25.1.2007

Vaatimukset

Rakennusliitto on vaatinut, että työtuomioistuin

vahvistaa Rakennusliike Porrokki Oy:n rikkoneen rakennusalan irtisanomissuojasopimuksen 7 §:n mukaista tiedustelu- ja takaisinottovelvollisuutta palkatessaan uutta työvoimaa rakennusmiehen tehtäviin ajalla 12. - 17.5.2005 ja 31.5. - 5.8.2005 tarjoamatta näitä töitä työsopimuslain 6 luvun 6 §:n mukaisesti A:lle,

velvoittaa yhtiön maksamaan A:lle korvausta takaisinottovelvollisuuden laiminlyönnistä ajalla 12.5. - 5.8.2005 työsopimuslain 12 luvun 1 §:n nojalla 2 581,88 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien,

vahvistaa Rakennusliike Porrokki Oy:n rikkoneen työehtosopimuksen 21 §:n määräystä jättäessään maksamatta työkohtaisen lisän A:lle ajalla 26.4. - 23.5.2004 osittain ja ajalla 24.5. - 26.9.2004 kokonaan,

velvoittaa Rakennusliike Porrokki Oy:n maksamaan A:lle työehtosopimukseen perustuvaa puuttuvaa palkkaa, työajan lyhennysrahaa ja lomakorvausta yhteensä 947,54 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen 1.10.2004 lukien,

tuomitsee Rakennusliike Porrokki Oy:n hyvityssakkoon työehtosopimuslain 7 §:n nojalla työehtosopimuksen tieten rikkomisesta,

tuomitsee Rakennusteollisuus RT:n hyvityssakkoon työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä, ja

velvoittaa Rakennusteollisuus RT:n ja Rakennusliike Porrokki Oy:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Rakennusliiton oikeudenkäyntikulut korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Perusteet

Rakennusliike Porrokki Oy oli irtisanonut tuotannolliseen ja taloudelliseen perusteeseen vedoten rakennusmies A:n 20.11.2003 alkaneen työsopimuksen päättymään 25.12.2004. Työsuhteen päättymistä edelsi 90 päivää kestänyt lomautus 27.9.2004 alkaen. A oli ollut takaisinottovelvollisuuden piirissä yhdeksän kuukautta työnteon lopettamisesta lukien eli ajalla 26.9.2004 - 26.6.2005 saakka. Korvausta vaaditaan työsopimuslain 12 luvun 1 §:n nojalla syntyneestä todellisesta vahingosta yhteensä 2 581,88 euroa.

Rakennusliike Porrokki Oy oli rikkonut irtisanomissuojasopimuksen 7 § laiminlyömällä noudattaa takaisinotto- ja tiedusteluvelvollisuutta ja jättäessään tarjoamatta A:lle yhtiölle ilmaantunutta rakennusmiehen työtä 12.5.2005 ja 31.5.2005. Yhtiö oli tuolloin palkannut B:n muun muassa ajalle 12. - 17.5.2005 ja C:n ajalle 31.5. - 5.8.2005. Edelleen yhtiö oli määräysvallassaan olleen Lännen Mittalinja Oy:n kautta palkannut sen palveluksessa työ- tai vuokrasuhteessa olleen rakennusaputyöntekijän D:n Rakennusliike Porrokki Oy:n palvelukseen 21.4.2005 takaisinottoajan kuluessa tarjoamatta tätäkään työtä A:lle.

A oli sitoutunut tulemaan työhön vähintään 10,20 euron tuntipalkalla. Yhtiö oli maksanut A:lle rakennusalan työehtosopimuksen palkkaryhmän IV mukaista palkkaa. Peruspalkka A:n työhön tullessa 20.11.2003 oli ollut 9,37 euroa tunnissa. Sen päälle työnantaja oli maksanut työehtosopimuksen 21 §:n mukaista työkohtaista lisää, joka oli ollut 1,01 - 1,10 euroa ajalla 20.11.2003 - 25.4.2004. Ajalle 26.4. - 23.5.2004 yhtiö oli alentanut lisän 0,72 - 0,74 euroksi. Hän oli saanut 1.3.2004 työehtosopimuksen yleiskorotuksen 1.3.2004 ja hänen peruspalkkansa oli noussut 9,73 euroksi tunnissa. Hänelle oli aluksi kuukauden ajan maksettu Kaakonpyrstön työmaalla peruspalkkaa yleiskorotuksella korotettuna ja 0,74 euron lisän. Ajalta 24.5.2004 - 26.9.2004 puheena olevaa lisää ei ollut maksettu lainkaan. Kyseiselle palkkasummalle ei ollut maksettu myöskään työajan lyhennysrahaa ja lomakorvausta työehtosopimuksen mukaisesti. A oli vaatinut palkkaansa, mutta sitä ei ollut korjattu työehtosopimuksen mukaiseksi paikallisissa ja liittotason neuvotteluissa esitetyistä vaatimuksista huolimatta. Palkka oli siten edelleen työsuhteen päättyessä maksamatta, vaikka palkanmaksukausi oli päättynyt. Yhtiö oli siten tahallaan rikkonut työehtosopimusta.

Työnantaja oli tahallaan ja toistuvista oikaisuvaatimuksista huolimatta jatkanut työehtosopimuksen vastaista toimintaa ja laiminlyönyt työehtosopimuksen 21 §:n mukaista palkanmaksua ja irtisanomissuojasopimuksen 7 §:n mukaista takaisinottovelvollisuutta koskevia määräyksiä. Yhtiö oli siten tuomittava tästä menettelystään hyvityssakkoon työehtosopimuslain 7 §:n nojalla.

Työnantajaliitto ja sen piirijärjestö oli sallinut työnantajan laiminlyönnit työehtosopimuksen noudattamisessa ja neuvotteluvelvoitteen täyttämisessä eikä ollut aktiivisesti ohjannut jäsenyritystään täyttämään velvoitteitaan. Työnantajaliitto oli siten tuomittava hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

Vastaus kannevaatimuksiin

Rakennusteollisuus RT ja Rakennusliike Porrokki Oy ovat vastauksessaan kiistäneet kanteen ja vaatineet sen hylkäämistä.

Rakennusteollisuus RT ja Rakennusliike Porrokki Oy ovat vaatineet Rakennusliiton velvoittamista korvaamaan Rakennusteollisuus RT:n ja Rakennusliike Porrokki Oy:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Kanteen kiistämisen perusteet

C siirtyi Rakennusliike Porrokki Oy:n nosturinkuljettajan työstä elementtiasentajaksi 31.5.2005 lukien. Työsopimuslain ja työehtosopimuksen mukaista takaisinottovelvollisuutta ei ollut, kun avoinna oleva työpaikka täytettiin yrityksen sisäisin siirroin. Työnantaja ei siten ollut velvollinen tarjoamaan C:n tehtävää A:lle.

B:lle tarjottu tehtävä edellytti aikaisempaa työkokemusta metsätöistä. B:n ensimmäinen työtehtävä oli ollut puuston kaato ja raivaus rakennuksen alta. Suurimmat kaadetut puut olivat olleet 15 - 20 metrin korkuisia. Tällainen työ edellytti työntekijältä erityistaitoja ja erikoistyökaluja. Työnantaja pystyi työsopimusta solmiessaan luottamaan siihen, että B metsätilallisena selviytyisi annetuista tehtävistä.

D oli aloittanut työt Lännen Mittalinja Oy:ssä 21.4.2005. Hän ei ollut ollut Rakennusliike Porrokki Oy:n työntekijä. D oli työskennellyt vastaajayhtiön työmailla alihankinnan kautta kausiluonteisesti ja osa-aikaisesti työhuippujen tasaamiseksi.

Vuonna 2004 voimassa olleen rakennusalan työehtosopimuksen mukaan työntekijän työkohtainen palkka koostui työntekijän henkilökohtaisesta tuntipalkasta ja työkohtaisesta lisästä. Työkohtaisen lisän perusteista ja suuruudesta työnantaja ja työntekijä sopivat keskenään. Työehtosopimuksen mukaan työntekijä on velvollinen vastaanottamaan työtä työnantajan tarjoamalla työkohtaisella palkalla, jos työkohtaisen palkan suuruudesta ei synny sopimusta. Työkohtaisen lisän suuruus saattoi vaihdella kulloinkin suoritettavan työn vaativuuden perusteella. A:lle maksettu työkohtainen lisä vaihteli työsuhteen aikana perustuen työehtosopimuksen mukaisiin työnvaativuustekijöihin. A ei itse ollut koskaan ilmaissut sellaista kantaa, että hänelle olisi maksettu liian alhaista palkkaa. Ensimmäisen kerran kyseessä oleva vaatimus oli esitetty Rakennusliiton taholta syksyllä 2005. A oli käynyt City Marketin työmaalta etukäteen suunnittelu- ja tutkimuskäynnillä Kaakonpyrstön työmaalla, joten niissä tehtävissä hänen palkkansa oli ollut suurempi kuin myöhemmin. Kun työt varsinaisesti alkoivat Kaakonpyrstössä, A:n palkka oli ollut alhaisempi. Rakennusliiton esittämä vaatimus puuttuvan työkohtaisen lisän osalta oli siten perusteeton. Yhtiö ei ollut laiminlyönyt palkanmaksuvelvoitettaan eikä ollut rikkonut työehtosopimusta. Vaatimus yrityksen tuomitsemisesta työehtosopimuslain mukaiseen hyvityssakkoseuraamukseen oli perusteeton.

Liittotasolla ensimmäinen neuvottelu oli järjestetty Rakennusteollisuus RT:ssä 2.12.2005 ja toinen neuvottelu 20.12.2005. Neuvottelut olivat olleet aktiivisesti käynnissä sekä ennen Rakennusliiton lähettämää valvontakirjettä 7.12.2005 että välittömästi tämän jälkeen. Rakennusteollisuus RT ei ollut laiminlyönyt työehtosopimuksen mukaista valvontavelvollisuuttaan.

Perustelut

A:n työsuhde ja työn tarjoaminen sen päätyttyä

A on työskennellyt Rakennusliike Porrokki Oy:n palveluksessa rakennusmiehenä 20.11.2003 lukien. Yhtiö on lomauttanut A:n 27.9.2004 alkaen toistaiseksi taloudellisista ja tuotannollisista syistä johtuvan työn vähentymisen vuoksi. Lomautusilmoituksen antamisen yhteydessä työnantaja on lisäksi ehdollisesti irtisanonut A:n työsopimuksen siten, että mikäli yhtiö ei 90 päivän kuluessa lomautuksen alkamisesta voi järjestää hänelle uutta työtä, hänen työsuhteensa päättyy 25.12.2004. A:n työsuhde on päättynyt annetun ilmoituksen mukaisesti.

Kanteessa on katsottu yhtiön menetelleen irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti sen jättäessä tarjoamatta A:lle työtä irtisanomissuojasopimuksen 7 §:n mukaisesti työsopimuksen päättymisen jälkeen. Lisäksi jutussa on ollut kysymys A:n palkan suuruudesta hänen kahdella viimeisellä työmaallaan.

Todistelu

Työnantajapuolelta on työtuomioistuimessa kuultu A:lle tarjotusta työstä ja hänen palkkansa määrästä Rakennusliike Porrokki Oy:n toimitusjohtajaa F:ää, A:n työtehtävistä ja palkkaehdoista yhtiön entistä työnjohtajaa G:tä ja työnantajaliiton valvontavelvollisuuden täyttämisestä Rakennusteollisuus RT:n Sisä-Suomen piirin aluepäällikköä H:ta. Työntekijäpuolelta on kuultu työn tarjoamisesta A:lle ja hänen palkkansa määrästä A:ta itseään ja silloista luottamusmiestä, kirvesmies E:tä sekä A:n saatavien viivästyksistä Rakennusliiton Keski-Suomen aluetoimiston aluepäällikköä I:tä. Lisäksi asiassa on esitetty asiakirjaselvitystä.

Työn tarjoaminen A:lle

Toimitusjohtaja F on työtuomioistuimessa kertonut, että yhtiö on palkannut 12.5.2005 B:n kolmeksi-neljäksi päiväksi yhtiön Patamassa sijainneen Forelian taimitarhan työmaalle, jossa hänen tehtävänään oli kaataa rakennuspaikalta puusto ja suorittaa rakennusaputöitä. Puuston kaatotehtävät eivät soveltuneet A:lle, joka lisäksi asui yli viidenkymmenen kilometrin päässä työmaasta. B sen sijaan oli metsätilallisena työhön kykenevä, ja hänellä oli myös puunkaadossa tarvittavat välineet. C palkattiin 30.3.2005 yhtiöön nosturinkuljettajan tehtäviin ja rakennusaputöihin yhtiön Forelian taimitarhan työmaalle. Hänet siirrettiin yhtiön sisäisenä siirtona Forelian taimitarhan työmaalta Hietaman koulun työmaalle avustamaan runkotyökuntaa raudoitus- ja betonointitehtävissä. D teki yhtiössä osa-aikaisia siivoustöitä ja rakennusaputöitä ja hänen työnantajansa oli Lännen Mittalinja Oy, jonka palveluksessa hän oli ollut aikaisemminkin. Rakennusliike Porrokki Oy siis osti alihankintapalveluja Lännen Mittalinja Oy:ltä, joka on itsenäinen yritys ja joka vastaa itse henkilöstöstään. Yrityksen työvoimaa käytettiin Rakennusliike Porrokki Oy:ssä työhuippujen tasaamiseen. F kertoi olevansa Lännen Mittalinja Oy:n hallituksen puheenjohtaja ja yksi yhtiön osakkaista.

A on kertonut olleensa keväällä 2005 työttömänä työnhakijana, mutta entinen työnantaja ei ottanut häneen mitään yhteyttä työsuhteen päättymisen jälkeen. Kuultava ei ollut koskaan tehnyt puuston raivaustyötä rakennettavalla tontilla. Metsänraivaustyö ei tavanomaisesti kuulunut rakennusmiehen suorittamiin valmisteleviin töihin.

E:n mukaan B on toukokuussa 2005 työskennellyt yhtiön Forelian työmaalla rakennusaputöissä, jolloin hän on joutunut muun ohella raivaamaan tontin puustoa. C on toukokuussa 2005 tullut yhtiön Forelian taimitarhan työmaalta yhtiön Hietaman koulun työmaalle rakennusapumieheksi ja jatkanut työskentelyään siellä syyskuuhun 2005 asti, jolloin hänen oli tarkoitus siirtyä nosturikoulutukseen. D Lännen Mittalinja Oy:stä on työskennellyt yhtiön Hietaman koulun työmaalla. Mittalinjan kautta saatuja työntekijöitä oli ollut yhtiön töissä kesäisin lyhyitä jaksoja.

Arviointi ja johtopäätökset

Työsopimuslain 6 luvun 6 §:n ja sitä täydentävän rakennusalan irtisanomissuojasopimuksen 7 §:n mukaan työnantajan on tarjottava työtä taloudellisista ja tuotannollisista syistä irtisanomalleen, työvoimatoimistosta edelleen työtä hakevalle entiselle työntekijälleen, jos hän tarvitsee työntekijöitä yhdeksän kuukauden kuluessa työnteon loppumisesta samoihin tai samankaltaisiin tehtäviin, joita irtisanottu työntekijä oli tehnyt.

Jutussa esitetyn selvityksen mukaan B on toukokuussa 2005 työskennellyt yhtiössä enintään viikon ajan tehden ainakin aluksi rakennustyön edellyttämää metsänraivaustyötä työkohteessa. Tämä lyhytaikainen tehtävä ei sen ammattitaitovaatimukset huomioon ottaen ole työtuomioistuimen mielestä ollut sellainen sama tai samankaltainen tehtävä, jota A oli ennen irtisanomistaan tehnyt.

Edelleen selvityksen mukaan C on 30.3.2005 palkattu yhtiön palvelukseen nosturinkuljettajan tehtävään Forelian taimitarhan työmaalle. Hänet on toukokuussa 2005 siirretty rakennusapumieheksi Hietaman koulun työmaalle. Kysymys on ollut yhtiön oman työntekijän siirtämisestä yhtiön sisällä. Menettely ei tämän vuoksi osoita, että yhtiöllä olisi ollut lisätyövoiman tarvetta A:n takaisinottoajan kuluessa. Yhtiöllä ei näin ollen ole ollut velvollisuutta tarjota mainittua työtä A:lle.

D on loppukeväällä 2005 työskennellyt osa-aikaisesti rakennusaputöissä yhtiön Hietaman koulun työmaalla. D on ollut työsuhteessa Lännen Mittalinja Oy -nimiseen yhtiöön ja tullut vastaajayhtiön töihin alihankintasopimuksen tai työvoiman vuokraussopimuksen perusteella. D:n työskentelyaika on vastaajan esittämän selvityksen mukaan ollut 21.4. - 8.5.2005, mitä kantaja ei ole riitauttanut.

Rakennusalan irtisanomissuojasopimuksen osana noudatetaan työsopimuslain 6 luvun 6 §:n säännöstä työntekijän takaisinottamisesta. Säännöstä on tulkittu siten, ettei takaisinottovelvollisuus vaikuta ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskeviin yrityksen ratkaisuihin. Yritys voi tämän mukaan käyttää esimerkiksi vuokratyövoimaa sen asemesta, että se tarjoaisi työtä aiemmin irtisanomilleen työntekijöille. Tässä tapauksessa on lisäksi ollut kysymys lyhytaikaisesta ulkopuolisen työvoiman käytöstä. Siten myöskään Lännen Mittalinja Oy:n omistussuhteet ja määräysvalta eivät työtuomioistuimen mielestä vaikuta asian arviointiin.

Edellä esitetyillä perusteilla työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että Rakennusliike Porrokki Oy olisi tarvinnut työntekijöitä yhdeksän kuukauden kuluessa A:n työnteon lopettamisesta samoihin tai samankaltaisiin tehtäviin siten, että yhtiöllä olisi ollut rakennusalan irtisanomissuojasopimuksen 7 §:n mukaan velvollisuus tarjota tehtäviä A:lle. Rakennusliike Porrokki Oy ei siis ole laiminlyönyt irtisanomissuojasopimuksen mukaista takaisinottovelvollisuuttaan.

Työkohtainen palkka

Kanteen mukaan vastaajayhtiö on laiminlyönyt työehtosopimuksen 21 §:n mukaisia palkanmaksua koskevia velvollisuuksiaan, kun se on A:n työsuhteen loppuaikana yksipuolisesti pienentänyt A:lle maksettua työkohtaista lisää ja sitten poistanut sen kokonaan. Kanteessa on vaadittu yhtiön velvoittamista suorittamaan A:lle palkkasaatavia hänen kanssaan alun perin sovitun tuntipalkan mukaisesti.

A on työtuomioistuimessa kertonut aloittaneensa työsuhteensa yhtiön City-Marketin työmaalla. Tuolloin hänen palkakseen sovittiin yhtiön työnjohtajan kanssa 10,20 euroa tunnissa. Työmaan pääosin valmistuttua todistaja siirtyi työnantajan edustajan osoittamana ensiksi Äänekosken tehtaan T & K-osaston työmaalle kahdeksi viikoksi ja sen jälkeen Kaakonpyrstön työmaalle, jossa kolmena ensimmäisenä päivänä suoritettiin valmistelevaa työtä. Seurannut varsinainen talonsaneeraustyö Kaakonpyrstön työmaalla oli vaativampaa työtä kuin valmisteleva työ. Palkasta ei kuitenkaan työnantajan edustajien kanssa keskusteltu mitään City-Marketin työmaan jälkeen. Sopimusta siitä, ettei työkohtaista lisää tarvitsisi maksaa, ei työnantajan kanssa ollut solmittu.

F:n mukaan työntekijöiden palkat sovitaan aina kunkin työmaan kohdalta erikseen. A:n kanssa ei sovittu mitään kiinteää palkkaa. Hänelle sovittiin Jyväskylän City-Marketin työmaalle tuntipalkaksi kokonaisuudessaan 10,20 euroa. Yhtiön T & K-osaston työmaalla hänen palkastaan vajaaksi viikoksi sopivat yhtiön projektivastaava ja vastaava mestari. Yhtiön Kaakonpyrstön työmaalla A kävi tekemässä City-Marketin työmaalta käsin tutkimustöitä ja hänelle maksettiin perustuntipalkkana 9,73 euroa. Hänen palkkansa sisälsi eri työmailla myös työkohtaista lisää. A:lle ei sovittu maksettavaksi työkohtaista lisää enää 23.5.2004 jälkeen, koska työn luonne oli tuolloin muuttunut. Kultakin yhtiön työmaalla maksettiin tietty urakkapalkka kullekin urakkakunnalle. Avustavalle henkilökunnalle maksettiin alempaa perustuntipalkkaa. Työntekijöille maksettavan työkohtaisen lisän sopii työmaan vastaava mestari. Työkohtainen lisä määräytyy kullakin työmaalla ja kussakin työssä työn vaativuuden mukaan. A:n töiden vaativuudet vaihtelivat eri työmailla.

G:n mukaan A siirtyi töihin yhtiön City-Marketin työmaalta yhtiön Kaakonpyrstön työmaalle G:n ollessa jälkimmäisellä työmaalla työnjohtajana. Aluksi A teki Kaakonpyrstön työmaalla noin kaksi päivää esitutkimustyötä alkavaa työprojektia varten ja toimi sittemmin työmaalla kirvesmiehen apumiehenä. A:lle maksettiin mainituilta kahdelta päivältä samaa palkkaa kuin City-Marketin työmaalla. Tämän jälkeen G maksoi hänelle yhtiön käytännön mukaisesti kunkin palkanmaksun kaksiviikkoisjakson jälkeen oman jälkikäteisarviointinsa perusteella kirjapalkan lisäksi työn vaikeuden ja vaativuuden mukaan mahdollista hyvänmiehen lisää. A ei ollut palkkaansa tyytymätön.

E:n mukaan A:n työhöntulopalkaksi sovittiin todistajan ja yhtiön City-Marketin työmaan työnjohtajan kanssa 10,20 euroa tunnissa, joka muodostui IV palkkaryhmän palkan 9,36 euron ja työkohtaisen lisän summasta. A hyväksyi palkan määrän aloittaessaan työt seuraavana päivänä. Tämän jälkeen ei ollut käyty mitään palkkaneuvotteluja A:n osalta. Yhtiössä työntekijöiden palkkojen lisät ovat vaihdelleet eri vaiheissa, mutta lisä ei kuitenkaan koskaan ollut alunperin sovittua palkkaa pienempi. Yhtiö oli kuitenkin alentanut A:n palkkaa myöhemmin työsuhteen aikana ja poistanut lisän.

Aluepäällikkö I:n mukaan työehtosopimus edellyttää, että työkohtaista lisää on pääsääntöisesti aina maksettava jonkin suuruisena. Määrän sopivat työnantaja ja työntekijä keskenään. Lisä voi muuttua työkohteesta toiseen, mutta käytännössä muutokset ovat harvinaisia.

Työtuomioistuin toteaa, että työehtosopimuksen 21 §:n mukaan työkohtainen palkka sovitaan kutakin työkohdetta varten erikseen ennen työn aloittamista, ja pääsääntöisesti siihen kuuluu työntekijälle maksettava työkohtainen lisä. Jos lisää ei makseta, työnantajan on se perusteltava. Tässä tapauksessa yhtiö on esitetyn selvityksen mukaan suorittanut A:lle palkan Kaakonpyrstön työmaalla vuonna 2004 työnjohtajan tekemän jälkikäteisarvion perusteella kunkin kaksiviikkoisen palkanmaksukauden lopussa. Toukokuun lopun ja syyskuun lopun välillä A:lle ei ole maksettu lainkaan työkohtaista lisää. Tällaisesta menettelystä ei ole näytetty sovitun osapuolten kesken. Jättäessään ilman perusteluja sopimatta työkohtaisesta lisästä työnantaja on laiminlyönyt työehtosopimuksen 21 §:n mukaisia velvollisuuksiaan.

Asiassa on toisaalta jäänyt näyttämättä, että A:n kanssa olisi alun perin sovittu 10,20 euron suuruisesta työkohtaisesta palkasta pidemmäksi ajaksi kuin City-Marketin työmaata varten. Ansiotason säilymistä ei työtuomioistuimen mielestä ole johdettavissa myöskään työehtosopimuksesta. Näistä syistä työtuomioistuimella ei ole perusteita määrätä A:lle maksettavaksi tietyn suuruisia, taulukkopalkan ylittäviä palkkoja muilta työmailta. Kanteessa esitettyjä palkkaa koskevia suoritusvaatimuksia ei siten voida hyväksyä. Mikäli A:n katsottaisiin kärsineen vahinkoa työnantajan edellä todetun virheellisen menettelyn johdosta, sen korvaamisesta on, jos asiasta ei päästä sopimukseen, riideltävä erikseen käräjäoikeudessa.

Työehtosopimuksen vastainen menettely

Rakennusliike Porrokki Oy ei ole noudattanut A:n kohdalla työehtosopimuksen 21 §:n mukaista menettelyä jättäessään hänen kanssaan sopimatta työkohtaisesta palkasta kutakin työtä tai työkohdetta varten erikseen. Sopimuksen vastaiseksi todettu palkan määräämistapa on ollut yhtiössä sen työnjohtajan kertoman mukaan vakiintuneena käytäntönä. Menettelyn seurauksena A on jäänyt kokonaan ilman työkohtaista lisää, mikä yhtiössäkin on ollut luottamusmiehen kertoman mukaan poikkeuksellista. Yhtiön olisi näistä syistä perustellusti pitänyt tietää rikkovansa työehtosopimusta työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitetuin tavoin

Työnantajaliiton valvontavelvollisuus

Rakennusliike Porrokki Oy:n ei ole todettu laiminlyöneen takaisinottovelvollisuuttaan A:n asiassa, joten myöskään Rakennusteollisuus RT ei ole tältä osin laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Yhtiön menettely A:n palkanmaksua koskevassa asiassa on saatettu Rakennusteollisuus RT:n tietoon Rakennusliiton edustajan lähettämässä valvontakirjeessä ja liittojen välisissä neuvotteluissa. Saamiensa tietojen perusteella Rakennusteollisuus RT:n olisi tullut tarkemmin perehtyä asiaan ja havaita yhtiön käytännön virheellisyys sekä ryhtyä toimiin yhtiön virheen oikaisemiseksi. Tämän asemesta liitto on asettunut tukemaan yhtiössä tehtyjä ratkaisuja. Näin menetellessään Rakennusteollisuus RT on laiminlyönyt noudattaa sille työehtosopimuslain mukaan kuuluvaa valvontavelvollisuutta.

Oikeudenkäyntikulut

Kanne on osaksi hylätty ja osaksi hyväksytty. Asianosaisilla on muutoinkin ollut asian epäselvyyden takia perusteltua aihetta oikeudenkäyntiin. Tämän vuoksi työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 1 momentista ilmenevän oikeusohjeen mukaan Rakennusliiton on jutun osaksi voittaessaankin vastattava omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin kanteen siten hyväksyen vahvistaa Rakennusliike Porrokki Oy:n rikkoneen rakennusalan työehtosopimuksen 21 §:ää jättäessään A:n kanssa sopimatta työkohtaisesta palkasta kutakin työtä tai työkohdetta varten erikseen.

Rakennusliike Porrokki Oy tuomitaan työehtosopimuslain 7 §:n nojalla maksamaan Rakennusliitolle hyvityssakkoa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta 2 000 euroa.

Rakennusteollisuus RT tuomitaan työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla maksamaan Rakennusliitolle hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä 2 600 euroa.

Kanne hylätään enemmälti.

Asianosaiset saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Suviranta, Virtanen, Niskanen, Vertanen ja Forsèn jäseninä. Sihteeri on ollut Salonen.

Tuomio on yksimielinen.