30.12.2004

Vaatimukset

Metallityöväen Liitto ry on vaatinut, että työtuomioistuin

velvoittaa ABB Oy:n suorittamaan A:lle korvauksena irtisanomissuojasopimuksen 13 §:n perusteella 24 kuukauden palkkaa vastaava määrä eli yhteensä 45 751,68 euroa (24 kk x 169 x 11,28 €) korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen laskettuna haasteen tiedoksiantopäivästä lukien, ja

velvoittaa Teknologiateollisuus ry:n sekä ABB Oy:n korvaamaan yhteisvastuullisesti kantajayhdistyksen oikeudenkäyntikulut laillisine viivästyskorkoineen.

Perusteet

ABB Oy on irtisanonut palveluksessaan olleen A:n työsopimuksen omaamatta siihen irtisanomissuojasopimuksen 10 §:n mukaista perustetta, ja näin ollen ABB Oy tulee velvoittaa suorittamaan A:lle korvausta irtisanomissuojasopimuksen 13 §:n perusteella.

A on työskennellyt vuodesta 1979 alkaen Joensuun osuusmeijerissä. A on siirtynyt liikkeen luovutuksen kautta ABB Oy:n palvelukseen, joka on ottanut hoitoonsa Joensuun meijerin kunnossapidon. ABB Oy:n huoltokorjaamotoiminta on jaettu maantieteellisesti eri osiin. A työskenteli ABB Oy:n Itä-Suomen alueorganisaatiossa Joensuun yksikössä.

Työsuhteensa alussa A työskenteli osuusmeijerissä instrumenttiasentajana, vuosina 1983 - 1999 vuorohuoltomiehenä ja sen jälkeen vuorohuoltomiehenä sekä varastonhoitajana. Viime aikoina A suoritti myös tiedostojen siirtoa uuteen varastotietojärjestelmään.

ABB Oy käynnisti vuonna 2002 yhteistoimintaneuvottelut, joiden jälkeen Itä-Suomen alueen 169 työntekijästä irtisanottiin neljä työntekijää. Irtisanomiset olivat tarpeettomia. Joensuun yksikön 20 työntekijästä irtisanottiin ainoastaan A. Irtisanotut työntekijät olivat enemmän tai vähemmän "vaivaisia", joten irtisanomiset on nähtävä enemmän henkilösyistä tapahtuneiksi kuin taloudellisista ja tuotannollisista syistä johtuviksi.

ABB Oy irtisanoi A:n työsopimuksen 15.11.2002 päättymään 15.5.2003. Työntekovelvoite päättyi irtisanomisilmoituksen mukaan jo 31.12.2002. Työsopimuksen päättymispäivää siirrettiin tekemällä A:n kanssa määräaikainen työsopimus kolmeksi kuukaudeksi. Työsopimussuhde päättyi lopulta 15.8.2003.

Työnantajalla ei ole ollut työsopimuslain 7 luvun 1 ja 3 §:ssä tarkoitettuja perusteita A:n työsopimuksen irtisanomiselle. Työnantaja on palkannut 1.1.2003 A:n irtisanomisaikana, noin 1,5 kuukautta irtisanomisen jälkeen, F -nimisen työntekijän, vaikka yhtiön toimintaedellytykset eivät ole vastaavana aikana muuttuneet. Myöskään töiden uudelleen järjestelystä ei ole aiheutunut työn tosiasiallista vähentymistä. A:n työsopimuksen päättämisen jälkeen työnantaja on joutunut enenevässä määrin tarjoamaan jäljelle jääneille työntekijöille työtä ylitöinä tehtäväksi.

ABB Oy on kyennyt työllistämään Joensuun yksikön työntekijät lähes sataprosenttisesti, mikä on alalla harvinaista. Tämä tarkoittaa käyttöastetermiä käyttäen sitä, että Joensuun yksikön työntekijöiden työajasta on kyetty laskuttamaan 95 prosenttia tilaajalta. Yhtiö olisi kyennyt työllistämään edelleen myös A:n. Tilaaja eli Valio on halunnut nimenomaan A:n työskentelevän tilaajan osuusmeijerissä. A on ollut monipuolinen työntekijä ja hallinnut vaaditut työtehtävät.

Työnantaja on tarkoituksenhakuisesti irtisanonut A:n työsopimuksen vetoamalla taloudellisiin ja tuotannollisiin syihin, joita tosiasiassa ei ole ollut olemassa. Yhtiö olisi ja voisi edelleenkin työllistää A:n täysiaikaisesti. A:n irtisanomisen taustalla on A:n henkilöstä johtuva syy.

Vastaus kannevaatimuksiin

Teknologiateollisuus ry ja ABB Oy ovat kiistäneet kanteen ja vaatineet sen hylkäämistä sekä oikeudenkäyntikulujensa korvaamista laillisine viivästyskorkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

ABB Oy:n Joensuun yksikkö kuuluu Itä-Suomen alueyksikköön. Yksikkö on vastannut Valio Oy:n tehtaan tuotannossa olevien laitteiden kunnossapidosta. Joensuun yksikön liikevaihdosta noin 90 prosenttia kertyy ABB Oy:n ja Valio Oy:n välisestä kokonaiskunnossapitosopimuksesta. Kokonaiskunnossapitosopimus tarkoittaa sitä, että Valio Oy maksaa sovitun kiinteän hinnan yhtiölle. Hinta määräytyy sillä perusteella, mikä on ollut asiakkaan tuotantomäärä riippumatta siitä, kuinka monta työtuntia on mennyt työn suorittamiseen. Sen vuoksi laskutusprosentilla ei ole asiassa merkitystä.

Joensuun yksikköön kuuluu myös kenttähuolto. Kenttähuolto on vastannut yhtiön ja Joensuun alueella olevien konepajojen välisistä huoltosopimuksista. Huoltosopimuksiin on kuulunut työstökoneiden huolto, korjaus ja laitemuutokset. Huollettavia työstökoneita ovat CNC-sorvit, aarporat ja CNC-työstökeskukset. Valio Oy:llä ei ole työstökoneita. Joensuun yksikön liikevaihdosta 10 prosenttia kertyy kenttähuollon tekemistä huoltosopimuksista. Kenttähuollossa on kolme työntekijää.

Yhtiössä on yhteistoimintaneuvottelujen päättymisen jälkeen tehty päätös A:n tehtävien uudelleen järjestelyistä. A:n tehtävät on lopetettu erillisenä tehtäväkokonaisuutena ja hänen aikaisemmin tekemät työtehtävät on liitetty yhtiön muiden työntekijöiden työtehtäviin, minkä vuoksi työsuhde on irtisanottu. Myös Valio Oy:n tilaaman työn määrä on vähentynyt, ja investointityöt ovat päättyneet kesään 2003 mennessä. Itä-Suomen alueen yksiköiden keskinäistä yhteistyötä on lisätty ja Valio Oy:n seisokki- ja linjahuolloissa on käytetty myös Itä-Suomen alueen muiden yksiköiden työntekijöitä.

A:n toistaiseksi voimassa oleva työsopimus on 15.11.2002 irtisanottu päättymään 15.5.2003. Joensuun yksikköön on tarvittu kaksi kesätyöntekijää kesälomien ajaksi ja A:n kanssa on tehty määräaikainen työsopimus 30.5.2003 ja 15.8.2003 väliseksi ajaksi.

A:n työsopimuksen päättämisestä ei ole aiheutunut ylitöitä. Ylitöiden määrä on yhtiössä vähentynyt.

A:n irtisanomisen peruste ei ole poistunut F:n palkkaamisella. F on aloittanut työstökoneasentajana 10.2.2003 lukien Joensuun kunnossapitoyksikön kenttähuollon tehtävissä. Tehtäviin kuuluvat asiakkaiden työstökoneiden huollot, korjaukset, vaaitukset, tasapainotukset ja logiikat. Peruskoulutuksena vaaditaan sähkö/automaatioalan ammatillista peruskoulutusta ja kokemusta sähköpuolen konekunnossapidosta vähintään viisi vuotta. Huollettavat työstökoneet ovat CNC-ohjattuja. F on palkattu työhön, jota A ei ole tehnyt ja jota hän ei olisi kyennyt tekemään. A ei ole työskennellyt CNC-ohjatuilla työstökoneilla tai huoltanut niitä. F:n kokonaistyöajasta 10.2.2002 ja 31.12.2002 välisenä aikana on kenttähuollon töihin mennyt 83,9 prosenttia ja Valio Oy:llä tehtyihin töihin 16,1 prosenttia. Näistä tehtävistä A olisi osannut tehdä vain osan.

A:n ammattinimike yhtiössä on ollut kunnossapitoasentaja. A:n tehtävät ovat olleet instrumentointiin liittyviä huoltotöitä. Tehtäviin on kuulunut Valio Oy:n tuotantoprosessiin kuuluvien venttiilien ja antureiden kunnossapitoa. Tehtävään on lyhyt oppimisaika. A on lisäksi tuurannut varastomiestä. Lisäksi A:n tehtäviin on kuulunut laitteiden merkintä ja positiointi. Tehtävät eivät ole työstökoneasentajan töitä.

A:n työsopimusta ei ole irtisanottu henkilökohtaisista syistä. Määräaikainen työsopimus kesälomien ajaksi ei osoita sitä, että yhtiöllä ei olisi ollut perustetta A:n työsopimuksen irtisanomiselle.

ABB Oy:n käytännön mukaisesti A:lle on tarjottu ABB Oy:n muissa yksiköissä tarjolla olevaa työtä. Hän ei ole kuitenkaan ottanut yhteyttä yhtiöön, eikä osoittanut kiinnostusta uuteen työhön. A:lle ei olisi aiheutunut taloudellista vahinkoa, mikäli hän olisi hakenut uutta työtä. Korvausvaatimus on näin ollen joka tapauksessa perusteeton

Perustelut

Tausta ja erimielisyys

A oli valmistunut vuonna 1978 instrumenttiasentajaksi ja aloittanut seuraavana vuonna työt Valio Oy:n Joensuun meijerin kunnossapito-osastolla. Valion ulkoistettua kunnossapitopalvelunsa 1.9.1997 lukien ABB:lle A oli jatkanut meijerissä samoissa tehtävissä ABB:n palveluksessa.

A oli työskennellyt pääasiassa instrumentoinnin parissa. Lisäksi hän oli tehnyt erilaisia koodausasioita ja venttiilihuoltoja. A oli siirtynyt vuorotyöstä päivävuoroon, jossa oli tarvittu asennus- ja huoltotöihin kyennyt henkilö. A oli tarvittaessa työskennellyt myös varastossa. Viimeisin työtehtävä A:lla oli ollut varastotietojen siirtäminen Artturi-järjestelmästä SAP-järjestelmään. Kysymyksessä oli ollut Valion tilaama muutaman kuukauden mittainen projekti, joka oli jäänyt kesken A:n työnantajan vapautettua A:n työntekovelvoitteesta kesken irtisanomisajan.

A oli osallistunut useille ammattitaitoa täydentäneille kursseille vuosina 1984-2001. Ne olivat liittyneet Valiolla käyttöön otettuihin uusiin laitteisiin tai järjestelmiin. Vuonna 1999 Valion yksikön sisään oli perustettu kenttähuoltoyksikkö hoitamaan muiden asiakkaiden kuin Valion kunnossapitotehtäviä. Näissä kenttähuollon tehtävissä A, joka ei ollut työssään käyttänyt CNC-ohjattuja koneita ja jolla ei ollut myöskään koulutusta CNC-koneista, ei ollut juurikaan työskennellyt.

ABB Oy oli 15.11.2002 irtisanonut tuotannollisin syin A:n työsopimuksen päättymään 15.5.2003. A:n työntekovelvoite oli päättynyt 31.12.2002. A:n kanssa oli sittemmin tehty määräaikainen työsopimus ajalle 30.5. - 15.8.2003.

Erimielisyydessä on kysymys siitä, oliko yhtiön Joensuun yksikössä A:lle tarjottavissa ollut työ vähentynyt metalliteollisuuden irtisanomissuojasopimuksen 10 §:n ja työsopimuslain 7 luvun 3 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla olennaisesti ja pysyvästi siten, että yhtiöllä oli ollut oikeus irtisanoa A:n työsopimus.

Henkilötodistelu

A:n työsuhteen päättämisen perusteista on kuultu työtuomioistuimessa A:ta itseään, vastaajapuolen todistajina ABB:n aluepäällikköä B:tä ja yhtiön aluejohtajaa C:tä sekä kantajapuolelta kunnossapitoasentaja D:tä ja kunnossapitoasentaja E:tä.

Työn vähentymisestä esitetty selvitys

C on kertonut olleensa ABB:n palveluksessa toukokuusta 1990 ja työskennelleensä vuodesta 1992 alkaen Itä-Suomen aluejohtajana. Itä-Suomen organisaatiossa on kaksi liiketoimintayksikköä, erikois- ja kokonaiskunnossapito, ja niissä on yhteensä noin 185 henkilöä. Vuonna 2002 käytiin yhteistoimintaneuvottelut koko Service -liiketoiminnan alueella. Liiketoiminta organisoitiin uudelleen ja siinä yhteydessä muodostettiin erikois- ja kokonaiskunnossapitoyksiköt. Yhteistoimintaneuvottelujen yhteydessä oli käyty läpi yksiköiden asiakkaiden tilanteet ja tulevaisuuden näkymät. A:n yksikön pääasiakas oli Valio, jonka suurten investointien tiedettiin tuolloin olevan loppumassa. Tästä tuli aiheutumaan Joensuun yksikön työmäärän väheneminen noin 20 prosentilla, mikä vastasi noin 1,5 miestyövuoden työpanoksen vähentymistä. Henkilöstöpuolen työvuorojärjestelyjen lisäksi tuolloin tehtiin leikkauksia operatiivisella kulupuolella ja atk-kuluissa. Todistaja oli ollut mukana Itä-Suomen alueen yt-neuvotteluissa, joiden päätyttyä yksi henkilö oli irtisanottu Joensuusta. Päätöksen irtisanottavasta henkilöstä olivat tehneet todistaja ja B. Kaikkien asiakkaiden osaamistarve ja yksiköiden osaaminen oli keskusteluissa käyty läpi, ja vähiten ammattitaitoa omannut oli irtisanottu. Edelleen todistajan mukaan Valion edustajien kanssa pidetään säännöllisesti palavereita, joissa käydään läpi tulevia töitä ja niiden aikataulutusta. Näissä keskusteluissa Valion edustajat ovat joskus ilmaisseet huolensa tekemättä olevista töistä ja epäilynsä ABB:n työvoiman riittävyydestä.

B on kertonut olleensa ABB:n palveluksessa marraskuusta 1997 alkaen aluepäällikkönä vastaten Itä-Suomen kokonaiskunnossapitoyksiköistä. B:n alaisuuteen kuului noin sata henkilöä ja hän oli A:n esimiehen esimies. Yhteistoimintaneuvottelut oli käynnistetty vuonna 2002, kun oli saatu tietää Valion investointien vähenemisestä. Yhtiön Valiolla tekemä työ oli peruskunnossapitoa, minkä lisäksi oli ollut investointitöitä Valion investoitua esimerkiksi uusiin tuotantolinjoihin. Lisäksi yhtiössä oli tehty työmallijärjestelyjä varastotoiminnoissa, mikä oli vähentänyt tehtävän työn määrää. Joensuun yksikössä tehdyt ylityötunnit olivat vähentyneet vuoden 2000 noin 1 600 tunnista vuoden 2003 noin 1 000 tuntiin.

Edelleen B:n kertoman mukaan rästityölistoilla on aina ollut tekemättömiä huoltoja, koska niitä tehdään asiakkaan tuotannon ehdoilla muun muassa vuosihuoltojen yhteydessä eikä välttämättä sopimuksissa sovittuna aikana. Valio ei ollut koskaan reklamoinut tekemättömistä kunnossapitotöistä eikä resurssivajeesta ole ollut puhetta. Yhden asentajan paikka Valiolla oli tullut auki, kun yksi automaatioasentaja oli valmistuttuaan insinööriksi siirtynyt toimihenkilöksi ja automaatio-osaston työnjohtaja oli siirtynyt osa-aikaeläkkeelle. Huoltopäällikkö oli aluksi oman toimensa ohella hoitanut myös sähköautomaatiopuolen työnjohtajan tehtävät, mutta ratkaisun osoittauduttua toimimattomaksi oli palkattu uusi työntekijä työnjohtajaksi. Työpaikka oli laitettu hakuun 16.4.2004, koska kesälomat olivat olleet tulossa ja toimihenkilöiden työkuorma oli käynyt liian suureksi. A:n takaisinottoajan umpeutumisesta ei ollut ollut puhetta.

D on kertonut työskentelevänsä Lappeenrannan erikoiskunnossapitoyksikössä kunnossapitoasentajana ja olleensa Itä-Suomen alueen pääluottamusmies alueen muodostamisesta alkaen. Itä-Suomi oli ollut pilottikohde, joka oli organisoitu uudelleen jo ennen vuoden 2002 yt-neuvotteluja. Neuvottelut olivat oikeastaan olleet turhia Itä-Suomen osalta, koska Itä-Suomessa oli tässä yhteydessä tapahtunut vain kaksi uutta päällikkönimitystä. Muut alueet olivat tällöin muuttuneet Itä-Suomen tavoin organisoiduiksi. Todistaja oli selvittänyt työtilannetta eri paikkakunnilla ja saamansa selvityksen mukaan työntekijöitä ei ollut missään liikaa vaan pikemminkin vallitsi resurssipula. Viimeisessä yt-neuvottelussa oli ilmoitettu, että irtisanottavien yksiköt ilmoitetaan seuraavalla viikolla. Joillekin irtisanotuille lopputilit oli kuitenkin annettu jo ennen viimeistä neuvottelua. Todistaja ei ollut saanut listaa irtisanottavista, vaan hän oli kuullut asiasta näiltä henkilöiltä itseltään.

E on kertonut työskennelleensä vuodesta 1983 alkaen kunnossapitoasentajana Valiolla Joensuussa ja olleensa luottamusmies syksystä 1997 alkaen. Todistaja oli koko ajan työskennellyt samassa yksikössä ja usein myös työparina A:n kanssa. A:lla oli hyvä talotuntemus ja hän oli pärjännyt erittäin hyvin yleiskunnossapidossa. A oli tehnyt kunnossapitoasentajan tehtävien lisäksi varaston tuurauksia. Vuonna 2002 Valio oli ostanut ABB:ltä kunnossapitojärjestelmänsä siirron SAP-järjestelmään. Valio oli toivonut A:n tai toisen varastossa työskennelleen työntekijän tekevän siirron ja A oli syyskuussa 2002 aloittanut projektin. Tehtävä oli jäänyt kesken A:n lopetettua työt ABB:llä. Ammattikoulusta tullut työharjoittelija oli myöhemmin tehnyt loppuun nimikkeistön siirron tietojärjestelmästä toiseen.

Kenttähuoltoon palkattu F oli keväällä 2003 tehnyt myös Valiolla ennakkohuoltoa ja muita kunnossapitotöitä. Näiden töiden teettäminen F:llä oli kuitenkin loppunut kesäkuussa 2003.

Edelleen E:n mukaan ylitöiden määrä oli laskenut vuodesta 2002 kolmivuorotyöhön siirtymisen vuoksi. Rästityöt olivat alkaneet lisääntyä siten, että viikolla 40 vuonna 2002 oli ollut avoinna 16 työtä, kun viikolla 8 vuonna 2004 avoinna oli ollut jo 249 työtä. Valion investoinnit eivät olleet vähentyneet vaan päinvastoin lisääntyneet, eivätkä ne olleet vaikuttaneet kunnossapitoyksikön töihin. Muun muassa vuonna 2003 Valio oli ottanut käyttöön uudet pakkauslinjat. Toisaalta Valio on ostanut investointitöitä entistä vähemmän ABB:ltä, jolla ei ole ollut osoittaa riittävästi resursseja niihin töihin. A:lle olisi ollut töitä, ja Valio olikin reklamoinut tekemättömistä töistä. 16.4.2004 olleessa työnhakuilmoituksessa kuvattu työ oli ollut pilkulleen A:n tekemää työtä. Todistajan kysyttyä nykyiseltä yksikön päälliköltä A:n palkkaamisesta tähän työhön hänelle oli vastattu, ettei yhtiön johto hyväksyisi A:n ottamista takaisin ja että irtisanomisen tosiasiallinen syy ei ollut ollut tuotannollinen. Jo marraskuussa 2003 todistaja ja C olivat keskustelleet instrumenttiasentajan palkkaamisesta. C oli kysynyt, voidaanko eräs nimeltä mainittu työntekijä ottaa instrumenttiasentajan tehtäviin. Hänet palkattiin tähän tehtävään kuitenkin vasta seuraavana keväänä A:n takaisinottoajan kuluttua umpeen.

A on itse kertonut, että ollessaan irtisanomisensa jälkeen kesätöissä ABB:llä Joensuun yksikön päällikkö oli sanonut, että heillä oli resurssivajetta. Aamuvuorossa ei ollut ollut instrumenttiasentajia tai automatiikka-asentajia, minkä vuoksi iltavuoron työntekijöitä oli jouduttu kutsumaan työhön jo aamusta. Myös huoltoinsinööri G oli tuolloin sanonut, että Joensuussa olisi ollut töitä ja että hän ei ymmärtänyt irtisanomisen syitä.

Työtuomioistuimelle kirjallisina todisteina esitetyistä työpaikkailmoituksista ilmenee, että ABB on hakenut Joensuun kunnossapitoyksikköön työstökoneasentajaa kahdesti hakuaikojen päättyessä 13.12.2002 ja 9.1.2004 sekä kunnossapitoasentajaa hakuajan päättyessä 16.4.2004. Edelleen kirjallisina todisteina esitetyistä yhtiön Joensuun yksikön ylityötilastoista vuosilta 2000 - 2003 ilmenee ylityötuntimäärän laskeminen vuoden 2000 1 662 tunnista vuoden 2003 974 tuntiin. F:n työtuntiraporteista ilmenee, että F oli ainakin vuoden 2003 syksyyn asti tehnyt osittain A:n aiemmin tekemiä töitä.

Muihin tehtäviin sijoittaminen ja kouluttaminen

B:n mukaan kenttähuollossa oli useita asiakkaita ja tehtävät olivat tyypillisesti työstökoneiden ja tuotantolinjojen korjausta, huoltoa ja muutostöitä. Työ oli itsenäistä. Kenttähuollossa oli siihen asti ollut kaksi työntekijää, ja sinne oli tarvittu myös toinen sähköautomaatiopuolen henkilö. Tehtävään oli käytännössä nykypäivänä vaadittu teknikon/insinöörin koulutus, kokemusta laitteista ja kielitaitoa sekä asiakaspalvelukykyä. Englannin kielen taitoa tarvittiin esimerkiksi varaosien tilaamiseen puhelimitse suoraan ulkomailta. Muilla kenttähuollon työntekijöillä kuin F:llä oli asentajan koulutus.

Edelleen B:n mukaan F oli koulutukseltaan sähköteknikko ja hänellä oli kenttähuollossa tarvittavaa työkokemusta. F oli työskennellyt muun muassa noin 2,5 vuotta Akiserv Oy:ssä palvellen samoja asiakkaita kuin nykyisessäkin työssään. A:n vuonna 1978 saama koulutus ei riittänyt kenttähuollon töihin, koska kaikki asiakkaiden koneet olivat 1990 - 2000 -luvuilta ja niissä oli eri tekniikka kuin A:n opiskeluaikana olleissa koneissa. A:n käymät lukuisat kurssit olivat liittyneet Valion järjestelmiin, jotka olivat erilaiset kuin metalli- ja elektroniikkateollisuudessa. Valion tehtaalla ei ollut sellaisia koneita, joita kenttähuollossa tuli huoltaa. Työstökone oli prosessi, joka oli hallittava kokonaan, jotta sitä pystyi korjaamaan. A:lle ei ollut tarjottu mahdollisuutta siirtyä kenttähuoltoon eikä uudelleen koulutustakaan, koska hän ei ollut koskaan huoltanut ja korjannut tällaisia Valion koneita monimutkaisempia koneita.

Myös E:n kertoman mukaan A:n käymät kurssit olivat liittyneet Valion käyttämien koneiden ohjausjärjestelmiin. Näiden koneiden "sielunelämä" oli kuitenkin samanlainen kuin työstökoneiden, koska ne olivat myös logiikkakoodattuja tai CNC-ohjattuja. A:n koulutus oli viime vuosina jäänyt vähemmälle hänen siirryttyä päivävuoroon. A olisi kuitenkin kyennyt tekemään ainakin osan F:n tekemistä töistä. Kenttähuoltoon oli sen perustamisesta alkaen palkattu työntekijät aina talon ulkopuolelta, koska Valio ei ollut antanut käyttää omia miehiään.

A oli kertomansa mukaan ilmoittanut halukkuutensa kaikkeen saatavilla olevaan koulutukseen, mutta jostain syystä hän ei niihin aina päässyt. Hän olisi mielestään kyennyt jo viikonkin mittaisen peruskoulutuksen jälkeen tekemään niitä kenttähuoltotöitä, joihin F oli palkattu.

Arviointi ja johtopäätökset

Irtisanomissuojasopimuksen 10 §:ssä viitatun työsopimuslain 7 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan työnantaja saa irtisanoa työsopimuksen, kun tarjolla oleva työ on taloudellisista, tuotannollisista tai työnantajan toiminnan uudelleen järjestelyistä johtuvista syistä vähentynyt olennaisesti ja pysyvästi. Työsopimusta ei kuitenkaan saa irtisanoa, jos työntekijä on sijoitettavissa tai koulutettavissa toisiin tehtäviin 4 §:ssä säädetyllä tavalla. Edelleen 2 momentin mukaan perustetta irtisanomiselle ei ainakaan ole silloin, kun työnantaja on joko ennen irtisanomista tai sen jälkeen ottanut uuden työntekijän samankaltaisiin tehtäviin, vaikka hänen toimintaedellytyksensä eivät ole vastaavana aikana muuttuneet; tai töiden uudelleenjärjestelyistä ei ole aiheutunut työn tosiasiallista vähentymistä.

ABB:n Joensuun yksikössä on vuonna 2002 käyty yhteistoimintalain mukaiset neuvottelut henkilöstön vähentämisestä liiketoimintojen uudelleen organisoinnin vuoksi. Asiassa on kuitenkin esitetty jossain määrin ristiriitaista selvitystä siitä, oliko ja missä määrin yhtiön Joensuun kunnossapitoyksikössä tarjolla ollut työ tosiasiallisesti vähentynyt. Työnantajan esittämän selvityksen mukaan yksikön pääasiakkaan Valion tilausten oli investointitöiden osalta tiedetty tulevaisuudessa vähentyvän, mistä oli arvioitu aiheutuvan noin puolentoista miestyövuoden vähennys työvoimatarpeessa. Työn vähentymiseen viittaa myös se, että yksikössä tehtyjen ylityötuntien määrä oli laskenut vuodesta 2000, joskin tämä on ilmeisesti osaksi johtunut siirtymisestä työskentelemään kolmessa vuorossa, jolloin varallaoloaikana tehdyt työtunnit olivat puolestaan lisääntyneet.

Toisaalta esitettyjen työpaikkailmoitusten ja kantajapuolelta kuultujen todistajien kertoman perusteella on pääteltävissä, että Joensuun kunnossapitoyksikössä on ollut työvoimavajetta A:n irtisanomisen jälkeen. Tätä käsitystä tukee myös uuden kenttähuollon tehtäviin palkatun työntekijän osoittaminen jo A:n irtisanomisaikana tekemään ainakin osaksi töitä, joita myös A olisi kyennyt tekemään. Myös on selvitetty, että meijerin huoltotöitä on enenevässä määrin siirtynyt tehtäväksi aiottua myöhemmin tulevien seisokkien aikana. A:n irtisanomisen aikaan meneillään ollut projekti ei ollut päättynyt työnantajan vapauttaessa A:n työntekovelvoitteestaan kesken irtisanomisajan, vaan projekti on myöhemmin teetetty loppuun ammattikoulun harjoittelijalla.

Vaikka Valion tilaamat investointityöt ovat esitetyn selvityksen mukaan vähentyneet, työtuomioistuin katsoo sille esitetyn ristiriitaisen selvityksen valossa jääneen näyttämättä, että ABB Oy:n Joensuun yksikössä tarjolla ollut työ olisi kokonaisuudessaan irtisanomissuojasopimuksen 10 §:ssä tarkoitetuista syistä olennaisesti ja pysyvästi vähentynyt niin, että työnantajalla olisi ollut sopimuksen mukaiset perusteet irtisanoa A:n työsopimus. A on sen vuoksi oikeutettu vaatimaansa korvaukseen työsopimuksensa perusteettoman päättämisen johdosta.

Korvausvelvollisuus

Kun työnantaja on päättänyt A:n työsopimuksen metalliteollisuuden irtisanomissuojasopimuksen 10 §:n vastaisesti, työnantajan on suoritettava korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä. Korvaus määräytyy työsopimuslain 12 luvun 2 §:n mukaisesti. Huomioon on tällöin otettava muun muassa työtä vaille jäämisen arvioitu kesto ja ansion menetys, työsuhteen kesto, työntekijän ikä ja hänen mahdollisuutensa saada ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä, työnantajan menettely työsopimusta päätettäessä, työntekijän itsensä antama aihe työsopimuksen päättämiseen, työntekijän ja työnantajan olot yleensä sekä muut näihin rinnastettavat seikat. Korvauksen määrä on vähintään kolmen ja enintään 24 kuukauden palkka.

A:n työsuhde oli irtisanomiseen mennessä jatkunut noin 23 vuotta. Hän on ollut työttömänä 22.8.2003 alkaen ja aloittanut 15.9.2003 automaatioasentajan ammattitutkintoon tähtäävän työvoimakoulutuksen, joka on päättynyt 28.10.2004. Tämän jälkeen A:lle on maksettu ansioon sidottua työttömyyspäivärahaa. Työtuomioistuin arvioi korvauksen määrään vaikuttavat seikat kokonaisuudessaan huomioon ottaen kohtuulliseksi määräksi 11 kuukauden palkkaa vastaavat 20 969,52 euroa.

A:lle on esitetyn selvityksen mukaan maksettu ansioon sidottua työttömyyspäivärahaa ajalta 2. - 14.9.2003 541,17 euroa ja ajalta 29.10. - 28.11.2004 1 263,99 euroa eli yhteensä 1 805,16 euroa. A:lle tuomittavasta korvauksesta 20 969,52 eurosta on vähennettävä 75 prosenttia 1 805,16 eurosta eli 1 353,87 euroa. Näin ollen A:lle maksettavan korvauksen määräksi jää 19 615,65 euroa. ABB Oy on työsopimuslain 12 luvun 3 §:n 3 momentin nojalla velvollinen maksamaan korvauksesta vähennetyn rahamäärän 1 353,87 euroa työttömyysvakuutusrahastolle.

Oikeudenkäyntikulut

Teknologiateollisuus ry ja ABB Oy ovat jutun hävitessään työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 1 momentin nojalla velvolliset yhteisvastuullisesti korvaamaan Metallityöväen Liiton oikeudenkäyntikulut, joiden määräksi on ilmoitettu. 9 064,79 euroa. Määrää on paljoksuttu 6 000 euroa ylittäviltä osin. Kantajan vaatimus perustuu yksilöityyn laskuun, jossa käytettyä tuntiveloitusta on pidettävä kohtuullisena sekä asiassa suoritettuja toimenpiteitä tarpeellisina. Teknologiateollisuus ja ABB ovat siten velvolliset korvaamaan Metallityöväen Liiton oikeudenkäyntikulut vaaditun mukaisesti.

Tuomiolauselma

ABB Oy velvoitetaan suorittamaan A:lle korvaukseksi työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä 19 615 euroa 65 senttiä korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 9.1.2004 alkaen. Edelleen ABB Oy velvoitetaan maksamaan korvauksesta vähennetty rahamäärä 1 353 euroa 87 senttiä työttömyysvakuutusrahastolle (Nordea 200138-483595).

Teknologiateollisuus ry ja ABB Oy velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Metallityöväen Liitto ry:n oikeudenkäyntikulut 9 064 eurolla 79 sentillä, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Kröger, H. Rautiainen, K. Rautiainen, Sulkunen ja Vuorio jäseninä. Sihteeri on ollut Aaltonen.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot:

Kauko Rautiaisen lausunto:

Valion tilaamat investointityöt olivat esitetyn selvityksen mukaan vähentyneet siinä määrin, että katson näytetyksi, että ABB Oy:n Joensuun yksikössä tarjolla ollut työ oli kokonaisuudessaan irtisanomissuojasopimuksen 10 §:ssä tarkoitetuista syistä olennaisesti ja pysyvästi vähentynyt niin, että työnantajalla on ollut sopimuksen mukaiset syyt irtisanoa A:n työsopimus.

Irtisanomissuojasopimuksen 10 §:n ja siinä viitatun työsopimuslain 7 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan työsopimusta ei saa irtisanoa, jos työntekijä on sijoitettavissa tai koulutettavissa toisiin tehtäviin saman luvun 4 §:ssä säädetyllä tavalla.

A:n irtisanomisaikana Joensuun kunnossapitoyksikköön työstökoneasentajaksi palkatun F:n työtehtävät eivät ole esitetyn selvityksen mukaan olleet kokonaisuutena sellaisia A:n koulutusta, ammattitaitoa tai kokemusta vastaavia tehtäviä, joita A olisi ollut kykenevä tekemään edes kohtuullisena pidettävän lisäkoulutuksen jälkeen.

Edellä esitetyillä perusteilla katson, että työnantajalla on ollut irtisanomissuojasopimuksen mukaiset perusteet irtisanoa A:n työsopimus, minkä vuoksi hylkään kanteen.

Kanteen tullessa hylätyksi kokonaisuudessaan velvoitan Metallityöväen Liitto ry:n korvaamaan Teknologiateollisuus ry:n oikeudenkäyntikulut 6 500 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaisine viivästyskorkoineen laskettuna kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä.

Hannu Rautiaisen lausunto:

Yhdyn Kauko Rautiaisen eriävään mielipiteeseen tarjolla olleen työn olennaisesta ja pysyvästä vähentymisestä. Sen lisäksi lausun seuraavaa:

Irtisanomissuojasopimuksen 10 §:n pöytäkirjamerkinnän mukaisesti työnantajan työn tarjoamis- ja koulutusvelvollisuus koskee ensisijaisesti samalla työssäkäyntialueella olevaa sellaista työtä, johon työntekijä voidaan tarkoituksenmukaisesti ja kohtuudella sijoittaa. Asiassa on ollut riidatonta, että Joensuun kunnossapitoyksikköön on hetimiten A:n irtisanomisen jälkeen haettu ensin työstökoneasentajaa ja myöhemmin kunnossapitoasentajaa, ja ettei irtisanomisaikana avoinna ollutta työstökoneasentajan tehtävää ollut tarjottu A:lle. Riidatonta on myös ollut, että F -niminen henkilö on 10.2.2003 palkattu yhtiön ulkopuolelta toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen työstökoneasentajaksi Joensuun kunnossapitoyksikön kenttähuoltotehtäviin. Työstökoneasentajan tehtävän on selvitetty olevan asiakkaiden luona tapahtuvaa työstökoneiden ja tuotantolinjojen korjaus-, huolto- ja muutostöitä. A oli työskennellyt yhtiön palveluksessa kunnossapitoasentajana yli 20 vuoden ajan, muttei yksittäistä kertaa lukuun ottamatta kenttähuoltotehtävissä.

Asiassa esitetyn selvityksen perusteella katson, ettei A olisi ammattitaitonsa vuoksi kyennyt suoraan tekemään kaikkia kenttähuoltoon kuuluvia töitä. Työnantaja ei kuitenkaan ole esittänyt riittävää selvitystä siitä, olisiko instrumenttiasentajan peruskoulutuksen saanut, pitkän työkokemuksen kunnossapitoasentajana omannut A ollut kohtuudella koulutettavissa työstökoneasentajan tehtäviin tai olisiko yhtiössä mahdollisesti ollut muuta A:lle tarjottavaa työtä. Esitetyn selvityksen mukaan ainakin työsuhteensa alkuaikoina työstökoneasentajaksi palkattu F oli tehnyt osittain A:n tekemiä töitä. A on myös osoittanut halukkuutensa ammatilliseen täydennyskoulutukseen. Lisäksi hän on irtisanomisensa jälkeen aktiivisesti hakenut yhtiössä tarjolla olleita työpaikkoja. Työnantaja ei siten ole näyttänyt riittävässä määrin täyttäneensä irtisanomissuojasopimuksen 10 §:n mukaista velvollisuuttaan tarjota A:lle hänen työssäkäyntialueella tarjolla ollutta työtä. Työnantaja ei ole myöskään näyttänyt täyttäneensä määräyksen mukaista kouluttamisvelvollisuuttaan. Katson, ettei työnantajalla ole tarjolla olleen työn olennaisesta ja pysyvästä vähentymisestä huolimatta ollut oikeutta irtisanoa A:n työsopimusta, koska yhtiö on irtisanomisaikana ottanut uuden työntekijän tehtäviin, joihin A olisi voinut kohtuudella olla koulutettavissa.

Edellä esitetyillä perusteilla arvioin työsopimuslain 12 luvun 2 §:n mukaiseksi kohtuulliseksi korvaukseksi kolmen kuukauden palkkaa vastaavat 5 718,96 euroa. Tästä summasta on vähennettävä enemmistön kannan mukaisesti 1.353,87 euroa. Näin olleen A:lle maksettavan korvauksen määräksi jää 4.365,09 euroa.

Jutun epäselvyydestä johtuen katson, että asianosaiset saavat kärsiä oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.