29.11.1996

Vaatimukset

Kuntaalan unioni on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Espoon kaupunki on rikkonut kunnallisen virkaehtosopimuslain 12 §:ää siirtäessään jäljempänä ilmenevällä tavalla palonehkäisyosaston palotarkastajat pelastusosaston sammutus ja pelastustoimintatehtäviin ja hallinto ja valmiusosaston toimistosihteerin palolaitoksen valvomon päivystykseen ja että Espoon kaupunki on edellä mainitun johdosta velvollinen maksamaan työaikakorvaukset palotarkastajien ja toimistosihteerin varsinaisen viran työaikamuodon perusteella. Lisäksi Kuntaalan unioni on vaatinut Kunnallisen työmarkkinalaitoksen velvoittamista korvaamaan Kuntaalan unionin oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perustelut

Suomen Palomiesliitto SPAL ry oli keväällä 1995 toimeenpannut valtakunnallisen työtaistelun. Liiton jäsenet olivat kieltäytyneet tekemästä suojelutyötä, mikä oli johtanut useissa kunnissa siihen, että kuntien muut viranhaltijat oli määrätty suojelutyöhön. Espoon kaupungissa palopäällikkö oli 20.2.1995 määrännyt palonehkäisyosastolla työskentelevät palotarkastajat pelastusosaston sammutus- ja pelastustoimintatehtäviin sekä hallinto- ja valmiusosastolla työskentelevän henkilöstön palolaitoksen valvomon päivystykseen. Palotarkastajat oli määrätty tekemään suojelutyönä palomestari-, paloesimies- ja palomiestyötä noudattaen palolaitoksessa sovellettavan poikkeusluvan mukaista vuorotyöjärjestelmää. Palotarkastajan virassa heihin oli sovellettu kuntakohtaisen erityisjärjestelmän perusteella toimistotyöaikaa eli he olivat työskennelleet 35 tuntia viikossa. Myös toimistohenkilöstöön oli sovellettu normaalisti toimistotyöaikaa.

Erimielisyydessä oli kyse siitä, oliko työnantaja soveltanut kunnallisen virkaehtosopimuslain 12 §:ää oikein teettäessään kyseessä olevilla viranhaltijoilla yllä mainitussa laajuudessa suojelutyötä ja oliko työnantaja menetellyt lainkohdan edellyttämällä tavalla määrätessään suojelutyön tekemisestä. Lisäksi jutussa oli kyse siitä, minkä kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen määräyksen mukaan kyseessä olevien viranhaltijoiden työaikakorvaukset määräytyivät. Heille oli maksettu työaikakorvaukset heidän alkuperäisen virkansa mukaisen työaikamuodon perusteella. Jälkeenpäin työnantaja oli ilmoittanut kantanaan, että työaika määräytyisi niiden tehtävien mukaan, joita henkilöt olivat tehneet. Tässä työnantajapuoli oli viitannut kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 41 ja 43 §:iin. Tällä perusteella Espoon kaupunki oli perimässä takaisin palotarkastajien osalta jo maksettuja työaikakorvauksia.

Espoon kaupunki oli menetellyt kunnallisen virkaehtosopimuslain 12 §:n vastaisesti. Kunnallisen virkaehtosopimuslain 12 §:n 1 momentin ensimmäinen virke takasi viranhaltijalle niin sanotun neutraliteettioikeuden, jonka mukaan hän ei ollut velvollinen suorittamaan sallitun lakon alaisia tehtäviä. Viranhaltijaa ei siten voida velvoittaa tekemään niitä tehtäviä, jotka lakon vuoksi muuten jäisivät tekemättä. Säännöksen toisen virkkeen mukaan työtaistelun piiriin kuulumattoman viranhaltijan oli täytettävä tavanomaiset virkavelvollisuutensa. Viranhaltija suoritti siis vain omat tavanomaiset virkatehtävänsä eikä työnantaja voinut laajentaa hänen virantoimitusvelvollisuuttaan niin, että lakon vuoksi suorittamatta jääviä tehtäviä siirrettäisiin hänelle. Omien virkatehtävien lisäksi oli viranhaltija lainkohdan toisen virkkeen mukaan velvollinen tekemään suojelutyötä. Jos lakon vuoksi syntyi tilanteita, joissa kansalaisten henki tai terveys vaarantui tai omaisuus erityisesti vaarantui, oli lakon ulkopuolella oleva viranhaltija velvollinen virkavelvollisuutensa lisäksi ehkäisemään vaaratilanteen syntymisen tekemällä suojelutyötä.

Jos katsottaisiin, että palotarkastajat ja toimistohenkilökunta oli siirretty palomiesten tehtäviin, oli heidät vastoin kunnallisen virkaehtosopimuslain 12 §:n tarkoitusta siirretty tekemään lakonalaisia töitä. Tämä merkitsisi sitä, että heidät olisi määrätty laillisen lakon rikkureiksi, joka oli vastoin kunnallisen virkaehtosopimuslain 12 §:n tarkoitusta ja sanamuotoa sekä työtaistelutilanteissa noudatettavia pelisääntöjä. Palotarkastajien ja toimistohenkilöstön tuli olla lakon aikanakin omissa viroissaan tehden vain niitä lakkoon jääneiden viranhaltijoiden työtehtäviä, jotka täyttivät suojelutyön kriteerit. Sekä palotarkastajat että toimistosihteeri olivat tehneet lakon aikana mahdollisuuksien mukaan myös omia virkatehtäviään. Palotarkastajat olivat huolehtineet uudisrakentamiseen liittyvistä valvonta- ja asiakaspalvelutehtävistä. Toimistosihteeri oli taas suorittanut laskutukseen, vuosilomalistoihin, työvuorolistoihin ja päätöspöytäkirjoihin liittyviä töitä.

Työnantaja oli väittänyt, että palotarkastajat ja toimistosihteeri olivat työskennelleet palolaitoksella noudatetun työaikamuodon mukaisesti. Palolaitoksella noudatettu työaika perustui Uudenmaan työsuojelupiirin 22.8.1994 myöntämään poikkeuslupaan. Poikkeuslupapäätöksen mukaan luvan piiriin kuuluivat vain palolaitoksen työaikalain alaiset viran- ja toimenhaltijat sekä lääkintävahtimestari-sairaankuljettajat. Poikkeuslupapäätöksen soveltaminen viranhaltijaan edellytti siten, että hän oli palolaitoksen työaikalain alaisessa virassa. Kun palotarkastajia tai toimistosihteeriä ei ollut asianmukaisesti siirretty palolaitoksen virkoihin, ei heihin myöskään ollut voitu soveltaa poikkeusluvan mukaista työaikamuotoa.

Palotarkastajien työaika perustui kunnallisen virka- ja työehtosopimuksen 5 §:n 3 momentin tarkoittamaan kuntakohtaiseen erityislaatuiseen järjestelmään. Espoon kauppalanvaltuusto oli 18.6.1969 päättänyt, että palotarkastajiin tuli noudattaa kauppalan tavanomaista virastotyöaikaa kuitenkin sellaisin poikkeuksin, että mikäli palotarkastaja täytti palolain 11 §:ssä asetetut pätevyysvaatimukset, hän oli velvollinen osallistumaan tarvittaessa sairaus- ja vuosilomien aikana hälytyspäivystykseen ja tällöin noudattamaan sammutuspäällystön työaikajärjestelyjä. Tämä kauppalanvaltuuston päätös syrjäytti kunnallisen virka- ja työehtosopimuksen 5 §:n 3 momentin nojalla muut työaikamuotoja koskevat määräykset. Valtuuston päätöksen mukaan sammutuspäällystön työaikajärjestelyjä voitiin poikkeuksellisesti soveltaa palotarkastajiin sairaus- ja vuosilomien aikana. Suojelutyö ei mahdollistanut poikkeamista.

Vaatimukset

Kunnallinen työmarkkinalaitos on kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä sekä Kunta-alan unionin velvoittamista korvaamaan Kunnallisen työmarkkinalaitoksen oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perustelut

Palotarkastajia ja toimistosihteeriä ei ollut siirretty palomiestehtäviin ja valvomotehtäviin vastoin kunnallisen virkaehtosopimuslain 12 §:n säännöksiä, vaan heidät oli määrätty palomieslakon vuoksi mainitun pykälän mukaiseen suojelutyöhön.

Palotarkastajien palomestari-, paloesimies- ja palomiestehtävät sekä toimistosihteerin valvomotehtävät, joihin heidät oli puheena olevan palomieslakon ajaksi määrätty, olivat olleet kunnallisen virkaehtosopimuslain 12 §:n 2 momentissa tarkoitettua suojelutyötä eli työtä, jonka tarkoituksena oli ollut kansalaisten hengen tai terveyden vaarantumisen ehkäiseminen ja sellaisen omaisuuden suojeleminen, joka palomieslakon vuoksi erityisesti vaarantuu.

Espoon kaupungin palolaitoksella ei ollut ollut puheena olevan lakon piiriin kuuluvien viranhaltijoiden suuren lukumäärän ja lakon alaisen työn suuren määrän huomioon ottaen mahdollista suojelutyötä teettämättä pitää lakon aikana yllä palo- ja pelastustoimesta annetun lain 16 §:ssä ja sisä-asiainministeriön 14.9.1992 antamassa ohjeessa kunnallisten palokuntien toimintavalmiudesta edellytettyä riittävää henkilövahvuutta ja hälytysvalmiutta. Palolaitoksella ei olisi voitu ilman suojelutyön teettämistä varmistaa edes välttävää turvallisuustasoa kaupunkilaisten hengen, terveyden ja omaisuuden vaarantumisen ehkäisemiseksi.

Palolaitoksen palonehkäisyosaston johtava palotarkastaja ja kaksi palotarkastajaa olivat puheena olevan palomieslakon aikana tehneet tarvittaessa suojelutyönä muita kuin omaan virkaansa kuuluvia tehtäviä eli pelastusosaston sammutus- ja pelastustoimintatehtävään kuuluvaa palomestari-, paloesimies- ja palomiestyötä Espoon kaupungin saaman palolaitosta koskevan poikkeusluvan mukaisena vuorotyönä ja tähän työhön liittyvin palkkausjärjestelyin.

Heidän säännöllinen työaikansa omissa viroissaan oli ollut kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 1995 - 1996 45 §:n 1 momentin mukainen virasto- ja toimistotyöaika eli 36 1/4 tuntia viikossa. Tämä työaikajärjestely oli perustunut Espoon kauppalanvaltuuston vuonna 1969 tekemään päätökseen. Kauppalanvaltuusto oli tuolloin päättänyt muun ohessa, että palotarkastajien tuli noudattaa kauppalan tavanomaista virastotyöaikaa kuitenkin sellaisin poikkeuksin, että mikäli palotarkastaja täytti palolain 11 §:ssä asetetut pätevyysvaatimukset, hän oli velvollinen osallistumaan tarvittaessa sairas- ja vuosilomien aikaan hälytyspäivystykseen ja tällöin noudattamaan sammutuspäällystön työaikajärjestelyä.

Uudenmaan työsuojelupiirin työsuojelulautakunnan poikkeuslupajaosto oli 22.8.1994 päättänyt työaikalain 7 §:n 2 momentin nojalla myöntää Espoon kaupungille ajaksi 2.11.1994 - 1.11.1996 poikkeusluvan, jonka mukaan kaupungin palolaitoksella saatiin poiketa voimassa olevista työaikalainsäädöksistä. Poikkeusluvan piiriin kuuluivat päätöksen mukaan "palolaitoksen työaikalain alaiset viran- ja toimenhaltijat - ns. varsinainen palohenkilöstö".

Palotarkastajia ei ollut mainittu työaikalain soveltamisesta kunnallisiin viranhaltijoihin annetussa asetuksessa (782/75). Asetuksen 6 §:n 1 momentin mukaan oli kuitenkin sellaiseen viranhaltijaan, joka ei ollut itsenäisessä tai johtavassa asemassa ja jota ei ollut mainittu asetuksen 2 tai 3 §:ssä, sovellettava työaikalakia, jos hän työn laadun puolesta oli rinnastettavissa sanotuissa pykälissä mainittuun viranhaltijaan. Espoon kaupungin kyseiset kaksi palotarkastajat eivät olleet itsenäisessä tai johtavassa asemassa edes omassa virassaan. Johtava palotarkastaja oli johtavassa asemassa omassa virassaan. Hänkään ei kuitenkaan ollut itsenäisessä tai johtavassa asemassa palomestari-, paloesimies- ja palomiestyötä suojelutyönä tehdessään.

Suojelutyönä sammutus- ja pelastustehtäviin määrättyjen palotarkastajien työn laatu oli muuttunut lakon ajaksi muun ohessa valmiusvaatimuksen ja tarvittavan suojelutyön määrän vuoksi pääasiassa suojelutyön mukaiseksi.

Etenkin kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 41 §:n, mutta myös teknisten sopimuksen liitteen 4 1 §:n perusteella, viranhaltijan säännöllinen työaika määräytyy niiden työtehtävien laadun mukaan jonka henkilö kulloinkin teki. Palotarkastajien tehtävät olivat lakon ajaksi muuttuneet työnantajan heidän tehtäväkseen määräämän suojelutyön tekemisen vuoksi. Siten myös heidän säännöllinen työaikansa oli muuttunut suojelutyön laadun mukaiseksi. Työajasta määrääminen kuului lähtökohtaisesti työnantajan työnjohtovaltaan.

Espoon kaupungilla oli ollut työnjohtovaltansa perusteella oikeus soveltaa palotarkastajiin heidän tehdessään suojelutyötä varsinaista palohenkilöstöä koskevan poikkeusluvan mukaista työaikajärjestelmää myös sen vuoksi, että muussa tapauksessa välttämättömän sammutus- ja pelastustyön tekeminen olisi työaikajärjestelyjen vaikeutuessa vaarantunut pääosan muusta samaa sammutus- ja pelastustyötä tekevästä henkilöstöstä työskennellessä poikkeusluvan mukaisesti. Espoon kaupunki oli edellä sanotun perusteella voinut soveltaa palotarkastajiin poikkeusluvan mukaista työaikajärjestelmää heidän tehdessään lakon aikana suojelutyönä palomestari-, paloesimies- ja palomiestyötä.

Palolaitoksen hallinto-osaston kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 45 §:n mukaista virasto- ja toimistotyöaikaa noudattava toimistosihteeri oli tehnyt sanotun palomieslakon aikana suojelutyönä muuta kuin omaan virkaansa kuuluvaa työtä eli palolaitoksen valvomon päivystystyötä keskeytymättömänä kolmivuorotyönä sen mukaisin palkkausjärjestelyin. Hän oli valvomon päivystystyötä suojelutyönä tehdessään kuulunut teknisten sopimuksen soveltamispiiriin, jolloin hänen työaikansa oli määräytynyt sopimuksen liitteessä 9 olevien keskeytymätöntä kolmivuorotyötä koskevien määräysten mukaan.

Kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 41 §:n mukaan viranhaltijan työaikojen pituudet määräytyvät muun ohessa "työtehtävien laadun ja määrän mukaan". Tätä määräystä noudatettiin teknisten sopimuksen 4 §:n perusteella osana teknisten sopimusta. Viranhaltijan säännöllinen työaika määräytyi näin ollen niiden työtehtävien laadun mukaan, joita henkilö kulloinkin teki.

Toimistosihteerin tehtävät olivat lakon ajaksi muuttuneet työnantajan hänen tehtäväkseen määräämän suojelutyön tekemisen vuoksi. Siten myös hänen säännöllinen työaikansa oli muuttunut suojelutyön laadun mukaiseksi. Työajasta määrääminen kuului lähtökohtaisesti työnantajan työnjohtovaltaan. Espoon kaupunki oli edellä sanotun perusteella voinut soveltaa toimistosihteeriin teknisten sopimuksen liitteestä 9 ilmenevää keskeytymättömän kolmivuorotyön mukaista työaikajärjestelmää hänen tehdessään lakon aikana suojelutyönä päivystystyötä palolaitoksen valvomossa.

Kaupunki ei ollut menetellyt kunnallisen virkaehtosopimuslain 12 §:n säännösten vastaisesti määrätessään palotarkastajat ja toimistosihteerin tekemään palomieslakon aikana suojelutyötä sanotun työaikajärjestelmän mukaisesti. Näin oli laita jo siitäkin syystä, ettei mainitussa 12 §:ssä ollut säädetty mitään suojelutyössä noudatettavasta työaikajärjestelmästä.

Työssä tosiasiassa sovellettu työaikamuoto oli kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen sekä teknisten sopimuksen työaikamääräysten perusteella nyt kysymyksessä oleville viranhaltijoille suojelutyöstä maksettavien työaikakorvausten perusteena. Työaikakorvaukset olivat myös työaikalain ja yleisen työehtosopimuskäytännön mukaan työaikamuotokohtaisia.

Palotarkastajat olivat palomieslakon aikana tehneet suojelutyönä palomestari-, paloesimies- ja palomiestyötä palolaitoksen saaman, edellä mainitun poikkeusluvan mukaisena vuorotyönä. Näin ollen myös heille maksettavat työaikakorvaukset suojelutyön ajalta määräytyivät sanottua vuorotyötä koskevien työehtosopimusmääräysten mukaan.

Jos johtavan palotarkastajan katsottaisiin vastoin Espoon kaupungin ja Kunnallisen työmarkkinalaitoksen kantaa olleen johtavassa asemassa myös suojelutyötä tehdessään, häneen ei kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 69 §:n perusteella olisi tarvinnut lainkaan soveltaa lisä-, yli-, ilta-, yö-, vuoro-, lauantai- ja sunnuntaityötä sekä varalla-olon korvaamista koskevia kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen määräyksiä eikä teknisten sopimuksen liitteen 4 määräyksiä.

Toimistosihteeri oli tehnyt palomieslakon aikana suojelutyönä palolaitoksen valvomon päivystystyötä keskeytymättömänä kolmivuorotyönä. Näin ollen myös hänelle maksettavat työaikakorvaukset suojelutyön ajalta määräytyivät keskeytymätöntä kolmivuorotyötä koskevien virkaehtosopimusmääräysten mukaan.

Kyseisille viranhaltijoille oli maksettu suojelutyön ajalta työaikakorvaukset ensin erehdyksessä virheellisesti käyttäen perusteena heidän oman virkansa mukaista työaikaa, mutta työnantaja oli ilmoittanut viranhaltijapuolelle viimeistään asiaa koskeneissa, 16.8.1995 ja 8.9.1995 käydyissä paikallisneuvotteluissa korvaavansa virheellisesti maksetut työaikakorvaukset kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen mukaisiksi. Kun virkaehtosopimuksen mukaiset virkasuhteen ehdot olivat sekä vähimmäis- että enimmäisehtoja, oli Espoon kaupungin tullut kunnallisen virkaehtosopimuslain 2 §:n perusteella mainituin tavoin oikaista sanotuille viranhaltijoille virheellisinä maksetut työaikakorvaukset.

Espoon kaupunki ei näin ollen ollut velvollinen maksamaan työaikakorvauksia lakon aikana suojelutyötä tehneille palotarkastajille ja toimistosihteerille suojelutyön ajalta heidän varsinaiseen virkaansa liittyvän työaikamuodon perusteella.

Vaatimukset

Espoon kaupunki on kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä sekä Kunta-alan unionin velvoittamista korvaamaan kaupungin oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perustelut

Palohenkilöstön lakon alkaessa Espoon palolaitoksen vuorotyötä tekevän sammutus- ja pelastushenkilöstön (sairaankuljettajat pois luettuina) määrä oli ollut 130 henkilöä. Lakkoon tästä joukosta oli osallistunut 119 henkilöä. Työssä oli ollut yksitoista (tosiasiallisesti sairausloman vuoksi vain kymmenen) henkilöä.

Suojelutyömääräykset oli annettu palopäällikön 20.2.1995 ja 7.3.1995 antamien määräysten mukaisesti. Alkuvaiheessa sattuneita eräitä tulkinnanvaraisia avunantotehtäviä lukuun ottamatta lakon aikana oli teetetty suojelutyönä vain välttämätön valmiudessa olo, pelastustehtävät ja niiden suorittamiseksi välttämättömät huolto- ja ylläpitotehtävät, muutoin välttämättömiä ylläpitotehtäviä oli tehnyt vain lakon piiriin kuulumaton henkilöstö varsinaisten työvuorojensa aikana. Valmiusvaatimuksesta oli johtunut, että suojelutyötehtävä tosiasiallisesti oli ollut verrattain lähellä palomiesten tavanomaista työtehtävää ja se oli tehnyt lähes mahdottomaksi palonehkäisyhenkilöstön varsinaisten työtehtävien hoitamisen kentällä, mutta periaatteessa ero oli ollut selvä ja siitä oli pidetty kiinni. Rakentajien ja rakennusten suunnittelijoiden ohjaus ja neuvonta paloasemalla virka-aikana oli jatkunut lähes normaalisti koko lakon ajan. Hälytysvalmiudessa ollessaan palotarkastajat olivat saattaneet tehdä ja olivat tehneet niitä varsinaisia työtehtäviään, joita oli voitu tehdä hälytysvalmiudessa paloasemalla. Varsinaisia työtehtäviä lakon aikana valvomossa suojelutyönä työskennellyt henkilökunta oli tehnyt ja oli saattanut tehdä vain valvomon työtehtävien salliessa.

Lakon aikana oli pääosin suojelutyönä ylläpidettävä 168 tuntia viikossa jatkuvaa valmiutta niin, että suojelutyöhön määrätyt tiesivät tarkoin, milloin heidän oli oltava työssä ja milloin oli ollut vapaa-aika. Lakon piiriin kuulumaton operatiivinen henkilöstö oli tehnyt suojelutyönä ylimääräisen työvuoron varsinaisten työvuorojen välillä. Sammutus- ja pelastustyötä tekevä henkilöstö oli ollut järjestettävä ympärivuorokautisessa valmiudessa oleviksi yksiköiksi, joissa oli suojelutyötä tekevää palonehkäisyhenkilöstöä sekä varsinaisessa ja suojelutyössä olevaa lakon piiriin kuulumatonta pelastushenkilöstöä. Järjestelmän selkeys ja tarvittavan suojelutyön määrä olivat edellyttäneet, että pelastustehtäviin suojelutyönä määrätty palonehkäisyhenkilöstö noudatti samaa työaikaa kuin varsinainen pelastushenkilöstökin.

Myös työsuojelullisista syistä päivystysvuorokauden jälkeen oli vapaa vuorokausi tarpeen elpymistä varten. Näin ollen työajaksi oli välttämätöntä määrätä operatiivisen henkilöstön työaika kaksinkertaisena. Ratkaisu oli kaupunkilaisten henkilöturvallisuuden kannalta ollut välttämätön. Aikaa varsinaisten virkatehtävien hoitamiseen päivystysvuorojen lisäksi ei ollut jäänyt, koska viikottainen työaika oli jouduttu ylittämään huomattavasti.

Suojelutyönä sammutus- ja pelastustehtäviin sekä valvomotyöskentelyyn määrätyn henkilöstön työn luonne oli määräytynyt muun muassa valmiusvaatimuksen ja tarvittavan suojelutyön määrän johdosta pääasiassa suojelutyön mukaiseksi. Kaupunkilaisten turvallisuus oli edellyttänyt, että suojelutyötä oli pidetty ensisijaisena tehtävänä ja työaika oli määrätty sen mukaiseksi. Suojelutyön järjestämisessä kaupunki oli käyttänyt sille kuuluvaa työnantajan direktiovaltaa.

Puheena olevista viranhaltijoista ei kukaan ollut ollut suojelutyötä tehdessään johtavassa ja itsenäisessä asemassa. Näin ollen mainittuihin viranhaltijoihin oli ollut sovellettava suojelutyössä työaikalakia työaikalain soveltamisesta kunnallisiin viranhaltijoihin annetun asetuksen (782/75) 6 §:n 1 momentin mukaisesti ja siten myös edellä mainitun poikkeusluvan mukaista työaikaa.

Ympärivuorokautinen valvomotyö oli muun muassa siihen käytettävissä olevan henkilöstömäärän vuoksi järjestettävä työssä yleisesti käytetyn vuorotaulukon mukaisesti teknisten sopimuksen liitteen 9 mukaisena kolmivuorotyönä.

Kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 41 § ja 43 § ja teknisten sopimuksen liitteiden 4 ja 9 1 §:ien perusteella säännöllinen työaika määräytyi niiden työtehtävien mukaan, joita henkilö kulloinkin teki. Palotarkastajat ja toimistosihteeri olivat suojelutyön osalta kuuluneet teknisten sopimuksen piiriin. Teknisten sopimuksen 4 §:n mukaan noudatetaan kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen työaikaluvun määräyksiä, ellei teknisten sopimuksessa ollut toisin sovittu. Virkaehtosopimuslain 12 §:ssä sen sijaan ei ollut säädetty mitään suojelutyössä noudatettavasta työajasta.

Näin ollen Espoon kaupunki oli ollut oikeutettu antamaan kanteessa mainituille johtavalle palotarkastajalle, palotarkastajille ja toimistosihteerille suojelutyönmääräykset ja siirtämään palotarkastajat pelastusosaston sammutus- ja pelastustehtäviin ja toimistosihteerin palolaitoksen valvomon päivystykseen. Kaupunki ei ollut siten rikkonut kunnallisen virkaehtosopimuslain 12 §:ää.

Kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 71 §:n 1 momentin ja teknisten sopimuksen liitteen 4 5 §:n mukaisesti ylityö- ja muut työaikakorvaukset ja niitä laskettaessa käytettävä kuukausipalkan jakaja määräytyivät sen säännöllisen työajan mukaan, jota suojelutyönä tehdyssä työssä oli noudatettu.

Suojelutyötä tehneiden tehtävät ja siten myös heidän säännöllinen työaikansa olivat edellä kuvatulla tavalla muuttuneet. Näin ollen kaupunki ei ollut velvollinen maksamaan suojelutyönä tehdystä työstä työaikakorvauksia suojelutyöhön määrätyille palotarkastajille eikä toimistosihteerille heidän varsinaisen virkansa työaikamuodon perusteella, vaan suojelutyössä tosiasiassa noudatetun työajan perusteella.

Perustelut

Espoon kaupungin palolaitoksen palopäällikkö on valtakunnallisen palomieslakon ajaksi 20.2. - 27.4.1995 määrännyt palonehkäisyosaston johtavan palotarkastajan ja kaksi palotarkastajaa pelastusosaston sammutus- ja pelastustoiminnan tehtäviin sekä hallinto- ja valmiusosaston toimistosihteerin palolaitoksen valvomon päivystykseen. Palotarkastajat on määrätty tekemään suojelutyönä palomestari-, paloesimies- ja palomiestyötä noudattaen palolaitoksessa sovellettavan Uudenmaan työsuojelupiirin myöntämän poikkeusluvan mukaista vuorotyöjärjestelmää. Toimistosihteeri on määrätty tekemään suojelutyönä palolaitoksen valvomon päivystystä keskeytymättömässä kolmivuorotyössä. Kaupunki on maksanut mainituille toimihenkilöille työaikakorvaukset suojelutyössä noudatetun työaikajärjestelmän mukaisesti.

Erimielisyydessä on ensisijaisesti kysymys siitä, onko Espoon kaupunki suojelutyömääräykset edellä todetulla tavalla antaessaan menetellyt kunnallisen virkaehtosopimuslain 12 §:n vastaisesti.

Kunnallisen virkaehtosopimuslain 12 § kuuluu seuraavasti:

"Viranhaltija ei ole velvollinen suorittamaan sallitun työnsulun, lakon tai 2 §:n mukaan sopimuksenvaraisia asioita koskevan saarron alaisia tehtäviä. Työtaistelun piiriin kuulumattoman viranhaltijan on täytettävä tavanomaiset virkavelvollisuutensa, minkä lisäksi hän on velvollinen tekemään suojelutyötä. Mitä 8 §:n 2 momentissa on säädetty, ei estä työtaistelun piiriin kuuluvaa viranhaltijaa tekemästä suojelutyötä.

Suojelutyöllä tarkoitetaan työtä, jonka suorittaminen työtaistelua toimeenpantaessa on välttämätöntä kansalaisten hengen tai terveyden vaarantamisen ehkäisemiseksi taikka sellaisen omaisuuden suojelemiseksi, joka työtaistelun johdosta erityisesti vaarantuu."

Osapuolet ovat yksimielisiä siitä, että Espoon kaupungilla on sinänsä ollut kyseisen lainkohdan edellyttämät perusteet teettää kanteessa tarkoitetut työt suojelutyönä. Kunta-alan unionin mukaan suojelutyötä voidaan kuitenkin teettää vain siten rajoitetusti, että myös viranhaltijan omien tehtävien tekeminen on mahdollista. Viranhaltijaa ei myöskään saa siirtää kokonaan toiseen työaikamuotoon. Muussa tapauksessa Kunta-alan unionin mukaan järjestely loukkaa kunnallisen virkaehtosopimuslain 12 §:n 1 momentissa säädettyä neutraliteettioikeutta eli oikeutta pidättäytyä tekemästä lakon alaisia tehtäviä.

Työtuomioistuin toteaa, että kunnallisen virkaehtosopimuslain 12 §:n 1 momentin 1. lauseessa säädetty oikeus kieltäytyä tekemästä lakon alaisia tehtäviä ei koske tehtäviä, joita teetetään suojelutyönä. Kanteessa tarkoitetut palotarkastajat ja toimistosihteeri eivät ole olleet työtaistelun piirissä. He ovat siten työtaistelun ajan olleet velvollisia tekemään omat virkatehtävänsä, ja sen lisäksi suojelutyötä. Suojelutyöhön määrättyinä he eivät tässä tapauksessa ole tosin voineet tosiasiallisesti juurikaan tehdä omia virkatehtäviään.

Kunnallisen virkaehtosopimuslain 12 §:n 1 momentin säännöstä ei työtuomioistuimen mielestä voida tulkita niin, että työtaistelun piiriin kuulumattomalla viranhaltijalla olisi työtaistelun aikana paitsi velvollisuus myös oikeus tehdä omat virkatehtävänsä tai edes osan niistä suojelutyön teettämisen tarpeesta riippumatta. Suojelutyönä voidaan teettää työtä, joka on välttämätöntä kansalaisten hengen tai terveyden vaarantamisen ehkäisemiseksi taikka työtaistelun johdosta erityisesti vaarantuvan omaisuuden suojelemiseksi. Työn-antajalla on oikeus teettää tällaisia töitä viranhaltijalla tämän omien tehtävien estämättä niin laajalti kuin suojelutyön tarkoituksen toteutuminen edellyttää.

Palotarkastajat ja toimistosihteeri ovat suojelutyötä tehdessään olleet omissa viroissaan, mutta heidät on määrätty suojelutyönä tekemään edellä mainittuja palomestarin, palo-esimiehen ja palomiehen sekä päivystäjän tehtäviä. Vaikka näistä tehtävistä on lakon aikana tehty vain ne, jotka ovat olleet kunnallisen virkaehtosopimuslain 12 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla välttämättömiä, niiden hoitaminen on esitetyn selvityksen mukaan tehtävien luonne ja käytettävissä ollut henkilöstö huomioon ottaen edellyttänyt työskentelemistä näissä tehtävissä muutoinkin käytössä olevia työaikoja noudattaen.

Palotarkastajien kohdalla tämä on merkinnyt sitä, että he ovat suojelutyötä edellä todetuin tavoin tehdessään työskennelleet Espoon kaupungille työaikalain 7 §:n 2 momentin nojalla myönnetyn poikkeusluvan mukaisessa työaikajärjestelmässä. Valvomon päivystyksessä työskennellyt toimistosihteeri on vastaavasti työskennellyt keskeytymättömässä kolmivuo-rotyössä. Heille on maksettu työaikakorvaukset tosiasiallisesti noudatetun työaikajärjestelmän mukaisesti.

Kunnallisen virkaehtosopimuslain 12 §:stä ei työtuomioistuimen näkemyksen mukaan ole johdettavissa rajoitusta teettää suojelutyötä toisessa työaikajärjestelmässä noudatettuja työaikamuotoja seuraten, jos suojelutyön tekeminen sitä edellyttää. Esitetyn selvityksen mukaan sekä valvomon päivystys että pelastusosaston sammutus- ja pelastustoiminta ovat vallinneissa olosuhteissa sitä edellyttäneet. Eri asia on, että nyt kysymyksessä olevat palotarkastajat ovat eräin edellytyksin olleet muutoinkin velvollisia työskentelemään suojelutyössä noudatetussa työaikamuodossa. Espoon silloisen kauppalanvaltuuston 18.6.1969 tekemän päätöksen mukaan palotarkastajien tulee noudattaa kauppalan tavanomaista virastotyöaikaa sellaisin poikkeuksin, että mikäli palotarkastaja täyttää palolain 11 §:ssä asetetut pätevyysvaatimukset, hän on velvollinen tarvittaessa osallistumaan sairaus- ja vuosilomien aikana hälytyspäivystykseen ja tällöin noudattamaan sammutuspäällystön työaikajärjestelyä. Esitetyn selvityksen mukaan kaikki kanteessa tarkoitetut palotarkastajat täyttävät palolaissa edellytetyt pätevyysvaatimukset.

Ottamatta enemmälti kantaa Espoon kaupungin suorittamiin työaikajärjestelyihin työtuomioistuin toteaa, että sillä seikalla, onko Espoon kaupunki suojelutyön teettämisen yhteydessä mahdollisesti menetellyt joltakin osin sitä sitovien työaikamääräysten vastaisesti, ei ole merkitystä arvioitaessa suojelutyön teettämisen lainmukaisuutta kunnallisen virkaehtosopimuslain 12 §:n kannalta.

Edellä lausutuilla perusteilla työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että Espoon kaupunki määrätessään kyseiset palotarkastajat ja toimistosihteerin edellä todetuin tavoin tekemään suojelutyötä olisi menetellyt kunnallisen virkaehtosopimuslain 12 §:n vastaisesti. Näin ollen ei ole myöskään perusteita vahvistaa mainitun lainkohdan vastaiseen menettelyyn perustettua vaatimusta Espoon kaupungin velvoittamiseksi maksamaan työaikakorvaukset suojelutyön ajalta palotarkastajien ja toimistosihteerin varsinaisen viran työaikamuodon perusteella.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Asian tulkinnanvaraisuuteen nähden saavat Kunnallinen työmarkkinalaitos ja Espoon kaupunki kuitenkin itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Kallio, Niskanen, Launonen, Sulkunen ja Tuomi jäseninä. Esittelijä on ollut Salonen.

Eri mieltä ollut jäsen Sulkunen lausui:

Yhdyn tuomiolauselmaan, mutta seuraavin perustein:

Kunnallisen virkaehtosopimuslain 12 §:n 1 momentti muodostaa viranhaltijan neutraliteettioikeutta koskevan kokonaisuuden, jonka muodostaa neljä säännöstä. Välittömästi tulkinnan kohteena olevaan toiseen virkkeeseen sisältyy kaksi eri säännöstä. Niistä ensimmäinen säätää työtaistelun piiriin kuulumattoman viranhaltijan velvollisuudesta huolehtia tavanomaisista virkatehtävistään. Sitä on luettava yhdessä ensimmäisen virkkeen kanssa, joka säätää myös työtaistelun ulkopuolella olevan viranhaltijan oikeudesta kieltäytyä lakonalaisesta työstä. Toinen säännös koskee velvollisuutta tehdä suojelutyötä, ja sitä on luettava puolestaan yhdessä saman momentin viimeisen virkkeen kanssa, joka ilmaisee epäsuorasti työtaisteluoikeuden piiriin kuuluvan viranhaltijan oikeuden pidättäytyä tällaisesta työstä. Molemmat toisen virkkeen säännökset yhdistävä sanonta "minkä lisäksi" (hän on velvollinen...) ilmaisee mielestäni selostamassani asiayhteydessä vain sen, että työtaistelun ulkopuolelle jäävällä viranhaltijalla on velvollisuus sekä täyttää tavanomaiset virkavelvollisuutensa että velvollisuus tehdä suojelutyötä. Ensin mainittu velvollisuus jatkuu tämän säännöksen nojalla sellaisenaan, ja jälkimmäinen konkretisoituu eri työnjohtomääräyksen perusteella. Sen sijaan sanontaa ei mielestäni ole ymmärrettävä niin, että sillä olisi tarkoitettu rajoittaa työnantajan oikeutta teettää viranhaltijalla saman pykälän 2 momentissa tarkoitettua suojelutyötä niin laajasti kuin työn tarkoituksen toteutuminen edellyttää. Näin ollen virkatehtävien hoitaminen saattaa suojelutyön vuoksi kokonaan estyäkin. Pidän siten näillä perusteilla virheellisenä kantajan ehkä osin epäonnistuneeseen sanamuotoon perustuvaa tulkintaa.

Kunnallisen virkaehtosopimuslain 12 § ei anna johtoa siihen, voiko työnantaja sen nojalla teettää suojelutyötä myös virkaehtosopimukseen, poikkeuslupaan tai virkasääntöön sisältyvistä työaikamääräyksistä poiketen, eikä se säädä tällaisen työn korvaamisesta. Tämän vuoksi kantajan pelkästään mainitun säännöksen rikkomiseen perustuva vaatimus on hylättävä.