18.8.2006

Vaatimukset

Rakennusliitto on vaatinut, että työtuomioistuin vahvistaa YIT Tolonen Oy:n rikkoneen rakennusalan työehtosopimuksen allekirjoittamista ja täytäntöönpanoa koskevan sopimuksen 6 kohdan määräystä jättäessään maksamatta yhtiön torninosturinkuljettajille työkohtaisen lisän ja velvoittaa Rakennusteollisuus RT:n korvaamaan Rakennusliiton oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Perusteet

YIT Tolonen Oy oli tulkinnut rakennusalan työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan määräystä torninosturinkuljettajan työkohtaisesta lisästä siten, ettei kyseistä lisää tarvinnut maksaa, jos torninosturia ohjataan kauko-ohjauksella maasta käsin. Sillä seikalla, mistä nosturia kuljetetaan, ei kuitenkaan ollut asiassa merkitystä. Torninosturinkuljettajalle oli kyseinen lisä aina maksettava.

Torninosturi määritellään valtioneuvoston päätöksessä 1404/93 siten, että torninosturi on nosturi, jossa kantavana rakenteena on torni ja sen yläosassa on ulokepuomi, joka on kiinnitetty köysillä ja tangoilla tornin yläosaan tai tornin huipun kautta kulkevilla köysillä tornin juureen. Tulkintaerimielisyyden aiheuttaneet nosturit täyttivät määritelmän edellytykset. Koska työehtosopimusmääräys velvoitti sanamuotonsa mukaisesti maksamaan aina kyseisen lisän torninosturinkuljettajille, tuli lisä maksaa myös yhtiön torninosturinkuljettajille.

Vastaus kannevaatimukseen

Rakennusteollisuus RT on vastauksessaan, johon YIT Tolonen Oy on osaltaan yhtynyt, kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä sekä Rakennusliiton velvoittamista korvaamaan Rakennusteollisuus RT:n ja YIT Tolonen Oy:n oikeudenkäyntikulut laillisine viivästyskorkoineen siitä lähtien kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Kanteen kiistämisen perusteet

Torninosturinkuljettajiin sovellettava työehtosopimuksen mukainen työkohtainen lisä koski vain niitä tilanteita, joissa torninosturia ajetaan ylhäältä torninosturista. Työkohtainen lisä maksettiin ajotunneilta, joilla tarkoitettiin torninosturissa työskentelyyn käytettyä työaikaa.

Torninosturinkuljettajia koskeva työkohtaisen lisän laskentamalli sovittiin rakennusalan työehtosopimusneuvotteluissa vuonna 2002 ja merkittiin työehtosopimuksen 2003 - 2004 allekirjoituspöytäkirjaan. Rakennusliitto teki mainituissa neuvotteluissa esityksen koskien torninosturinkuljettajille maksettavaa työkohtaista palkkaa. Esityksen mukaan työkohtaiselle lisälle tuli määrittää nosturin korkeuden ja puomin pituuden perusteella määräytyvä vähimmäistaso. Rakennusliitto ilmoitti neuvottelussa, että työkohtaista lisää koskevan esityksen kerroin oli laskettu vanhasta palkkausjärjestelmästä ja muutettu sen jälkeen vastaamaan neuvottelun aikaista tilannetta. Vanhassa palkkausjärjestelmässä, johon Rakennusliitto neuvotteluesityksessään viittasi, torninosturinkuljettajalle maksettiin rahamääräistä lisää juuri työskentelykorkeuden perusteella. Lisän suuruus kasvoi työskentelykorkeuden kasvaessa.

Vanha palkkausjärjestelmä oli voimassa 1998 loppuun asti. Tämän jälkeen rakennusalalla sovellettiin uutta palkkausjärjestelmää, jonka mukaan työntekijän työkohtainen palkka koostui henkilökohtaisesta tuntipalkasta ja työkohtaisesta lisästä. Uuden järjestelmän työkohtaista palkkaa korottavana tekijänä tuli torninosturinkuljettajan osalta ottaa huomioon erityisesti kulloinkin kuljetettavan koneen asettamat vaatimukset sekä työskentelykorkeus.

Seurattaessa rakennusalan työehtosopimuksen kehittymistä torninosturinkuljettajan palkkauksen osalta voitiin havaita, että tarkoituksena oli ollut maksaa kulloinkin voimassa olevan palkkausjärjestelmän mukaista lisää taikka palkanosaa sen vuoksi, että työskentelyolosuhteet korkealla asettivat työn suorittamiselle erityisiä vaatimuksia. Tällaisista erityisvaatimuksista voitiin mainita siirrettävän taakan sijaitseminen etäällä työn suorittajasta. Etäisyys luonnollisesti kasvoi, mitä korkeammalta konetta ohjataan. Ohjattaessa torninosturia maasta käsin pääsee kuljettaja usein hyvin lähelle nostettavaa taakkaa. Tällöin näkyvyys on luonnollisesti huomattavasti parempi kuin ylhäältä käsin konetta ohjattaessa. Koneeseen nouseminen ja sieltä laskeutuminen lisäävät myös ylhäältä konetta ohjaavan torninosturinkuljettajan vaativuutta. Myös tuulen vaikutus työn suorittamispaikkaan ja koneen huojunta vaikeuttivat ylhäällä työskentelevän torninosturinkuljettajan suoritusta.

Edellä oli kuvattu niitä työskentelyolosuhteita, joiden huomioon ottamiseksi työehtosopimuksessa oli määritetty ylhäältä konetta ohjaavan torninosturinkuljettajan työkohtainen lisä. Torninosturinkuljettajaa koskevan työkohtaisen lisän tarkoituksena oli siis ottaa palkkauksessa huomioon työskentelyolosuhteet korkealla. Tämä ilmeni myös liittojen välillä työehtosopimuksessa 2003 - 2004 yhteisesti sovitusta laskentamallista, jossa työkohtainen lisä nousi torninosturin korkeuden kasvaessa.

Kun uusi työehtosopimus oli allekirjoitettu, Rakennusteollisuus RT ohjeisti jäsenyrityksiään sopimuksen sisällöstä. Ohjeen mukaan torninosturin ajotunneilla tarkoitetaan torninosturissa työskentelyyn käytettyä työaikaa. Tämän ohjeen perusteella oli myös YIT Tolonen Oy toiminut.

Perustelut

Tausta ja erimielisyys

Rakennusalan työehtosopimukseen osalliset ovat 10.12.2002 allekirjoittamallaan sopimuksella rakennusalan työehtosopimuksen allekirjoittamisesta ja täytäntöönpanosta sopineet torninosturinkuljettajan työkohtaisesta lisästä. Allekirjoituspöytäkirjan 6 kohdan mukaan torninosturinkuljettajan työkohtainen lisä on aina vähintään nosturin korkeus (= kiskosta puomin alapintaan) + puomin pituus (= rungon keskeltä puomin kärkeen) kertaa 0,05 euroa.

YIT Tolonen Oy:n elementtitehtaalla on käytetty torninostureita, jotka ovat maasta kauko-ohjauksella kuljetettavia. Työnantaja on jättänyt maksamatta tehtaan torninosturinkuljettajille kyseisen työkohtaisen lisän sen vuoksi, että torninostureita on käytetty kauko-ohjauksella maasta käsin eikä ylhäältä torninosturista. Kanteen mukaan sillä seikalla, mistä nosturia kuljetetaan ei ole merkitystä, koska työehtosopimusmääräys velvoittaa sanamuotonsa mukaisesti maksamaan aina kyseisen lisän torninosturinkuljettajalle kuljetustavasta riippumatta.

Asianosaisten välillä vallitsee erimielisyys siitä, onko torninosturinkuljettaja oikeutettu allekirjoituspöytäkirjan 6 kohdassa tarkoitettuun työkohtaisuuslisään hänen käyttäessään torninosturia kauko-ohjauksella maasta käsin.

Todistelu

Tulkittavana olevan sopimusmääräyksen syntyvaiheista ja tarkoituksesta työtuomioistuimessa on kuultu Rakennusliiton nimeämänä todistajana Rakennusliiton silloista toista puheenjohtajaa A:ta sekä Rakennusteollisuus RT:n nimeämänä silloista vastaavaa piiriasiamiestä B:tä, työmarkkinajohtaja C:tä ja työmarkkina-asiamies D:tä. Rakennusteollisuus RT on viitannut lisäksi kirjallisina todisteina muun ohella Rakennusliiton 21.11.2002 antamaan muutosesitykseen rakennusalan työehtosopimukseen, rakennusalan työehtosopimusta koskevaan neuvottelupöytäkirjaan 26.11.2002 ja Rakennusteollisuus RT:n jäsenkirjeeseen 17.12.2002.

A on ollut Rakennusliiton edustajana muun muassa niissä vuoden 2002 työehtosopimusneuvotteluissa, joissa työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 6 kohdan määräyksestä sovittiin. Rakennusalan uusi palkkausjärjestelmä, jossa erilaisista lisistä alalla oli luovuttu, tuli voimaan vuoden 1999 alusta. Työehtosopimuksen lisäpöytäkirjalla, joka oli uudistettu sekä vuoden 2000 alussa että lopussa, oli sovittu torninosturinkuljettajien työkohtaisen osuuden nostamisesta. Rakennusliitto teki vuoden 2002 työehtosopimusneuvotteluissa torninosturinkuljettajille maksettavaa työkohtaista lisää koskevan ehdotuksen, jolla pyrittiin selventämään lisäpöytäkirjan ohjetta. Ehdotuksessa otettiin huomioon nosturin korkeus ja puomin pituus peilaten sillä työn vaativuutta. Neuvotteluissa ei ollut esillä taakan suuruus eikä nosturinkuljettajan työskentelykorkeus tai työskentelypaikka. Lisä tuli nosturinkuljettajalle aina maksaa nosturia ajettaessa. Työnantajapuoli hyväksyi työntekijäpuolen ehdotuksen sellaisenaan lukuun ottamatta kertoimen määrää, jota siitä käydyn keskustelun jälkeen alennettiin.

B, joka on toiminut Rakennusteollisuus RT:n vastaavana piiriasiamiehenä, on muun ohella osallistunut liiton edustajana vuoden 2002 työehtosopimusneuvotteluihin. Rakennusalan vuoden 1999 palkkausuudistuksessa kaikki lisät poistettiin. Työntekijäliitto ehdotti kuitenkin vuonna 2002 työehtosopimukseen uutta torninosturinkuljettajan työkohtaista lisää. Aikaisemmassa sopimuksessa torninosturin korkeus oli ollut lisän laskentaperusteena. Poikkeuksena oli ollut esimerkiksi nosturin sijainti rakennuksen sisällä, jolloin lisää ei tullut maksaa maanpinnan tasosta lukien. Nosturia ohjattaessa kaapeleilla alhaalta ei lisää tullut aikaisemmin lainkaan maksaa. Työnantajaliitto vastusti vuoden 2002 neuvotteluissa uudesta lisästä sopimista. Työntekijäliiton ehdotuksen tarkoituksesta ei neuvotteluissa käyty tarkempaa keskustelua eivätkä kauko-ohjattavat nosturit olleet neuvotteluissa lainkaan esillä. Vain laskentakertoimesta keskusteltiin neuvotteluissa ja sen tuloksena ehdotettua kerrointa alennettiin.

C on muun ohella osallistunut Rakennusteollisuus RT:n edustajana vuoden 2002 työehtosopimusneuvotteluihin. Kun työntekijäliitto teki esityksen torninosturinkuljettajan työkohtaisesta lisästä, työnantajaliiton tarkoituksena oli torjua ehdotus, koska lisä oli alan palkkausjärjestelmään soveltumaton. Palkkausjärjestelmä koostui taulukkopalkasta ja sen päälle tulevasta työkohtaisesta lisästä, jonka tarkoitus oli elää työtehtävien mukaan. Ehdotetussa lisässä oli sen sijaan kysymys vanhan palkkausjärjestelmän kaltaisesta tietylle ammattiryhmälle tulevasta kiinteästä lisästä. Neuvotteluissa keskusteltiin ainoastaan ehdotetun lisän kertoimen suuruudesta, mutta ei muutoin ehdotuksen sanamuodosta. Aikaisempi tulkinta oli ollut se, että torninosturinkuljettajan lisän sai vain, kun työskenteli ylhäällä torninosturissa. Torninosturin kuljettaminen oli riskien lisääntyessä sitä vaikeampaa, mitä korkeammalla nosturia ajettiin. Alhaalta ajettaessa taakan kohde näkyi paremmin, joten nosturin ohjaaminen oli helpompaa.

D on muun ohella osallistunut Rakennusteollisuus RT:n edustajana vuoden 2002 työehtosopimusneuvotteluihin. Rakennusliitto teki neuvotteluissa esityksen, joka sisälsi yhtenä kohtana torninosturinkuljettajan työkohtaisen lisän. Työnantajapuoli pyrki torjumaan esityksen ilmoittamalla, ettei lisä sopinut alan aikapalkkajärjestelmään. Neuvottelujen edetessä työnantajapuoli ilmoitti esityksen kertoimen olevan liian korkea ja neuvotteluja käytiinkin ainoastaan kertoimen suuruuden osalta. Esityksen sisältöä työntekijäliitto ei täsmentänyt. Ehdotuksessa oli todistajan käsityksen mukaan kysymys työkohtaisesta vähimmäislisästä, jollaista ei millään muulla ammattiryhmällä ollut. Esityksen mukaan torninosturin korkeuden kasvaessa minimipalkka nousee. Neuvotteluissa eivät olleet lainkaan esillä kauko-ohjattavat torninosturit. Asiasta saavutetun neuvottelutuloksen jälkeen työnantajaliitto tiedotti asiasta jäsenilleen 17.12.2002 jäsenkirjeellä, jonka mukaan torninosturinkuljettajan työskennellessä torninosturissa oli voimassa työkohtaisen lisän minimi.

Arviointi ja johtopäätös

Rakennusalan työehtosopimukseen osalliset ovat edellä todetuin tavoin vuoden 2002 työehtosopimusneuvottelujen yhteydessä sopineet työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 6 kohdan määräyksestä, jonka mukaan torninosturinkuljettajan työkohtainen lisä on aina vähintään nosturin korkeus lisättynä puomin pituudella ja summa kerrottuna 0,05 eurolla.

A:n kertoman mukaan vuoden 1999 alussa voimaan tulleen uuden palkkausjärjestelmän aikana on vuosien 2000 ja 2001-2002 työehtosopimuksiin otettu määräys torninosturinkuljettajan palkan työkohtaisen osuuden korottavista tekijöistä. Tämän määräyksen selventämiseksi sovittiin vuoden 2002 työehtosopimusneuvotteluissa Rakennusliiton esityksestä riidan kohteena olevasta torninosturinkuljettajan työkohtaista lisää koskevasta uudesta määräyksestä. Todistajien yhdensuuntaisista kertomuksista ilmenee, että määräyksestä sovittaessa työehtosopimukseen osallisten välillä ei ole keskusteltu määräyksen tarkoituksesta tai sisällöstä vaan ainoastaan lisän laskentakertoimen tasosta. B:n ja D:n kertoman mukaan keskusteluissa eivät myöskään ole olleet lainkaan esillä kauko-ohjattavat torninosturit, joista nyt on kysymys.

Rakennusalan uudessa palkkausjärjestelmässä on luovuttu kaikista palkanlisistä, muun muassa torninosturinkuljettajalle työskentelykorkeuden perusteella määräytyneestä rahamääräisestä lisästä. Uudessa palkkausjärjestelmässä työntekijän työkohtainen palkka muodostuu henkilökohtaisesta tuntipalkasta ja työkohtaisesta lisästä. Torninosturinkuljettajan työkohtaista lisää koskeva riidanalainen määräys on syntynyt uuden palkkausjärjestelmän oltua voimassa jo useita vuosia. Määräys on siten täysin uusi ja poikkeaa sisällöltään vanhasta palkkausjärjestelmästä.

Määräyksen selvä sanamuoto tukee työtuomioistuimen mielestä työntekijäpuolen esittämää tulkintaa, jonka mukaan torninosturinkuljettajalle on työssään aina maksettava työkohtainen lisä nosturin kuljetustavasta riippumatta. Erimielisyyttä ei ole siitä, että myös kauko-ohjattavat nosturit ovat työehtosopimuksessa tarkoitettuja torninostureita ja että niiden kuljettajat ovat niin virallismääräyksissä kuin työehtosopimuksessakin tarkoitettuja torninosturinkuljettajia. Työehtosopimuksen yleisissä palkkamääräyksissä on kuvattu muun muassa torninosturinkuljettajan tehtäviin liittyviä työkohtaista palkkaa korottavia tekijöitä, kuten työn vastuullisuutta, mutta nämäkään perusteet eivät työtuomioistuimen käsityksen mukaan estä soveltamasta allekirjoituspöytäkirjan nimenomaista määräystä sen sanamuodon mukaan myös kauko-ohjattavan torninosturin kuljettajan työhön. Myöskään työehtosopimusneuvotteluista esitetystä selvityksestä ei työtuomioistuimen mielestä ole saatavissa tukea Rakennusteollisuus RT:n esittämälle, sopimusmääräyksen sanamuodosta poikkeavalle tulkinnalle. Yhtiö on näin ollen menetellyt vastoin työehtosopimusta jättäessään maksamatta yhtiön nosturinkuljettajille työkohtaisen lisän.

Oikeudenkäyntikulut

Rakennusteollisuus RT on työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 2 momentin nojalla jutun hävitessään velvollinen korvaamaan Rakennusliiton oikeudenkäyntikulut. Kulujen määräksi on ilmoitettu 500 euroa, mitä ei ole riitautettu.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa YIT Tolonen Oy:n rikkoneen rakennusalan työehtosopimuksen allekirjoittamista ja täytäntöönpanoa koskevan sopimuksen 6 kohdan määräystä jättäessään maksamatta yhtiön torninosturinkuljettajille työkohtaisen lisän.

Rakennusteollisuus RT velvoitetaan korvaamaan Rakennusliiton oikeudenkäyntikulut 500 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Lonka, Sutela, Vannela, Vertanen ja Lehto jäseninä. Sihteeri on ollut Salonen.

Tuomio on yksimielinen.