12.12.2006

Vaatimukset

Rakennusliitto ry on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että

työehtosopimuksen aikapalkkajärjestelmän siirtymäsäännöksen oikeana sisältönä on pidettävä tulkintaa, jonka mukaan milloin taulukkopalkan korotus on enemmän kuin työehtosopimuksella sovittu 0,21 euron yleiskorotus, henkilökohtaisesta lisästä ei voida vähentää taulukkopalkan korotuksen ja yleiskorotuksen erotusta. Maaliskuun 1. päivänä 2006 voimaan tulleiden taulukkopalkkojen lisäksi henkilökohtainen lisä on maksettava samansuuruisena kuin ennen korotusta ilman mitään vähennystä.

ne työntekijät, joiden henkilökohtaista lisää on leikattu taulukkopalkan ja yleiskorotuksen erotuksen verran, ovat oikeutettuja mainittuun erotukseen takautuvasti 1.3.2006 lukien tai lähinnä sen jälkeen alkavan palkanmaksukauden alusta.

Lisäksi Rakennusliitto ry on vaatinut, että Suomen Maalarimestariliitto ry velvoitetaan korvaamaan liiton oikeudenkäyntikulut viivästyskorkoineen.

Perusteet

Suomen Maalarimestariliitto on ennen taulukkopalkkojen korotusajankohtaa 1.3.2006 ohjeistanut jäsenyrityksiään korottamaan taulukkopalkkoja palkkataulukon mukaisesti, mutta siten, että työntekijän henkilökohtaisesta lisästä vähennetään taulukkokorotuksen ja yleiskorotuksen erotus.

Toisin kuin rakennusalan työehtosopimuksessa, maalausalan työehtosopimuksessa ei ole sovittu siitä, että taulukkopalkkojen noustessa enemmän kuin yleiskorotuksen verran henkilökohtaista lisää leikattaisiin yleiskorotuksen ylittävältä osalta. Tällaisen niin sanotun leikkurin käyttö tarkoittaisi sitä, että työntekijän palkkataulukon mukainen palkka lisättynä henkilökohtaisella lisällä ei nousisi enempää kuin yleiskorotuksen verran. Palkkaleikkurin käyttöönotosta keskusteltiin työehtosopimusneuvotteluissa, mutta työnantajaliitto oli luopunut sitä koskevasta vaatimuksesta saadakseen aikaan kolmevuotisen sopimuksen.

Vuodelle 2006 työehtosopimuksen kustannusvaikutukseksi oli sovittu 1,8 %. Työnantajaliiton ohjeistamalla tavalla tehtyjen palkankorotusten kustannusvaikutus olisi vain 1,65 %.

Vastaus kannevaatimuksiin

Suomen Maalarimestariliitto ry on kiistänyt kanteen ja vaatinut, että se hylätään. Lisäksi Suomen Maalarimestariliitto ry on vaatinut, että Rakennusliitto ry velvoitetaan korvaamaan liiton oikeudenkäyntikulut laillisine viivästyskorkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Osapuolten välisessä työehtosopimuksessa ei ollut sovittu yleiskorotusta suuremmasta palkankorotuksesta käytännön tuntipalkkoihin. Käytännön tuntipalkka koostuu taulukkopalkasta ja henkilökohtaisesta lisästä ja tätä sovittua kokonaistuntipalkkaa korotetaan palkankorotusajankohtana taulukkopalkan korotuksen verran ikään kuin sovitun tuntipalkan sisällä. Käytännön tuntipalkan ei ole tarkoitettu nousevan palkankorotusajankohtana taulukkopalkan korotusta vastaavasti.

Alan työehtosopimukset ovat vakiintuneesti sisältäneet niin sanotun palkkaleikkurin, eikä sen poistamisesta ole sopimusneuvotteluissa edes keskusteltu. Toisin kuin työehtosopimuksen 14 §:ssä tarkoitettuja ammatillisista tutkinnoista maksettavia lisiä, henkilökohtaista lisää ei ole sovittu kiinteäksi.

Perustelut

Tausta ja erimielisyys

Suomen Maalarimestariliitto on keväällä 2006 ohjeistanut jäsenyrityksiään nostamaan työntekijöidensä palkkoja työehtosopimuksessa sovittuna palkankorotusajankohtana siten, että työntekijän taulukkopalkan noustessa enemmän kuin työehtosopimuksen mukaisen yleiskorotuksen verran, työntekijän niin sanottua henkilökohtaista lisää leikataan siltä osin kuin taulukkokorotus ylittää yleiskorotuksen. Asianosaisten kesken vallitsee erimielisyys siitä, sisältääkö niiden välinen työehtosopimus työnantajaliiton ohjeesta ilmenevän palkkaleikkurin.

Todistelu

Pääkäsittelyssä on kuultu työntekijäliiton nimeämänä Rakennusliiton II puheenjohtajaa A:ta, työehtotoimitsija B:tä ja työehtotoimitsija C:tä. Työnantajaliiton nimeämänä on kuultu toimitusjohtaja D:tä, E:tä ja työmarkkinajohtaja F:ää. Kirjallisina todisteina asianosaiset ovat vedonneet valmisteluistunnon pöytäkirjasta ilmeneviin, jäljempänä tarpeellisin osin selostettaviin asiakirjoihin.

A on kertonut seuranneensa ja koordinoineensa maalausalan työehtosopimusneuvotteluita, mutta varsinaisiin neuvotteluihin hän ei ollut osallistunut. Todistaja oli sopinut Rakennusteollisuus RT:n toimitusjohtajan kanssa kaikille Rakennusliiton edustamille sopimusaloille kolmelle vuodelle jakaantuvasta 6,8 %:n kustannusvaikutuksesta. Maalausalan sopimus ei sisältänyt palkkaleikkuria toisin kuin rakennusalan sopimus, jossa siitä oli selkeä määräys. Rakennusalalla leikkuriin oli päädytty siksi, että alan jälkeen jääneitä taulukkopalkkoja haluttiin nostaa, ja tämä toteutettiin yleiskorotuksesta tinkien. Maalausalan sopimukseen yleiskorotus otettiin lähinnä niitä työntekijöitä varten, joiden työnantajat eivät laadi työehtosopimuksen mukaista palkkaryhmittelyä. Todistajan mukaan osapuolilla ei ollut neuvotteluissa yhteistä kustannuslaskelmapohjaa, vaan kumpikin osapuoli piti yllä omaa kustannusvaikutuslaskelmaansa.

B on kertonut olleensa mukana työehtosopimusneuvotteluissa Rakennusliittoa edustavana sihteerinä. Todistaja oli laatinut joka toisesta neuvottelusta pöytäkirjan, joka oli hyväksytty seuraavan kokouksen aluksi. Todistaja oli kaikissa neuvotteluissa tehnyt tarkat muistiinpanot sovituista asioista. Pöytäkirjoissa tai muistiinpanoissa ei ole mitään merkintää palkkaleikkurista, joten siitä ei ole neuvotteluissa sovittu.

C on kertonut johtaneensa Rakennusliiton työehtosopimusneuvotteluryhmää. Työnantajapuolen aloitteesta palkkaleikkurista oli muutaman kerran puhuttu neuvotteluissa. Kun työntekijäpuoli suostui kolmevuotiseen sopimukseen, työnantajapuoli oli luopunut leikkurista. Mikäli leikkurista olisi sovittu, sopimukseen olisi otettu sitä koskeva määräys. Edes työnantajapuolen laatima allekirjoituspöytäkirja ei sisällä leikkuria ja siinä palkkaryhmän ylittävä palkanosuus nimenomaan määritellään vähäisin poikkeuksin toistaiseksi voimassaolevaksi. Tämä muotoilu osoittaa lisän olevan kiinteä. Palkkojen yleiskorotus-määräys otettiin sopimukseen etupäässä niitä työntekijöitä varten, joiden työnantajat eivät ole ottaneet käyttöön aikapalkkajärjestelmää. Tällaisia yrityksiä on alalla edelleen paljon.

Kustannusvaikutuksia käsiteltiin sopimusneuvotteluissa työnantajaliiton tekemien laskelmien pohjalta. Laskelmat eivät olleet yhteisiä, vaikka tunnusluvuista oltiinkin samaa mieltä. C:n mukaan työnantajaliiton väärä tulkinta ja ohjeistus olivat syynä siihen, että alan palkat eivät ole nousseet työehtosopimuksessa sovitun kustannusvaikutuksen mukaisesti.

Maalausalan aiemmissa työehtosopimuksissa palkkajärjestelmä oli ollut täysin erilainen kuin nyt puheena olevassa sopimuksessa. C:n mukaan aiemmissa sopimuksissa oli todettu sekä taulukkopalkkojen muutos että käytännön palkkojen muutos, mutta mekanismissa ei silti ollut kysymys varsinaista palkkaleikkurista.

D on kertonut johtaneensa Suomen Maalarimestariliiton työehtosopimusneuvotteluryhmää. Työnantajapuoli ylläpiti neuvotteluiden kuluessa osapuolten yhteistä kustannusvaikutuslaskelmaa, jossa oli mukana myös niin sanottu läpilyöntilaskelma. Rakennusliiton neuvottelijat eivät kiistäneet laskelmaa ja sitä muokattiin neuvotteluiden edetessä vastaamaan sovittua. Vaikka työehtosopimuksessa ei nimenomaisesti mainita palkkaleikkuria, määräys toisaalta taulukkopalkkojen korottamisesta ja toisaalta yleiskorotuksesta tarkoittaa käytännössä samaa asiaa. Yleiskorotukselle ei jäisi mitään käyttötarkoitusta aikapalkkajärjestelmän siirtymäajan eli kesän 2005 jälkeen, jos sopimukseen ei sisältyisi palkkaleikkuria. Todistajan mukaan maalausalan aiemmissakaan työehtosopimuksissa ei ole ollut palkkaleikkuria koskevaa nimenomaista määräystä, vaan leikkurin olemassaolo on ilmennyt taulukkopalkkojen ja käytännön tuntipalkkojen erisuuruisista korotuksista.

D samoin kuin C ovat kertoneet, että henkilökohtaista lisää tarkoittavalla allekirjoituspöytäkirjan maininnalla "aiemmin sovitun mukaisesti" on viitattu yrityksissä tehtyihin sopimuksiin. Paikallisesti sovittu henkilökohtainen lisä oli aiemmin voitu sitoa tiettyyn työmaahan ja sen valmistumiseen, jolloin lisä allekirjoituspöytäkirjan mukaisesti merkittiin määräaikaiseksi.

E on kertonut osallistuneensa työehtosopimusneuvotteluihin Suomen Maalarimestariliiton neuvotteluryhmässä. Rakennusliitto oli neuvotteluissa tavoitellut erityisesti taulukkopalkkojen korottamista, joten käytännön tuntipalkkojen sovittiin nousevan vain yleiskorotuksella. Kustannusvaikutuksista ylläpidettiin neuvotteluissa yhteistä paperia, jossa läpilyöntivaikutus oli näkyvissä. Läpilyöntivaikutuksella tarkoitetaan sitä, kuinka suuri osa sovitusta palkankorotusprosentista todella "menee läpi" maksettaviin palkkoihin. Myös maalausalan aiemmissa työehtosopimuksissa palkkaleikkuri oli toteutettu eri suuruisella korotuksella taulukkopalkkoihin ja käytännön tuntipalkkoihin. Voimassa olevaa työehtosopimusta neuvoteltaessa palkkaleikkurista oli keskusteltu hyvin vähän, eikä siihen ollut sovittu mitään muutosta aiempiin sopimuksiin verrattuna. E:n käsityksen mukaan rakennusalalla leikkuri oli nimenomaisesti kirjattu työehtosopimukseen näkyviin siksi, että henkilökohtainen lisä sovittiin alalla kiinteäksi.

F on kertonut toimivansa Rakennusteollisuus RT:n työmarkkinajohtajana ja olleensa vuoteen 2001 asti Suomen Maalarimestariliiton toimitusjohtaja. Nyt voimassa olevan maalausalan työehtosopimusneuvotteluihin F ei osallistunut. F:n mukaan rakennusteollisuuden alalla on voimassa kahdeksan työntekijöitä koskevaa työehtosopimusta, jotka kaikki sisältävät palkkaleikkurin. F:n toimiessa Suomen Maalarimestariliitossa palkkaleikkuri-käsitettä ei vielä käytetty, mutta samaa tarkoittava kahden palkankorotusperusteen mekanismi sisältyi maalausalan sopimuksiin jo tuolloin. Rakennusalan nykyiseen työehtosopimukseen palkkaleikkuri kirjattiin nimenomaisesti näkyviin, koska alan palkkausjärjestelmään tuli aiempaa enemmän jäykkiä palkanosia. F totesi vielä, että palkankorotusten kustannusvaikutusten laskemiseen ei ole olemassa mitään vakiintunutta menetelmää. Läpilyöntivaikutus oli laskettava erikseen, koska taulukkokorotukset eivät tule täysimääräisesti maksuun käytännön palkoissa.

Arviointi ja johtopäätökset

Maalausalan työehtosopimuksen palkkaratkaisua koskevissa määräyksissä tai aikapalkkajärjestelmän siirtymäsäännöksissä ei ole nimenomaista mainintaa niin sanotusta palkkaleikkurista. Maalausalan jälkeen allekirjoitetussa rakennusalan työehtosopimuksessa palkkaleikkurista sen sijaan on nimenomainen määräys. Kyseessä on samaan aikaan neuvoteltu ja lähialaa koskeva sopimus. Toisaalta rakennusalan sopimukseen otetun palkkaleikkuria koskevan määräyksen taustalla on esitetyn selvityksen mukaan ollut rakennusalan palkkausjärjestelmään liittyviä erityisiä syitä. Tätä taustaa vasten työtuomioistuin katsoo, ettei palkkaleikkuria koskevan nimenomaisen määräyksen puuttumisella ole ratkaisevaa merkitystä arvioitaessa sitä, sisältyykö palkkaleikkuri maalausalan työehtosopimukseen.

Riidanalaisessa työehtosopimuksessa maalausalalle on luotu uusi palkkausjärjestelmä. Vuosien 2005 - 2007 palkkaratkaisu perustuu tuntipalkkojen osalta vuosittaiseen taulukkopalkan korottamiseen sekä yleiskorotukseen. Asianosaisten mukaan palkkoja korotettiin myös aiemmissa sopimuksessa vastaavalla tavalla, kahta erillistä palkankorotusperustetta käyttäen. Työnantajapuolen todistajien mukaan palkkaleikkuri sisältyi alan aiempiin sopimuksiin nimenomaan näiden kahden erillisen palkankorotusperusteen kautta. Myös C:n kertomasta voidaan päätellä mekanismin toimineen jokseenkin tällä tavalla. Esitetty selvitys tukee näin ollen vastaajan käsitystä siitä, että alan aiemmat työehtosopimukset ovat sisältäneet palkankorotusten leikkautumismekanismin.

Aikapalkkajärjestelmän siirtymäsäännöksissä on sovittu, että uuden palkkaryhmän ylittävä palkanosa merkitään toistaiseksi voimassa olevaksi tai määräaikaiseksi henkilökohtaiseksi lisäksi aikaisemmin sovitun mukaisesti. Esitetyn selvityksen mukaan määräyksellä on viitattu aiemmin paikallisesti sovittuihin lisiin. Todistajat ovat esimerkkinä kertoneet lisistä, jotka maksettiin tietystä työkohteesta; tällainen lisä merkittiin allekirjoituspöytäkirjan nojalla määräaikaiseksi henkilökohtaiseksi lisäksi. Aiemmin sovitulla toistaiseksi voimassa olevalla lisällä on työtuomioistuimen käsityksen mukaan vastaavasti tarkoitettu lisää, jonka maksamista ei ollut sidottu mihinkään määräaikaan. Siirtymäsäännöksen sanamuodosta ei työtuomioistuimen mielestä kuitenkaan voida päätellä, että henkilökohtainen lisä, joka merkitään toistaiseksi voimassa olevaksi, olisi eräiden muiden työehtosopimuksessa nimettyjen lisien tavoin tarkoitettu sopia kiinteäksi. Jos lisä on voimassa toistaiseksi, se voi työtuomioistuimen käsityksen mukaan myös muuttua esimerkiksi seuraavana palkankorotusajankohtana.

Työehtosopimuksessa ei ole määräystä tietyn suuruisesta kustannusvaikutuksesta koko sopimuskaudelle tai kalenterivuosille. Sopimuksen kustannusvaikutuksia kuitenkin käsiteltiin sopimusneuvotteluissa ja työnantajapuoli ylläpiti niitä koskevaa laskelmaa. Työntekijäpuoli ei ole kokenut vastapuolen laskelmaa yhteiseksi, eikä mitään laskelmaa olekaan vahvistettu osapuolten yhteiseksi lopulliseksi kannaksi. Esitetty selvitys joka tapauksessa osoittaa, että työnantajapuolen laskelmassa on ollut avoimesti esillä niin sanottu läpilyöntivaikutus eli laskelma sen osoittamiseksi, kuinka suuri osuus sovitusta palkankorotusprosentista siirtyy käytännössä maksettaviin palkkoihin. Kustannusvaikutuslaskelmaa on käsitelty ja muokattu neuvotteluiden edetessä. Työtuomioistuimen käsityksen mukaan työntekijäpuolen neuvottelijoiden on pitänyt toistuvasti esillä olleesta läpilyöntilaskelman sisältävästä kustannuslaskelmasta havaita, että työnantajapuolen tarkoitus oli sisällyttää aiempaa pitkäaikaista sopimuskäytäntöä vastaava palkanosuuden leikkautuminen myös uuteen työehtosopimukseen. Mikäli tällaista mekanismia ei olisi haluttu sisällyttää sopimukseen, olisi Rakennusliiton selkeämmin tullut ilmaista tämä tavoitteensa sopimustekstejä laadittaessa tai niistä neuvoteltaessa.

Työehtosopimusneuvotteluista ja osapuolten aiempien sopimusten sisällöstä esitetty selvitys tukee enemmän vastaajan asiassa esittämää tulkintaa kuin kantajan näkemystä. Johtopäätöstä kahteen palkankorotustapaan sisältyvän palkkaleikkurin olemassaolosta tukee myös se, että palkkaratkaisun yleiskorotusmääräykselle ei muussa tapauksessa jäisi juurikaan itsenäistä merkitystä. Näistä syistä työtuomioistuin katsoo, että perusteita kanteessa esitetyn vahvistusvaatimuksen hyväksymiselle ei ole. Kanne on siten hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

Rakennusliitto on jutun hävitessään työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 1 momentin nojalla velvollinen korvaamaan Suomen Maalarimestariliiton oikeudenkäyntikulut, joiden määräksi on ilmoitettu 500 euroa. Vaadittu määrä on riidaton.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Rakennusliitto ry velvoitetaan korvaamaan Suomen Maalarimestariliitto ry:n oikeudenkäyntikulut 500 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Jalanko, Niskanen, Sutela, Vertanen ja Rantinoja jäseninä. Sihteeri on ollut Ruohoniemi.

Tuomio on yksimielinen.