8.5.2008

Vaatimukset

Erityisalojen Toimihenkilöliitto ERTO ry on vaatinut, että työtuomioistuin

vahvistaa Capgemini Finland Oy:n palveluksessa konsulttina työskentelevällä A:lla olevan oikeuden tietotekniikan palvelualaa koskevan työehtosopimuksen 23 §:n 2 kohdan mukaiseen matka-aikakorvaukseen,

tuomitsee Teknologiateollisuus ry:n työehtosopimuslain 9 §:n nojalla hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä,

velvoittaa Capgemini Finland Oy:n suorittamaan A:lle maksamatta jätettyä matka-aikakorvausta 131,85 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen laskettuna 105,48 euron erälle 1.11.2005 lukien ja 26,37 euron erälle 1.7.2007 lukien, ja

velvoittaa Teknologiateollisuus ry:n korvaamaan Erityisalojen Toimihenkilöliitto ERTO:n oikeudenkäyntikulut korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antamisesta.

Perusteet

A on työskennellyt Capgemini Finland Oy:n palveluksessa konsulttina 15.6.1998 lähtien. Hänen työsuhteensa ehdoissa ei ole millään tavalla otettu huomioon vapaa-aikana tapahtuvaa matkustamista eikä hänen kanssaan ole sovittu vapaa-aikana tapahtuvan matkustamisen korvaamisesta erikseen. Toisaalta A:n työ ei ole luonteeltaan sellaista, että hän voisi itsenäisesti päättää työaikansa sijoittelusta ja siitä, mihin ajankohtaan hän ajoittaa työtehtäviinsä liittyvän matkustamisen.

A on tehnyt seuraavat kaksi työmatkaa, joiden aikana hän on joutunut matkustamaan vapaa-ajallaan eli kello 8 - 16 ulkopuolella, 31.10.2005 Ylivieskaan kello 6 - 18.15 ja 6.6.2007 Tampereelle kello 7.15 - 16.15. Työnantaja ei ole maksanut A:lle näiltä matkoilta matka-aikakorvausta yhteensä 131,85 euroa.

Riidanalainen sopimusmääräys on sillä tavalla selvä ja riidaton, että vapautuakseen pääsääntönä voimassa olevasta matka-ajan korvaamisesta työnantajan on joko toimittava aktiivisesti eli otettava se huomioon työsuhteen ehdoissa ja todettava se työntekijän kanssa tai työntekijän tehtävän on oltava luoteeltaan niin poikkeuksellisen itsenäinen, ettei korvausvelvollisuutta tämän vuoksi synny. Toimihenkilöliitto on tämän mukaisesti heti sopimusmääräyksen tultua voimaan myös tiedottanut asiasta jäsenistölleen.

Teknologiateollisuus ry ei ole mainituista seikoista huolimatta huolehtinut siitä, että Capgemini Finland Oy olisi sopimusmääräyksen tultua voimaan ottanut vapaa-aikana tapahtuvan matkustamisen huomioon A:n työsuhteen ehdoissa hänen kanssaan sovittavin tavoin ja että yhtiö olisi tämän jälkeen maksanut A:lle sopimusmääräyksen mukaista matka-aikakorvausta. Tämän vuoksi Teknologiateollisuus ry on laiminlyönyt työehtosopimuslain 9 §:ssä tarkoitetun valvontavelvollisuutensa.

Vastaus kannevaatimuksiin

Teknologiateollisuus ry on vastauksessaan, johon Capgemini Finland Oy on osaltaan yhtynyt, kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä sekä Erityisalojen Toimihenkilöliitto ERTO ry:n velvoittamista korvaamaan Teknologiateollisuus ry:n ja Capgemini Finland Oy:n oikeudenkäyntikulut korkolain 4 §:n mukaisine korkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antamisesta.

Kanteen kiistämisen perusteet

Capgemini Finland Oy on huomioinut A:n palkassa ja muissa työnsuhteen ehdoissa matka-ajan palkan. Lisäksi työnantaja on todennut useissa paikallisissa keskusteluissa asian sekä A:n, muiden konsulttien että myös luottamusmiehen kanssa. Yhtiö on toiminut asiassa työehtosopimuksen 23 §:n sekä 2a että 2b kohdan määräyksen mukaisesti eikä vastaajaliitto ole laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

A:n palkka on koko työsuhteen ajan ollut yli työehtosopimuksen mukaisten vähimmäispalkkojen. Esimerkiksi työsuhteen alkaessa vuonna 1998 A:n palkka on ollut 12.000 markkaa kuukaudessa. Samaan aikaan hänen vaativuusryhmänsä C vähimmäispaikka oli 8.750 markkaa kuukaudessa. Tällä hetkellä A:n kiinteä kuukausipalkka on 4.166 euroa, vaikka työehtosopimuksen vähimmäistaso hänen kohdallaan olisi 2.500 euroa kuukaudessa. Vastaavissa tehtävissä (Senior Consultant, Application Consultancy) toimii useita muitakin henkilöitä, joiden palkka on 3.500 - 4.100 euroa kuukaudessa. Heidän kanssaan asia on vuonna 2004 voimaan tulleen työehtosopimusmuutoksen vuoksi todettu työsopimuksessa. Työnantaja ei ole kuitenkaan nähnyt tarvetta muuttaa taannehtivasti vanhoja työsopimuksia, koska asiaa on pidetty muutoinkin selvänä.

Nykyinen työehtosopimusmääräys matka-ajan palkan maksamisesta perustuu välityslautakunnan päätökseen. Välityslautakunnan päätöksen mukaan on perusteltua, että myös vapaa-aikana tapahtuvan työhön liittyvän matkustamisen periaatteet todetaan työnantajan ja työtekijän välillä ensisijaisesti jo työsopimusta solmittaessa, mutta mikäli näin ei ole tehty, toteaminen olisi mahdollista myös työsuhteen aikana, jos tarvetta siihen ilmenee. Siitä miten asia tulee huomioida ja miten se tulee nimenomaisesti "todeta" ei välityslautakunnan ratkaisussa löydy mainintaa. Lähtökohta onkin se, että asiasta päättää viimekädessä työnantaja.

Koska määräys koski myös jo aiemmin solmittuja työsuhteita, niin työnantajaliitto lähetti asiasta jäsentiedotteen. Sen mukaan matka-ajan huomioiminen voi olla muutakin kuin palkassa mitattava työsuhteen ehto. Jos palkka on yli työehtosopimuksen vähimmäistason, niin on perusteltua syytä olettaa, että matkustaminen on huomioitu työsuhteen ehdoissa. Työnantajaliitto kehotti alan yrityksiä toteamaan asian niiden työntekijöiden kanssa, jotka matkustavat kotimaassa vapaa-aikanaan. Päätöksen vuoksi useat yritykset ottivat työsopimusmallilomakkeeseen asiasta nimenomaisen maininnan.

Asianosaisliitot olivat joulukuussa 2002 yhtä mieltä siitä, että alalla oli työntekijöitä, joiden työsuhteen ehdoissa matkustaminen oli huomioitu. Työnantajaliiton mielestä A:n työsuhde on tästä tyypillinen esimerkki eli itsenäinen asiakkaiden luona tapahtuva konsultointi, johon sisältyy erilaisia palkitsemisjärjestelmiä.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet
1. A:n työsopimus 15.6.1998
2. ERTO:n tiedote vuodelta 2004
3. Tietoalojen Liitto ry:n tiedote 16.5.2007

Vastaajapuolen kirjalliset todisteet
1. Työnantajaliiton ohjeet tammikuussa 2004
2. Asianosaisliittojen yhteinen näkemys 2.12.2002

Kantajan henkilötodistelu
1. Konsultti A
2. ERTO:n entinen puheenjohtaja B
3. ERTO:n entinen lakimies C
4. Pääluottamusmies, tietotekniikkakonsultti D

Vastaajapuolen henkilötodistelu
1. Finanssialan Keskusliitto ry:n asiantuntija E
2. Capgemini Oy:n henkilöstöjohtaja F
3. Capgemini Oy:n palvelupäällikkö G
4. Capgemini Oy:n palvelupäällikkö H

Perustelut

Erimielisyys

A:n työsuhteessa sovellettavan tietotekniikan palvelualan työehtosopimuksen 23 §:n 2 kohdan mukaan milloin työntekijä matkustaa työnantajan määräyksestä työtuntijärjestelmän mukaisena vapaa-aikanaan, maksetaan matkustamiseen käytetyltä ajalta korvauksena peruspalkkaa. Vapaa-aikana matkustamista ei työntekijälle kuitenkaan korvata, jos a) vapaa-aikana tapahtuvan matkustamisen korvaaminen on otettu huomioon työsuhteen ehdoissa ja tämä on todettu työntekijän kanssa työsopimusta tehtäessä tai myöhemmin, tai b) työntekijällä on itsenäinen mahdollisuus päättää työajan sijoittelusta eivätkä työtehtävät määritä, milloin työntekijä aloittaa taikka lopettaa matkustamisen.

Asianosaisten välillä vallitsee erimielisyys siitä, onko A:lla oikeus työehtosopimuksen mukaiseen matka-aikakorvaukseen vapaa-aikana tapahtuneesta matkustamisesta. Työnantajapuolen mukaan A:n työsuhteessa tulevat sovellettaviksi sekä a että b kohdan määräykset, joten korvausta ei hänelle kuulu maksaa.

Sopimuksen tarkoituksesta esitetty selvitys

ERTO:n puheenjohtajana vuosina 2002 - 2005 toimineen B:n mukaan työehtosopimuksen 23 §:n määräys matka-ajan palkan maksamisesta perustuu välityslautakunnan päätökseen vuodelta 2003. ERTO:n vaatimus oli ollut, että luottamusmiehen ja työnantajan tulee todeta, onko toimihenkilön kanssa aikoinaan todettu se, sisältyykö palkkaan korvaus vapaa-aikana matkustamisesta vai ei. Lautakunta kuitenkin päätti asian niin, että tämä asia on todettava työnantajan ja toimihenkilön välillä. Työehtosopimusmääräyksen mukaan vapaa-aikana tapahtuvasta matkustamisesta maksetaan korvaus. Tätä oikeutta voi rajoittaa tehtävän itsenäisyys tai se, että matkustaminen on sovittu otettavaksi huomioon työsopimuksen ehdoissa ja tämä on todettu työntekijän kanssa työsopimusta solmittaessa tai myöhemmin työsuhteen aikana esimerkiksi vapaa-aikamatkustamisen lisääntyessä. Pelkkä työnantajan yksipuolinen toteaminen ei tässä suhteessa ole riittävä. Työnantajalla on todistustaakka siitä, että asiasta on asianmukaisesti sovittu. Edelleen B:n mukaan tehtävää voidaan pitää työehtosopimuksessa tarkoitetulla tavalla itsenäisenä, jos toimihenkilö voi matkustaa ilman, että työnantaja tai asiakas siihen vaikuttaa.

Erton lakimiehenä toimineen C:n kertoman mukaan toimihenkilöliitto on tulkinnut matka-aikakorvausmääräystä koulutuksessaan ja ohjeistuksessaan siten, että työntekijän vapaa-aikana matkustamisesta tulee pääsäännön muukaan maksaa yksinkertainen peruspalkka matkustusajalta. Määräyksen poikkeuksen mukaan matka-aikaa ei korvata, jos työntekijä on niin itsenäisessä asemassa, että hän pystyy täysin omaehtoisesti päättämään liikkumisestaan ilman, että työnantaja tai asiakas siitä määrää. Tällainen toimihenkilö voi olla esimerkiksi myyntiedustaja, joka ei ole raportointivelvollinen menemisistään. Toinen poikkeus on se, että työnantaja ja työntekijä sopivat työsopimusta solmittaessa tai sen aikana, että matka-aikakorvaus kuuluu kuukausipalkkaan ja kuukausipalkka ylittää työehtosopimuksen tehtävän mukaiset palkat. Työsuhteen aikana tämä tulee kysymykseen esimerkiksi tehtävien tai palkkauksen muuttuessa. Työnantajan yksipuolisella toteamuksella, että palkassa olisikin otettu huomioon matka-ajan korvaus, ei ole mahdollista muuttaa työsuhteen ehtoja tältä osin, vaan asiasta on neuvoteltava ja sovittava työntekijän kanssa. C:n mukaan työnantajaliiton kanta oli pitkään ollut epäselvä, kunnes vuonna 2006 oli käynyt ilmi, että tulkinnasta vallitsi erimielisyys.

Vuoden 2003 työehtosopimusneuvotteluja työnantajapuolelta vetäneen E:n mukaan matka-ajan palkkaa maksetaan sopimuksen mukaan muiden ehtojen täyttyessä silloin, kun työnantaja määrää työntekijän matkalle hänen vapaa-aikanaan. Vapaa-aikana matkustamista ei korvata, jos tällainen matkustaminen on otettu huomioon työsuhteen ehdoissa. Työnantaja aika pitkälle yksipuolisesti päättää, miten se huomioidaan palkassa tai kokonaistyöehdoissa muulla tavoin esimerkiksi joustavana työaikana, luontoisetuina tai autoetuna. Huomioiminen työehdoissa ei tarkoita asiasta sopimista, vaan sitä, että työnantajan pitäisi pyrkiä viestimään asia työntekijälle. Mikäli vapaa-aikana tapahtuvan matkustamisen korvaamisen periaatteita ei ole todettu työsopimusta solmittaessa, toteaminen on mahdollinen myös työsuhteen aikana, jos tarvetta siihen ilmenee. Sopimus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että toteaminen edellyttäisi samalla palkan korottamista. Järjestelmä perustuu sille, että asiasta neuvotellaan, sen jälkeen käydään tarvittaessa erimielisyysneuvottelut ja viime kädessä asia voidaan viedä työtuomioistuimen ratkaistavaksi. Liittojen yhteinen 2.12.2002 päivätty lausuma oli laadittu työnantajapuolen aloitteesta ja turvaksi takautuvia vaatimuksia vastaan. Se oli tarkoitettu otettavaksi sopimuksen allekirjoituspöytäkirjaan, mutta ERTOn vastustettua se oli otettu sovitteluasiakirjoihin.

Edelleen E:n mukaan suorittavan tason tehtäviä tekevällä toimihenkilöllä on oikeus matka-ajan korvaukseen, jos työnantaja määrää hänet matkustamaan vapaa-ajallaan. Jos työ on järjestetty niin, että työnantaja ei voi valvoa työaikaa tai jos työnantajan tehtävänä ei ole määrätä yksittäisistä matkoista, ei matka-aikaa korvata.

A:n työtehtävät ja matkustaminen

A on työtuomioistuimessa kertonut työskennelleensä yhtiössä aluksi noin kaksi vuotta ohjelmoijana ja sen jälkeen suunnittelijana. Hän on ollut viidessä pienessä projektissa projektipäällikkönä. Pääsääntöisesti A on työskennellyt yhtiön konttorilla, mutta tarvittaessa hän on matkustanut asiakkaan luokse kokouksiin tai tekemään työtä asiakkaan luona. Matkoja on ollut 1-2 kertaa viikossa ja ne on yleensä tehty projektipäällikön tai asiakkaan aloitteesta.

Yhtiössä pääluottamusmiehenä toimivan D:n mukaan yli kymmenen vuotta yhtiön palveluksessa ollut A tekee yhtiössä konsulttina asiakkaiden tietojärjestelmien kehitykseen ja ylläpitoon liittyvää suunnittelua ja kehittämistä. Yhtiön palvelupäällikkö tai projektipäällikkö ohjaa hänen työtään ja toimeksiannot tulevat asiakkailta. Yhtiön palvelu- tai projektipäällikkö sopii asiakkaan kanssa tapaamiset. Myös asiakkaat voivat ehdottaa tapaamisten ajankohtia. Konsultit eivät yhtiössä voi itsenäisesti päättää matkustamisesta.

Yhtiön henkilöstöjohtajana toimivan F:n kertoman mukaan A työskentelee yhtiössä itsenäisen asiantuntijan roolissa, jossa voi ottaa vastuuta myös muiden tehtävistä. Konsultti voi itse järjestää kotimaan työmatkansa, koska esimiehillä ei ole mahdollisuutta ohjeistaa, päättää tai seurata yhtiön konsulttien matkustamista. Konsultit ovat vastuussa työkokonaisuudesta ja projektin työaikataulun puitteissa oman työnsä suunnittelusta. He ovat itse yhteydessä asiakkaisiin ja sopivat käytännössä, miten työ toteutetaan. Yhtiössä on joustava työaika ja saldojärjestelmä. Yhtiön ohjeistuksen mukaan työntekijän ollessa kokonaisen päivän pois työstä siitä tulee ilmoittaa työnantajalle. Konsultit raportoivat tekemänsä työtunnit yhtiölle kerran viikossa.

G ja H ovat kertoneet, että yhtiön konsultit voivat itse määrätä matkustamisestaan asiakkaiden luokse. Projekteissa projektipäällikkö vastaa kokonaistoimituksesta ja konsultit saavat vastuulleen projektista osuuden, joka sovitetaan asiakkaan tarpeisiin tietyllä aikataululla. Konsultti sopii itsenäisesti asiakkaan kanssa tarvittavan määrän tapaamisia ja myös matkat kotimaassa asiakkaan luokse. Matkasuunnitelmaa ei tarvitse hyväksyttää yhtiössä tai edes ilmoittaa esimiehelle. Vapaa-aikana tapahtuvan matkustamisen matkakustannuksia ei yhtiössä, myöskään ennen vuotta 2004, ole korvattu konsulteille muuta kuin sellaisessa tilanteessa, että matkakustannuksista on asiakassopimuksen perusteella saatu yhtiölle matka-ajan kustannusten korvausta.

Matkustamisen korvaamisen huomioiminen A:n työsuhteen ehdoissa ja sen toteaminen

A on kertonut, että työehtosopimusmääräyksen voimaantulon 1.1.2004 jälkeen yhtiön henkilöstöjohtaja ilmoitti SAP-projektin osastokokouksessa noin kolmellekymmenelle toimihenkilölle, ettei työnantaja tule maksamaan heille matka-ajan korvausta perustellen asiaa sillä, että matka-ajan korvaus on otettu huomioon jo toimihenkilöiden korkeassa palkassa. A ei ollut sopinut asiasta työnantajan kanssa eikä hän ole vuoden 2004 jälkeen saanut myöskään mitään henkilökohtaisia korotuksia palkkaansa.

D:n kertoman mukaan yhtiössä korvattiin aiemmin vapaa-ajalla tapahtuva matkustaminen. Nyt kysymyksessä olevien työehtosopimusmääräysten tultua voimaan tästä luovuttiin. Myöhemmin uutta käytäntöä perusteltiin sillä, että konsulteilla on hyvät palkat. Keväällä 2004 yhtiön henkilöstöjohtaja F otti yhteyttä D:hen ja ilmoitti, ettei hän näe tarvetta ryhtyä muuttamaan kaikkien työntekijöiden olemassaolevia työsopimuksia sellaisiksi, että niissä olisi maininta matka-ajan sisältymisestä palkkaan. Uusissa työsopimuksissa on vakioteksti, että vapaa-ajalla tapahtuva matkustaminen on otettu huomioon työsuhteen ehdoissa. A:n palkka on ollut 4.166 euroa kuukaudessa ja yhtiön vastaavaa työtä tekevien konsulttien palkkataso on noin 4.000 euroa. Kaikkien konsulttien kuukausipalkkojen keskiarvo on alle 4.000 euroa.

F:n mukaan riidanalaisen määräyksen tultua voimaan vuoden 2004 alussa yhtiön silloisen henkilöstöjohtajan tekemän selvityksen mukaan yhtiön työntekijöiden palkkataso oli niin paljon korkeampi kuin alan taulukkopalkat, että se otti huomioon vapaa-aikana tapahtuvan matkustamisen korvaamisen. Asiasta tiedotettiin työntekijäpuolelle ja heidän edustajilleen yhtiössä tavanomaisesti noudatetun menettelyn mukaisesti ja yhtiön henkilöstökäsikirja päivitettiin tämän mukaisesti. Lisäksi asiasta keskusteltiin yhtiön yksikkökokouksissa. Jos yhtiö saa periä asiakkaalta asiakassopimuksen perusteella korvauksen matka-ajasta, niin silloin konsultti voi saada tämän sopimuksen perusteella korvauksen matka-ajasta. Muutoin vapaa-aikana matkustamista ei aikaisemminkaan ole konsulteille korvattu. Riidanalaisen määräyksen voimaantulon jälkeenkin yhtiön konsultit ovat sellaisessa itsenäisessä asemassa, ettei heille vapaa-aikana matkustamista ole korvattu. A:n työsuhteessa on otettu vapaa-ajalla matkustaminen samalla tavalla huomioon kuin muilla yhtiön seniorikonsulteilla. Hänen palkkansa on hyvin linjassa muiden samantasoisten konsulttien palkkauksen kanssa. Joillekin toimihenkilöille, joiden palkassa matkustamista vapaa-aikana ei ole otettu huomioon, on korvaus suoritettu.

Arviointi ja johtopäätökset

Sopijapuolet ovat 2.12.2002 allekirjoittamassaan lausumassa todenneet, että alalla on sellaisia tehtäviä ja henkilöitä, joiden palkkauksessa tai muissa työsuhteen ehdoissa on jo huomioitu tehtävän edellyttämä matkustaminen, ja että jos tehtävä on aidosti itsenäinen siten, että työntekijä itse päättää matka-ajastaan, ei matka-aikaa korvata. Uudesta työehtosopimuksesta vuonna 2003 neuvoteltaessa liitot olivat edelleen yksimielisiä siitä, että jos työntekijä päättää itsenäisesti työajan sijoittelusta eivätkä työtehtävät määritä, milloin matka alkaa tai päättyy, ei matka-ajan palkkaa makseta. Tällaisia tehtäviä olivat ainakin myynnin ja markkinoinnin tehtävät, esimies- ja johtamistehtävät sekä itsenäiset asiantuntijatehtävät systeemi- ja projektitasolla. Välityslautakunnan päätös on tältä osin liittojen yhteisen kannan mukainen.

A:n työsopimuksessa 15.6.1998 on sovittu noudatettavaksi työehtosopimuksen mukaisesta työaikaa. Yhtiön käytännön mukaan A on raportoinut työajan käytöstä kerran viikossa. A:n työhön konsulttina on muiden konsulttien tavoin kuulunut matkustamista. Hänen ei ilmeisesti ole tarvinnut sopia erikseen esimiehensä kanssa jokaisesta yksittäisestä matkasta, mutta ne ovat joka tapauksessa liittyneet kulloinkin meneillään oleviin projekteihin ja toimeksiantojen vaatimiin, yleensä asiakkaan kanssa sovittuna aikana suoritettaviin tehtäviin. Niiden matkojen luonteesta, joilta kanteessa vaaditaan matka-ajan korvausta, ei ole esitetty erityistä selvitystä. Työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että A:n tehtävä olisi sellainen työehtosopimuksessa tarkoitettu itsenäinen asiantuntijatehtävä, että hänelle sen vuoksi ei tulisi maksaa matka-ajan korvausta.

A:n työsopimuksessa ei ole nimenomaisesti sovittu siitä, miten vapaa-aikana matkustaminen korvataan. Työtuomioistuimelle esitetyn selvityksen mukaan yhtiön konsulteille on ennen riidanalaisten määräysten voimaantuloa joissakin tapauksissa maksettu vapaa-aikana matkustamisen korvausta. Näin on tapahtunut ainakin silloin, kun asiakas on yhtiön kanssa tekemänsä sopimuksen perusteella suorittanut yhtiölle matka-ajan kustannusten korvausta. Tällaiset asiakassopimukset ovat todistelun mukaan käytännössä vähentyneet. Esitetty ristiriitainen selvitys ei osoita, että matka-ajan korvaus olisi vanhan työehtosopimuksen voimassaoloaikana maksettu kaikilta vapaa-aikana tehdyiltä matkoilta.

A:n palkka on ollut Capgemini Oy:ssä vastaavissa tehtävissä toimivien toimihenkilöiden palkkoihin verrattuna keskimääräistä korkeampi ja selvästi yli työehtosopimuksen mukaisen vähimmäistason. Matka-ajan korvaus, joka uusissa työsopimuksissa on sisällytetty nimenomaisin määräyksin toimihenkilön usein A:n palkkaa alempaan palkkaan, on siten voitu huomioida myös A:n palkkauksessa, jos työehtosopimuksessa sovitut muut edellytykset ovat täyttyneet.

Uusien työehtosopimusmääräysten tultua voimaan työnantaja on ilmoittanut vanhojen työsopimusten osalta jatkavansa niitä nimenomaisesti muuttamatta entistä käytäntöä, jonka mukaan matkakorvausta ei makseta. Perusteena työnantaja on vedonnut konsulttien korkeaan palkkatasoon, jossa matkustaminen jo oli huomioitu. Asiaa on käsitelty työnantajan ja pääluottamusmiehen välillä ja se on ollut esillä yksikkökokouksissa, jollaiseen myös A on osallistunut. Asiasta on otettu määräys myös henkilöstökäsikirjaan.

Työehtosopimuksen 23 §:n 5 momentin mukaan milloin työpaikalla syntyy erimielisyyttä niiden työehtosopimusmääräysten soveltamisesta, joiden mukaan vapaa-aikana matkustamista ei korvata, noudatetaan erimielisyyden käsittelyssä työehtosopimuksen neuvottelujärjestystä koskevia määräyksiä. Näin ollen asia on otettava työpaikalla esille sillä tavoin, että korvaamatta jättämisen perusteet selvitetään työntekijälle. Toteaminen ei sen sijaan edellytä, että asiasta saavutetaan yksimielisyys eli että siitä sovitaan työnantajan ja työntekijän kesken.

Työehtosopimus edellyttää, että vapaa-aikana tapahtuvan matkustamisen korvaaminen on otettu huomioon työsuhteen ehdoissa ja tämä on todettu työntekijän kanssa. Työehtosopimuksen sanamuodon mukaan toteamisen tulee tapahtua työnantajan ja työntekijän kesken. Työehtosopimus ei kuitenkaan edellytä, että työnantajan tulisi jokaisen työntekijän kanssa erikseen asia todeta, vaan toteaminen voi tapahtua myös usean työntekijän kanssa samanaikaisesti esimerkiksi yksikkökokouksessa. Työehtosopimusta ei ole perusteita tulkita myöskään niin, että työsuhteen kestäessä toteaminen voisi tapahtua vain palkankorotuksen yhteydessä tai muita työsuhteen ehtoja muutettaessa.

Esitetty selvitys osoittaa, että Capgemini Oy:ssä on vuonna 2004 muun muassa A:n kanssa yksikkökokouksessa ja siten työehtosopimuksessa edellytetyllä tavalla todettu korvauksen huomioon ottaminen A:n työsuhteen ehdoissa.

Edellä lausutuilla perusteilla työtuomioistuin katsoo, ettei A:lla ole oikeutta vaatimaansa matka-aikakorvaukseen. Kun Capgemini Oy ei ole menetellyt asiassa työehtosopimuksen vastaisesti, myöskään Teknologiateollisuus ry ei ole laiminlyönyt työehtosopimuslain mukaista valvontavelvollisuuttaan.

Oikeudenkäyntikulut

Asia on ollut siinä määrin epäselvä, että asianosaisilla on ollut perusteltua aihetta oikeudenkäyntiin. Työtuomioistuimesta annetun lain 33 a §:n 1 momentista ilmenevän oikeusohjeen mukaan tällaisessa tapauksessa on perusteltua, että asianosaiset saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Asiaan osalliset saavat itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Tiitinen, Niskanen, Kari, Vertanen ja Vuorio jäseninä. Sihteeri on ollut Salonen.

Tuomio on yksimielinen.