31.8.2001

Vaatimukset

Palvelualojen ammattiliitto PAM on vaatinut työtuomioistuinta

vahvistamaan, että Kuusamosta oleva A on työskennellyt majoitus- ja ravitsemisalan työntekijöiden työehtosopimuksen 3 §:n tarkoittamalla tavalla työsopimussuhteessa Ravintola Fiona Ky:n palveluksessa muun muassa vuosina 1996 - 2000,

vahvistamaan, että Ravintola Fiona Ky ja sen vastuunalaiset yhtiömiehet Raija ja Seppo Angle ovat velvollisia suorittamaan A:lle sairausajan palkkaa työehtosopimuksen perusteella ajalta 24.1. - 3.2.2000 yhteensä kuudelta A:n työvuorolistan mukaiselta työpäivältä ja tälle saatavalle korkoa 3.2.2000 lukien,

velvoittamaan Ravintola Fiona Ky:n ja sen vastuunalaiset yhtiömiehet Raija ja Seppo Anglen yhteisvastuullisesti suorittamaan A:lle

majoitus- ja ravitsemisalan työehtosopimuksen 15 §:n perusteella vuosilomapalkkaa vuodelta 1997 yhteensä 4 786 markkaa 10 penniä sekä lomaltapaluurahaa puolet edellä mainitusta summasta eli 2 393 markkaa 5 penniä, molemmat edellä mainitut määrät korkolain 4 §:n 3 momentin mukaisine korkoineen laskettuna 1.10.1998 lukien,

vuosilomapalkkaa vuodelta 1998 yhteensä 6 270 markkaa sekä lomaltapaluurahana puolet edellä mainitusta summasta eli 3 135 markkaa, molemmat edellä mainitut määrät korkolain 4 §:n 3 momentin mukaisine korkoineen laskettuna 1.10.1999 lukien, ja

vuosilomakorvausta vuodelta 1999 yhteensä 7 894 markkaa 70 penniä korkolain 4 §:n 3 momentin mukaisine korkoineen laskettuna 1.5.2000 lukien,

tuomitsemaan Ravintola Fiona Ky:n ja sen vastuunalaiset yhtiömiehet Raija ja Seppo Anglen työehtosopimuslain 7 §:n nojalla maksamaan kantajayhdistykselle hyvityssakkoa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta, ja

velvoittamaan vastaajat yhteisvastuullisesti korvaamaan kantajayhdistyksen oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perusteet

A työskenteli Ravintola Fiona Ky:n palveluksessa toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa vahtimestarina. Hänen työsuhteensa samoissa ravintolatiloissa alkoi vuonna 1993, jolloin A työskenteli Chanel Ky -nimisen yhtiön palveluksessa. Yhtiön jouduttua konkurssiin A siirtyi toimintaa jatkaneen Ravintola Fiona Ky:n palvelukseen vuonna 1996.

A työskenteli Ravintola Fiona Ky:n palveluksessa palvelurahapalkkaisena vahtimestarina. Hän sai lähes kaikki tulonsa vaatemaksuina. Toisaalta kun A työskenteli muulloin kuin perjantaina tai lauantaina, maksoi työnantaja A:lle peruspalkkana 100 markkaa illassa.

A:n tehtäviin kuuluivat vahtimestarin työtehtävät sekä lisäksi muun muassa lasien ja tuoppien kerääminen ravintolasalin puolelta, wc:n siivous, portaiden lakaisu sekä talvisin pihan puhdistaminen lumesta. Työnantajan edustajat antoivat työmääräyksiä edellä mainituista työtehtävistä.

A joutui työkyvyttömyyden vuoksi sairauslomalle 24.1. - 3.2.2000. Kun A vaati työnantajaa suorittamaan mainitulta sairausjaksolta sairausajan palkkaa, kieltäytyi työnantaja sitä maksamasta. Työnantajan käsityksen mukaan A ei ollut työsuhteessa työnantajaan, vaan itsenäinen yrittäjä.

Kun työnantaja kieltäytyi suorittamasta sairausajan palkkaa, ryhtyi se myös painostustoimiin A:ta kohtaan, mikä johti lopulta työsopimuksen päättymiseen. A kääntyi riita-asiassaan Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL:n Oulun piiritoimiston piiritoimitsijan puoleen. Asian riitauttamisen jälkeen työnantaja ryhtyi toimenpiteisiin, jotka johtivat siihen, että A:lle ei annettu riittävästi työvuoroja ja lopulta A:n työsopimus päätettiin.

A:n ja kommandiittiyhtiön välillä oli ollut voimassa työsopimussuhde. A oli työskennellyt yrityksen palveluksessa palvelurahapalkkaisena työntekijänä. Majoitus- ja ravitsemisalan työehtosopimus tunsi tämän palkkausmuodon eli käytännössä oli täysin mahdollista ja erittäin yleistäkin, että eteisvahtimestari työskenteli pelkästään asiakkailta saatujen eteisrahojen antamilla tuloilla. Vahtimestari oli tällöin työsuhteessa siihen työnantajaan, joka harjoitti liiketoimintaa kyseessä olevissa toimitiloissa, joihin eteinenkin kuului. Työnantaja oli tällöin velvollinen sekä lain että työehtosopimuksen perusteella suorittamaan työntekijälle esimerkiksi vuosilomapalkkaa, lomarahaa, Z-päiväkorvauksia ja sairaustapauksissa sairausajan palkkaa.

A:lla oli oikeus vuosilomapalkkaan, -korvaukseen ja lomaltapaluurahaan, koska hän oli työskennellyt työsopimussuhteessa Ravintola Fiona Ky:hyn ja ansainnut työsuhteensa aikana vuosilomaa. A:n lomakorvausvaatimus oli laskettu prosenttiperusteisesti, koska hän oli työskennellyt yrityksen palveluksessa keskimäärin alle 14 päivää, mutta vähintään 35 tuntia kuukaudessa.

Ravintola Fiona Ky oli selkeästi rikkonut työehtosopimuksen määräyksiä ja sen menettelyn teki erityisen moitittavaksi se, että A:lle ei ollut suoritettu lainkaan vuosilomapalkkaa tai -korvausta, jonka maksuvelvollisuus perustui paitsi työehtosopimukseen myös vuosilomalakiin, joka oli korostetusti työntekijän suojaksi säädettyä lainsäädäntöä.

Vastaus kannevaatimuksiin

Vastaajat ovat kiistäneet kanteen, vaatineet sen hylkäämistä ja kantajan velvoittamista korvamaan vastaajapuolen oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Ryhtyessään harjoittamaan ravintolatoimintaa Raija ja Seppo Angle ottivat vahtimestariasioiden hoitamiseksi yhteyttä B -nimiseen vahtimestariin, jonka yhteystiedot he saivat palkkaamiltaan tarjoilijoilta. Anglet sopivat B:n kanssa, että B kokoaa vahtimestarit ravintolaan ja että vahtimestaritoiminta hoidetaan samoin kuin aikaisemmin Chanel Ky:n harjoittaessa ravintolatoimintaa kiinteistössä eli että vahtimestarit toimivat itsenäisinä yrittäjinä. Anglet tarkistivat vielä noudatetun menettelyn kirjanpitäjältään, joka oli toiminut myös Chanel Ky:n kirjanpitäjänä.

Raija ja Seppo Angle luonnollisesti määräsivät ravintolan aukioloajat. Sen lisäksi B:n kanssa sovittiin, että viikolla ravintolassa on yksi vahtimestari sekä viikonloppuna kolme vahtimestaria. Anglet eivät millään muulla tavalla puuttuneet vahtimestaritoiminnan käytännön järjestämiseen. Anglet eivät puuttuneet siihen, kuka vahtimestareista on milloinkin työssä. He eivät laatineet työvuorolistoja vaan vahtimestarit itse keskuudessaan sopivat työvuoroista. Mikäli joku vahtimestareista oli sairastunut tai muuten estynyt työnteosta, vahtimestarit eivät edes ilmoittaneet siitä Angleille vaan keskenään järjestivät tilalle sijaisen.

Työtehtävien osalta Anglet edellyttivät vahtimestareiden huolehtivan järjestyksen valvonnasta ravintolassa sekä eteispalveluista. Nämä työtehtävät kuuluvat alalla normaalistikin vahtimestareiden toimenkuvaan. Edellä mainittujen tehtävien lisäksi Ravintola Fionassa toimineet vahtimestarit keräilivät tyhjiä laseja ravintolapöydistä, valvoivat miesten wc:n siisteyttä keräämällä lattialle tai pesualtaisiin heitetyt käsipyyhkeet roskakoreihin sekä keräsivät pihalle heitetyt suurimmat irtoroskat ja tyhjät pullot. Aloitteen edellä mainittujen työtehtävien tekemisestä teki kaksi ravintolan tarjoilijaa. Ajatuksena oli tehostaa järjestyksen valvomista ravintolassa. A:ta lukuun ottamatta muut vahtimestarit suostuivatkin tarjoilijoiden ehdotukseen.

Vahtimestarit saivat palkkioksi vahtimestaritoiminnan hoitamisesta palvelurahaa. Sen suuruus oli viikonloppuisin 5 markkaa asiakkaalta ja keskellä viikkoa 10 markkaa asiakkaalta. Palvelurahan suuruus määräytyi vahtimestareiden aloitteesta ja B ilmoitti sen Angleille. Palvelurahojen lisäksi vahtimestareille oli sovitun mukaisesti kuulunut viikonloppuisin yhteensä 300 markan osuus pääsylipputuloista iltaa kohti. Keskellä viikkoa vahtimestarit ovat saaneet 100 markkaa palkkiota illalta. Vahtimestarit olivat itse huolehtineet palkkion ja palvelurahan jakamisesta keskuudessaan. Anglet eivät edes tienneet palvelurahojen määrää, koska niitä ei heille tilitetty.

Vahtimestareiden kanssa oli Ravintola Fiona Ky:n toiminnan alkaessa yhteisesti sovittu, että he huolehtivat itse verojen sekä muiden lakisääteisten maksujen suorittamisesta. Tämä oli ollut käytäntö myös heidän toimiessaan vahtimestareina Chanel Ky:ssä. Kysymys ei ollut siten tilanteesta, jossa olisi esimerkiksi muutettu voimassa olevat työsuhteet yrittäjäsuhteisiksi, vaan kysymyksessä oli ollut vallitsevan käytännön jatkaminen. Vahtimestarit eivät olleet työskennelleet työsuhteessa Chanel Ky:hyn tai sen konkurssipesään, eivätkä myöskään Ravintola Fiona Ky:hyn. Vahtimestareista ainakin B ja C olivat saaneet ennakkoperintärekisterinumeron.

Anglet olivat tarjonneet kaikille vahtimestareille mahdollisuutta solmia työsopimus ja saada työehtosopimuksen mukaista tuntipalkkaa. A ei ollut kuitenkaan tätä halunnut, vaan oli omasta vapaasta tahdostaan valinnut toiminnan itsenäisenä yrittäjänä.

Ravintola Fiona Ky:n toiminnan aikana A oli ollut sairaana myös ennen kanteessa mainittua ajankohtaa. Hän ei ollut kuitenkaan esittänyt mitään vaatimuksia Ravintola Fiona Ky:lle tai Raija ja Seppo Anglelle. A oli ollut myös lomalla, mutta hän ei ollut esittänyt mitään vaatimuksia vuosilomakorvauksista. Tämä osoitti A:n mieltäneen toimivansa yrittäjäsuhteessa Ravintola Fiona Ky:hyn. A oli myös sairastuttuaan 24.1.2000 ilmoittanut sairastumisestaan vuorossa olleelle vahtimestarille, eikä lainkaan Ravintola Fiona Ky:lle.

Työsuhteen perustunnusmerkit ovat sopimus, työn tekeminen toiselle, vastikkeellisuus sekä johdon ja valvonnan alaisuus. Työsuhteelle on myös ominaista, että työntekijä on nimenomaan henkilökohtaisesti sitoutunut tekemään sovittua työtä.

Anglet olivat sopineet B:n kanssa vahtimestaritoiminnan järjestämisestä Ravintola Fiona Ky:ssä. B oli valinnut vahtimestarit tehtävää suorittamaan. Ravintola Fiona Ky:n ja A:n välillä ei ollut sopimussuhdetta. A:lle oli pari kertaa tarjottu mahdollisuutta solmia työsopimus, viimeksi syksyllä 1999. A ei ollut kuitenkaan halunnut solmia työsopimusta vaan oli halunnut toimia yrittäjänä.

A:n työn tulos, ennen kaikkea taloudellinen tulos, oli tullut yksinomaan A:lle ja muille vahtimestareille pääasiallisesti palvelurahoina, joista Ravintola Fiona Ky:lle ei ollut sovittu tilitettävän mitään. Vahtimestarit olivat itse määrittäneet jopa palvelurahan suuruuden. Ravintola Fiona Ky oli saanut työn tuloksen vain siinä mielessä hyväkseen, että sen asiakkaat olivat saaneet vahtimestaritoimintaan yleensäkin sisältyvän palvelun järjestyksenpitoineen. Työn tuloksenkaan perusteella A:n ei voitu katsoa työskennelleen työsuhteessa.

Ravintola Fiona Ky tai Raija ja Seppo Anglelella ei ollut oikeutta johtaa tai valvoa vahtimestareiden työtä. Ravintola Fiona Ky ei ollut käyttänyt direktio-oikeutta puuttumalla vahtimestareiden valintaan. Ravintolan taholta oli ainoastaan edellytetty tiettyä ja riittävää määrää vahtimestareita silloin kun siihen oli tarvetta. Tätä ei voitu katsoa direktio-oikeuden käyttämiseksi. Lasien kerääminen pöydästä ravintolasalissa tapahtuvan järjestyksen valvonnan yhteydessä tai siisteyden valvominen vahtimestareiden toimesta ei ollut alalla poikkeuksellista. Vahtimestareita ei ollut velvoitettu näihin töihin direktio-oikeuden nojalla.

Ravintola Fiona Ky ei ollut sopiessaan vahtimestaritoimintojen järjestämisestä B:n kanssa edellyttänyt, että kukaan vahtimestarista sitoutuisi henkilökohtaisesti tekemään sovittua työtä. Yhtiö oli ainoastaan edellyttänyt, että B huolehtii vahtimestaritoimintojen järjestämisestä ravintolan aukioloaikoina siten, että vahtimestareita on riittävästi. Yhtiö ei ollut edellyttänyt nimenomaisesti A:n henkilökohtaista sitoutumista vahtimestarin tehtäviin eikä A ollut myöskään sitoutunut henkilökohtaisesti yhtiöön nähden hoitamaan vahtimestarin tehtäviä. Vahtimestareista ainakin B ja D olivat toimineet muun muassa Kuusamotalon vahtimestareina Ravintola Fiona Ky:n töiden lisäksi.

Edellä mainittu huomioon ottaen on selvää, että työsuhteelta edellytettävät perustunnusmerkit eivät täyttyneet, joten A ei ole ollut työsuhteessa Ravintola Fiona Ky:hyn. Näin ollen vahvistusvaatimus sairausajan palkasta viivästyskorkoineen oli perusteeton. Samasta syystä A:lla ei ollut oikeutta myöskään vuosilomapalkkaan eikä lomaltapaluurahaan. Vaaditut määrät olivat sinänsä oikeat.

Ravintola Fiona Ky ei ollut rikkonut työehtosopimuksen määräyksiä työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Samoin vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta oli perusteeton.

Perustelut

Erimielisyys

A on työskennellyt Ravintola Fionan eteisvahtimestarina syksystä 1996 6.3.2000 saakka. A oli sairaana 24.1. - 3.2.2000. Tämän johdosta A on vaatinut Ravintola Fiona Ky:ltä majoitus- ja ravitsemisalan työehtosopimuksen nojalla palkkaa sairausajalta. Yhtiö on kieltäytynyt sairausajan palkkaa maksamasta katsoen, että A on vahtimestarina toimiessaan ollut itsenäisen yrittäjän asemassa, eikä hänellä sen vuoksi ole oikeutta vaatimaansa palkkaan. Kanteessa on lisäksi mainitun työehtosopimuksen nojalla vaadittu maksamatta jäänyttä vuosilomapalkkaa ja lomaltapaluurahaa vuosilta 1997 ja 1998 sekä vuosilomakorvausta vuodelta 1999. Vaatimusten määrät on myönnetty oikeiksi.

Erimielisyydessä on siten kysymys siitä, onko A edellä mainittuna aikana ollut työsopimussuhteessa Ravintola Fiona Ky:hyn, jolloin hänellä olisi oikeus vaatimiinsa suorituksiin, vai onko hän vahtimestarina toimiessaan ollut itsenäisen yrittäjän asemassa.

Vahtimestaripalvelujen järjestely Ravintola Fiona Ky:ssä

Työtuomioistuimessa on kuultu vahtimestaripalvelujen järjestelyistä A:ta itseään sekä liikkeenharjoittajia Raija Anglea ja Seppo Anglea sekä lisäksi aluetoimitsija E:tä, lakimies F:ää, vanhempaa rajavartijaa G:tä, ryhmäesimies H:ta, laitosmies B:tä ja ravintolatyöntekijä C:tä.

Työtuomioistuimelle esitetty selvitys osoittaa, että Ravintola Fiona Ky:n tiloissa oli aiemmin toiminut toinen ravintola, joka oli mennyt konkurssiin. A ja eräät muut henkilöt, kuten muun muassa oikeudessa kuultu B, olivat toimineet vahtimestareina jo kyseisessä ravintolassa. Fiona Ky:n ostettua ravintolan konkurssipesältä oli sovittu, että vahtimestaripalvelut hoidetaan edelleen samalla tavalla.

Käytännössä vahtimestarin tehtäviä oli hoitanut 4 - 5 henkilöä niin, että kaksi heistä oli ollut yleensä vuoroviikoin työssä viikolla ja viikonloppuisin ravintolassa oli ollut työssä kolme vahtimestaria kerrallaan. Tarvittaessa vahtimestarit olivat voineet kutsua työhön ylimääräisen vahtimestarin, milloin työtilanne sitä edellytti. Vahtimestarit olivat keskenään järjestelleet työvuorot ja myös voineet sopia niiden muutoksista.

Vahtimestareiden tehtäviin oli kuulunut järjestyksen valvonnan ja muiden tavanomaisten vahtimestarin tehtävien lisäksi muun muassa eteisnaulakosta vastaaminen, pääsylippujen myynti, astioiden kerääminen ravintolasalissa tarjoiluhenkilökunnan apuna, miesten WC:n siisteyden valvominen ja tarvittaessa sen siivoaminen, ravintolan rappusten lakaiseminen ja joskus myös vähäiset lumityöt. Vahtimestarit olivat työskennelleet varsin itsenäisesti, mutta tarvittaessa ravintolan johto oli antanut työmääräyksiä. Näin oli tapahtunut erityisesti silloin, kun kysymys oli ollut tavanomaisesti vahtimestarin tehtäviin kuulumattomista tehtävistä.

Vahtimestarien palkkio oli koostunut lähinnä palvelurahoista, joita kertyi naulakkomaksuista ja pääsylipputuloista. Sen lisäksi vahtimestareille oli maksettu kiinteänä palkkiona 100 markkaa arki-illalta ja yhteensä 300 markkaa sellaisilta illoilta, jolloin ravintolassa työskenteli kolme vahtimestaria. Vahtimestarit saivat jakaa palkkiot keskenään haluamallaan tavalla. A oli keskustellut ravintoloitsijoiden kanssa siirtymisestä työskentelemään tuntipalkalla, mutta tämä ei ollut kuitenkaan toteutunut.

Edelleen on selvitetty, että Ravintola Fiona Ky ja A eivät ole sopineet nimenomaisesti vahtimestarin tehtävien hoitamisesta alihankintana tai muutoinkaan itsenäisenä yrittäjänä. Myöskään vahtimestarit yhdessä eivät ole yhtiön kanssa sopineet tällaisista järjestelyistä, vaan kukin vahtimestari erikseen on ollut sopijapuolena. B oli toiminut yleensä vahtimestareiden puolesta Ravintola Fiona Ky:hyn päin, mutta keskenään vahtimestarit olivat olleet samanlaisessa asemassa.

Esitetty selvitys lisäksi osoittaa, että sen enempää työnantajan kuin vahtimestareidenkaan puolella ei ilmeisesti ole ollut selvää käsitystä siitä, milloin vahtimestarit toimivat työsuhteessa ja milloin yrittäjäsuhteessa. Kummallakin puolella on ainakin vuoteen 1999 saakka vahtimestareiden toimintaa pidetty yrittäjätoimintana sillä perusteella, että heidän palkkionsa oli edellä todetulla tavalla määräytynyt pääasiassa palvelurahojen perusteella. Sen vuoksi yhtiö ei ollut maksanut työnantajamaksuja eikä pidättänyt ennakkoveroa maksamistaan palkkioista, vaan ne olivat jääneet vahtimestareiden huolehdittaviksi. Sen jälkeen kun vahtimestareiden työoikeudellisesta asemasta oli syntynyt yhtiössä epäselvyyttä, työnantaja on tilintarkastajien suosituksesta edellyttänyt vahtimestareilta kirjautumista ennakkoperintärekisteriin.

Oikeudellinen arviointi

Majoitus- ja ravitsemisalan työntekijöiden työehtosopimuksen 3 §:n mukaan työsopimuksella tarkoitetaan sopimusta, jolla työntekijä sitoutuu tekemään työtä työnantajalle tämän johdon ja valvonnan alaisena palkkaa tai muuta vastiketta vastaan. Määritelmä vastaa tuolloin voimassa olleen työsopimuslain 1 §:n mukaista työsuhdetta. Säännös on pakottavaa oikeutta, jonka soveltuvuutta harkittaessa osapuolten omille käsityksille tai tahdonilmaisuille ei voida antaa määräävää merkitystä. Kysymys siitä, onko A ollut työsuhteessa vai yrittäjäsuhteessa Ravintola Fiona Ky:hyn, on siten ratkaistava lähinnä sen perusteella, mitä työjärjestelyistä ja olosuhteista kokonaisuudessaan on työtuomioistuimelle esitetty. Näiltä osin osapuolten välillä on ollut epäselvyyttä etenkin palkkaustavan merkityksestä.

Työehtosopimuksen 8 §:ään sisältyvät määräykset palvelurahapalkkaisista työntekijöistä. Tämän sopimusmääräyksen 2 kohdassa, joka koskee vahtimestareita, on todettu, että asiakkaiden vahtimestarille maksama palveluraha kuuluu hänelle vähentämättömänä. Vahtimestarilta ei peritä eteisvuokraa eikä muuta vastaavaa vuokraa tai korvausta. Edelleen saman määräyksen 5 kohdassa on sovittu, että jos palvelurahapalkkaiselle työntekijälle maksetaan palvelurahapalkan lisäksi taulukkopalkkaa pienempää kiinteää palkkaa, korotetaan tätä palkkaa kutakin palkankorotusajankohtaa lähinnä alkavan palkanlaskentakauden alusta yhtä monella prosentilla kuin vastaavaa taulukkopalkkaa samasta ajankohdasta lukien korotetaan.

Ravintola Fiona Ky:ssä käytössä ollut vahtimestareiden palkkiojärjestelmä palvelurahapalkkioineen ja palkkion kiinteine osineen on siten ollut työehtosopimuksen tuntema ja sen mukainen. Järjestely on ollut työehtosopimuksen mukainen myös siinä suhteessa, että vahtimestareilta ei ole peritty eteisvuokraa tai muuta sopimuksessa tarkoitettua korvausta. Työtuomioistuimelle esitetyn selvityksen mukaan suurin osa ravintoloiden palveluksessa olevista vahtimestareista työskentelee palvelurahapalkalla. Oikeuskäytännössä tällaisten työntekijöiden on vakiintuneesti katsottu työskennelleen työsopimussuhteessa. Pelkästään Ravintola Fiona Ky:ssä sovelletun palkkaustavan perusteella ei siten voida päätellä eikä siitä liioin ole saatavissa tukea sille, että kysymys olisi ollut yrittäjäsuhteesta.

A:n työskentely vahtimestarina on perustunut hänen ja Ravintola Fiona Ky:n välillä syntyneeseen sopimukseen. Siinä hän on sitoutunut työskentelemään henkilökohtaisesti vahtimestarin tehtävässä. A:lla ei ole ollut käytössään toiminimeä eikä hän ollut työskennellyt muissa työkohteissa. Vahtimestarit ovat edellä todetuin tavoin voineet keskenään sopia työvuoroista ja asiakasmäärän sitä edellyttäessä kutsua tilapäisesti avukseen ylimääräisen vahtimestarin. Vahtimestarin palkka on kuitenkin määräytynyt henkilökohtaisen työsuorituksen perusteella ja suhteessa tehtyyn työaikaan.

Vahtimestarin tehtävien hoitamisen ei ole selvitetty edellyttäneen A:lta yksin tai yhdessä muiden vahtimestareiden kanssa omien varojen sijoittamista. Palvelurahapalkkauksessa A:n ansiotaso on jossakin määrin vaihdellut asiakkaiden lukumäärän vaihtelun johdosta. Tällaiset vaihtelut ovat kuitenkin tyypillisiä tässä palkkausmuodossa ja niitä on tasattu Ravintola Fiona Ky:n maksamalla kiinteällä palkkiolla. A:lla ei siten ole ollut erityistä taloudellista riskiä vahtimestaritoiminnan tuloksellisuudesta.

Yhteenvetona työtuomioistuin toteaa, että A ei esitetyn selvityksen mukaan ole osaltaan tai yhdessä muiden vahtimestareiden kanssa sitoutunut kokonaisvastuuseen siitä, että Ravintola Fiona Ky:n vahtimestaripalvelut tulevat hoidetuiksi, vaan hän on sitoutunut henkilökohtaisesti työskentelemään ravintolan vahtimestarina erikseen sovittua työsuorituksen perusteella määräytyvää vastiketta vastaan. Tässä tehtävässä hän on ollut yhtiön johdon ja valvonnan alainen. Näin ollen A:n on katsottava olleen työsopimuslain 1 §:n mukaisessa työsuhteessa Ravintola Fiona Ky:hyn. Yhtiön työntekijänä A:lla on oikeus majoitus- ja ravitsemisalan työehtosopimuksen nojalla vaatimaansa sairausajan palkkaan, lomapalkkaan ja lomaltapaluurahaan sekä lomakorvaukseen, joiden määrät ovat riidattomat.

Työehtosopimuksen rikkominen

Ravintola Fiona Ky ja sen vastuunalaiset yhtiömiehet Raija ja Seppo Angle ovat menetelleet edellä mainitun työehtosopimuksen vastaisesti kieltäytyessään maksamasta A:lle palkkaa sairausajalta, samoin kuin vuosilomapalkkaa, lomaltapaluurahaa ja vuosilomakorvausta. Työnantajan tulkinta on perustunut siihen, että palveluraha on ollut kokonaiskorvaus, joka on kattanut kaikki työnantajan maksettavat kustannukset ja maksut. Ravintola Fiona Ky:n, samoin kuin Raija ja Seppo Anglen on ravintola-alan yrittäjinä täytynyt olla tietoisia tai he ainakin ovat olleet velvollisia ottamaan selvää palvelurahapalkkaisten vahtimestareiden palvelussuhteen luonteesta ja velvollisuudestaan noudattaa yhtiötä sitovaa työehtosopimusta. Tähän nähden heidän on perustellusti pitänyt tietää rikkovansa työehtosopimuksen määräyksiä jättäessään A:lle kysymyksessä olevat korvaukset ja palkat suorittamatta.

Oikeudenkäyntikulut

Ravintola Fiona Ky sekä Raija ja Seppo Angle ovat jutun hävitessään työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 1 momentin nojalla velvolliset korvaamaan Palvelualojen ammattiliitto PAM:n oikeudenkäyntikulut. Niiden määräksi on ilmoitettu 56 528 markkaa, josta todistelukustannuksia on 13 682 markkaa ja oikeudenkäyntiasiamiehen palkkio arvonlisäveroineen 41 846 markkaa. Vastaajat ovat kiistäneet vaatimuksen oikeudenkäyntiasiamiehen palkkioista vaaditun määrän osalta katsoen kohtuulliseksi määräksi 15 000 markkaa. Työtuomioistuin toteaa, että vastaajapuoli on aluksi kiistänyt kanteen myös muutoin kuin palvelussuhteen luonteen osalta, mutta oikeudenkäynnin aikana kanne on näiden muiden vaatimusten osalta myönnetty oikeaksi. Kiistämisperusteiden selvittäminen ja oikeudenkäynnin pitkittyminen sen vuoksi on ollut omiaan aiheuttamaan lisäkustannuksia. Tähän nähden vaadittu korvaus on aiheellinen ja määrältään kohtuullinen.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että A on työskennellyt työsuhteessa Ravintola Fiona Ky:n palveluksessa vuosina 1996 - 2000.

Lisäksi työtuomioistuin vahvistaa, että Ravintola Fiona Ky ja sen vastuunalaiset yhtiömiehet Raija ja Seppo Angle ovat majoitus- ja ravitsemisalan työehtosopimuksen perusteella velvollisia suorittamaan A:lle sairausajan palkkaa ajalta 24.1. - 3.2.2000 yhteensä kuudelta A:n työvuorolistan mukaiselta työpäivältä korkolain 4 §:n 3 momentin mukaisine korkoineen laskettuna 3.2.2000 lukien.

Työtuomioistuin velvoittaa Ravintola Fiona Ky:n ja sen vastuunalaiset yhtiömiehet Raija ja Seppo Anglen yhteisvastuullisesti suorittamaan majoitus- ja ravitsemisalan työehtosopimuksen 15 §:n nojalla A:lle

vuosilomapalkkaa vuodelta 1997 yhteensä 4 786 markkaa 10 penniä, sekä lomaltapaluurahaa puolet edellä mainitusta summasta eli 2 393 markkaa 5 penniä, molemmat edellä mainitut määrät korkolain 4 §:n 3 momentin mukaisine korkoineen laskettuna 1.10.1998 lukien,

vuosilomapalkkaa vuodelta 1998 yhteensä 6 270 markkaa sekä lomaltapaluurahana puolet edellä mainitusta summasta eli 3 135 markkaa, molemmat edellä mainitut määrät korkolain 4 §:n 3 momentin mukaisine korkoineen laskettuna 1.10.1999 lukien ja

vuosilomakorvausta vuodelta 1999 yhteensä 7 894 markkaa 70 penniä korkolain 4 §:n 3 momentin mukaisine korkoineen laskettuna 1.5.2000 lukien.

Työtuomioistuin tuomitsee Ravintola Fiona Ky:n ja sen vastuunalaiset yhtiömiehet Raija ja Seppo Anglen yhteisvastuullisesti maksamaan Palvelualojen ammattiliitto PAM ry:lle työehtosopimuslain 7 §:n ja 10 §:n nojalla ja ottaen huomioon keskusjärjestöjen välisen hyvityssakkojen enimmäismäärää koskevan pöytäkirjan määräykset, hyvityssakkoa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta 5 000 markkaa.

Ravintola Fiona Ky ja sen vastuunalaiset yhtiömiehet Raija ja Seppo Angle velvoitetaan lisäksi yhteisvastuullisesti korvaamaan Palvelualojen ammattiliitto PAM ry:n oikeudenkäyntikulut 56 528 markalla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Saloheimo, Virtanen, Arko, Sulkunen ja Hynönen jäseninä. Sihteeri on ollut Niemitalo.

Tuomio on yksimielinen.