13.1.2006

Vaatimukset

Suomen Muusikkojen Liitto on vaatinut, että työtuomioistuin

vahvistaa, että Espoon kaupunki on menetellyt kunnallisia tilapäisiä muusikoita koskevan työehtosopimuksen 9 §:n vastaisesti jättäessään suorittamatta A:lle matkustamiskorvaukset Uuteenkaupunkiin ja Karjalohjalle tehdyistä esiintymismatkoista,

tuomitsee Espoon kaupungin työehtosopimuslain 7 §:n nojalla hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta,

tuomitsee Kunnallisen työmarkkinalaitoksen työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä, ja

velvoittaa Espoon kaupungin suorittamaan A:lle 51,13 euroa ja 102,09 euroa.

Suomen Muusikkojen Liitto on lisäksi vaatinut Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Espoon kaupungin velvoittamista korvaamaan Suomen Muusikkojen Liiton oikeudenkäyntikulut laillisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tuomion antopäivästä.

Perusteet

A on muusikko, joka oli työskennellyt useissa tilapäisissä työsuhteissa osana Espoon kaupungin hallintoa toimivaan Tapiola Sinfonietta-orkesteriin. A:n koti- ja asuinpaikka on Helsinki. Tapiola Sinfoniettan kotipaikka on Espoo ja se toimii Tapiolan kulttuurikeskuksessa. A oli kesällä 2004 palkattu työskentelemään tilapäisenä avustajana Tapiola Sinfoniettan esiintymisiin Uuteenkaupunkiin 6. - 7.8.2004 ja Karjalohjalle 21.8.2004. Työnantaja oli järjestänyt molemmille esiintymismatkoille edestakaisen linja-autokuljetuksen Espoon Tapiolasta. Uuteenkaupunkiin ja takaisin A oli matkustanut yhteiskuljetuksella. Karjalohjalle ja takaisin hän oli matkustanut omalla autolla. A:lle oli maksettu matkoilta työehtosopimuksen mukaiset esiintymispalkkiot ja kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen mukaiset päivärahat. Sen sijaan A:lle ei ollut maksettu matkustamiseen liittyviä korvauksia eli kilometrikorvausta oman auton käytöstä Karjalohjan keikkamatkalle sekä työehtosopimuksen 9 §:n mukaista matkustamiskorvausta Karjalohjalle ja Uuteenkaupunkiin.

Tapiola Sinfonietta oli Kunnalliselta työmarkkinalaitokselta saatuun soveltamisohjeeseen vedoten kieltäytynyt maksamasta A:lle työehtosopimuksen 9 §:n mukaisia matkustamiskorvauksia kyseisistä konserteista. Mitään perusteita pidättäytyä matkustamiskorvauksen suorittamisesta ei kuitenkaan ollut. Se, että työnantaja järjesti bussikuljetuksen Tapiolasta toisella paikkakunnalla tapahtuvaan esitykseen, ei voi poistaa A:lta oikeutta työehtosopimuksen mukaiseen matkustamiskorvaukseen, joka on palkan luonteinen lisäkorvaus tilapäisiä töitä vastaan ottavalle muusikolle. Korvauksella nimenomaan hyvitetään matkustamiseen käytettyä aikaa.

Kysymys ei ollut verovapaista päivärahoista tai kilometrikorvauksista. Nämä verovapaat korvaukset muusikolla oli oikeus saada hyväkseen, mikäli niiden suorittamisen edellytykset täyttyvät - matkustamistavaksi esiintymispaikkaan on sovittu esimerkiksi muusikon oma auto. Nämä kaksi asiaa tuli pitää erillään toisistaan, vaikka ne sinänsä liittyivät matkustamiseen.

Se, että orkesterien tilapäisille avustajille on erikseen sovittu palkan luontoinen lisäkorvaus yli 50 kilometrin päässä tapahtuviin esiintymisiin matkustamisesta, perustui siihen, että työmatkan aikana he olivat poissa työmarkkinoilta, eivätkä siten voineet ottaa vastaan muita työtehtäviä ja ansaita. Se, että helsinkiläinen muusikko ottaa keikkatyön esimerkiksi Varkauteen, perustuu siihen, että hänelle on taattu käytettyyn matkaan sidottu taloudellinen hyvitys eli työehtosopimuksen 9 §:ssä tarkoitettu matkustamiskorvaus.

Työnantajan näkemys perustui siihen, että sopimus koskisi vain sellaista muusikon matkustamista, joka tapahtui hänen asuinpaikastaan orkesterin kotipaikalle eli tässä tapauksessa Tapiolaan. Toisin sanoen työehtosopimuksen piiristä olisi rajattu pois orkesterin muille paikkakunnille tekemät esitysmatkat ja tähän liittyvä matkustaminen. Tällaista rajausta työehtosopimukseen ei kuitenkaan sisältynyt, vaan työehtosopimuksessa oli todettu yleisesti tilanteesta, jossa muusikko joutui työn vuoksi matkustamaan vieraalta paikkakunnalta orkesterin harjoitukseen tai esitykseen.

Työnantajan tulkinta oli vastoin työehtosopimuksen selkeää sanamuotoa, sen tarkoitusta, soveltamiskäytäntöä ja syntyhistoriaa. Työnantajan omaksuma tulkinta merkitsi sitä, että esimerkiksi jyväskyläläinen tilapäisen keikkatyön ottava muusikko sai työehtosopimuksen 9 §:n matkustamiskorvauksen tultuaan Espoon Tapiolaan soittamaan, mutta vastaavassa tilanteessa, jossa espoolainen muusikko lähti orkesterin mukana Jyväskylään, hän jäi ilman samaa korvausta. Työnantajapuolen näkemyksen mukaan ensimmäisessä tapauksessa kysymys oli matkustamisesta ja toisessa siirtymisestä.

Tapiola Sinfoniettan menettely oli perustunut Kunnalliselta työmarkkinalaitokselta saatuun suulliseen soveltamisohjeeseen. Soveltamisohje oli annettu vuoden 2002 intendenttipäivillä, joihin oli osallistunut Kunnallisen työmarkkinalaitoksen edustaja. Työnantajan työehtosopimuksen vastainen menettely oli nyt esillä olevassa tapauksessa johtunut nimenomaan Kunnallisen työmarkkinalaitoksen harkitusta toiminnasta asiassa. Tällä oli merkitystä arvioitaessa valvontavelvollisuuden rikkomista. Kysymys ei ollut pelkästään valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä vaan aktiivisesta ja tietoisesta työehtosopimuksen vastaisesta menettelystä.

Koska työnantajapuolella työehtosopimuksen vastainen menettely oli ollut ilmeisen tahallista, tuli tämä ottaa sekä Tapiola Sinfoniettan että Kunnallisen työmarkkinalaitoksen kohdalla huomioon hyvityssakkoa korottavana tekijänä.

Vastaus kannevaatimuksiin

Kunnallinen työmarkkinalaitos ja Espoon kaupunki ovat kiistäneet kanteen ja vaatineet sen hylkäämistä.

Kunnallinen työmarkkinalaitos ja Espoon kaupunki ovat lisäksi vaatineet Suomen Muusikkojen Liiton velvoittamista korvaamaan Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Espoon kaupungin oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Työnantajapuolen käsityksen mukaan kysymyksessä olevan työehtosopimuksen 9 §:n ensimmäistä virkettä tulkitaan vakiintuneesti sanamuodon ja yleisen merkityssisällön mukaisesti siten, että matkustaminen vieraalta paikkakunnalta tarkoittaa muusikon matkustamista orkesterin kotipaikkaan nähden vieraalta paikkakunnalta orkesterin kotipaikkakunnalle. Tulkinnassa on otettava lisäksi huomioon työntekopaikkaan ja matkustamiseen liittyvä kokonaisuus. Mikäli orkesteri konsertoi muualla kuin kotipaikkakunnallaan, kysymys on koko orkesterin siirtymisestä esiintymispaikalle. Yleisesti hyväksyttyä on, että mikäli työntekijä siirtyy varsinaiselta työntekopaikalta muualle työskentelemään, tästä johtuvien kustannusten korvaamistapana ovat esimerkiksi verovapaat kilometrikorvaukset tai päivärahat. Kanteessa vaadittu tulkinta laventaisi työehtosopimuksen 9 §:n tulkintaa vastoin sopimusmääräyksen sanamuotoa ja sen tarkoitusta.

Eri orkestereiden käytännöt matkustuskorvauksen soveltamisessa ovat olleet osin vaihtelevia. Valtaosa orkestereista on noudattanut jo pitkään Kunnallisen työmarkkinalaitoksen esittämää tulkintaa. Se seikka, että jotkut orkesterit olivat noudattaneet Suomen Muusikkojen Liiton omaksumaa tulkintaa tai että tulkinta oli vaihdellut, ei merkinnyt sitä, että yksittäisten orkestereiden poikkeavista tulkinnoista olisi muodostunut sopimusmääräyksen sanamuodosta poikkeava vakiintunut käytäntö. Joidenkin yksittäisten orkestereiden noudattama Kunnallisen työmarkkinalaitoksen kannasta poikkeava tulkinta perustui Suomen Muusikkojen Liiton yksipuolisesti laatimiin soveltamisohjeisiin ja tariffeihin. Tämän vuoksi käytäntöön tältä osin tuli suhtautua varauksellisesti.

Kunnallisen työmarkkinalaitoksen tulkinta ei ollut muuttunut vuonna 2002. Tuolloin oli käyty täysin samanlaista asiaa koskeva erimielisyysneuvottelu, joka oli päättynyt erimielisenä. Suomen Muusikkojen Liitto ei tuolloin ollut saattanut asiaa työtuomioistuimen käsiteltäväksi, eikä se myöskään ollut pyrkinyt muuttamaan työehtosopimuksen sanamuotoa. Mikäli tulkinta olisi ollut Suomen Muusikkojen Liiton nyt esittämän kaltainen, ei se ilmeisesti vuonna 2002 olisi jättänyt asiaa työnantajan tulkintaetuoikeuden piiriin, vaan se olisi saattanut tulkintakysymyksen jo tuolloin työtuomioistuimen ratkaistavaksi. Tämä Suomen Muusikkojen Liiton toiminta viittasi siihen, että liitto oli omilla toimenpiteillään pyrkinyt muuttamaan vakiintunutta tulkintaa itselleen edulliseen suuntaan ja luomaan vakiintunutta käytäntöä tältä osin.

Koska työnantaja oli menetellyt työehtosopimuksen mukaisesti, tulisi hyvityssakko- ja muut vaatimukset hylätä.

Perustelut

Tausta ja erimielisyys

A, jonka koti- ja asuinpaikka on Helsinki, on ollut Espoon kaupungista olevan Tapiola Sinfonietta-orkesterin tilapäisenä muusikkona orkesterin mukana esiintymässä Uudessakaupungissa 6. - 7.8.2004 ja Karjalohjalla 21.8.2004. Asianosaisten välillä vallitsee erimielisyys siitä, onko A:lla näiltä esiintymismatkoilta oikeus kunnallisia tilapäisiä muusikoita koskevan työehtosopimuksen 9 §:ssä tarkoitettuun matkan pituuden mukaan määräytyvään matkustamiskorvaukseen.

Todistelu

Suomen Muusikkojen Liitto on viitannut kirjallisina todisteina muun muassa Tapiola Sinfonietan intendentin luottamusmiehelle toimittamaan matkustuskorvausten maksamista koskevaan 13.9.2004 päivättyyn kirjeeseen, Suomen Muusikkojen Liiton hallituksen hyväksymiin orkesteriavustajatariffeihin soittamisesta kotipaikkakunnan ulkopuolella vuosilta 1975 - 1979 ja vuonna 1980 tehtyyn ensimmäiseen kunnalliseen, tilapäisiin tehtäviin palkattuja muusikoita koskevaan työehtosopimukseen sekä Suomen Muusikkojen Liiton aloitteesta tehtyyn, aikaa ennen vuotta 2002 koskevaan selvitykseen kunnallisia tilapäisiä muusikoita koskevan työehtosopimuksen 9 §:n soveltamisessa 16 eri orkesterissa. Kunnallinen työmarkkinalaitos ja Espoon kaupunki ovat viitanneet kirjallisena todisteena 28.10.2002 päivättyyn keskusneuvottelupöytäkirjaan, joka koskee työehtosopimusosapuolten välillä käsiteltyä Kuopion kaupunginorkesterin avustajana toimineen muusikon oikeutta matkustamiskorvaukseen. Korvausta ei tuossa tapauksessa ollut suoritettu, eikä erimielisyyttä ollut saatettu keskusneuvottelujen jälkeen työtuomioistuimen ratkaistavaksi.

Asian selvittämiseksi työtuomioistuimessa on kuultu Suomen Muusikkojen Liiton puolesta todistajina liiton kunniapuheenjohtajaa B:tä ja orkesterijärjestäjä C:tä sekä todistelutarkoituksessa muusikko D:tä. Vastaajien puolesta todistajina on kuultu työmarkkina-asiamies E:tä ja työmarkkinalakimies F:ää.

B on Suomen Muusikkojen Liiton toiminnanjohtajana ja liiton puheenjohtajana osallistunut muusikkojen työehtoja koskeneisiin neuvotteluihin vuodesta 1970 vuoteen 2002. Helsingissä työskennelleet muusikot, jotka ovat toimineet avustajina muualla maassa toimivissa orkestereissa, olivat 1970-luvun jälkipuoliskolla laatineet avustajatariffeja, joissa oli määritelty vähimmäisehdot muissa orkestereissa avustajana työskentelyä varten. Tariffeissa oli määritelty muusikon vähimmäispalkka, minkä lisäksi niissä oli ollut muun muassa matkustamisesta aiheutuneiden kulujen korvaamista ja päivärahan maksamista koskeva määräys. Tariffin mukainen matkan pituuden perusteella määräytyvä vähimmäispalkka on sisältänyt palkan kahdesta harjoituksesta ja esityksestä. Tämä vähimmäispalkka on sisältänyt korvauksen edellä mainitusta työstä, minkä lisäksi palkkiolla on tarkoitettu korvata muusikolle vieraalla paikkakunnalla työskentelystä johtuvaa ajan menetystä ja vaivaa. Tariffien mukainen järjestely oli omaksuttu vuonna 1980 solmittuun ensimmäiseen kunnallisia sivutoimisia muusikoita koskevaan työehtosopimukseen. Vähimmäispalkkaa koskevan 5 §:n ohella matkustamiskorvauksesta ja kulukorvauksista tuli kuitenkin erikseen määräys sopimuksen 9 §:ään, jossa se edelleen on.

Työehtosopimusta koskeneissa neuvotteluissa ei B:n mukaan ole koskaan tullut esille se, että matkustamiskorvausta koskevan määräyksen tarkoituksena olisi rajata korvauksen maksaminen siten, että se suoritettaisiin tilapäiselle muusikolle vain matkalta muusikon asuinpaikasta orkesterin kotipaikkakunnalle. Suomen Muusikkojen Liiton lähtökohtana on ollut, että työehtosopimuksen mukaista matkustamiskorvausta maksetaan aina, kun avustajana toimiva muusikko työskentelee orkesterin mukana muulla kuin avustajan asuinpaikkakunnalla. B:n näkemyksen mukaan matkustamiskorvausta koskevaa määräystä on käytännössä myös yleisesti sovellettu tämän tulkinnan mukaisesti.

D on vuodesta 1970 alkaen työskennellyt Helsingin kaupunginorkesterissa. Hän toimii Suomen Muusikkojen Liiton hallituksen varapuheenjohtajana ja on vuodesta 1981 alkaen osallistunut liiton puolesta sekä vakituisia että tilapäisiä muusikoita koskeviin työehtosopimusneuvotteluihin. Kun ensimmäiseen kunnallisia tilapäisiä muusikoita koskevaan työehtosopimukseen oli otettu matkustamiskorvausta koskeva määräys, tarkoituksena oli säilyttää vieraassa orkesterissa avustajana toimivan muusikon palkkaus samantasoisena kuin se oli ollut noudatettaessa Suomen Muusikkojen Liiton hallituksen hyväksymiä orkesteriavustajatariffeja. Näiden tariffien mukaan vierailevan avustajan palkkio oli suurempi kuin omalla kotipaikkakunnalla työskentelevän orkesterin palveluksessa olevan muusikon palkkio. D:n mukaan avustajan suuremman palkkion tarkoituksena on ollut suorittaa muusikolle korvausta ajasta, joka muusikolta kuluu matkustamiseen työskentelemään vieraalla paikkakunnalla.

D:n mukaan työehtosopimusneuvotteluissa ei ole tullut esille se, että matkustamiskorvausta maksettaisiin muusikolle vain hänen asuinpaikkansa ja kysymyksessä olevan orkesterin kotipaikan välisiltä matkoilta. Käytännössä matkustamiskorvausta koskevaa määräystä on D:n mukaan sovellettu Suomen Muusikkojen Liiton omaksuman tulkinnan mukaisesti vuoteen 2002 asti, jolloin käytännöstä oli ensimmäisen kerran poikettu Kuopion kaupunginorkesterin palvelukseen palkatun tilapäisen muusikon kohdalla. Syntynyttä erimielisyyttä koskeneissa keskusneuvotteluissa ei asiassa ollut päästy yksimielisyyteen. Asiaa ei kuitenkaan ollut saatettu työtuomioistuimen käsiteltäväksi muun muassa siitä syystä, että hyvät neuvottelusuhteet oli haluttu säilyttää ja pyrkiä kehittämään työehtosopimusta.

C on toiminut Tampereen Filharmoniassa orkesterijärjestäjänä vuodesta 1986 lukien ja huolehtinut tässä tehtävässään orkesterin tilapäisten avustajien hankinnasta. Ennen vuotta 2002 tilapäisille muusikoille oli maksettu työehtosopimuksen mukainen matkustamiskorvaus kaikilta esiintymisiltä orkesterin mukana. Mainitun vuoden jälkeen käytäntöä oli muutettu siten, että matkustamiskorvausta tilapäiselle muusikolle ei ole enää maksettu silloin, kun muusikko esiintyy muun orkesterin mukana Tampereen ulkopuolella. Käytännön muutos oli orkesterin intendentin ilmoituksen mukaan perustunut Kunnallisen työmarkkinalaitoksen työmarkkinalakimiehen antamiin ohjeisiin.

E on Kunnallisen työmarkkinalaitoksen työmarkkina-asiamiehen tehtävässään noin kahden vuoden ajan hoitanut muun muassa muusikoiden työehtosopimuksiin liittyviä asioita. E on syksyllä 2005 selvittänyt tilapäisiä muusikoita koskevan työehtosopimuksen matkustamiskorvausta koskevan määräyksen soveltamista ensiksi noin 10 orkesterilta. Pääasiassa orkestereiden intendenteiltä saadun tiedon mukaan lähes kaikki orkesterit ovat menetelleet siten, että tilapäiselle muusikolle ei ole maksettu matkustamiskorvausta tapauksessa, jossa muusikko on ollut orkesterin mukana esiintymässä orkesterin kotipaikkakunnan ulkopuolella. Sen sijaan muusikolle on maksettu tällaisessa tapauksessa työehtosopimuksen mukainen matkustamiskorvaus muusikon asuinpaikkakunnalta orkesterin kotipaikkakunnalle. Esillä olevan jutun valmisteluistunnon jälkeen E on Suomen Muusikkojen Liiton esittämän selvityksen johdosta tarkistanut soveltamiskäytäntöä uudelleen soittamalla niille selvityksessä mainituille kunnallisille orkestereille, joiden soveltamiskäytännön oli ilmoitettu poikkeavan Kunnallisen työmarkkinalaitoksen tulkinnasta. Ainoastaan yksi Suomen Muusikkojen Liiton esittämään selvitykseen sisältyvä orkesteri on ilmoittanut, että matkustamiskorvaus on aina maksettu Suomen Muusikkojen Liiton esittämän tulkinnan mukaisesti. Tapiola Sinfonietalta saadun tiedon mukaan käytäntö oli vuoteen 2001 asti ollut Suomen Muusikkojen Liiton esittämän mukainen, minkä jälkeen on ryhdytty noudattamaan Kunnallisen työmarkkinalaitoksen esittämää tulkintaa. E oli kahdelta orkesterilta saanut ilmoituksen, jonka mukaan ne ovat yleensä noudattaneet Kunnallisen työmarkkinalaitoksen esittämän mukaista tulkintaa, mutta myös Suomen Muusikkojen Liiton oikeaksi katsomaa tulkintaa on noudatettu varsinkin, jos muusikon saaminen on muutoin osoittautunut vaikeaksi. Myös Tampereen Filharmoniasta on saatu samankaltainen vastaus eli käytäntö on vaihdellut.

F, jonka vastuualueeseen Kunnallisen työmarkkinalaitoksen työmarkkinalakimiehenä on vuodesta 1991 alkaen kuulunut muun muassa muusikkojen työehtosopimuksiin liittyvät asiat, on kertonut käytännön hänen tietojensa mukaan olevan se, että matkustamiskorvausten maksamisessa tilapäisille muusikoille on noudatettu pääasiassa Kunnallisen työmarkkinalaitoksen omaksumaa tulkintaa. Joissakin tapauksissa orkestereiden ja muusikoiden välillä on kuitenkin tietoisesti poikettu tästä tulkinnasta siten, että muusikolle on maksettu enemmän kuin tulkinnan mukainen menettely edellyttäisi. F:llä ei ollut tietoa siitä, mikä matkustamiskorvausta koskevasta määräyksestä sovittaessa on ollut osapuolten tarkoitus. Myöskään kysymyksessä olevaan työehtosopimukseen liittyviä asioita Kunnallisessa työmarkkinalaitoksessa aikaisemmin hoitaneella henkilöllä ei F:n mukaan ollut tietoa määräyksen alkuperäisestä tarkoituksesta.

Arviointi ja johtopäätökset

Matkustamiskorvauksia koskevan työehtosopimuksen määräyksen mukaan tilapäiselle muusikolle, joka joutuu matkustamaan vieraalta paikkakunnalta harjoitukseen tai esitykseen, maksetaan matkakustannusten ja päivärahojen lisäksi matkan pituuden mukaan määräytyvä matkustamiskorvaus. Määräys on sisältynyt jo ensimmäiseen vuonna 1980 solmittuun kunnalliseen tilapäisiä muusikoita koskevaan työehtosopimukseen. Työehtosopimuksessa on erikseen sovittu muusikoille esityksestä ja harjoituksista maksettavista palkkioista. Määräykset tältä osin ovat säilyneet tämän jälkeen tehdyissä työehtosopimuksissa asiallisesti muuttumattomina. Tilapäisten muusikkojen palkkiot ja korvaukset ovat ennen työehtosopimuksen solmimista määräytyneet Suomen Muusikkojen Liiton yksipuolisesti hyväksymien orkesteriavustajatariffien mukaan.

Todistaja B:n mukaan sekä orkesteriavustajatariffeihin että sittemmin työehtosopimukseen otetun matkan pituuteen perustuvan palkkion tarkoituksena on ollut korvata tilapäiselle muusikolle sitä vaivaa ja ajan kulumista, joka muusikolle aiheutuu työskentelystä vieraalla paikkakunnalla. Muuta selvitystä määräyksen mahdollisesta tarkoituksesta ei ole esitetty.

Työehtosopimuksen 9 §:n sanamuodon mukaan matkan pituuden mukaan määräytyvä korvaus maksetaan, jos muusikko joutuu matkustamaan vieraalle paikkakunnalle harjoitukseen tai esitykseen. Sanamuodosta sinänsä ei työtuomioistuimen mielestä ole saatavissa suoranaista tukea sille Kunnallisen työmarkkinalaitoksen esittämälle tulkinnalle, että korvaus maksetaan vieraalta paikkakunnalta tulevalle muusikolle vain siinä tapauksessa, että harjoitus tai esiintyminen tapahtuvat orkesterin kotipaikkakunnalla. Sopimuksen 9 §:n rakenne kokonaisuudessaan sen sijaan työtuomioistuimen mielestä puoltaa kantajan esittämää tulkintaa. Määräyksessä on päivärahan maksaminen kytketty samaan matkustustapahtumaan kuin matkustamiskorvauksenkin maksaminen. Asiassa ei ole väitettykään, että päivärahaa maksettaisiin vain orkesterin kotipaikkakunnalle suuntautuvalta matkalta. Esimerkiksi A:lle on nyt riidanalaisilta orkesterin esiintymismatkoilta maksettu päiväraha. Matkustamiskorvauksen maksamatta jättämistä on silloin vaikea perustella johdonmukaisesti.

Määräyksen soveltamiskäytännöstä esitetty selvitys on siinä määrin ristiriitaista, että selvityksen perusteella ei voida tehdä johtopäätöstä määräyksen oikeasta soveltamisesta. Tosin Kunnallisen työmarkkinalaitoksen vuonna 2002 antaman soveltamisohjeen jälkeen Kunnallisen työmarkkinalaitoksen edustamaa tulkintaa on ilmeisesti ryhdytty noudattamaan laajemmin kuin Suomen Muusikkojen Liiton kannan mukaista tulkintaa.

Työehtosopimuksen 9 §:ään ei sisälly Kunnallisen työmarkkinalaitoksen tulkinnan mukaista orkesterin kotipaikkakunnalla tapahtuvaa harjoitusta tai esitystä koskevaa rajausta. Kun otetaan huomioon määräyksen sanamuoto kokonaisuudessaan ja matkustamiskorvauksen maksamisen tarkoituksesta Suomen Muusikkojen Liiton puolelta esitetty selvitys, työtuomioistuin katsoo, että kanteessa esitettyä tulkintaa on pidettävä sopimusmääräyksen tarkoitusta muuta tulkintaa paremmin vastaavana. Espoon kaupunki on siten menetellyt kunnallisia tilapäisiä muusikoita koskevan työehtosopimuksen 9 §:n vastaisesti jättäessään suorittamatta A:lle matkustamiskorvaukset kanteessa tarkoitetuilta Uuteenkaupunkiin ja Karjalohjalle tehdyiltä esiintymismatkoilta, minkä vuoksi kaupunki on velvollinen maksamaan A:lle vaaditut korvaukset.

Koska asia on kuitenkin ollut tulkinnanvarainen ja Espoon kaupunki on menetellyt asiassa Kunnallisen työmarkkinalaitoksen antaman soveltamisohjeen mukaisesti, ei Espoon kaupunki korvausten maksamisesta kieltäytyessään ole rikkonut työehtosopimusta työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitetuin tavoin. Asian tulkinnanvaraisuuden vuoksi ei myöskään Kunnallinen työmarkkinalaitos ole syyllistynyt asiassa valvontavelvollisuuden laiminlyöntiin.

Oikeudenkäyntikulut

Asia on ollut siinä määrin tulkinnanvarainen, että asianosaisilla on ollut perusteltu aihe saattaa asia työtuomioistuimen ratkaistavaksi. Tämän vuoksi työtuomioistuin työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 1 momentin nojalla määrää, että Suomen Muusikkojen Liiton on jutun osittain voittaessaankin vastattava itse oikeudenkäyntikuluistaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Espoon kaupunki on menetellyt kunnallisia tilapäisiä muusikoita koskevan työehtosopimuksen 9 §:n vastaisesti jättäessään suorittamatta A:lle matkustamiskorvaukset Uuteenkaupunkiin 6. - 7.8.2004 ja Karjalohjalle 21.8.2004 tehdyiltä esiintymismatkoilta ja velvoittaa Espoon kaupungin suorittamaan A:lle työehtosopimuksen 9 §:n nojalla 51 euroa 13 senttiä ja 102 euroa ja 9 senttiä.

Kanne hylätään enemmälti.

Asianosaiset saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Jalanko, Niskanen, Sutela, Vertanen ja Lehto jäseninä. Sihteeri on ollut Laurila.

Tuomio on yksimielinen.