27.6.2003

Vaatimukset

Kantajat ovat vaatineet, että työtuomioistuin tuomitsee Rakennusliiton hyvityssakkoon työrauhavelvollisuuden rikkomisesta ja velvoittaa Rakennusliiton korvaamaan kantajien yhteiset oikeudenkäyntikulut laillisine viivästyskorkoineen

Perusteet

Rakennusliitto ilmoitti kantajille 18.10.2002 järjestävänsä 25.10.2002 kello 12 - 16 kaikkia Rakennusliiton solmimia sopimusaloja koskevan työnseisauksen. Lakon syyksi Rakennusliitto ilmoitti "ulkomaisen työvoiman kontrolloimattoman ja häikäilemättömän hyväksikäytön" sekä "halunsa kiinnittää huomiota valtiovallan ja työnantajajärjestöjen rooliin laittoman menon lopettamiseksi".

Asiasta käydyissä keskusteluissa Rakennusteollisuus RT:n työmarkkinaosaston johtaja ilmoitti Rakennusliiton II puheenjohtajalle työtaistelun olevan laiton ja vaati tätä ryhtymään riittäviin toimenpiteiseen työtaistelun peruuttamiseksi. Vaatimus esitettiin Rakennusliitolle myös kirjallisena.

Rakennusliiton sopimusalojen työntekijät olivat lakossa ilmoituksen mukaisesti. Lakko koski kokonaisuudessaan noin 80.000 rakennusalan työntekijää. Koko rakennusalan tuotannollisen toiminnan keskeyttäminen aiheutti rakennusalan yritykselle erittäin merkittävät tappiot, mikä on otettava huomioon hyvityssakon suuruutta määrättäessä.

Rakennusliiton ulkomaista työvoimaa vastustava työtaistelu järjestettiin ajallisesti keskelle keskusjärjestötasolla käytyjä tulopoliittisia neuvotteluja. Kantajista Rakennusteollisuus RT kuuluu jäsenenä Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliittoon ja muut kantajat puolestaan ovat Rakennusteollisuus RT:n jäseniä. Rakennusliitto on Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n jäsenliitto.

Tulopoliittisten neuvottelujen aikataulutavoite oli tiukka ja neuvottelut olivat hankalat. SAK vaati neuvottelukierroksella ulkomaisen työvoiman osalta erittäin tiukan valvonnan toteuttamista sekä lainsäädäntötasolla että työehtosopimuksiin otettavilla määräyksillä. Vaatimukset ovat pääsääntöisesti lähtöisin Rakennusliiton omalle keskusjärjestölleen asettamista neuvottelutavoitteista. Tällaisia vaatimuksia Rakennusliiton puheenjohtajat olivat esittäneet julkisesti jo keväästä 2002 alkaen ja vaatimukset kohdistuivat lähestyvään työehtosopimuskierrokseen.

Yksilöityinä vaatimuksina SAK oli esittänyt muun muassa tilaajan/pääurakoitsijan velvoittamista vastaamaan työnantajavelvoitteiden noudattamisesta, työnantajan velvoittamista asettamaan ennakolta vakuuksia työ-, sosiaali- ja verolainsäädännössä asetettujen velvollisuuksien noudattamisesta sekä työnantajan tiedotusvelvollisuuden lisäämistä ulkomaisesta työvoimasta ja siihen noudatettavista työsuhteen ehdoista. Tällaisia määräyksiä ei sisälly rakennusalan voimassa oleviin työehtosopimuksiin. Pääurakoitsijan velvoittaminen vastaamaan työnantajavelvoitteista on selkeä muutosesitys kantajien ja Rakennusliiton välillä solmittuihin ulkopuolista työvoimaa koskeviin työehtosopimuksiin (jäljempänä UTS), joissa aliurakointia koskevia asioita tällä hetkellä säännellään.

Rakennusliitto pyrki työtaistelullaan vauhdittamaan käytäviä tulopoliittisia neuvotteluja. Painostusvaikutus ei kohdistunut ainoastaan keskusjärjestöjen välisiin neuvotteluihin vaan myös rakennusalan voimassa oleviin työehtosopimuksiin ulkomaisen työvoiman osalta. Rakennusliiton vaatimukset oli kohdistettu valtiovallan ohella työnantajajärjestöille. Työtaisteluilmoituksessaan Rakennusliitto ilmoitti haluavansa kiinnittää huomiota työnantajajärjestöjen rooliin laittoman menon lopettamiseksi. Rakennusliiton tavoitteena on ollut laajentaa pääurakoitsijan vastuuta kesken sopimuskauden. Työnantajajärjestöiltä vaadittiin ulkomaista työvoimaa koskevia pikaisia ja tiukempia ohjeita jäsenyrityksille. Samoin on esitetty muutosvaatimus siitä, että yritysten on otettava ulkomainen työvoima suoraan omille palkkalistoilleen ilman aliurakointia. Vaatimukset tarkoittavat käytännössä kaikkien rakennusalan UTS-sopimusten poistamista kesken sopimuskauden. Vaatimuksia on tehostettu työrauhavelvoitteen vastaisella työtaistelutoimenpiteellä.

Rakennusliitto ja kantajina olevat liitot ovat vuoden 2002 aikana useissa eri tilanteissa käsitelleet ulkomaista työvoimaa koskevia kysymyksiä. Keväällä 2002 aiheesta järjestettiin liitojen yhteinen seminaari, jossa hyvin yksimielisesti todettiin pääurakoitsijan alihankinnan ketjutustilanteissa olevan vastuussa ainoastaan omasta aliurakoitsijastaan. Lisäksi yhteisesti todettiin kaikkien osapuolten taholta viranomaisvalvonnan korostunut merkitys sekä ulkomaisen työvoiman työlupien että itse työnteon valvonnassa.

Tulopoliittisissa neuvotteluissa esitettyjen radikaalien vaatimusten tukemien laittomalla työtaistelulla osoittaa Rakennusliiton pyrkimyksen painostaa työnantajapuolta suostumaan toissijaisesti vähemmän radikaaleihin toimialakohtaisiin työehtosopimusmuutoksiin.

Vastaus kannevaatimuksiin

Rakennusliitto on kiistänyt kanteen, vaatinut sen hylkäämistä ja kantajien velvoittamista yhteisvastuullisesti korvaamaan oikeudenkäyntikulut laillisine viivästyskorkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Rakennusliitto halusi mielenosoituslakollaan 25.10.2002 kiinnittää eri tahojen huomiota lisääntyvään laittomuuteen ulkomaalaisten työntekijöiden työsuhteiden ehdoissa. Ulkomaalaisten työntekijöiden työsuhteiden ehtojen valvontaa ei ole järjestetty.

Rakennusliitto on viimeisen vuoden aikana esitellyt erilaisia keinoja ulkomaalaisten työntekijöiden työehtojen valvonnan tehostamiseksi. Rakennusliitto ei ole kuitenkaan missään vaiheessa esittänyt konkreettista vaatimusta työnantajapuolelle työehtosopimusmääräysten muuttamiseksi. Muutosesityksiä ei ole myöskään tehty marraskuussa 2002 käytyjen työehtosopimusneuvottelujen yhteydessä eikä sen jälkeen.

Rakennusliiton julkisesti esitetty ja perusteltu mielipide ei ole työnantajaliittoon kohdistettu työehtosopimuksen muutosesitys. Rakennusliitto ei ole myöskään esittänyt, että aliurakointi rakennusalalla tulisi kieltää. Vaatimus olisi nykyoloissa perusteeton ja rakennusteknisesti mahdoton. Pätevää kieltoa ei edes voitaisi sopia työehtosopimuksella. EU-jäsenvaltiona Suomessa ei voida toteuttaa ulkomaisiin yrityksiin kohdistuvaa syrjivää aliurakointikieltoa. Koska aliurakointiketjuissa syntyvien väärinkäytösten selvittäminen ja ehkäiseminen on vaikeaa, järkevintä olisi, että suomalaiset yritykset ottaisivat ulkomaalaiset työntekijät omille palkkalistoilleen.

Rakennusliiton mielipiteen esittäminen mielenosoituslakon yhteydessä oli suunnattu valtiovallalle eikä se tehnyt mielenosoituksesta työehtosopimuslain 8 §:n tarkoittamaa työehtosopimukseen kohdistuvaa työtaistelua. Työtaistelulla ei ole painostettu työnantajapuolta mihinkään konkreettiseen ratkaisuun.

Oikeuskäytännössä keskusjärjestötasolla käytävien tulopoliittisten neuvottelujen aikana järjestetty yksittäisen liiton mielenilmaisua ei ole katsottu työehtosopimuslain 8 §:n vastaiseksi sillä perusteella, että mielenilmaisulla pyritään vaikuttamaan tulopoliittiseen kokonaisratkaisuun. Keskusjärjestöjen tekemä tulopoliittinen ratkaisu ei ole työehtosopimus, jolla olisi itsenäistä sitovuutta. Kysymyksessä on raamiratkaisu, joka voidaan ottaa joko kokonaan tai osittain mukaan liittojen solmimiin työehtosopimuksiin. Keskusjärjestöjen solmima sopimus, puhumattakaan sopimusneuvotteluista, ei ole tae sille, että ratkaisu myöhemmin syntyy tai että jokin yksittäinen toimiala sopii tupo-sopimuksen sisältyväksi omaan työehtosopimukseensa.

Rakennusliitto on solminut työehtosopimuksia myös muiden kuin kantajina olevien liittojen kanssa. Useissa työnantajaliitoissa ja vielä useammissa yrityksissä on ymmärretty, että Rakennusliitto ei ole pyrkinyt mielenilmaisullaan painostamaan työnantajajärjestöjä työehtosopimusmuutoksiin, vaan on halunnut herättää yhteiskunnan huomion epäkohtiin.

Perustuslain 2 luvun 12 § takaa oikeuden mielipiteen ilmaisemiseen ja sen 13 § oikeuttaa mielenosoituksen järjestämiseen. Lakko on perustuslain tarkoittama mielenilmaus. Perustuslain takaaman mielipiteenilmaus- ja mielenosoitusoikeuden rajoittamiseen voidaan ryhtyä vain nimenomaisella lainsäädännöllä. Perusoikeutta rajoittavia lakeja on tulkittava ahtaasti niiden tarkoituksen mukaisesti. Lakiin perustumaton lakko-oikeuden rajoitus on vastoin Suomea velvoittavia kansainvälisiä sitoumuksia.

Käsittelyratkaisu

Rakennustuoteteollisuus RTT ry on pääkäsittelyssä vaatinut, että myös se todetaan asiassa kantajaksi. Haastehakemuksesta oli puuttunut Rakennustuoteteollisuus RTT kantajana tahattoman erhekirjoituksen vuoksi. Osoituksena siitä, että järjestö oli erehdyksessä jäänyt kirjaamatta haastehakemukseen kantajaksi oli se, että haasteasiakirjoihin oli kuitenkin liitetty Rakennustuoteteollisuus RTT:n ja Rakennusliiton välinen työehtosopimus, johon työtaistelu myös oli kohdistunut.

Työtuomioistuin esitetyn vaatimuksen johdosta toteaa, että kannetta on ajettu Rakennusteollisuus RT:n ja sen jäsenjärjestöjen Kattoliiton, Lattian- ja seinänpäällysteliiton, Suomen Maalarimestariliiton, Suomen Maarakentajien Keskusliiton ja Teollisuuden Maaurakoitsijoiden nimissä. Esitetyn selvityksen mukaan Rakennustuoteteollisuus RTT:n toiminnat on yhdistetty nykyiseen Rakennusteollisuus RT:hen, mutta se on yhdistyksenä edelleen olemassa ja työehtosopimukset on allekirjoitettu vielä sen nimissä. Tässä tilanteessa ja kun Rakennusteollisuus RT on yksi kantajista, Rakennustuoteteollisuus RTT:n puuttuminen kantajien joukosta ei ole ollut ilman muuta todettavissa erehdykseksi kanteen liitteenä olevista asiakirjoista. Kun asian suullisessakaan valmistelussa Rakennustuoteteollisuus RTT:n asemaan ei ole kiinnitetty huomiota ja kun sen järjestöllinen asema on selkeästi erilainen kuin muilla Rakennusteollisuus RT:n jäsenjärjestöillä, sen jättämistä pois haastehakemuksen allekirjoittajien joukosta ei voida siinäkään tapauksessa, että se mahdollisesti on tapahtunut erehdyksessä, pitää sellaisena kirjoitusvirheenä, joka olisi pääkäsittelyssä tehdyn vaatimuksen perusteella korjattavissa.

Työtuomioistuin on kuitenkin tutkinut Rakennustuoteteollisuus RTT:n vaatimuksen oikeudenkäymiskaaren 18 luvun 9 §:n mukaisena hakemuksena osallistua kantajien puolella väliintulijana oikeudenkäyntiin. Rakennustuoteteollisuus RTT:llä on ollut samanlainen oikeudellinen tarve kuin muillakin Rakennusteollisuus RT:n jäsenjärjestöillä saattaa asia työtuomioistuimen ratkaistavaksi. Annettavan tuomion oikeusvoima ulottuu myös tähän järjestöön samalla tavalla kuin jos se itse olisi ollut kantajana. Tämän vuoksi ja koska vireillä oleva asia siten koskee myös Rakennustuoteteollisuus RTT:n oikeutta, työtuomioistuin oikeudenkäymiskaaren 18 luvun 8 §:n nojalla hyväksyy Rakennustuoteteollisuus RTT:lle oikeudenkäymiskaaren 18 luvun 10 §:n mukaisen väliintulijan aseman.

Pääasiaratkaisun perustelut

Työtaistelutoimenpiteet

Rakennusliitto on muiden ohella kantajajärjestöille toimittamallaan 18.10.2002 päivätyllä "Ennakkoilmoitus mielenosoituksesta" otsikoidulla kirjeellään ilmoittanut järjestävänsä 25.10.2002 kello 12 ja 16 välisenä aikana kaikkia Rakennusliiton solmimia sopimusaloja koskevana mielenosoituksena työnseisauksen. Ilmoituksen mukaan mielenosoituksella on haluttu esittää vastalause "ulkomaisen työvoiman kontrolloimattomalle ja häikäilemättömälle hyväksikäytölle". Edelleen ilmoituksen mukaan mielenosoituksella on haluttu "myös kiinnittää huomiota valtiovallan ja työnantajajärjestöjen rooliin laittoman menon lopettamiseksi".

Työnseisaus on toteutettu ilmoituksen mukaisesti. Siihen on osallistunut arviolta 80.000 rakennusalan työntekijää.

Työtaistelun kohdistuminen työehtosopimukseen

Kanteen mukaan työtaistelu on kohdistunut ensinnäkin välillisesti kantajaliittojen ja Rakennusliiton välisiin työehtosopimuksiin sitä kautta, että Rakennusliitto on pyrkinyt painostamaan työnantajapuolta hyväksymään meneillään olleissa tulopoliittisissa neuvotteluissa keskusjärjestönsä SAK:n ajamat, Rakennusliiton tavoitteiden mukaiset muutokset ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevaan sopimukseen, minkä kautta ne olisivat siirtyneet tai heijastuneet alakohtaisiin sopimuksiin. Toisaalta työtaistelun on katsottu kohdistuneen välittömästi kantajaliittojen solmimiin alakohtaisiin työehtosopimuksiin sen vuoksi, että Rakennusliitto on vaatinut tilaajan tai pääurakoitsijan vastuun laajentamista, aliurakoinnin käytön rajoittamista ja työnantajajärjestöiltä pikaisia ja entistä tiukempia ohjeita jäsenyrityksilleen.

SAK on kanteessa kerrotuin tavoin pyrkinyt tulopoliittista sopimusta koskeneissa neuvotteluissa ulkomaalaisten työehtojen valvonnan tehostamiseen. Se on 23.9.2002 esittänyt seuraavat kanteen perusteena olevat sopimustavoitteet:

II Työelämän muutosturvallisuuden vahvistaminen
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
4. Työelämän yhteistyön ja paikallisen sopimisen kehittäminen
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
4.6 Ulkomaalaisten työehtojen valvonta

Ulkomaalaisen Suomessa tehtävässä työssä turvataan kotimaisen työlainsäädännön ja työehtosopimusten noudattaminen. Vähimmäistyöehdot ja niiden toteutumisen tehokas valvonta turvataan lisäämällä liittojen (mm. ammattiliiton kanneoikeus) ja viranomaisten valtuuksia työehtovalvonnassa.

Ennakkovalvonnan muotona on toteutettava muun muassa tilaajan/pääurakoitsijan vastuu työnantajavelvoitteiden noudattamisesta. On toteutettava myös työnantajan velvollisuus asettaa vakuus työ-, sosiaali- ja verolainsäädännön mukaisista velvollisuuksista.

Työlupaehtojen noudattamisen valvontaa tehostetaan. Rikkomusten seuraamukset mitoitetaan ennalta ehkäiseviksi. Työnantajien tiedotusvelvollisuutta ulkomaalaisesta työvoimasta ja siihen noudatettavista työsuhteen ehdoista lisätään. Työnantajalle asetetaan näyttövelvollisuus siitä, että työntekijän saatavat on suoritettu suomalaisten työehtojen mukaisesti. Työehtosopimuksen tason alittavien palkkojen maksaminen tehdään rangaistavaksi.

4.7. Valvontaviranomaisten toiminta ja resurssit

Valvontaviranomaisten organisointia ja toimintaa kehitetään ja resurssit turvataan niin, että ne pystyvät vastaamaan ulkomaalaisen työvoiman työehtojen valvonnan haasteisiin.

Samat tavoitteet on samansanaisesti kirjattu myös tavoiteasiakirjan jaksoon IV Tuloratkaisuun liittyvät valtiovallan toimenpiteet.

SAK:n tavoitteet, jotka sinänsä ovat kysymyksessä olevilta osin vastanneet myös Rakennusliiton tavoitteita, on edellä todetuin tavoin kohdistettu valtiovaltaan ja niiden toteuttamiseksi on edellytetty toimenpiteitä valtiovallan taholta. Kuvattujen tavoitteiden toteuttaminen työehtosopimuksin ilman lainsäädäntötoimenpiteitä ei ilmeisesti olisi ollut mahdollistakaan. Mitään muutosesityksiä keskusjärjestöjen väliseen ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevaan sopimukseen ei ole näytetty esitetyn. Asiassa ei ole myöskään esitetty selvitystä keskusjärjestöjen välisistä neuvotteluista. Näin ollen myöskään Rakennusliiton työnseisaus siltä osin kuin sillä on pyritty vaikuttamaan meneillään olleisiin tulopoliittisiin neuvotteluihin, ei ole painostustoimenpiteenä kohdistunut alakohtaisiin työehtosopimuksiin kanteessa väitetyllä tavalla.

. Kantajat ovat katsoneet tarkoituksen vaikuttaa suoraan alakohtaisissa työehtosopimuksissa sovittuihin asioihin käyneen ilmi erityisesti Rakennusliiton lakon johdosta pitämässä tiedotustilaisuudessa. Tuolloin tiedotusvälineiden edustajille jaetussa Rakennusliiton II puheenjohtajan 22.10.2002 päivätyssä muistiossa on lausuttu muun ohella seuraavaa:

"Emme liittona hyväksy ulkomaisten työntekijöiden alistamista ja heidän hyväksikäyttöään palkkadumppauksen välineenä.

Laillisen menon takaamiseksi ulkomaisen työvoiman käytölle tarvitaan mm. seuraavia toimenpiteitä:

Alan työnantajajärjestöiltä pikaisia ja tiukempia ohjeita jäsenyrityksilleen.

Tilaajan, pääurakoitsijan tai vastaavan ulkomaista työvoimaa käyttävän tahon valvovan omalta osaltaan tonteillaan noudatettavaa lainsäädäntöä ja työehtosopimuksia kaikkien työntekijöiden osalta.

Jos työvoimaa tarvitaan ulkomailta, yritysten tulee ottaa sitä omille kirjoilleen eikä ketjuttaa sitä niin kauaksi, ettei kenelläkään ole minkäänlaista vastuuta noudatettavista työehdoista."

Rakennusliiton II puheenjohtaja A on työtuomioistuimessa kuultuna kertonut, että hän oli edellä mainitussa muistiossa tarkoittanut työnantajajärjestöjen ohjeilla samankaltaista menettelyä, jota oli noudatettu kotimaisen harmaan työvoiman osalta. Liitossa on nähty, että ulkomaisen työvoiman tulo on osa harmaata taloutta. Työnantajaliiton ohjeilla on jonkin verran voitu vähentää kotimaisen harmaan työvoiman käyttöä ja tämän vuoksi ohjeiden antamista esitettiin myös ulkomaisen työvoiman osalta. Samassa tarkoituksessa haluttiin korostaa pääurakoitsijan vastuuta. Mitä pitemmälle töitä ketjutetaan, sitä vaikeampaa on valvoa työehtojen noudattamista. Liiton kannalta olisi keskeistä kehittää lainsäädäntöä niin, että tilaajan vastuu kasvaisi. A on edelleen kertonut, että muistio laadittiin lehdistötilaisuuteen, jossa käytiin läpi ongelman suuruutta ja tapoja, miten siihen voitaisiin puuttua jo ennen mahdollisia lainsäädäntötoimia.

Lakon järjestämiseen johtaneista syistä ja mielenosoituslakon tavoitteista on lisäksi kuultu Rakennusliiton edunvalvontaosaston apulaisosastopäällikköä B:tä. Lakon painostusvaikutuksesta ja työehtosopimukseen kohdistumisesta on kuultu Rakennusteollisuus RT:n työmarkkinaosaston johtajaa C:tä.

B:n mukaan mielenosoitustyötaistelulla haluttiin ulkomaiseen työvoimaan liittyvät ongelmat julkisuuteen, koska esille oli tullut useita selviä alipalkkatapauksia, pimeän työvoiman käyttöä ja matkustusmääräysten rikkomista. Mielenosoitus oli suunnattu julkisuudelle ja poliittista tahoa kohtaan. Mielenosoituslakolla ei kuitenkaan pyritty työehtosopimusten muutoksiin, koska asiasta oli jo säännökset ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevassa sopimuksessa. Työnantajajärjestöjen huomiota haluttiin kiinnittää asian moraaliseen puoleen. Työehtosopimusta koskevia muutosesityksiä ei tehty ennen lakkoa eikä sen jälkeen.

C:n mukaan työnantajaliitto oli itsekin valmis antamaan ohjeita siitä, mitä pitää ottaa huomioon, kun ulkolaisia otetaan töihin. Rakennusliiton vaatimusten mukaisten ohjeiden ymmärrettiin olevan pidemmälle meneviä ja samoin tilaajan vastuun olevan laajemman kuin ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskeva sopimus edellyttää. Näin ollen vaatimusten toteuttaminen olisi edellyttänyt uusien elementtien ottamista mainittuun sopimukseen ja Rakennusliiton lakko koettiin painostukseksi näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Hiukan yllättäen Rakennusliitto ei työehtosopimusneuvottelujen yhteydessä ollut kuitenkaan esittänyt vastaavia vaatimuksia. Osapuolet olivat vuosien mittaan käyneet keskustelua aliurakoinnista ja siihen liittyvistä ongelmista. C:n mukaan tilaajan vastuuta oli laajennettu 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa. Sen jälkeen asiaan liittyviä vaatimuksia ei ollut esitetty.

Esitetyn selvityksen johdosta työtuomioistuin toteaa, että A:n muistiossa on esitetty osaksi samoja tavoitteita, joita SAK oli esittänyt tulopoliittisissa neuvotteluissa. Niiden on edellä todetuilla perusteilla katsottava kohdistuneen valtiovaltaan. Työnantajajärjestöt eivät työtuomioistuimen mielestä ole voineet perustellusti ymmärtää työehtosopimustavoitteeksi myöskään yleisessä muodossa esitettyä vaatimusta työnantajajärjestöjen entistä tiukemmista ohjeista. Rakennusliitto ei ollut ennen työtaistelun toimeenpanemista esittänyt työnantajajärjestöille ulkomaisen työvoiman käyttöä koskeviin sopimusmääräyksiin liittyviä vaatimuksia. Tällaisia tai muitakaan muistiossa esitettyjä asioita ei vaadittu myöskään tulopoliittisia neuvotteluja seuranneissa liittokohtaisissa työehtosopimusneuvotteluissa, joita on käyty Rakennusliiton ja kantajajärjestöjen välillä. Tämä työtuomioistuimen mielestä tukee Rakennusliiton väitettä siitä, että työnseisauksella ei ole ajettu työehtosopimustavoitteita, vaan että kysymys on ollut poliittisluonteisesta mielenosoituksesta, jolla on pyritty vaikuttamaan paitsi valtiovaltaan myös asenteisiin ulkomaisen työvoiman käyttöä kohtaan.

Edellä todetuilla perusteilla työtuomioistuin katsoo näyttämättä jääneen, että Rakennusliiton työnseisaus olisi työtaistelutoimenpiteenä kohdistunut Rakennusliittoa sitovien työehtosopimusten määräyksiin.

Hyvityssakkovaatimus

Rakennusliiton toimeenpanema työtaistelu ei edellä todetun mukaisesti ole kohdistunut kantajajärjestöjen ja Rakennusliiton välisiin työehtosopimuksiin. Rakennusliitto ei siten ole työnseisauksen toimeen pannessaan rikkonut työrauhavelvollisuuttaan, joten esitetty hyvityssakkovaatimus on perusteeton.

Oikeudenkäyntikulut

Kantajajärjestöt ovat jutun hävitessään velvollisia työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n mukaan korvaamaan Rakennusliiton oikeudenkäyntikulut. Niiden määrä on jätetty oikeuden harkintaan. Ottaen huomioon asian laatu ja sen ajamisen edellyttämät toimenpiteet kohtuullinen korvauksen määrä on 600 euroa.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Rakennusteollisuus RT, Kattoliitto, Lattian- ja seinänpäällysteliitto, Suomen Maalarimestariliitto, Suomen Maarakentajien Keskusliitto ja Teollisuuden Maaurakoitsijat velvoitetaan korvaamaan yhteisvastuullisesti Rakennusliiton oikeudenkäyntikulut 600 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut tuomion antamisesta.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Kröger, H. Rautiainen, Virtanen, Sulkunen ja Palomäki jäseninä. Sihteeri on ollut Hotti.

Tuomio on yksimielinen.