8.3.2001

Vaatimukset

Kemianliitto on vaatinut, että työtuomioistuin

• vahvistaa FP FinnProfiles Oy:n päättäneen A:n työsopimuksen irtisanomissuojasopimuksen 2 §:ssä säädettyjen perusteiden vastaisesti,
• velvoittaa FP FinnProfiles Oy:n suorittamaan A:lle irtisanomissuojasopimuksen 4 §:n perusteella kahden kuukauden irtisanomisajan palkkana 14 196 markkaa ja irtisanomisajan palkkaan liittyvänä lomaetujen menetyksenä 1 419 markkaa 60 penniä, kumpikin määrä korkolain 4 §:n 3 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 11.1.2000 lukien,
• velvoittaa FP FinnProfiles Oy:n suorittamaan A:lle irtisanomissuojasopimuksen 12 ja 13 §:ssä tarkoitettuna korvauksena 18 kuukauden palkkaa vastaavat 127 764 markkaa korkolain 4 §:n 3 momentin mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien,
• tuomitsee Kumiteollisuusyhdistyksen työehtosopimuslain 9 §:n mukaiseen hyvityssakkoon lain 8 §:ssä tarkoitettujen velvollisuuksien laiminlyömisestä, ja
• velvoittaa Kumiteollisuusyhdistyksen ja FP FinnProfiles Oy:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Kemianliiton oikeudenkäyntikulut korkolain 4 §:n 3 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä päivästä lukien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Perusteet

Tapahtumat työpaikalla

FP FinnProfiles Oy on tiivisteitä valmistava yritys, jolla on tuotantolaitos paitsi Vammalassa myös Iissä. A:n työsuhde Iin tuotantolaitoksella oli alkanut 16.8.1997. A:n palkka oli ollut 7 098 markkaa kuukaudessa.

Työsopimuksen purkamiseen johtanut tapahtumasarja oli käynnistynyt 11.1.2000, kun tehtaalla oli syntynyt raaka-aineongelmia, joiden välittömänä syynä oli tehtaanjohtajan tilaama uusi, halvempi ja huonompi raaka-aine. Kyseisen päivän aamuna tehtaanjohtaja B oli tullut kahteen eri otteeseen purkamaan kiukkuaan A:han. Riidan jatkuessa malttinsa täysin menettänyt B oli ajanut A:n ulos työpaikalta huutaen ja osoittaen samalla sormella ovea. A:n kävellessä kohti pukukoppeja B oli ollut koko ajan hänen kannoillaan osoittaen sormellaan ulko-ovea. Hän ei ollut antanut A:lle suunvuoroa. Heitettyään A:n ulos tehtaalta B oli käskenyt kirjoittaa A:lle välittömästi lopputilin.

A oli mennyt seuraavana aamuna tehtaalle kysymään B:ltä, oliko hänet todella erotettu, vai oliko tehtaanjohtaja muuttanut mieltään. B:n mielestä A oli itse ottanut lopputilin. Hänen mukaansa A:n poistuminen työpaikalta tarkoitti sitä, että tämä oli ottanut lopputilin.

Irtisanomisen sopimuksenvastaisuus

Työtodistukseen tehdystä merkinnästä poiketen A:n työsuhde ei ollut päättynyt hänen irtisanoutumiseensa. Tosiasiassa tehtaanjohtaja B oli purkanut A:n työsopimuksen työpaikalla syntyneen riidan yhteydessä. B oli aiheuttanut riidan ilman, että A olisi antanut siihen mitään aihetta. Työnantajapuolelta ei ole edes väitetty, että työnantajalla olisi ollut työsopimuslain 43 §:ssä tarkoitettu tärkeä syy tai irtisanomissuojasopimuksen 2 §:ssä edellytetty erityisen painava syy A:n työsopimuksen purkamiseen tai irtisanomiseen.

Mikäli A olisi itse päättänyt työsuhteensa, se olisi tapahtunut irtisanomissuojasopimuksen 4 §:n 2 kappaleessa tarkoitetulla tavalla irtisanomisaikaa noudattamatta, jolloin työnantajalla olisi ollut oikeus pidättää lopputilistä irtisanomisajan palkkaa vastaava määrä. Näin ei kuitenkaan ollut tapahtunut.

A:lle tuomittavan korvauksen määrää lisäävänä tekijänä on otettava huomioon työnantajan erityisen epäasiallinen menettely työsopimusta päätettäessä. Työnantajan menettelystä johtuen A:lle oli määrätty kolmen kuukauden karenssi työttömyyspäivärahan maksamiselle. Tätä ei poistanut edes työsopimuksen päättämisen riitauttaminen, koska työttömyysturvalain 9 §:n 2 momentissa säädetty menettely ei koske tapauksia, joissa työsuhteen päättymisen syyksi on merkitty oma pyyntö. Edelleen korvausta korottavana tekijänä on pidettävä A:n edelleen jatkuvaa työttömyyttä. Korvausta alentavana tekijänä on kanteessa otettu huomioon työsuhteen melko lyhyt kesto.

Liittojen väliset neuvottelut

Liittojen väliset neuvottelut oli käyty kahdessa vaiheessa, ensin 5.5.2000 Iissä ja sen jälkeen 29.9.2000 Helsingissä. Jo ainakin kuukautta ennen neuvotteluja Kemianliiton palkkasihteeri oli ollut yhteydessä Kumiteollisuusyhdistyksen asiamieheen. Neuvotteluista 19.10.2000 laaditusta pöytäkirjasta ilmenee, että Kemianliitto oli selvittänyt työnantajaliitolle yksityiskohtaisesti tapahtumien kulun. Käydessään työpaikalla Kumiteollisuusyhdistyksen edustajalla olisi myös ollut mahdollisuus ottaa selvää tapahtumien todellisesta kulusta. Työnantajaliitto on kuitenkin vain toistanut tehtaanjohtaja B:n kannan asiassa ottamatta konkreettisesti kantaa tapahtumien kulkuun. Työnantajaliitto ei siten ollut ryhtynyt mihinkään toimenpiteisiin perusteettoman työsopimuksen päättämisen syiden selvittämiseksi saati sitten, että se olisi millään tavalla yrittänyt saada työnantajan noudattamaan irtisanomissuojasopimuksen määräyksiä. Työnantajaliitto on siten laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Vastaus kannevaatimuksiin

Kumiteollisuusyhdistys on vastauksessaan, johon FP FinnProfiles Oy on osaltaan yhtynyt, kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.

Kumiteollisuusyhdistys on lisäksi vaatinut Kemianliiton velvoittamista korvaamaan Kumiteollisuusyhdistyksen ja FP FinnProfiles Oy:n oikeudenkäyntikulut korkolain 4 §:n 3 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Kanteen kiistämisen perusteet

Tapahtumat työpaikalla

A:n työsuhteen päättymiseen johtaneen tapahtumaketjun alkusysäyksenä ei ollut ollut "tehtaanjohtajan tilaama uusi, halvempi ja huonompi raaka-aine". Tehtaan raaka-ainetoimittajaa oli tosin vaihdettu, mutta ominaisuuksiltaan raaka-aineet olivat pysyneet samanlaisina. Niin sanottua vanhaa raaka-ainetta tehtaalla ei ollut tuolloin enää ollut. Tapahtumahetkellä tuotannossa ollut raaka-aine oli lähtöisin yhdysvaltalaiselta maailman suurimmalta silikonin valmistajalta. Sitä oli aiemminkin ollut tuotanto-ohjelman mukaisessa käytössä esimerkiksi syksyllä 1999 ilman minkäänlaisia ongelmia. Ongelmia ei ole myöskään esiintynyt 11.1.2000 jälkeen.

FP FinnProfiles Oy:n Iin tuotantolaitoksella on kolme valmistuslinjaa, joiden käyttöön tarvitaan raaka-ainetta yhteensä keskimäärin 1000 kiloa vuorokaudessa. Työnjohtaja vie koneille kulloisenkin tuotanto-ohjelman mukaiset niin sanotut ajolaput, jotka massantekijä tarkistaa ja valmistaa raaka-ainemassan kunkin ajon tarpeisiin. Tapahtumapäivänä 11.1.2000 A:n tehtävä massantekijänä oli ollut silikonimassan sekoittaminen valmistuslinjoille.

Kyseisen päivän aamuna tehtaanjohtaja B oli tullut työpaikalle noin kello 8.15 ja todennut II-linjan olevan pysähdyksissä - kuten hän tuolloin ensiksi oli ajatellut - ajon vaihdon vuoksi. Kyseisellä II-linjalla kerrallaan tarvittava raaka-ainemäärä on noin 40 kiloa ja yhden annoksen valmistaminen vie kymmenisen minuuttia. Siten yhden tunnin aikana on täysin mahdollista sekoittaa lähes 250 kiloa raaka-ainetta, mikä II-linjalla riittää noin kuuden tunnin ajoon. Kun II-linja oli edelleen seissyt, B oli mennyt kello 8.30:n tienoilla taukohuoneeseen tiedustelemaan katkon syytä. Taukohuoneessa olivat tuolloin olleet II-linjan koneenajaja sekä massantekijä A. B oli olettanut II-linjan seisovan koneenajajan kahvilla olon vuoksi. Koska tuotanto tapahtui prosessiluontoisesti, työntekijöillä ei ollut ennalta määrättyyn aikaan pidettäviä ja ennalta määrätyn pituisia kahvitaukoja. Sen sijaan työntekijöillä on tuotantolaitoksella noudatettavan taukokäytännön mukaan oikeus tauon pitämiseen työn kulun kannalta sopivana aikana. Tehtaanjohtaja B oli vähän ennen taukohuoneeseen menoa varmistanut III-linjan koneenajajalta, että tämä pysyisi omalla koneellaan siihen asti, kunnes II-linjan vaihto olisi suoritettu loppuun. Tämä oli tapahtunut siitä syystä, että vaihdossa tarvitaan kahta koneenajajaa.

B oli kehottanut noin kello 8.30 II-linjan koneenajajaa ja A:ta huolehtimaan II-linjan välittömästä käynnistämisestä. Kun B kellon lähetessä yhdeksää oli mennyt itse kahville, hän oli todennut II-linjan olevan edelleen pysähdyksissä. Tällöin taukohuoneessa oli istunut III-linjan koneenajaja, joka oli kertonut pysähdyksen johtuvan raaka-ainemassan puutteesta. Tehtaanjohtaja oli lähtenyt tämän jälkeen A:n luokse selvittämään asiaa. Kun B oli tiedustellut syytä massan puutteelle, oli A vastannut yliolkaisesti, että kaikkea ei ehdi tekemään. Sanomaansa hän oli vahvistanut kirosanalla. B oli todennut A:n raaka-ainemassan kulutusta koskevaan lausumaan, että koneet eivät kuluta massaa yhtään aiempaa enempää. Kun B oli todennut epäilevänsä kiireen syyn piilevän väärin ajoitetuissa kahvitauoissa, A oli menettänyt malttinsa ja heittänyt työkäsineensä lattialle. Hän oli antanut ymmärtää lopettavansa työt siihen paikkaan kysyen, lähteekö hän heti. B oli vastannut tähän, että hänen taholtaan lähtemiselle ei ole estettä. Tehtaanjohtaja B ei ollut purkanut tai irtisanonut A:n työsopimusta eikä ajanut A:ta ulos työpaikalta.

Seuraavana aamuna A oli tullut tehtaalle kello 8:n aikoihin. Tehtaanjohtajan saavuttua paikalle noin kello 10 A oli tiedustellut, minkä suuruinen irtisanomisajan palkka hänelle oli maksettu. Tähän tehtaanjohtaja oli vastannut, että palkka oli maksettu siihen saakka tehdystä työstä eikä mikään irtisanomisaika voinut tulla siinä tilanteessa kysymykseen. Tehtaanjohtaja oli pyytänyt A:ta luovuttamaan tehtaan avaimen. Palautettuaan avaimen A oli mennyt tehdassaliin häiriten muiden työntekijöiden työskentelyä. Tehtaanjohtaja oli tämän vuoksi asiallisesti kehottanut A:ta poistumaan työpaikalta.

Työsuhteen päättymisestä ja vaadituista korvuksista

A:n työsuhde ei ollut päättynyt työnantajan FP FinnProfiles Oy:n toimesta. A:n työsuhde oli päättynyt hänen oman tahdonilmaisunsa seurauksena hänen menetettyään malttinsa työnantajan edustajan työn tekemistä koskevan aiheellisen huomautuksen johdosta. Huomauttaessaan A:ta tehtaanjohtajan tarkoituksena ei ollut ollut riidan haastaminen eikä tehtaanjohtaja myöskään ollut pyrkinyt menettelyllään työsopimuksen purkamiseen tai irtisanomiseen. Huomautuksen yksinomaisena tarkoituksena oli ollut kehottaa A:ta hoitamaan hänelle kuuluva sillä hetkellä laiminlyöty työtehtävä asianmukaisella tavalla.

Irtisanomissuojasopimuksen 4 §:n 2 kappaleen määräys suo työnantajalle oikeuden ja mahdollisuuden tietyn palkanosan pidättämiseen työntekijälle maksettavasta lopputilistä. Tätä oikeutta työnantajan ei ole pakko käyttää. Työnantaja ei nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa ollut halunnut hankaloittaa A:n asemaa entisestään. Näin ollen A:lle oli maksettu palkka vuosilomakorvauksineen siihen saakka tehdystä työstä.

Kanteessa vaaditut korvaukset ovat sinällään laskuperusteiltaan oikeat. Mahdollisesti tuomittavan korvauksen määrää harkittaessa tulee kuitenkin ottaa huomioon A:n itsensä antama aihe työsuhteen päättymiseen, A:n muualla ansaitsema palkka ja hänelle maksetut työttömyyskorvaukset.

Liittojen väliset neuvottelut

Asia oli tullut Kumiteollisuusyhdistyksen tietoon vasta maaliskuun 2000 lopulla, jolloin Kemianliiton palkkasihteeri oli soittanut Kumiteollisuusyhdistyksen asiamiehelle ja kertonut, että työntekijäliittoon oli saapunut FP FinnProfiles Oy:n Iin tuotantolaitosta koskeva työntekijäpuolen laatima yksipuolinen erimielisyysmuistio. Kun muistioasiasta ei Kumiteollisuusyhdistyksessä ollut tiedetty mitään, Kemianliiton palkkasihteeri oli lähettänyt jäljennöksen yksipuolisesta muistiosta Kumiteollisuusyhdistyksen asiamiehelle, joka puolestaan oli toimittanut sen välittömästi tehtaanjohtaja B:lle. Kun jo tuolloin oli käynyt ilmi, että paikallisilla osapuolilla oli asiasta täysin erilaiset näkemykset, Kemianliiton palkkasihteeri ja Kumiteollisuusyhdistyksen asiamies olivat sopineet, että asiasta järjestetään neuvonpito Iissä.

Koska asiaa FP FinnProfiles Oy:n Iin tuotantolaitoksella käsiteltäessä läsnäolijoista ainoastaan tehtaanjohtaja B oli ollut läsnä A:n työsuhteen päättyessä 11.1.2000, eikä muita asiaan lisävalaistusta tuovia tahoja voitu nimetä, Kumiteollisuusyhdistyksen oli muun luotettavamman selvityksen puuttuessa täytynyt voida tukeutua jäsenyrityksensä palveluksessa olevan työnantajan edustajan sanaan valvontavelvollisuutensa täyttämiseksi.

Liittoneuvotteluista laadittu pöytäkirja oli saanut muotonsa vasta 19.10.2000, jolloin molempien osapuolten kannat oli kirjattu yhteiseen pöytäkirjaan. Neuvotteluissa 5.5.2000 ja 29.9.2000 työntekijäpuoli ei ollut esittänyt kantaansa tapahtumien kulusta niin yksityiskohtaisesti kuin pöytäkirjassa 19.10.2000 oli tehty.

Perustelut

A:n työsopimuksen päättyminen

A on työskennellyt massanvalmistajana FP FinnProfiles Oy:n tuotantolaitoksella Iissä.

Aamulla 11.1.2000 tehtaan II-linjan kone oli seissyt, koska sille ei ollut tehty tarvittavaa massaa. Tehtaanjohtaja Alhgren oli huomauttanut asiasta A:lle B:n ja A:n välille oli syntynyt sanaharkka, jonka seurauksena A oli poistunut työpaikalta. Samana päivänä A:lle oli laskettu lopputili. Erimielisyydessä on kysymys siitä, onko FP FinnProfiles Oy päättänyt A:n työsopimuksen vai onko A itse purkanut työsopimuksensa.

A on työtuomioistuimessa kuultuna kertonut, että hänen mennessään kysymyksessä olevana aamuna kahvitunnille noin kello 8.30 olivat koneet olleet käynnissä. Hänen kahvilla ollessaan II-linjan koneelta oli kuitenkin loppunut massa ja kone oli pysähtynyt. A ei kertomansa mukaan ollut ehtinyt tehdä kysymyksessä olevalle koneelle tarvittavaa massaa, koska raaka-aineessa esiintyneiden ongelmien vuoksi hän oli mainittuna aamuna joutunut tekemään III-koneella tarvittavan massan uudelleen. A:n palattua työpaikalle tehtaanjohtaja oli lyhyen ajan sisällä kolmeen otteeseen tullut puhuttelemaan A:ta ja huomauttanut väärin ajoitetusta kahvitauosta ja A:n työskentelyn hitaudesta. A oli kertomansa mukaan huomauttanut B:lle raaka-aineessa olleista ongelmista, mutta B oli vain moittinut häntä hitaasta työnteosta. Kun tehtaanjohtaja oli kolmannen kerran tullut A:n työpisteeseen ja kysynyt, että pitääkö vaihtaa miestä, A oli kertomansa mukaan ojentanut tehtaanjohtajalle työkintaat ja kehottanut tätä kokeilemaan itse työntekoa. Tehtaanjohtaja oli tällöin kehottanut A:ta menemään ulos ja osoittanut samalla sormellaan ovea. Kun A työpisteestä poistuessaan oli vielä yrittänyt sanoa jotakin tehtaanjohtajalle, oli tämä A:n mukaan vain käskenyt ulos ja osoittanut ovea. A ei ollut käydyn keskustelun yhteydessä ilmoittanut haluavansa lopettaa työsuhdetta eikä työsuhteen päättyminen ollut tullut tuossa tilanteessa millään tavalla esille.

A oli ottanut samana iltana yhteyttä pääluottamusmieheen, joka ei ollut pitänyt työnantajan menettelyä oikeana ja oli kehottanut ottamaan yhteyttä liittoon. A oli seuraavana aamuna käynyt tiedustelemassa B:ltä, oliko hänet erotettu vai ei. B oli tuolloin todennut, että lopputili oli maksettu. B oli kehottanut A:ta poistumaan työpaikalta.

B on todistajana kuultuna kertonut, että kun hän 11.1.2000 aamulla noin kello 8.15 oli tullut tehtaalle, hän oli todennut II-linjan koneen olevan pysähdyksissä. Hän oli tehnyt tehtaalla kierroksen ja tarkkaillut samalla tilannetta II-linjalla. Kun linjalla ei vielä kello 8.30 ollut tapahtunut mitään, oli hän mennyt kahvihuoneeseen ja sanonut siellä istuneille II-linjan koneenajajalle D:lle ja A:lle, että nyt ei ole kahvitunnin aika, koska linja seisoo. B:n mukaan työpaikalla ei ole ennalta määrättyinä aikoina pidettäviä kahvitaukoja, vaan tarkoitus on, että koneet ovat käynnissä koko ajan ja kahvitauot pidetään sopivina ajankohtina tuotannon ollessa käynnissä. B oli myös käynyt sanomassa III-linjan koneenhoitajalle, että tämä ei saa poistua kahville ennen kuin II-linja oli saatu käyntiin. B oli sittemmin noin kello 9 mennyt kahvihuoneeseen, jossa hän oli tavannut III-linjan koneenhoitajan. Koneenhoitaja oli tuolloin ilmoittanut koneen seisomisen syyksi massan puutteen. B oli kertomansa mukaan tuohon saakka ollut siinä käsityksessä, että koneen seisomisen syynä oli ollut koneenhoitajan väärin ajoitettu kahvitauko. Kun B oli saanut myös työnjohtajalta tiedon, jonka mukaan II-linjan seisominen oli johtunut massan puutteesta, hän oli mennyt A:n luokse ja huomauttanut koneen seisomisesta ja sen syystä. Tähän A oli B:n mukaan vihaisena todennut, että ei tässä kaikkia kerkiä tekemään. B oli tämän johdosta todennut A:n istuneen väärään aikaan kahvilla. A oli ilmoittanut B:lle massan puutteen syyksi sen, että III-linjalla oli ajettu kaksoispäällä. Tähän B oli todennut, että koneet eivät kuluta massaa yhtään enempää kuin aikaisemminkaan ja että tähän asti massat oli keritty tekemään. Kun B oli sananvaihdon päätteeksi todennut, että "olisikohan jo miehessäkin vähän vikaa", oli A ottanut työrukkaset kädestään ja kirosanalla korostaen todennut, että "lähdenkö heti". Tähän B oli todennut, että hänen puolestaan A voi lähteä heti.

B on käsityksensä mukaan edellä mainitussa tilanteessa antanut A:lle mahdollisuuden joko lähteä tai jäädä. A oli lähtenyt tapahtuman jälkeen kävelemään kohti pukukoppeja ja B oli kävellyt jonkin matkaa hänen jäljessä. Matkalla A oli vielä todennut, että eikö tässä talossa saa enää kahvitaukoja pitää. B oli tähän kertomansa mukaan vastannut, että saa, mutta ei väärään aikaan. Keskustelun päätteeksi hän oli sanonut A:lle, että tämä menisi pois soittamasta suutaan. B:llä ei kertomansa mukaan ollut tarkoitusta ajaa A:t a ulos.

B on edelleen kertonut, että A oli seuraavana aamuna tullut hänen luokseen tiedustelemaan, minkälaisen irtisanomisajan palkan B oli maksanut. B oli tähän vastannut, että minkäänlaista irtisanomisajan palkkaa ei ollut maksettu, vaan ainoastaan ansaitut kesälomakorvaukset. A oli tuolloin todennut, että B oli irtisanonut hänet. Tähän B oli kertomansa mukaan todennut, että hän ei ollut irtisanonut A:ta, vaan tämä oli itse lähtenyt talosta pois. Tuossa tilaisuudessa ei ollut käyty keskustelua mahdollisuudesta jatkaa työsuhdetta.

Työtuomioistuimessa on lisäksi kuultu todistajina yhtiön Iin tehtaalla koneenhoitajina toimivia C:tä ja D:tä sekä pääluottamusmiehenä toiminutta E:tä ja työnjohtaja F:ää.

C on kertonut kysymyksessä olevana aamuna olleensa kahvilla samaan aikaan kuin A ja D, joita B oli kehottanut palaamaan työhön. C oli työhön palattuaan nähnyt tehtaanjohtajan kahteen otteeseen käyvän A:n työpisteessä. Kummankin kerran jälkeen C oli käynyt kysymässä A:lta, mitä asiaa B:llä oli ollut. A oli ilmoittanut ensimmäisellä kerralla B:n käyneen vinoilemassa ja toisella kertaa viitannut massaa koskeneeseen erimielisyyteen. Kun C tämän jälkeen oli vielä katsonut A:n työpisteeseen, ei siellä enää ollut ketään. C oli tiedustellut eräältä tehdassalissa keskeisellä paikalla työskennelleeltä työntekijältä asiaa ja saanut tietää B:n ajaneen A:n ulos työpaikalta. A oli seuraavana päivänä käynyt työpaikalla tiedustelemassa B:ltä, oliko hän saanut potkut vai ei. C on kertonut saaneensa tapahtumista sen käsityksen, että tehtaanjohtaja oli antanut A:lle lopputilin.

D on kertonut, että kysymyksessä olevana aamuna B oli tullut kahvihuoneeseen ja ajanut hänet sekä A:n työhön, koska kone ei ollut käynnissä. D ei ollut kuullut B:n ja A:n välillä tämän jälkeen käytyjä keskusteluja. Hän oli nähnyt B:n kulkevan A:n perässä ja osoittavan sormella ulko-ovea. Samana päivänä D oli kuullut A:n työsuhteen päättymisestä. D ei pitänyt uskottavana, että A olisi itse irtisanoutunut.

E, joka ei itse ollut työpaikalla kysymyksessä olevana päivänä, on kertonut A:n soittaneen hänelle illalla ja ilmoittaneen saaneensa lopputilin. A oli kertonut, että hänellä oli ollut aamulla väittely B:n kanssa ja B oli tässä yhteydessä puhutellut häntä rumasti. A oli kertonut ojentaneensa B:lle työkintaat ja sanoneensa tälle, että kokeile itse työntekoa. Tämän jälkeen B oli A:n mukaan todennut, että voit lähteä. E oli kehottanut A:ta menemään aamulla töihin ja selvittämään irtisanomisasiaa. Sen jälkeen kun A seuraavana aamuna oli käynyt tehtaanjohtajan luona, oli E ottanut asian johdosta yhteyttä Kemianliittoon. E ei kertomansa mukaan ollut ottanut asiaa esille tehtaanjohtajan kanssa. Hän oli sen sijaan keskustellut asiasta tehtaan palkanlaskijan kanssa. Tämä oli kertonut, että B oli heti aamulla 11.1.2000 sattuneiden tapahtumien jälkeen tullut palkanlaskijan luokse ja kehottanut laittamaan A:lle heti lopputilin tilille.

F:n mukaan tehtaanjohtaja oli aamulla 11.1.2000 tiedustellut häneltä syytä konelinjan seisomiseen. F oli ilmoittanut syynä todennäköisesti olevan massan puutteen. Tämän jälkeinen havainto A:sta F:llä oli ollut se, että A ja B olivat kävelleet peräkkäin tehdassalista ulospäin. F oli samassa tilassa työskennelleeltä A:n äidiltä kuullut, että A oli irtisanottu. Jonkin aikaa tapahtumien jälkeen, mahdollisesti jo samana päivänä, B oli kertonut F:lle A:n ottaneen lopputilin.

Arviointi ja johtopäätökset

Työtuomioistuimelle esitetyn selvityksen mukaan A:n ja B:n välillä on 11.1.2000 aamulla käyty kiivassävyinen väittely B:n arvosteltua A:n työntekoa. Arvostelu on johtunut siitä, että B:lle on tuotantolinjan seisomisen syyksi selvinnyt koneella tarvittavan raaka-aineen puute. Raaka-aineen valmistaminen koneille on ollut A:n tehtävänä. A:n mukaan B oli sananvaihdon päätteeksi käskenyt hänet ulos työpisteestä ulko-ovea osoittaen. B:n mukaan A oli sen sijaan hänen työntekijän vaihtamista koskevan huomautuksensa jälkeen lähtenyt työpisteestä omasta aloitteestaan sen jälkeen, kun B oli A:n kysymyksen johdosta todennut, että hänen puolestaan A voi lähteä heti.

Työsuhteen päättäminen on oikeusvaikutuksiltaan merkittävä oikeustoimi. Tämän vuoksi on edellytettävä, että se toteutetaan niin, ettei osapuolten tarkoituksesta päättää työsopimus jää epäselvyyttä. Sitä, mitä kiihtyneessä tilanteessa sanotaan osapuolten välillä, ei sellaisenaan aina voida pitää sitovana oikeustoimena. Näin on erityisesti silloin, jos toisen osapuolen on täytynyt ymmärtää, että tällaisessa tilanteessa sanottu ei ole vastannut sanojan todellista tarkoitusta. Epäselvässä tilanteessa työnantajan velvollisuutena on varmistaa, onko työntekijän tarkoituksena ollut päättää työsuhde.

Epäselväksi on jäänyt, onko A:n työstä poistuminen tapahtunut B:n kehotuksesta vai A:n oman päätöksen perusteella. Selvää kuitenkin on, että kummankaan osapuolen taholta ei nimenomaisesti ole tuotu esille työsuhteen päättymismahdollisuutta. A on tapahtumapäivän iltana ottanut yhteyttä pääluottamusmieheen ja kertonut irtisanomisestaan ja siihen johtaneista tapahtumista. A on myös seuraavana aamuna tullut työpaikalle oman kertomansa mukaan tiedustellakseen B:ltä, oliko hänet irtisanottu vai ei. B oli tähän vastannut, että lopputili on maksettu. B:n mukaan A oli tullut tiedustelemaan irtisanomisajan palkkaansa, jolloin hän oli todennut, että irtisanomisajan palkkaa ei ole maksettu, koska A oli itse lähtenyt. Tuossa tilanteessa B oli todennut, että hän ei ole irtisanonut A:ta, vaan tämä on itse lähtenyt pois.

Vaikka A:n työstä poistuminen olisikin käydyn sanavaihdon jälkeen tapahtunut siten kuin B on kertonut, ei B työtuomioistuimen mielestä ole voinut perustellusti saada sitä käsitystä, että A:n menettelyn tarkoituksena olisi ollut päättää työsuhde. B:n oma kertomus seuraavan aamun tapahtumista myös osoittaa, että hän on tuolloin ymmärtänyt A:n olleen epätietoinen työsuhteensa päättymisestä. Tässä tilanteessa työnantaja ei voi vedota siihen, että A työstä poistumalla olisi tarkoittanut itse purkaa työsopimuksensa.

Kun näin ollen on jäänyt näyttämättä, että A itse olisi päättänyt työsuhteensa, on työsuhteen katsottava päättyneen työnantajan toimesta. FP FinnProfiles Oy:n taholta ei ole edes väitetty, että sillä olisi ollut irtisanomissuojasopimuksessa tarkoitetut syyt A:n työsuhteen päättämiseen. A on siten oikeutettu irtisanomissuojasopimuksen mukaiseen korvaukseen. Hänen oma myötävaikutuksensa tapahtumien kulkuun ja korvauksen määrään muutoinkin vaikuttavat seikat kokonaisuudessaan huomioon ottaen kohtuullinen korvaus on 50 000 markkaa.

Koska A ei ole saanut hyväkseen irtisanomisaikaa, on FP FinnProfiles Oy velvollinen korvaamaan A:lle saamatta jääneen irtisanomisajan palkan siihen liittyvine lomaetuuksien menetyksineen. Kanteessa esitetty määrä tältä osin on myönnetty oikeaksi.

Kumiteollisuusyhdistys on saanut tiedon A:n työsuhteen päättymistä koskeneesta erimielisyydestä maaliskuun lopussa 2000. Yhdistyksen edustaja on ottanut tämän jälkeen yhteyttä B:hen, jolloin esille on tullut, että paikallisilla osapuolilla on asiasta toisistaan poikkeavat näkemykset. Erimielisyyttä on tämän jälkeen käsitelty työpaikalla liittojen edustajien sekä tehtaan johtajan ja pääluottamusmiehen läsnäollessa. Tuolloin on todettu, että asiasta ei ollut saatavissa muuta selvitystä tapahtumien kulusta kuin B:n ja A:n kertomukset. Kun asian arvioiminen ristiriitaisen näytön perusteella on ollut viime kädessä mahdollista vasta työtuomioistuimessa, ei Kumiteollisuusyhdistyksen voida katsoa laiminlyöneen työehtosopimuslain mukaista valvontavelvollisuuttaan.

Oikeudenkäyntikulut

Jutun hävitessään FP FinnProfiles Oy on työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n nojalla velvollinen korvaamaan Kemianliiton oikeudenkäyntikulut. Niiden määrä on jätetty työtuomioistuimen harkintaan. Huomioon ottaen asian laadun ja sen hoitamisen edellyttämät toimenpiteet on kohtuullinen kulujen määrä 15 000 markkaa.

Asian laatu ja lopputulos huomioon ottaen saa Kumiteollisuusyhdistys pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että FP FinnProfiles Oy on päättänyt A:n työsopimuksen irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n vastaisesti.

FP FinnProfiles Oy velvoitetaan suorittamaan A:lle saamatta jäänyt irtisanomisajan palkka 14 196 markkaa ja irtisanomisajan palkkaan liittyvänä lomaetujen menetyksenä1 419 markkaa 60 penniä, molemmat määrät korkolain 4 §:n 3 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 11.1.2000 lukien.

FP FinnProfiles Oy velvoitetaan lisäksi suorittamaan A:lle korvauksena irtisanomissuojasopimuksen vastaisesta irtisanomisesta 50 000 markkaa korkolain 4 §:n 3 momentissa momentin mukaisine viivästyskorkoineen 20.11.2000 lukien.

Kumiteollisuusyhdistystä vastaan esitetty hyvityssakkovaatimus hylätään.

FP FinnProfiles Oy velvoitetaan korvaamaan Kemianliiton oikeudenkäyntikulut 15 000 markalla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Kumiteollisuusyhdistys saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Kröger, H.Rautiainen, Tuulensuu, Palomäki ja Palanko-Laaka jäseninä. Sihteeri on ollut Laurila.

Tuomio on yksimielinen.