TT:1996-8
- Asiasanat
- Irtisanomisajan palkka, - lomautetun työntekijän, Lausuntoasia, Tulkinta, Työtuomioistuimen toimivalta lausuntoasiassa
- Tapausvuosi
- 1996
- Antopäivä
- Diaarinumero
- D:L 6/95
Käräjäoikeuden lausuntopyynnössä on kysymys ensinnäkin osaksi irtisanomisaikaa kotiinsa määrätylle työntekijälle työehtosopimuksen perusteella maksettavasta palkasta ja toiseksi lomautettuna irtisanotun työntekijän saamatta jäänyttä irtisanomisajan palkkaa vastaavan vahingonkorvauksen määräytymisestä
Kuultavat Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto ry Sähkö- ja telealan työnantajaliitto ry
LAUSUNTO
TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET
Suomen Sähköalantyöntekijäin Liiton ja Sähkö ja telealan työnantajaliiton kesken 15.1.1990 allekirjoitetussa sähköasennusalan työehtosopimuksessa oli muun muassa seuraavat määräykset:
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
IV TYÖPALKAT
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
9 § ANSION MÄÄRÄYTYMINEN
A. Normaalituntipalkan määrääminen
1 Työntekijän ammattitaidosta, työtehosta, koulutuksesta ja kokemuksesta riippuen voidaan työntekijälle maksaa ns. henkilökohtaista lisää, jonka suuruus on pennimääräinen seuraavan taulukon mukaan:
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
2 Edellisen kohdan mukaan tarkistettua perustuntipalkkaa kutsutaan tässä työehtosopimuksessa normaalituntipalkaksi.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
C. Aikatyö
Tavallisena aikatyönä tehtäväksi sovitusta työstä maksetaan normaalituntipalkka.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
E. Keskituntiansio
Keskituntiansiona käytetään edellisen lomanmääräytymisvuoden ajalta lomapalkkasopimuksen 2 §:n 1-kohdan mukaan laskettua vuosilomakeskituntiansiota, jota korotetaan 9 %:lla.= = = = = = = = = =
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
G. Odotusaika ja sen korvaus
1 Milloin työ on loppuun suoritettu ja työnantaja töiden järjestelyn väliaikana ei halua katkaista työsuhdetta, maksetaan odotusajalta normaalituntipalkka. 2 Työntekijän joutuessa odottamaan urakkatyömaalla ilman omaa syytään tilanteessa, ettei mitään urakkatyötä, keskeytystyötä tai ennalta sovittua tkl-työtä voida työmaalla suorittaa, maksetaan hänelle odotusajalta 9 § E mukaisesti määritellyn keskituntiansion mukaista palkkaa, jota ei vähennetä urakan lopullisesta urakkahinnasta.
Tällaisia odotustilanteita ovat mm.
- asennustarvikkeiden, työvälineiden, piirustusten, työnjohdon tms. odottaminen. - työnteon keskeytyminen koko työmaalla tai sen merkittävällä osalla pakkasen, myrskyn tms. luonnonvoiman aiheuttaman esteen takia, - rakennustyön etenemisestä johtuva ennalta arvaamaton viive.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
KANNE KÄRÄJÄOIKEUDESSA
Vaatimukset
Pauli Huurinainen, Timo Joronen, Arto Juuti, Esa Kainulainen, Niko Kinnunen, Soini Meskanen, Antti Mursinoff, Jouko Pentikäinen, Harri Piironen ja Pekka Sjöblom ovat ABB Installaatiot Oy:tä vastaan ajamassaan kanteessa esittäneet seuraavat vaihtoehtoiset vahvistusvaatimukset:
a) Ensisijaisesti, että ABB Installaatiot Oy oli velvollinen maksamaan lomautettuina irtisanomilleen kantajille korvauksena irtisanomisajan palkan menettämisestä työehtosopimuksen tarkoittamaa keskituntiansiota, josta voitiin vähentää lomautusilmoitusaikana maksettu palkka. b) Toissijaisesti, että ABB Installaatiot Oy voi vähentää kantajien irtisanomisajasta lomautusilmoitusajan ja korvauksena irtisanomisajan palkan menettämisestä on irtisanomis-ajan loppu korvattava työntekijän henkilökohtaisen tuntipalkan mukaisesti. c) Kolmantena vaihtoehtona, että ABB Installaatiot Oy saa vähentää kantajille irtisanomisajan palkan menettämisestä maksettavan korvauksen laskemisessa vain lomautusilmoitus-ajan eli irtisanomisajan työpäivistä vähennetään vain lomautusilmoitusajan työpäivät.
Mainitut kantajat ovat edellä olevan mukaisesti esittäneet kunkin työntekijän osalta vaihtoehtoiset kolme eri markkamääräistä korvausvaatimusta.
Pentti Talvenkorpi on vaatinut vastaajayhtiön velvoittamista suorittamaan saamatta jäänyttä irtisanomisajan palkkaa ja odotusajan palkkaa esitetyn laskelman mukaisesti.
Perustelut
Kantajat olivat olleet työsopimuslain 1 §:n tarkoittamassa työsuhteessa Paimiosta olevaan ABB Installaatiot Oy:hyn. Työsuhteissa oli noudatettu Sähkö- ja telealan työnantajaliitto ry:n ja Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto ry:n välistä sähköasennusalan työehtosopimusta.
Talvenkorpi oli irtisanottu ja irtisanomisajan alkupuoleksi hänet oli määrätty pitämään vuosilomaa ja työajan lyhennysvapaata. Irtisanomisajan loppuosaksi työnantaja oli määrännyt Talvenkorven kotiin. Talvenkorpi oli ollut työnantajan käytettävissä hänen kuitenkaan saamatta työnantajasta riippuvasta syystä tehdä työtä. Työnantaja oli työsopimuslain 27 §:n 1 momentin perusteella velvollinen maksamaan hänelle palkan tuolta ajalta. Palkkana Talvenkorven tuli saada summa, jonka hän olisi saanut työssä ollessaan.
Muut kantajat oli irtisanottu lomautuksen aikana. Heidän osaltaan erimielisyys koski sitä, minkä palkan mukaan määräytyi saamatta jäänyttä irtisanomisajan palkkaa vastaava korvaus.
Työnantaja oli laskenut maksettavan irtisanomisajan palkan siten, että lomautusilmoitusaikana maksettu palkka oli jaettu työehtosopimuksen 9 §:n G.1-kohdassa tarkoitetulla normaalituntipalkalla (NTP). Näin saatu tulos oli jaettu kahdeksalla, jolloin oli saatu irtisanomisajasta vähennettävien päivien lukumäärä. Irtisanomisajan loppuosalle oli maksettu NTP:n mukaista palkkaa.
Koska NTP oli pienempi kuin työntekijöiden lomautusilmoitusaikana saama palkka, työnantajan laskentatapa oli vähentänyt korvattavien irtisanomisajan päivien lukumäärää. Työntekijöiden käsityksen mukaan heidän palkkansa olisi tullut laskea keskituntiansion (KTA) mukaan.
Työehtosopimuksen edellä sanotusta määräyksestä selvisi, että normaalituntipalkkaa maksetaan töiden järjestelyn väliaikana. Tässä asiassa ei ole kysymys töiden järjestelyn väliajasta, vaan kysymyksessä oli töiden lopullinen päättyminen. Sopimuskohtaa ei siis voitu soveltaa tällaiseen tapaukseen.
Työehtosopimuksen osana noudatettiin helmikuun 1992 loppuun irtisanomissuojasopimusta (ISS). Osallisliitoilla oli ollut yhteinen tulkinta ISS:n 2 §:n 7 kohdan tulkinnasta. Sen mukaan työnantaja oli ollut velvollinen maksamaan lomautettuna irtisanomalleen työntekijälle KTA:n mukaista palkkaa. Käytännössä työnantajat olivat myös maksaneet tämän mukaisesti. Työoikeudessa yleisesti noudatetun niin sanotun jälkivaikutuksen perusteella työnantaja oli edelleen velvollinen maksamaan sanottua KTA:n mukaista palkkaa tällaisessa tilanteessa.
Työsopimuslain 42 §:n 2 momentissa määrättiin: "Milloin lomauttaminen on tullut voimaan työntekijän saamatta hyväkseen työsopimuksen lakkaamista koskevaa irtisanomisaikaa ja työn-antaja ennen lomautuksen päättymistä irtisanoo työsopimuksen, hänen on korvattava työntekijälle irtisanomisajan palkan tai sen osan menettämisestä näin aiheutunut vahinko, ellei toisin ole sovittu."
Irtisanomisajan palkalla tarkoitetaan laissa niitä palkka-etuja, jotka työntekijä olisi työssä ollessaan saanut. Keskituntiansio on se ansio, jonka työntekijä keskimäärin saa. Sen sijaan normaalituntipalkka tuli käytettäväksi vain poikkeustilanteissa, eikä se vastannut irtisanomisajan palkkaa, koska työssä oltaessa tällaista palkanlaskutapaa ei olisi käytetty.
VASTAUS
Vaatimukset
ABB Installaatiot Oy on kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.
Kanteen kiistämisen perusteet
Asiassa oli ennen kaikkea kysymys työsopimuslain 42 §:n 2 momentissa tarkoitetusta vahingonkorvausvaatimuksesta ja siitä, millä perusteella vahingon määrä laskettiin.
Työsopimuslakiin sisältyvän työsopimuksen määritelmän mukaan lähtökohtana oli, että jos työntekijällä ei ollut työntekovelvoitetta, hän ei myöskään ilman laissa, työehtosopimuksessa tai työsopimuksessa olevaa perustetta ollut oikeutettu palkkaan.
Työsopimuslaissa oli kuitenkin joitakin säännöksiä kuten työsopimuslain 4 §, jotka velvoittivat työnantajan suoritukseen, vaikka työntekijä ei ollut työssä. Säännöksen taustalla oli kohtuullisuusnäkökohta. Tämä kävi ilmi hallituksen esityksestä eduskunnalle työsopimuslaiksi ja laiksi huoneenvuokralain muuttamisesta. (1969 vuoden valtiopäivät n:o 228).
Syntyneen vahingon määrittelyssä oli ratkaisun periaatteiden pohjauduttava paitsi työsopimuslain 42 §:n 2 momentin myös muiden samantyyppistä tilannetta säätelevien työsopimuslain säännösten, erityisesti työsopimuslain 27 §:n tulkintaan.
Vahingon syntymistä ja sen suuruutta oli tarkasteltava kantajien irtisanomisaikoja silmälläpitäen. Selvitettävänä oli kysymys, mikä oli kantajille irtisanomisaikana syntynyt todellinen vahinko, jonka korvaamisesta työsopimuslain 42 §:n 2 momentti puhui.
Työntekijät olivat tehneet sekä aika- että urakkatyötä työsopimuksensa mukaisesti. Pelkästään urakkatyötä eli suorituspalkkatyötä tekeviä henkilöitä ei kantajien joukossa ollut.
Kun irtisanomissuojasopimuksen voimassaoloaika oli päättynyt, asia oli ratkaistava työsopimuslain mukaan. Irtisanomissuojasopimus oli selkeästi päättynyt helmikuun lopussa 1992. Työsuhteen päättämisten osalta oli siirrytty noudattamaan työsopimuslakia.
Normaalituntipalkan maksaminen oli selvä käytäntö sähköasennusalalla silloin, kun työntekijä oli työnantajan käytettävissä, mutta työtä ei ollut tarjolla. Työnantajaliiton ohje normaalituntipalkan käyttämisestä irtisanomisajan laskentaperusteena perustui siihen, että normaalituntipalkan oli katsottu muodostavan työsopimuslain 42 §:n 2 momentissa tarkoitetun vahingon laskemiselle oikean perusteen.
Työehtosopimuksen mukaan tavallisena aikatyönä tehtäväksi sovitusta työstä maksetaan normaalituntipalkka (9 § C. Aikatyö). Samoin on laita työehtosopimuksen 9 §:n G.-kohdan tarkoittamassa tapauksessa.
Aikatyötä tekevälle tai sitä pääasiassa tekevälle työntekijälle, joka oli lomautettuna irtisanomisaikanaan, oikeaksi irtisanomisajan palkaksi muodostuikin edellä sanotut työehtosopimusmääräykset huomioon ottaen työntekijän normaalituntipalkka. Sanotussa työehtosopimuksen 9 §:n G.-kohdassa oli ainoa työehtosopimuksen määrittely odotusajan palkalle. Työn odottamistilanne siinä oli samanlainen kuin kysymyksessä olevissa tapauksissa.Määräyksen analoginen soveltaminen oli siis täysin luonnollista ja perusteltua. Keskituntiansio ja työstä saatava palkka eivät useimmissa tapauksissa olleet yhteneväisiä, vaan keskituntiansio oli yleensä suurempi. Tämä johtui keskituntiansion laskentatavasta. Alan työehtosopimuksen mukaan keskituntiansio (ns. korvauskeskituntiansio) laskettiin samalla tavalla kuin niin sanottu vuosilomakeskituntiansio vuosilomalain mukaan. Tätä keskituntiansiota korotettiin liittojen välillä sovitulla prosentilla. Laskennallisesti tuo korotusprosentti olisi jo kaksi vuotta ollut miinusmerkkinen. Keskituntiansiota ei koskaan maksettu tehdystä työstä.
Keskituntiansio oli kantajien kohdalla laskettu sellaisilta ajanjaksoilta, joiden työtilanne ja vastaavasti työntekijöiden ansiotaso eivät enää olleet samanlaiset kuin kantajien irtisanomisaikana työtilanne oli ollut ja vastaavasti ansiotilanne olisi ollut. Rakennusalojen lama - sähköasennusala mukaan lukien - oli mullistanut työtilanteen. Keskituntiansio oli tähänkin nähden väärä peruste laskea syntynyttä vahinkoa. Kun selvitettiin, oliko vahinkoa syntynyt ja mikä oli mahdollisen vahingon todellinen määrä, lähtökohtana selvittelylle tuli pitää mahdollisen vahingon syntymisajanjaksoa.
Normaalituntipalkka oli nimensä ja työehtosopimuksenkin mukaisesti tarkoitettu vastaamaan tavanomaista henkilökohtaista aikatyötuntipalkkaa. Työntekijäliitto oli aikaa myöten vaatinut keskituntiansion käytön laajentamista työehtosopimuksessa erilaisissa ansionmenetyksen korvaustilanteissa. Työehtosopimukseen olikin otettu tästä määräyksiä tiettyjä, työehtosopimuksessa nimenomaan mainittuja työstä poissaolotapauksia varten. Lomautettuna irtisanomisaikana olevan osalta ei kuitenkaan ollut sovittu työehtosopimusmääräystä keskituntiansion käyttämisestä irtisanomisajan palkan laskemisessa. Ansionmenetyksen korvaus - ja KTA:n käyttö - oli aina poikkeustilanne, josta työehtosopimuksessa täytyi olla nimenomainen määräys, eikä mikään pääsääntö. Lähtökohtana palkan maksamisessa oli työsopimuslain mukaan se, että palkka oli vastiketta tehdystä työstä.
Jos keskituntiansio oli lomautetun irtisanomisajan palkan laskentaperusteena, hän saisi perusteetonta etua verrattuna työntekijään, joka irtisanomisaikanaan joutui odottamaan työtä joko yrityksen toimipisteessä eli työhönottopaikassaan tai työnantajan luvalla kotonaan. Tällainen työntekijä sai palkkaa työehtosopimuksen mukaan normaalituntipalkan perusteella laskettuna, koska työkohtaisuuslisän tai olosuhdelisän työehtosopimuksessa tarkoitetut maksamisedellytykset eivät toteutuneet. Se seikka, että kysymyksessä oli lomautettu työntekijä, joka oleskeli muualla kuin työhönottopaikassaan eli yrityksen toimipisteessä ja odotti työhönkutsua ei voinut tuoda hänelle sellaista etua, että hän irtisanomistilanteessa tulisi paremmin kohdelluksi kuin työtä irtisanomisaikanaan yrityksen toimipisteessä tai kotonaan odottava työntekijä.
Edelleen voitiin todeta, että kun lomauttamisen toteuttamisessa oli ollut vaihtoehtona joko lomautus toistaiseksi tai irtisanominen, ei se seikka, että työnantaja oli käyttänyt aikanaan työntekijälle edullisempaa lomautusvaihtoehtoa, voinut myöskään sellaisenaan tuoda irtisanomistilanteessa hänelle erityistä etua verrattuna työntekijään, joka irtisanomisaikanaan oli kotonaan tai työpaikallaan työssä tai työtä odottamassa.
Lomautettuna irtisanotun työntekijän irtisanomisajan palkasta voitiin vähentää hänelle lomautusilmoitusaikana maksettu palkka. Tämä tarkoitti sitä, että työntekijän lomautusilmoitusaikana tekemästä työstä saama palkka oli irtisanomisajan palkasta vähentämiskelpoista. Näin työnantaja oli myös menetellyt. Vahingonkorvausta työsopimuslain 42 §:n 2 momentin mukaan laskettaessa vähennettiin näin ollen irtisanomisajan palkasta edellä mainittu lomautusilmoitusajalta maksettu palkka.
IMATRAN KÄRÄJÄOIKEUDEN LAUSUNTOPYYNTÖ
Imatran käräjäoikeus on pyytänyt asiassa työtuomioistuimen lausuntoa seuraavista kysymyksistä:
- Jos työntekijä odottaa työtä työhönottopaikassaan, millä perusteella tällöin maksetaan palkkaa?
- Jos työntekijä odottaa kotona, millä perusteella tällöin maksetaan palkkaa?
- Vaikuttaako palkan maksuun se, onko työntekijällä irtisanomisaika menossa vai ei?
- Maksetaanko työehtosopimuksen mukaan työntekijälle jossakin tapauksessa KTA:n mukaan palkkaa, jos hän tekee ammattityötään?
- Lasketaanko varsinainen irtisanomisajan palkka, lukuun ottamatta irtisanomisaikaan kuuluvia loma- ja työajanlyhennyspäiviä, työehtosopimuksessa tarkoitetun keskituntiansion (KTA) vai normaalituntipalkan (NTP) perusteella?
- Otetaanko lomautusilmoitusaika vai lomautusilmoitusajalta maksettu palkka huomioon irtisanomisajan palkkaa laskettaessa? Vähennetäänkö lomautusilmoitusaika irtisanomisajan loppupäästä vai vähennetäänkö lomautusilmoitusaikana maksettu palkka irtisanomisajan palkasta?
KUULTAVIEN LIITTOJEN LAUSUNNOT
Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto on lausunnossaan esittänyt seuraavaa:
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
Imatran käräjäoikeuden esittämiin kysymyksiin vastataan seuraavasti:
Jos työntekijä odottaa työtä työhönottopaikassaan, hänelle maksetaan sähköasennusalan työehtosopimuksen 9 §:n G-kohdan mukaan odotusajalta perustuntipalkka. Tämän sopimuskohdan soveltamisen edellytyksenä on, että työnantaja ei töiden järjestelyn väliaikana halua katkaista työsuhdetta. Sopimuskohdan rationa on se, että työnantaja haluaa pitää työntekijän käytettävissään vastaisten töiden varalta maksamalla eräänlaisen varausrahan. Työntekijä säilyttää työsuhteensa ja osallistuu kustannuksiin hyväksymällä pienemmän palkan odotusajaksi. Kustannukset siis jaetaan työnantajan ja työntekijän kesken.
Toinen odotustilanne koskee urakkatyömaata, jolloin odotusajalta maksetaan keskituntiansion mukaista palkkaa.
Jos työntekijä odottaa kotonaan ja on työnantajan käytettävissä saamatta työnantajasta riippuvasta syystä tehdä työtä, hänelle on maksettava täysi palkka työsopimuslain 27 §:n 1 momentin perusteella.
Työntekijä ansaitsee työsuhteensa aikana mm. irtisanomisaikaa. Työnantaja vastaa siitä, että sillä on tarjottavana työtä vähintäänkin irtisanomisajan verran. Työntekijän on puolestaan oltava käytettävissä irtisanomisajan. Ellei jompikumpi täytä osaansa sopimuksesta, hän on velvollinen korvaamaan sopimuskumppanille sopimusrikkomuksella aiheuttamansa vahingon. Juuri tähän ajatukseen perustuu työsopimuslain 42 §:n 2 momentin määräys. Korvaus on maksettava ns. täyden korvauksen periaatteella. Työtuomioistuin on ottanut kantaa tähän ongelmaan mm. tuomiossa TT 1994:36 sekä lausunnossa TT 1993:41 ja katsonut, että korvaus on laskettava keskituntiansion perusteella.
Keskituntiansio on sähköasennusalan työehtosopimuksessa yleinen korvauspalkka. Sitä maksetaan kaikissa muissa työstä poissaolotilanteissa paitsi niissä, joissa työntekijä töiden järjestelyn väliaikana odottaa työtä eikä työnantaja halua katkaista työsuhdetta. Keskituntiansio on käytössä myös työehtosopimuksen 9 §:n G. 2-kohdan tarkoittamissa tapauksissa eli tapauksissa, joissa työntekijä joutuu odottamaan urakkatyömaalla. Keskituntiansiota käytetään siis oletettuna palkkana.
Lomautettuna irtisanotun työntekijän irtisanomisajan palkka lasketaan keskituntiansion (KTA) perusteella. Työssä irtisanomisaikanaan olevalle työntekijälle irtisanomisajan maksuperusteena on sen hetkinen työpalkka. Tämä on ratkaistu työtuomioistuimen lausunnossa TT 1993:41.
Käräjäoikeuden lausuntopyynnön "kanteen kiistämisen perusteet" -osassa vastaaja väittää: "Pelkästään urakkatyötä eli suorituspalkkatyötä tekeviä henkilöitä ei kantajien joukossa ollut." Tieto on väärä, käräjäoikeudessa kantajana oleva Talvenkorpi on tehnyt vain urakkatyötä.
Korkein oikeus on ottanut kantaa siihen, otetaanko lomautusilmoitusaika vai lomautusilmoitusajalta maksettu palkka huomioon irtisanomisajan palkkaa laskettaessa. Tällainen päätös on mm. KKO 1994:126, jossa korkein oikeus on katsonut, että irtisanomis-ajan lopusta vähennetään lomautusilmoitusaika ja työnantaja on velvollinen maksamaan lopulta ajalta irtisanomisajan palkan.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
Sähkö- ja telealan työnantajaliitto on lausunnossaan esittänyt seuraavaa:
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
Imatran käräjäoikeudessa vireillä olevassa asiassa on kysymys ennen kaikkea työsopimuslain 42 §:n 2 momentissa tarkoitetusta vahingonkorvausvaatimuksesta ja siitä, millä perusteella vahingon määrä lasketaan.
Kun työtuomioistuin ei työtuomioistuimesta annetun lain säännökset huomioon ottaen käsittele ja ratkaise työsopimuslain soveltamiskysymyksiä vaan erikoistuomioistuimena antaa mm. lausuntoja työehtosopimuksen oikeasta sisällyksestä ja soveltamisesta, tässä lausunnossamme Imatran käräjäoikeuden työtuomioistuimelle esittämiin kysymyksiin silmällä pitäen nimenomaan sitä, antaako sähköasennusalan työehtosopimus ylipäätään vastauksen esitettyihin kysymyksiin ja jos antaa niin, miten sähköasennus-alan työehtosopimuksen kysymystä koskevia määräyksiä on sovellettava työnantajaliiton mielestä.
Imatran käräjäoikeuden kysymykset:
1 Jos työntekijä odottaa työtä työhönottopaikassaan, millä perusteella tällöin maksetaan palkkaa?
Sähköasennusalalla työntekijä voi tehdä joko ns. aikatyötä tai urakkatyötä.
Työntekijää, joka joutuu odottamaan urakkatyömaalla ilman omaa syytään eli töiden järjestelyn vuoksi tai muusta syystä urakan jatkumista eikä odotusaikana ole tarjolla myöskään keskeytystyötä tai ennalta sovittua tkl-työtä eli aikatyötä, josta maksetaan työkohtaisuuslisä, saa odotusajalta keskituntiansionsa mukaista palkkaa työehtosopimuksen 9 §:n G "Odotusaika ja sen korvaus" 2-kohdan mukaan. Kysymyksessä on siis urakkatyö, jossa odottaminen tapahtuu urakkatyömaalla eikä työhönottopaikassa. Kysymyksessä on ainoa odotusaikaa koskeva työehtosopimusmääräys, jossa palkan perusteeksi on määrätty keskituntiansio.
Jos työntekijä joutuu töiden järjestelyn väliaikana odottamaan uutta työtä - tapahtuupa odottaminen työhönottopaikassa tai muualla - maksetaan hänelle odotusajalta palkkaa normaalituntipalkan mukaan (työehtosopimuksen 9 §:n G "Odotusaika ja sen korvaus" 1-kohta), lukuunottamatta edellä käsiteltyä erityistilannetta, joka siis koski urakkatyön keskeytystä. Edellytyksenä normaalituntipalkan maksamiselle odotusajalta on sanotun työehtosopimusmääräyksen mukaan myös se, että työnantaja töiden järjestelyn väliaikana ei halua katkaista työsuhdetta.
Sähköasennusalan työehtosopimuksessa ei ole erityistä määräystä siitä tilanteesta, että työntekijä joutuisi odottamaan työtä työhönottopaikassaan irtisanomisaikanaan.
Sen sijaan työehtosopimuksen 9 §:n C "Aikatyö" ensimmäisessä kappaleessa todetaan, että tavallisena aikatyönä tehtäväksi sovitusta työstä maksetaan normaalituntipalkkaa. Kun työnantajalla on velvollisuus tarjota työntekijälle työtä, mutta työnantaja ei kuitenkaan pysty tätä tekemään, työntekijällä on oikeus tavanmukaiseen palkkaansa. Jos työntekijä ei ole aiemmin tehnyt pelkästään urakkatyötä eikä kyse ole edellä puheena olleesta työehtosopimuksen 9 § G 2- tai 1-kohdissa tarkoitetuista tilanteista, odottaminen on tavallista aikatyötä ja siitä maksetaan 9 §:n C kohdan mukaan normaalituntipalkkaa. Työntekijä ei voi siis tosiasiassa tehdä ammattityötään, vaan joutuu sitä odottamaan työhönottopaikassaan.
Koska odottaminen ei ole erityistä ammattitaitoa vaativaa aikatyötä ja/tai poikkeuksellisissa ososuhteissa suoritettavaa työtä (työehtosopimuksen 9 § D) ei työkohtaisuuslisän maksaminen normaalituntipalkan lisäksi tule kysymykseen.
2 Jos työntekijä odottaa kotona, millä perusteella tällöin maksetaan palkkaa?
Sähköasennusalan työehtosopimuksessa ei ole erityistä määräystä palkanmaksuperusteesta siinä tapauksessa, että työntekijä odottaa kotonaan työtä.
Kun työnantajalla on edellä sanotulla tavalla velvollisuus aikatyöksi katsottavalta ajalta maksaa normaalituntipalkkaa työntekijän odottaessa työtä työhönottopaikassaan, ei asia muutu muuksi, jos työntekijän ja työnantajan välillä on sovittu työn odottamisesta kotona.
3 Vaikuttaako palkanmaksuun se, onko työntekijällä irtisanomisaika menossa vai ei?
Sähköasennusalan työehtosopimuksessa ei ole erityistä määräystä palkanmaksun perusteesta irtisanomisaikana.
Irtisanomisaikanaan työtä tekevä työntekijä saa tietysti joko aikapalkkaa aikatyössä tai urakkapalkkaa urakkatyössä. Jos irtisanomisaika on kulumassa ja työntekijä joutuu odottamaan työtä, tulevat edellä puheena olleet työehtosopimuksen määräykset sovellettaviksi. Työhönottopaikassaan irtisanomisaikana tai kotonaan työtä odottava työntekijä (joka ei ole aikaisemmin tehnyt pelkästään urakkatyötä) on oikeutettu samanlaiseen aikapalkkaan kuin työtä tehdessään eli normaalituntipalkkaan.
Koska odottaminen ei ole erityistä ammattitaitoa vaativaa aikatyötä ja/tai poikkeuksellisissa olosuhteissa suoritettavaa työtä (työehtosopimuksen 9 § D) ei työkohtaisuuslisän maksaminen normaalituntipalkan lisäksi tule kysymykseen.
4 Maksetaanko työehtosopimuksen mukaan työntekijälle jossakin tapauksessa KTA:n mukaan palkkaa, jos hän tekee ammattityötään?
Työehtosopimuksessa on nimenomaan määritelty tilanteet, joissa palkka maksetaan keskituntiansion perusteella. Kaikki nämä määräykset liittyvät työstäpoissaolotapauksiin, lukuunottamatta edellä mainittua 9 §:n G 2-kohdan määräystä urakkatyön jatkumisen odottamisesta (ei siis tee ammattityötään) urakkatyömaalla. Puhutaankin ns. korvauskeskituntiansiosta, jolla juuri tarkoitetaan esimerkiksi sairauspoissaoloajalta maksettavaa palkkaa.
Jos tarkastellaan keskituntiansion syntyhistoriaa, havaitaan keskituntiansion tulleen käyttöön poikkeuksellisena korvausmuotona ja juuri nimenomaan työehtosopimuksessa mainittuja erityistilanteita koskevaksi. Jos työehtosopimuksessa korvauskeskituntiansion käytön lisäännyttyä eli kun työehtosopimukseen on tullut useita määräyksiä keskituntiansion nimenomaisesta käyttämisestä, olisi sopijaosapuolten välillä haluttu siirtyä käytäntöön, että keskituntiansio on automaattinen palkanmaksuperuste aina kun muuta ei ole työehtosopimuksessa nimenomaan mainittu, olisi tämä luonnollisesti työehtosopimuksessa todettu pääsäännöksi - eikä erityismääräyksiä tapauskohtaisesta maksamisesta olisi käytetty. Voimassa olevassa työehtosopimuksessa on kuitenkin ollut selkeästi päinvastainen pääsääntö eli normaalituntipalkka on pääsääntöinen palkanmaksuperuste. Tämä ilmenee 9 §:n C kohdasta.
Työntekijälle ei siis työehtosopimuksen mukaan makseta milloinkaan keskituntiansion mukaan palkkaa, jos hän tekee ammattityötään.
5 Lasketaanko varsinainen irtisanomisajan palkka, lukuunottamatta irtisanomisaikaan kuuluvia loma- ja työajanlyhennyspäiviä, työehtosopimuksessa tarkoitetun keskituntiansion (KTA) vai normaalituntipalkan (NTP) perusteella?
Työehtosopimuksessa ei ole kysymyksessä tarkoitetun varsinaisen irtisanomisajan palkan osalta määräystä, jonka mukaan se tulisi laskea keskituntiansion mukaan edes siinä tapauksessa, kun työntekijä on odottamassa työtä työhönottopaikassaan tai kotonaan.
Työssä olevan työntekijän irtisanomisajan palkka lasketaan työehtosopimuksen mukaan joko, aikatyötä tekevälle, aikatyöpalkkana eli normaalituntipalkan perusteella ja siihen mahdollisesti lisätyllä työkohtaisuuslisällä (jos työntekijä tekee erityistä ammattitaitoa vaativaa työtä tai työ suoritetaan poikkeuksellisissa olosuhteissa) ja urakkatyötä tekevälle urakkatyöpalkkamääräysten mukaan.
Mitä tulee siihen, että työnantaja- ja työntekijäliiton välillä alalla voimassa olleen irtisanomissuojasopimuksen, jonka voimassaolo päättyi helmikuun lopussa 1992, voimassaoloaikana oli yhteisesti sovittu käytäntö, jonka mukaan lomautettuna olevalle työntekijälle irtisanomisajan palkka laskettiin työehtosopimuksessa tarkoitetun keskituntiansion perusteella, niin viittaamme tältä osin Imatran käräjäoikeudelle annettuun vastaukseen haastehakemukseen. Irtisanomissuojasopimuksen päätyttyä palattiin työsopimuslain mukaiseen menettelyyn niin irtisanomisaikojen pituuden kuin työsopimuslain 42 §:n 2 momentin vahingonkorvauksen määrittelynkin suhteen. Sanotun lainkohdan soveltamisriidan ratkaiseminen on siis käräjäoikeuden asiana, sähköasennusalan työehtosopimus ei anna siihen erityistä vastausta.
6 Otetaanko lomautusilmoitusaika vai lomautusilmoitusajalta maksettu palkka huomioon irtisanomisajan palkkaa laskettaessa? Vähennetäänkö lomautusilmoitusaika irtisanomisajan loppupäästä vai vähennetääkö lomautusilmoitusaikana maksettu palkka irtisanomisajan palkasta?
Sähköasennusalan työehtosopimus ei anna vastausta näihin kysymyksiin. Työehtosopimuksessa ei ole mitään säädöstä, jolla olisi otettu asiaan kantaa. Kyse on työsopimuslain 42 §:n tulkinnasta.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
TYÖTUOMIOISTUIMEN LAUSUNTO
Imatran käräjäoikeus on pyytäessään työtuomioistuimen lausuntoa edelle jäljennetyistä kysymyksistä viitannut niiden perusteina haastehakemukseen, asianosaisten kirjallisiin lausumiin ja valmisteluistuntojen pöytäkirjoihin. Näistä asiakirjoista on todettavissa, että käräjäoikeudessa vireillä olevassa asiassa on ensinnäkin kysymys siitä, onko irtisanotulle työntekijälle, joka osaksi irtisanomisaikaa on määrätty kotiinsa, maksettu palkkaus tuolta ajalta työehtosopimuksen mukaisesti. Toiseksi asiassa, sikäli kun se on lausuntopyynnön kohteena, on kysymys siitä, miten lomautettuna irtisanottujen työntekijöiden, jotka eivät ole saaneet hyväkseen palkallista irtisanomisaikaa, saamatta jäänyttä palkkaa vastaava työsopimuslain 42 §:n 2 momentissa tarkoitettu vahingonkorvaus määräytyy.
Työehtosopimus ei sisällä erityisiä määräyksiä irtisanomis-ajan palkasta, joten työntekijän ollessa työssä irtisanomis-aikanaan palkka maksetaan samojen perusteiden mukaan kuin irtisanomista edeltävältä ajalta.
Työnantaja on maksanut palkan siltä osalta irtisanomisaikaa, jonka työntekijä on ollut kotona, niin sanotun normaalituntipalkan mukaisena. Tämän työnantaja on perustanut sähkö-asennusalan työehtosopimuksen 9 §:n G 1 kohtaan, jonka mukaan milloin työ on loppuun suoritettu ja työnantaja töiden järjestelyn väliaikana ei halua katkaista työsuhdetta, maksetaan odotusajalta normaalituntipalkka. Työtuomioistuimessa todistajina kuullut työnantajaliiton osastopäällikkö ja työntekijäliiton toimitsija ovat olleet yksimielisiä siitä, että määräys voi tulla sovellettavaksi myös nyt esillä olevan kaltaisessa irtisanomistilanteessa, jos tarkoituksena on ollut, että työntekijä on työnantajan käytettävissä ja siten odottaa kotonaan työtä. Työtuomioistuimella ei ole aihetta muuhun arvioon.
Edellä mainittu toimitsija on toisaalta ollut sitä mieltä, että jos työnantajan tarkoituksena määrätessään työntekijän irtisanomisajaksi kotiin on ollut lopullisesti vapauttaa työntekijä työntekovelvollisuudesta, palkka tuolta ajalta on korvausluonteisena maksettava keskituntiansion mukaan. Tähän työtuomioistuin toteaa, että työehtosopimuksen 9 §:n G 1 kohta on erityismääräys palkan maksamisesta odotusajalta silloin, kun työnantajalla ei ole tarjota työtä, mutta työnantaja ei halua katkaista työsuhdetta. Työtuomioistuimelle ei ole esitetty selvitystä, mitä sopijaosapuolet ovat tällä sanavalinnalla tarkoittaneet. Toisaalta silloinkaan, kun työnantaja on määrännyt työntekijän irtisanomisajaksi kotiin työntekovelvollisuudetta, kysymys ei ole korvauksesta vaan palkasta. Työehtosopimuksen mukaan palkan maksaminen keskituntiansion perusteella on poikkeuksellista ja tulee kysymykseen vain työehtosopimuksen 9 §:n G 2 kohdan tarkoittamissa urakan keskeyttämistilanteissa, joista nyt ei ole kysymys.
Edellä todetuilla perusteilla työtuomioistuin katsoo, ettei työehtosopimuksesta voida - irtisanomissuojasopimuksen lakattua olemasta voimassa - johtaa velvollisuutta maksaa irtisanomisajan palkka keskituntiansion mukaan siinäkään tapauksessa, että työntekijällä ei irtisanomisaikanaan ole työntekovelvollisuutta. Työtuomioistuimen mielestä sopimuksen tarkoitusta vastaa parhaiten tulkinta, jonka mukaan palkka tällöinkin määräytyy työehtosopimuksen odotusajan korvaamista koskevan 9 §:n G 1 kohdan mukaisesti.
Työnantaja on irtisanonut useimmat kantajina olevista työntekijöistä heidän ollessa lomautettuina. Sikäli kun he eivät ole saaneet hyväkseen palkallista irtisanomisaikaa, heidän oikeutensa sitä vastaavaan korvaukseen määräytyy työsopimuslain 42 §:n 2 momentin mukaan.
Työehtosopimuksesta ei ole saatavissa välitöntä johtoa arvioitaessa, mikä on ollut työntekijälle irtisanomisajan palkan tai sen osan menettämisestä aiheutunut vahinko tässä tapauksessa. Asianosaisliittojen välillä on vuoteen 1992 saakka ollut voimassa irtisanomissuojasopimus. Tämä sopimus ei ole sisältänyt nimenomaista määräystä lomautetun työntekijän irtisanomisajan palkasta, mutta osallisliitoilla on ollut yhteinen tulkinta siitä, että maksettava korvaus on määräytynyt keskituntiansion mukaan. Kun liittojen kesken ei vuonna 1992 käydyissä neuvotteluissa päästy yksimielisyyteen uudesta irtisanomissuojasopimuksesta, työnantajaliitto on lähettänyt jäsenyrityksilleen kiertokirjeen, jonka mukaan lomautettuna irtisanotulle työntekijälle maksetaan korvaus normaalituntipalkan mukaan. Esitetty selvitys osoittaa, ettei osallisliittojen välillä ole voimassa työehtosopimusvaikutuksin sopimusta lomautettuna irtisanotun työntekijän vahingonkorvauksen määräytymisestä.
Työtuomioistuin on tuomiossaan nro 1995:59 todennut korkeimman oikeuden selventäneen työsopimuslain 42 §:n 2 momentissa tarkoitetun vahingon käsitettä tuomiossaan nro 1994:126. Korkeimman oikeuden ratkaisun perustelujen mukaan säännöksen tarkoitus on, että lomautusaikana irtisanottu työntekijä saa korvauksen siitä, ettei hän lomautettaessa ole saanut hyväkseen palkallista irtisanomisaikaa. Irtisanomisajan palkan menettämisestä aiheutuneella vahingolla tarkoitetaan siten kaikkia niitä palkkaetuja, jotka lomautusaikana irtisanottu työntekijä voisi normaalisti ansaita irtisanomisaikana, ellei hän tuolloin olisi lomautettuna. Mikä on tässä tapauksessa ollut irtisanomisajan palkan menetyksestä aiheutunut vahinko, määräytyy yksinomaan työsopimuslain perusteella, joten kysymys jää laintulkintakysymyksenä tämän lausuntomenettelyn ulkopuolelle.
Sähköasennusalan työehtosopimuksessa ei ole määräyksiä siitä, otetaanko lomautusilmoitusaika vai lomautusilmoitusajalta maksettu palkka huomioon irtisanomisajan palkan menetyksestä aiheutuneen vahingon määrää laskettaessa. Työtuomioistuin on tuomiossaan nro 1994:29 tulkinnut metalliteollisuuden työehtosopimuksen osana sovellettavaa irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevaa yleissopimusta, jossa on viitattu työsopimuslain 42 §:n säännöksiin. Työtuomioistuin on katsonut, että lomautuksen ennakkoilmoitusaika ja jo maksettu korvaus olivat lyhentäneet vastaavasti irtisanomisaikaa.
Laintulkintakysymyksenä työtuomioistuin ei ota kantaa siihen, miten asiaa on tulkittava työsopimuslain kannalta.
Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Koski, Niskanen, Uoti, Sulkunen ja Orpana jäseninä. Esittelijä on ollut Silvola.
Lausunto on yksimielinen.