17.9.1998

Vaatimukset

Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto on vaatinut Peltonen Ski Oy:n tuomitsemista työehtosopimuslain 7 §:n nojalla hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta.

Lisäksi Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto on vaatinut Puusepänteollisuuden Liiton tuomitsemista työehtosopimuslain 9 §:n nojalla hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto on vaatinut Puusepänteollisuuden Liiton ja Peltonen Ski Oy:n velvoittamista korvaamaan Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liiton oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perustelut

Peltonen Ski Oy:n palveluksessa 19.3.1990 alkaen ollut Anne Niukkanen oli työsuhteensa alussa toiminut yleiskonttoristina. Sittemmin hänen työnsä oli muodostunut pääosin palkanlaskentaan liittyvistä tehtävistä. Niukkanen oli muun muassa laskenut erikseen solupalkat, tuntipalkat ja kuukausipalkat sekä suorittanut kaikki palkanlaskentaan liittyvät kirjaukset ja hoitanut maksatusajot ja kaikki tarvittavat tilastot sekä ilmoitukset. Lisäksi hän oli laskenut palkankorotukset ja antanut palkkoihin liittyvät todistukset. Palkanlaskentatehtävien lisäksi Niukkanen oli suorittanut laskutusta atk:lla, laatinut asiakirjoja sekä tehnyt tekstinkäsittelyä ja erilaisia taulukkolaskentatehtäviä. Niukkanen oli myös hoitanut puhelinvaihdetta varsinaisen puhelinvaihteenhoitajan sijaisena.

Niukkanen oli jäänyt äitiyslomalle 10.10.1995 ja hänen äitiys- ja vanhempainlomansa oli päättynyt 22.8.1996. Vanhempainloman päättymisen jälkeen Niukkanen oli pitänyt aikaisemmin ansaitsemansa vuosiloman siten, että hänen työhönpaluunsa oli tapahtunut 30.9.1996. Tämä järjestely oli perustunut työnantajan Niukkaselle toimittamaan 14.6.1996 päivättyyn ilmoitukseen.

Siinä vaiheessa kun Niukkanen oli jäänyt äitiyslomalle, oli hänen sijaisekseen määräaikaiseen työsuhteeseen palkattu toimistoharjoittelijaksi Leena Asikainen. Asikaisen työsuhde oli sittemmin muutettu toistaiseksi voimassa olevaksi. Koko Niukkasen äitiys- ja vanhempainloman ajan Asikainen oli hoitanut niitä tehtäviä, joita Niukkanen oli tehnyt ennen äitiyslomalle jäämistään. Kun Niukkanen oli palannut töihin vanhempainlomaltaan, ei hänelle ollut annettu tehtäväksi niitä tehtäviä, joita hän oli tehnyt ennen äitiys- ja vanhempainlomalle jäämistään. Ainoastaan laskutuksen osalta hänen tehtävänsä olivat säilyneet entisenlaisina. Kaikki Niukkasen ennen äitiyslomaa hoitamat tehtävät olivat edelleen olleet olemassa. Niukkasen päätehtävänä ollutta palkanlaskentaa oli hoitanut edelleen hänen sijaisekseen otettu henkilö.

Tehtäväjärjestelyjen vuoksi työpaikalla oli käyty työnantajan edustajan ja Niukkasen välillä yhteistoimintalain mukaisia neuvotteluja, joiden aikana Niukkanen oli useaan otteeseen ilmoittanut haluavansa tehdä entisiä tehtäviään. Työnantaja ei kuitenkaan ollut antanut näitä tehtäviä enää Niukkaselle, vaan Niukkanen oli työskennellyt pääosin varastossa, jossa hän oli hoitanut reklamaatioita. Niukkasen työtehtävänä oli ollut aukaista palautetut suksipaketit ja hakea varastosta uudet sukset viallisten tilalle. Lisäksi Niukkanen oli vähäisessä määrin ottanut vastaan tilauksia ja suorittanut taulukkolaskentaa valmiiksi annetuilla luvuilla.

Vaikka työnantaja ei ollut pystynyt järjestämään Niukkaselle riittävästi toimihenkilötehtäviä konttorista, työnantaja oli kuitenkin joulukuussa 1996 palkannut konttoriin toimihenkilötehtäviin määräaikaiseen työsuhteeseen Pirjo Kuusinen -nimisen henkilön.

Niukkanen oli irtisanonut työsuhteensa päättymään maaliskuun lopussa 1997.

Työnantaja oli Niukkasen työtehtäviä koskeneiden yhteistoimintaneuvottelujen yhteydessä ilmoittanut palkanlaskennan ja siihen liittyvien töiden siirtyneen Asikaiselle tarkoituksenmukaisuussyistä. Työnantaja oli myös todennut Asikaisen osallistuvan taloushallinnon kehittämis- ja rationalisointihankkeeseen. Työnantaja ei missään vaiheessa ollut perustellut sitä, miksi Niukkanen ei olisi edelleen voinut hoitaa palkanlaskentaa ja mahdollisia muita taloushallinnon tehtäviä hänen äitiyslomansa aikana sijaiseksi tulleen Asikaisen asemesta. Missään neuvottelujen vaiheessa työnantaja ei ollut edes väittänyt, että Niukkanen ei olisi kyennyt hoitamaan ennen äitiyslomaansa tekemiään työtehtäviä.

Koska Niukkasen työtehtävien järjestelystä ei työpaikalla ollut päästy yksimielisyyteen, oli asia siirtynyt liittojen välillä neuvoteltavaksi. Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liiton taholta oli neuvotteluissa tuotu esille, että Niukkasen entiset työtehtävät olivat edelleen olemassa ja että niitä tulisi tarjota ensisijaisesti Niukkaselle. Puusepänteollisuuden Liiton taholta oli esitetty, että yrityksen palkanlaskenta oli Niukkasen äitiyslomalle jäämisen jälkeen rationalisoinnin vuoksi vähentynyt. Lisäksi työnantajaliiton taholta oli todettu, että Niukkaselle tarjotut tehtävät olivat suurelta osin samansisältöisiä kuin ennen äitiyslomaa.

Palkanlaskentaan liittyvissä tehtävissä ei ollut tapahtunut sellaisia muutoksia, jotka olisivat vaikuttaneet palkanlaskentaan käytettävän ajan vähentymiseen. Niukkaselle vanhempainloman jälkeen tarjotut tehtävät eivät olleet olleet samansisältöisiä kuin ennen äitiyslomaa lukuun ottamatta laskutukseen liittyviä tehtäviä.

Työehtosopimuksen 23 §:n 6 kohdan mukaan äitiyslomalta 12 kuukauden kuluessa palaavalla henkilöllä oli oikeus ensisijaisesti niihin tehtäviin, joita hän oli tehnyt ennen äitiyslomalle jäämistään. Ainoastaan siinä tapauksessa, että työnantajalla ei ollut mahdollisuuksia tarjota entisiä tehtäviä, työnantaja oli velvollinen tarjoamaan muita samantasoisia tehtäviä ja ellei tällaisiakaan ollut, muita töitä. Määräyksessä oli nimenomaisesti todettu, että äitiyslomalta palaavalla oli oikeus työnsaantiin ennen synnytysloman ajaksi työsuhteeseen otettua sijaista. Oikeudesta työnsaantiin ennen sijaista ei ollut sovittu mitään poikkeuksia, joten äitiyslomalta töihin palaavan oikeus työhön ennen sijaista oli ehdoton.

Työnantajalla olisi ollut mahdollisuus tarjota Niukkaselle tämän ennen äitiysloman alkamista hoitamia tehtäviä. Näin työnantaja ei kuitenkaan ollut menetellyt, vaan työnantaja oli antanut Niukkasen äitiysloman sijaisen jatkaa Niukkasen aikaisemmin tekemissä tehtävissä vastoin työehtosopimuksen nimenomaista määräystä. Työnantaja oli myös Niukkasen työhönpaluun jälkeen palkannut toimihenkilötehtäviin uuden työntekijän samanaikaisesti kun Niukkanen oli sijoitettu tehtäviin, jotka eivät suurelta osin olleet olleet edes samantasoisia tehtäviä kuin hänen ennen äitiyslomaansa hoitamat tehtävät. Tehtävistä ainakin osa oli ollut työntekijätehtäviä.

Yhtiö oli menettelyllään tietensä rikkonut työehtosopimuksen 23 §:n 6 kohdan määräystä. Koska Puusepänteollisuuden Liitto oli hyväksynyt työnantajan menettelyn, oli työnantajaliitto syyllistynyt valvontavelvollisuuden laiminlyöntiin.

Vaatimukset

Puusepänteollisuuden Liitto ja Peltonen Ski Oy ovat kiistäneet kanteen ja vaatineet sen hylkäämistä.

Puusepänteollisuuden Liitto ja Peltonen Ski Oy ovat lisäksi vaatinet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista laillisine korkoineen.

Perustelut

Niukkanen oli jäänyt raskaudesta johtuneelle sairauslomalle 18.9.1995. Hän oli ollut yhdenjaksoisesti poissa työstä 30.9.1996 saakka eli hänen poissaolonsa oli kestänyt yli 12 kuukautta. Näin ollen työehtosopimuksen 23 §:n 6 kohta ei tullut sovellettavaksi tässä tapauksessa.

Jos kuitenkin katsottaisiin, että Niukkasen poissaolo oli kestänyt enintään 12 kuukautta, oli otettava huomioon seuraavaa:

Ennen äitiyslomaa Niukkasen tehtäviin oli kuulunut palkanlaskentaa, laskutusta, tekstinkäsittelyä ja taulukkolaskentaa. Syksyllä 1995 yhtiössä oli ryhdytty kehittämään taloushallintoa. Tätä työtä avustamaan oli palkattu oppisopimussuhteeseen kahden vuoden määräaikaisella työsopimuksella Marja-Leena Asikainen. Häntä ei ollut otettu äitiysloman sijaiseksi ja hänen tehtävänsä olivat suurelta osin olleet toiset kuin Niukkasen tehtävät.

Vuodesta 1992 lähtien aikaisemmin pysyvässä työsuhteessa yhtiöön ollut Pirjo Kuusinen oli ollut vuosittain ruuhkaaikoina määräaikaisissa työsuhteissa etupäässä laskutustehtävissä. Kuusisen määräaikaiset työsuhteet olivat yleensä alkaneet syksyllä ja päättyneet tammi-helmikuussa. Kun Niukkanen oli ollut jäämässä äitiyslomalle syksyllä 1995, oli Kuusisen työsuhdetta jatkettu yhdenjaksoisesti muutamaa kesäviikkoa lukuun ottamatta yli Niukkasen äitiysloman alkamisajankohdan. Työnantajan tarkoituksena oli ollut, että Kuusinen voisi Niukkasen avustuksella harjoitella palkanlaskentaa ja tarvittaessa hoitaa palkanlaskentaan liittyvät tehtävät Niukkasen äitiysloman aikana. Koska konttorissa oli tuolloin ollut työssä yksi ylimääräinen toimihenkilö, Niukkasen toimenkuva oli poikennut hänen normaalista toimenkuvastaan ja hän oli vakinaisena toimihenkilönä tehnyt tuossa vaiheessa niitä töitä, jotka häntä olivat miellyttäneet.

Sen jälkeen kun yhtiön taloushallinnon järjestelmiä oli kehitetty ja otettu käyttöön uusia ohjelmistoja, oli palkanlaskennasta tullut entistä kiinteämpi osa taloushallintoa. Eri tehtävien absoluuttinen ja suhteellinen osuus konttoritoiminnoista oli myös muuttunut merkittävästi. Tämän johdosta konttoritoimintojen tehtäviä oli järjestetty uudelleen tarkoituksenmukaisiksi kokonaisuuksiksi.

Niukkasen palatessa äitiyslomalta yhtiön konttoritoiminnat olivat muuttuneet tehdyn kehitystyön johdosta merkittävästi. Palkanlaskenta ei ollut enää ollut kenenkään pääasiallinen työ, koska se oli muodostanut vain noin 30 prosenttia yhden toimihenkilön työajasta. Laskentajärjestelmiä oli toisaalta kehitetty niin, että palkanlaskennasta oli tullut kiinteä osa taloushallinnon laskentajärjestelmää eikä sitä ollut voitu erottaa siitä erilliseksi toiminnoksi. Palkanlaskentaa lukuun ottamatta Niukkaselle tarjotut työtehtävät olivat olleet pääosin samoja kuin ennen äitiyslomaa.

Työnantajan ja Niukkasen kanssa käytyjen neuvottelujen yhteydessä työnantaja oli tarjonnut Niukkaselle tehtäviä, jotka olivat olleet vaativampia kuin hänen aiemmat tehtävänsä. Näissä neuvotteluissa ei ollut päästy yhteisymmärrykseen, koska Niukkanen oli ainoana vaihtoehtona esittänyt, että hänen tulisi saada tehdä palkanlaskentatehtäviä.

Työnantaja oli tarjonnut Niukkaselle pääosin samoja töitä, joita tämä oli hoitanut ennen äitiyslomansa alkamista palkanlaskentaa lukuun ottamatta. Edellä esitetyistä syistä palkanlaskentatehtävien antaminen Niukkasen hoidettavaksi ei ollut ollut mahdollista. Koska palkanlaskennan osuus työnä oli oleellisesti vähentynyt, olisi täysin entisten tehtävien antaminen Niukkaselle merkinnyt hänen vajaatyöllistämistään.

Työehtosopimuksen kysymyksessä oleva määräys ei voinut edellyttää, että yrityksen toimintojen kehittäminen pysäytettäisiin toimihenkilön äitiysloman ajaksi, jotta hän voisi palata hoitamaan aikaisempia tehtäviään.

Niukkaselle oli tarjottu vähintään samantasoisia tehtäviä kuin hänen ennen äitiyslomaa hoitamansa tehtävät. Työehtosopimuksessa samantasoisuudella tarkoitettiin vaativuudeltaan ja palkkaukseltaan samantasoisia tehtäviä. Merkitystä ei ollut sillä, miten toimihenkilö itse arvosti erilaisia työtehtäviä.

Työehtosopimuksen 23 §:n 6 kohdan viimeisen lauseen mukaan mainitussa kappaleessa tarkoitetulla toimihenkilöllä oli oikeus työn saantiin ennen synnytysloman ajaksi työsuhteeseen otettua sijaista. Tästä määräyksestä ei nyt voinut olla kysymys, koska Niukkaselle oli tarjottu työtä. Erimielisyys oli koskenut vain työn sisältöä.

Peltonen Ski Oy ei siten ollut tietensä rikkonut työehtosopimusta eikä Puusepänteollisuuden Liitto näin ollen myöskään ollut laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Perustelut

Tausta ja erimielisyys

Anne Niukkanen on ollut Peltonen Ski Oy:n palveluksessa 19.3.1990 alkaen. Niukkanen on jäänyt äitiyslomalle 10.10.1995 ja hänen äitiys- ja vanhempainlomansa on päättynyt 22.8.1996. Työnantajan Niukkaselle toimittaman 14.6.1996 päivätyn ilmoituksen mukaisesti Niukkanen on välittömästi äitiys- ja vanhempainlomansa päättymisen jälkeen pitänyt ansaitsemansa vuosiloman siten, että hän on palannut työhön 30.9.1996. Niukkanen on ennen äitiyslomalle jääntiään ollut 18.9.1995 alkaen sairauslomalla, jonka syyt ovat liittyneet ainakin osittain hänen raskaudentilaansa.

Ennen äitiyslomalle jääntiä Niukkasen pääasiallisina työtehtävinä ovat olleet palkanlaskenta sekä tähän liittyvät kirjaustoimenpiteet, ilmoitukset ja todistukset sekä tilastot. Näiden tehtävien lisäksi hän on tehnyt laskutustyötä ATK:lla, asiapapereiden laadintaa, taulukkolaskentatehtäviä, puhelinvaihteen hoitoa ja muita konttoritöitä.

Siinä vaiheessa kun Niukkanen on jäänyt äitiyslomalle, hänen tekemiään palkanlaskentatehtäviä on ryhtynyt hoitamaan toimihenkilö, joka aikaisemminkin on ollut yhtiön palveluksessa määräaikaisissa työsuhteissa. Työnantajan tarkoituksena on tuolloin ollut, että kysymyksessä oleva toimihenkilö hoitaisi palkanlaskentatehtävät Niukkasen äitiys- ja vanhempainloman aikana.

Niukkasen äitiyslomalle jäämisen jälkeen yrityksessä on käynnistetty taloushallinnon järjestelmien kehittämistyö, mitä varten yhtiön palvelukseen on aluksi määräaikaiseen työsuhteeseen palkattu uusi toimihenkilö. Tämän toimihenkilön tehtäviksi ovat sittemmin siirtyneet muun muassa Niukkasen tekemät palkanlaskentaan liittyvät työt. Niukkasen palattua äitiys- ja vanhempainloman jälkeen työhön työnantaja on selvittänyt Niukkaselle, että hänelle ei voida tarjota hänen aikaisemmin tekemiään tehtäviä. Tätä työnantaja on perustellut sillä, että taloushallinnon järjestelmien kehittämisen johdosta palkanlaskennasta on tullut kiinteä osa taloushallintoa, eikä palkanlaskentatehtäviä ollut tarkoituksenmukaista erottaa erilliseksi työksi muista toiminnoista. Työnantajapuolen mukaan tuossa tilanteessa on ollut tarkoituksenmukaista, että Niukkasen äitiysloman aikana yhtiön palvelukseen taloushallinnon kehittämistehtäviin otettu toimihenkilö hoitaa myös palkanlaskentatehtävät.

Niukkasen työtehtäviä koskeneissa yhteistoimintaneuvotteluissa työnantaja on muun muassa todennut, että koska konttorista ei löydy kaikille ympärivuotisesti työtä, Niukkasen työllisyyden turvaisi sellainen järjestely, että hän tekisi konttorin, lähettämön ja viimeistelyosaston töitä riippuen siitä, missä työtä kulloinkin olisi tarjolla. Käytyjen yhteistoimintaneuvottelujen jälkeen Niukkaselle tuleviksi töiksi on todettu asiakaspalvelu ja puhelinmyynti, raporttityöt, tilausten syöttö tietokoneelle, keruulistat ja niiden kuittaus, kotimaan laskutus, postimaksukoneen hoito, tarvittaessa keskuksen hoito, mahdollisten vahinkoasioiden hoito, muita sekalaisia tehtäviä konttorista ja lähettämöstä sekä tarvittaessa viimeistelyosastolta. Yhteistoimintaneuvottelupöytäkirjan mukaan tehtävälistaa tarkistetaan tarpeen ja vuodenajan mukaan.

Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto on kanteessa katsonut, että työnantaja olisi ollut yleissopimuksen 23 §:n 6 kohdan mukaan velvollinen tarjoamaan Niukkaselle hänen ennen äitiyslomalle jääntiään tekemiä työtehtäviä, joiden tekemistä Niukkasen työhönpaluun jälkeen on jatkanut hänen äitiyslomansa aikana yhtiön palvelukseen otettu toimihenkilö.

Puusepänteollisuuden Liitto ja Peltonen Ski Oy ovat kiistäneet kanteen ensiksi sillä perusteella, että Niukkasen poissaolo on kestänyt yli 12 kuukautta, minkä johdosta yleissopimuksen 23 §:n 6 kohdan määräykset eivät tulleet sovellettaviksi. Edelleen työnantajapuoli on kiistänyt kanteen sillä perusteella, että konttoritoimintojen kehitystyön johdosta palkanlaskentatyön määrä on vähentynyt muodostaen enää noin 30 prosenttia yhden toimihenkilön työajasta ja että työ muodosti kiinteän osan taloushallintoa, joten sen erottaminen Niukkasen tehtäväksi ei ole ollut mahdollista. Työnantajapuoli on myös katsonut, että palkanlaskentatyötä lukuun ottamatta Niukkaselle tarjotut työtehtävät ovat olleet samoja kuin mitä hän oli tehnyt ennen äitiyslomalle jääntiä ja että työt ovat olleet myös samantasoisia kuin hänen aikaisemmin tekemänsä työt.

Sovellettavan työehtosopimusmääräyksen tarkoitus

Yleissopimuksen 23 §:n 6 kohdan mukaan työnantajan tulee tarjota äitiysloman jälkeen työhön palaavalle toimihenkilölle, jos hänen poissaolonsa on kestänyt enintään 12 kuukautta, hänen ennen äitiysloman alkamista hoitamiaan tehtäviä. Mikäli tämä ei ole mahdollista, tulee työnantajan tarjota muita samantasoisia tehtäviä tai ellei näitä ole, muuta työtä. Äitiyslomalta palaavalla toimihenkilöllä on kysymyksessä olevan määräyksen mukaan oikeus työn saantiin ennen synnytysloman ajaksi työsuhteeseen otettua sijaista.

Sopimusmääräyksen tarkoituksesta työtuomioistuimessa on kuultu todistajina Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liiton sopimusjohtajaa ja Metsäteollisuus ry:n johtajaa, jotka ovat osallistuneet sopimusmääräystä koskeneisiin työehtosopimusneuvotteluihin. Todistajien mukaan määräys on asiallisesti nykyisen sisältöisenä otettu työehtosopimukseen vuonna 1980. Se on kirjoitettu työnantajaa velvoittavaksi ja työtekijää suojaavaksi tarkoituksena turvata toimihenkilön paluu hänen ennen äitiyslomaansa tekemiin työtehtäviin. Toimihenkilöliiton sopimusjohtajan mukaan liiton lähtökohtana määräyksestä sovittaessa on ollut, että toimihenkilölle tulee tarjota hänen entisiä työtehtäviään siinäkin tapauksessa, että työtehtävissä on tapahtunut muutoksia. Hänen mukaansa työnantajalla on velvollisuus tarjota toimihenkilölle hänen aikaisemmin tekemiään tehtäviä, jos hänen aikaisempi pääasiallinen työtehtävänsä edelleen on olemassa. Metsäteollisuus ry:n johtajan mukaan työnantajalla on määräyksen mukaan velvollisuus tarjota muuta kuin toimihenkilön aiemmin tekemää työtä siinä tapauksessa, että toimihenkilön aiemmat tehtävät ovat rationalisointitoimenpiteiden myötä kokonaan hävinneet äitiysloman aikana.

Entisen työn tarjoamisvelvollisuuden ajallinen ulottuvuus

Niukkanen on edellä todetun mukaisesti ollut sairauslomalla sekä äitiys- ja vanhempainlomalla ajan 18.9.1995 22.8.1996. Hän on palannut työhön 30.9.1996 pidettyään sitä ennen vuosilomansa, jonka ajankohdasta Niukkasen ja työnantajan välillä sinänsä on vallinnut yksimielisyys. Niukkasen palatessa äityslomansa jälkeen työhön hänen tosiasiallinen poissaolonsa työstä on siten kestänyt yli 12 kuukautta.

Työehtosopimuksen sanamuodosta ei ole saatavissa selvää johtoa sille, mitä äitiysloman jälkeen työhön palaavan poissaololla kyseisessä määräyksessä tarkoitetaan. Edellä mainittu 12 kuukauden määräaika on esitetyn selvityksen mukaan ollut yleissopimuksessa jo vuodesta 1966 alkaen. Tuolloin se on sisältynyt määräykseen, jossa toimihenkilön työsuhteen jatkuminen äitiysloman jälkeen oli turvattu, jos työstä poissaolo oli kestänyt enintään mainitun määräajan. Vuodesta 1980 alkaen mainittu 12 kuukauden määräaika on sisältynyt nykyiseen määräykseen.

Työehtosopimusneuvotteluissa ei esitetyn selvityksen mukaan ole missään vaiheessa tullut esille, mitä poissaoloja sopimuksessa mainittu 12 kuukauden määräaika voi kattaa tai miten kyseinen määräaika lasketaan. Neuvotteluissa työnantajapuoli on 1980 - luvun alussa ainoastaan ilmoittanut kielteisen kantansa siihen, että oikeus palata entisiin tehtäviin ulotettaisiin koskemaan myös hoitovapaalta palaamista. Koska synnytykseen ja lapsenhoitoon liittyvät vapaat edellä mainitusta määräajasta sopimisen ajankohtina ovat jääneet kestoltaan huomattavasti alle mainitun määräajan, on tähän 12 kuukauden aikaan voinut käytännössä sisältyä eri syistä johtuneita poissaloja, kuten muun muassa vuosiloma ilman, että kanteessa tarkoitettua tilannetta olisi jouduttu arvioimaan.

Yleissopimuksen 23 §:n 6 kohdan tarkoituksena on turvata toimihenkilön paluu entisiin työtehtäviin äitiyslomalta paluun jälkeen. Määräyksen tarkoitusta vastaavana ei tämän vuoksi voida pitää tulkintaa, jonka mukaan mainittu 12 kuukauden määräaika voisi ylittyä sellaisen poissaolon johdosta, jonka ajankohdasta työnantaja viime kädessä voi päättää. Vuosiloman aika, joka ainakin tietyin edellytyksin on työnantajan päätettävissä, ei siten ole sellaista yleissopimuksen määräyksessä tarkoitettua poissaoloa, joka vanhempainloman jatkeeksi sijoitettuna voisi johtaa kyseisen määräyksen soveltamatta jäämiseen.

Niukkasen vanhempainloman päättyessä hänen yhtäjaksoinen poissalonsa on kestänyt alle 12 kuukautta. Hänen työhönpaluunsa on siten tapahtunut yleissopimuksen 23 §:n 6 kohdan mukaisessa määräajassa, joten hänellä on ollut sopimusmääräyksen mukainen oikeus palata entisiin tehtäviinsä.

Niukkasen työehtävät äitiysloman jälkeen

Niukkanen on äitiyslomalta paluunsa jälkeen tehnyt konttoritöiksi luokitelluista töistä työtuntien lyöntiä ja kotimaan laskutusta. Ensiksi mainittua työtä hän on tehnyt yhdessä hänen äitiyslomansa alkaessa palkanlaskentatehtäviä hoitamaan ryhtyneen toimihenkilön kanssa. Tämä toimihenkilö on sittemmin hoitanut yksin kotimaan laskutuksen, sillä marraskuun alkupuolelta lähtien Niukkanen on tehnyt pääosin suksireklamaatioihin liittyviä töitä. Niukkasen mukaan hänen näihin päivittäin käyttämänsä aika on ollut noin kuusi - seitsemän tuntia. Työ on käsittänyt asiakkailta tulleiden virheellisten tuotteiden pakkausten purkamista, tuotteiden tarkastusta ja virheiden kirjausta. Varastossa työskennellessään Niukkanen on ottanut vastaan asiakkailta puhelimitse tulleita tilauksia. Varsinaista puhelinmyyntiä hän ei kuitenkaan ole tehnyt. Niukkasen mukaan hänen aikaisemmin tekemiään työtehtäviä on hänen äitiyslomalta paluunsa jälkeen tehnyt hänen äitiyslomansa aikana palkattu uusi toimihenkilö. Niukkasen näkemyksen mukaan näiden hänen aikaisemmin hoitamien tehtävien lisäksi kysymyksessä oleva toimihenkilö on tehnyt lisäksi vain aikaisemmin kirjanpidon yhteyteen kuuluneen ostoreskontran hoitamiseen liittyvät työtehtävät.

Työtuomioistuimessa on kuultu todistajana yhtiön markkinointipäällikköä, jonka kertoman mukaan varaston esimiestoiminnoista vastanneen toimihenkilön irtisanoutumisen johdosta yhtiössä on Niukkasen työhönpaluun ajankohtana tarvittu uutta toimihenkilöä asikaspalvelutehtäviin. Todistajan mielestä Niukkanen on ollut soveltuva tähän työhön. Niukkasen työhön on ollut tarkoitus sisällyttää myyntiä, kyselyihin vastaamista, lähetystä, tilausten vastaanottamista ja asiakkaiden reklamaatiopuheluihin vastaamista. Niukkasen työhönpaluu on tapahtunut sellaisena vuodenaikana, jolloin yhtiössä ajankohtainen työ on ollut suksireklamaatioihin vastaaminen. Tätä työtä markkinointipäällikön mukaan joutuvat työn kiireellisyydestä johtuen tekemään useammat toimihenkilöt. Koska reklamaatiotyö on tuolloin ollut kiireellisenä suoritettavaa työtä, ei Niukkasta ole vielä tuossa vaiheessa ehditty varsinaisesti perehdyttää muuhun hänelle suunniteltuun asiakaspalvelutyöhön. Markkinointipäällikön mukaan Niukkanen on kuitenkin ollut tarkoitus perehdyttää asiakaspalvelutyöhön seuraavan vuoden toimintaa varten. Markkinointipäällikön mukaan Niukkaselle ei ole tarjottu hänen entisiä työtehtäviään, koska taloushallinnon seurantajärjestelmien kehittämistyön yhteydessä palkanlaskenta on liitetty taloushallinnon järjestelmiin. Tarkoituksenmukaisena on pidetty, että järjestelmän hoidosta vastasi yksi toimihenkilö. Koska tähän työhön Niukkasen äitiysloman aikana otettu toimihenkilö oli saanut muun muassa tarvittavan ATK-koulutuksen, ei tarkoituksenmukaista ollut ollut, että myös Niukkanen olisi perehdytetty näihin tehtäviin. Todistajan näkemyksen mukaan Niukkanen olisi kuitenkin perehdyttämisen jälkeen pystynyt tekemään uuden järjestelmän edellyttämät työtehtävät.

Työehtosopimuksen vastainen menettely

Niukkasen ennen äitiyslomalle jäämistä tekemien palkanlaskentatöiden osuus työajasta on hänen äitiyslomansa aikana jossakin määrin pienentynyt. Palkanlaskenta on kuitenkin edelleen muodostanut ajallisesti noin 30 prosenttia toimihenkilön työajasta. Vaikka palkanlaskentajärjestelmien ja muiden taloushallintojärjestelmien kehityksen myötä palkanlaskenta on muodostunut kiinteämmäksi osaksi taloushallintoa, on tämä Niukkasen aikaisempi pääasiallinen työtehtävä edelleen säilynyt toimihenkilötehtävänä. Tätä palkanlaskentatehtävää ja muita Niukkasen ennen äitiyslomalle jääntiä tekemiä toimihenkilötehtäviä on Niukkasen äitiyslomalta paluun jälkeen tehnyt hänen äitiyslomansa aikana työsuhteeseen otettu toimihenkilö. Tälle toimihenkilölle on myös siirretty ostoreskontran hoito ja taloushallintoon liittyviä työtehtäviä. Niukkasen aikaisemmin tekemät työtehtävät ovat kuitenkin edelleen säilyneet toimihenkilötehtävinä eikä työnantajapuolen taholta ole varsinaisesti ennen pääkäsittelyistuntoa edes väitetty, etteikö Niukkanen olisi pystynyt selviytymään näistä hänelle aikaisemmin kuuluneista uudelleen järjestetyistä työtehtävistä.

Työtuomioistuimen mielestä asiassa ei ole näytetty, etteikö Niukkasen tehtävien hoitamista jatkaneen toimihenkilön tehtävien tarjoaminen Niukkaselle olisi ollut mahdollista yleissopimuksen 23 §:n 6 kohdan mukaisesti. Laiminlyödessään näiden tehtävien tarjoamisen Niukkaselle on Peltonen Ski Oy menetellyt vastoin yleissopimuksen kyseistä määräystä. Siihen nähden, että määräys on kirjoitettu työnantajaa tiukasti velvoittavaan muotoon, yhtiön on perustellusti pitänyt tietää rikkovansa kysymyksessä olevaa yleissopimuksen määräystä jättäessään tarjoamatta Niukkaselle hänen aikaisemmin tekemiään työtehtäviä.

Liittojen välisissä neuvotteluissa Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liiton taholta on esitetty, että Niukkasen aikaisemmin tekemät työt on annettu sijaiselle ja Niukkaselle osoitettu muita toimihenkilö- ja osittain työntekijätehtäviä. Puusepänteollisuuden Liitto on neuvotteluissa kuitenkin todennut, että Niukkaselle tarjotut tehtävät ovat olleet suurelta osin samansisältöisiä kuin hänen ennen äitiyslomaansa tekemät tehtävät. Toimihenkilöliiton neuvotteluissa esiintuomien näkökohtien perusteella Puusepänteollisuuden Liiton olisi kuitenkin tullut havaita, että Peltonen Ski Oy:n menettely asiassa ei ole ollut yleissopimuksen kysymyksessä olevan määräyksen mukaista ja huolehtia siitä, että yhtiö menettelee mainitun määräyksen edellyttämällä tavalla. Kun Puusepänteollisuuden Liitto ei ole ryhtynyt tällaisiin toimenpiteisiin, on se syyllistynyt asiassa valvontavelvollisuuden laiminlyöntiin.

Oikeudenkäyntikulut

Jutun hävitessään Puusepänteollisuuden Liitto ja Peltonen Ski Oy ovat velvollisia korvaamaan Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liiton oikeudenkäyntikulut. Oikeudenkäyntikulujen määrä on jätetty työtuomioistuimen harkintaan. Ottaen huomioon asian laadun ja sen hoitamisen edellyttämät toimenpiteet työtuomioistuin pitää kohtuullisena oikeudenkäyntikulujen korvauksen määränä 5 000 markkaa.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 7, 8, 9 ja 10 §:n nojalla Peltonen Ski Oy:n ja Puusepänteollisuuden Liitto ry:n maksamaan hyvityssakkoa Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitolle, Peltonen Ski Oy:n työehtosopimuksen tieten rikkomisesta 16 000 markkaa ja Puusepänteollisuuden Liiton valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä 13 000 markkaa.

Puusepänteollisuuden Liitto ja Peltonen Ski Oy velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liiton oikeudenkäyntikulut 5 000 markalla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Saloheimo, Virtanen, Niskanen, Vertanen ja Porttila jäseninä. Sihteeri on ollut Laurila.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Jäsen Niskanen, jonka lausuntoon jäsenet Virtanen ja Saloheimo yhtyivät, lausui:

Yhdyn työtuomioistuimen ratkaisun perusteluihin siihen asti kun sovellettavan työehtosopimusmääräyksen tarkoitus -otsikon alla on todettu, että määräys on kirjoitettu työnantajaa velvoittavaksi ja työntekijää suojaavaksi tarkoituksena turvata toimihenkilön paluu hänen ennen äitiyslomaansa tekemiin työtehtäviin.

Muilta osin katson, että esitetyn selvityksen perusteella sopimusmääräyksessä oleva 12 kuukauden aika on tarkoitettu rajoittamaan työnantajan velvollisuuksien ajallista ulottuvuutta. Tämä määräys on otettu työehtosopimukseen alun perin vuonna 1966, jolloin se turvasi yksinomaan työsuhteen jatkuvuutta synnytysloman jälkeen. Aikaraja on tämän jälkeen pysynyt samana siitä huolimatta, että yhtäältä sopimusmääräys on laajentunut koskemaan työntekijän oikeutta aikaisempiin työtehtäviinsä, ja toisaalta lakisääteisten äitiys- ja vanhempainlomien ajallista kestoa on määräyksen voimassa ollessa vähitellen huomattavasti pidennetty. Siitä, minkä vuoksi aikarajaksi on alkujaan ja sopimusta myöhemmin uudistettaessa valittu juuri 12 kuukautta, ei ole esitetty yksilöityä selvitystä.

Työehtosopimuksen sanamuodosta ei ole saatavissa selvää johtoa siihen, mitä äitiysloman jälkeen työhön palaavan toimihenkilön poissaololla kyseisessä määräyksessä tarkoitetaan. Myöskään työehtosopimusneuvotteluissa ei esitetyn selvityksen mukaan ole missään vaiheessa tullut esille, mitä poissaoloja sopimuksessa mainittu 12 kuukauden aika kattaa tai että jokin poissaolo olisi haluttu jättää huomiotta sanottua aikaa laskettaessa. Hoitovapaa, joka äitiys- ja vanhempainloman jatkeeksi sijoitettuna ylittää mainitun aikarajan, on kuitenkin tarkoitettu jättää työhönpaluuoikeutta turvaavan määräyksen ulkopuolelle.

Muilta osin sopimusmääräystä joudutaan mielestäni tulkitsemaan lähinnä sen sanamuodon, syntyhistorian ja edellä mainitun yleisen tarkoituksen perusteella. Sopimuksessa mainittujen poissaolojen on oltava äitiyslomaan yhtäjaksoisesti liittyviä. Kun otetaan huomioon äitiysloman pituus vuosina 1966 ja 1980, 12 kuukauden aikaraja ei tuolloin ole tullut täyteen vielä sillä, että vuosiloma on kokonaisuudessaan sijoitettu äitiysloman jatkeeksi, vaan lisäksi on ollut oltava muutakin poissaoloa. Tällä perusteella katson, että vuosiloma joka tapauksessa voi kuulua sopimusmääräyksessä tarkoitettuun poissaoloaikaan.

Kun äitiys- ja vanhempainloma-aikaa on myöhemmin pidennetty, on tullut mahdolliseksi, että sopimuksessa mainittu 12 kuukauden aikaraja joko täyttyy tai jää täyttymättä sen mukaan, sijoitetaanko vuosiloma äitiys- ja vanhempainloma-ajalle tai välittömästi sen jatkeeksi. Vuosilomalain mukaan vuosiloma annetaan työnantajan määräämänä ajankohtana yleensä lomakautena taikka sen jälkeen, jolloin edellytyksenä voi olla työntekijän suostumus. Todistajana kuullun Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liiton sopimusjohtajan mukaan liitto on edustanut linjaa, että palkallinen vuosiloma sijoitetaan äitiys- ja vanhempainloman ulkopuolelle, kuten käytännössä usein menetelläänkin. Myös nyt esillä olevassa tapauksessa Niukkasen vuosiloma on sovittu pidettäväksi äitiys- ja vanhempainloman jälkeen, mutta kuitenkin ennen lomakauden päättymistä.

Niukkanen on aikaisemmin kerrotun mukaisesti ollut sairauslomalla sekä äitiys- ja vanhempainlomalla ja tämän jälkeen vuosilomalla ajan 18.9.1995 - 29.9.1996. Niukkasen palatessa työhön hänen tosiasiallinen poissaolonsa työstä on siten jatkunut yli 12 kuukautta. Edellä esitetty huomioon ottaen ei käsitykseni mukaan ole perusteita katsoa, että jokin osa tästä äitiyslomaan liittyvästä poissaolosta olisi jätettävä huomiotta laskettaessa sopimusmääräyksessä tarkoitetun määräajan täyttymistä. Tästä syystä yleissopimuksen 23 §:n 6 kohdan määräys ei tule sovellettavaksi Niukkasen poissaoloon ja työhönpaluuseen.

Ratkaisua tehtäessä on kiinitetty huomiota siihen, että työsopimuslain 34 h §:n mukaan erityisäitiys-, äitiys-, isyys- tai vanhempainlomalta ja hoitovapaalta palaavalla työntekijällä on oikeus palata aikaisempaan tai siihen rinnastettavaan työhön. Lakisääteistä paluuoikeutta ei ole ajallisesti erikseen rajoitettu. Mikäli Niukkanen katsoo työsopimuslain mukaisia oikeuksiaan loukatun, hän voi yleisessä tuomioistuimessa vedota pakottavaan lainsäännökseen työehtosopimusmääräyksen sitä estämättä.

Edellä olevilla perusteilla hylkään kanteen.

Jutun laatuun nähden kuitenkin katson, että Puusepänteollisuuden Liitto ja Peltonen Ski Oy saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Äänestyksen tuloksen johdosta olen velvollinen lausumaan myös siitä, onko Peltonen Ski Oy siinä tapauksessa, että kysymyksessä olevassa työehtosopimusmääräyksessä tarkoitetun 12 kuukauden määräajan ei katsota ylittyneen, rikkonut tietensä työehtosopimusta ja Puusepänteollisuuden Liitto laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan sekä hyvityssakkojen ja oikeudenkäyntikulujen määrästä. Näiltä osin yhdyn työtuomioistuimen tuomioon.