei ole ollut käsiteltävänä erimielisyyksiä, jotka olisivat koskeneet kysymyksessä olevan erotuksen maksamista. Käytännössä erotus on maksettu, jos työntekijä on palannut äitiysloman jälkeen työhön.

Apteekkien Työnantajaliitto ry:n toimitusjohtaja C on osallistunut farmaseuttisen henkilöstön työehtosopimusta koskeneisiin neuvotteluihin 1990-luvun alusta lähtien. Työehtosopimuksen 17 §:n 3. kohtaan vuonna 2003 tehdyn muutoksen syystä ja asiaa koskeneista työehtosopimusneuvotteluista C on kertonut samalla tavoin kuin B. Työehtosopimusneuvotteluissa ei keskusteltu sijaisuuksien tekemisestä työehtosopimuskohdassa mainittujen vapaiden aikana. Työnantajaliitto on jäsenneuvonnassaan lähtenyt siitä, että työehtosopimuksen 17 §:n 3. kohdan mukaisella työhön paluulla tarkoitetaan työhön palaamista työntekijän ilmoittamien vapaiden päättymisen jälkeen.

Kun työehtosopimuksen mainittua määräystä vuonna 2007 muutettiin siten, että määräyksen sanonta "äitiysvapaalla tai adoptiovapaalla olevalle" muutettiin muotoon "äitiysvapaalle tai adoptiovapaalle lähtevälle", tarkoitus ei C:n mukaan ollut muuttaa määräyksen sisältöä, vaan kysymys oli vain työehtosopimuksen selkeyttämisestä. Jos työntekijä tulee hoitovapaalla ollessaan uudelleen raskaaksi, hän ei täytä mainittua työehtosopimuksen edellytystä. Hän ei lähde vapaalle työstä, ja poissaolon syykin on aikaprioriteettiperiaatteen mukaisesti ensiksi alkanut hoitovapaa.

Arviointi ja johtopäätökset

Työehtosopimuksen 17 §:n 3. kohdan määräys on muutettu nykyiseen muotoonsa vuonna 2003 käydyissä neuvotteluissa, jolloin edellytykseksi palkan ja äitiysrahan erotuksen maksamiselle asetettiin työhön palaaminen, kun aikaisemman sopimuksen mukaan erotuksen saamisen edellytyksenä oli ilmoittaminen työhön paluusta mainittujen vapaiden jälkeen. Määräyksestä sovittaessa ei ole keskusteltu siitä, kuinka pitkään työntekijän tulee paluun jälkeen olla työssä, eikä myöskään siitä, täyttyykö työhön paluun edellytys niissä tapauksissa, joissa työntekijä on sopimuksessa mainittujen vapaiden aikana tilapäisesti työssä.

Määräyksen sanamuodon mukaan äitiys- tai adoptiovapaalla olevalle työntekijälle maksetaan palkan ja sairausvakuutuslain mukaisen äitiysrahan erotus, jos työntekijä palaa vanhempain-, adoptio- tai hoitovapaan jälkeen työhön. Määräyksessä käytetyllä tai-sanalla työtuomioistuimen mielestä ilmaistaan vaihtoehtoisia työhön paluun ajankohtia, jotka voivat oikeuttaa palkan ja äitiysrahan erotukseen. Sanamuodosta ei voida johtaa sellaista tulkintaa, että kysymyksessä oleva erotus maksetaan vain niissä tapauksissa, joissa työhön palataan vanhempainvapaan ja sitä seuranneen hoitovapaan päättymisen jälkeen. Päinvastoin sanamuoto työtuomioistuimen mielestä soveltuu myös tapauksiin, joissa työntekijä palaa työhön vanhempainvapaan jälkeen ja jatkaa mahdollista hoitovapaata työssäolon jälkeen. Työehtosopimuksen soveltamispiirissä ei ole myöskään näytetty syntyneen sellaista yhtenäistä vakiintunutta soveltamiskäytäntöä, joka olisi tältä osin muodostunut sopijapuolten yhteisesti hyväksymäksi, määräyksen sanamuodosta poikkeavaksi tulkinnaksi.

A on palannut ensimmäisen äitiys- ja vanhempainvapaansa päättymisen jälkeen työhön hoitovapaalta, joka on tosiasiallisesti keskeytynyt työssäolon ajaksi. A:n työssäolojakso on tuolloin kestänyt runsaan kuukauden. Työehtosopimusosapuolet ovat olleet yksimielisiä siitä, ettei aivan lyhyt työssäolo sopimusmääräyksessä mainittujen vapaiden jälkeen täytä määräyksessä sovittua työhönpaluun edellytystä. Muun selvityksen puuttuessa työtuomioistuin katsoo, että edellä mainittua työssäoloa voidaan pitää kestoltaan sellaisena, että se on täyttänyt määräyksessä tarkoitetun edellytyksen. Näin ollen A:lla on oikeus kanteessa vaadittuun palkan ja äitiysrahan erotukseen tammi-maaliskuulta 2004.

Vuonna 2006 voimassa olleen työehtosopimuksen mukaan kysymyksessä oleva palkan ja äitiysrahan erotus maksetaan äitiys- tai hoitovapaalla olevalle työntekijälle. Määräyksessä ei edellytetä äitiysvapaalle jäämistä työstä. Työtuomioistuin on eräissä eri alojen vastaavansisältöisten äitiys- ja synnytyslomanpalkkamääräysten tulkintaa koskevissa tuomiossaan katsonut työntekijällä olevan oikeus vaadittuun palkkaan myös niissä tapauksissa, joissa uudelle äitiyslomalle oli jääty edelliseltä hoitovapaalta palaamatta välillä työhön (TT 1997-27, 1999-23 ja 1999-24).Työtuomioistuimelle ei ole esitetty selvitystä myöskään siitä, että farmaseuttista henkilöstöä koskevaa työehtosopimusta olisi käytännössä vakiintuneesti sovellettu siten, että palkan- ja äitiysrahan erotusta ei makseta, jos äitiyslomalle jäädään hoitovapaalta. Näin ollen sopimusmääräystä on tulkittava sen sanamuodon mukaan.

Kun A on 27.4.2006 - 9.3.2007 pitämänsä äitiys- ja vanhempainvapaan jälkeen palannut hoitovapaalta työhön ajaksi 2. - 13.7.2007 ja 17. - 21.9.2007, voidaan hänen näiden työssäolojaksojen pituus huomioon ottaen edellä todetuilla perusteilla katsoa täyttäneen työehtosopimuksen mukaiset edellytykset palkan ja sairausvakuutuslain mukaisen äitiysrahan erotuksen saamiselle myös kanteessa vaaditulta ajalta 27.4. - 27.6.2006

Työehtosopimuksen rikkominen

Koska kysymys A:n oikeudesta palkan ja sairausvakuutuslain mukaisen äitiysrahan erotukseen kanteessa vaadituilta ajoilta on ollut tulkinnanvarainen ja Porin VIII Länsi-Porin apteekki on menetellyt asiassa Apteekkien Työnantajaliitto ry:n ohjeiden mukaisesti, ei Porin VIII Länsi-Porin apteekin voida katsoa rikkoneen työehtosopimusta työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

Asian tulkinnanvaraisuuteen nähden myöskään Apteekkien Työnantajaliitto ry:n ei voida katsoa laiminlyöneen asiassa valvontavelvollisuuttaan.

Oikeudenkäyntikulut

Asia on ollut siinä määrin epäselvä, että asianosaisilla on ollut perusteltua aihetta tähän oikeudenkäyntiin. Tämän vuoksi työtuomioistuin työtuomioistuimesta annetun lain 33a §.n nojalla katsoo, että asianosaiset saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että

• A:lla on oikeus Porin VIII Länsi-Porin apteekin hänelle tammi-maaliskuussa 2004 maksamaan äitiysajan palkan erotukseen farmaseuttisen henkilöstön työehtosopimuksen 17 §:n nojalla
• A:lla on oikeus äitiysajan palkan erotukseen Porin VIII Länsi-Porin apteekilta ajalta 27.4.2006–27.6.2006 työehtosopimuksen 17 §:n nojalla.

Kanne hylätään enemmälti.

Asianosaiset saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Jalanko, Sutela, Rautiainen, Salonen ja Suokas jäseninä. Sihteeri on ollut Laurila.

Tuomio on yksimielinen.