28.12.2006

Vaatimukset

Vakuutusväen Liitto VvL ry on pyytänyt, että työtuomioistuin

vahvistaa vakuutusalan kaudeksi 1.2.2001 - 31.12.2003 solmitun työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 4. kohdan nojalla, että If Vahinkovakuutusyhtiö Oy:llä ei ole ollut oikeutta poistaa palveluneuvojien palkkaan sisältynyttä puhelinpalvelulisää eikä erikoiskäsittelijöitten palkkaan sisältynyttä puhelinkorvauslisää sulauttamalla ne taulukkopalkkoihin,

velvoittaa If Vahinkovakuutusyhtiö Oy:n suorittamaan A:lle maksamatta jätetyt palkanosat eli puhelinpalvelulisät seuraavasti: ajalta 1.9.2003 - 29.2.2004 300 euroa 9,5 prosentin viivästyskorkoineen 1.12.2003 alkaen, ajalta 1.3.2004 - 28.2.2005 613,20 euroa 9,5 prosentin viivästyskorkoineen 1.9.2004 alkaen ja ajalta 1.3.2005 - 31.3.2006 680,94 euroa 9,5 prosentin korkoineen 15.9.2005 alkaen,

velvoittaa If Vahinkovakuutusyhtiö Oy:n yhtiön suorittamaan B:lle maksamatta jätetyt palkanosat eli puhelinkorvauslisät seuraavasti: ajalta 1.9.2003 - 29.2.2004 269,16 euroa 9,5 prosentin viivästyskorkoineen 1.12.2003 alkaen, ajalta 1.3.2004 - 28.2.2005 550,20 euroa 9,5 prosentin viivästyskorkoineen 1.9.2004 alkaen ja ajalta 1.3.2005 - 31.3.2006 610,87 euroa 9,5 prosentin viivästyskorkoineen 15.10.2005 alkaen,

tuomitsee If Vahinkovakuutusyhtiö Oy:n työehtosopimuslain nojalla hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja

tuomitsee Finanssityönantajat ry:n työehtosopimuslain nojalla hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

Vakuutusväen Liitto VvL on lisäksi vaatinut If Vahinkovakuutusyhtiö Oy:n ja Finanssityönantajat ry:n velvoittamista yhteisvastuullisesti korvaamaan Vakuutusväen Liitto VvL:n oikeudenkäyntikulut laillisine viivästyskorkoineen.

Perusteet

Vakuutusalalla oli siirrytty uuteen konttoritoimihenkilöiden palkkausjärjestelmään 1.4.1999. Palkkausjärjestelmä perustui töiden vaativuuden arviointiin.

Palkkausjärjestelmän uudistuksen yhteydessä kaikki toimet oli luokiteltu ja uusi palkkaryhmä oli määräytynyt vaativuuden arvioinnin mukaan. Monille toimihenkilöille oli syntynyt niin sanottua ylite/järjestelmälisää, koska uuden järjestelmän mukainen taulukkopalkka oli jäänyt pienemmäksi kuin 31.3.1999 asti voimassa ollut taulukkopalkka. Ylite/järjestelmälisä tarkoitti 31.3.1999 ja 1.4.1999 voimassa olleiden taulukkopalkkojen erotusta. Konttoritoimihenkilöitten palkkasopimuksen 4 §:n 5. kohtaan oli otettu myös määräys, jonka mukaan kenenkään kokonaispalkkaa ei alenneta järjestelmän käyttöönoton takia. Työehtosopimukseen osalliset olivat vielä 15.6.1999 sopineet siitä, että ylite/järjestelmälisä pidetään erillisenä. Sopimuksen mukaan mainittua lisää ei saa alentaa palvelusvuosikorotuksen tai tehtävän vaativuuden kasvaessa.

Henkilökohtainen lisä ja tehtäväkohtainen lisä oli voitu sulauttaa 1.4.1999 voimaan tulleeseen uuteen taulukkopalkkaan, ellei työnantaja ollut todennut, että henkilökohtaisen lisän maksaminen oli edelleen perusteltua. Liitot olivat sopineet nimenomaisesti siitä, että 1.2.2000 ja 1.3.2002 palkankorotusten yhteydessä sekä 1.9.2003 taulukkokorotuksen yhteydessä oli mahdollista käyttää korotuksiin tehtäväkohtaista lisää, henkilökohtaista lisää ja ylite/järjestelmälisää.

Konttoritoimihenkilöiden palkkasopimuksen mukaisen taulukkopalkan ja henkilökohtaisen lisän ohella vakuutusalan toimihenkilöillä oli yleisesti erilaisia palkanlisiä. Tehdyn kyselyn mukaan käytössä oli yli 30 erilaista lisää, joista suurin osa oli muodostunut yhtiökohtaisten sopimuksien perusteella esimerkiksi kompensaationa luovutuista eduista. Yhtiöiden sulautuminen oli johtanut käytännössä tällaisiin lisiä edellyttäviin järjestelyihin.

If Vahinkovakuutusyhtiö Oy:ssä oli ollut käytössä puhelimitse työskenteleville maksettava erityinen puhelinkorvauslisä ja puhelinpalvelulisä vuodesta 2002 lähtien. Puhelinkorvauslisää oli maksettu niille toimihenkilöille, erikoiskäsittelijöille, jotka ratkaisivat korvauksia puhelimitse. Puhelinpalvelulisää oli maksettu palveluneuvojille, jotka hoitivat asiakaspalvelua puhelimitse muissa asioissa. Puhelinkorvauslisä ja puhelinpalvelulisä eivät olleet vakuutusalan konttoritoimihenkilöitä koskevaan työehtosopimukseen sisältyvän palkkasopimuksen 4 §:n 4. kohdassa tarkoitettuja henkilökohtaisia lisiä eivätkä myöskään vanhan palkkausjärjestelmän mukaisia tehtäväkohtaisia lisiä. Kysymys ei siten ollut sellaisista palkanosista, joita työnantajalla olisi ollut oikeus vähentää 1.9.2003 toteutetun taulukkokorotuksen yhteydessä.

Syyskuun 2003 taulukkokorotus oli toteutettu allekirjoituspöytäkirjan niin sanotun perälaudan mukaisesti taulukoihin tasaisena prosenttikorotuksena, koska palkkausjärjestelmätyöryhmä ei ollut päässyt yhteisymmärrykseen muusta. Taulukkotarkistuksiin oli käytetty 0,5 prosenttia konttoritoimihenkilöiden palkkasummasta, mikä oli merkinnyt noin 2,8 prosentin korotusta kuhunkin taulukkolukuun. Henkilökohtaisten palkkojen korotus oli toteutettu 1.2.2000 -korotustekniikalla, jolla tarkoitettiin menetelmää, jossa tehtäväkohtaista lisää, ylitettä/järjestelmälisää ja henkilökohtaista lisää voitiin taulukkovertailussa vähentää mainitussa järjestyksessä. Tästä käyttämisjärjestyksestä oli nimenomaisesti sovittu työehtosopimuspuolten välillä. Tehtäväkohtaisen lisän käyttämiseen ensimmäisenä oli päädytty sen takia, että palkkausjärjestelmän uudistuksen takia lisä oli vanhentunut eikä se vastannut vaativuuden arviointiin perustuvaa ajattelua. Edellä mainitusta korotustekniikasta oli sovittu liittojen kesken yleiskorotusten yhteydessä 1.2.2000 ja 1.3.2002 sekä taulukkokorotuksen yhteydessä 1.9.2003.

If Vahinkovakuutusyhtiö Oy oli kuitenkin tulkinnut sopimusmääräyksiä syyskuun 2003 tarkistuksen yhteydessä omalla tavallaan ja sulauttanut taulukkopalkkoihin myös yhtiökohtaiset puhelinpalvelu- ja puhelinkorvauslisät. Vuoden 2002 yleiskorotusten yhteydessä yhtiö ei ollut vähentänyt näitä lisiä yleiskorotuksista. Tuolloin olisi ollut mahdollista käyttää korotuksiin eli vähentää työehtosopimuksen mukaisia lisiä.

Puhelinpalvelulisä ja puhelinkorvauslisä eivät olleet henkilökohtaisia lisiä, koska ne eivät perustu toimihenkilön erityiseen ansioon ja työtehoon. Työnantajan edustajat olivat väittäneet näitä lisiä nimenomaan henkilökohtaisiksi lisiksi, vaikka niitä oli maksettu kaikille tietyissä puhelinpalvelu- ja puhelinkorvaustehtävissä työskenteleville täysin henkilökohtaisista ominaisuuksista ja ansioista riippumatta.

Puhelinpalvelulisä ja puhelinkorvauslisä eivät myöskään olleet vanhan palkkajärjestelmän mukaisia tehtäväkohtaisia lisiä vaan yhtiökohtaisia palkanosia. Työehtosopimuksesta neuvoteltaessa tarkoituksena oli ollut, että mahdolliset yhtiökohtaiset järjestelyt olivat tämän säätelyn ulkopuolella. Taulukot oli ollut tarkoitus uudistaa niin, että vain liittotasolla sovitut lisät voitiin sulauttaa eli poistaa erillisinä lisinä.

If Vahinkovakuutusyhtiö Oy:n palveluksessa puhelinpalvelutehtävissä työskennelleen A:n osalta työnantajan menettely oli merkinnyt sitä, että ilman puhelinpalvelulisän leikkaamista hänen kuukausipalkkansa olisi 1.9.2003 alkaen ollut 50 euroa suurempi kuin mitä työnantaja oli maksanut. Sittemmin yleiskorotusten yhteydessä prosenttikorotukset olivat tulleet myös puhelinpalvelulisiin ja erotus oli kasvanut kahteen otteeseen.

Yhtiön palveluksessa erikoiskäsittelijänä työskennelleelle B:lle oli maksettu puhelinkorvauslisää. Ilman puhelinkorvauslisän leikkaamista hänen kuukausipalkkansa olisi 1.9.2003 alkaen ollut 44,86 euroa suurempi kuin työnantaja oli maksanut. Erotus oli kasvanut lisiin tulleitten yleiskorotusten johdosta 1.3.2004 ja 1.3.2005. Yhtiön menettelyn johdosta sekä A:lle että B:lle oli syntynyt edellä mainitut palkkasaatavat.

If Vahinkovakuutusyhtiö Oy oli 1.9.2003 alkaen tietoisesti pyrkinyt palkkojen alentamiseen työehtosopimuksen ja vallitsevan käytännön vastaisesti. Yhtiö oli kehittänyt uuden nimikkeen eli henkilökohtaisiin lisiin rinnastettavat palkanerät ja perustellut tällä yritystään poistaa puhelinpalvelu- ja puhelinkorvauslisät. Yhtiön taholta oli myös esitetty, että lisistä ei ollut sovittu, vaan ne olivat yksipuolisesti poistettavissa. Menettelyllään yhtiö oli tietensä rikkonut työehtosopimuksen määräystä.

Yhtiön menettely puhelinpalvelulisien leikkaamisen yhteydessä oli ollut liittotasolla hyväksytyn tulkinnan vastainen, sillä liittojen välillä 21.10.2004 laaditusta pöytäkirjasta kävi ilmi liittojen yksimielinen kanta, jonka mukaan puhelinpalvelulisä ei ole työehtosopimuksessa tarkoitettu tehtäväkohtainen tai henkilökohtainen lisä. Tältä osin yhtiön menettely oli ollut työehtosopimukseen osallisten kannasta piittaamatonta. Sen sijaan puhelinkorvauslisien leikkaamiseen yhtiö oli saanut tavallaan tukea työnantajayhdistykseltä, mitä voitaneen pitää lieventävänä seikkana.

If Vahinkovakuutusyhtiö Oy oli lisäksi rikkonut liittojen välistä 15.6.1999 tehtyä sopimusta, jonka mukaan uuden ja vanhan taulukkopalkan erotus oli pidettävä erillisenä.

Finanssityönantajat ry eikä myöskään sen edeltäjänä toiminut työnantajaliitto ollut ryhtynyt mihinkään toimenpiteisiin saadakseen jäsenyrityksensä noudattamaan työehtosopimusta ja maksamaan palkat korotettuina työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 4. kohdan mukaisesti.

Vastaus kannevaatimuksiin

Finanssityönantajat ry ja If Vahinkovakuutusyhtiö Oy ovat kiistäneet kanteen ja vaatineet sen hylkäämistä.

Finanssityönantajat ry ja If Vahinkovakuutusyhtiö Oy ovat lisäksi vaatineet Vakuutusväen Liitto VvL ry:n velvoittamista korvaamaan työnantajayhdistyksen ja yhtiön oikeudenkäyntikulut lainmukaisine korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Vakuutusalan työehtosopimuksen osapuolet olivat sopineet 1.9.2003 toteutettavan korotuksen suuruudeksi 0,5 prosenttia taulukoiden piiriin kuuluvien toimihenkilöiden palkkasummasta. Korotuksen toteuttamistavaksi oli sovittu 2,8 prosentin korotus taulukkopalkkoihin. Olennaista asiassa oli se, miten 0,5 prosentin kustannusvaikutus laskettiin. Vakiintuneen tavan mukaisesti työnantajapuolen keskusjärjestön tilastoyksikkö laski sopijaosapuolille sopimuksen ehdot täyttävän korotuksen. Laskenta perustui työnantajilta kerättyihin palkkatilastoihin. Esillä olevassa tapauksessa laskentapohjana olivat olleet palkat lokakuulta 2002. Kustannusvaikutuslaskennassa olivat mukana kaikki toimihenkilöiden säännöllisen työajan palkanosat lukuun ottamatta kieli- ja VTS- lisää eli vakuutustutkintolisää. Kuukausipalkan käsite piti sisällään henkilö- ja tehtäväkohtaiset lisät, joita maksetaan kuukausittain samansuuruisina. Näitä olivat esimerkiksi kanteessa tarkoitetut puhelinkorvaus ja puhelinpalvelulisä.

Jos puhelinkorvausta ja puhelinpalvelulisää ei olisi saanut vähentää taulukkokorotuksen yhteydessä, olisi taulukkokorotusten suuruuden pitänyt olla vähemmän kuin 2,8 prosenttia. Vaatimus puhelinkorvauksen ja puhelinpalvelulisän ennallaan pitämisestä johti kustannusvaikutuksen muutokseen eli allekirjoituspöytäkirjan vastaiseen lopputulokseen. Kanteen perusteena oleva tulkinta, jonka mukaan muita lisiä kuin tehtäväkohtaista, henkilökohtaista taikka ylite/järjestelmälisää ei voida vähentää kyseessä olevassa korotustekniikassa, oli virheellinen. Taulukkopalkkojen lisäksi maksettavien lisien vähentäminen oli siten ollut välttämätöntä, jotta sovitun mukainen kustannusvaikutus toteutuisi. Sovitulla korotustavalla oli pyritty nostamaan taulukkopalkkoja lähemmäksi toimihenkilöiden todellista palkkatasoa eli kysymyksessä oli niin sanotun ilmatilan leikkaaminen.

Vakuutusalan Työnantajayhdistys oli jäsentiedotteessaan 15.9.2003 muun muassa todennut, että taulukkoratkaisu johtaa palkankorotuksiin melko harvoille palkkaryhmiin sijoitetuille konttoritoimihenkilöille. Tiedotteessa todetun mukaan todellinen palkankorotus tulee vain niille, joiden palkka 31.8.2003 oli täsmälleen taulukkopalkan suuruinen tai ylitti taulukkopalkan alle 2,8 prosentilla. Työehtosopimuksen määräystä tulkittaessa lähtökohtana tuli pitää sopijaosapuolten tarkoitusta eli tässä asiassa tulkinnan perusteena tuli olla 0,5 prosentin kustannusvaikutuksen toteutuminen.

Puhelinpalvelulisä oli työnantajan yksipuolisesti antama palkanlisä, jonka tarkoituksena oli ollut senhetkisessä tilanteessa nostaa kyseisen henkilöstöryhmän palkka sille tasolle, että se mahdollisti sekä sisäisen että ulkoisen rekrytoinnin puhelintehtäviin. Puhelinpalvelulisä oli tehtävään perustuva lisä ja poistui toimihenkilön vaihtaessa työtehtäviä. Puhelinpalvelulisää oli maksettu ensimmäisen kerran helmikuussa 2002. If Vahinkovakuutusyhtiö Oy oli tehnyt erillisen palkkapoliittisen päätöksen, jonka mukaan 1.3.2002 toteutetussa korotustekniikassa puhelinpalvelulisää ei vähennetty, koska se oli juuri kuukausi aikaisemmin mitoitettu ja annettu toimihenkilölle. Päätös oli ollut kertaluontoinen, eikä sillä ollut otettu kantaa lisän myöhempään käyttäytymiseen eikä se myöskään perustunut liittojen antamiin ohjeisiin.

Tehdyllä työehtosopimusratkaisulla ei ollut rajoitettu mahdollisuutta määritellä taikka paikallisesti sopia erilaisten yrityskohtaisten lisien käyttäytymisestä samalla tavoin kuten esimerkiksi henkilökohtaisen lisän käyttäytymisestä oli sovittu liittojen välillä. Työnantajan yksipuolisesti luoman palkanosan kohdalla työnantajalla oli oikeus määritellä palkanosan perusteet, määrä, käyttäytyminen eri muutostilanteissa sekä pysyvyys. Palkanosa voi olla määräaikainen taikka tietyissä muutostilanteissa poistuva tai vähenevä. Virheellinen oli kanta, että yrityskohtainen lisä oli kaikissa tapauksissa muuttumaton kiinteä palkanosa.

If Vahinkovakuutusyhtiö Oy:ssä puhelinkorvaajien palkkatasoksi oli määritelty 1.12.2000 vakuutusalan työehtosopimuksen palkkaryhmä F + 100 euroa. Erillistä puhelinkorvauslisää ei ollut olemassa. Puhelinkorvaus voi koostua järjestelmälisästä ja henkilökohtaisesta lisästä. Puhelinkorvauksella oli ollut tarkoitus yhdenmukaistaa puhelinkorvaustyöhön siirtyvien palkkauksen taso. Teknisesti mahdollinen palkankorotus oli toteutettu henkilökohtaisena lisänä. Puhelinkorvauslisäjärjestelmä oli työnantajan yksipuolisesti luoma palkkausjärjestelmä. Jos henkilöllä oli jo ennestään ollut 50 euron järjestelmälisä tai henkilökohtainen lisä, oli hänelle maksettu lisää 50 euron henkilökohtaista lisää. Jos henkilön järjestelmälisän ja henkilökohtaisen lisän määrä oli jo ollut yhteensä 100 euroa tai enemmän, ei mitään ylimääräistä korvausta ollut maksettu.

Yleiskorotuksen yhteydessä 1.9.2002 100 euron suuruinen puhelinkorvaus oli pienentynyt. Tuolloin oli määritelty, että uusille puhelinkorvaustyöhön siirtyville palkkaustaso oli palkkaryhmä F + 47 euroa. Tämä summa oli määritelty siitä, mitä "vanhat" puhelinkorvaajat minimissään saivat. Tämä taso oli noussut 1.3.2004 yleiskorotuksen yhteydessä, jolloin uusille puhelinkorvauksiin siirtyville oli maksettu palkkaryhmä F + 48 euroa.

Liitot olivat sopineet 1.2.2000 ja 1.3.2002 palkankorotusten yhteydessä sekä 1.9.2003 taulukkokorotuksen yhteydessä mahdollisuudesta käyttää tehtäväkohtaista lisää, henkilökohtaista lisää ja ylitettä/järjestelmälisää korotuksen yhteydessä. Näin ollen puhelinkorvaajille maksettava puhelinkorvaus on ollut "syötävissä" muun muassa 1.9.2003 taulukkokorotuksen yhteydessä, kun se muodostui järjestelmälisästä ja henkilökohtaisesta lisästä tai yrityskohtaisesta lisästä, jonka oli tarkoitettu käyttäytyvän taulukkokorotustilanteessa kuten työehtosopimusperusteiset lisät.

Vakuutusalan työehtosopimukseen osalliset eivät olleet määritelleet yrityskohtaisten lisien käyttäytymistä taulukkoratkaisujen yhteydessä tai muissa tilanteissa. Vakuutusalan työnantajayhdistyksen tiedotteen 5/99 mukaan työehtosopimusratkaisun lähtökohta oli, että sillä ei puututa millään lailla yrityskohtaisesti sovittuihin lisiin. If Vahinkovakuutusyhtiö Oy ei ollut esittänyt, että puhelinpalvelulisää olisi vakuutusalan työehtosopimuksen mukainen henkilökohtainen lisä, vaan että puhelinpalvelulisä käyttäytyi ilmatilan leikkaustilanteessa kuten esimerkiksi henkilökohtainen lisä. Kanteessa tarkoitettu puhelinkorvausta koskeva palkanosa ja puhelinpalvelulisä olivat työnantajan yksipuolisesti antamia palkanosia, joita oli mahdollista muuttaa samalla tavoin kuin ne olivat syntyneetkin eli yksipuolisesti.

Puhelinpalvelulisä oli liittojen välisessä pöytäkirjassa 21.10.2004 todetun mukaan yrityskohtainen lisä, jonka käyttäytymisestä liitot eivät olleet sopineet. Päätösvalta yrityskohtaisen lisien osalta oli siten paikallisilla osapuolilla. If Vahinkovakuutusyhtiö Oy oli määritellyt puhelinpalvelulisän toteutettavaksi henkilökohtaisena lisänä, joka käyttäytyi taulukkokorotusten yhteydessä kuten henkilökohtainen lisä. Menettely oli työehtosopimuksen mukainen. Työehtosopimuksen mukaan oli mahdollista, että erilaiset yrityskohtaiset lisät käyttäytyivät eri tavalla eri tilanteissa, koska työehtosopimusratkaisun lähtökohtana oli, että sillä ei puututtu millään lailla yrityskohtaisesti sovittuihin lisiin. Vaadittujen määrien osalta työnantajapuolen kanta on, että puhelinkorvauksesta johtuvan palkanosan tuli käyttäytyä osana henkilökohtaista lisää 1.3.2004 ja 1.3.2005 palkankorotusten yhteydessä, ellei yhtiössä ollut toisin sovittu. Puhelinpalvelulisää erillisenä yrityskohtaisena lisänä ei pidä korottaa yleiskorotusprosentilla, koska puhelinpalvelulisästä johtuva palkanosa ei kuulu konttoritoimihenkilön henkilökohtaiseen kiinteään palkkaan.

Koska If Vahinkovakuutusyhtiö Oy ei ollut rikkonut työehtosopimuksen määräyksiä, ei myöskään Finanssityönantajat ry ollut laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan. Koska palkkauskäytännöt vakuutusalan eri yhtiöissä olivat toisistaan poikkeavia ja asiaan liittyi paljon tulkinnanvaraisia seikkoja, tulisi yhtiö ja työnantajayhdistys jättää joka tapauksessa hyvityssakkoon tuomitsematta.

Perustelut

Erimielisyys

Asianosaisten välillä vallitsee erimielisyys siitä, onko If Vahinkovakuutusyhtiö Oy menetellyt ajaksi 1.2.2001 - 31.12.2003 solmitun vakuutusalan toimihenkilöitä koskevan työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan määräysten vastaisesti poistaessaan 1.9.2003 toteutetun taulukkokorotuksen yhteydessä palveluksessaan olevilta palveluneuvojilta palkkaan sisältynyttä puhelinpalvelulisää ja erityiskäsittelijöiltä palkkaan sisältynyttä puhelinkorvausta sulauttamalla nämä taulukkokorotukseen.

Esitetty näyttö

Työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan määräysten tulkinnasta työtuomioistuimessa on kuultu kantajan puolesta todistelutarkoituksessa Vakuutusväen Liitto VvL:n puheenjohtajaa C:tä ja todistajana lakimies D:tä sekä vastaajien puolesta liittojohtaja F:ää.

Kantaja on viitannut kirjallisina todisteina liittojen välillä 21.10.2004 käydyistä kysymyksessä olevaa erimielisyyttä koskevasta neuvottelusta laadittuihin pöytäkirjoihin sekä liittojen välillä palkkausjärjestelmän uudistamisesta 15.6.1999 käydyn neuvottelun pöytäkirjaan. Vastaajat ovat viitanneet kirjallisina todisteina Palvelutyönantajat ry:n jäsenyrityksilleen toimittamiin palkkatiedustelun vastaamisohjeisiin sekä Vakuutusalan Työnantajayhdistyksen tiedotteeseen 5/99, jossa on selvitetty alan uutta palkkausjärjestelmää.

C:n mukaan työehtosopimukseen osalliset ovat allekirjoituspöytäkirjan mukaisesti sopineet palkkojen korottamisesta 1.9.2003 alkaen siten, että korotuksiin käytetään 0,5 prosenttia palkkaryhmissä olevien toimihenkilöiden palkkasummasta. Tässä palkkasummassa on otettu huomioon toimihenkilöiden normaali kokonaispalkka, johon palkkaryhmän mukaisen palkan lisäksi ovat sisältyneet toimihenkilöille maksetut erilaiset lisät. Allekirjoituspöytäkirjassa on sovittu siitä, että palkankorotuksiin voidaan käyttää tehtäväkohtaista lisää, ylitettä/järjestelmälisää ja henkilökohtaista lisää. Osapuolten välisissä neuvotteluissa ei ole ollut esillä mahdollisuus sulauttaa yhtiökohtaisia lisiä palkankorotuksiin. Vuoden 2003 palkankorotuksista sovittaessa työehtosopimukseen osallisten välisissä neuvotteluissa on todettu, että yhtiökohtaiset lisät eivät liity esillä olevaan asiaan. Toimihenkilöpuolen tarkoituksena vuoden 2003 palkankorotuksista sovittaessa on ollut, että taulukkokorotuksen yhteydessä palkankorotuksiin voidaan käyttää vain allekirjoituspöytäkirjassa erikseen mainittuja kolmea lisää.

D, joka on ollut Vakuutusväen Liitto VvL:n palveluksessa 16 vuoden ajan ja osallistunut tänä aikana myös työehtosopimusneuvotteluihin, on kertonut, että vuoden 2003 palkankorotusmääräyksistä sovittaessa tarkoituksena on ollut, että ellei muuhun sopimukseen palkkauksen kehittämisestä päästä, toteutetaan palkkojen korotus syksyllä 2003 tasaisesti taulukkopalkkoihin. Allekirjoituspöytäkirjan 4. kohdassa mainittuun palkkasummaan, josta palkankorotuksiin käytettävä 0,5 prosentin määrä on laskettu, ovat todennäköisesti sisältyneet myös toimihenkilöille maksetut yrityskohtaiset lisät. Tällaisia lisiä, joista suurin osa liittyy yritysjärjestelyjen yhteydessä myönnettyihin työaikakompensaatioihin, alalla on noin 35. Taulukkokorotusten yhteydessä on ollut mahdollista sulauttaa ainoastaan allekirjoituspöytäkirjan 3. kohdassa mainitut kolme lisää palkankorotuksiin. Uuden palkkausjärjestelmän voimassaoloaikana alalla oli ennen vuoden 2003 syyskuuta toteutettu kaksi taulukkokorotusta samalla tekniikalla kuin 1.2.2002 eli taulukkokorotusten yhteydessä oli voitu pienentää tai poistaa allekirjoituspöytäkirjan 3. kohdassa mainittuja lisiä. Aikaisempien taulukkokorotusten yhteydessä ei toimihenkilöpuolen tiedon mukaan ollut puututtu yrityskohtaisiin lisiin. Syksyn 2003 taulukkokorotuksia koskeneissa liittojen välisissä neuvotteluissa ei myöskään ollut puhuttu yrityskohtaisista lisistä.

E on työnantajaliiton edustajana vuodesta 1985 alkaen vastannut vakuutusalan työehtosopimukseen liittyvistä kysymyksistä ja ollut mukana alan työehtosopimusneuvotteluissa. Vuonna 1999 osapuolten välillä oli sovittu uudesta palkkausjärjestelmästä ja palkkausjärjestelmän kehittämisestä. Palkkausjärjestelmän kehittämiseen liittyen osapuolet olivat vuoden 2003 osalta sopineet, että ellei muuhun sopimukseen päästä, käytetään palkkajärjestelmän kehittämiseen 0,5 prosenttia alan palkkajärjestelmään kuuluvien palkkasummasta. Kun osapuolten välillä ei ollut päästy muuhun ratkaisuun, oli jouduttu menettelemään allekirjoituspöytäkirjan mukaisesti toteuttamalla palkankorotukset tasaisesti taulukoihin. Laskelma, jolla oli selvitetty palkankorotuksiin käytettävä rahamäärä ja taulukkokorotusten määrä, oli työnantajapuolen tekemä. Laskentatekniikka, jolla oli päädytty 2,8 prosentin suuruisiin taulukkokorotuksiin, oli uusista palkoista sopimisen yhteydessä selvitetty myös toimihenkilöpuolen edustajille. Uusista taulukkopalkoista sovittaessa osapuolten tiedossa oli ollut, että käytännön palkat olivat huomattavasti taulukkopalkkoja korkeammat. Taulukkokorotusten yhteydessä tarkoituksena oli ollut leikata tätä eroa. Taulukkopalkkojen korotuksen kustannusvaikutus oli laskettu siten, että toimihenkilöille maksettuja lisiä on taulukkokorotusten yhteydessä voitu poistaa.

E on edelleen kertonut, että työehtosopimukseen osallisten kanta on ollut, että ne eivät puutu yrityskohtaisiin lisiin. Jos yrityskohtainen lisä perustuu työnantajan ja toimihenkilöpuolen väliseen sopimukseen, käyttäytyy lisä palkankorotusten yhteydessä sen mukaan, mitä asiasta mahdollisesti on osapuolten välillä sovittu. Jos lisä perustuu työnantajapuolen yksipuoliseen päätökseen, voi työnantaja myös päättää siitä, miten lisä käyttäytyy palkankorotuksen yhteydessä. Vakuutusalan työehtosopimuksen määräykset sinänsä ei estä työnantajaa sulauttamasta yrityskohtaista lisää palkankorotukseen, elleivät osapuolet ole sopineet asiasta toisin.

If Vahinkovakuutusyhtiö Oy:n palveluneuvojille maksetusta puhelinpalvelulisästä ja erikoiskäsittelijöille maksetusta puhelinkorvauksesta työtuomioistuimessa on kuultu kantajan puolesta todistelutarkoituksessa pääluottamusmies F:ää ja työnantajapuolen puolesta todistajana entistä henkilöstöjohtajaa G:tä.

F:n kertoman mukaan kysymyksessä olevien lisien maksaminen ei ole perustunut työnantajan ja toimihenkilöpuolen välillä tehtyyn sopimukseen, vaan lisiä oli ryhdytty maksamaan työnantajan aloitteesta. Työnantaja oli katsonut lisäpalkan maksamisen aiheelliseksi kysymyksessä oleville toimihenkilöille ilmeisesti sen vuoksi, että näihin tehtäviin olisi saatu palkatuksi tarvittavat henkilöt. Riidanalaisten lisien maksaminen on liittynyt kysymyksessä olevien tehtävien hoitoon ja lisät ovat poistuneet, jos henkilö on siirtynyt muihin tehtäviin. Lisien poistamista 1.9.2003 toteutetun palkankorotuksen yhteydessä työnantaja oli perustellut liittojen välisellä sopimuksella ja kustannusvaikutuksella.

G:n mukaan puhelinpalvelulisää If Vahinkovakuutusyhtiössä oli ryhdytty maksamaan palveluneuvojille helmikuun alusta 2002. Lisän maksaminen on perustunut työnantajan palkkapoliittiseen ratkaisuun, johon on vaikuttanut työnantajan halu siirtää henkilöstöä konttoreista puhelimessa ja verkossa tapahtuvaan asiakaspalveluun. Henkilöstön vaihtuvuuden vähentämiseksi edellä mainituissa toiminnoissa työskentelevien toimihenkilöiden palkkausta oli haluttu nostaa. Puhelinpalvelulisän maksamista koskeva päätös oli tehty työnantajan linjajohdon ja henkilöstöjohdon sisällä ja tehdystä päätöksestä oli ilmoitettu toimihenkilöpuolelle. Vuoden 2002 maaliskuun palkankorotuksen yhteydessä puhelinpalvelulisään ei ollut puututtu, koska lisää oli ryhdytty maksamaan vasta kuukautta aikaisemmin.

G:n mukaan myös erikoiskäsittelijöille maksettu puhelinkorvaus on perustunut työnantajan yksipuoliseen päätökseen, jonka taustalla on ollut työnantajan näkemys siitä, että korvausasioiden ratkaiseminen puhelimitse on vaativampaa työtä kuin muulla tavoin tapahtuva vastaavien asioiden käsitteleminen. Lisäpalkan maksamisella työnantaja on pyrkinyt palkkatasa-arvon toteutumiseen ja katsonut, että kaikkien kysymyksessä olevissa tehtävissä työskentelevien toimihenkilöiden kokonaispalkan tulisi olla samansuuruinen. Tämän vuoksi tehtävissä työskentelevät henkilö sijoitettiin palkkaryhmään F ja kokonaispalkaksi määriteltiin tämän palkkaryhmän mukainen palkka lisättynä 100 eurolla. Yhtenäisen palkkatason saavuttamiseksi palkkaryhmän lisäksi tuleva palkanmäärä on muodostettu toimihenkilöllä tuolloin mahdollisesti olevista järjestelmälisästä ja henkilökohtaisesta lisästä ja tämän lisäksi mahdollisesta lisäkorvauksesta siten että tarkoitetun suuruiseen yhtenäisen kokonaispalkkaan on kunkin toimihenkilön kohdalla päästy. Koska sekä puhelinpalvelulisä että puhelinkorvaus ovat liittyneet tiettyjen tehtävien hoitoon, näitä on työnantajan näkemyksen mukaan voitu työehtosopimuksen määräysten mukaisesti vähentää taulukkokorotusten yhteydessä.

Arviointi ja johtopäätökset

Työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan määräyksissä, joihin kanne on perustettu, on sovittu taulukkopalkkojen korotuksesta. Allekirjoituspöytäkirjan 3. kohdassa on sovittu siitä, missä järjestyksessä toimihenkilölle maksettuja työehtosopimukseen perustuvia lisiä eli tehtäväkohtaista lisää, ylitettä/järjestelmälisää ja henkilökohtaista lisää vähennetään tehtäessä taulukkokorotuksen yhteydessä vertailu henkilölle maksetun palkan ja taulukkokorotuksen mukaisen palkan välillä. Allekirjoituspöytäkirjassa ei ole otettu kantaa työehtosopimuksen määräyksiin perustumattomien yrityskohtaisten lisien käyttäytymiseen taulukkopalkkojen korottamisen yhteydessä. Esitetyn selvityksen mukaan osapuolten välillä ei myöskään taulukkopalkkojen korottamisesta käytyjen neuvottelujen yhteydessä ole keskusteltu yrityskohtaisten lisien sulauttamisesta taulukkokorotusten yhteydessä.

Vakuutusväen Liitto VvL:n kirjalliseksi todisteeksi esittämästä erimielisyysneuvottelupöytäkirjasta ilmenee, että liittojen näkemyksen mukaan puhelinpalvelulisä ei ole työehtosopimuksessa tarkoitettu tehtäväkohtainen tai henkilökohtainen lisä, vaan yrityskohtainen lisä, jonka käyttäytymisestä liitot eivät ole sopineet. Puhelinpalvelulisä samoin kuin toimihenkilöille maksettu puhelinkorvaus ovat esitetyn selvityksen mukaan perustuneet työnantajan yksipuoliseen päätökseen. Puhelinkorvaus on muodostunut toimihenkilölle aikaisemmin maksetusta järjestelmälisästä ja henkilökohtaisesta lisästä ja näiden lisäksi tai asemesta maksetusta palkanlisästä. Lisien maksamisesta tai niiden käyttäytymisestä palkankorotusten yhteydessä ei ole sovittu toimihenkilöpuolen kanssa.

Allekirjoituspöytäkirjan määräyksistä ei työtuomioistuimen mielestä ole saatavissa tukea sille tulkinnalle, että taulukkokorotuksen yhteydessä ei olisi mahdollista sulauttaa palkankorotuksiin muita kuin allekirjoituspöytäkirjassa nimenomaisesti mainitut kolme lisää. Allekirjoituspöytäkirjassa ei edellä todetun mukaisesti ole otettu lainkaan kantaa siihen, miten yrityksissä maksetut muut lisät käyttäytyvät tällaisen taulukkokorotuksen yhteydessä, vaan asia on jäänyt sen varaan, mitä siitä on yrityksen sisällä määrätty tai sovittu. Kun tällaiset lisät eivät perustu työehtosopimukseen vaan muihin yrityksen sisäisiin järjestelyihin, niihin perustuvien vaatimusten tutkiminen jää työtuomioistuimesta annetun lain 1 §:n säännökset huomioon ottaen työtuomioistuimen toimivallan ulkopuolelle.

If Vahinkovakuutusyhtiö Oy on siten työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan määräysten estämättä voinut poistaa palveluneuvojille maksetun työnantajan päätökseen perustuvan yrityskohtaisen puhelinpalvelulisän ja puhelinkorvauksen taulukkokorotuksen yhteydessä, jos poistamiselle on muutoin ollut edellytykset. Niissä tapauksissa, joissa erikoiskäsittelijöiden palkkaan sisältynyt puhelinkorvaus on muodostettu työehtosopimukseen perustuvasta järjestelmälisästä ja henkilökohtaisesta lisästä, työnantaja on voinut myös allekirjoituspöytäkirjan 3. kohdan mukaisesti vähentää tätä palkanosaa taulukkokorotuksen yhteydessä. Näin ollen If Vahinkovakuutusyhtiö Oy ei ole asian yhteydessä tietensä rikkonut työehtosopimusta eikä Finanssityönantajat ry laiminlyönyt työehtosopimuslain mukaista valvontavelvollisuuttaan.

Oikeudenkäyntikulut

Jutun hävitessään Vakuutusväen Liitto VvL on velvollinen korvaamaan Finanssityönantajat ry:n ja If Vahinkovakuutusyhtiö Oy:n oikeudenkäyntikulut. Kulujen määräksi on ilmoitettu 4 187 euroa, mitä ei ole riitautettu.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Vakuutusväen Liitto VvL velvoitetaan korvaamaan Finanssityönantajat ry:n ja If Vahinkovakuutusyhtiö Oy:n oikeudenkäyntikulut 4 187 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Jalanko, Tuliara, Alanko, Ahokas ja Kauppala jäseninä. Sihteeri on ollut Laurila.

Tuomio on yksimielinen.