20.4.1999

1 § Soveltamisala

Tämä työehtosopimus koskee siivousliikkeiden työntekijöiden työ- ja palkkaehtoja.

Jos puhdistus- ja siivousliike suorittaa muuta kuin siivoustyötä, sovitaan kulloinkin eri tehtävissä maksettavista palkoista erikseen tämän työehtosopimuksen 19.2 §:n mukaisesti.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Vaatimukset

Kiinteistötyöntekijäin Liitto on vaatinut vahvistettavaksi, että Tiina Ruoholan tekemä työ on siivousliikkeiden työntekijöitä koskevassa työehtosopimuksessa tarkoitettua jakeluauton kuljettamista ja että RTK-Palvelu Oy on siten velvollinen maksamaan Ruoholalle työehtosopimuksen tason 5 mukaista palkkaa.

Kiinteistötyöntekijöiden Liitto on lisäksi vaatinut RTKPalvelu Oy:n velvoittamista suorittamaan Ruoholalle palkkasaatavat ajalta 1.1.1994 - 31.5.1998 yhteensä 18.971,20 markkaa laillisine korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien.

Kiinteistötyöntekijöiden Liitto on myös vaatinut Kiinteistöpalvelualat KIPAn ja RTK-Palvelu Oy:n velvoittamista korvaamaan Kiinteistötyöntekijöiden Liiton oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Perusteet

Ruohola oli työskennellyt siivoojana Olkiluodon ydinvoimalaitoksessa RTK-Palvelu Oy:n palveluksessa 26.1.1988 alkaen. Ruoholan pääasiallisena tehtävänä oli 1.1.1994 alkaen ollut Olkiluodon ydinvoimalaitoksen suljetulla alueella tapahtuva Teollisuuden Voima Oy:n sisäisen postin jakaminen RTK-Palvelu Oy:n sähköautolla.

Ruoholan pääasiallisiin tehtäviin jakeluautonkuljettajana kuuluivat saapuvien lähetysten lastaaminen pakettiautoon ja kuljettaminen (ajoaika noin 2-3 minuuttia) varastoon, josta ne purettiin. Osa kuormasta vietiin eteenpäin lopulliseen kohteeseen. Kuljetusta tapahtui useamman kerran päivässä. Erityisiä lastaus- ja purkukatoksia tai suojarakenteita ei ollut, vaan työ tapahtui normaalissa ulkoilmassa. Läheisyydessä oleva meri lisäsi kylmyyttä ja tuulen vaikutusta. Kuljetettavien tavaroiden koko vaihteli tavallisesta kirjelähetyksestä yli 50 kilon painoiseen laatikkoon asti. Yli 20 kilon painoisia paketteja tuli keskimäärin 10-15 kappaletta päivittäin. Erityisesti revisioaikana tuli postinkantolaukku, joka painoi noin 40 kiloa ja jonka kanssa tehtiin kolme kertaa päivässä kierros kummassakin laitoksessa. Tehtäviin kuului lisäksi niin sanottujen kiireellisten postien hoito ja henkilökunnan ajoa. Tällaista ajoa Ruohola teki sekä normaaliaikataululla että myös kiireellisissä tapauksissa. Ruohola joutui myös kuljettamaan juomakoreja Teollisuuden Voima Oy:n edustussaunalle ja takaisin. Ruoholan työssä esiintyi ajoittain raskaita ja hankalia työvaiheita. Tampereen aluetyöterveyslaitoksen suurimpia suositeltavia taakkoja koskevan ohjeen mukaan naisilla suurin suositeltava tilapäisestikään nostettava taakka oli 30 kiloa.

Edellä mainitut seikat kävivät ilmi muun muassa Turun ja Porin työsuojelupiirin Olkiluodon työpisteessä 4.6.1998 suorittamasta tarkastuksesta laaditusta pöytäkirjasta.

Ruoholan tehtäviin kuuluivat edellä mainittujen tehtävien ohella myös päivittäiset huoltotyöt eli jakeluauton ja Teollisuuden Voima Oy:n kuljetuksen autojen vieminen korjaamolle, autojen pesu, tankkaus ja siivous sekä kuljetuksen henkilökunnan avustaminen tavaroiden kantamisessa ja siirtämisessä.

Työnantaja oli maksanut Ruoholalle työehtosopimuksen tason 3 mukaista palkkaa. Työsuojelupiirin tarkastuspöytäkirjassa Ruohola oli määritelty RTK-Palvelu Oy:n jakeluauton kuljettajaksi. Vaativuudeltaan ja raskaudeltaan työ oli täyttänyt työehtosopimuksen tason 5 edellytykset. Työnantaja oli kuitenkin katsonut, ettei työ ollut vaativuudeltaan tason 5 mukaista työtä.

Jakeluauton kuljetusta koskeva määräys oli otettu työehtosopimukseen 1.3.1977. Jakeluauton määritelmä ei ollut noussut esille työehtosopimusneuvotteluissa tai muutoin riita-asiana koko 1980-luvulla. Työehtosopimusosapuolten välillä ei ollut koskaan varsinaisesti sovittu ilmaisun "jakeluauto" määritelmästä. Työnantajapuolen mukaan jakeluauton kuljetusta olisi voinut olla esimerkiksi pesuaineiden ja tarvikkeiden noutaminen keskusvarastolta ja jakelu eri kohteisiin. Työehtosopimuksen sanamuodosta ei kuitenkaan löytynyt tukea määritelmän rajaukselle työnantajapuolen esittämällä tavalla. Työnantajapuolen mukaan Ruoholan suorittama postinjakelutyö ei miltään osin vastannut vaativuudeltaan tai raskaudeltaan työehtosopimuksen viidennessä palkkaryhmässä mainittua jakeluauton kuljetustyötä. Muun muassa työsuojelupiirin tarkastuspöytäkirja osoitti, että työssä esiintyi olosuhdehaittoja ja että se oli vaativuudeltaan keskiraskasta ja sisälsi ajoittain myös raskaita ja hankalia työvaiheita. Työtä tehtiin näin ollen sellaisissa olosuhteissa, että se oli työehtosopimuksen mukaan tason 5 mukaista työtä.

Koska tulkintariitaa ilmaisun "jakeluauto" osalta ei voitu ratkaista osapuolten yhteisen tarkoituksen tai vakiintuneen käytännön perusteella, oli sopimusmääräystä tulkittava sen kielellisen muodon perusteella. Lähtökohtana oli tällöin ilmaisun yleiskielen mukainen tulkinta. Suomen kielen perussanakirjassa jakeluauto oli määritelty jakelutehtäviin käytettäväksi varsin matala-alustaiseksi pienehköksi kuorma-autoksi. Määritelmä tuki Kiinteistötyöntekijöiden Liiton kantaa, jonka mukaan jakeluauton kuljettamista ei ollut ollut tarkoitus rajata vain määrättyjen tavaroiden, kuten pesuaineiden, kuljettamiseen.

Työnantaja oli maksanut Ruoholalle työehtosopimuksen tason 3 mukaista palkkaa. Lisäksi hänelle oli maksettu niin sanottu Olkiluoto-markka, joka 23.4.1990 päivätyn sopimuksen mukaisesti maksettiin kaikille vakituisessa palvelussuhteessa oleville, sekä työpaikkakohtaisen sopimuksen perusteella erillinen yhden markan suuruinen postinajolisä. Viimeksi mainitun lisän maksaminen perustui työehtosopimuksen 7.2 §:n pöytäkirjamerkintään 5. Tässä kohdassa tarkoitettua lisää maksettiin henkilölle, joka muun työn ohella joutui säännöllisesti kuljettamaan autoa. Ruoholan päätyö oli kuitenkin jakeluauton kuljettaminen, eikä hän tehnyt tätä työtä muun työn ohella. Paikallisesti ei voitu sopia siitä, että työehtosopimuksen mukaan tasolle 5 kuuluvasta työstä maksettiin erillinen lisä eikä työehtosopimuksessa edellytetyn palkkaluokan mukaista palkkaa.

Ruoholan palkkasaatavat 18.971,20 markkaa ajalta 1.1.1994 - 31.5.1998 perustuivat tason 3 ja tason 5 väliseen erotukseen, jossa oli työnantajan maksamaa palkkaa korottavana tekijänä otettu huomioon edellä mainittu postinajolisämarkka.

Ruoholan työtehtäviä ja palkkausta koskevien työpaikkatason neuvottelujen päätyttyä tuloksettomana asiasta oli neuvoteltu liittojen välillä 8.5.1998. Neuvottelut olivat päättyneet erimielisinä.

Vaatimukset

Kiinteistöpalvelualat KIPA on vastauksessaan, johon RTKPalvelu Oy on yhtynyt, kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.

Kiinteisöpalvelualat KIPA on lisäksi vaatinut Kiinteistötyöntekijöiden Liiton velvoittamista korvaamaan Kiinteistöpalvelualat KIPAn ja RTK-Palvelu Oy:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Perusteet

Ruoholan työ ei ollut jakeluauton kuljettamista vaan asiakasyrityksen sisällä tapahtuvaa postin jakamista sähköautolla. Sähköauto oli hieman korkeampi kuin tavallinen henkilöauto, mutta selvästi lyhyempi kuin niin sanottu farmariauto. Sähköauton omapaino oli noin 1400 kiloa ja kokonaispaino noin 1600 kiloa.

Suomen kielen perussanakirjassa jakeluauto oli määritelty jakelutehtäviin käytettäväksi varsin matala-alustaiseksi pienehköksi kuorma-autoksi. Kuorma-autolla puolestaan tarkoitettiin isoa tavarankuljetusautoa, jonka kokonaispaino ylitti 3500 kiloa. Yleiskielen mukaisen tulkinnan kannalta sähköauton olisi siis tullut olla painoltaan yli kaksinkertainen, jotta sitä olisi voitu pitää edes pienehkönä kuorma-autona ja siten jakeluautona.

Työehtosopimukseen ei ollut kirjattu jakeluauton määritelmää, mutta asianosaisten yhteinen tarkoitus oli kuitenkin selvitettävissä sopimusmääräyksen syntyhistorian perusteella. Määräys oli otettu työehtosopimukseen vuonna 1977, koska Servi-Systems Oy:llä (nykyinen ISS Suomi Oy) oli ollut jakeluauton kuljettajia, jotka olivat muodostaneet muista poikkeavan henkilöstöryhmän. Tuolloin oli katsottu tarpeelliseksi ottaa työehtosopimukseen heitä koskeva erityismääräys. Servi-Systems Oy:llä oli ollut keskusvarasto Helsingissä, josta tavarat oli kuljetettu paikallisvarastoihin ympäri Suomea. Paikallisvarastoista kuljettajat olivat isoilla pakettiautoilla vieneet siivousaineita, koneita, pesuvälineitä sekä pyyhkeitä yksittäisiin siivouskohteisiin. Kysymys oli ollut raskaiksi luokiteltavien tavaroiden kuljettamisesta.

Työehtosopimuksessa tarkoitetut jakeluauton kuljettajat eivät kuljettaneet tarvikkeita asiakasyrityksen tai siivouskohteen sisällä, vaan paikallisvarastosta siivouskohteisiin eli siivousyrityksestä asiakasyritykseen. Kysymykseen tuli lisäksi ainoastaan siivoukseen liittyvien tarvikkeiden kuljettaminen eikä siten asiakasyrityksen omien tavaroiden, kuten sisäisen postin kuljettaminen. Jakeluauton kuljettajilla tarkoitettiin työehtosopimuksessa vain edellä kuvattua ryhmää. Työehtosopimusosapuolten tarkoituksena oli ollut, että yrityksen muunlaisen auton säännöllisestä kuljettamisesta suoritettiin erikseen paikallisesti sovittava korvaus.

Ruoholan työtehtävät käsittivät postin jakamiseen liittyviä tehtäviä, eikä kysymys ollut siivoustarvikkeiden ja siivoukseen liittyvien koneiden ynnä muiden kuljetuksesta. Kuljetus myös tapahtui suljetulla alueella, asiakasyrityksen sisällä, eikä varaston ja siivouskohteen, siivousyrityksen ja asiakasyrityksen, välillä.

Ruoholan päätyö oli postin jakaminen, joka tapahtui sähköautoa käyttäen. Tästä autonkuljetustyöstä Ruoholalle oli maksettu paikalliseen sopimukseen perustuvaa erillistä yhden markan suuruista postinajolisää. Ruoholalle oli siten jo suoritettu työehtosopimuksen edellyttämä korvaus säännöllisesti tapahtuvasta auton kuljettamisesta.

Turun ja Porin työsuojelupiirin Olkiluodon työpisteessä 4.6.1998 suorittaman tarkastuksen varsinaisena aiheena oli ollut Teollisuuden Voima Oy:n määrävuositarkastus. Tarkastuksen yhteydessä RTK-Palvelu Oy:n henkilöstön edustajat olivat ottaneet yhteyttä tarkastajaan ja esittäneet hänelle näkemyksiään. Tarkastuspöytäkirja perustui ainoastaan työntekijöiden yksipuolisiin ilmoituksiin. Tarkastaja oli todennut pöytäkirjassa, että kokonaiskuvan saamiseksi työtä olisi tullut seurata aikataulullisesti ja painomääräisesti pidemmän ajanjakson aikana. Tarkastaja ei ollut siten itsekään katsonut voivansa antaa luotettavaa lausumaa työskentelyolosuhteista pelkästään 4.6.1998 suoritetun lyhyen tarkastuksen perusteella. Tarkastuspöytäkirjan epätarkkuudet ja asiavirheet olivatkin tämän vuoksi ymmärrettäviä.

Ruohola kuljetti ainoastaan niin sanottuja valtion postipaketteja, joiden maksimipaino oli 30 kiloa. Tätä suuremmat paketit Teollisuuden Voima Oy:n auto nouti ja kuljetti. Tarkastuspöytäkirjan perusteella saattoi syntyä vaikutelma, että Ruohola kantoi jopa 70 kilon painoisia paketteja, mistä kuitenkaan ei ollut kysymys. Työn raskaudesta sai pöytäkirjan perusteella muutenkin harhaanjohtavan kuvan. Ruoholan työ oli etupäässä postin kuljettamista sähköautolla. Varsinainen kantamistyö käsitti postilähetysten kantamisen urheilukassilla autosta opasvahtimestareille noin 10 metrin matkan. Ainoa pidempi matka oli matka huoltorakennuksen toisessa kerroksessa sijaitsevalle osastolle, jonne Ruohola kuljetti postia vain vähäisessä määrin. Ruoholan työhön ei näin ollen liittynyt työehtosopimuksessa tarkoitettuja raskaita työvaiheita. Myöskään mereltä tuleva tuuli ei voinut olla työehtosopimuksessa tarkoitettu merkittävä olosuhdehaitta.

Työsuojeluinsinööri oli täydentänyt tarkastuspöytäkirjaa 22.10.1998 laatimallaan muistiolla, jonka perusteella oli ilmeistä, ettei tarkastuspöytäkirjaa voitu käyttää jutun ratkaisemisen pohjana. Tarkastuspöytäkirjassa käytetty ilmaisu "jakeluauton kuljettaja" oli perustunut ainoastaan työntekijän omaan ilmoitukseen. Työsuojeluinsinöörillä ei ollut ollut ennakkotietoa siitä, että Ruoholan suorittaman työn kuvaamista koskevan termin valinnalla saattaisi olla oikeudellista merkitystä työehtosopimuksen tulkintaa koskevassa riidassa. Tarkastaja ei myöskään ollut halunnut ottaa kantaa siihen, minkä tasoista palkkaa Ruoholalle olisi pitänyt maksaa.

Ruoholan tehtäviin eivät myöskään kuuluneet päivittäiset huoltotyöt. Ruoholan tehtäviin kuuluivat ainoastaan auton puhtaanapito sekä vieminen huoltoon mutta ei varsinainen huoltotoiminta.

Perustelut

Taustaa

Tiina Ruohola on työskennellyt RTK-Palvelu Oy:n palveluksessa Teollisuuden Voima Oy:n Olkiluodon ydinvoimalaitoksella siivoustehtävissä tammikuusta 1988 alkaen. Vuoden 1994 alusta lähtien hänen pääasiallinen työtehtävänsä on ollut Teollisuuden Voima Oy:n postilähetysten kuljettaminen ja postin jakaminen. Postin kuljettaminen on tapahtunut RTK-Palvelu Oy:n sähkökäyttöisellä jakeluautolla ydinvoimalan alueella.

Ruohola on päivittäin jakanut postia ydinvoimalan alueella 17:ään eri postinjakelupisteeseen. Postinjakokierroksia Ruohola on tehnyt päivittäin yleensä kolme, mutta kiireisinä aikoina hän on tehnyt näitä kierroksia kolmea useampiakin.Yhden kierroksen pituus on noin kaksi kilometriä. Näiden säännöllisten postinjakokierrosten lisäksi Ruohola on päivittäin aina hälytyksen saatuaan huolehtinut myös kiireellisten postien kuljetuksista. Muutaman kerran viikossa Ruohola on jakanut postia keskuskonttorilta noin 2,5 kilometrin päässä sijaitsevalle ravunviljelylaitokselle. Vuosihuollon aikana hän on kuljettanut päivittäin postia myös noin parin kilometrin päässä sijaitsevaan majoituskylään. Kuljetettavien lähetysten koko on vaihdellut tavallisesta kirjelähetyksestä noin 40 kilon painoisiin paketteihin.

Postinjakelutyönsä ohella Ruohola on Teollisuuden Voima Oy:n palveluksessa olevien henkilöiden toimeksiantojen mukaisesti kuljettanut erilaisia lähetyksiä farmari- ja pakettiautolla ja osallistunut kuljetettavien tavaroiden lastaukseen varastolla. Hän on tarvittaessa myös hoitanut Teollisuuden Voima Oy:n henkilökuljetuksia. Näitä muita kuin sähköautolla suoritettavia kuljetustöitä Ruoholalla on ollut joitakin kertoja viikossa. Pääosa hänen työajastaan on kuitenkin kulunut postinjakotyöhön. Tässä työssä itse autolla liikkumiseen käytetty aika on ollut huomattavasti pienempi kuin postinjakoon käytetty aika.

Ruohola tehtäviin on kuulunut myös sähköauton siivous kerran viikossa.

Tammikuusta 1999 alkaen Ruoholan työtehtäviä on muutettu siten, että hän on aamuisin 1,5 tunnin ja iltapäivällä tunnin ajan kuljettanut ydinvoimalan alueella pakettiautolla siivoustarvikkeita ja pyykkejä siivoustyökohteiden ja siivousvaraston välillä. Kanteessa on kuitenkin kysymys Ruoholan tehtävistä sellaisina kuin ne ovat olleet 1.1.1994 alkaen.

Erimielisyys

Asianosaisten välillä vallitsee erimielisyys siitä, onko Ruoholan työ katsottava työehtosopimuksen 7.2 §:ään liittyvän puhdistusalan perusvaativuustasoja koskevan kohdan tason 5 kohdalla mainituksi jakeluauton kuljetukseksi ja onko työnantajalla siten ollut velvollisuus maksaa hänelle tason 5 mukaista palkkaa.

Kiinteistöpalvelualat KIPA ja RTK-Palvelu Oy ovat kiistäneet kanteen ensiksi sillä perusteella, että Ruoholan postinjakotyössä käyttämä sähköauto ei ole työehtosopimuksen edellä mainitussa kohdassa tarkoitettu jakeluauto. Toiseksi työnantajapuoli on kiistänyt kanteen sillä perusteella, ettei Ruoholan tekemä työ ole ollut sellaista jakeluauton kuljetustyötä kuin edellä mainitussa työehtosopimuksen kohdassa tarkoitetaan.

Työehtosopimuksen mukainen autonkuljetustyö

Työehtosopimuksen 7.2 §:ään liittyvässä puhdistusalan perusvaativuustasoja koskevassa kohdassa on muun muassa todettu, että tasolle 5 luettavaa työtä on jakeluauton kuljetus. Työn raskautta ja olosuhteita koskevassa sarakkeessa on jakeluauton kuljetuksen kohdalla todettu työssä esiintyvän raskaita työvaiheita, mutta muuten työ on keskiraskasta.

Edellä mainittu jakeluauton kuljetusta koskeva määräys on otettu työehtosopimukseen vuonna 1977.

Työtuomioistuimessa on kuultu todistajana ISS Suomi Oy:n, entisen Servi-Systems Oy:n, henkilöstöpäällikköä, joka on ollut mukana työehtosopimusneuvotteluissa, joissa edellä mainitusta jakeluauton kuljetusta koskevasta määräyksestä on sovittu. Henkilöstöpäällikön mukaan kysymyksessä olevana ajankohtana muun muassa Servi-Systems Oy:n palveluksessa on ollut jakeluauton kuljetus-, varasto- ja laitteiden huoltotyötä tekeviä työntekijöitä. Työehtosopimuksen palkkausmääräyksissä ei kuitenkaan ole ollut mainintaa tämän tyyppisistä töistä, minkä vuoksi työehtosopimuksen perusvaativuustasoa koskeviin palkkamääräyksiin on katsottu tarpeelliseksi sisällyttää myös edellä mainitun kaltaiset työt. Määräyksestä sovittaessa jakeluauton kuljettajilla on tarkoitettu henkilöitä, jotka pakettiautolla kuljettivat raskaita siivouslaitteita ja erilaisia muita siivousvälineitä sekä tarvikkeita siivousliikkeen varastosta eri siivouskohteisiin. Tarvittaessa työntekijät myös tekivät mukanaan olevilla työkaluilla pieniä korjauksia tai kuljettivat laitteita muualle korjattaviksi. Jakeluauton kuljetustyön sijoittaminen palkkausjärjestelmässä tasolle 5 on henkilöstöpäällikön mukaan johtunut muun muassa siitä, että jakeluauton kuljetustyötä on tehty pääosin kaupunkiliikenteessä, josta aiheutuvat hankaluudet ovat osaltaan olleet vaikuttamassa työn sijoittamiseen edellä mainitulle vaativuustasolle.

Työtuomioistuimessa on kuultu todistajana myös Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä ry:n entistä asiamiestä, joka työnantajajärjestön edustajana on vuonna 1977 osallistunut siivousalan työehtosopimusta koskeneisiin neuvotteluihin. Todistajan kertoman mukaan jakeluauton kuljetusta koskeva määräys on otettu työehtosopimukseen eräiden isohkojen siivousliikkeiden aloitteesta. Tarkoituksena tuolloin on ollut saada työehtosopimukseen määräykset, jotka koskisivat siivousliikkeiden palveluksessa olevia varasto- ja autonkuljetustehtäviä tekeviä työntekijöitä. Jakeluauton kuljetustyötä tekevinä työntekijöinä on määräyksestä sovittaessa mainittu henkilöt, jotka kuljettivat siivouskoneita ja -laitteita ja muita tarvikkeita sekä myös mahdollisesti huolsivat laitteita. Jakeluauton kuljetustyön sijoittaminen vaativuustasolle 5 on todistajan mukaan johtunut siitä, että tämän sopimuksen piirissä jakeluautonkuljettajat on palkkauksen osalta haluttu rinnastaa muilla aloilla vastaavanlaista kuljetustyötä tekeviin työntekijöihin. Todistaja on edelleen kertonut, että tarkoituksena on ollut, että määräys koskee kaikkia siivousliikkeiden palveluksessa olevia ja tuolloin esillä olleen kaltaista kuljetustyötä tekeviä työntekijöitä. Määräyksen soveltaminen muunlaiseen kuljetustyöhön ei ole ollut esillä, koska siivousliikkeissä ei tuohon aikaan ole suoritettu muunlaista kuljetustyötä.

Työtuomioistuimessa on kuultu todistajana myös Kiinteistötyöntekijäin Liiton toimitsijaa, jonka mukaan työehtosopimuksen 7.2 §:n pöytäkirjamerkinnän 5 mukaisesti paikallisesti sovittava korvaus on tarkoitettu maksettavaksi siivoustyötä tekevälle työntekijälle, joka työssään joutuu autollaan siirtymään kohteesta toiseen. Myös todistajana kuullun edellä mainitun henkilöstöpäällikön mukaan kysymyksessä olevassa pöytäkirjamerkinnässä tarkoitettua paikallisesti sovittavaa lisää on tarkoitettu maksettavaksi henkilölle, joka osallistuu siivoustyöhön ja tämän ohessa kuljettaa autoa sekä siinä mahdollisesti siivoustarvikkeita ja muita työntekijöitä siirryttäessä työkohteesta toiseen.

Arviointia

Työehtosopimuksen palkkamääräyksiä sovelletaan lähtökohtaisesti siivousalan töihin. Työehtosopimuksen 1 §:ssä on muun muassa sovittu, että jos puhdistus- ja siivousliike suorittaa muuta kuin siivoustyötä, sovitaan palkoista erikseen työehtosopimuksen 19.2 §:n mukaisesti. Kannetta ei kuitenkaan ole perustettu tällaiseen paikalliseen sopimukseen, vaan työehtosopimuksen 7.2 §:n yleisiin palkkamääräyksiin.

Kun edellä mainitusta jakeluauton kuljetusta koskevasta määräyksestä on työehtosopimukseen osallisten välillä sovittu, on jakeluauton kuljetustyöllä tarkoitettu lähinnä pakettiautolla tapahtuvaa siivouskoneiden ja -laitteiden sekä siivoustarvikkeiden kuljetustyötä siivousliikkeen varaston ja eri puolilla sijaitsevien siivoustyökohteiden välillä. Kuljetustyö on kysymyksessä olevana ajankohtana tapahtunut pääasiassa pakettiautoilla. Esitetyn selvityksen mukaan määräyksestä sovittaessa ei ole ollut esillä, että määräyksen soveltamisen kannalta merkitystä olisi sillä, minkä tyyppinen tai kokoinen kuljetukseen käytettävä auto on.

Ruoholan pääasiallisessa työtehtävässään käyttämä auto on kooltaan pienempi kuin siivousliikkeiden edellä tarkoitettuihin kuljetuksiin käyttämät pakettiautot. Kun kysymyksessä on kuitenkin nimenomaan jakelukuljetuksia varten tehty pakettiauto ja kun määräyksen soveltamista ei ole rajattu kuljetusvälineen ominaisuuksien perusteella, ei siitä seikasta sinänsä, että Ruoholan työssään käyttämä auto on poikennut siivousliikkeiden kuljetustyöhön käyttämistä autoista, voi työtuomioistuimen mielestä johtua, että autoa ei voitaisi pitää kysymyksessä olevassa työehtosopimuskohdassa tarkoitettuna jakeluautona.

Määräyksestä sovittaessa osapuolten tarkoituksena on ollut saada työehtosopimuksen palkkausjärjestelmän piiriin siivousliikkeiden palveluksessa olevat autonkuljettajat. Heidän työnsä on tuolloin käsittänyt pääasiassa siivousliikkeiden siivoustyössä tarvitsemien koneiden ja laitteiden sekä muiden tarvikkeiden kuljettamista liikkeen varaston ja siivoustyökohteiden välillä. Kuljetustyö on tapahtunut yleisillä liikennöintiin käytettävillä teillä ja muilla alueilla osana muuta taajamaliikennettä.

Siirtyessään kanteessa tarkoitettuun työhön 1.1.1994 Ruohola on tullut Teollisuuden Voima Oy:n palveluksesta pois jääneen työntekijän tilalle. Ruohola on saanut työmääräyksensä Teollisuuden Voima Oy:ltä. Kuljetuskaluston pesua lukuunottamatta näihin työtehtäviin ei kanteessa tarkoitettuna aikana ole kuulunut osallistumista siivoustyöhön, kuten esimerkiksi siivousvälineiden kuljettamista. Ruohola on sen sijaan työssään edellä kuvatuin tavoin käyttänyt jakeluautoa postin kuljettamiseen. Itse postin jakaminen, johon on kulunut huomattavasti enemmän aikaa kuin jakeluauton ajamiseen, on kuitenkin tapahtunut muulla tavoin kuin autoa käyttäen. Postinkuljetus jakeluautolla liikkumalla on tapahtunut suljetulla ydinvoimalan alueella. Vaikka Ruohola on jossakin määrin myös hoitanut kuljetuksia paketti- ja farmariautolla ydinvoimalan alueen ulkopuolella, on pääosa hänen työajastaan kuitenkin kulunut postinjakeluun liittyvissä tehtävissä ydinvoimalan alueella. Ruoholan työ on siten luonteeltaan poikennut olennaisesti siitä, mitä jakeluauton kuljetustyöllä on määräyksestä sovittaessa tarkoitettu.

Kun Ruoholan työtä ei voida edellä esitetyillä perusteilla pitää sellaisena jakeluauton kuljetustyönä, jota työehtosopimuksen palkkausta koskevien määräysten tason 5 kohdalla tarkoitetaan, ei työnantaja työehtosopimuksen kysymyksessä olevan kohdan perusteella ole velvollinen maksamaan Ruoholalle kanteessa vaadittua palkkaa.

Oikeudenkäyntikulut

Kiinteistöpalvelualat KIPA ja RTK-Palvelu Oy ovat tosin voittaneet jutun, mutta koska Kiinteistötyöntekijäin Liitolla asian epäselvyyden vuoksi on ollut aihetta tähän oikeudenkäyntiin, saavat Kiinteistöpalvelualat KIPA ja RTK-Palvelu Oy työtuomioistuimesta annetun lain 33 a §:n säännökset huomioon itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Kiinteistöpalvelualat KIPA ja RTK-Palvelu Oy saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Saloheimo, Sutela, Vänttinen, Sulkunen ja Palomäki jäseninä. Sihteeri on ollut Laurila.

Eri mieltä olevan jäsen Sulkusen lausunto:

Yhdyn työtuomioistuimen ratkaisun perusteluihin siihen asti, kun arviointia koskevassa osuudessa on selostettu osapuolten tarkoitusta jakeluauton kuljettamista koskevasta määräyksestä sovittaessa. Tämän jälkeen ratkaisusta poiketen totean, että työtuomioistuimelle esitetyn selvityksen mukaan Ruoholan suorittama ensisijaisesti postin kuljetusta ja jakelua koskeva työ on kuitenkin työn raskauden ja olosuhteiden perusteella vastannut työehtosopimuksen 7.2 §:n pöytäkirjamerkinnän 5 kohdalla jakeluauton kuljetustyölle asetettuja edellytyksiä. Siitä huolimatta, että postin kuljetus ja sen jakelu on rajoittunut suljetulle alueelle, työ ei mielestäni poikkea luonteeltaan laajemmalle alueelle tapahtuvasta jakeluauton kuljetustyöstä, mihin kuuluu olennaisena osana myös tavaroiden siirtelyä enemmän vai vähemmän edellyttävä lastaaminen ja purkaminen. Se seikka puolestaan, että Ruoholan työhön on kuulunut myös kuljetuksia ydinvoimalan ulkopuolelle, osoittaa mielestäni, että Ruoholan pääasiallisena tehtävänä on ollut nimenomaan jakeluauton kuljetustyö. Tässä suhteessa epäolennaista on se, että postin jakeluun ydinvoimalan alueella on kulunut tosiasiassa enemmän aikaa kuin sen kuljettamiseen.

Postin kuljetusta ja jakelua rajatulla alueella ei ole työehtosopimuksessa nimenomaisesti rajattu pois jakeluauton kuljetustyön piiristä. Näin ollen sopimuksen ilmeisestä noin kahden vuosikymmenen takaisia tosiasiallisia olosuhteita vastaavasta tarkoituksesta huolimatta ei työtuomioistuimen mielestä ole syytä poiketa sopimuksen sanamuotoa edellä mainituin perustein vastaavasta tulkinnasta.

Työtuomioistuimelle esitetyn selvityksen mukaan työehtosopimuksen 7.2 §:n 5 pöytäkirjamerkinnän mukaisesti paikallisesti sovittava korvaus on sanamuotonsa mukaisesti tarkoitettu maksettavaksi paikasta toiseen siirtyvälle siivoustyötä tekevälle työntekijälle erityisenä tavaroiden ja henkilöiden kuljetuksesta johtuvana korvauksena. Kun Ruoholan tehtäviin ei kuulunut siivous, ei tätä sopimusmääräystä voida häneen soveltaa.

Edellä esitetyillä perusteilla Ruoholan työtä on pidettävä sellaisena jakeluauton kuljetustyönä, jota työehtosopimuksen palkkausta koskevien määräysten tason 5 kohdalla tarkoitetaan. Tämän vuoksi työnantaja on velvollinen maksamaan Ruoholalle tämän sopimuskohdan perusteella kanteessa vaaditun palkan, jota ei ole määrältään kiistetty.

Edellä esitetyillä perusteilla vahvistan, että Ruoholan tekemä työ on kanteessa tarkoitettuna ajankohtana ollut siivousliikkeiden työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen 7.2 §:ssä tarkoitettua jakeluauton kuljetustyötä.

Velvoitan RTK-Palvelu Oy:n suorittamaan Ruoholalle palkkasaatavia 18971,20 markkaa korkolain mukaisine korkoineen lokakuun 12. päivästä 1998 lukien.

Lisäksi velvoitan Kiinteistöpalvelualat KIPA ry ja RTKPalvelu Oy yhteisvastuullisesti korvaamaan Kiinteistötyöntekijäin Liiton oikeudenkäyntikulut 4 000 markalla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.