28.12.2006

Vaatimukset

Vakuutusväen Liitto VvL on vaatinut, että työtuomioistuin

vahvistaa vakuutusalan työehtosopimuksen 2001 - 2003 allekirjoituspöytäkirjan 3. ja 4. kohdan nojalla, että A-Vakuutus Oy:llä ei ole ollut oikeutta poistaa yritysneuvojien (aikaisemmalta nimeltään asiakasneuvojien) palkkaan sisältynyttä lounasseteliedun poistamisen kompensaationa maksettua palkanosaa sulauttamalla se taulukkopalkkojen korotukseen,

velvoittaa A-Vakuutus Oy:n maksamaan A:lle oikeudettomasti pidätetyt palkanosat ajalta 1.9.2003 - 29.2.2004 yhteensä 136,38 euroa 9,5 prosentin viivästyskorkoineen 1.12.2003 alkaen, ajalta 1.3.2004 - 28.2.2005 yhteensä 278,76 euroa 9,5 prosentin viivästyskorkoineen 1.9.2004 alkaen ja ajalta 1.3.2005 - 31.3.2006 yhteensä 309,53 euroa 9,5 prosentin viivästyskorkoineen 15.9.2005 alkaen ja vahvistaa, että A:lla on edelleen oikeus saada vähintään palkkasopimustaulukon mukainen palkkansa ilman lounasetukorvauksen vähentämistä,

tuomitsee A-Vakuutus Oy:n työehtosopimuslain 7 §:n nojalla hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja

tuomitsee Finanssityönantajat ry:n työehtosopimuslain mukaisen valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoon.

Vakuutusväen Liitto VvL on lisäksi vaatinut A-Vakuutus Oy:n ja Finanssityönantajat ry:n velvoittamista yhteisvastuullisesti korvaamaan Vakuutusväen Liitto VvL:n oikeudenkäyntikulut laillisine viivästyskorkoineen.

Perusteet

A-Vakuutus Oy oli taulukko- ja yleiskorotusten yhteydessä 1.9.2003 alkaen vähentänyt toimihenkilöille kuuluvasta palkasta yhtiötasolla sovitun palkanlisän, jolla oli sovittu korvattavaksi lounasseteliedun muuttamisesta muuksi ravintoeduksi aiheutunut taloudellinen menetys. Lounasseteliedun poistamisen korvauksena maksettu lisä ei ollut vakuutusalan konttoritoimihenkilöitä koskevan palkkasopimuksen 4 §:n 4. kohdassa tarkoitettu henkilökohtainen lisä. Se ei ollut myöskään 31.3.1999 saakka voimassa olleen palkkausjärjestelmän mukainen tehtäväkohtainen lisä. Näin ollen sitä ei voitu pitää sellaisena palkanosana, joka työnantajalla olisi ollut oikeus vähentää 1.9.2003 toteutetun taulukkokorotuksen yhteydessä.

Asiaa oli käsitelty liittojen välisessä neuvottelussa ja päädytty yksimielisesti siihen tulkintaan, että kysymyksessä ei ole tehtäväkohtainen tai henkilökohtainen lisä. Tästä liittojen yhteisestä kannasta huolimatta A-Vakuutus Oy oli pyrkinyt saamaan hyväksytyksi kannan, jonka mukaan muu kuin työehtosopimuksessa mainittu lisä olisi vapaasti poistettavissa toimihenkilön palkasta ilman, että työehtosopimusta rikottaisiin. Palkat ja vuoden 2003 taulukkokorotuskin perustuivat työehtosopimukseen, joten niiden määrään ei voitu puuttua työehtosopimukseen sisältymättömiä palkanosia poistamalla. Taulukkokorotuksia ja palkankorotuksia ei voitu tehdä tyhjäksi sillä, että taulukkopalkkoihin yksipuolisesti sulautettiin yhtiökohtaisesti sovittuja lisiä.

Vakuutusalalla oli siirrytty uuteen konttoritoimihenkilöiden palkkausjärjestelmään 1.4.1999. Palkkausjärjestelmä perustui töiden vaativuuden arviointiin. Palkkausjärjestelmän uudistuksen yhteydessä kaikki toimet oli luokiteltu ja uusi palkkaryhmä oli määräytynyt vaativuuden arvioinnin mukaan. Monille toimihenkilöille oli syntynyt niin sanottua ylite/järjestelmälisää, koska uuden järjestelmän mukainen taulukkopalkka oli jäänyt pienemmäksi kuin 31.3.1999 asti voimassa ollut taulukkopalkka. Ylite/järjestelmälisä tarkoitti 31.3.1999 ja 1.4.1999 voimassa olleiden taulukkopalkkojen erotusta. Konttoritoimihenkilöitten palkkasopimuksen 4 §:n 5. kohtaan oli otettu myös määräys, jonka mukaan kenenkään kokonaispalkkaa ei alenneta järjestelmän käyttöönoton takia. Työehtosopimukseen osalliset olivat vielä 15.6.1999 sopineet siitä, että ylite/järjestelmälisä pidetään erillisenä. Sopimuksen mukaan mainittua lisää ei saa alentaa palvelusvuosikorotuksen tai tehtävän vaativuuden kasvaessa.

Henkilökohtainen lisä ja tehtäväkohtainen lisä oli voitu sulauttaa 1.4.1999 voimaan tulleeseen uuteen taulukkopalkkaan, ellei työnantaja ollut todennut, että henkilökohtaisen lisän maksaminen oli edelleen perusteltua. Liitot olivat sopineet nimenomaisesti siitä, että 1.2.2000 ja 1.3.2002 palkankorotusten yhteydessä sekä 1.9.2003 taulukkokorotuksen yhteydessä oli mahdollista käyttää korotuksiin tehtäväkohtaista lisää, henkilökohtaista lisää ja ylite/järjestelmälisää. Henkilökohtaisen lisän ja 31.3.1999 asti voimassa olleen tehtäväkohtaisen lisän vähentäminen oli vallitsevan tulkinnan ja käytännön mukaan ollut mahdollista, jos toimihenkilön työtehtävät olivat muuttuneet vaativammiksi.

Konttoritoimihenkilöiden palkkasopimuksen mukaisen taulukkopalkan ja henkilökohtaisen lisän ohella vakuutusalan toimihenkilöillä oli yleisesti erilaisia palkanlisiä. Tehdyn kyselyn mukaan käytössä oli yli 30 erilaista lisää, joista suurin osa oli muodostunut yhtiökohtaisten sopimuksien perusteella esimerkiksi kompensaationa luovutuista eduista. Yhtiöiden sulautuminen oli johtanut käytännössä tällaisiin lisiä edellyttäviin järjestelyihin.

Tällaisesta lisästä oli kysymys myös tässä erimielisyydessä. A-Vakuutus Oy:n tultua Pohjolan konserniin oli lounasetukäytännön yhdenmukaistaminen katsottu tarpeellisesti. Tämä oli toteutettu sillä tavoin, että asiakasneuvojien lounasseteleistä oli luovuttu ja siirrytty Pohjolan mallin mukaiseen sopimusruokailuun. Koska lounasseteleiden verotusarvo oli suurempi kuin sopimusruokailun verotusarvo, oli toimihenkilöille siitä aiheutunut menetys sovittu korvattavaksi erillisellä lisällä, jotta kenenkään verotettava kokonaisansio ei pienenisi. Kysymyksessä oli puhtaasti yhtiökohtainen palkanlisä. Yhtiö oli esittänyt, että kysymyksessä oli työehtosopimuksen mukainen henkilökohtainen lisä, jolloin se olisi ollut mahdollista vähentää 1.9.2003 toteutetusta taulukkokorotuksesta. Lounasseteliedun kompensaatiolla ei kuitenkaan ollut mitään tekemistä toimihenkilön henkilökohtaisten ominaisuuksien kanssa, vaan se oli maksettu samansuuruisena kaikille siihen oikeutetuille. Työehtosopimuksen mukainen ja vähennettävissä oleva henkilökohtainen lisä sen sijaan perustui yksilön erityiseen ansioon ja erityiseen työtehoon.

Vakuutusalan työehtosopimukseen osalliset liitot olivat 15.6.1999 sopineet tulkinnasta, jonka mukaan vain liittojen sopimukseen perustuvat työehtosopimuslisät ovat sellaisia, joita voidaan niin sovittaessa käyttää taulukkokorotuksiin.

Vakuutusalalla ei ole yhtiöiden sulautumisen tai siihen verrattavan järjestelyn yhteydessä sulautettu tai hävitetty yhteen sovittamisesta johtuneita lisiä. Esimerkiksi Sampo-ryhmässä maksetaan edelleen Kansa-lisää niille, jotka Kansa-yhtiön lakattua siirtyivät Sampoon eli nykyiseen Ifiin. Mainittua lisää ei ole edes yritetty käyttää taulukkokorotuksiin.

A-Vakuutus Oy:n menettelystä 1.9.2003 tapahtuneen taulukkouudistuksen jälkeen oli aiheutunut A:lle 22,73 euron menetys kuukaudessa 1.9.2003 alkaen. Ilman lounasetukorvauksen sulauttamista hänen palkkansa olisi taulukkotarkistuksen jälkeen ollut mainitun euromäärän enemmän kuukaudessa. Yleiskorotukset olivat sittemmin tulleet myös lisiin, joten palkan menetys oli kasvanut kahteen otteeseen.

A-Vakuutus Oy oli menettelyllään pyrkinyt tietoisesti alentamaan palkkakustannuksia A-Vakuutus Oy:n ja Pohjolan tultua saman konsernin osiksi. Yhtiön kanta oli ollut, että työehtosopimuksen mukaisesta palkasta sai vähentää kaikkea, mitä työehtosopimuksessa ei ollut nimenomaan kielletty vähennettäväksi. Korotuksesta sai kuitenkin vähentää vain työehtosopimuksessa tarkoitetut lisät, mutta ei sen sijaan yhtiökohtaisia lisiä. A-Vakuutus Oy oli siten rikkonut allekirjoituspöytäkirjan 4. kohtaa leikkaamalla yksipuolisesti toimihenkilöille kuuluvaa taulukkokorotusta.

Edellä todetuin tavoin liitot olivat neuvotteluissaan päätyneet yksimielisesti siihen, että lounasedun kompensaatio ei ole työehtosopimuksen mukainen henkilökohtainen tai tehtäväkohtainen lisä. Tästä huolimatta työnantajayhdistys oli sallinut A-Vakuutus Oy:n sulauttaa myös kysymyksessä olevaa lisää taulukkopalkkoihin. Työnantajayhdistys oli siten laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Vastaus kannevaatimuksiin

Finanssityönantajat ry ja A-Vakuutus Oy ovat kiistäneet kanteen ja vaatineet sen hylkäämistä.

Finanssityönantajat ry ja A-Vakuutus Oy ovat lisäksi vaatineet Vakuutusväen Liitto VvL:n velvoittamista korvaamaan työnantajayhdistyksen ja yhtiön oikeudenkäyntikulut lainmukaisine korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Pohjolan ja A-Vakuutus Oy:n lounasetukäytännön yhtenäistämisestä oli neuvoteltu A-Vakuutus Oy:n henkilöstön edustajien kanssa syksyllä 2002. Työnantajan esitys oli ollut, että kaikkialla pääkonttorien ulkopuolella siirrytään Pohjolan käytännön mukaiseen lipukeruokailuun, joka järjestetään paikallisesti sopimusravintoloissa. Tämä oli merkinnyt luopumista lounasseteleistä A-Vakuutus Oy:n sivukonttoreissa. Koska lounasseteleiden verotusarvo oli korkeampi, olisi lipukekäytäntöön siirtyminen merkinnyt verotettavan tulon pienentymistä, mutta samalla käteen jäävän rahapalkan kasvamista.

Asiaa koskeneissa neuvotteluissa A-Vakuutus Oy:n silloinen pääluottamusmies oli kiinnittänyt huomiota veronalaisen tulon pienenemiseen. Hän oli esittänyt, että veronalaisen tulon pieneneminen tuntuisi toimihenkilön mielestä palkan alentamiselta, vaikka käteen jäävä nettopalkka hieman suurenisikin. Pääluottamusmies oli esittänyt, että siirtyminen yhtenäiseen käytäntöön tulisi tehdä niin, että kenenkään toimihenkilön veronalainen ansio ei pienenisi. Työnantajan edustaja oli hyväksynyt pääluottamusmiehen esityksen todeten, että asia toteutetaan siten, että lounassetelin ja lounaslipukkeen välinen keskimääräinen kuukausittainen erotus lisätään toimihenkilön uuteen henkilökohtaiseen lisään, jolloin kyseinen lisä käyttäytyisi yleiskorotuksissa liittojen sopimalla tavalla. Näin vältytään uuden palkkalajin luomiselta palkkausjärjestelmään. Tähän neuvottelutulokseen pääluottamusmiehellä ei ollut ollut huomautettavaa. Lounasedun kompensaatio oli siten lisätty henkilökohtaiseen lisään.

Taulukkokorotusten kustannuslaskenta perustui kaikkien palkanosien muodostamalle ilmatilalle. Vakuutusalan työehtosopimusosapuolet eivät olleet määritelleet yrityskohtaisten lisien käyttäytymistä taulukkoratkaisujen yhteydessä tai muissa tilanteissa. Vakuutusalalla oli käytössä lukuisia erilaisia yrityskohtaisia lisiä, joiden perusteista taikka käyttäytymisestä eri tilanteissa työehtosopimusosapuolet eivät olleet sopineet mitään.

Työehtosopimukseen osallinen työnantajapuoli ei ollut todennut missään vaiheessa, että A-Vakuutus Oy:n asiakasneuvojien lounasedun kompensaatio ei ole vakuutusalan työehtosopimuksessa tarkoitettu tehtäväkohtainen tai henkilökohtainen lisä. Myöskään A-Vakuutus Oy ei ollut katsonut, että kysymyksessä oleva kompensaatio olisi työehtosopimuksen mukainen henkilökohtainen lisä, vaan yhtiö oli todennut lounasedun kompensaation käyttäytyvän ilmatilan leikkaustilanteessa kuten henkilökohtainen lisä.

Kuten liittojen välisessä 21.10.2004 pöytäkirjassa oli todettu, lounasedun kompensaatio on yrityskohtainen lisä, jonka käyttäytymisestä työehtosopimukseen osalliset eivät olleet sopineet. Päätösvalta yrityskohtaisten lisien osalta oli paikallisilla osapuolilla. A-Vakuutus Oy:ssä lounasedun kompensaatio oli sovittu toteutettavaksi yrityskohtaisena lisänä uutena henkilökohtaisena lisänä, joka käyttäytyi taulukkokorotusten yhteydessä kuten henkilökohtainen lisä. Tämän kaltainen menettely oli työehtosopimuksen mukainen.

Esimerkiksi Pohjola-ryhmän yhtiöissä erilaiset yrityskohtaiset lisät käyttäytyivät eri tavalla eri tilanteissa. Tämä oli vakuutusalan työehtosopimuksen mukaan mahdollista, koska työehtosopimuksen lähtökohta oli, että sillä ei puututtu millään lailla yrityskohtaisesti sovittuihin lisiin.

Kanteessa vaadittujen määrien osalta työantajapuoli ensisijaisesti katsoi, että lounasedun kompensoinnista johtuvan palkanosan tulee käyttäytyä osana henkilökohtaista lisää 1.3.2004 ja 1.3.2005 palkankorotusten osalta kuten kantaja on vaatinut, ellei yhtiössä ollut toisin sovittu. Toissijaisesti määrän osalta työnantajapuoli katsoi, että lounasedun kompensaatiota erillisenä yrityskohtaisena lisänä ei pidä korottaa yleiskorotusprosentilla, koska lounasedun kompensaatiosta johtuva palkanosa ei kuulu konttoritoimihenkilön henkilökohtaiseen kiinteään palkkaan.

A-Vakuutus Oy ei edellä esitetyillä perusteilla ollut rikkonut vakuutusalan työehtosopimuksen määräyksiä eikä Finanssityönantajat ry siten myöskään ollut laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan. A-Vakuutus Oy ja Finanssityönantajat ry tulisi joka tapauksessa jättää tuomitsematta hyvityssakkoon, sillä palkkakäytännöt vakuutusalan eri yhtiöissä olivat hyvin toisistaan poikkeavia ja asiaan liittyi paljon tulkinnanvaraisia seikkoja.

Perustelut

Erimielisyys

Asianosaisten välillä vallitsee erimielisyys siitä, onko A-Vakuutus Oy menetellyt ajaksi 1.2.2001 - 31.12.2003 solmitun vakuutusalan toimihenkilöitä koskevan työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan määräysten vastaisesti poistaessaan 1.9.2003 toteutetun taulukkokorotuksen yhteydessä palveluksessaan olevilta yritysneuvottelijoilta heille lounasedun kompensaationa maksetun palkanlisän sulauttamalla sen taulukkokorotukseen.

Esitetty näyttö

Työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan määräysten tulkinnasta työtuomioistuimessa on kuultu kantajan puolesta todistelutarkoituksessa Vakuutusväen Liitto VvL:n puheenjohtajaa B:tä ja todistajana lakimies C:tä sekä vastaajien puolesta liittojohtaja D:tä.

Kantaja on viitannut kirjallisina todisteina liittojen välillä 21.10.2004 käydystä kysymyksessä olevaa erimielisyyttä koskevasta neuvottelusta laadittuun pöytäkirjaan sekä liittojen välillä palkkausjärjestelmän uudistamisesta 15.6.1999 käydystä keskustelusta tehtyyn pöytäkirjaan. Vastaajat ovat viitanneet kirjallisina todisteina Palvelutyönantajat ry:n jäsenyrityksilleen toimittamiin palkkatiedustelun vastaamisohjeisiin sekä Vakuutusalan Työnantajayhdistyksen tiedotteeseen 5/99, jossa on selvitetty alan uutta palkkausjärjestelmää.

B:n mukaan työehtosopimukseen osalliset ovat työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan mukaisesti sopineet palkkojen korottamisesta 1.9.2003 alkaen siten, että korotuksiin käytetään 0,5 prosenttia palkkaryhmissä olevien toimihenkilöiden palkkasummasta. Tässä palkkasummassa on otettu huomioon toimihenkilöiden normaali kokonaispalkka, johon palkkaryhmän mukaisen palkan lisäksi ovat sisältyneet toimihenkilöille maksetut erilaiset lisät. Allekirjoituspöytäkirjassa on sovittu siitä, että palkankorotuksiin voidaan käyttää tehtäväkohtaista lisää, ylitettä/järjestelmälisää ja henkilökohtaista lisää. Osapuolten välisissä neuvotteluissa ei ole ollut esillä mahdollisuus sulauttaa yhtiökohtaisia lisiä palkankorotuksiin. Vuoden 2003 palkankorotuksista sovittaessa työehtosopimukseen osallisten välisissä neuvotteluissa on todettu, että yhtiökohtaiset lisät eivät liity esillä olevaan asiaan. Toimihenkilöpuolen tarkoituksena vuoden 2003 palkankorotuksista sovittaessa on ollut, että taulukkokorotuksen yhteydessä palkankorotuksiin voidaan käyttää vain allekirjoituspöytäkirjassa erikseen mainittuja kolmea lisää.

C, joka on ollut Vakuutusväen Liitto VvL:n palveluksessa 16 vuoden ajan ja osallistunut tänä aikana myös työehtosopimusneuvotteluihin, on kertonut, että vuoden 2003 palkankorotusmääräyksistä sovittaessa tarkoituksena on ollut, että ellei muuhun sopimukseen palkkauksen kehittämisestä päästä, toteutetaan palkkojen korotus syksyllä 2003 tasaisesti taulukkopalkkoihin. Allekirjoituspöytäkirjan 4. kohdassa mainittuun palkkasummaan, josta palkankorotuksiin käytettävä 0,5 prosentin määrä on laskettu, ovat todennäköisesti sisältyneet myös toimihenkilöille maksetut yrityskohtaiset lisät. Tällaisia lisiä, joista suurin osa liittyy yritysjärjestelyjen yhteydessä myönnettyihin työaikakompensaatioihin, alalla on noin 35. Taulukkokorotusten yhteydessä on ollut mahdollista sulauttaa ainoastaan allekirjoituspöytäkirjan 3. kohdassa mainitut kolme lisää palkankorotuksiin. Uuden palkkausjärjestelmän voimassaoloaikana alalla oli ennen vuoden 2003 syyskuuta toteutettu kaksi taulukkokorotusta samalla tekniikalla kuin 1.2.2002 eli taulukkokorotusten yhteydessä oli voitu pienentää tai poistaa allekirjoituspöytäkirjan 3. kohdassa mainittuja lisiä. Aikaisempien taulukkokorotusten yhteydessä ei toimihenkilöpuolen tiedon mukaan ollut puututtu yrityskohtaisiin lisiin. Syksyn 2003 taulukkokorotuksia koskeneissa liittojen välisissä neuvotteluissa ei myöskään ollut puhuttu yrityskohtaisista lisistä. A-Vakuutus Oy:tä koskeneissa erimielisyysneuvotteluissa liittojen edustajat olivat olleet yhtä mieltä siitä, että työnantajan maksamaa yhtiökohtaista lisää työnantaja ei voi myöhemmin nimetä toisen nimiseksi ja täten vaikuttaa siihen, miten lisä mahdollisesti otetaan huomioon palkankorotuksen yhteydessä.

D on työnantajaliiton edustajana vuodesta 1985 alkaen vastannut vakuutusalan työehtosopimukseen liittyvistä kysymyksistä ja ollut mukana alan työehtosopimusneuvotteluissa. Vuonna 1999 osapuolten välillä oli sovittu uudesta palkkausjärjestelmästä ja palkkausjärjestelmän kehittämisestä. Palkkausjärjestelmän kehittämiseen liittyen osapuolet olivat vuoden 2003 osalta sopineet, että ellei muuhun sopimukseen päästä, käytetään palkkajärjestelmän kehittämiseen 0,5 prosenttia alan palkkajärjestelmään kuuluvien palkkasummasta. Kun osapuolten välillä ei ollut päästy muuhun ratkaisuun, oli jouduttu menettelemään allekirjoituspöytäkirjan mukaisesti toteuttamalla palkankorotukset tasaisesti taulukoihin. Laskelma, jolla oli selvitetty palkankorotuksiin käytettävä rahamäärä ja taulukkokorotusten määrä, oli työnantajapuolen tekemä. Laskentatekniikka, jolla oli päädytty 2,8 prosentin suuruisiin taulukkokorotuksiin, oli uusista palkoista sopimisen yhteydessä selvitetty myös toimihenkilöpuolen edustajille. Uusista taulukkopalkoista sovittaessa osapuolten tiedossa oli ollut, että käytännön palkat olivat huomattavasti taulukkopalkkoja korkeammat. Taulukkokorotusten yhteydessä tarkoituksena oli ollut leikata tätä eroa. Taulukkopalkkojen korotuksen kustannusvaikutus oli laskettu siten, että toimihenkilöille maksettuja lisiä on taulukkokorotusten yhteydessä voitu poistaa.

D on edelleen kertonut, että työehtosopimukseen osallisten kanta on ollut, että ne eivät puutu yrityskohtaisiin lisiin. Jos yrityskohtainen lisä perustuu työnantajan ja toimihenkilöpuolen väliseen sopimukseen, käyttäytyy lisä palkankorotusten yhteydessä sen mukaan, mitä asiasta mahdollisesti on osapuolten välillä sovittu. Jos lisä perustuu työnantajapuolen yksipuoliseen päätökseen, voi työnantaja myös päättää siitä, miten lisä käyttäytyy palkankorotuksen yhteydessä. Vakuutusalan työehtosopimuksen määräykset sinänsä eivät estä työnantajaa sulauttamasta yrityskohtaista lisää palkankorotukseen, elleivät osapuolet ole sopineet asiasta toisin.

A-Vakuutus Oy:n yritysneuvojille maksetusta lounasedun kompensaatiosta todistajina on kuultu kantajan nimeämänä yhtiön toimihenkilöiden pääluottamusmiehenä toiminutta E:tä ja vastaajien puolesta Vahinkovakuutusyhtiö Pohjolan palveluksessa olevaa työsuhdepäällikköä F:ää. Todistajien kertomuksista on käynyt ilmi, että lounasedun kompensaatiosta on sovittu siinä yhteydessä, kun A-Vakuutus Oy on tullut osaksi Pohjola-konsernia. Koska työnantaja oli halunnut yhdenmukaistaa lounasetukäytännöt, oli A-Vakuutus Oy:n palveluksessa oleville sovittu maksettavaksi lounasedun kompensaationa aiemman lounassetelin verotusarvon ja uuden sopimusruokailun verotusarvon välinen erotus. Sopimuksen taustalla oli ollut pääluottamusmiehen esitys, jonka mukaan muutoksen yhteydessä toimihenkilöiden veronalainen ansio ei saisi alentua. Lounasedun kompensaationa maksettu lisä on työntekijöiden palkkalaskelmissa merkitty henkilökohtaisen lisän kohdalle. Tämä on työnantajapuolen mukaan johtunut siitä, että palkkalaskelmaan ei ole haluttu muodostaa uutta kohtaa tälle palkanlisälle.

Todistajien kertomusten mukaan lounasedun kompensaatioasiaa on käsitelty yhteistoimintaneuvotteluissa. F:n mukaan lounasetuuden kompensaatiosta sovittaessa on neuvotteluissa myös sovittu lisän merkitsemisestä henkilökohtaiseksi lisäksi ja sen käyttäytymisestä siten kuin liitot henkilökohtaisen lisän osalta sopivat. E:n mukaan työnantajan kanssa käydyissä keskusteluissa ei ole puhuttu lounasetuuden kompensoinnista maksettavan lisän käyttäytymisestä palkankorotusten yhteydessä eikä yhteistoimintaneuvotteluissa hänen muistamansa mukaan ollut myöskään tullut esille, että lisä käyttäytyisi kuten henkilökohtainen lisä.

Arviointi ja johtopäätökset

Työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan määräyksissä, joihin kanne on perustettu, on sovittu taulukkopalkkojen korotuksesta. Allekirjoituspöytäkirjan 3. kohdassa on sovittu siitä, missä järjestyksessä toimihenkilölle maksettuja työehtosopimukseen perustuvia lisiä eli tehtäväkohtaista lisää, ylitettä/järjestelmälisää ja henkilökohtaista lisää vähennetään tehtäessä taulukkokorotuksen yhteydessä vertailu henkilölle maksetun palkan ja taulukkokorotuksen mukaisen palkan välillä. Allekirjoituspöytäkirjassa ei ole otettu kantaa työehtosopimuksen määräyksiin perustumattomien yrityskohtaisten lisien käyttäytymiseen taulukkopalkkojen korottamisen yhteydessä. Esitetyn selvityksen mukaan osapuolten välillä ei myöskään taulukkopalkkojen korottamisesta käytyjen neuvottelujen yhteydessä ole keskusteltu yrityskohtaisten lisien sulauttamisesta taulukkokorotusten yhteydessä.

Vakuutusväen Liitto VvL:n kirjalliseksi todisteeksi esittämästä liittojen välillä 21.10.2004 käydystä neuvottelusta laaditusta pöytäkirjasta ilmenee, että liitot ovat olleet yhtä mieltä siitä, että A-Vakuutus Oy:n yritysneuvojille maksama lounasedun kompensaatio ei ole vakuutusalan työehtosopimuksessa tarkoitettu tehtäväkohtainen tai henkilökohtainen lisä, vaan kysymyksessä on yhtiökohtainen lisä, jonka käyttäytymisestä liitot eivät ole sopineet. Liitot ovat pöytäkirjan mukaan olleet yhtä mieltä siitä, että yhtiökohtaisten lisien mahdolliset muutokset taulukkokorotusten yhteydessä ratkaistaan yhtiökohtaisesti. E:n ja F:n kertomusten pohjalta epäselväksi on jäänyt, onko lounasedun kompensaatiosta sopimisen yhteydessä sovittu myös siitä, että lisä käyttäytyy palkankorotusten yhteydessä samalla tavoin kuin henkilökohtainen lisä.

Allekirjoituspöytäkirjan määräyksistä ei työtuomioistuimen mielestä ole saatavissa tukea sille tulkinnalle, että taulukkokorotuksen yhteydessä ei olisi mahdollista sulauttaa palkankorotuksiin muita kuin allekirjoituspöytäkirjassa nimenomaisesti mainitut kolme lisää. Allekirjoituspöytäkirjassa ei edellä todetun mukaisesti ole otettu lainkaan kantaa siihen, miten yrityksissä maksetut muut lisät käyttäytyvät tällaisen taulukkokorotuksen yhteydessä, vaan asia on jäänyt sen varaan, mitä siitä on yrityksen sisällä määrätty tai sovittu. Kun tällaiset lisät eivät perustu työehtosopimukseen vaan muihin yrityksen sisäisiin järjestelyihin, niihin perustuvien vaatimusten tutkiminen jää työtuomioistuimesta annetun lain 1 §:n säännökset huomioon ottaen työtuomioistuimen toimivallan ulkopuolelle.

A-Vakuutus Oy on siten työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan määräysten estämättä voinut poistaa yritysneuvojien palkkaan sisältyvän lounasedun kompensaationa maksetun lisän taulukkokorotuksen yhteydessä, jos poistamiselle on muutoin ollut edellytykset. Näin ollen A-Vakuutus Oy ei ole asian yhteydessä tietensä rikkonut työehtosopimusta eikä Finanssityönantajat ry laiminlyönyt työehtosopimuslain mukaista valvontavelvollisuuttaan.

Oikeudenkäyntikulut

Jutun hävitessään Vakuutusväen Liitto VvL on velvollinen korvaamaan Finanssityönantajat ry:n ja A-Vakuutus Oy:n oikeudenkäyntikulut. Kulujen määräksi on ilmoitettu 4 087 euroa, mitä ei ole riitautettu.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Vakuutusväen Liitto VvL velvoitetaan korvaamaan Finanssityönantajat ry:n ja A-Vakuutus Oy:n oikeudenkäyntikulut 4 087 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Jalanko, Tuliara, Alanko, Ahokas ja Kauppala jäseninä. Sihteeri on ollut Laurila.

Tuomio on yksimielinen.