12.2.1999

Soveltamisohje

Todettiin, että milloin työn suoritusaika on arvioitu kestävän yli 3 kuukautta tehdään pääsääntöisesti työsopimus, joka on voimassa toistaiseksi.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

5 § Lomauttaminen ja työsuhteen päättyminen

1. Lomauttamisen sekä, työsuhteen jatkuttua yhtäjaksoisesti vähintään kolme kuukautta, toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen irtisanomisen osalta noudatetaan irtisanomissuojaa ja lomautuksen perusteita koskevia määräyksiä (lisälehti 1) = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työehtosopimuksen 5 §:n 1 momentissa tarkoitetuissa irtisanomissuojaa ja lomautuksen perusteita koskevissa erillisissä määräyksissä on sovittu muun muassa seuraavaa:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I YLEISET MÄÄRÄYKSET 1 § Yleinen soveltamisala

Nämä määräykset koskevat toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen irtisanomista henkilöstä johtuvasta syystä, toimihenkilöiden tai työntekijäin irtisanoutumista sekä niitä menettelytapoja, joita noudatetaan irtisanottaessa tai lomautettaessa toimihenkilöitä tai työntekijöitä taloudellisista tai tuotannollisista syistä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3 § Irtisanomisajat

Työnantajan on irtisanoessaan työsopimuksen noudatettava, ellei muusta ole sovittu, seuraavia irtisanomisaikoja:

1) yhden kuukauden irtisanomisaikaa, jos palvelussuhde on jatkunut keskeytyksettä enintään yhden vuoden,

2) kahden kuukauden irtisanomisaikaa, jos palvelussuhde on jatkunut keskeytyksettä yli yhden vuoden mutta enintään viisi vuotta,

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 § Irtisanomisajan noudattamatta jättäminen

Työnantaja, joka ei noudata irtisanomisaikaa, on velvollinen maksamaan työntekijälle täyden palkan irtisanomisajalta. = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Vaatimukset

Rautatieläisten Liitto on vaatinut vahvistettavaksi, että Niina Pietiläisen, Nina Kiurun, Terhi Kentalan ja Marika Kirveskosken työsopimuksia oli pidettävä toistaiseksi voimassa olevina työsopimuksina.

Rautatieläisten Liitto on lisäksi vaatinut VR Osakeyhtiön velvoittamista maksamaan Niina Pietiläiselle, Nina Kiurulle ja Terhi Kentalalle kullekin irtisanomisajan palkkaa vuosilomakorvauksineen ja lomarahoineen 16.566,90 markkaa laillisine korkoineen 30.9.1998 lukien sekä Marika Kirveskoskelle irtisanomisajan palkkaa vuosilomakorvauksineen ja lomarahoineen 16.134,72 markkaa laillisine korkoineen 30.9.1998 lukien.

Rautatieläisten Liitto on myös vaatinut VR Osakeyhtiön velvoittamista korvaamaan Rautatieläisten Liiton oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Perustelut

VR Osakeyhtiö oli tehnyt Pietiläisen kanssa peräkkäisiä määräaikaisia osa-aikatyötä koskevia työsopimuksia ajoille 2.1.-30.6.1996, 1.7.-31.12.1996, 2.1.-30.6.1997 ja 1.7.1997-31.1.1998. Ajalle 1.7.-31.12.1996 tehty työsopimus oli muutettu kokopäivätyötä koskevaksi työsopimukseksi 2.9.1996. Samoin ajalle 1.7.1997-31.1.1998 tehty työsopimus oli muutettu kokopäivätyötä koskevaksi työsopimukseksi 2.10.1997. Tuolloin oli myös sovittu työsopimuksen päättyvän 30.9.1998.

VR Osakeyhtiö oli tehnyt Kiurun kanssa peräkkäisiä määräaikaisia osa-aikatyötä koskevia työsopimuksia ajoille 1.8.1996-31.1.1997, 1.2.1997-30.6.1997 ja 1.7.199731.1.1998. Ajalle 1.7.1997-31.1.1998 tehty työsopimus oli muutettu kokopäivätyötä koskevaksi työsopimukseksi 15.10.1997, jolloin oli myös sovittu työsopimuksen päättyvän 30.9.1998.

VR Osakeyhtiö oli tehnyt Kentalan kanssa peräkkäisiä määräaikaisia osa-aikatyötä koskevia työsopimuksia ajoille 2.9.-31.12.1996, 2.1.1997-30.6.1997 ja 1.7.1997-31.1.1998 . Ajalle 1.7.1997- 31.1.1998 tehty työsopimus oli muutettu kokopäivätyötä koskevaksi työsopimukseksi 3.11.1997. Tuolloin oli myös sovittu, että työsopimus päättyy 30.9.1998.

VR Osakeyhtiö oli tehnyt Kirveskosken kanssa osa-aikatyötä koskevan määräaikaisen työsopimuksen ajalle 2.6.31.12.1997. Työsopimus oli muutettu kokopäivätyötä koskevaksi 3.11.1997, jolloin oli myös sovittu työsopimuksen päättyvän 30.9.1998.

VR Osakeyhtiö oli tehnyt Pietiläisen, Kiurun, Kentalan ja Kirveskosken kanssa useita peräkkäisiä määräaikaisia työsopimuksia ilman, että määräaikaisten työsopimusten tekemiselle oli ollut työsopimuslain 2 §:n 2 momentissa mainittuja perusteltuja syitä. Rakentamis- ja kunnossapitoalan työehtosopimuksen 3 §:n soveltamisohjeiden ja 5 §:n määräysten mukaan yli kolme kuukautta kestävät työsopimukset tehtiin toistaiseksi voimassa oleviksi.

Kaikki edellä mainittujen työntekijöiden kanssa tehdyt määräaikaiset työsopimukset oli tehty kirjallisesti. Yhdessäkään työsopimuksessa ei ollut mainittu perustetta työsopimuksen määräaikaisuudelle. Työnantaja oli sittemmin ilmoittanut määräaikaisten työsopimusten solmimisen syyksi sairauslomasijaisuuksien hoidon. Oikeustieteellisessä kirjallisuudessa samoin kuin oikeuskäytännössä oli kuitenkin katsottu, että jos määräaikaisen työsopimuksen syynä oli sijaisuus, tuli tuolloin myös yksilöidä, mistä sijaisuudesta oli kysymys. Koska edellä mainittujen määräaikaisten työsopimusten tekemiselle ei ollut ollut työsopimuslaissa edellytettyjä perusteltuja syitä ja koska työsopimukset oli tehty määräaikaisiksi myös vastoin työehtosopimuksen määräyksiä, oli työsopimuksia pidettävä toistaiseksi voimassa olevina.

VR Osakeyhtiö oli päättänyt Pietiläisen, Kiurun, Kentalan ja Kirveskosken toistaiseksi voimassa olevat työsopimukset ilman irtisanomisaikaa 30.9.1998. Rakentamis- ja kunnossapitoalan työehtosopimuksen osana noudatettavien irtisanomissuojaa ja lomauttamista koskevien määräysten 3 §:n soveltamisohjeiden mukaan palvelussuhteena otettiin huomioon keskeytymätön palvelus työsuhteessa tai virkasuhteessa. Palvelussuhde katsottiin keskeytyneeksi, jos kahden eri palvelussuhteen väli oli yli 30 päivää. Pietiläisen palvelussuhteen oli siten katsottava alkaneen 2.1.1996, Kiurun 1.8.1996 ja Kentalan 2.9.1996. Kirveskosken palvelussuhteen oli katsottava alkaneen 2.6.1997. Koska palvelussuhteiden oli edellä mainitun soveltamisohjeen mukaan katsottava jatkuneen keskeytyksittä yli vuoden mutta enintään viisi vuotta, VR Osakeyhtiön olisi pitänyt noudattaa työsopimuksia päättäessään kahden kuukauden irtisanomisaikaa.

Irtisanomisaikojen laiminlyönnin vuoksi VR Osakeyhtiö oli velvollinen työehtosopimuksen osana noudatettavien irtisanomissuojaa ja lomauttamista koskevien määräysten 4 §:n nojalla maksamaan Pietiläiselle, Kiurulle, Kentalalle ja Kirveskoskelle täyden palkan irtisanomisajalta. Edellä mainitun 4 §:n soveltamisohjeiden mukaan määräys vastasi työsopimuslain 38a §:ää. Korkeimman oikeuden tuomion KKO 1986 II 124 mukaan työsopimuslain 38a §:n mukaisella täydellä palkalla tarkoitettiin kaikkia niitä palkkaetuja, jotka työntekijä olisi voinut irtisanomisaikana ansaita. Koska tavanomaisessa irtisanomistilanteessa palkka irtisanomisajalta maksettiin lomakorvauksineen, kuului saamatta jääneen vuosilomaedun korvaus mainittuun täyteen palkkaan. Pietiläisen, Kiurun ja Kentalan kahden kuukauden irtisanomisajan palkka lomakorvauksineen ja lomarahoineen oli kullakin 16.566,90 markkaa. Kirveskosken kahden kuukauden irtisanomisajan palkka lomakorvauksineen ja lomarahoineen oli 16.134,72 markkaa.

Asiasta oli käyty paikallistason neuvottelut 15.5.1998 sekä VR-Yhtymä Oy:n ja Rautatieläisten Liiton väliset neuvottelut 28.5., 8.6. ja 31.8.1998. Viimeksi mainituissa neuvotteluissa myös VR Osakeyhtiö oli ollut mukana. Neuvotteluissa ei ollut saavutettu yksimielisyyttä.

Vaatimukset

VR-Yhtymä on vastauksessaan, johon VR Osakeyhtiö on yhtynyt, kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä kokonaisuudessaan.

VR-Yhtymä on lisäksi vaatinut Rautatieläisten Liiton velvoittamista korvaamaan VR-Yhtymän ja VR Osakeyhtiön oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perustelut

Työsopimuslain 2 §:n 2 momentin mukaan työnantajalla oli oikeus tehdä määräaikainen työsopimus, mikäli siihen oli yrityksen toimintaan liittyvä perusteltu syy. Perusteena kanteessa mainittujen määräaikaisten työsopimusten tekemiselle oli ollut sairauslomien yllättävä ja ennakoimaton kasvu vuodesta 1995 vuoteen 1996 sekä niiden määrän pysyminen korkeana vielä vuonna 1997. Vuonna 1995 sairauspoissaolojen määrä työajasta laskettuna oli ollut 9,5 prosenttia ja vastaava luku vuosina 1996 ja 1997 oli ollut noin 20-25 prosenttia. Sairauspoissaolojen määrän kasvusta oli aiheutunut tilapäisen työvoiman tarvetta. Työnantajalla oli tämän vuoksi ollut työsopimuslain 2 §:ssä tarkoitettu yrityksen toimintaan liittyvä perusteltu syy määräaikaisten työsopimusten tekemiselle, koska määräaikaisten työsopimusten solmimisella työnantaja oli vallinneissa poikkeuksellisissa olosuhteissa pystynyt huolehtimaan siivoustoiminnan hoitamisesta normaalisti.

Tilapäisluonteista työtä varten ei ollut ollut tarkoituksenmukaista palkata pysyvää työvoimaa. Oman vakinaisen henkilökunnan käyttäminen puolestaan ei ollut ollut mahdollista. Koska työnantaja ei ollut halunnut turvautua ulkopuolisen työvoiman käyttöön, ennakoimaton tilanne oli päätetty hoitaa palkkaamalla määräaikaista työvoimaa. Kun runsaat sairauspoissaolot olivat jatkuneet edelleen vuonna 1997, määräaikaisia sopimuksia oli jatkettu siivoustöiden asianmukaisen hoitamisen varmistamiseksi. Lähtökohtana kuitenkin oli ollut, että runsaat sairauspoissaolot olivat vain väliaikaisia ja että tilanteen vakiintuessa siivoustyöt hoidettaisiin jälleen vakinaisella työvoimalla.

Runsaista sairauspoissaoloista johtuva tilapäinen työvoiman tarve oli mahdollista nähdä useiden eri sairauslomien sijaisuuksina, joiden yksilöiminen oli kuitenkin lähes mahdotonta. Tämän vuoksi sellaisten sairauslomakohtaisesti yksilöityjen määräaikaisten työsopimusten tekeminen, jonka työsopimuslaki ja oikeuskäytäntö mahdollistivat ja jonka myös Rautatieläisten Liitto olisi hyväksynyt, ei käytännössä ollut ollut mahdollista. VR Osakeyhtiön Helsingin keskusvarikon päällikkö oli joutunut turvautumaan kanteesta ilmenevään menettelyyn olosuhteiden pakosta, mikä ei saanut johtaa kanteessa mainittujen neljän siivoojan osalta parempaan lopputulokseen kuin jos työsopimukset olisi tehty sairauslomakohtaisesti yksilöidysti määräajoiksi.

Tehdyt määräaikaiset työsopimukset eivät myöskään olleet sovellettavan työehtosopimuksen vastaisia. Työehtosopimuksen 3 §:n soveltamisohjeessa oli todettu, että milloin työn oli arvioitu kestävän yli kolme kuukautta, tehtiin pääsääntöisesti toistaiseksi voimassaoleva työsopimus. Soveltamisohjeella ei kuitenkaan ollut tarkoitettu poistaa mahdollisuutta tehdä lain mukaisin edellytyksin myös kolmea kuukautta pidempiä määräaikaisia työsopimuksia. Toisaalta kanteessa mainitussa työehtosopimuksen 5 §:ssä todettiin ainoastaan, että toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen osalta noudatettiin irtisanomissuojaa ja lomautuksen perusteita koskevia erillisiä määräyksiä.

VR Osakeyhtiön Helsingin keskusvarikon päälliköllä oli ollut työsopimuslain 2 §:n 2 momentin mukainen perusteltu syy tehdä määräaikaisia työsopimuksia. Kanteessa mainittujen neljän siivoojan työsopimukset olivat päättyneet sopimusten mukaisesti 30.9.1998.

Perustelut

Tausta ja erimielisyys

VR Osakeyhtiö on solminut Niina Pietiläisen kanssa osaaikatyötä koskevat työsopimukset ajoiksi 2.1. 30.9.1996, 1.7. - 31.12.1996, 2.1. -30.6.1997 ja 1.7.1997 - 31.1.1998. Ajaksi 1.7. - 31.12.1996 tehty työsopimus on muutettu kokoaikatyötä koskevaksi työsopimukseksi 2.9.1996. Myös ajaksi 1.7.1997 - 31.1.1998 tehty työsopimus on 2.10.1997 tehdyllä työsopimuksella muutettu kokopäivätyötä koskevaksi sopimukseksi ja samalla sovittu työsopimuksen päättyvän 30.9.1998.

Nina Kiurun kanssa VR Osakeyhtiö on solminut osa-aikatyötä koskevat työsopimukset ajoiksi 1.8.1996 - 31.1.1997, 1.2. - 30.6.1997 ja 1.7.1997 - 31.1.1998. Viimeksi mainittu työsopimus on 15.10.1997 tehdyllä työsopimuksella muutettu kokoaikatyötä koskevaksi työsopimukseksi ja työsuhteen päättymispäiväksi on sovittu 30.9.1998.

VR Osakeyhtiö on tehnyt Terhi Kentalan kanssa osa-aikatyötä koskevat työsopimukset ajoiksi 2.9. - 31.12.1996, 2.1. - 30.6.1997 ja 1.7.1997 - 31.1.1998. Viimeksi mainittu työsopimus on 3.11.1997 tehdyllä työsopimuksella muutettu kokoaikatyötä koskevaksi työsopimukseksi ja samalla on sovittu työsopimuksen päättymispäiväksi 30.9.1998.

Marika Kirveskosken kanssa VR Osakeyhtiö on tehnyt osaaikatyötä koskevan työsopimuksen ajaksi 2.6. 31.12.1997. Tämä työsopimus on 3.11.1997 tehdyllä uudella työsopimuksella muutettu kokoaikatyötä koskevaksi työsopimukseksi ja samalla on sovittu työsopimuksen päättymispäiväksi 30.9.1998.

Kaikki edellä mainitut työsopimukset on tehty kirjallisesti ja ne ovat koskeneet siivoojan työtä. Työsopimuksissa ei ole mainittu määräaikaisuuden syytä eikä työntekijöille työsopimuksia tehtäessä myöskään ole ilmoitettu, minkä vuoksi työsopimus tehdään kyseiselle määräajalle.

Erimielisyydessä on kysymys siitä, onko VR Osakeyhtiöllä ollut työsopimuslain ja työehtosopimuksen mukaiset perusteet määräaikaisten työsopimusten tekemiseen, vai onko niitä pidettävä toistaiseksi voimassa olevina, jolloin työnantaja olisi velvollinen maksamaan irtisanomisajan palkkaa vastaavan korvauksen saamatta jääneeltä irtisanomisajalta. VR-Yhtymä Oy ja VR Osakeyhtiö ovat katsoneet, että VR Osakeyhtiöllä on ollut määräaikaisten työsopimusten tekemiselle työsopimuslain 2 §:ssä tarkoitettu yrityksen toimintaan liittyvä perusteltu syy, koska siivoojien sairauspoissaolojen yllättävän kasvun johdosta siivoustyön hoitaminen on edellyttänyt määräaikaisten työntekijöiden palkkaamista siivoustyöhön.

Määräaikaisten työsopimusten solmimisesta

Asianosaisten välillä solmitun rakennus- ja kunnossapitoalan työehtosopimuksen työsuhteen alkamista koskevassa 3 §:n 1 momentissa on muun ohella todettu, että työntekijälle on ilmoitettava, onko työsuhde tarkoitettu olemaan voimassa määräajan tai muutoin katsottava määräaikaiseksi taikka onko työsuhde katsottava toistaiseksi voimassa olevaksi. Saman pykälän 2 momentin soveltamisohjeessa on todettu, että milloin työn suoritusajan on arvioitu kestävän yli kolme kuukautta, tehdään pääsääntöisesti työsopimus, joka on voimassa toistaiseksi. Lomauttamista ja työsuhteen päättymistä koskevan työehtosopimuksen 5 §:n 1 momentissa on muun ohella todettu, että työsuhteen jatkuttua yhtäjaksoisesti vähintään kolme kuukautta toistaiseksi voimassa olevan työsuhteen irtisanomisen osalta noudatetaan irtisanomissuojaa ja lomautuksen perusteita koskevia erillisiä määräyksiä.

Työtuomioistuimelle ei ole esitetty selvitystä siitä, mitä edellä mainituista määräyksistä sovittaessa asianosaisten välillä on tarkoitettu. Määräysten sanamuodosta sinänsä ei voida työtuomioistuimen mielestä tehdä sellaista johtopäätöstä, että määräaikaisen työsopimuksen tekeminen kolmea kuukautta pidemmäksikin ajaksi ei olisi lainkaan mahdollista, jos siihen on työsopimuslain mukaiset perusteet. Kyseistä määräystä ei muutoinkaan ole kirjoitettu sillä tavoin, että siitä saataisiin selkeää ohjetta siihen, milloin määräaikaisia työsopimuksia on pidettävä toistaiseksi voimassa olevina työsopimuksina. Kun työehtosopimuksessa ei ole muita määräyksiä, jotka koskisivat määräaikaisia työsopimuksia ja niiden solmimisen edellytyksiä, joudutaan oikeutta määräaikaisten työsopimusten solmimiseen arvioimaan lähinnä työsopimuslain 2 §:n säännösten valossa.

Työsopimuslain 2 §:n 2 momentin ensimmäisen virkkeen mukaan määräaikainen työsopimus voidaan tehdä muun muassa, jos sijaisuus on siihen syynä tai työnantajalla on muu yrityksen toimintaan liittyvä perusteltu syy määräaikaisen työsopimuksen tekemiselle. Työsopimuslain 2 §:n 2 momentin toisen virkkeen mukaan työsopimusta on pidettävä toistaiseksi voimassa olevana, jos määräaikaisia työsopimuksia on ilman pätevää syytä toistuvasti solmittu peräkkäin. Lainkohtaa koskevan hallituksen esityksen (HE 205/1983) perustelujen mukaan kysymyksessä saattoi tällöin olla sopimuksen muodon valinta irtisanomissuojaa koskevien säännösten välttämiseksi varsinkin sellaisissa tapauksissa, joissa määräaikaisia sopimuksia on solmittu useita ja joissa edellisen sopimuskauden päätyttyä seuraava alkaa melko pian. Toistuvia sopimuksia voidaan pitää toistaiseksi voimassa olevana työsopimuksena myös niissä tapauksissa, joissa sopimusten väliin jää lyhyehkö aika. Säännöstä sovellettaessa joudutaan hallituksen esityksen perustelujen mukaan rajatapauksissa kiinnittämään huomiota ennen kaikkea siihen, voidaanko katsoa, että sopimuksilla on tosiasiallisesti pyritty jatkuvaan työsuhteeseen, vaikka onkin käytetty määräaikaisia työsopimuksia.

Edellä mainittua työsopimuslain 2 §:n 2 momentin toista virkettä on muutettu 1.2.1997 voimaan tulleella tilapäisellä lainmuutoksella. Muutetussa toisessa virkkeessä on säädetty, että jos määräaikainen työsopimus on tehty muussa kuin edellä mainituissa tapauksissa, pidetään sopimusta toistaiseksi voimassa olevana työsopimuksena. Tätä lainmuutosta koskevan hallituksen esityksen perusteluissa (HE 78/1996) on muun muassa todettu, että muutoksen tarkoituksena on helpottaa säännöksen tulkintaa ja korostaa jo vanhankin työsopimuslain 2 §:n 2 momentin taustalla ollutta periaatetta, jonka mukaan määräaikainen työsopimus voidaan tehdä aina, kun siihen on olemassa lainkohdassa tarkoitettu syy. Hallituksen esityksen perustelujen mukaan tarkoitus ei ole ollut puuttua periaatteeseen, jonka mukaan pätevän syyn puuttuessa työsopimusta on pidettävä toistaiseksi voimassa olevana. Työsuhdeturvan kiertämispyrkimykseen perustuvat määräaikaiset työsopimukset olisi siten edelleen katsottava toistaiseksi voimassa oleviksi.

VR Osakeyhtiön solmimat työsopimukset

Työnantajapuolen ilmoituksen mukaan siivoojien sairauspoissaolot ovat vuonna 1996 nousseet huomattavasti aikaisemmasta ja sairauspoissaolojen määrä on jatkunut korkeana vielä vuonna 1997. Asiaa koskeneissa erimielisyysneuvotteluissa työnantaja on ilmoittanut siivoojien sairauslomien määrän olleen 9,5 prosenttia vuonna 1995 ja 21,2 prosenttia vuonna 1996 sekä 26,7 prosenttia vuonna 1997. Vuoden 1998 neljän ensimmäisen kuukauden aikana siivoojien sairauslomaprosentin määrä on laskenut 11,2 prosenttiin. Sairauspoissaolojen määrän yllättävän kasvun seurauksena siivoustyötä ei ole pystytty hoitamaan vakinaisella henkilöstöllä.

Työtuomioistuimessa on kuultu todistajana keskusvarikon päällikköä, joka työnantajan puolesta on allekirjoittanut lähes kaikki kysymyksessä olevat määräaikaiset työsopimukset. Hän itse ei kuitenkaan ole ollut paikalla silloin, kun työntekijät ovat allekirjoittaneet kulloisenkin työsopimuksen. Keskusvarikon päällikön mukaan siivoojien sairauslomaprosentti on syyskuusta 1995 alkaen noussut huomattavasti alkuvuoteen verrattuna. Tästä johtuen on hallinto-osastolta jouduttu pyytämään rekrytointilupaa määräaikaisten työntekijöiden palkkaamiseksi sairauslomasijaisuuksien hoitamista varten. Keskusvarikon päällikön mukaan siivoojien sairauslomien määrä on ollut suuri edelleen vuonna 1996 ja 1997. Sairauslomalla on tuolloin ollut työntekijöitä, jotka ovat olleet välillä kuntoutuksessa palaten taas työhön. Samoin pitkäaikaisilla sairauslomilla on ollut työntekijöitä, joilla on ollut vireillä eläkehakemus, mutta jotka kuitenkin ovat välillä olleet myös työssä. Näistä syistä ja muista satunnaisista poissaoloista johtuen tilanne on suuresti vaihdellut. Tällaisen tilanteen tarkoituksenmukainen hoitaminen on keskusvarikon päällikön mukaan edellyttänyt tilapäisten työntekijöiden ottamista tietyiksi määräajoiksi. Koska sairauslomalla on yhtä aikaa ollut useita henkilöitä, ei sijaisuuksia ole työsopimuksissa rajattu koskemaan tietyn henkilön sairauslomasijaisuutta. Todistajan mukaan määräaikaisia työsopimuksia tehtäessä työntekijöille on ilmoitettu, että mahdollisuuksia vakinaisten työntekijöiden palkkaamiseen ei ollut. Vakinaisen henkilökunnan määrä on yksikössä mitoitettu siten, että työt pystytään hoitamaan vakinaisella henkilökunnalla, jos sairauspoissaolojen määrä on normaali eli siivoojien kohdalla 5 - 6 prosenttia.

Keskusvarikon päällikkö on edelleen kertonut, että kanteessa tarkoitettujen työntekijöiden työsopimusten muuttaminen välillä kokoaikaiseksi on johtunut osaksi heidän omasta halustaan ja myös siitä, että päivätyössä on tarvittu kokoaikaisia työntekijöitä.

Keskusvarikon päällikön mukaan vaunusiivoojien lukumäärä tällä hetkellä on 32. Työntekijöistä kolme on määräaikaisia, ja he hoitavat sijaisuuksia iltatyössä. Enimmillään vaunusiivoojien lukumäärä on ollut vuonna 1996, jolloin siivoojia on ollut 39. Tähän määrään ovat sisältyneet myös määräaikaiset työntekijät. Todistajan mukaan yhtiön sisällä on käyty keskusteluja siivoustyön siirtämisestä ulkopuolisten hoidettavaksi. Työn siirtäminen ulkopuolisten tehtäväksi ei todistajan mukaan ole kuitenkaan millään tavoin liittynyt kanteessa tarkoitettujen työntekijöiden määräaikaisten työsopimusten päättymiseen. Määräaikaisten työsopimusten päättymisen ajoittuminen syyskuun loppuun 1998 on todistajan mukaan johtunut siitä, että sairauslomaprosentti on ruvennut laskemaan vuoden 1998 alkupuolella. Tällöin on katsottu, että työt pystytään hoitamaan vakinaisella henkilökunnalla lomasijaisuuksien päätyttyä syyskuun 1998 jälkeen.

Työtuomioistuimessa todistajana kuullun VR Osakeyhtiön keskusvarikon työntekijöiden pääluottamusmiehen mukaan määräaikaisten työsopimusten tekeminen yksikössä on johtunut siitä, että yhtiön hallinnossa vakinaisten työntekijöiden palkkaamiseen on suhtauduttu kielteisesti. Sen sijaan määräaikaisten työntekijöiden palkkaamiselle lupa on saatu helpommin. Pääluottamusmiehen mukaan siivoojilla on ollut sairauspoissaoloja huomattavasti enemmän kuin esimerkiksi veturiasentajilla. Työnantajan taholta pääluottamusmiehelle ei kuitenkaan ole ilmoitettu, että määräaikaisten työsopimusten tekeminen liittyisi sairauspoissaoloihin. Työnantajan taholta on ainoastaan todettu, että työsopimukset tehdään määräaikaisiksi, koska vakinaisten työsopimusten tekemiselle ei saada lupaa.

Pääluottamusmies on edelleen kertonut, että vaunusiivoojien määrä on vähentynyt siten, että tällä hetkellä vakituisessa työsuhteessa on noin 20 siivoojaa, kun vuonna 1996 yhteisesti oli yhteistoimintaneuvotteluissa todettu omana työnä tehtävässä vaunusiivouksessa tarvittavien siivoojien lukumääräksi 39, joista kuusi on ollut osa-aikaista. Vaunusiivoojien lukumäärän vähentyminen on todistajan käsityksen mukaan johtunut muun muassa siitä, että siivoustyötä on siirretty ulkopuolisen yrittäjän hoidettavaksi. Todistajan muistaman mukaan tämä on tapahtunut vuodenvaiheessa 1997 - 1998.

Oikeudellinen arviointi

VR Osakeyhtiö on solminut Pieliläisen kanssa viisi erillistä määräaikaista työsopimusta, joiden yhteenlaskettu kesto on ollut 2 vuotta 9 kuukautta. Kiurun kanssa työnantaja on solminut neljä määräaikaista työsopimusta, joiden yhteenlaskettu kestoaika on ollut 2 vuotta 2 kuukautta. Kentalan kanssa työnantaja on solminut niin ikään neljä määräaikaista työsopimusta, joiden yhteenlaskettu kestoaika on ollut 2 vuotta 1 kuukausi. Kirveskosken kanssa työnantaja on solminut kaksi määräaikaista työsopimusta, joiden yhteenlas- kettu kestoaika on ollut 1 vuosi 4 kuukautta. Työsopimukset ovat seuranneet välittömästi toisiaan siten, että ainoastaan kahdessa tapauksessa työsopimusten välillä on ollut päivän kestänyt sopimukseton ajanjakso.

Määräaikaisten työsopimusten lukumäärälle ja niiden yhteenlasketulle kestolle on oikeuskäytännössä annettu merkitystä ratkaistaessa sitä, muodostavatko määräaikaiset työsopimukset toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen. Merkitystä tässä suhteessa on annettu myös sille, ovatko määräaikaiset sopimukset seuranneet välittömästi toisiaan vai onko niiden välillä ollut mahdollisesti pitkähköjäkin ajanjaksoja. Myös määräaikaisissa työsuhteissa tehtyjen työtehtävien samankaltaisuudelle on annettu merkitystä arvosteltaessa sitä, ovatko määräaikaiset työsopimukset muodostuneet toistaiseksi voimassa olevaksi työsopimukseksi. Pelkästään edellä mainittujen seikkojen perusteella ei määräaikaisten työsopimusten voida vielä kuitenkaan katsoa muodostavan toistaiseksi voimassa olevaa työsopimusta, vaan ratkaiseva merkitys on sillä, onko eri määräaikaisten työsopimusten tekemiselle ollut laissa edellytetty peruste kuten sijaisuus.

Mikäli määräaikaisen työsopimuksen perusteeksi on ilmoitettu sijaisuus, on sekä oikeustieteellisessä kirjallisuudessa että oikeuskäytännössä korostettu yksilöintivaatimusta. Tällaisessa tapauksessa sijaisuus on edellytetty yleensä yksilöitäväksi työstä poissaolevan työntekijän ja hänen työtehtäviensä avulla. Yksinomaan yksilöinnin puute ei työtuomioistuimen mielestä kuitenkaan merkitse määräaikaiseksi solmitun työsopimuksen muuttumista toistaiseksi voimassa olevaksi, jos määräaikaisen työsopimuksen solmimiseen johtaneista olosuhteista työpaikalla voidaan muutoin päätellä työsopimuksen perustuvan sijaisuuteen. Toisaalta oikeustieteellisessä kirjallisuudessa ja oikeuskäytännössä sijaisten toistuvan tarpeen ja sijaisten runsaan lukumäärän on katsottu olevan osoitus siitä, että sijaisten tekemää työtä on ollut tarjolla siinä määrin, että ainakin osa sijaisista olisi voitu palkata toistaiseksi voimassa oleviin työsuhteisiin.

VR Osakeyhtiössä määräaikaisia työsopimuksia on vuodesta 1996 alkaen tehty ilman katkoja useita peräkkäin ja usean työntekijän kanssa ja määräaikaisia osa-aikaisia työsopimuksia on myös muutettu kokoaikaisiksi. Tämä työtuomioistuimen mielestä osoittaa, että VR Osakeyhtiössä on kanteessa tarkoitettuna ajanjaksona ollut työntekijöiden tekemää siivoustyötä jatkuvasti tarjolla siinä määrin, että yhtiöllä olisi ollut mahdollisuudet palkata ainakin joku tai jotkut kanteessa mainituista työntekijöistä vakinaiseen työsuhteeseen. Siihen aikaan kun määräaikaisia työsopimuksia on ryhdytty solmimaan ja niitä on uusittu, työnantajalla ei määräaikaisten työsopimusten tekemisen perusteeksi esittämiensä seikkojen valossa voida katsoa olleen myöskään minkäänlaista varmaa tietoa siitä, mikä on vaunusiivoustyöhön otettujen työntekijöiden työn tarpeen loppumisajankohta.

VR Osakeyhtiön ilmoituksen mukaan määräaikaisten työsopimusten solmimisen perusteena on ollut siivoojien sairausja muista poissaoloista johtunut sijaisten tarve. Työnantajapuolen esittämän selvityksen mukaan siivoojien sairauspoissaolojen määrä on kanteessa tarkoitettuna ajankohtana ollut normaalia suurempi. Tämän oikeudenkäynnin yhteydessä on esitetty selvitystä poissaolojen määristä prosentteina työajasta, mutta ei muuta yksilöityä selvitystä esimerkiksi siitä, miten kysymyksessä olevien työntekijöiden työssäolo on ajoittunut suhteessa näihin poissaoloihin. Kanteessa tarkoitettujen työntekijöiden työsopimusten määräaikaisuutta ei ole myöskään työsopimuksissa millään tavoin sidottu tietyn tai tiettyjen työntekijöiden sairausloma- tai muihin sijaisuuksiin, vaan sopimusten voimassaoloaika on määräytynyt vain kalenteriajan perusteella. Lisäksi nämä työsopimukset on edellä todetuin tavoin solmittu olemaan voimassa peräkkäin ilman keskeytyksiä.

Edellä mainitut seikat huomioon ottaen työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että VR Osakeyhtiöllä olisi ollut riittävät perusteet kanteessa tarkoitettujen peräkkäisten määräaikaisten työsopimusten solmimiseen, minkä vuoksi työsopimusten on katsottava muodostuneen toistaiseksi voimassa oleviksi. Näin ollen VR Osakeyhtiön olisi työsuhteiden päättymisen yhteydessä tullut noudattaa työehtosopimuksen mukaista irtisanomisaikaa. Kun irtisanomisaikaa ei ole noudatettu, on VR Osakeyhtiö velvollinen suorittamaan Pietiläiselle, Kiurulle, Kentalalle ja Kirveskoskelle kanteessa vaaditut irtisanomisajan palkat vuosilomakorvauksineen ja lomarahoineen.

Oikeudenkäyntikulut

Rautatieläisten Liitto on tosin voittanut jutun. Kun kuitenkin on ollut tulkinnanvaraista, onko VR Osakeyhtiöllä esittämillään perusteilla ollut oikeus määräaikaisten työsopimusten solmimiseen, on VR-Yhtymä Oy:llä ja VR Osakeyhtiöllä asian epäselvyyden vuoksi ollut aihetta tähän oikeudenkäyntiin. Tämän vuoksi Rautatieläisten Liitto työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n säännökset huomioon ottaen saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Tuomiolauselma

VR Osakeyhtiö velvoitetaan suorittamaan saamatta jääneenä irtisanomisajan palkkana vuosilomakorvauksineen ja lomarahoineen Niina Pietiläiselle 16 566 markkaa 90 penniä, Niina Kiurulle samoin 16 566 markkaa 90 penniä ja myös Terhi Kentalalle 16 566 markkaa 90 penniä sekä Marika Kirveskoskelle 16 134 markkaa 72 penniä, kaikki edellä mainitut määrät korkolain mukaisine korkoineen 30.9.1998 lukien.

Rautatieläisten Liitto saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Tiitinen, Niskanen, Sutela, Vertanen ja Palomäki jäseninä. Sihteeri on ollut Laurila.

Tuomio on yksimielinen.