19.12.2008

Vaatimukset

Rakennusliitto ry on vaatinut, että työtuomioistuin

vahvistaa, että Maalausliike Pöntinen Ky on rikkonut työehtosopimuksen 18 §:n päivärahan maksamista koskevia määräyksiä jättäessään maksamatta C:lle työehtosopimuksen mukaiset päivärahat ja että C:llä on oikeus 3.120 euron suuruiseen maksamatta jätettyyn päivärahamäärään,

vahvistaa, että Maalausliike Pöntinen Ky on rikkonut työehtosopimuksen liitteenä olevan yleissopimuksen kohdan perusoikeudet syrjimättömyyttä ja tasa-arvoista kohtelua koskevia määräyksiä syrjimällä C:tä kohtelemalla häntä epätasa-arvoisesti verrattuna suomalaisiin työntekijöihin,

tuomitsee työehtosopimuslain 7 §:n nojalla Maalausliike Pöntinen Ky ja sen vastuunalaiset yhtiömiehet A ja B maksamaan hyvityssakkoa työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta

tuomitsee työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla Suomen Maalarimestariliitto ry:n maksamaan hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

Rakennusliitto ry on lisäksi vaatinut, että Suomen Maalarimestariliitto ry, Maalausliike Pöntinen Ky ja sen vastuunalaiset yhtiömiehet A ja B velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Rakennusliitto ry:n oikeudenkäyntikulut laillisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä.

Perusteet

C on työskennellyt Maalausliike Pöntinen Ky:n palveluksessa 5.5.2005 - 25.6.2007. C on asunut työsuhteensa aikana Mikkelissä.

Hän on työskennellyt ajalla 6.4. - 30.9.2005 Heinolan Reumasäätiön sairaalan työmaalla Heinolassa. Fonecta Finderin reittioppaan mukaan matka kotoa työmaalle on 96,7 km ja se kestää noin 1 tunnin ja 49 minuuttia. Tällä työmaalla C on työskennellyt 95 päivää. Työtä on tehty neljä päivää viikossa ja perjantait ovat olleet vapaita, koska ne on tehty viikolla ”sisään”. Päivärahoja on tältä työmaalta maksamatta 95 pv x 30 euroa = 2.580 euroa.

Reumasäätiön työmaalle työnantaja oli järjestänyt maanantaiaamuisin kuljetuksen, jolla C oli muiden ohella kulkenut . Työnantaja oli järjestänyt työntekopaikkakunnalle myös majoituksen, jossa C oli ollut majoittuneena.

C on työskennellyt ajalla 12. - 16.12.2005 Lahden Hennalassa. Fonecta Finderin reittioppaan mukaan matkaa kotoa työmaalle on 134,2 km ja se kestää noin 2 tuntia 10 minuuttia. Tällä työmaalla C on työskennellyt 5 päivää. Päivärahoja on tältä työmaalta maksamatta 5 pv x 30 euroa = 150 euroa.

C on työskennellyt ajalla 18.9. - 27.10.2006 Heinolassa Kiinteistö Oy Jytinän työmaalla osoitteessa Kaskelantie 10. Fonecta Finderin reittioppaan mukaan matka kotoa työmaalla on 113,4 km ja se kestää noin 1 tuntia 59 minuuttia. Tällä työmaalla C on työskennellyt 20 päivää. Päivärahoja on tältä työmaalta maksamatta 13 pv x 30 euroa = 390 euroa.

Edellä mainituille työmaille C on mennyt työnantajansa määräyksestä eikä hän ole voinut saapua yöksi kotiin. Muille työntekijöille (mm. pääluottamusmiehelle), jotka asuvat myös Mikkelissä ja jotka ovat myös yöpyneet Heinolassa, työnantaja on maksanut päivärahaa. C on myös oikeutettu siten yhteensä 3.120 euron päivärahaan.

Työehtosopimuksen liitteenä olevan yleissopimuksen otsikon perusoikeudet alla on todettu, että yksittäisen työntekijän syrjimättömyys ja tasa-arvoinen kohtelu ovat muun ohella lähtökohtana sopimusmääräyksille. C on kroatialainen ja se on myös hänen äidinkielensä. Suomea hän puhuu hyvin huonosti. Jättämällä maksamatta C:lle päivärahat ja maksamalla suomalaisille vastaavissa olosuhteissa työtä tehneille työntekijöille päivärahat työnantaja on syrjinyt häntä perustuslain vastaisesti kansallisuuden tai etnisen alkuperän perusteella ja kohtelemalla häntä epätasa-arvoisesti suomalaisiin työntekijöihin verrattuna.

Maalausliike Pöntinen Ky:tä ja sen vastuunalaisia yhtiömiehiä on vaadittu korjaamaan työehtosopimuksen vastainen menettelynsä. Työnantaja ei kuitenkaan ole tähän suostunut. Perusoikeuksien loukkaus tulee ottaa huomioon hyvityssakkoa korottavana seikkana.

Suomen Maalarimestariliitto ry ei ollut ryhtynyt välittömästi toimenpiteisiin työehtosopimuksen määräysten vastaisen olotilan poistamiseksi, vaan se oli hyväksynyt työnantajan menettelyn puuttumatta asiaan. Työnantajaliitto on näin ollen laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Vastaus kannevaatimuksiin

Suomen Maalarimestariliitto ry, Maalausliike Pöntinen Ky sekä A ja B ovat kiistäneet kanteen ja vaatineet sen hylkäämistä sekä vaatineet Rakennusliitto ry:n velvoittamista korvaamaan vastaajien oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Kanteen kiistämisen perusteet

Työnantaja on yrityksensä ja maalausalan käytännön mukaisesti tarpeen mukaan järjestänyt työntekijöillensä sekä työpäivittäisiä kotimatkakuljetuksia että majoitusta työmaapaikkakunnilla.

Käytäntö asuntojen järjestämisestä majoituspaikoiksi perustuu työmaiden työntekijäryhmien vaihtelevaan kokoonpanoon ja käyttötarpeeseen sekä hotellimajoitusta olennaisesti alhaisempiin kustannuksiin yritykselle. Tällaisissa järjestetyissä asunnoissa voi olla majoitustilaa myös sellaisille työntekijöille, jotka omasta pyynnöstään saavat valita päivärahattoman yöpymisen sen sijaan, että käyttäisivät yöksi kotiin saapumisen mahdollistavaa työnantajan järjestämää kuljetusta.

Työehtosopimuksen 18 §:n mukainen oikeus päivärahaan edellyttää sellaista työnantajan määräämää työmatkaa kotipaikkakunnan ulkopuolelle, josta työntekijä ei voi saapua yöksi kotiin.

Ennen kanteessa mainittuja työmaita työnantajan edustaja on kertonut myös C:lle, että työnantaja on järjestänyt työpäivittäiset kotimatkakuljetukset työnantajan ajoneuvolla eikä päivärahaa makseta. C:n ei ole pitänyt yöpyä työmatkalla vaan käyttää työnantajan järjestämää kuljetusta ja yöpyä kotona. C on myöhemmin itse kysynyt, voiko hän yöpyä käyttäen työnantajan työntekijäryhmälle järjestämää majoitusta, jolloin työnantajan edustaja on vastannut hänelle, että päivärahattomasti yöpyminen on mahdollista, jos majoitustilaa on.

Riidanalaisilla työmailla on työskennellyt C:n lisäksi muitakin samoilla perusteilla niin ikään päivärahattomia työntekijöitä. Esimerkiksi kahdelle Mikkelistä olevalle työntekijälle ei päivärahaa ole maksettu. Lisäksi yhdellä Savonlinnasta ja yhdellä Mikkelistä olevalla työntekijällä on ollut on ollut oikeus päivärahaan vain osasta työpäiviä.

Kanteessa mainitulta Heinolassa sijainneelta Kiinteistö Oy Jytinän työmaalta ajalta Samardzicille on maksettu päivärahaa seitsemältä työpäivältä. Tältä työmaalta esimerkiksi yhdelle Mikkelistä olleelle työntekijälle ei ole maksettu päivärahaa, koska hänellä ei ole ollut siihen oikeutta.

C:lle on maksettu päivärahoja muun muassa 3.10.2005-28.10.2005 ja 21.8.2006-15.9.2006 palkkajaksoilta. C on siten ollut tietoinen siitä, millä edellytyksillä päivärahaa työehtosopimuksen mukaan maksetaan. Hän on myös tiennyt, ettei hänellä työehtosopimuksen mukaan pääsääntöisesti ole ollut oikeutta päivärahaan. C ei ole vaatinut kanteessa vaadittuja päivärahoja itse edes työehtosopimuksen 17 §:n mukaisilla tunti-ilmoituksilla.

Yrityksen muut työntekijät eivät ole riitauttaneet oikeuttaan päivärahoihin. C:tä ei ole kohdeltu syrjivästi, vaan työmatkat on järjestetty työehtosopimuksen ja yrityksen käytännön mukaisesti sekä työntekijöille tasapuolisesti.

Koska työnantaja on menetellyt asiassa työehtosopimuksen mukaisesti, ei myöskään Suomen Maalarimestariliitto ry ole laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

TODISTELU

Vastaajien kirjalliset todisteet

1. D:n palkkalaskelmat ajalta 4.4.2005 – 20.4.2005
2. E:n palkkalaskelmat ajalta 4.4.2005 – 29.4.2005 ja 18.9.2006 – 27.10.2006

Kantajan henkilötodistelu

1. Maalari C

Vastaajien henkilötodistelu

1. Työnjohtaja A
2. Maalari F
3. Toimitusjohtaja B

Perustelut

Tausta ja erimielisyys

C, jonka koti sijaitsee Mikkelissä, on vuosina 2005 ja 2006 kanteessa kerrotuin tavoin työskennellyt työnantajansa Maalausliike Pöntinen Ky:n Heinolassa ja Lahdessa sijainneilla työmailla. C on työskentelynsä aikana ainakin osan aikaa yöpynyt työnantajan työntekopaikkakunnalta työntekijöitä varten varaamissa majoitustiloissa.

Asianosaisten välillä vallitsee erimielisyys siitä, onko C:llä oikeus työehtosopimuksen 18 §:ssä tarkoitettuun päivärahaan niiltä päiviltä, jolloin hän on yöpynyt työntekopaikkakunnalla. Vastaajien mukaan työnantaja on määrännyt C:n käyttämään työnantajan päivittäin järjestämää työmatkakuljetusta Mikkelin ja työntekopaikkojen välillä, joten hän on voinut saapua työmaapaikkakunnalta yöksi kotiin. Tämän vuoksi oikeutta päivärahaan ei ole. Kantajan mukaan työnantaja ei ollut järjestänyt kysymyksessä oleville työmaille päivittäisiä työmatkakuljetuksia, ja C oli tämän vuoksi joutunut yöpymään työntekopaikkakunnilla.

Kanteessa on vielä katsottu työnantajan rikkoneen yleissopimuksen perusoikeuksia koskevaa määräystä, koska C:tä on kroatialaisen syntyperänsä vuoksi kohdeltu päivärahan maksamiskysymyksessä eri tavoin kuin suomalaisia työntekijöitä.

Todistelu

C:n mukaan hän ei Heinolassa ja Lahdessa työskentelyjensä aikana ollut tiedustellut työnantajalta mahdollisuutta yöpyä työntekemispaikkakunnalla. Tähän ei ollut tarvetta, koska asia oli työnantajan puolesta järjestetty ennen töiden aloittamista kysymyksessä olevilla työmailla. Koska kaikille muille näillä työmailla työssä olleille ja työmaapaikkakunnilla yöpyneille työntekijöille oli maksettu päiväraha, C ei ollut myöskään omalta osaltaan kysynyt asiaa A:lta. Työnantaja ei ollut ilmoittanut hänelle, että hän ei saisi yöpyä työntekopaikkakunnilla ja että hänen pitäisi matkustaa päivittäin Mikkelistä työntekopaikkakunnalle ja takaisin. Työnantaja ei ollut järjestänyt päivittäisiä työmatkakuljetuksia Mikkelin ja työmaiden välillä. C:n mennessä Maalausliike Pöntinen Ky:n palvelukseen päivärahaoikeudesta ei ollut keskusteltu, vaan päivärahan maksamisesta hän sai tiedon työskennellessään sellaisella työmaalla, josta työnantaja maksoi päivärahan.

A on kertonut toimineensa Maalausliike Pöntinen Ky:ssä työnjohtajana 15 vuoden ajan ja olleensa myös C:n esimiehenä. Pääsääntönä yrityksessä on, että työntekijät kulkevat päivittäiset työmatkat työnantajan järjestämää kuljetusta käyttäen. Noin 80 prosenttia työntekijöistä kulkee päivittäin työmatkat, ja vain noin 20 prosenttia työntekijöistä yöpyy työntekopaikkakunnalla. Päivittäisten työmatkojen pituus on keskimäärin 120 kilometriä ja enimmillään 160 kilometriä. Työnjohtaja määrää työmaakohtaisesti, ketkä kulkevat päivittäin työkohteisiin ja ketkä yöpyvät työnantajan työntekopaikkakunnille järjestämässä majoituksessa. Se, yöpyykö työntekijä työkohteessa vai osallistuuko hän päivittäiseen kuljetukseen, riippuu työn luonteesta. Työkohteissa yöpyjät ovat yleensä tasoitemiehiä ja rappareita, mutta perusmaalarit kulkevat työmaille päivittäin. Esimerkiksi kanteessa mainittu pääluottamusmies, jolle oli maksettu päivärahaa, oli määrätty yöpymään työmaapaikkakunnalla. Jos varatuissa yöpymispaikoissa on tilaa, voivat myös muut kuin yöpymään määrätyt halutessaan yöpyä näissä tiloissa, mutta heille ei makseta päivärahaa. Tämä oli ilmoitettu myös C:lle.

C oli määrätty käyttämään työnantajan päivittäistä työmatkakuljetusta Mikkelistä Heinolaan ja Lahdessa sijaitseville työkohteille. C oli aluksi käyttänyt järjestettyä kuljetusta, mutta työnantaja oli saanut myöhemmin muuta kautta kuulla, että hän olikin jäänyt yöpymään työntekopaikkakunnalle. A oli keskustellut asiasta C:n kanssa uudestaan ja ilmoittanut hänelle, että hänellä ei ole oikeutta päivärahaan, koska hänen tulisi kulkea työmaalle päivittäin. A: ja C:n väliset keskustelut on käyty suomenkielellä, mikä ei ollut onnistunut kovin hyvin mutta kuitenkin kohtuullisesti.

A on kertonut edelleen, että C:n oikeus päivärahoihin on tullut uudelleen esille hänen työsuhteensa päättymisen jälkeen työsuojelupiirin pyytäessä selvitystä asiasta. Työnantaja on yhdessä työsuojelupiirin kanssa käynyt läpi palkkalaskelmat ja yrityksen käytännön. Selvittelyn tuloksena todettiin, että C:llä ei ole oikeutta päivärahoihin ja että asia on loppuunkäsitelty.

Maalausliike Pöntinen Ky:n toimitusjohtajana toimiva B on kertonut yrityksen työmatkojen kulkemis- ja päivärahojen maksamiskäytännöstä samalla tavoin kuin A. B:n mukaan työntekijä ei voi omasta aloitteestaan yöpyä työntekopaikkakunnalla. Joskus joku työntekijä saattaa kysyä yöpymismahdollisuutta. Työnantajalle ei aina tule tieto siitä, että työntekijä on oma-aloitteisesti yöpynyt työntekopaikkakunnalla. Selkeä käytäntö yrityksessä on, että päiväraha maksetaan vain niissä tapauksissa, joissa työnantaja on määrännyt työntekijän yöpymään työntekopaikkakunnalla.

F on työskennellyt Maalausliike Pöntinen Ky:n palveluksessa maalarina 27 vuoden ajan. F asuu Mikkelissä. Hän on työskennellyt eri työkohteissa Mikkelin seudulla ja eri puolilla Suomea. Noin 80 - 90 prosenttia työmatkoista F on kulkenut työnantajan autolla. Ellei työnantajan auto ole ollut käytössä, työmatkat on kuljettu omalla autolla. F on työskennellyt Heinolassa Reumasairaalan ja Kiinteistö Oy Jytinän työmailla samaan aikaan kuin Samardzic. Näille työmaille työnantaja oli järjestänyt päivittäiset työmatkakuljetukset Mikkelistä. F ei ollut yöpynyt työntekopaikkakunnalla, vaan hän oli kulkenut päivittäin kotoaan työmaille. Myös C oli osallistunut näihin työnantajan järjestämiin kuljetuksiin. C oli kuitenkin jossain vaiheessa ilmoittanut, ettei hän jaksa kulkea päivittäisiä työmatkoja ja hän oli jäänyt työnantajan työntekijöille varaamiin majoitustiloihin, joissa oli ollut tilaa. Työnantajan päivittäisten työmatkojen kulkemista varten varaama auto oli työpäivien ajan kysymyksessä olevalla työmaalla, eikä tämä ollut voinut jäädä C:ltä huomaamatta. Työntekijöiden välillä käytiin myös aina keskustelu siitä, kuka osallistuu kuljetukseen ja kuka jää työmaalle. Myös C osallistui näihin keskusteluihin.

Jos työntekijä haluaa yöpyä työpaikkakunnalla, tulee hänen neuvotella asiasta työnantajan kanssa ja tiedustella, maksetaanko päiväraha vai ei. Heinolan Reumasairaalan työmaalla työskentelyn aikana F oli kuullut C:n tiedustelevan A:lta, maksetaanko hänelle päiväraha. Tähän A oli vastannut kieltävästi. Myöskään F:lle ei ollut maksettu päivärahaa Heinolassa sijainneilta työmailta. F:n mukaan C ymmärsi suomea, joskin kielen puhumisessa oli vaikeuksia. F:n mukaan ulkomaalaisia työntekijöitä yrityksessä kohdellaan samalla tavalla kuin suomalaisiakin.

Arviointi ja johtopäätökset

Työehtosopimuksen 18 §:n 1 ja 2 kohdista ilmenee, että työehtosopimuksen mukainen päiväraha maksetaan työntekijälle, mikäli hän työnantajansa määräyksestä matkustaa työhön kotipaikkakuntansa ulkopuolelle, josta hän ei voi saapua yöksi kotiin. Tällaisessa tilanteessa työnantajan on mikäli mahdollista varattava työntekijälle asunto asianomaiselta paikkakunnalta.

Maalausliike Pöntinen Ky:n työmailla työskentelystä esitetyn selvityksen mukaan yleinen käytäntö on, että työmatkat vieraalle paikkakunnalle kuljetaan työnantajan tätä tarkoitusta varten käyttöön antamalla autolla. Näin menetellään myös Mikkelin alueella työkohteissa, jotka saattavat sijaita 120 - 160 kilometrin päässä yhtiön toimipisteestä Mikkelissä. Ennen työkohteen aloittamista työnjohtaja ilmoittaa, ketkä kulkevat työkohteeseen päivittäin ja ketkä yöpyvät työnantajan työpaikkakunnilta varaamissa majoitustiloissa. Tämä riippuu asianomaisen työntekijän työtehtävän laadusta. Päivärahan maksamisen edellytyksenä yrityksessä on ollut, että työntekijä on määrätty yöpymään työntekopaikkakunnalla. Sen sijaan jos yöpyminen on tapahtunut oma-aloitteisesti, päivärahaa ei ole maksettu.

Työnantajapuolelta esitetyn selvityksen mukaan C:tä ei ole määrätty yöpymään kanteessa tarkoitetuilla työntekopaikkakunnilla, vaan yöpyminen on tapahtunut C:n omasta halusta. Myöskään C:n oma kertomus ei osoita, että työnantaja olisi määrännyt hänet yöpymään työntekopaikkakunnilla. Esimies on ilmoittanut C:lle, että hänen tulisi käydä työmailla Mikkelistä käsin päivittäin työnantajan järjestämällä kuljetuksella. Työtuomioistuimen mielestä asiassa esitetty selvitys osoittaa, että C on ollut tietoinen päivittäisistä kuljetuksista, joita koskeviin keskusteluihin hän on osallistunutkin.

Kun C:tä ei esitetyn selvityksen mukaan ole määrätty yöpymään työntekopaikkakunnalla, vaan hänellä olisi ollut mahdollisuus käyttää työnantajan järjestämää päivittäistä työmatkakuljetusta ja yöpyä kotonaan, hänellä ei ole oikeutta kanteessa vaadittuihin päivärahoihin.

Maalausliike Pöntinen Ky:n käytännön mukaisesti työntekijöillä on ollut oikeus päivärahaan vain niissä tilanteissa, joissa työnantaja on määrännyt työntekijän yöpymään vieraalla paikkakunnalla. Kantajan taholta ei ole esitetty näyttöä sen väitteen tueksi, että suomalaisille työntekijöille, joita ei ollut määrätty yöpymään työntekopaikkakunnille, päivärahat olisi maksettu toisin kuin C:lle. Näyttämättä on näin ollen jäänyt, että työnantaja olisi jättäessään maksamatta päivärahat C:lle rikkonut yleissopimuksen perusoikeuksia koskevaa määräystä.

Kun työnantaja ei edellä esitetyillä perusteilla ole menetellyt työehtosopimuksen vastaisesti, ei myöskään Suomen Maalarimestariliitto ry ole laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Oikeudenkäyntikulut

Jutun hävitessään Rakennusliitto ry velvoitetaan työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 1 momentin nojalla korvaamaan Suomen Maalarimestariliitto ry:n sekä Maalausliike Pöntinen Ky:n ja A:n ja B:n oikeudenkäyntikulut. Kulujen määräksi on ilmoitettu 500 euroa. Määrä on riidaton.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Rakennusliitto ry velvoitetaan korvaamaan Suomen Maalarimestariliitto ry:n sekä Maalausliike Pöntinen Ky:n ja A:n ja B:n yhteiset oikeudenkäyntikulut 500 eurolla,
jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Jalanko, H. Rautiainen, Sutela, Vertanen ja Salonen jäseninä. Sihteeri on ollut Laurila.

Tuomio on yksimielinen.