Finlex - Etusivulle
Työtuomioistuin

7.4.2000

Työtuomioistuin

Työtuomioistuimen ratkaisut ja lausunnot vuodesta 1970

TT:2000-18

Asiasanat
Lausuntoasia, Paikallinen sopiminen, Yhteistoimintamenettely
Tapausvuosi
2000
Antopäivä
Diaarinumero
L 5/99

Myyjien ja varastotyöntekijöiden palkkoja koskevan työehtosopimuksen mukaan työnantaja järjestää työasujen huollon, mutta työasujen huollosta voidaan sopia paikallisesti myös siten, että työntekijät itse korvausta vastaan huolehtivat asujen kunnossapidosta.

Lausunnossa on kysymys siitä, tulivatko työehtosopimuksen paikallista sopimista koskevat määräykset sovellettaviksi myös sovittaessa työasujen huollosta paikallisesti. Lisäksi kysymys on siitä, oliko yhteistoimintamenettelyssä voitu tehdä työehtosopimusmääräysten kannalta pätevä sopimus työasujen huollosta.

TYÖTUOMIOISTUIN LAUSUNTO Nro 18

KUULTAVAT Kaupan Työnantajaliitto KTL ry,

Liikealan ammattiliitto ry

ASIA Rauman käräjäoikeuden lausuntopyyntö työsuhteen purkamista koskevassa asiassa

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Kaupan Työnantajaliitto KTL:n ja Liikealan ammattiliiton välisessä 29.9.1995 - 28.2.1998 voimassa olleessa myyjien ja varastotyöntekijöiden työehtoja koskevassa työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

9. ERINÄISIÄ MÄÄRÄYKSIÄ

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

29 § Työpaikkakohtainen sopiminen

Työpaikkakohtaisessa sopimisessa noudatetaan seuraavia määräyksiä, elleivät liitot toisin sovi.

1. Sopijapuolina voivat olla toisaalta työnantaja tai hänen edustajansa toisaalta työntekijä, työntekijät tai luottamusmies, ellei ao. työehtosopimusmääräyksessä ole toisin sovittu.

2. Sopimus on tehtävä kirjallisesti.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Samojen liittojen välisessä edellä mainitun ajan voimassa olleessa myyjien ja varastotyöntekijöiden palkkoja koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

5 § Myyjiä ja myymälätyöntekijöitä koskevia määräyksiä

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

13. Työasut

Työnantaja huolehtii siitä, että sen vakinaisessa palveluksessa olevilla myyjillä on työssä käytettävänään työnantajan omaisuutta olevat ja huoltamat, käyttökelpoiset työasut.

Pöytäkirjamerkintä:

Työnantaja järjestää keskitetysti työasujen huollon.

Olosuhteista johtuen voidaan kuitenkin työasujen huollosta sopia paikallisesti esimerkiksi siten, että työntekijät itse huolehtivat asujen kunnossapidosta sovittavaa aika-, raha- tai muuta korvausta tai näiden yhdistelmää vastaan.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KÄSITTELY KÄRÄJÄOIKEUDESSA

KANNE

Vaatimukset

A on Osuuskauppa Keulaa vastaan Rauman käräjäoikeudessa ajamassaan kanteessa vaatinut Osuuskauppa Keulan velvoittamista suorittamaan hänelle työsuhteen perusteettoman päättämisen johdosta korvauksena saamatta jääneenä irtisanomisajan palkkana kuuden kuukauden palkkaa vastaavan määrän ja lomakorvausta irtisanomisajalta sekä vaihtoehtoisesti joko työsopimuslain 47 f §:n mukaisena korvauksena työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä 24 kuukauden palkkaa vastaavan määrän tai toissijaisesti saman määrän työsopimuslain 51 §:n mukaisena korvauksena, kaikki edellä mainitut määrät lainmukaisine korkoineen.

Perusteet

A:n työsuhde ja sen purkaminen

A oli ollut Osuuskauppa Keulan palveluksessa 4.5.1972 - 24.3.1997. Viimeksi mainittuna päivänä työnantaja oli purkanut A:n työsopimuksen, koska A ei ollut suostunut hyväksymään uutta työsopimuksen ehtoa, jonka mukaan vastuu työvaatteiden huoltamisesta olisi siirretty työntekijälle.

A oli ennen työsuhteensa purkamista toiminut osa-aikaisena elintarvikemyyjänä Prisman elintarvikeosastolla. Työpaikalla oli pitkäaikaisena käytäntönä ollut, että työnantaja huolehti työvaatteiden pesusta ja huollosta. Vuodesta 1993 alkaen työnantaja oli tarjonnut siihen halukkaille työntekijöille mahdollisuutta pestä itse työvaatteensa. Korvaukseksi vaatehuollosta työnantaja oli antanut pesuainetta.

Työpaikan työvaatteita oli uusittu marraskuussa 1995. Tuolloin ne työntekijät, jotka olivat suostuneet itse pesemään työvaatteensa, olivat saaneet uudet vaatteet. Muut työntekijät olivat käyttäneet vanhoja työvaatteita, jotka työnantaja oli edelleen pesettänyt.

Työvaatehuoltoon liittyvää menettelyä oli käsitelty yrityksen yt-palaverissa 14.11. ja 28.11.1995. Niitä työntekijöitä, jotka eivät olleet aluksi hyväksyneet uutta menettelyä, oli vähitellen painostettu hoitamaan itse työvaatteidensa peseminen. Myös A oli kutsuttu useamman kerran työnantajan puhutteluun ja häntäkin oli painostettu hyväksymään työvaatehuoltoa koskeva uusi menettely. Työnantajan taholta ei ollut millään tavoin selvitetty, että asiasta olisi sovittu työntekijöitä sitovalla tavalla.

A ei ollut voinut hyväksyä muutosta työsopimuksensa vakiintuneisiin ehtoihin. Koska työntekijöiden vaatteet likaantuivat eri tavoin riippuen kunkin työntekijän työpaikasta, A oli katsonut, että työvaatteiden peseminen itse oli epäoikeudenmukaista. Esimerkiksi A:n työssä elintarvikepuolella vaatteet likaantuivat nopeasti. Myöskään vaatteiden pesusta tarjottu korvaus ei A:n mielestä ollut ollut riittävä. Koska A asui vanhassa omakotitalossa, jossa ei ollut kunnallista vesijohtoa, olisi työvaatteiden peseminen kotona tuottanut A:lle myös hankaluuksia.

A ei missään vaiheessa ollut kieltäytynyt ottamasta uusia työvaatteita, vaan hän oli ainoastaan kieltäytynyt pesemästä itse työasuaan.

Työnantajan lukuisista määräyksistä huolimatta A ei ollut suostunut työnantajan vaatimaan menettelyyn ja työsopimuksensa muuttamiseen. A:n työsopimuksen purkamista edeltäneenä noin kahden vuoden aikana työpaikan työntekijöillä oli ollut käytössään erilaisia työasuja, eikä tämän ollut katsottu haitanneen olennaisesti asiakaspalvelua. Näin ollen A:n työsopimuksen purkamisen ajankohtana ei ollut tapahtunut mitään sellaista, jonka vuoksi työnteon ehdottomana edellytyksenä olisi voitu katsoa olevan se, että kaikilla työntekijöillä oli työpaikalla yhtenäinen työasu. A oli ollut myös pääasiassa työssä varastolla, josta hän oli siirtänyt tuotteita kaupan myyntitiloihin. Näin ollen hänen poikkeava työasunsa ei ollut millään tavoin vaikuttanut hänen kykyynsä toimia asiakaspalvelussa.

Paikallisesta sopimisesta

Työvaatteita koskevan vakiintuneen ja työsopimuksen mukaisen menettelyn muuttaminen ei kuulunut työnantajan työnjohto-oikeuden piiriin. Alan työehtosopimuksen mukaan asiasta voitiin sopia paikallisesti yrityskohtaisesti. Tällaista työehtosopimuksen mukaista kaikkia työntekijöitä sitovaa sopimusta ei Osuuskauppa Keulassa ollut tehty.

Työehtosopimuksen mukaan työasujen huolto kuului työnantajalle, ellei paikallisesti ollut toisin sovittu. Yt-toimikunta, jossa asiaa oli käsitelty, ei ollut työehtosopimuksessa tarkoitettu paikallisen sopimuksen osapuoli. Työehtosopimuksen mukaan paikallinen sopimus oli tehtävä kirjallisesti. Näin ei nyt esillä olevassa asiassa ollut tapahtunut. Yt-toimikunnan marraskuussa 1995 pidetyistä kokouksista laadittujen muistioiden mukaan työvaatteiden huollosta ei ollut edes tehty varsinaista sopimusta ja sopimuspöytäkirjaa. Yt-palaverissa 14.11.1995 oli hyväksytty työnantajan ehdotus henkilöstöetujen yhtenäistämiseksi. Tässä ehdotuksessa työvaatehuollon osalta oli todettu, että työn luonteesta johtuen joissakin toimipaikoissa työvaatteet pestään pesulassa. Edelleen ehdotuksessa oli todettu, että muut pesevät työvaatteensa itse ja saavat tästä korvauksena kuukausittain pesuainetta yhden paketin ja huuhteluainetta myös yhden paketin. Sama ehdotus oli ollut esillä myös 28.11.1995 pidetyssä yt-palaverissa, josta laaditun muistion liitteeksi ehdotus oli otettu. Muistiossa oli työvaatehuollon osalta ainoastaan todettu, että jokaiselle annetaan 20 markan pesuaine- ja 20 markan huuhteluainekuponki kuukaudessa.

Työvaatteita koskevan työsopimuksen ehtojen muuttaminen ei ollut sellainen yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain 6 §:n mukainen asia, josta olisi voitu sopia mainitun lain mukaisessa menettelyssä. Yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain 7 §:n mukaan asia käsiteltiin yhteisessä kokouksessa tai yhteistoimintaneuvottelukunnassa silloin, kun yhteistoimintamenettelyssä käsiteltävä asia koski useampia henkilöstöryhmiä. Saman lain 3 §:ssä oli säädetty, ketkä tällaisessa yhteistoimintamenettelyssä toimivat henkilöstön edustajina. Yt-palaverissa ei ollut kysymys laissa tarkoitetusta yhteisestä kokouksesta eikä yhteistoimintaneuvottelukunnasta. Kokoonpano, jossa työvaatehuoltoa koskevaa kysymystä oli Osuuskauppa Keulassa pidetyissä palavereissa käsitelty, ei täyttänyt yhteistoimintalain edellytyksiä siltä osin, ketkä voivat toimia sopimuspuolina asiassa henkilöstön osalta.

Työsuhteen päättämisen lainvastaisuus

Osuuskauppa Keulalla ei ole ollut esittämillään perusteilla työsopimuslain 43 §:n mukaista perustetta A:n työsopimuksen purkamiseen. Työnantajalla ei myöskään ole ollut A:n työvaatteiden pesusta kieltäytymisen ja työsopimuksen ehtojen muuttamisesta kieltäytymisen johdosta perustetta edes hänen työsopimuksensa irtisanomiseen.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Osuuskauppa Keula on kiistänyt kanteen kokonaisuudessaan ja vaatinut sen hylkäämistä.

Kanteen kiistämisen perusteet

Työsopimuksen päättämisen perusteet

A oli kieltäytynyt vastaanottamasta uutta ja muun henkilökunnan työasun kanssa yhtenäistä työasua. Koska yhtenäisen työasun käyttö oli asiakaspalvelussa työskentelevillä työnteon ehdoton edellytys, A ei ollut voinut suorittaa työsopimuksensa mukaista työtä.

Uuden työasun käyttöönoton edellytykseksi A oli asettanut sen, että työnantaja edelleen huolehtisi työasun huoltamisesta. Työehtosopimuksen mukaan työasujen huoltamisesta voitiin sopia paikallisesti korvausta vastaan. Työehtosopimus ei asettanut paikalliselle sopimiselle mitään muotovaatimuksia, joten yt-toimikunnassa tehtyä sopimusta voitiin pitää pätevänä tapana sopia asiasta varsinkin, kun otettiin huomioon, että yt-toimikunta edusti yrityksen kaikkia henkilöstöryhmiä. Työehtosopimuksessa tarkoitettu paikallinen sopiminen tarkoitti kiistattomasti jonkinlaista kollektiivista sopimista.

Harkittaessa sitä, oliko henkilöstöetuja koskevan sopimuspaketin yhden osan noudattamatta jättäminen riittävä työsopimuksen purkuperuste, tuli ottaa huomioon myös se, että asiasta oli sovittu kaikkia työntekijöitä sitovasti. Lisäksi oli otettava huomioon se, että A olisi ollut ainoa poikkeavasti pukeutunut työntekijä koko myymälän henkilöstön keskuudessa. Myös A:n esittämät perusteet kieltäytymiselleen työasun huoltamisesta olivat tuntuneet tekaistuilta ja sellaisilta, että hän oli tosiasiallisesti pyrkinyt tilanteeseen, jossa työnantajalle ei jäisi muuta mahdollisuutta kuin päättää työsuhde.

Paikallisesta sopimisesta

Osuuskauppa Keulan henkilöstöetujen yhtenäistämistä oli käsitelty kanteessa mainituissa yt-palavereissa marraskuussa 1995. Eräiden osto- ja bonusoikeuksien yhtenäistämisen lisäksi oli sovittu myös työasujen huoltamisesta työehtosopimuksen antaman valtuutuksen puitteissa. Tämä oli tarkoittanut sitä, että työntekijöille oli sovittu työasujen huoltamisesta annettavaksi korvaukseksi 20 markan pesuainekuponki ja 20 markan huuhteluainekuponki kuukaudessa.

Työehtosopimuksen 29 §:n työpaikkakohtaista sopimista koskeva määräys oli otettu työehtosopimukseen myöhemmin kuin työehtosopimuksen 5 §:n 13. kohtaan nykyisin sisältyvä työasuja ja niiden huoltoa koskeva määräys. Työehtosopimuksessa oli erikseen mainittu kaikki ne asiat, joista oli sovittava työehtosopimuksen 29 §:n mukaisessa järjestyksessä. Työehtosopimuksen työaikaa koskevissa määräyksissä oli muun muassa nimenomaan mainittu, että viikoittaisesta säännöllisestä työajasta sekä lauantai- ja maanantaivapaista voitiin työehtosopimuksen määräyksestä poiketen sopia työehtosopimuksen 29 §:n määräyksiä noudattaen. Näin ollen työehtosopimuksen 29 §:n muotomääräyksiä ei tarvinnut noudattaa työasuista sovittaessa, koska tällaista 29 §:n mukaista noudattamisvelvoitetta ei ollut mainittu työasujen osalta työehtosopimuksessa.

KÄRÄJÄOIKEUDEN TOIMENPIDEPÄÄTÖS

Rauman käräjäoikeus on pyytänyt työtuomioistuimelta lausuntoa seuraavista kysymyksistä:

1. Koskeeko myyjiä ja varastotyöntekijöitä koskevan työehtosopimuksen (29.9.1995 - 28.2.1998) 29 § myös työpaikkakohtaista työasukysymyksistä sopimista vai ei.

2. Onko työasujen käyttäminen/huoltaminen sellainen asia, josta työehtosopimuksen kannalta asiaa arvioiden voidaan pätevästi sopia yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain tarkoittamassa yt-menettelyssä; sekä jos on, niin ovatko käsillä olevassa yksittäistapauksessa eli tämän asian asiakirjoista ilmenevässä yt-menettelyssä tosiasiallisesti osapuolina esiintyneet tahot olleet oikeat, työehtosopimuksen määräysten kannalta arvioiden edustamis- ja sopimiskelpoiset osapuolet.

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Työtuomioistuin on tuomioistuimesta annetun lain 39 §:n nojalla varannut Kaupan Työnantajaliitto KTL:lle ja Liikealan ammattiliitolle tilaisuuden tulla asiassa kuulluiksi.

Kaupan Työnantajaliitto KTL on lausunnossaan todennut seuraavaa:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MUKAINEN PAIKALLINEN SOPIMUS TYÖASUJEN HUOLLOSTA

1. Myyjien ja varastotyöntekijöiden työehtoja koskevan työehtosopimuksen (29.9.1995 - 28.2.1998) 29 §:n määräyksiä (Työpaikkakohtainen sopiminen) ei ole tarvinnut noudattaa sovittaessa paikallisesti myyjien työasujen huollosta (myyjien ja varastotyöntekijöiden palkkoja koskevan työehtosopimuksen 5 §:n 13 kohta).

29 §:n mukaista menettelyä paikallisesti sovittaessa on täytynyt noudattaa vain niissä työehtosopimuksen kohdissa, joissa on nimenomaisesti viitattu sanottuun 29 §:ään. Tällaisia kohtia on ollut (sopimuskauden 29.9.1995 - 28.2.1998 aikana) sopimuksessa kaksi (10-tuntinen päivä säännöllisenä työnä ja ns. lauantai-/maanantaivapaat). Työasujen huollosta on työehtosopimuksen mukaan saanut sopia toisin vapaasti.

2. Työasujen huollosta on voitu sopia toisin ilman, että työehtosopimus olisi asettanut tälle toisin sopimiselle jotain tiettyä muotovaatimusta. Kaikki sopimusmenettelyt ovat siis olleet lähtökohtaisesti yhtä oikeita. Sopimus on siten ollut yhtä pätevä suullisena kuin kirjallisenakin. Sopimus on saatettu solmia kunkin työntekijän kanssa erikseen yhtä hyvin kuin jonkin työntekijäryhmän kanssa kollektiivisesti.

Myös yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain mukaisessa menettelyssä tehty työpaikkakohtainen sopimus on ollut pätevä. Yhteistoimintalaissa on lueteltu ne asiat, joista täytyy lain mukaisesti neuvotella. Yhteistoimintamenettelyssä voidaan kuitenkin luonnollisesti neuvotella ja sopia myös sellaisista asioista, joita laki ei mainitse. Yhteistoimintalaki velvoittaa työnantajan neuvottelemaan tietyissä asioissa tiettyjen muotomääräysten mukaan, mutta laki ei kiellä neuvottelemasta muista asioista samalla tavalla. Kun yhteistoimintalain mukaisessa neuvottelussa luottamusmies voi sopia muun muassa edustamansa henkilöstöryhmän irtisanomisista, täytyy hänen voida sopia samanlaisessa menettelyssä tämän saman henkilöstöryhmän työasujen huollostakin. Työehtosopimus ei aseta eikä ole asettanut esteitä tälle menettelylle.

Käsillä olevassa tapauksessa työvaatteiden huollosta on neuvoteltu 14.11.1995 ja 28.11.1995 pidetyissä yhteistoimintakokouksissa. Kummassakin tilaisuudessa on ollut läsnä yhtiön toimitusjohtaja ja kaupallinen johtaja. Työnantajan puolelta edustus onkin ollut kiistatta riittävä.

Saatujen selvitysten mukaan kantajana käräjäoikeudessa esiintyvä A ei ole kuulunut jäsenenä mihinkään ammattiliittoon. Niin ikään selvitysten mukaan Osuuskauppa Keulassa on ollut yhteistoimintaneuvottelukunta, jossa luottamusmiehet ovat edustaneet työntekijöitä. Myymälöitten luottamusmies B on edustanut neuvotteluissa myyjiä.

Yhteistoimintamenettelyssä on luottamusmiehen katsottu edustavan koko henkilöstöryhmää ei siis pelkästään omaan ammattiliittoonsa järjestäytyneitä henkilöitä. Laatusen, Savosen ja Äimälän "Yhteistoimintalaki" -teoksessa (vuodelta 1997) todetaan (sivulla 29): "Henkilöstöryhmään kuulumista enempää kuin henkilöstöryhmän muodostumistakaan ei laissa kuitenkaan ole sidottu järjestäytymiseen. Järjestäytymätön henkilö kuuluu lain perustelujen mukaan siihen henkilöstöryhmään, jonka työehtoja häneen sovelletaan." Järjestäytymättömillä työntekijöillä ei siis ole ainakaan automaattisesti oikeutta saada tulla edustetuiksi erikseen.

Neuvottelukunta koostuu lain 4 §:n mukaan työnantajan ja henkilöstön edustajista. Henkilöstön edustajat ovat taas lain 3 §:n 2 momentin mukaan luottamusmiehiä (ja työsuojeluasioissa työsuojeluvaltuutettuja). Näissä lainkohdissa ei järjestäytymättömille taata omaa edustajaa eikä järjestäytymättömille itsellekään anneta oikeutta osallistua neuvottelukunnan kokouksiin.

Lain 5 §:ssä järjestäytymättömille työntekijöille annetaan kuitenkin oikeus valita keskuudestaan edustaja, jos he muodostavat henkilöstöryhmän enemmistön. Esille ei ole tullut, että käsillä olevassa tapauksessa esimerkiksi enemmistö myyjistä olisi ollut Liikealan ammattiliittoon järjestäytymättä. Jos näin kuitenkin olisi ollut, olisi järjestäytymättömien tullut vaatia itselleen lain 5 §:n mukaista edustajaa. Tällaista vaatimusta ei ole esitetty, joten B myyjien luottamusmiehenä on ollut oikeutettu neuvottelemaan ja sopimaan neuvottelukunnassa esillä olleista asioista myös järjestäytymättömien myyjien osalta.

Edellä esitettyyn viitaten Kaupan Työnantajaliitto katsoo, että työasujen huollosta ei ole tarvinnut sopia työpaikalla (työehtoja koskevan) työehtosopimuksen 29 §:n mukaisesti, että yhteistoimintaneuvottelukunnassa on ollut mahdollista sopia työasujen huollosta ja että käsillä olevassa tapauksessa sekä työnantaja että A ovat olleet neuvottelukunnassa asianmukaisesti edustettuina.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Liikealan ammattiliitto on lausunnossaan todennut seuraavaa:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

1. Myyjien ja varastotyöntekijöiden työehtoja koskevan työehtosopimuksen (29.9.1995 - 28.2.1998) työpaikkakohtaista sopimista koskeva 29 § ei ole koskenut työasujen huollosta sopimista. Työpaikkakohtaista sopimista koskevaa 29 §:ää oli tarkoitettu sellaisenaan noudatettavaksi vain niiden paikallisen sopimisen sallivien työehtosopimusmääräysten yhteydessä, joissa tämän pykälän soveltamiseen oli erikseen viitattu. Työasuja ja niiden huoltoa koskeva määräys sisältyi myyjien ja varastotyöntekijöiden palkkoja koskevaan työehtosopimukseen, jossa mainittu pykälä ei lainkaan ole tullut sovellettavaksi.

2. Myyjien ja varastotyöntekijöiden palkkoja koskevan työehtosopimuksen 5 §:n 13 kohtaan sisältyvässä pöytäkirjamerkinnässä on todettu, että työasujen huollosta voidaan "sopia paikallisesti" toisin kuin sopimuksessa on muutoin määrätty. Paikallisella sopimisella tarkoitetaan työehtosopimuksessa Liikealan ammattiliiton kannan mukaan työnantajan ja työntekijäkollektiivin välistä sopimusta. Yksittäinen työntekijä voi olla sopimusosapuolena vain niissä tilanteissa, joissa sovittava asia voi koskea vain tiettyä työntekijää. Työntekijäryhmän puolesta voi sopimuksen tehdä myös työntekijöitä edustava luottamusmies.

Luottamusmies edustaa ensi sijassa liittoon järjestäytyneitä työntekijöitä. Paikallisen sopimisen yhteydessä on kuitenkin katsottu luottamusmiehen tekemän sopimuksen sitovan kaikkia luottamusmiehen edustamaan henkilöstöryhmään tai toimipaikkaan kuuluvia työntekijöitä. Käsitys perustuu siihen, että työehtosopimukseen perustuvaa etua koskeva määräys ja siitä toisin sopimisen salliva määräys muodostavat kokonaisuuden. Sopimusmääräys sisältää luottamusmiehelle annetun kelpoisuuden sopia asiasta perusmääräyksestä poikkeavasti, ja paikallinen sopimus tulee sovitussa laajuudessa perusmääräyksen sijasta noudatettavaksi.

Yhteistoimintalakiin perustuva yhteistoimintamenettely koskee eri asioita kuin työehtosopimukseen perustuva paikallinen sopiminen. Yhteistoimintalain 7 §:n 5 momentissa mainittuja tapauksia lukuun ottamatta yhteistoimintamenettelyn piiriin kuuluvissa asioissa työnantaja tekee niissä viime kädessä ratkaisun. Työehtoihin liittyvä sopiminen ja yhteistoimintavelvoitteeseen perustuva neuvotteleminen on siten periaatteessa pidettävä toisistaan erillään. Käytännössä yhteistoimintalain mukaisessa menettelyssä voidaan kuitenkin käsitellä muitakin kuin yhteistoimintavelvoitteen piiriin kuuluvia asioita. Käsiteltäväksi voi siten tulla myös paikalliseen sopimiseen liittyviä työehtosopimusasioita.

Se, että asiaa on käsitelty ja siitä sovittu yhteistoimintamenettelyn otsikon alla, ei tee sopimuksesta pätemätöntä, jos sopimus on muuten tehty työehtosopimuksessa tarkoitetulla tavalla.

Lausuntopyynnössä kyseessä olevassa tapauksessa työasujen huollosta on kerrottu sovitun yhteistoimintapalavereissa 14.11. ja 28.11.1995. Asiakirjoista on pääteltävissä, että neuvottelut asiasta oli käyty yrityksen yt-toimikunnassa. Toimikunnan jäsenenä on Liikealan ammattiliiton tietojen mukaan ollut yrityksen myymälöiden työntekijöiden luottamusmies, jonka edustamaan henkilöstöryhmään kantaja A on kuulunut. Työehtosopimusmääräykseen ei sisälly vaatimusta tietyn määrämuodon käyttämisestä työasujen huoltoa koskevassa paikallisessa sopimisessa. Kokouspöytäkirjaan sisältyvää lausumaa työasujen huollosta voidaan siten pitää työehtosopimuksessa tarkoitettuna paikallisena sopimuksena, jos työnantajan edustaja ja myyjiä edustava luottamusmies ovat allekirjoituksellaan tai muuten todistettavalla tavalla ilmoittaneet hyväksyvänsä sen, mitä pöytäkirjasta ilmenee.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

TYÖTUOMIOISTUIMEN LAUSUNTO

Käräjäoikeuden lausuntopyynnössä esitetyn ensimmäisen kysymyksen johdosta työehtosopimukseen osalliset liitot ovat lausunnoissaan todenneet, että myyjien ja varastotyöntekijöiden työehtoja koskevan työehtosopimuksen 29 §:n määräys paikallisesta sopimisesta tulee sovellettavaksi vain sovittaessa niistä asioista, joita koskevissa työehtosopimuksen määräyksissä on viitattu tähän määräykseen. Koska myyjien ja varastotyöntekijöiden palkkoja koskevan työehtosopimuksen 5 §:n 13 kohdan määräyksessä työasuista ei ole tällaista viittausta, eivät edellä mainitun työehtosopimuksen 29 §:n paikallista sopimista koskevat määräykset työehtosopimukseen osallisten liittojen mukaan tule sovellettaviksi sovittaessa työasujen huollosta paikallisesti. Työtuomioistuimella ei ole perustetta poiketa tästä työehtosopimukseen osallisten yksimielisestä kannasta.

Käräjäoikeuden lausuntopyynnössä esitetyn toisen kysymyksen johdosta työtuomioistuin toteaa, että myyjien ja varastotyöntekijöiden työehtoja koskevan työehtosopimuksen 5 §:n 13 kohdan pöytäkirjamerkinnässä tarkoitettu paikallinen sopimus voidaan siis tehdä muullakin kuin työehtosopimuksen 29 §:ssä määrätyllä tavalla. Muutoin kuin työehtosopimuksen 29 §:ssä määrätyin tavoin tehdyn paikallisen sopimuksen sitovuuden edellytyksenä on muun ohessa, että sopimuksen osapuolet ovat voineet pätevästi edustaa sopimuksen soveltamispiiriin kuuluvia henkilöitä.

Työehtosopimukseen osalliset liitot ovat olleet yksimielisiä siitä, että työasujen huollosta voidaan sinänsä tehdä paikallinen sopimus niin, että se tulee sovellettavaksi yhtäläisesti kaikkien niiden työntekijöiden työsuhteissa, joissa työnantaja on velvollinen työehtosopimuslain nojalla soveltamaan työehtosopimuksen määräystä työasuista.

Myyjien ja varastotyöntekijöiden työehtoja koskevan työehtosopimuksen tehneet liitot ovat työtuomioistuimessa kuultuina olleet edelleen yksimielisiä siitä, että paikallinen sopimus työasujen huollosta voidaan tehdä vapaamuotoisesti. Sopimuksen ei tarvitse olla kirjallinen, eikä sitä tehtäessä tarvitse noudattaa työehtosopimuksen 29 §:ssä määrättyjä menettelyohjeita. Paikallisen sopimuksen sitovuuden kannalta merkityksellistä työehtosopimuksen soveltamisalalla on vain se, että sopimuksen tehneillä työnantajan ja työntekijöiden edustajilla on ollut kelpoisuus tehdä paikallinen sopimus työehtosopimuksen 15 §:n 13 kohdassa tarkoitetusta työasujen huollosta.

Työehtosopimukseen sidotun työntekijäyhdistyksen edustajana työehtosopimuksen perusteella valittu luottamusmies edustaa työehtosopimuksen tulkintaa ja soveltamista koskevissa asioissa kaikkia niitä työntekijöitä, joiden työsuhteissa työnantaja on velvollinen työehtosopimuslain 4 §:n säännösten nojalla noudattamaan työehtosopimuksen määräyksiä, ellei työehtosopimuksessa ole tavalla tai toisella nimenomaisesti sovittu muusta.

Myymälätyöntekijöiden edustajana yhteistoimintamenettelyssä on ollut myymälöiden järjestäytyneiden työntekijöiden työehtosopimuksen määräysten perusteella valitsema luottamusmies. Työtuomioistuimelle esitetyn selvityksen perusteella myös työnantajan puolesta sopimuksen tehneillä yrityksen edustajilla on ollut kelpoisuus tehdä paikallinen sopimus työasujen huollosta.

Edellä esitetyillä perusteilla työtuomioistuin, jolla ei ole perusteita poiketa osallisliittojen yksimielisistä kannoista, lausuntonaan katsoo, että Osuuskauppa Keulan edellä tarkoitetut edustajat ja luottamusmies ovat voineet tehdä paikallisen sopimuksen työasujen huollosta myös yhteistoiminnasta yrityksissä annetussa laissa tarkoitetun menettelyn yhteydessä ja kaikkia niitä työntekijöitä sitovasti, joiden työsuhteissa työnantaja on työehtosopimuslain nojalla velvollinen soveltamaan myyjien ja varastotyöntekijöiden palkkoja koskevaa työehtosopimusta.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Tiitinen, Tuulensuu, Vänttinen, Sulkunen ja Raitoharju jäseninä. Esittelijä on ollut Laurila.

Lausunto on yksimielinen.

Sivun alkuun