4.6.2007

Vaatimukset

Paperiliitto on vaatinut työtuomioistuinta

vahvistamaan, että UPM-Kymmene Oyj on rikkonut paperiteollisuuden työehtosopimuksen 1 §:n 3 kohdassa mainittuja ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevia määräyksiä ulkoistaessaan vesivoimalaitostensa kunnossapitotoiminnot Kuusankoskella ja Kaltimossa YIT Teollisuus- ja verkkopalvelut Oy:lle 1.10.2006 sopimatta siitä paikallisesti työehtosopimuksen edellyttämällä tavalla,

tuomitsemaan UPM-Kymmene Oyj:n työehtosopimuslain 7 §:n nojalla hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta,

tuomitsemaan Metsäteollisuus ry:n työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä, ja

velvoittamaan Metsäteollisuus ry:n ja UPM-Kymmene Oyj:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Paperiliiton oikeudenkäyntikulut laillisine viivästyskorkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Perusteet

Metsäteollisuus ry:n jäsenyritys UPM-Kymmene Oyj oli 3.7.2006 tehnyt YIT Teollisuus- ja verkkopalvelut Oy:n kanssa sopimuksen UPM-Kymmene Oyj:n omistamien Kuusankoskella ja Kaltimossa sijaitsevien vesivoimalaitosten kunnossapitotöiden ulkoistamisesta. Sopimuksen mukaan toiminnot oli ulkoistettu 1.10.2006 alkaen. Ulkoistamisesta ei ollut tehty työehtosopimuksen 1 §:n 3 kohdan soveltamisohjeiden 5 kohdan edellyttämää paikallista sopimusta UPM-Kymmene Oyj:n ja paikallisen ammattiosaston välillä.

UPM-Kymmene Oyj oli toteuttanut edellä kuvatun ulkoistamisen yksipuolisesti sillä erimielisyysneuvotteluissa ilmoitetulla perusteella, että kysymyksessä oleva kunnossapitotoiminta oli voitu siirtää ulkopuoliselle yritykselle liikkeen luovutuksella ja että järjestely ei edellyttänyt paperiteollisuuden työehtosopimuksen mukaan työntekijöiden kanssa paikallisesti tehtävää sopimusta asiasta. Yhtiön ja työnantajaliiton tulkinnat paperiteollisuuden työehtosopimuksen sisällöstä olivat virheellisiä. Kunnossapitotoimintojen ulkoistaminen paperiteollisuuden työehtosopimuksen mukaan on mahdollista ainoastaan 1 §:n 3 kohdan soveltamisohjeiden 5 kohdan mukaisesti paikallisesti sopien.

Työehtosopimuksen 1 §:n 3 kohdan soveltamisohjeiden 5 kohta luetteloineen on pysynyt 1970-luvun alusta lähtien täysin muuttumattomana. Kilpailuviranomaisten toimenpiteet tai korkeimman hallinto-oikeuden ja välityslautakunnan päätökset, saati työehtosopimuksen n:o 40 allekirjoituspöytäkirjan määräykset eivät olleet koskeneet miltään osin 1 §:n 3 kohdan soveltamisohjeiden 5 kohtaa. Työehtosopimuksen n:o 40 allekirjoituspöytäkirjassa oli nimenomaisesti todettu ulkopuolisen työvoiman tilapäistä käyttöä koskevien sopimusten pysyvän ennallaan.

Koska jäädytyssopimukseksikin kutsutussa Metsäteollisuus ry:n hallituksen työvaliokunnan yksipuolisessa ilmoituksessa pidättäytyä ulkopuolisen työvoiman käytön laajentamisesta ei ollut kysymys lainkaan kunnossapitotoimintojen ulkoistamisesta, oli yksiselitteistä, ettei myöskään jäädytyssopimuksen korvannut allekirjoituspöytäkirjaan otettu paikallisen sopimisen määräys koskenut kunnossapitotoimintoja. Tähän viittasi myös Metsäteollisuus ry:n 10.2.2000 päivätty esitys paperiteollisuuden uudeksi työehtosopimukseksi, jossa ulkopuolisen työvoiman käytön osalta todettiin, että "ulkopuolisen työvoiman tilapäistä käyttöä koskeva sopimusmääräys säilytetään muuttumattomana (työehtosopimus 1 §:n 3 kohdan 5 kappale).

Se, että kyseisellä allekirjoituspöytäkirjaan otetulla määräyksellä ei ollut lainkaan tarkoitettu kunnossapitotoimintoja tai muita soveltamisohjeiden 5 kohdassa tarkoitettuja toimintoja, oli pääteltävissä myös siitä seikasta, että mainittujen tehtävien ulkoistamisesta oli jo ennen jäädytystä tai allekirjoituspöytäkirjan muutosta voitu paikallisesti sopia. Tätä tulkintaa tuki myös Metsäteollisuus ry:n vastaus tapauksessa TT 2004-112, jonka mukaan "täten soveltamisohjeiden 5 kohdassa tarkoitettu ulkopuolisen työvoiman käyttö ei edellytä (lukuunottamatta kunnossapito- ja korjaustöiden f ja puukäsittelyn ja sisäisten kuljetusten d kohtien) sopimista...". Edelleen Metsäteollisuus ry:n taholta oli jutussa todettu, että tilapäinen sana mainitussa soveltamisohjeiden 5 kohdassa oli ainoastaan työnimi, jolla oli tarkoitettu sellaisia töitä, jotka olivat olleet edellä kerrotun jäädytysratkaisun ulkopuolella, koska näiden tehtävien osalta ulkopuolisen työvoiman käytöstä oli ollut aina mahdollista sopia paikallisesti tai ne olivat kuuluneet työnantajan direktio-oikeuden piiriin.

Paperiliiton ja Metsäteollisuus ry:n 25.11.1999 ja 1.12.1999 kokoontuneen työryhmän muistiosta oli luettavissa, että Paperiliiton puolelta oli edellytetty, että työpaikoilla jäädytyksestä johtuvan tilanteen muuttaminen oli mahdollista vain paikallisella sopimuksella. Toiseksi Paperiliiton puolelta oli täsmennetty, että kysymys oli tuotannon palvelutehtävien ulkoistamisesta seurauksin, että työtä tehdään muun kuin paperiteollisuuden työehtosopimusta soveltaen. Tähän yhteyteen oli lisäksi nimenomaisesti kirjattu, että ulkoistamisen muodolla yhtiöittäminen, liikkeen luovutus tai muu konstruktio, ei ollut merkitystä. Tämän ohella oli todettu, että ulkopuolisen työvoiman tilapäinen käyttö määräytyi edelleen työehtosopimuksen 1 §:n 3 kohdan 5 kappaleen mukaan.

Paperiliiton edellytystä siitä, että ulkoistamisen muodosta riippumatta määräys koski kaikkea ulkoistamista muun kuin paperiteollisuuden työehtosopimuksen piiriin, ei neuvotteluissa miltään osin kiistetty. Päin vastoin Metsäteollisuus ry ja Stora Enso Publications Papers Oy Ltd olivat todenneet, että neuvotteluja käytiin ja ratkaisu aikanaan tehtiin tämän Paperiliiton esityksen pohjalta.

Se, mitä työehtosopimuksessa tarkoitetaan ulkopuolisella työvoimalla, ilmeni soveltamisohjeiden 1 kohdasta. Vastaavasti se seikka, millä edellytyksillä kunnossapitotoimintoja voidaan ulkoistaa, ratkesi mainittujen soveltamisohjeiden 5 kohdan perusteella, eikä allekirjoituspöytäkirja näin ollen liittynyt nyt ratkaistavaan asiaan lainkaan.

Soveltamisohjeen 5 kohdassa mainittuja töitä, joiden osalta siis oli voitu jo 1970-luvun alusta saakka sopia ulkoistamisesta, on käsitelty työtuomioistuimen tuomioissa TT 2004-112 ja TT 2006-37. Kun näissä yhteyksissä on seikkaperäisesti käyty läpi paitsi ulkoistamismääräysten historiaa myös näiden sisältöä, ei UPM-Kymmene Oyj:lle tai Metsäteollisuus ry:lle ole voinut olla epäselvää, että paperiteollisuuden työehtosopimuksen 1 § sisältää määräykset siitä, mitkä tehtävät ovat työehtosopimuksen mukaan ylipäätään ulkoistettavissa ja allekirjoituspöytäkirja koski vain neuvottelujärjestystä niiden toimintojen osalta, jotka olivat kuuluneet niin sanotun jäädytyssopimuksen piiriin. Näihin toimintoihin eivät kunnossapitotehtävät kuuluneet.

Työehtosopimuksen määräykset sen suhteen, mitä tehtäviä työehtosopimuksen mukaan voidaan ulkoistaa, pysyivät ennallaan solmittaessa nyt voimassa oleva työehtosopimus alalle. Kun neuvotteluvaiheessa Metsäteollisuus ry:n pyrkimyksenä oli ollut poistaa työehtosopimuksen alihankinnan käyttöä koskevat rajoitukset siltä osin kuin ne estivät ulkopuolisen työvoiman käytön tapauksissa, joissa alihankintayritys ei noudattanut paperiteollisuuden työehtosopimusta, oli selvää, että myös Metsäteollisuus ry:n piirissä oli ymmärretty, että paperiteollisuuden työehtosopimus koski myös niin sanottuna liikkeen luovutuksena toteutettavia ulkoistuksia. Tämän vuoksi Paperiliitto oli lähettänyt Metsäteollisuus ry:lle valvontakirjeen 22.9.2006, jossa oli todettu suunnitellun ulkoistamisen tapahtuvan työehtosopimuksen vastaisesti ja edellytetty Metsäteollisuus ry:ltä toimenpiteitä, joilla tilanne saataisiin työehtosopimuksen tarkoittamaan tilaan. Metsäteollisuus ry oli kuitenkin pysynyt kannassaan ja tukenut jäsenyrityksensä toimintaa asiassa.

Vastaus kannevaatimuksiin

Metsäteollisuus ry ja UPM-Kymmene Oyj ovat kiistäneet kanteen ja vaatineet sen hylkäämistä.

Metsäteollisuus ry ja UPM-Kymmene Oyj ovat lisäksi vaatineet Paperiliiton velvoittamista korvaamaan liiton ja yhtiön oikeudenkäyntikulut laillisine viivästyskorkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

UPM-Kymmene Oyj oli 3.7.2006 tehnyt YIT Teollisuus- ja verkkopalvelut Oy:n kanssa sopimuksen UPM-Kymmene Oyj:n omistamien Kuusankoskella ja Kaltimossa sijaitsevien vesivoimalaitosten jatkuvien sisäisten ja normaaleiden ylläpitotöiden ulkoistamisesta. Tämän liikkeen luovutussopimuksen perusteella Voikkaan, Kuusankosken, Keltin, Kaltimon, Kallioisen ja Katerman kunnossapito oli siirtynyt YIT Teollisuus- ja verkkopalvelut Oy:n liiketoiminnaksi. Vesivoimalaitosten 16 kunnossapitotyöntekijää (C-ryhmä) olivat siirtyneet vanhoina työntekijöinä 1.10.2006 YIT Teollisuus- ja verkkopalvelut Oy:n palvelukseen. Kunnossapitotyöntekijöiden jatkuviin sisäisiin normaaleihin työtehtäviin oli voimalaitoksella kuulunut muun muassa laitekannan ennakkohuolto, tarkastukset, häiriöiden poistot, korjaukset, automaatiojärjestelmien tarkkailu sekä jakelulaitteiston kunnon valvonta ja tarkkailu. YIT Teollisuus- ja verkkopalvelut Oy luovutuksen saajana oli sidottu paperiteollisuuden työehtosopimukseen työehtosopimuslain 5 §:n nojalla.

Esillä olevassa asiassa oli kyse vesivoimalaitosten kunnossapidon ulkoistamisesta. Työehtosopimuksessa käytetyt termit ylläpito-, kunnossapito- ja korjaustyö tarkoittavat kaikki samaa kunnossapitotyöntekijän normaalia työtä. Sen sijaan työehtosopimus on erotellut toisistaan jatkuvat sisäiset normaalit kunnossapitotyöt ja kyseessä olevien töiden tilapäisen käytön tulkittaessa ulkopuolisen työvoiman käyttöedellytyksiä kunnossapitotehtävissä. Työehtosopimuksen 1 §:n 3 kohdan soveltamisohjeiden 5 kohta koskee ulkopuolisen työvoiman niin sanottua tilapäistä käyttöä, mistä nyt ei ollut lainkaan kysymys. Tilapäinen käyttö ja soveltamisohjeiden 5 kohdan sisältö oli eräiltä osin selvitetty työtuomioistuimen tuomiossa 2004-112 ja 2006-37. Kun näissä tuomioissa ei ollut oikeuskysymyksenä tutkittu ulkopuolisen työvoiman käyttöä jatkuvissa sisäisissä normaaleissa kunnossapitotehtävissä, eivät kyseessä olevat tuomiot sellaisenaan sovellu esillä olevan tulkintaerimielisyyden ratkaisun perusteeksi.

Tulkintaerimielisyys tulee ratkaista työehtosopimuksen 1 §:n 3 kohdan soveltamisohjeen 3 kohdan 3 kappaleen toisen lauseen "ulkopuolista työvoimaa voidaan käyttää siivous-, vartiointi- ja muissa niihin verrattavissa tuotannon palvelutehtävissä" ja työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 19 kohdan ulkopuolisen työvoiman käytön laajentamista koskevan sopimusmääräyksen "tämä sopimus koskee ulkoistamista muun kuin paperiteollisuuden työehtosopimuksen sidotun yrityksen hoidettavaksi" mukaan. Näiden sopimusehtojen mukaisesti UPM-Kymmene Oyj:llä on ollut oikeus ulkoistaa vesivoimalaitoksen kunnossapitotyöt YIT Teollisuus- ja verkkopalvelut Oy:lle ilman paikallista sopimusta.

Kunnossapitotöissä (muun kuin tilapäisen) ulkopuolisen työvoiman käyttöä laajennettiin vuonna 1995. Vuosina 1970 - 1994 oli ollut voimassa työehtosopimuksen 1 §:n 3 kohdan soveltamisohjeiden 2 kohdan kielto "työnantajan ei tule käyttää jatkuvasti tehtaan sisäisissä normaaleissa tuotanto- ja ylläpitotehtävissä ulkopuolista työvoimaa". Tämän työehtosopimusmääräyksen sijaan välityslautakunta päätti 17.7.1995 muuttaa korkeimman hallinto-oikeuden 13.4.1995 antaman päätöksen mukaisesti nyt voimassa olevaksi työehtosopimusmääräykseksi "ulkopuolista työvoimaa voidaan käyttää siivous-, vartiointi- ja muissa niihin verrattavissa tuotannon palvelutehtävissä". Työehtosopimusmääräyksistä oli poistunut ulkopuolisen työvoiman käytön kielto jatkuvissa sisäisissä normaaleissa ylläpitotehtävissä.

Tuloratkaisun aikaansaamisen edistämiseksi myös paperiteollisuuden alalla Metsäteollisuus ry suostui vuosina 1995 ja 1997 Paperiliiton vaatimukseen pidättäytyä ulkopuolisen työvoiman käytön laajentamisesta, mihin välityslautakunnan muuttamat työehtosopimusmääräykset muutoin olisivat oikeuttaneet. Pidättäytyminen koski ulkopuolisen työvoiman käytön laajentamista jatkuvissa sisäisissä normaaleissa ylläpitotehtävissä, ellei asiasta paikallisesti sovita toisin. Pidättäytyminen ei koskenut soveltamisohjeiden 5 kohdan ulkopuolisen työvoiman tilapäistä käyttöä. Pidättäytymiseen liittyi myös Paperiliiton hyväksymä Metsäteollisuus ry:n vaatima ehto, jonka mukaan "ulkopuolisia palveluja käytetään tarvittaessa uusissa tuotantolaitoksissa voimassa olevan työehtosopimuksen mukaan". Tämä tarkoitti, että tuolloin rakenteilla oleviin tehdaslaitoksiin pidättäytymisestä huolimatta sovelletaan välityslautakunnan päättämiä muutettuja työehtosopimusmääräyksiä, jotka eivät enää estäneet jatkuvien sisäisten normaalien kunnossapitotöiden ulkoistamista ilman paikallista sopimusta.

Neuvoteltaessa paperiteollisuuden työehtosopimuksesta nro 40 allekirjoituspöytäkirjaan lisättiin Paperiliiton ehdotuksesta Metsäteollisuus ry:n edellä selvitetty yksipuolinen joskin yhdessä muotoiltu kannanotto pidättäytyä ulkopuolisen työvoiman käytön laajentamisesta. Allekirjoituspöytäkirjan teksti sisälsi kuitenkin merkittävän reunaehdon. Ulkopuolisen työvoiman käytön laajentamisesta ei ollut kyse allekirjoituspöytäkirjan 19 kohdan tarkoittamalla tavalla, mikäli ulkoistamisessa luovutuksensaaja on työehtosopimukseen sidottu yritys. Tämä oli myös selkeä torjuva viesti Paperiliiton muutosesitykseen, jonka mukaan ulkoistaminen oli mahdollista vain paikallisesti sopimalla.

Kanteen mukaan paperiteollisuusyritysten toimintaan tuli kilpailuneuvoston päätöksellä uusi alue, jolla ulkopuolisen työvoiman käyttö oli mahdollista. Uusi alue oli ulkopuolisen työvoiman käyttökiellon poistuminen jatkuvissa sisäisissä normaaleissa ylläpitotehtävissä. Paperiliitto on kanteessa virheellisesti jättänyt huomioimatta vuoden 1995 työehtosopimuksen keskeisen muutoksen eli 3.3 kohdan toisen kappaleen. Sen sijaan kanteen perusteluissa toistuvasti viitataan 5 kohdan mukaiseen tilapäiseen käyttöön, mistä ei ole kysymys kyseessä olevan kohdan soveltamisalueena, ei pidättäytymisessä eikä allekirjoituspöytäkirjan 19 kohdassa.

Vuosina 1970 - 1994 työehtosopimus kielsi jatkuvissa sisäisissä normaaleissa ylläpitotehtävissä ulkopuolisen työvoiman käytön (vanha 2 kohta), mutta salli ajallisesti ja laadullisesti rajoitetuissa työtehtävissä ulkopuolisen työvoiman tilapäisen käytön (vanha 3 kohta ja myös nykyinen 5 kohta). Kun vuonna 1995 vanha 2 kohdan ylläpitoa koskeva työehtosopimusmääräys korvattiin uudella 3 kohdan toisella kappaleella eikä 5 kohtaa ollut muutettu, johtopäätöksenä ei voinut olla Paperiliiton tulkinta ulkopuolisen työvoiman käytön alan supistamisesta paikallisella sopimuksella.

Metsäteollisuus ry:n muutosesitys 8.2.2005 pyrki nykytilanteen muutokseen, kun ehdotettiin, että tuotannon palvelutehtävissä tuli ulkopuolisen työvoiman käyttö alihankintana olla mahdollista myös silloin, kun alihankintayritys ei noudattanut paperiteollisuuden työehtosopimusta. Muutosta nykytilanteeseen, kun alihankintayritys jo noudattaa paperiteollisuuden työehtosopimusta, ei ollut tarpeen esittää.

Kantajan viittaama työtuomioistuimen ratkaisu 2006-37 poikkesi nyt esillä olevasta tapauksesta, missä alihankkija ei soveltanut paperiteollisuuden työehtosopimusta. Sen sijaan SCA Packaging Finlandin Tampereen aaltopahvitehtaalla kunnossapitotehtävät ulkoistettiin liikkeen luovutuksena paperiteollisuuden työehtosopimuksen sidotulle Botnia Mill Sevice Oy:lle kesällä 2005 työnantajan yksipuolisin toimenpitein. Paperiliitto ei mitenkään reagoinut tähän ulkoistamiseen, koska menettely oli työehtosopimuksen mukainen.

Ulkopuolisen työvoiman pysyvä laajentaminen, kun ulkoistamisen jälkeen noudatetaan paperiteollisuuden työehtosopimusta, ei siten edellytä paikallista sopimusta. Ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevat määräykset ovat tyhjentävät. Ulkopuolista työvoimaa ei voida käyttää välittömästi tuotantolaitoksen käyttö- ja valmistusosastojen työtehtävissä työehtosopimuksen 1 §:n 3 kohdan soveltamisohjeen 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Ulkopuolisen työvoiman käyttö oli aina mahdollista työehtosopimuksen 1 §:n 3 kohdan soveltamisohjeen 5 kohdan tarkoittamissa työtehtävissä, mistä nyt ei ollut kysymys. Siivouksessa, vartioinnissa ja muussa tuotannon palvelutoiminnassa ulkopuolisen työvoiman käyttö (työvoiman käytön laajentaminen) edellytti 19.4.2000 jälkeen sopimista, jos alihankkija ei soveltanut paperiteollisuuden työehtosopimusta. Siivouksessa, vartioinnissa ja muussa tuotannon palvelutoiminnassa ulkopuolisen työvoiman käytön laajentaminen 19.4.2000 tilanteesta ei edellytä sopimista, jos alihankkija soveltaa paperiteollisuuden työehtosopimusta.

Perustelut

Tausta ja erimielisyys

UPM-Kymmene Oyj on 1.10.2006 ulkoistanut vesivoimalaitostensa kunnossapitotoiminnot Kuusankoskella ja Kaltimossa YIT Teollisuus- ja verkkopalvelut Oy:lle. Ulkoistamisesta ei ole tehty paikallista sopimusta UPM-Kymmene Oyj:n ja paikallisen ammattiosaston välillä.

Asiaosaisten välillä vallitsee erimielisyys siitä, onko UPM-Kymmene Oyj menetellyt vesivoimalaitostensa kunnossapitotoimintojen ulkoistamisessa paperiteollisuuden työehtosopimuksen 1 §:n 3 kohdan soveltamisohjeen 5 kohdan vastaisesti, kun se ei ole sopinut asiasta paikallisesti. Paperiliiton mukaan kunnossapitotoimintojen ulkoistaminen on mahdollista vain sopimalla siitä paikallisesti mainitun sopimuskohdan mukaisesti. Vastaajien mukaan ulkoistaminen on ollut mahdollista soveltamisohjeen 3 kohdan ja allekirjoituspöytäkirjan 19 kohdan mukaisesti ilman paikallista sopimusta. Soveltamisohjeiden 5 kohta koskee vain ulkopuolisen työvoiman tilapäistä käyttöä, mistä nyt ei ole kysymys.

Todistelu

Työtuomioistuimessa on työehtosopimusmääräysten taustasta ja sisällöstä kuultu kantajan nimeäminä todistajina Paperiliiton entistä palkkasihteeriä A:ta, palkkasihteeri B:tä ja sihteeri C:tä sekä vastaajien nimeäminä todistajina Metsäteollisuus ry:n entistä toimitusjohtajaa D:tä, entistä työmarkkinajohtajaa E:tä ja työmarkkinapäällikkö F:ää sekä Stora Enso Oyj:n entistä henkilöstöjohtajaa G:tä. Asiassa on esitetty myös kirjallista todistelua sopimusmääräysten syntyvaiheista.

Kunnossapitotöiden ulkoistamisista eri tehtaissa on kuultu kantajan nimeämänä todistajana pääluottamusmies H:ta ja todistelutarkoituksessa pääluottamusmies I:tä sekä vastaajien nimeäminä todistajina entistä henkilöstöpäällikköä J:tä, hallintojohtaja K:ta, henkilöstöpäällikkö L:ää, entistä johtavaa työsuhdeasiantuntijaa M:ää, tuotantopäällikkö N:ää ja entistä hallintojohtajaa O:ta.

Työehtosopimusmääräykset ja niiden aiempi tulkinta

Paperiteollisuuden työehtosopimuksen 1 §:n 3 kohdan soveltamisohjeissa on ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevat edelle jäljennetyt määräykset. Soveltamisohjeiden 5 kohdassa on sovittu siitä, millä edellytyksillä ulkopuolisen työvoiman käyttö on mahdollista toisaalta kunnossapito- ja korjaustöissä ja toisaalta puunkäsittelyssä ja sisäisissä kuljetuksissa. Sopimuskohdassa on lueteltu joukko tehtäviä, joissa työnantaja voi aina käyttää ulkopuolista työvoimaa. Tämän lisäksi sopimuskohta kummankin asiaryhmän osalta antaa mahdollisuuden sopia paikallisesti muista tehtävistä, joissa ulkopuolista työvoimaa voidaan käyttää.

Työtuomioistuin on tuomiossaan TT 2006-37 ottanut kantaa soveltamisohjeen 5 kohdan tulkintaan puunkäsittelyn osalta. Yhtiössä oli neuvoteltu puuraaka-aineen käsittelyn ulkoistamisesta hake- ja purukentällä. Yhtiön ehdotuksen mukaisesti puruvaunujen purku kentälle, purun siirto, hakkeen ja purun ohjaus, puru- ja hakevarastojen ylläpito, raaka-aineen syöttö ja tarvittavat tiedonsiirrot järjestelmään huolehdittaisiin ulkopuolisen yrittäjän toimesta. Kun ulkoistamisesta ei päästy sopimukseen, Metsäteollisuus ry vaati kanteessaan vahvistettavaksi, että kysymyksessä on sellainen soveltamisohjeen 3 kohdan mukainen tuotannon palvelutehtävä, josta on neuvoteltava työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 19 kohdassa sovitun neuvottelujärjestyksen mukaisesti. Työtuomioistuin hylkäsi kanteen katsoen, että kysymys oli soveltamisohjeen 5 kohdan mukaisesta sopimisesta. Tuomion perusteluissa työtuomioistuin lausui mm. seuraavaa:

"Asianosaiset ovat olleet yhtä mieltä myös siitä, että hake- ja purukentän toiminnassa ei ole ollut kysymys sellaisesta tilapäisluonteisesta tai erikoiskalustoa vaativasta tehtävästä, johon työnantaja soveltamisohjeiden 5. kohdan mukaan voisi työnjohto-oikeutensa nojalla käyttää ulkopuolista työvoimaa. Kysymys on joka tapauksessa ollut puunkäsittelytyöstä, jonka teettämisestä ulkopuolisella työvoimalla voidaan paikallisesti sopia. Soveltamisohjeiden 5. kohdan mukaan ulkopuolisen työvoiman käyttö on nimittäin mahdollista puunkäsittelyssä paitsi määräyksessä luetelluissa tilanteissa myös muissa tehtävissä, joista sovitaan paikallisesti.

Soveltamisohjeen 5. kohta on ollut samansisältöisenä voimassa jo 1970-luvulta alkaen. Tämän kohdan määräyksiä ei muutettu myöskään vuonna 1995, kun soveltamisohjeita muutoin tarkistettiin korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen mukaisiksi. Soveltamisohjeen 5. kohdan määräykset, jotka mahdollistavat ulkopuolisen työvoiman käyttämisen, eivät olleet osallisyritysten kannalta kilpailua rajoittavia eivätkä ne siten olleet prosessin kohteena kilpailuneuvostossa eivätkä korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Myös välityslautakunta rajasi päätöksensä koskemaan vain niitä soveltamisohjeiden kohtia, joista korkein hallinto-oikeus oli antanut päätöksensä. Näin ollen 5. kohdan määräykset ovat jääneet edelleen sovellettaviksi siitä riippumatta, pidetäänkö määräyksessä tarkoitettuja toimintoja tuotantoon välittömästi liittyvinä tai sitä palvelevina tehtävinä. Erityismääräyksinä 5. kohdan määräykset syrjäyttävät soveltamisohjeiden 2. ja 3. kohdan niitä yleisluonteisemmat määräykset.

Vuonna 2000 allekirjoittajajärjestöt sopivat, että paikallisesti voidaan sopia ulkopuolisen työvoiman käytön laajentamisesta siivous-, vartiointi- ja muissa tuotannon palvelutehtävissä. Työtuomioistuin on tuomiossaan TT 2004-112 tulkinnut näiden määräysten soveltamispiiriä niin, että niiden ulkopuolelle oli jätetty tapaukset, joissa ulkopuolisen työvoiman käyttö oli alunperinkin ollut sallittua. Työvoiman tilapäistä käyttöä koskevat määräykset säilytettiin allekirjoituspöytäkirjan nimenomaisen määräyksen mukaan muuttumattomina ja näillä määräyksillä tarkoitettiin soveltamisohjeen 5. kohtaa. Työtuomioistuimella ei tämän asian yhteydessä ole perusteita päätyä muunlaiseen tulkintaan."

Työehtosopimusmääräysten sisällöstä tämän asian yhteydessä esitetty selvitys

Erimielisyyden kohteina olevien soveltamisohjeiden 2 kohtaa ja 3 kohdan toista kappaletta muutettiin kilpailuneuvoston päätöksen ja sitä seuranneen korkeimman hallinto-oikeuden 11.4.1995 antaman päätöksen johdosta, koska niiden katsottiin estävän kilpailunrajoituslain vastaisesti paperitehtaita käyttämästä ulkopuolisia palveluyrityksiä siivous-, vartiointi- ja muissa niihin verrattavissa tuotannon palvelutehtävissä. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen sisältö siirrettiin työehtosopimukseen sopijapuolten asettaman välityslautakunnan 17.7.1995 antamalla päätöksellä. Kuitenkin Metsäteollisuus ry antoi tuloratkaisun aikaansaamisen edistämiseksi 23.8.1995 kannanoton, jossa paperiteollisuusyritysten ilmoitettiin pidättäytyvän siivous-, vartiointi- ja muissa tuotannon palvelutehtävissä ulkopuolisen työvoiman käytön laajentamisesta mahdollisen tulosopimuksen aikana. Tämä kannanotto otettiin sittemmin työehtosopimuksen numero 40 allekirjoituspöytäkirjaan. Sitoumus on myöhemmin todettu päättyneeksi ja samalla sovittu, että jos ulkopuolisen työvoiman käyttöä siivous-, vartiointi- ja muissa tuotannon palvelutehtävissä halutaan ulkoistamalla laajentaa siitä tilanteesta, missä työpaikalla on oltu työehtosopimuksen numero 40 allekirjoituspäivänä, on se mahdollista, jos asiasta paikallisesti sovitaan. Samalla allekirjoituspöytäkirjan 19 §:ään on otettu neuvottelujärjestystä koskevat määräykset.

A ja B ovat yhdensuuntaisesti kertoneet, että työehtosopimuksessa ylläpitotehtävillä tarkoitetaan kaikenlaisia tehdasalueella tehtäviä ylläpitotoimia, kuten mekaanista ja sähkökunnossapitoa, rakennusten kunnostamista ja kuljetustehtäviä, vartiointia ja siivousta. Soveltamisohjeiden määräykset ovat mahdollistaneet ulkopuolisen työvoiman käytön myös pysyvissä kunnossapitotehtävissä paikallisesti sopien jo ennen vuoden 1995 sopimusmuutoksia.

Mainitut todistajat samoin kuin C ovat edelleen kertoneet, että korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisulla 11.4.1995 ei millään tavalla puututtu soveltamisohjeiden 5 kohtaan. Välityslautakunnan päätös 17.7.1995, jolla korkeimman hallinto-oikeuden päätös siirrettiin työehtosopimukseen, koski soveltamisohjeiden 3 kohtaa, eivätkä soveltamisohjeiden 5 kohdan kunnossapitotyöt mitenkään siirtyneet soveltamisohjeiden 3 kohtaan siivous-, vartiointi- ja muut niihin verrattavat tuotannon palvelutehtävät. Metsäteollisuus ry oli tosin esittänyt, että soveltamisohjeiden 5 kohta olisi poistettu ja sopimukseen olisi kirjattu, että ulkopuolisen työvoiman käyttö on mahdollista siivous-, vartiointi-, kunnossapito-, kuljetus- ja muissa niihin verrattavissa tuotannon palvelutehtävissä, jolloin 5 kohdan mukaisista asioista ei olisi enää tarvinnut sopia paikallisesti. Paperiliitto ei kuitenkaan tähän esitykseen ollut suostunut ja soveltamisohje oli kirjoitettu korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen mukaisesti. Tällä tavoin Paperiliitto välityslautakunnan ratkaisun jälkeen myös informoi puheenjohtajan ja C:n allekirjoittamalla kirjeellä liiton luottamusmiehiä. Niin sanotulla jäädytyssopimuksella työnantajapuoli pidättäytyi ulkopuolisen työvoiman käytöstä siivous-, vartiointi- ja muissa niihin verrattavissa tehtävissä. Soveltamisohjeiden 5 kohdan kunnossapitotehtävät eivät olleet mainitussa jäädytyksessä mukana. Jäädytyssopimus korvattiin vuonna 2000 allekirjoituspöytäkirjan 19 kohdan määräyksellä, jolla ei muutettu soveltamisohjeiden 5 kohtaa.

C:n mukaan Paperiliiton 17.7.1995 lähettämä kiertokirje korosti, ettei soveltamisohjeiden 5 kohtaa ollut muutettu. Metsäteollisuus ry:n antoi helmikuussa 2000 esityksen uudeksi työehtosopimukseksi, johon Paperiliitto vastasi, ettei kunnossapitotöitä, korjaustöitä, puunkäsittelyä ja sisäisiä kuljetuksia koskevaa määräystä tultaisi muuttamaan. Tuolloin sovittiin kuitenkin samaan konserniin kuuluvan kunnossapitohenkilöstön liikuteltavuudesta, jolla sopimuksella muun ohella vähennettiin kunnossapitotöiden ulkoistamispaineita.

D on kertonut neuvotelleensa Metsäteollisuus ry:n edustajana muun muassa vuonna 1995 ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevista määräyksistä. Työehtosopimus esti ulkopuolisen työvoiman käytön ja tämän vuoksi jouduttiin kääntymään kilpailuviranomaisten puoleen. Kiista Paperiliiton kanssa oli koskenut kaikkia ylläpitotehtäviä, kuten kunnossapitoa, kuljetusta, vartiointia ja siivousta.

Edelleen D:n mukaan työnantajapuoli tulkitsi korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisua niin, että työehtosopimus siltä osin kuin se rajoitti ulkopuolisen työvoiman käyttöä oli laiton ja sitä piti muuttaa. Sen vuoksi Metsäteollisuus ry teki 5.5.1995 työehtosopimuksen muutosesityksen, jossa olisi selkeästi kirjattu päätöksen sisältö. Todistaja oli jatkuvan riitelyn välttämiseksi myös halunnut, että sopimuksessa olisi kirjoitettu auki ne kiistakysymykset, joita vuosien mittaan oli kertynyt. Paperiliitto ei kuitenkaan suostunut mihinkään sopimusmuutoksiin, vaan vaati lain muuttamista. Ulkopuolista työvoimaan käsiteltiin välityslautakunnassa yhtenä kokonaisuutena, eikä tältä osin asiasta ollut riitaa. Keskusteluissa puhuttiin 10 000 ihmisestä, joten kysymys oli koko ylläpidosta ja pääpaino oli kustannuksiltaan merkittävissä kuljetuksissa ja kunnossapidossa. Työvoiman tilapäisellä käytöllä ei näissä keskusteluissa ollut oleellista merkitystä. Johtuen työehtosopimuksessa käytetystä luokituksesta oli välityslautakunnan ratkaisussa siivous ja vartiointi erikseen mainittava, koska ne kuuluivat kiellettyyn A-ryhmään. Ulkopuolisen työvoiman käyttämisessä ongelman ydin oli todistajan arvion mukaan ilmeisesti siinä, että Metallityöväen Liitto oli tunkeutumassa paperiteollisuuteen, mikä hermostutti Paperiliittoa.

D on vielä kertonut, että niin sanottu jäädytys 23.8.1995 oli työnantajapuolen yksipuolinen ilmoitus tulopoliittisen kokonaisratkaisun aikaansaamiseksi. Jäädytyksellä pidättäydyttiin siitä ulkopuolisen työvoiman käytöstä, mihin korkeimman hallinto-oikeuden tuomio olisi oikeuttanut.

F on kertonut edustaneensa Metsäteollisuus ry:tä kilpailuviranomaisten ja korkeimman hallinto-oikeuden käsitellessä ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevaa asiaa. Tämän jälkeenkin todistaja on osallistunut asiaa koskeneisiin neuvotteluihin. F:n mukaan korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu merkitsi, että Metsäteollisuus ry:tä kiellettiin soveltamasta soveltamisohjeen 3 kohdan toista kappaletta. Siihen sisältyi kielto käyttää pysyvästi ulkopuolista työvoimaa siivouksessa, vartioinnissa ja muissa niihin verrattavissa palvelutehtävissä. Korkein hallinto-oikeus ei ottanut kantaa lainkaan soveltamisohjeiden 5 kohtaan sen johdosta, että se ei ollut kilpailua rajoittava määräys. Sen perusteella oli ulkopuolista työvoimaa käytetty tehtailla. Välityslautakunta määritti 17.7.1995 työehtosopimuksen sisällön korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen mukaisesti puuttumatta soveltamisohjeiden 5 kohtaan. Kielletty pykälä piti kumota ja määräys kirjoittaa niin, että vanha periaate ulkopuolisen työvoiman käytön kiellosta tuotannossa säilyi. Kun 5 kohtaan ei puututtu, jäi työehtosopimus ristiriitaiseksi siinä suhteessa, että kun pysyvissä tuotannon palvelutehtävissä ulkopuolisen työvoiman käyttö oli sallittua, ei 5 kohdan määräyksiä tilapäisen käytön varalle olisi enää tarvittu. Kuitenkin päätös asiassa oli saatava ja se syntyi ottamalla kantaa yksinomaan korkeimman hallinto-oikeuden kirjoittamiin teksteihin.

F:n mukaan niin sanotussa jäädytyksessä oli kysymys siitä, että saadakseen Paperiliiton tukemaan tulopoliittista kokonaisratkaisua Metsäteollisuus ry pidättäytyi käyttämästä ulkopuolista työvoimaa sillä tavoin kuin välityslautakunnan päätös olisi mahdollistanut. Työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjaan otettiin vuonna 2000 19 kohdan määräys, jolla kyseinen jäädytys purettiin sopimuksenvaraiseksi järjestelmäksi. Samalla sovittiin, että alihankkijan soveltaessa paperiteollisuuden työehtosopimusta työnantaja voi toteuttaa ulkoistamisen yksipuolisesti.

E oli kertomansa mukaan tullut työmarkkinajohtajaksi D:n jälkeen vuonna 1998. Hänen mukaansa kunnossapitotyöt sisältyivät Metsäteollisuus ry:n työehtosopimuksen muutosesitykseen vuonna 2000. Työehtosopimusneuvotteluissa oli vuosien ajan ollut oleellisesti kysymys kunnossapitotöistä ja sen ohella siivouksesta ja vartioinnista. Vuoden 2000 työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 19 kohtaan siirrettiin jäädytyksen sisältö, joka sisälsi myös kunnossapitotyöt, ja siten jäädytys purettiin. Käydyissä neuvotteluissa puheenjohtaja Lähteenmäki oli useaan kertaan todennut, että kysymys ei ollut lainkaan soveltamisohjeen 5 kohdassa tarkoitetuista tapauksista. Myös todistajan mielestä jäädytyksen kohde ja 5 kohta olivat eri asioita. Perussäännöstä, jossa kiellettiin ulkopuolisen työvoiman käyttö pysyvissä ylläpitotehtävissä, muutettiin mutta 3 ja 5 kohta jäivät entiselleen.

G on kertonut toimineensa metsäteollisuuden neuvottelukunnan puheenjohtajana vuodesta 1998. Vuosina 1999 ja 2000 oli Paperiliiton edustajien kanssa käyty neuvotteluja siitä, millä ehdoilla jäädytys voitaisiin purkaa. Työnantajapuolen tavoitteena oli tarvittaessa uudelleenorganisoida tai ulkoistaa kaikki tuotannon tukitoiminnot. Paperiliitto vaati näiden asioiden saamista sopimisen piiriin. Sen kannalta ongelmana oli, että työnantajan tavoittelemat toimenpiteet saattaisivat merkitä Paperiliiton maksavien jäsenten vähentymistä enimmillään noin 10 000:lla. Neuvotteluissa käsiteltiin tukitoimintojen ulkoistamisen edellytyksiä ilman, että vanhat sopimustekstit olisivat millään tavalla olleet käsiteltävinä.

Soveltamiskäytäntö pysyvien kunnossapito- ym. töiden ulkoistamisessa

Asiassa on riidatonta, että ennen vuonna 1995 toteutettuja sopimusmuutoksia Ahlström Kauttuan tehtailla oli toteutettu muun muassa kunnossapitotöiden ulkoistaminen sopimalla siitä paikallisesti.

H:n mukaan Enocell Oyj:n Uimaharjun sellutehtaalla on sisäisissä kuljetuksissa ja puunkäsittelyssa ollut ulkopuolista työvoimaa vuodesta 1967 lähtien. Tehtaalla oli myös oma kuljetusosasto, jossa oli yli kymmenen työntekijää. Lisäksi hakkeenpurussa on ollut ennen vuotta 1970 ulkopuolinen yrittäjä. Uuden sellutehtaan kokonaisratkaisussa 11.1.1993 sovittiin liittojen suostumuksella puuterminaalin toiminnan yhteydessä ulkopuolisen työvoiman käyttämisestä sulatuskuljettimelle syöttämisessä. Tehtaan kunnossapitotehtävissä ei käytetty ulkopuolista työvoimaa lukuun ottamatta hissien huoltoa.

J:n mukaan sisäinen kuljetus oli Uimaharjulla järjestetty vuosina 1972-79 siten, että tehtaalla oli oma kuljetusosasto, jolla oli muun muassa tiehöylä ja kuorma-autoja. Ulkopuoliset kuljettivat puuta tehtaalle. Tehtaan henkilökuljetuksia hoiti ulkopuolinen yrittäjä vuodesta 1993 lähtien. Paikallisella sopimuksella 11.1.1993 sovittiin ulkopuolisten saavan tuoda puuta sulatuskuljettimelle. Puukenttätoiminta hoidettiin kokonaisuudessaan ulkopuolisen yrittäjän toimesta. Prosessiautomaatiohuoltoa ovat hoitaneet myös ulkopuoliset työntekijät.

I:n mukaan Metsä Tissue Oyj:n Mäntän tehtaalla puunkäsittely siirrettiin vuonna 1986 ja koko liikenneosasto vuonna 1987 ulkopuoliselle yrittäjälle. Myös L:n kertoman mukaan Mäntän tehtaan puunkäsittely siirrettiin taloudellisista syistä vuonna 1986 ulkopuoliselle yrittäjälle. Tehtaan liikennepuoli lakkautettiin vuonna 1987 ja sisäinen liikenne siirrettiin ulkopuolisille yrittäjille. Tehtaan vartiointi ulkoistettiin 1990-luvulla ja klubihenkilökunta vuonna 2006. Kunnossapitotoiminnoista trukkihuolto ja prosessiputkistojen eristäminen on ulkoistettu.

M:n kertoman mukaan ABB Service Oy solmi aiesopimuksen 15.5.1995 Nokian Paperi Oy:n kunnossapitotoimintojen luovuttamisesta ABB Service Oy:lle. Paperiliiton vastustus paperiteollisuuden työehtosopimuksen vaihtamista kohtaan johti paikallisen työehtosopimuksen solmimiseen osapuolten välillä. O:n mukaan Nokian Paperi Oy oli vuonna 1995 käynyt yt-neuvotteluja kunnossapitotoimintojen ulkoistamisesta. Aiesopimus tehtiin ABB Service Oy:n kanssa 15.5.1995 ja asiassa tehtiin 29.5.1995 paikallinen sopimus ammattiosaston kanssa. Varastointi oli ulkoistettu jo aiemmin vuonna 1993 ammattiosaston kanssa sopimalla. Kunnossapitotoiminnot, rakennuspalvelut, siivous ja kuljetukset ulkoistettiin vuonna 1995.

N:n mukaan Oy Metsä-Rauma Ab:n sulfaattisellutehtaan, joka käynnistyi 1.3.1996, kunnossapidosta ulkoistettiin työnantajan päätöksellä muun muassa puunkäsittely, ulkoalueiden hoito, siivous, kuljetukset, vartiointi, telinetyöt, koneistuspalvelu, hitsaus, venttiilihuollot, pumpputyöt, laakerointiyksiköiden työt ja valkaisutyöt. B ja A ovat puolestaan kertoneet, että kyseinen tehdas oli henkilöstörakenteeltaan poikkeuksellinen. Puolet henkilökunnasta oli insinöörejä ja teknikoita ja puolet ammattikoulun käyneitä. Aluksi työnantaja aikoi soveltaa tehtaalla vain toimihenkilösopimusta, mutta sittemmin päästiin yhteisymmärrykseen paperiteollisuuden työehtosopimuksen soveltamisesta. Paperiliiton tietoon tuli henkilöstömäärät. Muutoin tehtaalla asioita hoidettiin paikallisten osapuolten välillä ilman, että Paperiliitolla olisi niistä ollut tarkempaa tietoa. Varsinaisista ulkoistamisista tehtaalla ei ollut kysymys, joskin ulkopuolista työvoimaa tehtaalla ilmeisesti myös kunnossapidossa käytettiin.

Arviointi ja johtopäätökset

Korkein hallinto-oikeus oli kumonnut työehtosopimukseen sisältyneen kiellon käyttää ulkopuolista työvoimaa tehtaan sisäisissä normaaleissa ylläpitotehtävissä sikäli kuin se oli estänyt paperitehtaita käyttämästä ulkopuolisia palveluyrityksiä siivous-, vartiointi- ja muissa niihin verrattavissa tuotannon palvelutehtävissä. Metsäteollisuus ry oli tulkinnut korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen kattavan kaikki tuotannon palvelutehtävät ja sen mukaisesti esittänyt työehtosopimuksen muuttamista siten, että soveltamisohjeiden 5 kohta olisi kumottu ja kunnossapito sekä sisäiset kuljetukset tuotannon palvelutehtävinä rinnastettu työehtosopimuksessa siivoukseen ja vartiointiin. Kun Paperiliitto, jolla oli korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen sisällöstä toinen tulkinta, ei ollut esitystä hyväksynyt, kysymys jäi välityslautakunnan ratkaistavaksi. Välityslautakunta ei hyväksynyt Metsäteollisuus ry:n kantaa vaan pitäytyi tältä osin sananmukaisesti korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä. Samalla soveltamisohjeiden 5 kohta jäi sellaisenaan voimaan.

Edellä kuvattu tapahtumien kulku työtuomioistuimen mielestä osoittaa, että korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä tai myöskään samansanaisella välityslautakunnan päätöksellä ei ole tarkoitettu säännellä ulkopuolisen työvoiman käyttöä kaikissa ylläpitotehtävissä, vaan se on sanamuotonsa mukaisesti rajattu koskemaan siivousta, vartiointia ja muita niihin verrattavia tuotannon palvelutehtäviä. Viimeksi mainittuja muita palvelutehtäviä puolestaan määrittää työehtosopimuksessa olleet ja silloin muuttamatta jääneet soveltamisohjeen 5 kohdan määräykset. Sittemmin sopijapuolet ovat tarkistaneet määräyksiä siitä, milloin kunnossapitotyöntekijöitä on pidettävä ulkopuolisena työvoimana. Sen sijaan muilta osin määräykset ovat ennallaan.

Soveltamiskäytännöstä esitetty selvitys osoittaa, että pysyviä kunnossapitotehtäviä on paikallisesti sopimalla ulkoistettu sekä ennen vuotta 1995 että sen jälkeen. Oy Metsä-Rauma Ab:n sulfaattisellutehtaan käynnistyessä vuonna 1996 työnantaja on ilmeisesti päättänyt teettää muun muassa kunnossapitotöitä tehtaan henkilökuntaan kuulumattomilla työntekijöillä. Muutoin sellaista molemmin puolin hyväksyttyä käytäntöä, jossa pysyviä kunnossapitotehtäviä olisi teetetty ulkopuolisella työvoimalla pelkästään työnantajan päätöksellä, ei ole esitetty. Ulkopuolisen työvoiman käyttämisen edellytyksistä sopiminen paikallisesti on ennen allekirjoituspöytäkirjan 19 §:ään vuonna 2000 otettua määräystä voinut tapahtua vain soveltamisohjeen 5 kohdan nojalla.

Työtuomioistuin on edellä selostetussa tuomiossaan TT 2006:37 katsonut, että soveltamisohjeiden 5 kohdassa on sovittu siitä, milloin ulkopuolisen työvoiman käyttö on mahdollista puunkäsittelyssä. Tuomion mukaan 5 kohdan määräykset syrjäyttävät soveltamisohjeiden 2 ja 3 kohdan niitä yleisluonteisemmat määräykset. Soveltamisohjeen samassa 5 kohdassa ovat puunkäsittelyä vastaavat määräykset muun muassa kunnossapidosta. Työtuomioistuimella ei tämän asian yhteydessä esitetyn selvityksen perusteella ole perusteita päätyä tulkitsemaan soveltamisohjeiden määräyksiä kunnossapitotöiden osalta eri tavalla.

Edellä lausutuilla perusteilla työtuomioistuin katsoo, että kunnossapitotoimintojen ulkoistamisen edellytykset määräytyvät 1 §:n 3 kohdan soveltamisohjeiden 5 kohdan mukaisesti. Sikäli kuin ulkoistamisessa ei ole kysymys soveltamisohjeessa luetellusta tapauksesta, ulkopuolisen työvoiman käyttö on mahdollista paikallisesti sopimalla. Tässä tapauksessa kysymyksessä olevien kunnossapitotöiden ulkoistaminen edellyttää paikallista sopimista.

Työehtosopimuksen rikkominen ja valvontavelvollisuus

Hyvityssakkovaatimuksia työehtosopimuksen rikkomisesta ja valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä on kanteessa alunalkaen perusteltu muun muassa sillä, että UPM-Kymmene Oyj:llä ei ole liikkeen luovutuksen yhteydessä ollut oikeutta paikallisesti sopimatta siirtää vesivoimalaitostensa kunnossapitoa ulkopuoliselle yrittäjälle. Kanne on vastaavasti kiistetty osaksi sillä perusteella, että kysymys ei ole ollut työehtosopimuksessa tarkoitetusta ulkoistamisesta, kun vesivoimalaitokset ovat liikkeen luovutuksen kautta siirtyneet uudelle omistajalle, joka on ollut edelleen velvollinen soveltamaan paperiteollisuuden työehtosopimusta.

Oikeudenkäynnin aikana Paperiliitto on rajaten kanneperusteita vaatinut hyvityssakkoon tuomitsemista vain sillä perusteella, että UPM-Kymmene Oyj on rikkonut työehtosopimusta ulkoistaessaan kunnossapitotoiminnot soveltamatta soveltamisohjeen 5 kohdan määräyksiä ja Metsäteollisuus ry laiminlyönyt valvoa, että yhtiö olisi kyseistä soveltamisohjeiden määräystä noudattanut.

Kanne on oikeudenkäynnin aikana rajattu niin, että sen perusteella työtuomioistuimen tutkittavana ei ole ollut kysymystä siitä, onko liikkeen luovutuksensaaja, joka muutoin ei ole sidottu paperiteollisuuden työehtosopimukseen, katsottava sellaiseksi paperiteollisuuden työehtosopimukseen sidotuksi työnantajaksi, jota työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa tarkoitetaan ja jonka palveluksessa olevia työntekijöitä ei pidetä ulkopuolisena työvoimana. Jos tässä arviossa päädyttäisiin siihen, että liikkeen luovutuksensaajan työntekijät eivät ole ulkopuolista työvoimaa, ei työnantaja olisi voinut rikkoa soveltamisohjeen 5 kohdan määräyksiä. Soveltamisohjeiden 5 kohdan rikkomiseen perustettua hyvityssakkovaatimusta ei siten voida hyväksyä ottamatta kantaa kysymyksiin, jotka on rajattu kanteen ulkopuolelle. Näin ollen työehtosopimuksen rikkomisen ja valvontavelvollisuuden laiminlyönnin johdosta edellä todetuilla perusteilla esitetyt hyvityssakkovaatimukset on hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

Paperiliitto on oikeudenkäynnin aikana luopunut osasta kanneperusteistaan ja osin esitetyt kannevaatimukset on hylätty. Tähän nähden ja kun asia on ollut siinä määrin tulkinnanvarainen, että Metsäteollisuus ry:llä ja UPM-Kymmene Oyj:llä on ollut perusteltu aihe aiemmista työtuomioistuimen asiaan liittyvistä ratkaisuista huolimatta saattaa asia työtuomioistuimen käsiteltäväksi, työtuomioistuin työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:stä ilmenevän oikeusohjeen nojalla katsoo, että asiaan osallisten on itse vastattava oikeudenkäyntikuluistaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin kanteen siten hyväksyen vahvistaa, että UPM-Kymmene Oyj:n Kuusankoskella ja Kaltimossa sijaitsevien vesivoimalaitosten kunnossapitotoimintojen luovutukseen YIT Teollisuus- ja verkkopalvelut Oy:n hoidettaviksi 1.10.2006 on tullut soveltaa paperiteollisuuden työehtosopimuksen 1 §:n 3 kohdan soveltamisohjeiden 5 kohdan määräyksiä, jos luovutuksen saajaa on pidettävä muuna kuin paperiteollisuuden työehtosopimukseen sidottuna yrityksenä.

Enemmälti kanne hylätään.

Asiaan osalliset saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Kröger, Etu-Seppälä, Tiitola, Lehto ja Rantinoja jäseninä. Sihteeri on ollut Salonen.

Tuomio on yksimielinen.