19.6.2007

Vaatimukset

Metallityöväen Liitto on vaatinut, että työtuomioistuin

tuomitsee Iisalmen Autosompa Oy:n työehtosopimuslain 7 §:n nojalla hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta,

tuomitsee Autoalan Keskusliiton työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä,

velvoittaa Iisalmen Autosompa Oy:n suorittamaan maksamatta jätettyä, työehtosopimuksen mukaista palkkaa A:lle 1.1.2001 ja 30.9.2004 väliseltä ajalta 5 880,88 euroa ja B:lle 1.1.2001 ja 31.12.2004 väliseltä ajalta 15 099,71 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 17.8.2005 lukien, ja

velvoittaa Iisalmen Autosompa Oy:n ja Autoalan Keskusliiton yhteisvastuullisesti korvaamaan Metallityöväen Liiton oikeudenkäyntikulut korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Perusteet

Auto- ja konekorjaamoalan työehtosopimuksen mukainen palkkarakenne 2000 on tullut toteuttaa ja ottaa käyttöön viimeistään 1.5.2000 lähinnä olevan palkanmaksukauden alusta lukien. Iisalmen Autosompa Oy ei ole näin tehnyt lukuisista vaatimuksista huolimatta. Yhtiössä toimiva luottamusmies oli 8.5.2002 pyytänyt Metallityöväen Liitosta apua palkkarakenteen toteuttamiseen työpaikalla. Työntekijäliitossa oli huomattu, että työntekijöiden ansiot olivat jääneet työehtosopimuksen peruspalkkojen alapuolelle. Yhtiö ei ollut toteuttanut palkkarakennetta siten kuin työehtosopimus edellytti. Luottamusmies oli työehtosopimuksen neuvottelujärjestyksen mukaisesti vaatinut yhtiöltä palkkarakenneneuvottelujen käynnistämistä. Yhtiön toimitusjohtaja oli kieltäytynyt neuvotteluista ilmoittaen, että työn vaativuuden ryhmittelystä neuvotellaan jokaisen työntekijän kanssa erikseen, mutta ei luottamusmiehen kanssa. Kun neuvottelut eivät edenneen työpaikkatasolla, työntekijäliiton työehtosihteeri pyysi neuvottelua yhtiön toimitusjohtajan kanssa. Tämäkään neuvottelu ei johtanut mihinkään tulokseen. Työntekijäliiton työehtosihteeri pyysi 12.9.2002 työnantajaliiton asiamieheltä apua tilanteen selvittämiseksi. Työnantajaliitto lähetti 2.10.2002 työntekijäliitolle kirjeen, jossa ilmoitettiin, että työnvaativuusmäärittely on tehty. Näin ei kuitenkaan ollut tapahtunut eikä palkkoja ollut korjattu työehtosopimuksen mukaisiksi.

Luottamusmies ja muut työntekijät riitauttivat 19.11.2002 asian siltä osin kuin palkkarakennetta ei ollut otettu käyttöön oikein ja työnvaativuusryhmittelyä ei ollut tehty. Tämän jälkeen luottamusmies ja yhtiön korjaamopäällikkö olivat käyneet läpi palkkarakenteen vaativuuden määrittelyn. Vaikka työehtosopimuksen edellyttämiä työnkuvauksia ei ollut laadittu, vaan työkokonaisuudet oli määritelty vain otsikkotasolla, olivat luottamusmies ja korjaamopäällikkö yksimielisiä määritysten oikeellisuudesta. Yhtiön toimitusjohtaja oli kieltäytynyt ottamasta määritystä palkanmaksun perusteeksi väittäen määrityksen tapahtuneen virheellisesti.

Luottamusmies lähetti 16.1.2003 uuden kirjeen työntekijäliitolle, jossa hän pyysi apua palkkausasian hoitamiseksi työehtosopimuksen edellyttämällä tavalla. Työntekijäliitto lähetti 11.2.2003 työnantajaliitolle kirjeen, jossa se vaati työnantajaliittoa toimimaan siten, että yhtiö noudattaisi työehtosopimusta ja että työntekijöille maksettaisiin korjaamopäällikön ja luottamusmiehen kesken määriteltyjen vaativuusryhmittelyn ja henkilökohtaisen palkkaosuuden mukainen ansio. Samalla vaadittiin palkkasaatavien maksamista takautuvasti 1.5.2000 lukien. Työnantajaliitto ilmoitti vastauksessaan 4.4.2003 yrityksessä käytävän luottamusmiehen kanssa neuvotteluja työnvaativuusryhmittelystä ja ehdotti liittotason neuvottelujen keskeyttämistä, kunnes neuvottelut olivat päättyneet.

Paikallistason neuvottelut eivät edenneet neuvottelujärjestelmän mukaisesti. Yhtiön toimitusjohtaja edellytti luottamusmieheltä 23.4.2003 lähettämässään kirjeessä kommentteja yhtiön laatimaan työnvaativuusluokitukseen. Asiallisiin neuvotteluihin ei kuitenkaan päästy yhtiön edustajasta johtuvasta syystä. Yhtiön laatima työnvaativuusryhmittely ei ollut työehtosopimuksen mukainen, koska muun muassa työnkuvaukset puuttuivat kokonaan.

Luottamusmies oli esittänyt kahdeksaan vaativuusryhmään muutosta. Yhtiö oli lähettänyt muutosesitykset työnantajaliiton tarkistettavaksi. Liitot saivat neuvottelujen pohjaksi korjaamopäällikön käsin kirjoittaman kuvauksen kahdeksasta työstä. Liittojen edustajat tarkistivat kuvaukset. Sovittiin, että työnantajaliitto antaisi yhtiölle ohjeen toteuttaa neljään työkokonaisuuteen muutos. Neuvottelujen yhteydessä työntekijäliitto vaati edelleen palkkasaatavien maksamista taannehtivasti.

Työnantajaliitto lähetti työntekijäliitolle 1.9.2004 kirjeen, jossa pyydettiin yksilöityjä vaatimuksia. Vaatimukset palkkojen maksamisesta korjaamopäällikön ja luottamusmiehen yhdessä laatiman vaativuusryhmittelyn ja henkilökohtaisen palkanosuuden määräyksen mukaisesti oli jo yksilöity neuvottelujen alkuvaiheessa. Kun yhtiö ei edelleenkään maksanut työehtosopimuksen mukaisia palkkoja, luottamusmies edellytti erimielisyysmuistion laatimista. Erimielisyysneuvotteluistakaan ei yhtiön toimitusjohtaja asennoitumisen vuoksi tullut mitään. Kumpikin osapuoli laati erikseen oman erimielisyysmuistionsa.

Asiaa yritettiin vielä kerran ratkaista liittojen välisissä neuvotteluissa. Liitot päättivät muistioneuvotteluissa, että työpaikalla suoritetaan työnvaativuuden määrittelyn tarkistus maaliskuun 2005 aikana. Määrittely tehtäisiin liittojen mallitöiden pohjalta ja kaikki muutokset piti toteuttaa 1.4.2005 lukien. Maaliskuun 2005 lopulla yhtiössä toimiva uusi luottamusmies ilmoitti, ettei yhtiö pyynnöistä huolimatta toimi ohjeiden mukaisesti. Työntekijäliiton työehtosihteeri otti välittömästi yhteyttä työnantajaliiton asiamieheen ja pyysi pikaisia toimia asiassa. Työntekijöiden jakaumaa työnvaativuusluokkiin käytiin liittojen muistioneuvotteluissa jälleen läpi. Jakauma poikkesi yhtiön antamasta jakaumasta. Uudessa selvityksessa yhtiön toimitusjohtaja ilmoitti, että työntekijöiden maaliskuun 2005 aikana esittämät muutokset siirrettäisiin vuodelle 2006, koska hän oli jo tehnyt muutokset vuoden 2005 osalta. Yhtiön toimittamasta materiaalista ilmeni, että työehtosopimuksen edellyttämiä työnkuvauksia ei edelleenkään ollut tehty. Käytännössä oli ainoastaan työnimikkeet, joiden perusteella työnvaativuusryhmää ei voitu määritellä. Töiden vaativuudet oli lisäksi vastoin työehtosopimusta määritelty kunkin työn veloitushinnan mukaan. Yhtiön työntekijöiden työnvaativuusryhmittelyä ja henkilökohtaisen palkanosuuden määrittelyä ei lopultakaan saatu työehtosopimuksen mukaiseksi. Liittojen väliset neuvottelut päättyivät 17.8.2005 tuloksettomina erimielisyyteen.

Työnantajaliitto lähetti 28.9.2005 työntekijäliittoon kirjeen, johon oli liitetty Iisalmessa 29.8.2005 laadittu pöytäkirja. Työnantajaliitto katsoi erimielisyyden sovituksi paikallisesti. Pöytäkirjan mukaan ehdotetut muutokset työvaiheiden luokitteluun oli kokouksessa hylätty yksimielisesti. Tätä riita-asiaa ei ole kuitenkaan paikallisesti sovittu. Kokoukseen osallistunut työntekijä ei enää vuonna 2005 ollut luottamusmies eikä hänellä ollut toimivaltuutta sopia asiaa A:n ja B:n puolesta. Ilmoitettu sopimus ei ollut täyttänyt paikallisen sopimisen ehtoja, minkä työntekijäliitto ilmoitti työnantajaliitolle kirjeellä 4.10.2005.

Työnantajaliiton velvollisuutena on ollut huolehtia, että sen jäsenyritys noudattaa solmittujen työehtosopimusten määräyksiä eikä riko niitä. Työntekijäliitto oli jo 12.9.2002 ilmoittanut työnantajaliitolle, että sen jäsenyhtiö rikkoo työehtosopimusmääräyksiä, kun se ei ollut toteuttanut palkkarakenne 2000 mukaista työnvaativuusmäärittelyä eikä yhtiön työntekijöille ollut maksettu työehtosopimuksen mukaista työkohtaista palkanosuutta eikä henkilökohtaista palkanosuutta. Työntekijäliitto oli työnantajaliitolle 11.2.2003 lähettämällään kirjeellä muistuttanut työnantajaliittoa tämän valvontavelvollisuudesta ja vaatinut työnantajaliittoa huolehtimaan siitä, että yhtiö noudattaa työehtosopimusta. Työnantajaliitto ei ole ryhtynyt riittäviin toimenpiteisiin valvontavelvollisuutensa toteuttamiseksi. Yhtiön työntekijöiden palkkoja ei 17.8.2005 mennessä ollut saatettu työehtosopimuksen mukaisiksi. Aikaa asian selvittämiseen työnantajaliitolla on ollut lähes kolme vuotta, joten on selvää, että työnantajaliitto on laiminlyönyt työehtosopimuslain mukaisen valvontavelvollisuutensa.

Yhtiö ei ole toteuttanut työehtosopimuksen edellyttämää korjaamoiden vaativuusryhmän määrittelyä eikä työntekijöiden työnvaativuusryhmän määritystä. Myöskään työntekijöiden henkilökohtaisen palkanosuuden määritystä ei ole toteutettu työehtosopimuksen edellyttämällä tavalla. Yhtiön korjaamopäällikkö on työehtosopimuksen edellyttämin tavoin yhdessä luottamusmiehen kanssa tehnyt työntekijöiden työnvaativuusryhmän määrittelyn sekä henkilökohtaisen palkanosan määrityksen, mutta yhtiön toimitusjohtajan määräyksestä ryhmittelyjä ei ole otettu käyttöön. Yhtiön työntekijöiden antamista palkkalaskelmista ei käynyt ilmi työnvaativuusryhmää eikä henkilökohtaisen palkanosuuden prosenttia. Yhtiön toimitusjohtajan ja työntekijäliiton työehtosihteerin välisissä neuvotteluissa toimitusjohtaja oli ilmoittanut tietojen olevan salaisia. Työehtosopimuksen tarkoitus on, että työnantaja yhdessä työntekijöiden kanssa tekee työpaikan työkokonaisuuksista työehtosopimuksen mukaisen työnkuvauksen. Työehtosopimuksen 7 §:n soveltamisohjeen mukaisesti luottamusmiehellä on oikeus osallistua työnvaativuuden määritykseen. Työehtosopimus määrää edelleen, että työnantajan on annettava henkilöstön edustajalle riittävä koulutus työnvaativuuden määrittelytavasta. Lisäksi työnantajan tulee antaa työntekijöille riittävä selvitys työnvaativuuden määrittelytavasta. Työehtosopimuksen 8 §:n 4 momentin mukaisesti työntekijöiden edustajalla on oikeus osallistua henkilökohtaisen palkanosuuden määritykseen. Yhtiö on tietoisesti rikkonut edellä mainittuja työehtosopimusmääräyksiä.

A:lle ja B:lle on maksettu palkka kerran kuukaudessa. Palkka perustuu tuntipalkkaan. Työehtosopimuksen mukainen kerroin muunnettaessa tuntipalkka kuukausipalkaksi oli 165,8 viikkotyöajan ollessa 37,5 tuntia. A:n oikea työnvaativuusryhmä on ollut kolme ja henkilökohtaisen palkanosuuden määrä on ollut 20 prosenttia. B on tehnyt 40 tuntista työviikkoa. Hänen osaltaan työehtosopimuskerroin on 176,1. B:n työnvaativuusryhmä on ollut neljä ja henkilökohtaisen palkanosuuden määrä 30 prosenttia. Iisalmi kuului II paikkakuntakalleusluokkaan. A:n ja B:n palkkasaatavat on laskettu heille kulloinkin maksettavaksi kuuluneen työehtosopimuksen taulukkotuntipalkan perusteella muuntaen tuntipalkka kuukausipalkaksi edellä mainittuja kertoimia käyttäen. Työehtosopimuksen maksettavaksi edellyttämiä palkkoja on verrattu siihen, mitä yhtiö heille todellisuudessa on maksanut. Yhtiön tulee siten maksaa A:lle ja B:lle työehtosopimuksen mukaisen palkan ja maksetun palkan välinen erotus.

Vastaus kannevaatimuksiin

Autoalan Keskusliitto on ensisijaisesti vaatinut kanteen jättämistä tutkimatta ja toissijaisesti sen hylkäämistä sekä Metallityöväen Liiton velvoittamista korvaamaan Autoalan Keskusliiton oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Palkkarakenne 2000 palkanasetantajärjestelmä tuli ottaa käyttöön 1.5.2000. Uudesta järjestelmästä sopiessaan liitot perustivat työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 10 §:n mukaisen erityisen ylläpitotyöryhmän, jonka tehtäväksi annettiin palkkarakenteesta kouluttamisen ja ohjauksen lisäksi ratkaista palkkarakenteeseen liittyviä erimielisyyksiä. Tarkoituksena oli toisin sanoen se, että palkkarakenteeseen liittyvät ja erityisosaamista edellyttävät palkkarakennekysymykset ratkaistaisiin liittojen varsinaisista muistioneuvotteluista erillään.

Paikallisella tasolla tapahtuva päätöksenteko jäi työnantajan suoritettavaksi. Luottamusmiehellä tai muulla tähän tehtävään valitulla työntekijöiden edustajalla on työehtosopimuksen 7 §:n soveltamisohjeen mukaan oikeus osallistua työn vaativuuden määritykseen. Paikallisille osapuolille jää työehtosopimuksen mukaan oikeus sopia myös yhdessä työn vaativuuteen perustuvista määrittelyistä.

Henkilökohtaisen palkan osuuden määrittely paikallisella tasolla jää samalla tavalla työnantajan päätettäväksi ja työnantajan vastuulle. Työntekijöiden edustajilla on työehtosopimuksen 8 §:n mukaan kuitenkin oikeus osallistua myös henkilökohtaisen palkan osuuden määritykseen.

Autoalan Keskusliiton tietoon oli 11.2.2003 tullut ensimmäisen kerran se, että Iisalmen Autosompa Oy:n työntekijät ovat riitauttaneet yhtiön tekemän työnvaativuusarvioinnin. Työnantajaliitto oli heti tämän jälkeen tiedottanut kirjeellä 24.3.2002 asiasta Iisalmen Autosompa Oy:lle ja yhtiö oli 8.7.2003 toimittanut yhtiössä syntyneen vaativuusarvioinnin työnantajaliitolle. Työnantajaliitto oli 14.8.2003 ehdottanut yhtiölle kahdeksan erimielisyyttä aiheuttaneen kohdan tarkistamista. Yhtiö oli tämän jälkeen laatinut siltä pyydetyt työnkuvaukset ja ne on toimitettu työnantajaliitolle joulukuussa 2003. Käsin kirjoitetut vaativuusryhmäkuvaukset oli toimitettu Metallityöväen Liitolle 13.2.2004. Työntekijäliitto oli ilmoittanut pian tämän jälkeen, että neljää eri työnvaativuusryhmää tulisi vielä muuttaa. Luettelo oli antanut käsityksen, jonka mukaan ainoastaan yhtä työnvaativuusryhmää olisi muutettu.

Työntekijäliiton näkemykset oli toimitettu Iisalmen Autosompa Oy:lle ja yhtiöltä on 6.9.2004 tullut kirje, jonka liitteenä on ollut 3.9.2004 laadittu muistio liitteineen. Yhtiön toimitusjohtajan allekirjoittamassa muistiossa selostettiin ryhmittely ja siinä tapahtuneet muutokset. Yhtiö oli palannut uudestaan palkkarakenneasiaan 8.11.2004. Yhtiöstä tulleen sähköpostiviestin liitteenä oli ollut suoritettuja luokitusmuutoksia selostava muistio, jonka mukaan neljä luokitusta olisi nostettu vaativuustasoltaan ylemmäksi ja neljä luokitusta olisi säilytetty ennallaan.

Liitot olivat alkuvuonna 2005 palanneet kolmeen mahdollisesti puuttuvaan työnvaativuusryhmän muuttamista koskevaan esitykseen. Työnantajaliitto oli yhdessä työntekijäliiton kanssa ehdottanut yhtiölle, että muutokset toteutettaisiin ja otettaisiin tarpeen vaatiessa huomioon myös asianomaisten työntekijöiden palkassa. Lisäksi molemmat liitot olivat ehdottaneet, että työnvaativuusarviointi käytäisiin työehtosopimuksen tarkoittamalla tavalla läpi maaliskuussa 2005. Työnantajaliittoon oli toukokuussa 2005 saapunut yhtiössä syntyneitä muistioita. Kaikki muistiot 15. ja 18.4. sekä 19.5.2005 olivat yhtiön ja sen työntekijöiden yhteisesti allekirjoittamia. Työnantajaliitolle muodostui perusteltu käsitys siitä, että asiasta on päästy ainakin suurimmalta osaltaan sopuun paikallisesti. Jäljennökset muistioista on toimitettu 9.6.2005 työntekijäliittoon.

Työntekijäliitto oli 15.8.2005 pidetyssä kokouksessa ilmoittanut pitävänsä annettua selvitystä edelleen puutteellisena ja 17.8.2005 pidetyssä neuvottelussa työntekijäliitto ilmoitti katkaisevansa asiaa koskevat neuvottelut. Työnantajaliiton käsityksen mukaan asian käsittelyä olisi tullut jatkaa palkkarakennetyöryhmässä. Työntekijäliiton tuolloin antaman ilmoituksen mukaan tämä ei ollut mahdollista, koska yhtiö oli muista poikkeava tapaus. Työnantajaliitto ymmärsi viittauksen tarkoittavan sitä, että työntekijäliitolla oli vireillä muita Autosompa-yhtiöihin kuuluvia yrityksiä vastaan oikeudenkäyntejä ja työntekijäliitto halusi saattaa Iisalmen Autosompa Oy:tä koskevat erimielisyydet tämän johdosta mahdollisimman nopeasti oikeuskäsittelyyn. Muut Autosompa-yhtiöihin kuuluvat yritykset eivät kuuluneet työnantajaliittoon. Työntekijäliiton käyttämä perustelu ei ollut työnantajaliiton käsityksen mukaan asiasisällöltään oikea, koska asia luonteensa mukaisesti olisi kuulunut palkkarakennetyöryhmälle. Palkkarakennetyöryhmällä olisi työehtosopimusmääräyksen mukaan ollut oikeus päättää lopullisesti erimielisyyden kohteena olevista asioista. Asia on siten jätettävä työtuomioistuimessa tutkimatta.

Työnantajaliitto on ennen työntekijäliiton toimesta tapahtunutta neuvottelujen katkaisemista lähettänyt yhtiölle 16.8.2005 kirjeen, jossa on käsitelty seikkaperäisesti liittojen välisissä neuvotteluissa tulehtuneiksi tai tulehdusherkiksi osoittautuneita neuvottelukysymyksiä. Kirjeen merkityssisältöä on painotettu vielä uudelleen 9.9.2005 lähetetyssä kirjeessä. Yhtiö vastasi työntekijäliiton sille lähettämään kirjeeseen 21.9.2005. Kirjeen liitteenä oli kolme paikallisella tasolla laadittua pöytäkirjaa, joissa ilmoitettiin käsitellyn luokittelua ja työnvaativuusluetteloa. Kaikkien päätösten ilmoitettiin tulleen tehdyksi yksimielisesti. Pöytäkirjan on työnantajan puolelta allekirjoittanut yhtiön toimitusjohtaja ja työntekijöiden puolesta C. C on työnantajaliitolle annetun tiedon mukaan tullut valituksi 26.8.2005 pidetyssä kokouksessa asentajien edustajana palkkarakenneneuvotteluihin. Yhtiön työnantajaliitolle toimittama pöytäkirja toimitettiin neuvottelujen katkeamisesta huolimatta välittömästi työntekijäliittoon. Työntekijäliitto ilmoitti työnantajaliitolle 4.10.2005, että 29.8.2005 laadittu asiakirja ei täyttäisi paikallisen sopimisen ehtoja eikä asiaa voida tämän johdosta katsoa paikallisesti ratkaistuksi. Työntekijäliitto ei kuitenkaan esittänyt kirjeessään tai muutoinkaan tarkempia perusteluja kannanotolleen.

Työnantajaliitto on reagoinut kaikkiin sille esitettyihin selvitys- ja neuvottelupyyntöihin asianmukaisesti. Työntekijäliitto on itse jättänyt käyttämättä hyväksi työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan mukaisen selvitys- ja ratkaisumenettelyn. Työnantajaliitolle on vuonna 2005 saapunut paikallisella tasolla laadittu pöytäkirja, joka ainakin pöytäkirjan ulkonaisen muotonsa perusteella on ollut pätevä ja riittävä työnvaativuusluokittelua koskevan riidan käsittelyn lopettamiseksi. Työntekijäliitto ei ollut esittänyt työnantajaliitolle asianmukaisia ja perusteltuja näkemyksiä siitä, miksi mainittu 29.8.2005 laaditulla pöytäkirjalla ei olisi sen sisällöstä ilmeneviä oikeusvaikutuksia. Työnantajaliitto ei näillä perusteilla ollut laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan asiassa.

Vastaus kannevaatimuksiin

Iisalmen Autosompa Oy on ensisijaisesti vaatinut kanteen jättämistä tutkimatta ja toissijaisesti sen hylkäämistä sekä Metallityöväen Liiton velvoittamista korvaamaan Iisalmen Autosompa Oy:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Iisalmen Autosompa Oy on osaltaan yhtynyt siihen, mitä Autoalan Keskusliitto on esittänyt kanteen tutkimisen edellytyksistä ja velvollisuudesta käsitellä asia palkkarakennetyöryhmässä samoin kuin liiton muutoinkin vastauksessaan esittämään.

Yhtiössä on vuodesta 2000 lähtien ollut työehtosopimuksen mukainen töiden vaativuusryhmittely. Vuosittain on laadittu työvaihekuvaukset ja määritelty niiden vaativuusluokat. Kahdeksaan kohtaan on muutosehdotuksia. Niistä neljä on hyväksytty vuonna 2004 ja neljä hylätty. Vuonna 2005 tehtiin muutosehdotuksia, jotka hylättiin. Luettelo työvaiheista vuonna 2006 on yksimielisesti hyväksytty. Kaikki työnvaativuuden muutosehdotukset on siten käsitelty ja niistä on tehty päätökset. Työnvaativuusryhmitykset on yhtiössä määritelty aikaperusteisesti lukuun ottamatta seitsemää kuukautta, jolloin yhtiössä on ollut käytössä asiakkaiden veloitukseen perustuva luokitus. Tuolloinkin hinnan ja ajankäytön korrelaatio on ollut siinä määrin korkea, että mahdolliset erot palkkauksessa ovat olleet vailla merkitystä.

Myöhemmin kaikista työvaiheista on laadittu työnkuvaukset riippumatta siitä, onko työvaiheen vaativuudesta ollut erimielisyyttä vai ei.

Työnantaja on vuosittain määrittänyt jokaiselle yhtiön työntekijälle henkilökohtaisen palkanosuuden. Kukaan asentajista ei ole halunnut muutosta henkilökohtaisen palkanosuuden prosenttiin. Luottamusmies ei ole halunnut edes keskustella työntekijöiden henkilökohtaisesta palkanosuudesta. Työehtosopimuksen mukaan työnantaja määrittää henkilökohtaisen palkanosuuden. Työntekijöiden edustajalla on halutessaan oikeus osallistua henkilökohtaisen osuuden määritykseen, mutta ei päätöksenteko-oikeutta. Ihannejakauma 25 prosenttia/50 prosenttia/25 prosenttia ei ole voinut täysin toteutua, koska henkilökunnan määrä on vaihdellut eikä määrä ole aina ollut neljällä jaollinen. Työntekijöiden henkilökohtaisen palkanosuuden jakauma on yhtiössä ollut joka tapauksessa työehtosopimuksen tavoitteiden mukainen.

Yhtiön korjaamopäällikkö ei ole laatinut kantajan esittämää työnvaativuusryhmittelyä. Kyseinen asiakirja on asentaja C:n laatima harjoitelma eikä sillä siten ole mitään merkitystä asiassa.

B:lle ja A:lle maksetut palkat ovat kaikilta osiltaan olleet työehtosopimuksen vaatimukset täyttäviä. Yhtiö on tehnyt kaikki työnantajaliiton esittämät muutokset. Sen sijaan yhtiö ei ole voinut suostua työehtosopimuksen vastaisiin vaatimuksiin työntekijöiden työnvaativuusryhmän takautuvasta korottamisesta.

Asiaa koskeneet erimielisyydet on sovittu paikallisesti 29.8.2005.

Käsittelyratkaisu

Autoalan Keskusliitto ja Iisalmen Autosompa Oy ovat vaatineet, että Metallityöväen Liiton kanne jätetään tutkimatta. Työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan mukaisen palkkarakenteen ylläpitotyöryhmän tehtäväksi annettiin paikallisella tasolla olevien neuvottelujen loppuunsaattaminen ratkaisemalla palkkarakenteeseen liittyvät erimielisyydet. Erimielisyydet Iisalmen Autosompa Oy:ssä olisi tullut saattaa täysilukuisen työryhmän ratkaistavaksi, koska sillä oli oikeus päättää lopullisesti erimielisyyksien kohteena olevat asiat. Työntekijäliitto kuitenkin katkaisi 17.8.2005 neuvottelut eikä työryhmän työtä saatettu loppuun. Asia oli siten jätettävä neuvotteluvelvoitteen laiminlyönnin vuoksi työtuomioistuimessa tutkimatta.

Työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan (2003-2004) 6 §:n mukaan palkkarakenteen ylläpitoryhmä muun muassa ohjeistaa ja antaa koulutusta palkkarakenteesta, kehittää palkkarakennetta ja valvoo sen käyttöä työpaikoilla ja ratkoo palkkarakenteeseen liittyviä erimielisyyksiä. Työryhmän toimivaltaan ei työehtosopimuksen mukaan kuulu määrätä seuraamuksia työehtosopimuksen rikkomisesta.

Työtuomioistuimesta annetun lain 11 §:n 2 momentin mukaan jos riitaisuudesta on työehtosopimuksen mukaan sovinnon aikaansaamiseksi ensin neuvoteltava, ei riita-asiaa saa työtuomioistuimessa tutkia, ennenkuin sellainen neuvottelu on tapahtunut. Auto- ja konekorjaamoalan työehtosopimuksen 27 §:ssä on määräykset erimielisyyksistä ja niiden ratkaisemisesta. Niiden mukaisesti osapuolet ovat esitetyn selvityksen mukaan myös neuvotelleet siitä, onko Iisalmen Autosompa Oy rikkonut työehtosopimuksen palkkamääräyksiä. Näin ollen, ja vaikka kysymys yhtiön palkkausjärjestelmän ja sen käyttöönoton työehtosopimuksenmukaisuudesta on jäänyt sopijajärjestöjen välisessä palkkarakenteen ylläpitoryhmässä lopullisesti ratkaisematta, työtuomioistuin voi tutkia tuon työryhmän toimivallan ulkopuolelle jäävän kysymyksen siitä, onko yhtiö rikkonut työehtosopimusta työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitetulla tavalla, ja myös tähän vaatimukseen liittyvät hyvityssakko- ja suoritusvaatimukset. Tämän vuoksi työtuomioistuin hylkää tehdyt oikeudenkäyntiväitteet.

Pääasiaratkaisun perustelut

Erimielisyys

Erimielisyydessä on kysymys siitä, onko Iisalmen Autosompa Oy täyttänyt työehtosopimuksen työpalkkoja koskevat velvoitteet ottaessaan käyttöön auto- ja konekorjaamoalan työehtosopimuksen mukaisen uuden palkkarakenteen.

Metallityöväen Liiton mukaan työnantaja on sijoittanut työt vaativuusryhmiin virheellisesti ja ilman, että työntekijöiden edustajalla olisi ollut oikeutta osallistua vaativuuden määrittelyyn. Työnantaja ei myöskään ollut täyttänyt tähän liittyvää koulutusvelvoitettaan. Työkokonaisuuksia ei ollut tarkasteltu riittävän pitkältä ajalta niin, että esimerkiksi kausivaihtelut eivät olisi vaikuttaneet työntekijöiden normaalisti suorittamiin töihin. Yhtiö ei ollut käyttänyt työkohtaista palkan osuutta määrittäessään perusteena työhön käytettyä aikaa vaan asiakkaalta työstä perittyä veloitushintaa. Myöskään henkilökohtaista palkanosuutta ei ollut määritetty työehtosopimuksen asettamissa raameissa ja työehtosopimuksen edellyttämää vuorovaikutusta noudattaen. Metallityöväen Liiton mukaan työnantajan työehtosopimuksen vastaisen menettelyn seurauksena eräiden asentajien palkat olivat jääneet alle työehtosopimuksessa sovitun vähimmäistason.

Todistajat

Kantajan nimeäminä todistajina on kuultu työntekijäliiton työehtosihteeri D:tä, työsuojelusihteeri E:tä ja korjaamopäällikkö F:ää sekä todistelutarkoituksessa autonasentajia B:tä ja G:tä. Työnantajaliiton nimeäminä todistajina asiassa on kuultu työnantajaliiton silloista asiamiestä H:ta ja varatoimitusjohtaja I:tä.

Työkokonaisuuksien vaativuuden määrittely

Esitetty selvitys osoittaa, että Iisalmen Autosompa Oy:n korjaamopäällikkö oli yhdessä luottamusmiehen kanssa vuonna 2000 laatinut työntekijäkohtaisen vaativuusryhmittelyn ja palkan henkilökohtaisen osuuden määrittelyn. Työnantaja ei kuitenkaan ollut hyväksynyt sitä sellaisenaan palkkauksen perusteeksi, vaan oli yksipuolisesti ja ilman työntekijäpuolen myötävaikutusta laatinut uuden vaativuusryhmittelyn ja määritellyt uudelleen myös palkan henkilökohtaisen osuuden. Työnantaja ei kuitenkaan ole antanut työntekijöille selvitystä työn vaativuuden määritystavasta. Iisalmen Autosompa Oy:ssä on vasta vuonna 2005 perustettu työryhmä korjaamokohtaisen vaativuusmäärittelyn suorittamiseksi. Työntekijöiden myötävaikutusmahdollisuuksien epääminen on rikkonut työehtosopimusta.

Työkohtaisen palkan osuuden määrittely perustuu työehtosopimuksen mukaan työntekijän säännönmukaisesti tekemiin töihin ja hänen niihin käyttämäänsä aikaan. Työkohtaisen palkan osuuden suuruus määräytyy sen työnvaativuusryhmän työkohtaisen tuntipalkan perusteella, johon kuuluvat työkokonaisuudet edustavat ajallisesti suurinta osuutta tehdyistä töistä. Iisalmen Autosompa Oy on myöntänyt, että se oli käyttänyt noin seitsemän kuukauden ajan palkan määräytymisperusteena aikaosuuden asemesta asiakkaalta eri työtehtävistä veloitettua hintaa. Tämä menettely on ollut ristiriidassa työehtosopimuksen määräysten kanssa.

Työkokonaisuuksia tulee tarkastella taannehtivasti niin pitkältä ajalta, etteivät kausivaihtelut tai kampanjat vaikuta työntekijän normaalisti suorittamiin töihin. Työehtosopimuksessa ei ole tätä täsmällisemmin määritelty, kuinka pitkän tarkastelujakson tulee olla. Iisalmen Autosompa Oy:ssä asiasta on keskusteltu ja muistion 15.4.2005 mukaan saavutettu paikallisesti yhteisymmärrys siitä, että helmikuu 2005 käy seuranta-ajaksi. Asian käsittelyn yhteydessä ei ole selvitetty, kuinka pitkältä ajanjaksolta työkokonaisuuksia oli tätä ennen tarkasteltu. Kuitenkaan ei ole väitetty, että kausivaihtelut tai lyhytaikaiset kampanjat tai muut vastaavat seikat olisivat käytettynä seuranta-aikana merkittävästi vaikuttaneet työn vaativuuteen. Yhtiön ei ole näiltä osin näytetty rikkoneen työehtosopimusta.

Henkilökohtaisen palkanosuuden määrittely

Työnantaja määrittelee työntekijän henkilökohtaisen palkanosuuden. Työntekijöiden edustajalla on oikeus osallistua määritykseen, jossa työntekijöiden ominaisuuksia tarkastellaan erikseen ammatinhallinnan, monitaitoisuuden, huolellisuuden ja asiakaspalvelun kannalta. Tällöin työntekijöiden jakauman tulee olla sellainen, että jokaisen osatekijän osalta noin neljäsosa tulee ylimpään ja alimpaan porrastusryhmään ja loput puolet keskimmäiseen porrastusryhmään. Henkilökohtaisen osuuden suuruus vaihtelee 5 ja 30 prosentin välillä.

Yhtiön esittämän selvityksen mukaan se on henkilökohtaisia osuuksia määritellessään tarkastellut työehtosopimuksen mukaisia ominaisuuksia, mutta henkilökohtaisten osuuksien suuruudet eivät ole aina vastanneet työehtosopimuksen edellyttämää työntekijöiden jakautumista eri porrastusryhmiin. Tämä on johtunut osin työntekijöiden lukumäärästä, joka ei ole ollut neljällä jaollinen, mutta vuosina 2001 ja 2003 myös siitä, että määrittely on tehty työehtosopimuksen vastaisesti. Näinä vuosina, jolloin yhtiön palveluksessa on sen oman selvityksen mukaan ollut kahdeksan asentajaa, heistä kaksi on sijoittunut alimpaan porrastusryhmään, yksi ylimpään ja loput viisi keskimmäiseen porrastusryhmään. Henkilökohtaiset osuudet on määritelty varaamatta henkilöstön edustajalle mahdollisuutta siihen osallistua. Näiltä osin työnantaja on rikkonut työehtosopimusta.

Työehtosopimuksen tieten rikkominen

Työehtosopimukseen sisältyy selkeät määräykset työntekijöiden edustajien oikeudesta osallistua työn vaativuuden ja henkilökohtaisen palkan osuuden määritykseen ja saada tehtävän edellyttämää koulutusta. Työnantaja on ollut velvollinen huolehtimaan siitä, että tämä mahdollisuus työntekijöiden edustajan niin halutessa myös toteutuu. Tämän yhtiö on kuitenkin laiminlyönyt.

Auto- ja konekorjaamoalan palkkausjärjestelmä perustuu siihen, että eri työnvaativuusryhmissä määritetään työntekijöiden aikaosuudet ja tämän perusteella määritetään työntekijöiden työnvaativuusryhmät. Veloitushintojen käyttäminen aikaosuuksien asemesta on selvästi työehtosopimuksen vastaista.

Työehtosopimuksen mukaan palkan henkilökohtaiset osuudet tulee määritellä niin, että työntekijöistä noin neljäsosa tulee ylimpään ja alimpaan ryhmään ja loput puolet keskimmäiseen ryhmään. Työnantajalla ei ole vuosina 2001 ja 2003 ollut perusteita tästä periaatteesta poiketa.

Menetellessään edellä todetuin tavoin Iisalmen Autosompa Oy on työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitetulla tavalla tietensä rikkonut työehtosopimusta.

Palkkasaatavat

Kanteessa on vaadittu Iisalmen Autosompa Oy:n velvoittamista suorittamaan Esa A:lle ja B:lle työehtosopimuksen mukaisen palkan ja maksetun palkan välinen erotus. Vaatimukset on perustettu siihen, että A:n oikea työnvaativuusryhmä on ollut 3 ja B:n 4 ja että A:n palkan henkilökohtainen osuus on ollut 20 prosenttia ja B:n 30 prosenttia.

Iisalmen Autosompa Oy on kiistänyt kanteessa esitetyt suoritusvaatimukset sekä perusteeltaan että määrältään. Yhtiö on esittänyt erittelyn A:n ja B:n vuosittain tekemistä töistä. A:lle palkka oli maksettu vuosina 2001-2003 sen mukaan, että hänen työnvaativuusryhmänsä oli 1 ja vuonna 2004 työnvaativuusryhmä oli 2. A:n palkan henkilökohtainen osuus oli kyseisinä vuosina 15 prosenttia. Vastaavasti B:n työnvaativuusryhmä vuosina 2001-2003 oli 2 ja henkilökohtainen osuus 20 prosenttia, vuonna 2004 työnvaativuusryhmä oli 3 ja henkilökohtainen osuus 25 prosenttia sekä vuonna 2005 työnvaativuusryhmä oli 2 ja henkilökohtainen osuus 25 prosenttia.

Työtuomioistuimesta annetun lain 1 §:n 2 momentin mukaan jos velvollisuus suoritukseen riippuu saman pykälän ensimmäisessä momentissa tarkoitetun riidan ratkaisusta, työtuomioistuin voi samalla käsitellä ja ratkaista sitä koskevan kanteen. Jollei työtuomioistuin katso voivansa ratkaista tällaista vaatimusta, on asianosainen osoitettava nostamaan kanne toimivaltaisessa tuomioistuimessa.

Metallityöväen Liiton työehtosopimuksen rikkomista koskevien vaatimusten ratkaisemiseksi työtuomioistuimella ei ole ollut tarvetta ottaa kantaa siihen, onko Iisalmen Autosompa Oy:n B:lle ja A:lle maksama palkka täyttänyt työehtosopimuksen vähimmäisvaatimukset. Esitetyn suoritusvaatimuksen ratkaiseminen ei siten ole ollut edellä mainitussa lainkohdassa tarkoitetulla tavalla sidoksissa työtuomioistuimen toimivaltaan kuuluvan riidan ratkaisemiseen. Tähän nähden työtuomioistuin katsoo, ettei se voi tämän kanteen yhteydessä tutkia suoritusvaatimusta. B:n, A:n ja Iisalmen Autosompa Oy:n tulee pyrkiä ensisijaisesti keskenään selvittämään mahdollisten saatavien oikea määrä. Jos heidän välillään asiaa ei pystytä ratkaisemaan, se voidaan saattaa erikseen kanteella toimivaltaisen tuomioistuimen ratkaistavaksi.

Työnantajaliiton valvontavelvollisuus

Metallityöväen Liitto on ensimmäisen kerran ottanut yhteyttä Autoalan Keskusliittoon Iisalmen Autosompa Oy:n palkkauserimielisyysasiassa syyskuussa 2002. Seuraavan kerran kantajaliitto on helmikuussa 2003 vaatinut työnantajaliitolta toimenpiteitä Iisalmen Autosompa Oy:n asiassa. Autoalan Keskusliitto ryhtyi toimenpiteisiin, jotka johtivat keskusliiton vastauksessa selvitettyihin tarkistuksiin. Kuitenkin vielä vuonna 2005 yhtiön noudattamassa palkan määrittämistavassa oli edelleen Metallityöväen Liiton ilmoittamia puutteita.

Työehtosopimuslain 8 §:n 2 momentin mukaan työehtosopimukseen osallisen yhdistyksen katsotaan laiminlyöneen valvontavelvollisuutensa, mikäli selvää ja riidatonta työehtosopimuksen määräystä ei ole sovellettu työehtosopimukseen osallisten yhdistysten yksimielisen kannan mukaisesti eikä väärää soveltamista olosuhteet huomioon ottaen nopeasti korjata, kun se on tullut yhdistyksen tietoon.

Iisalmen Autosompa Oy:n torjuva suhtautuminen työntekijäpuolen esityksiä ja palkkauksen korjausvaatimuksia kohtaan on ollut omiaan vaikeuttamaan Autoalan Keskusliiton mahdollisuuksia saada jäsenyrityksensä noudattamaan työehtosopimuksen määräyksiä. Keskusliiton olisi kuitenkin työtuomioistuimen mielestä tullut tapahtunutta tehokkaammin vaikuttaa siihen, että yhtiö täyttää velvoitteensa. Kun yhtiö ei vielä lähes kolme vuotta asiaan liittyneiden ensimmäisten yhteydenottojen jälkeen ollut saattanut palkkausjärjestelmäänsä kaikilta osin työehtosopimuksen mukaiseksi, Autoalan Keskusliiton on katsottava laiminlyöneen sille työehtosopimuslain mukaan kuuluvan valvontavelvollisuutensa.

Oikeudenkäyntikulut

Iisalmen Autosompa Oy ja Autoalan Keskusliitto ovat jutun hävitessään työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n nojalla velvollisia yhteisvastuullisesti korvaamaan Metallityöväen Liiton oikeudenkäyntikulut. Kulujen määräksi on ilmoitettu 18.103,63 euroa. Yhtiö on paljoksunut vaatimuksen määrää, mutta Autoalan Keskusliitto on myöntänyt sen kohtuulliseksi.

Työtuomioistuimelle on esitetty eritelty lasku asian ajamiseksi suoritetuista toimenpiteistä ja aiheutuneista kustannuksista. Ottaen huomioon asian laatu ilmoitettuja toimenpiteitä on pidettävä tarpeellisina ja niistä vaadittua korvausta kohtuullisena.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 7, 8 ja 10 §:n nojalla Iisalmen Autosompa Oy:n ja Autoalan Keskusliiton maksamaan Metallityöväen Liitolle hyvityssakkoa, yhtiön työehtosopimuksen tieten rikkomisesta 4.000 euroa ja Autoalan Keskusliiton valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä 2.000 euroa.

Metallityöväen Liiton suoritusvaatimus jätetään tutkimatta.

Iisalmen Autosompa Oy ja Autoalan Keskusliitto velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Metallityöväen Liiton oikeudenkäyntikulut 18.103,63 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Suviranta, Forsström, Etu-Seppälä, Vuorio ja Lehto jäseninä. Sihteeri on ollut Salonen.

Tuomio on yksimielinen.