12.12.2006

Vaatimukset

Valtiovarainministeriö on vaatinut Kriminaalihuollon Henkilöstöyhdistyksen, Vankila- ja kriminaalityön henkilöstö VaKHe:n sekä Vankilavirkailijain Liitto VVL:n tuomitsemista hyvityssakkoon valtion virkaehtosopimuslain 8 §:n ja 9 §:n, valtion henkilöstön palvelussuhteen ehtojen tarkistamisesta tehdyn virka- ja työehtosopimuksen sekä rikosseuraamusvirasto ja rikosseuraamusalan tarkentavien virkaehtosopimusten mukaisen työrauhavelvollisuuden rikkomisesta ja valtion virkaehtosopimusasioista solmitun pääsopimuksen 8 §:n rikkomisesta.

Valtiovarainministeriö on vaatinut Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL:n tuomitsemista hyvityssakkoon valtion virkaehtosopimuslain 10 §:n ja valtion henkilöstön palvelussuhteen ehtojen tarkistamisesta tehdyn virka- ja työehtosopimuksen mukaisen valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

Valtiovarainministeriö on lisäksi vaatinut Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL:n, Kriminaalihuollon Henkilöstöyhdistyksen, Vankila- ja kriminaalityön henkilöstö VaKHe:n sekä Vankilanvirkailijain Liitto VVL:n velvoittamista yhteisvastuullisesti korvaamaan valtiovarainministeriön oikeudenkäyntikulut korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Perusteet

Kriminaalihuollon Henkilöstöyhdistys, Vankila- ja kriminaalityön henkilöstö VaKHe sekä Vankilavirkailijain Liitto VVL olivat järjestäneet osittaisen työnseisauksen rikosseuraamusalan työpaikoilla 18.5.2006. Tiedotusvälineissä julkistettiin 12.5.2006 uutinen, jonka mukaan Vankilavirkailijain Liitto VVL olisi järjestämässä 18.5.2006 työnseisauksen vastalauseena hallinnonalan tuottavuusohjelman edellyttämille henkilöstövähennyksille. Viikon kuluessa ennen työnseisausta henkilöstön keskuudessa oli levinnyt sähköpostiviesti, jossa Kriminaalihuollon Henkilöstöyhdistyksen luottamusmies oli tiedottanut työnseisauksesta.

Kriminaalihuollon Henkilöstöyhdistys, Vankila- ja kriminaalityön henkilöstö VaKHe sekä Vankilavirkailijain Liitto VVL olivat 17.5.2006 kello 15 antaneet rikosseuraamusviraston edustajille ilmoituksen, jonka mukaan työnseisaus järjestettäisiin seuraavana päivänä 18.5.2006. Ilmoituksessa ammattijärjestöt olivat vaatineet valtiotyönantajalta lisää resursseja tai vaihtoehtoisesti uuden vankeuslainsäädännön toteuttamisesta luopumista. Ammattijärjestöt olivat myös ilmoittaneet varautuvansa jatkamaan toimenpiteitä epäkohdaksi katsomansa asiantilan korjaamiseksi. Ilmoituksesta kävi ilmi lisäksi se, että työtaistelulla oli pyritty vaikuttamaan myös palkkauksesta syntyneen erimielisyyden ratkaisemiseen. Ilmoituksen saatuaan rikosseuraamusvirasto oli todennut järjestöille työnseisauksen laittomuuden ja luottamusmiesten velvollisuuden huolehtia siitä, että järjestöjen jäsenet eivät osallistu laittomiin työtaistelutoimenpiteisiin. Rikosseuraamusvirasto oli tämän jälkeen antanut toimintaohjeet aluetoimintojen, vankiloiden ja vankimielisairaalan johtajille. Johtajat oli ohjeistettu määräämään kaikki työtaistelutoimenpiteisiin osallistuvat suorittamaan normaalit virkatehtävänsä. Valtion työmarkkinalaitos oli lähettänyt ilmoituksen jälkeen samana päivänä edellä mainituille ammattiliitoille sekä pääsopijajärjestöille Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL:lle sekä Palkansaajajärjestö Pardia ry:lle muistutuskirjeen työtaistelun lain- ja sopimuksenvastaisuudesta ja kehottanut liittoja pidättäytymään työtaistelusta ja toteuttamaan valvontavelvollisuutensa. Palkansaajajärjestö Pardia oli tiedotteen julkaisemisen jälkeen lähettänyt jäsenliitoilleen Kriminaalihuollon Henkilöstöyhdistykselle sekä Vankila- ja kriminaalityön henkilöstö VaKHe:lle kehotuksen pidättäytyä mielenilmauksesta ja noudattaa sopimuksen edellyttämää työrauhavelvoitetta.

Työnseisaus oli toimeenpantu ammattijärjestöjen ennakkoon antaman ilmoituksen mukaan, kuitenkin osittaisena siten, että osa työnantajan määräämistä tehtävistä oli jätetty työnseisauksen ajan tekemättä. Työnseisaukseen oli osallistunut vankeinhoitolaitoksessa 633 virkamiestä, kriminaalihuoltolaitoksessa 21 virkamiestä ja rikosseuraamusvirastossa kolme virkamiestä. Työtaistelutoimenpide oli ollut osittainen työnseisaus ja siten toimenpiteenä virkaehtosopimuslain 8 §:n 1 momentin vastainen. Ammattijärjestöt olivat lisäksi työnseisauksella pyrkineet vaikuttamaan virkakoneiston järjestelyyn ja viranomaisen tehtäviin sekä työn johtamiseen. Työtaistelutoimenpiteellä oli pyritty vaikuttamaan muihin kuin sopimuksenvaraisiin asioihin, jolloin se oli myös valtion virkaehtosopimuslain 8 §:n 2 momentin vastainen.

Työtaistelutoimenpiteellä oli pyritty vaikuttamaan muun ohella myös palkkausta koskevan erimielisyyden ratkaisuun. Palkkauksesta oli määräyksiä keskustason tarkistamissopimuksessa ja hallinnonalakohtaisista palkkausjärjestelmistä tehdyissä tarkentavissa virkaehtosopimuksissa. Työtaistelun toimeenpannessaan Kriminaalihuollon Henkilöstöyhdistys, Vankila- ja kriminaalityön henkilöstö VaKHe sekä Vankilavirkailijain Liitto VVL olivat rikkoneet sekä valtion virkaehtosopimuslain 9 §:n määräyksiä että keskustason tarkistamissopimuksessa ja rikosseuraamusviraston sekä vankeinhoito- ja kriminaalihuoltolaitoksen tarkentavissa virkaehtosopimuksissa sovittua työrauhavelvoitetta. Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL tai Palkansaajajärjestö Pardia eivät olleet tehneet päätöstä työtaistelutoimenpiteeseen ryhtymisestä, joten työtaistelutoimenpide oli myös pääsopimuksen 8 §:n vastainen.

Pääsopijajärjestö Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL:llä oli suoraan lakiin perustuva velvollisuus ensinnäkin valvoa, että Vankilavirkailijain Liitto VVL ja sen jäsenet pidättäytyvät 8 §:n mukaisista kielletyistä työtaistelutoimenpiteistä. Lisäksi se oli keskustason tarkistamissopimukseen sidottuna sekä lain nojalla että sopimusmääräyksen perusteella velvollinen huolehtimaan, etteivät sen alaiset yhdistykset ja virkamiehet riko lain 9 §:n mukaista työrauhavelvoitettaan. Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ei ollut millään toimenpiteillä pyrkinyt vaikuttamaan työtaistelun päättymiseen. Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL oli laiminlyönyt sekä valtion virkaehtosopimuslain 10 §:ään perustuvaa että valtion henkilöstön palvelussuhteen ehtojen tarkistamisesta tehdyn virka- ja työehtosopimuksessa sovittua valvontavelvollisuuttaan.

Työtaistelutoimenpide oli ollut kielletty monella eri perusteella sekä oli usean eri säädöksen ja määräyksen vastainen. Vastaajat tuli tuomita tämän vuoksi maksamaan hyvityssakkoa valtion virkaehtosopimuslain 19 §:n mukaisesti. Työtaistelu osoitti Kriminaalihuollon Henkilöstöyhdistyksen, Vankila- ja kriminaalityön henkilöstö VaKHe:n sekä Vankilavirkailijain Liitto VVL:n erityistä piittaamattomuutta ja välinpitämättömyyttä voimassa olevia virkaehtosopimuksia ja lainsäädäntöä kohtaan. Järjestöjen syyllisyys erityistä tuomittavuutta ja paheksuttavuutta osoittavaan työmarkkinakäyttäytymiseen tuli ottaa huomioon hyvityssakon määrässä korottavana tekijänä. Pääsopijajärjestö Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL oli puolestaan osoittanut vakavaa piittaamattomuutta valtion virkaehtosopimuslaista ja työehtosopimusten työrauhavelvoitteista laiminlyödessään valvontavelvollisuutensa edellä kuvatussa tilanteessa.

Vastaus kannevaatimuksiin

Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL on kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.

Kanteen kiistämisen perusteet

Kriminaalihuollon Henkilöstöyhdistyksen, Vankila- ja kriminaalityön henkilöstö VaKHe:n sekä Vankilavirkailijain Liitto VVL:n julkaisemasta ilmoituksesta ilmenee, että järjestöt olivat vaatineet riittäviä resursseja tai vankeuslain asettamista velvoitteista luopumista ja työtehtävien priorisointia. Mitään kanteessa mainittujen virkaehtosopimusten työrauhalausekkeiden tai virkaehtosopimuslain 9 §:n tarkoittamia sopimuksen pätevyyteen, voimassaoloon, oikeaan sisältöön, sopimukseen perustuvaan vaatimukseen, sopimuksen muuttamiseen tai uuden sopimuksen aikaan saamiseen liittyviä vaatimuksia ei työnseisauksen yhteydessä ollut esitetty. Väitteet ja vaatimukset sopimusperusteisen työrauhavelvoitteen rikkomisesta kiistettiin tällä perusteella. Työnseisauksen toimeenpanolla oli rikottu vain virkaehtosopimuslain 8 §:n velvoitteita. Työrauhavelvollisuutta tuli muutenkin arvioida joko virkaehtosopimukseen tai virkaehtosopimuslakiin perustuvan valvontavelvollisuuden rikkomisena, ei molempina.

Valtio oli toimillaan työnantajana vankeinhoidossa aiheuttamassa kestämättömän tilanteen vankiloissa työskenteleville virkamiehille. Vankiluvun nousu, riittämättömät henkilöstöresurssit ja uuden vankeuslain uhat olivat johtamassa tilanteeseen, jossa henkilöstö joutui ylittämään voimavaransa. Jo nyt tilanne oli johtanut voimakkaaseen ylitöiden ja sairastavuuden lisääntymiseen. Vankilavirkailijain Liitto VVL:n toistuvat esitykset henkilöstön terveyttä ja työturvallisuutta vaarantavien olosuhteiden poistamiseksi eivät olleet johtaneet minkäänlaisiin toimiin työnantajan taholta. Kun valtion tuottavuusohjelmaan sisältyvät henkilöstöleikkaukset vielä synkistivät tulevaisuuden kuvaa, ajauduttiin työnseisaukseen johtaneeseen tilanteeseen.

Vankilavirkailijain Liitto VVL oli Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL:n yhteisöjäsen. Tämä merkitsi käytännössä sitä, että Vankilavirkailijain Liitto VVL toimi itsenäisemmin oman toimintansa ja muun muassa työtaisteluja koskevan päätöksentekonsa osalta kuin Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL:n muut jäsenet. Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ei siksi ollut tietoinen Vankilavirkailijain Liitto VVL:n toimista työtaistelun valmistelussa. Liiton toimet Valtion työmarkkinalaitoksen muistutuskirjeen johdosta eivät myöskään tämän vuoksi olleet ehtineet käynnistyä ennen työnseisauksen alkua.

Kanteessa oli suuresti liioiteltu työnseisauksen aiheuttamaa uhkaa yhteiskunnan turvallisuudelle. Kyse oli ollut lähinnä mielenilmaisuksi tulkittavasta, lyhytaikaisesta toimenpiteestä. Mielenilmaisuun osallistuneet eivät olleet poistuneet virkatehtäviensä äärestä, vaan kaikki työvuorossa olleet olivat olleet työpaikoillaan. Vankiloiden turvallisuuden kannalta keskeiset toiminnot oli rajattu työnseisauksen ulkopuolelle ja vankien perusturvaan ja oikeuksiin kuuluvat asiat oli turvattu.

Vastaus kannevaatimuksiin

Vankilavirkailijain Liitto VVL on kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.

Kanteen kiistämisen perusteet

Vankiluku oli kasvanut vuodesta 1998 lähtien yli 1 000 vangilla. Samaan aikaan oli otettu käyttöön erilaisia toimintaohjelmia ja muutoinkin työmäärä oli lisääntynyt entistä moniongelmaisempien vankien myötä. Resursseja ei kuitenkaan varsinkaan valvontasektorilla ole saatu lainkaan lisää. Resurssipula ja jatkuvien ylitöiden tekeminen oli heijastunut sairastavuuteen, joka oli kohonnut vuodesta 2002 yli 20 prosentilla.

Vankeuslain voimaantulo 1.10.2006 edellytti toimenkuvien laajentamista ja lisätehtäviä nykyiselle henkilökunnalle. Jotta näistä tehtävistä voitaisiin selviytyä oli Rake-hankkeen laskelmassa arvioitu tarvittavan 150 - 200 henkilötyövuotta lisää. Huhtikuussa 2006 valtion tuottavuushanke asetti kuitenkin rikosseuraamusalalle 308 henkilötyövuoden säästövelvoitteen. Ammattijärjestöt katsoivat, ettei menettely vastannut valtioneuvoston henkilöstöpoliittisia periaatepäätöksiä, joissa edellytettiin muun muassa oikein mitoitettuja henkilöstöresursseja. Henkilökunta oli valmis uusiin työtehtäviin, mutta ei edelleen lisääntyvien ylitöiden ja sairastavuuden kustannuksella.

Nykyisestä resurssipulasta johtuen vankeinhoitolaitoksessa jouduttiin rikkomaan työaikalakia vankiloiden turvallisuuden takaamiseksi ja toiminnan turvaamiseksi. Tämä asia oli todettu kirjelmissä muun muassa Valtion työmarkkinalaitokselle 4.10.2005 sekä eri yhteyksissä rikosseuraamusvirastolle. Mitään muutosta nämä toimenpiteet eivät kuitenkaan olleet aiheuttaneet tilanteeseen eikä työnantaja ollut ryhtynyt minkäänlaisiin toimenpiteisiin, jotka antaisivat toivoa tilanteen paranemisesta. Tästä johtuen Vankilavirkailijain Liitto VVL oli katsonut työnseisauksen olevan viimeinen keino tuoda julki resurssivajaukset ja niihin liittyvät työaikalain rikkomukset sekä uuden vankeuslain edellyttämät toimenkuvien laajennukset suhteessa tuottavuusohjelmasäästövaatimuksiin.

Koska korjaus edellä mainittuihin seikkoihin ei muiden keinojen avulla ollut saavutettu ja Vankilavirkailijain Liitto VVL:n jäsenistö oli edelleen tilanteeseen erittäin tyytymätön, järjestettiin työpaikoilla kanteessa todettu osittainen työnseisaus. Työnseisaukseen osallistui 366 Vankilavirkailijain Liitto VVL:n jäsentä. Vankilavirkailijain Liitto VVL:n kokonaisjäsenmäärä on noin 1 800.

Vankilavirkailijain Liitto VVL ei ollut rikkonut valtion virkaehtosopimuslain 9 §:n ja sopimusten mukaista työrauhaa. Työnseisaus ei ollut kohdistunut kanteessa väitetyllä tavalla osaksikaan virkaehtosopimusten määräyksiin. Työnseisauksesta 18.5.2006 annetussa tiedotteessa ei ollut esitetty virkaehtosopimuksiin kohdistuvia palkka- tai muitakaan vaatimuksia. Osittainen työnseisaus oli työtaistelutoimenpiteenä ollut valtion virkaehtosopimuslain 8 §:n 1 momentin vastainen.

Työnseisaus toteutettiin 18.5.2006 siten, että kaikki työvuorossa olleet menivät normaalisti työpaikoilleen. Työnseisauksen pituus oli kolme tuntia ja se ajoitettiin ammattiosastoittain vankilan toimintaan sopeutetusti kello 6 - 11. Vankilan aamutoimet eli ovien avaaminen, tarkastustoimet ja vankien aamupalalla käynti toteutettiin normaaliin tapaan ja normaalilla miehityksellä. Tämän jälkeen vankien työajan alkaessa heidät suljettiin selleihin. Normaalitilanteessakin lähes puolet vangeista suljetaan selleihin, koska heille voida järjestää toimintoja tai he eivät halua osallistua niihin. Jokaisella vangilla oli normaaliin tapaan yhteydenottomahdollisuus sellistä vartijoille ja vankilan osastoilla oli työvuorotaulukon mukainen valvonta. Eräissä vankiloissa työnseisaukseen osallistuneet menivät osastoille lisävahvistukseksi eli turvallisuus oli tältä osin osastoilla normaalia korkeammalla tasolla. Työnseisaus päättyi kussakin laitoksessa kolme tuntia sen alkamisen jälkeen ja laitoksessa palattiin normaaliin päiväjärjestykseen. Mitään poikkeavia tilanteita ei esiintynyt yhdessäkään laitoksessa.

Osittaisen työnseisauksen painostusvaikutuksena ei ollut käytetty huomattavaa yhteiskunnan turvallisuuden vaarantamisen ja vahingonuhkaa. Työnseisauksen aikana yhteiskunnan ja vankilan turvallisuus oli ollut normaalia korkeammalla tasolla juuri siitä syystä, että kaikki vangit ja henkilökunta olivat olleet vankilan sisällä. Kaikki turvallisuuden kannalta keskeiset toiminnot oli rajattu työnseisauksen ulkopuolelle. Hälytysajoneuvoliikenne oli turvattu kulunvalvonnan kautta, yhteys muihin viranomaisiin oli hoidettu normaalisti ja muun muassa pääsy lääkärille tai sairaanhoitajalle oli akuuttitilanteissa mahdollistettu.

Mahdollista hyvityssakkoa alentavina tekijöinä tuli ottaa huomioon työnantajan antama aihe työtaisteluun ja työtaistelun lyhytkestoisuus sekä se seikka, ettei työtaistelu ollut aiheuttanut vahinkoa tai vaaratilanteita.

Vastaus kannevaatimuksiin

Kriminaalihuollon Henkilöstöyhdistys sekä Vankila- ja kriminaalityön henkilöstö VaKHe ovat kiistäneet kanteen ja vaatineet sen hylkäämistä.

Kanteen kiistämisen perusteet

Kriminaalihuollon Henkilöstöyhdistys sekä Vankila- ja kriminaalityön henkilöstö VaKHe myöntävät kanteen osittain oikeaksi kuitenkin kiistäen, että mielenilmaukseen olisi virkaehtosopimuslain 9 §:ssä tarkoitetulla tavalla ryhdytty virkaehtosopimuksen pätevyydestä, voimassaolosta tai oikeasta sisällöstä taikka sopimukseen perustuvasta vaatimuksesta syntyneen riidan ratkaisemiseksi, voimassa olevan sopimuksen muuttamiseksi tai uuden sopimuksen aikaan saamiseksi.

Mahdollisesti tuomittavan hyvityssakon määrään vaikuttavina tekijöinä tulisi ottaa huomioon seuraavat seikat. Mielenilmaus 18.5.2006 kesti ainoastaan kolme tuntia. Mielenilmaukseen osallistui noin 125 Vankila- ja kriminaalihuoltotyön henkilöstö VaKHe:n jäsentä, joista kolme oli Kriminaalihuollon Henkilöstöyhdistyksen jäseniä. Mielenilmaus oli suunnattu yksinomaan valtioneuvoston tuottavuusohjelmassa kaavailemia henkilöstösäästöjä kohtaan. Mielenilmauksen ulkopuolelle oli jätetty muun muassa työtehtävät, jotka liittyivät laitosjärjestyksen ja turvallisuuden takaamiseen. Rangaistuslaitosten tekninen valmius ei kärsinyt mielenilmauksen johdosta. Mielenilmaus ei ollut aiheuttanut rangaistustaan suorittaville vangeille, sen ulkopuolella olleelle henkilöstölle, rikosseuraamusvirastolle tai valtiolle lainkaan vahinkoa.

Vankila- ja kriminaalihuoltotyön henkilöstö VaKHe:ssa oli yhteensä noin 840 jäsentä, joista noin 210 oli Kriminaalihuollon Henkilöstöyhdistyksen jäseniä.

Perustelut

Työtaistelutoimenpiteet

Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL:n alayhdistys Vankilavirkalijain Liitto VVL sekä Palkansaajajärjestö Pardian alayhdistykset Vankila- ja kriminaalityön henkilöstö VaKHe ja Kriminaalihuollon Henkilöstöyhdistys ovat järjestäneet kanteessa kerrotuin tavoin rikosseuraamusalan työpaikoilla vankeinhoitolaitoksessa, kriminaalihuoltolaitoksessa ja rikosseuraamusvirastossa 18.5.2006 kello 8-11 työnseisauksen siten, että osa työnantajan määräämistä tehtävistä on jätetty työnseisauksen ajan tekemättä.

Työnseisaukseen osallistui Vankilavirkailijain Liitto VVL:n jäsenistä 366 viranhaltijaa, Vankila- ja kriminaalityön henkilöstö VaKHe:n jäsenistä ainakin 125 viranhaltijaa ja Kriminaalihuollon Henkilöstöyhdistyksestä kolme viranhaltijaa.

Valtion virkaehtosopimuslain ja virkaehtosopimusten vastainen menettely

Vankilavirkailijain Liitto VVL, Kriminaalihuollon Henkilöstöyhdistys sekä Vankila- ja kriminaalityön henkilöstö VaKHe ovat ryhtyneet työtaisteluun ilmaistakseen tyytymättömyytensä hallinnonalan tuottavuusohjelman edellyttämille henkilöstövähennyksille.

Järjestöt ovat muun ohella vaatineet 17.5.2006 antamassaan yhteisessä lehdistötiedotteessa ja lisäksi Vankilavirkailijain Liitto VVL omassa tiedotteessaan rikosseuraamusalalle lisää henkilöstöresursseja. Edelleen Vankilavirkailijain Liitto VVL on tiedotteessaan 17.5.2006 ja jäsentiedotteessaan 18.5.2006 ilmoittanut työnseisauksella osoitettavan mieltä rikosseuraamusviraston tekemää uuden palkkausjärjestelmän suoritusarviointien pisteleikkausta vastaan.

Työtaistelu on toimeenpantu osittaisena työnseisauksena eli sellaisin tavoin, joka on valtion virkaehtosopimuslain 8 §:n 1 momentin mukaan kielletty. Järjestöt ovat pyrkineet työtaistelulla vaikuttamaan virkakoneiston järjestelyyn, joten sillä on pyritty vaikuttamaan muihin kuin valtion virkaehtosopimuslain 2 §:n mukaan sopimuksenvaraisiin asioihin. Työtaistelu on siten ollut myös valtion virkaehtosopimuslain 8 §:n 2 momentin vastainen.

Työtaistelutoimenpiteellä on pyritty vaikuttamaan lisäksi palkkausta koskevan erimielisyyden ratkaisuun. Palkkauksesta on määräyksiä virka- ja työehtosopimuksessa valtion henkilöstön palvelussuhteen ehtojen tarkistamisesta 14.12.2004, rikosseuraamusviraston tarkentavassa virkaehtosopimuksessa 26.9.2005 sekä vankeinhoito- ja kriminaalihuoltolaitoksen tarkentavassa virkaehtosopimuksessa 26.9.2005. Virkaehtosopimuksissa on lisäksi määräykset työrauhavelvollisuuden noudattamisesta sopimuskautena. Työtaistelu on näin ollen ollut valtion virkaehtosopimuslain 9 §:n ja keskustason tarkistamissopimuksen, rikosseuraamusviraston sekä vankeinhoito- ja kriminaalihuoltolaitoksen tarkentavien virkaehtosopimusten vastainen.

Järjestöt ovat lisäksi ryhtyneet työtaistelutoimiin ilman valtion virkaehtosopimusasioiden pääsopimuksen 8 §:n edellyttämää sopimusosapuolena olevan järjestön nimenomaista, järjestön sääntöihin perustuvaa päätöstä.

Järjestöjen vastuu työtaistelutoimenpiteestä

Vankilavirkailijain Liitto VVL, Kriminaalihuollon Henkilöstöyhdistys sekä Vankila- ja kriminaalityön henkilöstö VaKHe ovat myöntäneet järjestäneensä työnseisauksen.

Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL on virkaehtosopimusten sopijapuolena velvollinen valtion virkaehtosopimuslain 10 §:n nojalla valvomaan, että sen alaiset yhdistykset ja viranhaltijat pidättäytyvät kielletyistä työtaistelutoimenpiteistä. Vastaavasti Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL:llä on valtion henkilöstön palvelussuhteen ehtojen tarkistamisesta tehdyn virka- ja työehtosopimuksen nojalla velvollinen valvomaan alaisiaan yhdistyksiä ja virkamiehiä. Valtion työmarkkinalaitos on 17.5.2006 Julkisten ja hyvinvointipalvelujen liitto JHL:lle lähettämällään kirjeellä kehottanut liittoa noudattamaan valvontavelvollisuuttaan. Liitto ei ole kuitenkaan ryhtynyt mihinkään toimenpiteisiin työrauhan turvaamiseksi. Järjestö on näin laiminlyönyt valtion virkaehtosopimuslain ja virkaehtosopimuksen mukaisen valvontavelvollisuutensa.

Hyvityssakkojen määrät

Hyvityssakkoihin tuomittaessa on valtion virkaehtosopimuslain 20 §:n mukaisesti otettu huomioon kaikki esiin tulleet asianhaarat kuten työtaistelun laajuus ja kesto ja hyvityssakkoon tuomittujen yhdistysten koko. Hyvityssakkojen määrää enentävänä perusteena on ollut se, että työtaistelulla on rikottu useita lain ja sopimusten velvoitteita. Toisaalta lyhytaikaisesta ja rajatusta työtaistelusta ei ole näytetty aiheutuneen kanteessa väitettyä vaaraa yleiselle turvallisuudelle.

Oikeudenkäyntikulut

Työrauhavelvollisuuden rikkomisesta ja valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoihin tuomitut vastaajat ovat työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n nojalla velvollisia yhteisvastuullisesti korvaamaan valtiovarainministeriön oikeudenkäyntikulut. Vaadittua määrää 300 euroa ei ole riitautettu.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee valtion virkaehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n sekä 19 ja 20 §:n nojalla Vankilavirkailijain Liitto VVL:n, Kriminaalihuollon Henkilöstöyhdistyksen sekä Vankila- ja kriminaalityön henkilöstö VaKHe:n työrauhavelvollisuuden ja virkaehtosopimusten määräysten rikkomisesta sekä Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL:n valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä maksamaan hyvityssakkoa valtiovarainministeriölle, Vankilavirkailijain Liitto VVL:n 1 000 euroa, Kriminaalihuollon Henkilöstöyhdistyksen 300 euroa, Vankila- ja kriminaalityön henkilöstö VaKHe:n 500 euroa sekä Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL:n 1 400 euroa.

Lisäksi työtuomioistuin velvoittaa edellä mainitut yhdistykset korvaamaan yhteisvastuullisesti valtiovarainministeriön oikeudenkäyntikulut 300 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Kröger, Virtanen, Lindgren, Reinamo ja Poutala jäseninä. Esittelijä on ollut Salonen.

Tuomio on yksimielinen.