13.10.2000

Vaatimukset

Postiliitto on vaatinut, että työtuomioistuin

• vahvistaa Suomen Posti Oy:n menetelleen työehtosopimuksen ja sen palkkaliitteen 1 vastaisesti jättäessään huomioimatta postinjakaja A:n asevelvollisuusajan kokemuslisään oikeuttavaksi ajaksi,
• velvoittaa Suomen Posti Oy:n suorittamaan A:lle korvauksena saamatta jäänyttä palkkaa ajalta 1.11.1998 - 31.5.1999 yhteensä 2 241 markkaa laillisine korkoineen 31.5.1999 lukien,
• tuomitsee Työnantajaliitto Allianssi TLA:n työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä, ja
• velvoittaa Työnantajaliitto Allianssi TLA:n ja Suomen Posti Oy:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Postiliiton oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Perusteet

A oli tullut Suomen Posti Oy:n varhaisemman edeltäjän Posti- ja lennätinlaitoksen palvelukseen virkamieheksi 30.5.1988 tehtävänimikkeellä postimies. Vuoden 1998 loppuun mennessä A:lle oli kertynyt kokemuslisään oikeuttavaa palvelusaikaa 123 kuukautta. Kymmenen palvelusvuoden perusteella maksettavaa kokemuslisää olisi tullut maksaa lokakuun 1998 alusta alkaen. A:n työnantajana toimiva Suomen Posti Oy oli kuitenkin alkanut maksaa kyseistä kokemuslisää vasta 1.6.1999 alkaen, koska työnantaja oli työehtosopimuksen määräysten vastaisesti vähentänyt A:n palvelusajasta tämän asevelvollisuusajan 7.3. - 3.11.1990. Kokemuslisän suuruus kymmenen palvelusvuoden perusteella on neljä prosenttia työntekijän taulukkopalkan ja henkilökohtaisen osan ja edellisen kokemuslisän yhteismäärästä. A:n saamatta jäänyt palkka on yhteensä 2 241 markkaa.

Keväällä 1994 A:n siihen asti tauotta jatkuneeseen määräaikaisten virkasuhteiden ketjuun oli tullut hänestä riippumattomasta syystä kaksi katkosta. Katkokset ajoittuivat ajanjaksolle 1.2. - 22.3.1994 ja 7.4. - 22.5.1994. Samantyyppisiä katkoksia oli ollut useilla määräaikaisilla postinjakajilla. Työnantajan ilmoituksen mukaan kyseessä olevien työsuhdekatkosten syynä oli ollut töiden loppuminen. Samaan aikaan postin henkilöstön virkasuhteita oli muutettu työsuhteiksi Posti Oy:n muodostamisen johdosta sekä otettu käyttöön uusi työ- ja mitoitusjärjestelmä. Kevään 1994 kahden työsuhdekatkoksen jälkeen A:n työsuhde oli jatkunut 23.5.1994 lukien Suomen Posti Oy:n palveluksessa.

Työehtosopimuksen kokemuslisämääräyksen mukaan kokemuslisään oikeuttavaksi palvelusajaksi luetaan postin päätoiminen palvelus. Edellä olevan estämättä postin palveluksessa 1.10.1993 olleiden osalta kokemuslisään oikeuttavaa palvelusaikaa laskettaessa otetaan palvelusajat huomioon sellaisina kuin ne kunkin em. henkilön osalta olivat 1.10.1993. A oli ollut kyseisenä ajankohtana postin palveluksessa. Työehtosopimuksessa ei ollut sovittu, että kyseinen määräys olisi voimassa vain niin sanottuna siirtymäkautena tai että työsuhteen katko jossain vaiheessa lakkaisi kerryttämästä kokemuslisään oikeuttavaa aikaa asevelvollisuusajalta. Kyseinen palkkaliitteen kohta koski kaikkia postin palveluksessa kyseisenä ajankohtana olleita ja osakeyhtiön työntekijöiksi siirtyneitä työntekijöitä. A:lle oli kertynyt valtion virkamiesten ikälisäsopimuksen mukaisesti kyseessä olevaan ajankohtaan mennessä kaksi ikälisää, joihin laskettiin ikälisäsopimuksen soveltamisohjeiden mukaan myös asevelvollisena oloaika. Virkaehtosopimuksen mukaan asevelvollisuusaika laskettiin ikälisään oikeuttavaan palvelusaikaan.

Työehtosopimuksen 2 §:n soveltamisohjeen käyttötarkoitus oli nimenomaisesti rajattu muuhun tarkoitukseen kuin mistä nyt oli kysymys. Työntekijän kannalta ei voida pitää kohtuullisena hyvinkin kauan sitten suoritetun asevelvollisuusajan jättämistä huomiotta palvelusaikaa laskettaessa yksinomaan sen vuoksi, että työntekijän työsuhde oli ollut poikki työntekijästä riippumattomasta syystä lyhyehkön aikaa jossakin vaiheessa työsuhdetta.

Vaikka A oli ollut työttömänä kevään 1994 aikana pariin otteeseen, niin työnantaja oli kummallakin kerralla melko pian työsuhteiden päätyttyä pyytänyt A:ta tulemaan takaisin määräaikaiseen työsuhteeseen Suomen Posti Oy:n palvelukseen. Suomen Posti Oy oli työttömyysjaksojen aikana useaan otteeseen, lähes päivittäin tiettyinä viikkoina, tiedustellut A:lta hänen mahdollisuuksiaan työttömänä ollessaan tulla "paikkaamaan" työvoimavajausta entisessä työpaikassaan entisiin työtehtäviinsä. A:n suorittama lyhyt työjakso 23.3. - 6.4.1994 Suomen Posti Oy:n palveluksessa kahden työttömyysjakson välissä oli juuri tämänkaltainen "paikkauspesti". Tämä lyhyt työjakso työttömyysjaksojen välissä sekä useat puhelintarjoukset lyhyistä "paikkauskeikoista" osoittivat Suomen Posti Oy:n tosiasiallisen työvoiman tarpeen. Suomen Posti Oy oli kieltäytymisellään osoittanut, että A:n työsuhdetta, joka oli alkanut uudestaan työnantajan näkemyksen mukaan 23.5.1994, ei voida täysin pitää uutena työsuhteena ja kokemuslisää koskeva asevelvollisuusaika tuli lukea A:lle kokemuslisiin oikeuttavaksi palvelusajaksi myös 23.5.1994 jälkeen.

Työnantajan tulkinta, että kyseinen kokemuslisää koskeva määräys työehtosopimuksen palkkaliite 1:ssä oli ainoastaan siirtymäsäännös ja että kyseessä olevan määräyksen tarkoituksena oli ainoastaan taata niin sanotuille vanhoille työntekijöille parempi etuustaso muun muassa kokemuslisän osalta kuin uusille 1.1.1994 jälkeen palvelussuhteensa aloittaville työntekijöille, ei toteuttanut työntekijöiden yhdenvertaisen kohtelun periaatetta käytännössä. Kyseinen tulkinta mahdollistaisi kaikkien 1.10.1993 postissa työskennelleiden osalta varusmiespalveluajalta saavutetun kokemuslisän nollaamisen lopettamalla kyseessä olevan työntekijän työsuhde hyvinkin lyhyeksi aikaa. Pelkästään siirtymäkauden säännöksenä 1.10.1993 ajankohtaan sidottu kokemuslisän ansainnan tarkastelusääntö johtaisi kohtuuttomuuksiin ajallisesti lähes yhtä kauan samaa työtä tehneiden työntekijöiden kesken. Erityisen kohtuuttomana voidaan pitää työnantajan tulkintaa niin sanotun seitsemän päivän säännön soveltuvuudesta kokemuslisän määräytymisessä.

Työnantajaliitto ei ollut valvonut, että Suomen Posti Oy olisi noudattanut työehtosopimusta. Erimielisyysneuvotteluissa työnantajaliitto oli hyväksynyt Suomen Posti Oy:n menettelyn. Asiasta käydyt paikallisneuvottelut ja liittojen väliset neuvottelut olivat päättyneet erimielisyyteen.

Vastaus kannevaatimuksiin

Työnantajaliitto Allianssi TLA on vastauksessaan, johon Suomen Posti Oy on osaltaan yhtynyt, kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.

Työnantajaliitto Allianssi TLA on lisäksi vaatinut Postiliiton velvoittamista korvaamaan Työnantajaliitto Allianssi TLA:n ja Suomen Posti Oy:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

A oli ollut Suomen Posti Oy:ssä useissa määräaikaisissa virka- ja työsuhteisissa palvelussuhteissa 30.5.1988 lukien. A:n määräaikaiset työsuhteiset palvelusuhteet olivat 1.1. - 31.1. ja 23.3. - 6.4.1994 sekä 23.5.1994 alkaen. A:n työsuhde oli sovittu toistaiseksi voimassa olevaksi 14.1.1995 lukien.

Työehtosopimuksessa oli useita määräyksiä, joihin oli sovittu aikarajauksia siinä vaiheessa, kun silloisen posti- ja telelaitoksen virkasuhteista henkilöstöä oli siirtynyt postin yhtiöittämisen johdosta työsuhteeseen 1.1.1994. Tällaisia määräyksiä oli muun muassa palkallisen sairausajan pituutta työehtosopimuksen 6 §:n 4 momentin mukaan kerryttävät palvelusajat ja pitempään vuosilomaan oikeuttava palvelusaika työehtosopimuksen 8 §:n 10 momentissa. Näiden määräysten tarkoituksena oli taata niin sanotuille vanhoille työntekijöille parempi etuustaso edellä mainituissa asioissa kuin uusille 1.1.1994 jälkeen työsuhteensa aloittaville työntekijöille. Nämä määräykset oli sovittu niin sanotun siirtymäkauden säännöksiksi ja ne olivat voimassa niin kauan kuin asianomainen henkilö oli yhdenjaksoisessa työsuhteessa postiin.

Työnantajaliiton ja Postiliiton välillä oli vuosilomaoikeuden ja sairausajan palkkaoikeuden säilyttämisen osalta vuonna 1994 sovittu, että enintään seitsemän päivän aika kahden eri työsuhteen välillä ei aiheuttanut sairaus- ja vuosilomaetujen osalta jo ansaittujen etujen menettämistä. Tällä sopimustulkinnalla osapuolet olivat ottaneet yhteisen kannan palvelusajan pituudesta riippuvien työsuhde-etuuksien säilyttämiseen työsuhteiden päättymistilanteessa. Mainittu yhteinen sopimustulkinta voitiin perustellusti rinnastaa koskemaan myös palvelusajan pituudesta riippuvaa kokemuslisää ja sen laskemista työsuhteiden päättymistilanteissa. Postityönantaja oli katsonut perustelluksi soveltaa mainittua seitsemän päivän määräystä myös kokemuslisän laskemiseen A:n osalta.

Koska A:lla oli vuonna 1994 ollut kolme erillistä määräaikaista työsuhdetta ja niiden välillä oli kuukauden pituisia aikoja töiden loppumisen vuoksi, postityönantaja ei ollut menetellyt työehtosopimuksen vastaisesti jättäessään huomioimatta A:n asevelvollisuusajan kokemuslisiin oikeuttavaksi ajaksi. A:n nykyisessä työsuhteessa ei ollut häneen sovellettavan työehtosopimuksen määräysten mukaan perusteita ottaa kokemuslisää laskettaessa huomioon virkasuhdeaikaista asevelvollisuusaikaa.

Työnantajalla oli ollut perusteltu syy, ottaen huomioon liittojen yhteisen soveltamisohjeen palvelusajan pituudesta riippuvien työsuhde-etujen säilymisestä työsuhteen päättymistapauksessa, jättää A:n virkasuhdeaikaan sijoittunut asevelvollisuusaika pois työehtosopimuksen mukaisesta kokemuslisään oikeuttavasta ajasta. Työnantajaliitto ei ollut laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Perustelut

Erimielisyys

Postinjakaja A on ollut määräaikaisissa virkasuhteissa postin palveluksessa 30.5.1988 lukien. Postin yhtiöittämisen yhteydessä A on 1.1.1994 siirtynyt Suomen Posti Oy:n palvelukseen. Hänen muutoin yhdenjaksoinen työskentelynsä määräaikaisissa virka- ja työsuhteissa on töiden vähentymisen johdosta keskeytynyt vuonna 1994 ajanjaksoiksi 1.2.-22.3. ja 7.4.-22.5. A on otettu toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen 14.1.1995.

Sovellettavan työehtosopimuksen palkkaliitteessä 1 on sovittu, että kokemuslisään oikeuttavaksi palvelusajaksi lasketaan postin päätoiminen palvelus. Edellä olevan estämättä postin palveluksessa 1.10.1993 olleiden osalta kokemuslisään oikeuttavaa palvelusaikaa laskettaessa otetaan palvelusajat huomioon sellaisina kuin ne kunkin henkilön osalta olivat 1.10.1993.

A on ollut postin palveluksessa 1.10.1993 ja hän on mainittuun ajankohtaan mennessä ansainnut valtion virkamiesten ikälisäsopimuksen mukaisesti kaksi ikälisää, joita kerryttävään aikaan on ikälisäsopimuksen soveltamisohjeiden nojalla sisältynyt myös asevelvollisuusaika.

Erimielisyydessä on kysymys siitä, tuleeko A:lle laskea kokemuslisään oikeuttavaksi palvelusajaksi asevelvollisuusaika senkin jälkeen, kun A:n työsuhde oli edellä todetuin tavoin keskeytynyt vai onko hän tuon jälkeen oikeutettu vain postin päätoimisen palveluksen perusteella määräytyviin kokemuslisiin.

Sopimuksen tulkinta

Postin yhtiöittämiseen liittyviin työehtosopimusneuvotteluihin palkansaajapuolelta osallistuneet Postiliiton työehtoasiainsihteeri ja liittosihteeri samoin kuin niihin työnantajapuolelta osallistunut työnantajaliiton silloinen asiamies ovat työtuomioistuimessa kuultuina kertoneet yhdensuuntaisesti, että yhtiöittämisen yhteydessä oli tarkoitus turvata 1.11.1993 postin palveluksessa olleille Suomen Posti Oy:n palvelukseen siirtyville tietyt jo ansaitut ja uuden sopimuksen mukaisia etuja paremmat edut. Näin esimerkiksi yli 15 vuotta postin palveluksessa olleilla säilyi oikeus 45 päivän pituiseen vuosilomaan työsuhteen jatkuessa yhtäjaksoisesti. Vastaavasti kokemuslisää kerryttävään aikaan laskettiin mukaan muukin kuin postin päätoiminen palvelus. Kuullut todistajat ovat edelleen olleet yksimielisiä siitä, että työsuhteen keskeytyessä työntekijä menettää oikeutensa edellä mainittuun pitkään vuosilomaan.

Työehtosopimukseen sisältyy määräyksiä siitä, milloin keskeytymättä jatkunutta, toisiaan välittömästi seuraavista määräaikaisista työsopimuksista koostuvaa työsuhdetta on pidettävä toistaiseksi voimassa olevana työsopimuksena. Tällöin työsuhde on tässä mielessä jatkunut välittömästi ja keskeytyksettä, jos edellisen työsuhteen päättymisen ja seuraavan työsuhteen alkamisen välinen aika on alle kahdeksan päivää. Työehtosopimusosapuolet ovat vuonna 1994 sopineet työehtosopimusta tulkittavan niin, että todettua sääntöä sovelletaan myös sairaus- ja vuosilomaetuihin niin, että enintään seitsemän päivän välinen aika kahden eri työsuhteen välillä ei aiheuta näiden etujen menettämistä. Tästä tulkinnasta sovittaessa ei kokemuslisä ole esitetyn selvityksen mukaan ollut keskusteluissa esillä.

Työtuomioistuin toteaa, että sovellettavan palkkaliitteen kokemuslisämääräyksessä on sovittu 1.10.1993 postin palveluksessa olleiden säilyttävän oikeutensa lukea kokemuslisiin oikeuttavaksi palvelusajaksi se aika, jonka he olivat siihen saakka voineet lukea hyväkseen ikälisiä laskettaessa. Samassa sopimuskohdassa on todettu, että mitä siinä on sovittu kokemuslisään oikeuttavasta palvelusajasta koskee myös vuosilomaan oikeuttavaa palvelusaikaa.

Asiassa on riidatonta, että mainitut määräykset eivät tule sovellettaviksi uusissa 1.1.1994 jälkeen ensimmäisen kerran alkaneissa työsuhteissa. Niinikään on riidatonta, että vuosilomaetuuksien kannalta uudeksi työsuhteeksi on katsottava myös määräaikaisen työsuhteen päätyttyä solmittu uusi työsuhde, jos työsuhteiden välillä on kulunut vähintään kahdeksan päivää. Tällöin työntekijä, johon mahdollisesti oli aiemmin sovellettu hänelle edullisempia vuosiloman ansaintasääntöjä, siirtyy työsuhteessa sovellettavan vuosilomalain ansaintasääntöjen piiriin.

Vuosilomaetuuksien osalta esitetty selvitys osoittaa, että tarkoitus on ollut sitoa ennen 1.10.1993 ansaitut uusien työehtosopimusten mukaisia etuja paremmat edut työsuhteen keskeytymättömään jatkumiseen 1.1.1994 jälkeen Suomen Posti Oy:n palveluksessa. Vuosilomaetuuksien ottamisesta seitsemän päivän säännön piiriin on pääteltävissä, että muutoin myös tätä lyhyempi työsuhteen keskeytys olisi johtanut aiemmin ansaittujen etuuksien menettämiseen. Sopijapuolten yhteisellä tulkinnalla on siten laajennettu oikeutta säilyttää aiemman palvelusajan perusteella kertyneet vuosilomaetuudet.

Kokemuslisään oikeuttava palvelusaika ja vuosilomaetuuksia kerryttävä palvelusaika on työehtosopimuksessa rinnastettu toisiinsa edellä todetulla tavalla. Sopijapuolten yhteiseen koulutusmateriaaliin sisältyvässä kannanotossa seitsemän päivän säännön soveltamisesta on mainittu vuosilomaetuudet ja sairauslomaetuudet, mutta ei kokemuslisää. Kuitenkaan työtuomioistuimella ei ole perusteita katsoa sopijapuolten tarkoittaneen ilman, että asiasta olisi edes keskusteltu, hyväksyä tällä kannanotollaan tulkinnan, joka työehtosopimuksen sanamuodon vastaisesti asettaa vuosilomaetuuksien ja kokemuslisän ansainnan keskenään eri asemaan niin, että työntekijä voisi lukea hyväkseen ennen 1.10.1993 ansaitun ikälisiin oikeuttaneen palvelusajan kokemuslisiin oikeuttavaksi palvelusajaksi myös myöhemmin uudelleen alkaneissa, yli seitsemän päivää keskeytyneenä olleissa työsuhteissa.

Johtopäätökset

Työehtosopimuksen kokemuslisämääräyksiä on tulkittava niin, että työsuhteen 1.1.1994 jälkeen keskeydyttyä työntekijällä ei ole oikeutta ennen 1.10.1993 ansaitsemaansa sovellettavaa kokemuslisäjärjestelmää edullisempaan kokemuslisän kertymisaikaan. Näin ollen Suomen Posti Oy ei ole rikkonut työehtosopimusta maksaessaan A:lle työsuhteen keskeytymisen jälkeen kokemuslisät ottamatta huomioon hänen asevelvollisuusaikaansa. A:lla ei siten ole oikeutta vaatimaansa korvaukseen saamatta jääneestä palkasta.

Edellä lausuttu huomioon ottaen myöskään Työnantajaliitto Allianssi TLA ei ole laiminlyönyt työehtosopimuslain mukaista valvontavelvollisuuttaan.

Oikeudenkäyntikulut

Asia on ollut siinä määrin epäselvä, että Postiliitolla on ollut perusteltu aihe tähän oikeudenkäyntiin. Tämän vuoksi Työnantajaliitto Allianssi TLA:n ja Suomen Posti Oy:n on työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 1 momentin toisesta virkkeestä ilmenevän oikeusohjeen mukaan vastattava itse oikeudenkäyntikuluistaan.