23.1.1996

1 § Soveltamisala

Tätä liitettä sovelletaan kodinhoitajaan/kotiavustajaan, joka on määrätty työskentelemään yli puolet säännöllisestä työajastaan avuntarvitsijan kotona kotipalvelutehtävissä.

Soveltamisohje

Liitettä sovelletaan kodinhoitajaan/kotiavustajaan, joka

1) toimii perinteisissä kodinhoitajan/kotiavustajan tehtävissä eli sellaisissa sosiaalipalvelutehtävissä, mitkä käsittävät avuntarvitsijan kotona (työperheessä) annettavia, tämän kotitalouteen ja henkilökohtaiseen hoitoon kuuluvia tehtäviä (kodinhoitaja/kotiavustaja kiertää avuntarvitsijoiden kodeissa).

2) edellä 1)-kohdassa sanotun tehtävän lisäksi on jonakin tai joinakin päivinä määrätty työskentelemään esim. vanhusten palvelukodissa tai -talossa tai muussa vastaavassa paikassa siten, ettei tällainen työskentely kuitenkaan muodosta yli puolta hänen säännöllisestä työajastaan.

Liitettä ei sovelleta kodinhoitajaan/kotiavustajaan, joka on määrätty työskentelemään pääasiassa tai yksinomaan esim. vanhainkodissa, vanhusten palvelutalossa, palvelukodissa tai päivähoitolassa tms., vaan hänen palvelussuhteensa ehdot määräytyvät kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen yleisten määräysten mukaan.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

15 § Ateriakorvaus

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

17 § Matkakustannusten korvaus

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Osapuolten välillä voimassa olevan edellä mainitun kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen liitteen 29 soveltamisalaa koskevan 1 §:n 1 momenttia ja sen soveltamisohjeen toista kappaletta on 1.1.1994 alkaen muutettu seuraavasti:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

1 mom. Tämän liitteen kaikkia määräyksiä sovelletaan kodinhoitajaan/kotiavustajaan, joka on määrätty työskentelemään yli puolet säännöllisestä työajastaan avuntarvitsijan kotona palvelutehtävissä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Soveltamisohje

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Ainoastaan työaikamääräysten osalta liitettä sovelletaan muuhun kodinhoitajaan/kotiavustajaan, joka on määrätty työskentelemään pääasiassa tai yksinomaan esim. vanhainkodissa, vanhusten palvelutalossa, palvelukodissa tai päivähoitolassa tms. Muilta osin hänen palvelussuhteensa ehdot määräytyvät kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen yleisten määräysten mukaan ts. hänelle ei suoriteta esim. tämän liitteen mukaisia matka- ja ateriakorvauksia.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Vaatimukset

Kunta-alan unioni on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että

Paimion kunta on velvollinen soveltamaan kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen kodinhoitajia/kotiavustajia koskevaa liitettä 29 kodinhoitajien/kotiavustajien suorittamaan kotipalvelutyöhön Välitie - Hevonpään alueella sijaitsevien kahdeksan rivitalon vanhustentaloalueella ja Ala-Vistan alueen Seuratie - Jousitien kerrostaloalueella ja että

Paimion kunta on ollut velvollinen maksamaan edellä tarkoitetuille työntekijöille ateriakorvaukset ja matkakustannusten korvaukset edellä mainitun liitteen 29 15 §:n ja 17 §:n mukaisesti 1.2.1993 lukien.

Lisäksi Kunta-alan unioni on vaatinut Paimion kunnan velvoittamista korvaamaan Kunta-alan unionin oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perustelut

Kunnallisen kotipalvelun järjestäminen perustui sosiaalihuoltolaissa olevaan velvoitteeseen. Kuntien oli järjestettävä asukkailleen osana sosiaalipalveluja kotipalveluja, joilla tarkoitettiin asumiseen, henkilökohtaiseen hoivaan ja huolenpitoon, lasten hoitoon ja kasvatukseen sekä muuhun tavanomaiseen ja totunnaiseen elämään kuuluvien tehtävien ja toimintojen suorittamiseen liittyviä palveluja. Nämä palvelut toteutettiin pääsääntöisesti kuntien palkkaamien kodinhoitajien/kotiavustajien toimesta avuntarvitsijoiden kodeissa. Osan työtehtävistä voivat muodostaa myös erilaiset tukipalvelut kuten ateria-, vaatehuolto- ja siivouspalvelut.

Paimion kunta oli sosiaalihuoltolain velvoitteiden perusteella järjestänyt kunnallisen kotipalvelun. Kotipalvelu oli Paimiossa 1.2.1993 alkaen jaettu neljään palvelualueeseen. Jokaisella alueella oli työskennellyt 5-6 kodinhoitajaa/kotiavustajaa.

Välitie - Hevonpään palvelualueen kodinhoitajista kaksi oli työskennellyt pääasiassa kahdeksan rivitalon muodostamalla vanhustentaloalueella, jossa oli yhteensä 41 vuokra-asuntoa. Sanotut kodinhoitajat/kotiavustajat olivat huolehtineet 16:den rivitalossa asuvan asukkaan kotitalouteen ja henkilökohtaiseen hoitoon kuuluvista tehtävistä sekä yhden viereisellä kerrostaloalueella asuvan asiakkaan hoitotehtävistä. Paimion kunta oli järjestänyt vanhustentaloalueelta yhden asunnon kodinhoitajien/kotiavustajien sosiaalitiloiksi.

Ala-Vistan palvelualueeseen kuuluvalla Seuratie - Jousitien kerrostaloalueella oli työskennellyt yksi palvelutaloalueen kodinhoitaja/kotiavustaja. Sanotulla kerrostaloalueella sijaitsi muutamia kerrostaloja, joissa asui yhteensä 12 kotipalvelun piirissä olevaa asiakasta omistus- ja vuokra-asunnoissa. Alueen kodinhoitajan/kodinavustajan työtehtävät olivat liittyneet asiakkaiden kotitalouteen ja henkilökohtaiseen hoitoon. Paimion kunta oli järjestänyt yhden kerrostalohuoneiston palvelualueen kodinhoitajien/kotiavustajien sosiaalitiloiksi.

Molemmissa edellä selostetuissa tapauksissa kodinhoitajien/kotiavustajien työ oli tapahtunut joko yksinomaan tai pääasiassa asiakkaiden kotona ja kodinhoitajat/kotiavustajat olivat toimineet perinteisissä sosiaalipalvelutehtävissä.

Kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen liitteen 29 soveltamisalaa koskevan 1 §:n mukaan liitettä sovelletaan kodinhoitajaan/kotiavustajaan, joka on määrätty työskentelemään yli puolet säännöllisestä työajasta avuntarvitsijan kotona kotipalvelutehtävissä.

Osapuolten välille oli syntynyt erimielisyys sitä, oliko edellä tarkoitettujen kodinhoitajien/kotiavustajien työskentely tapahtunut soveltamisalaa koskevan pykälän tarkoittamalla tavalla avuntarvitsijan kotona. Sanottua soveltamisalaa koskevan pykälän soveltamisohjeen toisessa kappaleessa oli soveltamisalaa koskeva rajaus. Sen mukaan jos työskentely tapahtui pääasiassa kyseessä olevan sopimuskohdan tarkoittamassa vanhainkodissa, vanhusten palvelutalossa, palvelukodissa tai päivähoitolassa tai muussa sellaisessa paikassa, ei työntekijä kuulunut liitteen 29 soveltamisalan piiriin.

Paimion kunta oli kieltäytynyt maksamasta kysymyksessä oleville kodinhoitajille/kotiavustajille liitteen 29 15 §:ssä mainittua ateriakorvausta ja 17 §:ssä mainittua matkakustannusten korvausta. Maksamatta jättäminen oli perustunut siihen, että Paimion kunta oli katsonut kodinhoitajien/kotiavustajien olevan kysymyksessä olevan tulkintariidan vuoksi kokonaan liitteen 29 soveltamisalan ulkopuolella. Osapuolten välillä ei ollut ollut erimielisyyttä sinänsä ateriakorvausta tai matkakustannusten korvausta koskevien määräysten tulkinnasta ja soveltamisesta. Mikäli kysymyksessä olevien kodinhoitajien/kotiavustajien katsottiin kuuluvan liitteen 29 soveltamisalan piiriin, työnantaja oli velvollinen maksamaan heille ateriakorvaukset ja matkakustannusten korvaukset niitä koskevien pykälien mukaisesti.

Edellä mainitun liitteen 29 soveltamisohjeen toisen kappaleen mukaisella soveltamisalan täsmennyksellä oli haluttu rajata liitteen soveltamisalan ulkopuolelle sellaiset palveluyksiköt, joissa oli laitosmaisia piirteitä. Tällaisten palveluyksiköiden toiminnasta huolehtimiseen oli palkattu erillinen kiinteä henkilökunta. Palvelukodeissa asukkailla oli käytettävissään oman asunnon lisäksi erilaisia yhteisiä tiloja. Tämän tyyppisten laitosten henkilökunta oli mitoitettu siten, että se riitti antamaan asukkaille erilaisia palveluja. Kanteessa tarkoitetuissa kohteissa oli saattanut olla myös yhteisiä tiloja. Kotipalvelu poikkesi laitostyöstä myös ilta- ja yötyön osalta. Laitoksissa palkattu henkilökunta huolehti vuorokautisesta valvonnasta, kun taas kotipalveluhenkilöstö ei valvontaa suorittanut.

Kunnallinen työmarkkinalaitos oli rajannut kanteessa tarkoitetut kodinhoitajat/kotiavustajat liitteen 29 soveltamisalan ulkopuolelle. Työmarkkinalaitos oli katsonut, että kysymyksessä olevat kodinhoitajat/kotiavustajat olivat työskennelleet kiinteässä toimipisteessä. Kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen liite 29 ei kuitenkaan tuntenut käsitettä kiinteä toimipiste. Sellaisesta ei ollut mainintaa soveltamisalaa koskevassa 1 §:ssä eikä pykälän soveltamisohjeessa. Käsitteestä ja sen sisällöstä ei ollut sovittu työehtosopimusmääräyksellä. Kunnallinen työmarkkinalaitos oli käyttänyt kiinteän toimipisteen käsitettä 30.11.1992 päivätyssä yleiskirjeessään. Kirjeen mukaan kiinteällä toimipisteellä tarkoitettiin sitä kiinteää työpaikkaa, johon viranhaltija/työntekijä oli sijoitettu ja jossa hän vakituisesti työskenteli tai joka oli hänen pääasiallinen toimipisteensä. Tällainen kiinteä toimipiste ei kuitenkaan voinut olla esimerkiksi asiakkaan koti.

Kunnallisen työmarkkinalaitoksen yleiskirje oli työmarkkinalaitoksen ohje kunnille, joten kirjeessä esitetyt tulkinnat eivät olleet työehtosopimustasoisia normeja. Kunnallinen työmarkkinalaitos oli ennen yleiskirjeen lähettämistä kuullut pääsopijajärjestöjä. Kuulemistilaisuudessa oli keskusteltu kiinteän toimipisteen käsitteestä, mutta käsitteen sisältöä ei ollut kyetty juurikaan täsmentämään. Kunnallisen työmarkkinalaitoksen kuulemistilaisuudessa esittämän tulkinnan mukaan kodinhoitaja, jolla oli yhdessä kerrostalossa niin paljon omissa asunnoissa asuvia avuntarvitsijoita, että hänellä meni koko työpäivä yhteen kohteeseen, kuului liitteen 29 soveltamisalan piiriin.

Kunnallinen työmarkkinalaitos oli ilmeisesti perustanut tulkintansa kiinteästä toimipisteestä myös siihen, että työnantaja oli järjestänyt kodinhoitajille sosiaalitilat työvaatteiden säilyttämistä ja kirjallisia töitä varten. Tulkintariidan kohteena olevat kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen määräykset eivät kuitenkaan olleet asettaneet sosiaalitilan olemassaoloa tai puuttumista kriteeriksi sille, sovellettiinko liitettä 29 työhön vai ei. Kyse ei myöskään ollut ollut sellaisista tiloista, joissa kotipalveluita tarvitseville avuntarvitsijoille olisi järjestetty laitosmaisuuteen kuuluvia yhteisiä palveluja.

Kunnat olivat perinteisesti järjestäneet asiakkaiden kotona kotipalvelutyötä tekeville kodinhoitajille/kotiavustajille taukotupia, joihin työntekijät olivat voineet poiketa siirtyessään perheestä toiseen ja joissa he olivat voineet käydä syömässä. Taukotupien käyttö ei kuitenkaan aikaisemmin ollut muuttanut työn luonnetta liitteen 29 soveltamisalaa koskevan 1 §:n soveltamisohjeen toisen kappaleen tarkoittamaksi työksi esimerkiksi vanhainkodissa ja palvelukodissa.

Kunta-alan unioni on työtuomioistuimessa pidetyssä valmisteluistunnossa luopunut haastehakemuksessa esittämistään vaatimuksista Askala-Veikkari alueen kahden vanhusten ja vammaisten rivitalon kotipalvelutyön osalta.

Vaatimukset

Kunnallinen työmarkkinalaitos, jonka puolesta esitettyyn Paimion kunta on osaltaan yhtynyt, on vaatinut kanteen hylkäämistä ja Kunta-alan unionin velvoittamista korvaamaan Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Paimion kunnan yhteiset oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perustelut

Kunnan viranhaltijalle/työntekijälle voitiin määrätä pysyväisluonteinen toimipaikka, josta käsin hän teki työtä. Näin tehtiin lähes kaikkien kunnan viranhaltijoiden ja työntekijöiden osalta. Pysyväisluonteisen toimipisteen perusteella määriteltiin muun muassa tilapäisestä siirtymisestä toiseen työpaikkaan aiheutuvat matkakorvaukset.

Kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen liitteen 29 soveltamisalaa koskevasta määräyksestä kävi ilmi, että liitettä sovellettiin niihin kotipalvelutehtävissä toimiviin, jotka kiersivät yli puolet työajastaan avuntarvitsijoiden kodeissa. Mikäli yli puolet kodinhoitajan/kotiavustajan työajasta kului palvelukodissa, palvelutalossa tai muussa vastaavassa paikassa, ei liitteen erityismääräyksiä sovellettu, vaan noudatettiin kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen yleisiä määräyksiä.

Työnantajalla oli työnjohto-oikeutensa nojalla oikeus määrätä kodinhoitaja/kotiavustaja työskentelemään joko "kentällä" asiakkaiden kodeissa kunnan alueella tai palvelutalossa, palvelukodissa tai muussa vastaavassa pysyväisluonteisessa toimipaikassa. Pysyväisluonteiselle toimipaikalle oli ominaista, että siellä työskentelevän henkilön työmatka päättyi samaan kohteeseen, josta hän myös työpäivänsä päätyttyä lähti.

Välitien toimipiste oli Välitie - Hevonpään alueen vanhustentalokokonaisuus, joka koostui yhteisessä pihapiirissä vierekkäin sijaitsevista vanhusten rivitaloista. Ala-Vistan alueella sijaitsevasta Seuratien toimipisteestä hoidettiin lyhyehköllä Seuratie-nimisellä kadulla sijaitsevat kerrostalot. Koska kanteessa tarkoitetut kodinhoitajat/kotiavustajat työskentelivät jatkuvasti samoissa kohteissa, oli kunta määrännyt heille vakituiset, pysyväisluonteiset toimipaikat.

Kunnissa oli viime vuosina erittäin voimakkaasti kehitetty ja rakennettu erilaisia asumismuotoja ja vaihtoehtoja avo- ja laitospalveluihin ja näiden välille. Tällaisten yksiköiden nimet ja toimintatavat vaihtelivat. Sopimuksen liitteeseen 29 ei kuitenkaan ollut otettu kaikkien erilaisten palveluyksiköiden nimityksiä. Liitteen 29 soveltamisohjeen toisen kappaleen tarkoittamia palveluyksiköitä olivat esimerkiksi pienryhmäkoti, kiertävä päiväkoti, vanhusten pienkoti, vanhusten ryhmäasunto ja tukipalveluasunto.

Kunta-alan unioni oli keväällä 1992 tuonut esiin eräitä liitteen 29 soveltamisalasta syntyneitä ongelmia. Liitteessä tarkoitettujen käsitteiden "palvelukodin, palvelutalon tai muun vastaavan" selvittämiseksi oli Kuntaalan unionin kanssa yhteisesti valmistettu yleiskirje A 39/1992.

Osapuolet olivat yleiskirjettä koskeneissa keskusneuvotteluissa saavuttaneet yksimielisyyden pysyväisluonteisen toimipaikan määritelmästä. Sopimuksen soveltamisohjeessa oleva "palvelukodin, palvelutalon tai muun vastaavan" määritelmä oli rakennettu siten, että käsite "muun vastaavan" oli määritelty tarkoittavan "tai muussa kiinteässä toimipisteessä". Kiinteä toimipiste oli edelleen määritelty siten, että "kiinteällä toimipisteellä tarkoitetaan sitä kiinteää työpaikkaa, johon viranhaltija/työntekijä on sijoitettu ja jossa hän vakituisesti työskentelee".

Yleiskirjeen määritelmään oli Kunta-alan unionin vaatimuksesta lisätty, että "tällainen kiinteä toimipiste ei kuitenkaan voi olla esim. asiakkaan koti". Määritelmään oli vielä otettu viittaus kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen liitteen 15 4 §:n 3 momenttiin, jonka soveltamisohjeissa oli puolestaan todettu, että pysyväisluonteisena toimipaikkana pidettiin sitä kiinteää toimipaikkaa, jossa viranhaltija/työntekijä vakituisesti työskenteli tai ellei sellaista ollut, sitä, jossa hän useimmiten työskenteli, haki työmääräykset, säilytti työvälineitään tai, jota muilla vastaavilla perusteilla voitiin pitää hänen pääasiallisena toimipaikkanaan.

Yleinen käytäntö järjestöjen ja työmarkkinalaitoksen kanssa yhteisesti valmistelluista yleiskirjeistä oli se, että yleiskirjeessä todettiin, oliko ohjeista saavutettu järjestöjen kanssa yksimielisyys vai ei. Mikäli yksimielisyyttä ei ollut saavutettu, kirjeessä todettiin, miltä osin ja missä kohdin sitä ei ollut saavutettu. Yhteisesti noudatetusta tavasta ei tämänkään yleiskirjeen kohdalla ollut poikettu. Kysymys oli ollut selventävistä tulkintaohjeista jo pitkään voimassa olleeseen virka- ja työehtosopimusmääräykseen.

Kotipalvelutyössä kodinhoitajat ja kotiavustajat työskentelivät avuntarvitsijoiden kodeissa. Tätä seikkaa ei ollut kanteen kohteena olevassa asiassa missään vaiheessa kiistettykään. Kodinhoitajat/kotiavustajat olivat tehneet kiinteässä toimipisteessään kotipalvelutyötä kuten "kenttätyössä" toimivatkin.

Kodinhoitajia/kotiavustajia työskenteli vakituisesti tai tilapäisesti myös vanhainkodeissa tai muissa laitoksissa laitostyössä, jolloin laitos oli luonnollisesti ollut kiinteä toimipiste. Tilapäisen työskentelyn vaikutuksesta tällaisessa toimipisteessä oli erikseen määrätty sopimuksen soveltamisalaa koskevan 1 §:n soveltamisohjeissa. Vanhusten palvelukodit ja palvelutalot tai muut sellaiset olivat rakennuksia tai rakennuskokonaisuuksia, joissa oli tai voi olla vanhusten pysyviä asuntoja ja koteja. Näissä kodinhoitaja- ja kotiavustajahenkilöstö teki kotipalvelutyötä eli avuntarvitsijoiden kotitalouteen ja henkilökohtaiseen hoitoon liittyviä tehtäviä siirtyen rakennuksessa taikka rakennuksista asunnosta toiseen. Tällaiseen vanhainkotiin, palvelutaloon tai muuhun sellaiseen pääasiallisesti työskentelemään määrätty kodinhoitaja ja kotiavustaja ei ollut kotipalveluliitteen alainen, kuten liitteen 1 §:n soveltamisohjeen 2 kohdassa oli todettu.

Jos kodinhoitaja/kotiavustaja, jolle ei ollut määrätty pysyväisluonteista toimipaikkaa, jonkin työpäivän kuluessa työskenteli vain yhdessä perheessä tai sattumalta esimerkiksi saman kerrostalon eri huoneistossa, ei tämä muodostanut pysyväisluonteista toimipaikkaa. Tällä perusteella yleiskirjeeseen oli lisätty maininta, että kiinteä toimipaikka ei kuitenkaan voinut olla asiakkaan koti.

Mikäli liite 29 ei sen 1 §:n soveltamisalamääräyksen mukaan tullut sovellettavaksi, liitteen ateriakorvausmääräystä ja matkakustannusten korvausmääräystä ei myöskään sovellettu. Mikäli samottuja korvauksia koskevat määräykset tulivat sovellettaviksi, huomioon oli otettava korvauksia koskevat erityiset rajoitukset.

Perustelut

Kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen liitteen 29 kodinhoitajia/kotiavustajia koskevien erityismääräysten soveltamisalamääräys on nyt kysymyksessä olevilta osin ollut saman sisältöinen vuodesta 1984 alkaen. Liitteen soveltamisalaa on soveltamisohjeen toisessa kappaleessa rajoitettu siten, että liitettä ei sovelleta kodinhoitajaan/kotiavustajaan, joka on määrätty työskentelemään pääasiassa tai yksinomaan esimerkiksi vanhainkodissa, vanhusten palvelutalossa, palvelukodissa tai päivähoitolassa tms.

Paimion kunta on alueellistanut kotipalvelutoiminnat 1.2.1993. Kunnan kotipalveluhenkilöstö on sen jälkeen työskennellyt neljällä kotipalvelualueella muiden muassa Välitie-Hevonpään ja Ala-Vistan palvelualueilla. VälitieHevonpään palvelualueen kaksi kodinhoitajaa/kotiavustajaa on työskennellyt kahdeksan rivitalon muodostamalla vanhustentaloalueella ja yhdessä kerrostalohuoneistossa viereisellä kerrostaloalueella. Kunta on järjestänyt vanhustentaloalueelta yhden asunnon heidän sosiaalitilakseen. Ala-Vistan palvelualueeseen kuuluvalla Seuratien - Jousitien viiden kerrostalon muodostamalla kerrostaloalueella on työskennellyt yksi kodinhoitaja/kotiavustaja. Kunta on tällä palvelualueella järjestänyt yhden kerrostalohuoneiston alueen kodinhoitajien/kotiavustajien sosiaalitilaksi. Kodinhoitajien/kotiavustajien työ on molemmilla alueilla tapahtunut joko yksinomaan tai pääasiassa avuntarvitsijan kotona kotipalvelutehtävissä.

Paimion kunta ei ole soveltanut kanteessa tarkoitettuihin kodinhoitajiin/kotiavustajiin kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen kodinhoitajia/kotiavustajia koskevaa liitettä 29 ja liitteen ateria- ja matkakustannusten korvausmääräyksiä, koska se on katsonut heidät sanotun liitteen 1 §:n soveltamisohjeen toisessa kappaleessa tarkoitettuun vanhainkotiin, vanhusten palvelutaloon, palvelukotiin, päivähoitolaan tai muuhun sellaiseen paikkaan verrattavaan kiinteään toimipisteeseen työskentelemään määrätyiksi työntekijöiksi, joihin liitettä ei sovelleta.

Liitteen 29 soveltamisohjeen soveltamisalan täsmentämiseksi Kunnallinen työmarkkinalaitos on antanut kunnan- ja liittohallituksille 30.11.1992 päivätyn yleiskirjeen A 39/92. Yleiskirjeessä on muun muassa ohje liitteen soveltamisesta kiinteässä toimipisteessä tehtävään työhön. Sen mukaan liitettä ei sovelleta kodinhoitajaan/kotiavustajaan, joka on määrätty työskentelemään yli puolet työajastaan esimerkiksi vanhainkodissa, vanhusten palvelukodissa tai -talossa tai muussa kiinteässä toimipisteessä. Yleiskirjeen mukaan kiinteällä toimipisteellä tarkoitetaan sitä kiinteää työpaikkaa, johon viranhaltija/työntekijä on sijoitettu ja jossa hän vakituisesti työskentelee tai joka on hänen pääasiallinen toimipisteensä. Yleiskirjeessä on todettu, että tällainen kiinteä toimipiste ei kuitenkaan voi olla esimerkiksi asiakkaan koti. Tämän määräyksen jälkeen on otettu viittaus kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen matkakustannusten korvauksia koskevan liitteen 15 4 §:n 3 momenttiin. Viimeksimainitun määräyksen soveltamisohjeen mukaan työmatkakustannuksia korvattaessa pysyväisluonteisena toimipaikkana pidetään sitä kiinteää toimipaikkaa, jossa viranhaltija/työntekijä vakituisesti työskentelee tai ellei tällaista ole, sitä, jossa hän useimmiten työskentelee, hakee työmääräykset, säilyttää työvälineitään tai, jota muilla vastaavilla perusteilla voidaan pitää hänen pääasiallisena toimipaikkanaan. Yleiskirjeen A 39/92 soveltamisohjeesta on neuvoteltu kodinhoitajia ja kotiavustajia edustavien järjestöjen kanssa ja siitä on yleiskirjeen mukaan saavutettu yksimielisyys.

Kunta-alan unionin mielestä liitteen 29 soveltamisohjeen toisen kappaleen soveltamisalan täsmennyksellä oli haluttu rajata soveltamisalan ulkopuolelle sellaiset palveluyksiköt, joissa oli laitosmaisia piirteitä. Käsitteestä kiinteä toimipiste ei ollut mainintaa liitteen 29 soveltamisalaa koskevassa 1 §:ssä eikä määräyksen soveltamisohjeessa. Käsitteestä ja sen sisällöstä ei siten ollut sovittu työehtosopimusmääräyksellä. Koska puheena olevat Paimion kunnan palveluyksiköt eivät olleet laitoksen luonteisia, liitteen määräyksiä oli Kunta-alan unionin mielestä sovellettava kanteessa tarkoitettuihin kodinhoitajiin/kotiavustajiin.

Esitetyn selvityksen mukaan 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa kunnissa oli tehty rakennemuutoksia sosiaalialan palveluihin kuten esimerkiksi vanhusten avohuoltoon. Muutosten yhteydessä oli perustettu erilaisia vanhusten palvelukeskuksia, vanhusten taloja ja erilaisia tukipalvelupisteitä. Tuolloin oli syntynyt epäselvyyttä siitä, oliko kodinhoitajia/kotiavustajia koskevaa liitettä sovellettava perustettuihin uusissa, erilaisissa toimipisteissä työskenteleviin kodinhoitajiin/kotiavustajiin. Näiden kysymysten selvittämiseksi Kunnallinen työmarkkinalaitos oli vuonna 1992 kutsunut sopijajärjestöt neuvottelemaan edellä selostetusta yleiskirjeestä. Työtuomioistuimessa on todistajina kuultu yleiskirjeneuvotteluihin osallistuneita Kunta-alan unionin toimitsijaa ja Kunnallisen työmarkkinalaitoksen apulaisneuvottelupäällikköä.

Toimitsijan kertoman mukaan osapuolet olivat neuvotteluissa olleet yksimielisiä siitä, että kiinteänä toimipisteenä pidettiin soveltamisohjeessa mainittuja vanhainkotia, vanhusten palvelutaloa, päiväkotia ja päivähoitolaa. Toimitsijan mukaan soveltamisohjeen tekstin kohtaa "tms." käsiteltäessä työntekijäpuolelta oli otettu esimerkiksi kerrostalo, jossa asukkaina on pelkästään vanhuksia ja jossa kuluu kodinhoitaja/kotiavustajan koko työaika. Tämän esimerkin johdosta yleiskirjeeseen oli lisätty selvennys siitä, ettei kiinteä toimipiste kuitenkaan voinut olla esimerkiksi asiakkaan koti. Toimitsijan käsityksen mukaan liitteen 29 soveltamisalaa koskevat määräykset olivat jääneet ennalleen. Neuvotteluissa ei ollut ollut esillä, että työnantajan järjestämällä sosiaalitilalla tai muulla kiinteällä toimipisteellä olisi vaikutusta liitteen soveltamiseen kerrostaloesimerkistä ilmenevissä tilanteissa.

Apulaisneuvottelupäällikön kertoman mukaan neuvotteluissa oli ollut esillä, että pysyväisluonteiseksi toimipisteeksi voidaan määritellä kunnan hallinnassa oleva tila. Edellä mainittu toimitsija, joka ei ollut ollut kaikissa neuvottelutilaisuuksissa mukana, on pitänyt apulaisneuvottelupäällikön tarkoittamaa keskustelua pysyväisluonteisesta toimipisteestä osapuolten välillä mahdollisena. Neuvottelupäällikön mukaan kerrostaloa koskevassa esimerkissä ei kuitenkaan ollut ollut kysymys sellaisesta tilanteesta, jossa kerrostalossa olisi ollut kunnan hallinnassa oleva tila, joka olisi voitu määritellä pysyväisluontoiseksi toimipisteeksi.

Työtuomioistuimelle esitetty selvitys osoittaa, että osapuolet ovat olleet yksimielisiä siitä, että liitettä 29 ei sovelleta kodinhoitajaan/kotiavustajaan, joka on määrätty työskentelemään soveltamisohjeesta ilmenevissä laitostyyppisissä työpaikoissa tai muussa kiinteässä toimipisteessä. Sen sijaan selvitys siitä, mitä osapuolet ovat tarkoittaneet kiinteällä toimipisteellä, on jossakin määrin ristiriitaista. Kummankaan sopijapuolen kantaa tukevasta soveltamiskäytännöstä ei ole työtuomioistuimelle esitetty selvitystä.

Kun yksimielisesti hyväksyttyyn, yleiskirjeestä ilmenevään soveltamisohjeeseen on Kunta-alan unionin esityksestä otettu määräys, jonka mukaan kiinteä toimipiste ei voi olla esimerkiksi asiakkaan koti, ja kun tuon määräyksen jälkeen on otettu viittaus niinikään osapuolten väliseen edellä selostettuun matkakustannusten korvausta koskevan liitteen 4 §:n 3 momenttiin, työtuomioistuin katsoo, että Kunta-alan unionin neuvottelijat ovat pitäneet tässä muodossa tehdyn yleiskirjeen soveltamisohjetta osapuolten yhteistä tarkoitusta vastaavana. Tätä osapuolten yhteistä tarkoitusta ei poista se, ettei neuvotteluissa ole erikseen keskusteltu kiinteän toimipisteen mahdollisesta vaikutuksesta kerrostaloesimerkin tilanteessa.

Edellä olevan perusteella työtuomioistuin katsoo, että kanteessa tarkoitetuilla, Paimion kunnan vanhustentaloalueella ja kerrostaloalueella työskentelevien kodinhoitajien/kotiavustajien käyttöön sanotuilta alueilta varattuja huoneistoja voidaan pitää osapuolten tarkoittamina kiinteinä toimipisteinä. Näin ollen Paimion kunta ei ole velvollinen soveltamaan liitettä 29 kanteessa tarkoitettuihin kodinhoitajiin/kotiavustajiin eikä suorittamaan heille kanteessa tarkoitettuja matkakulujen korvauksia ja ateriakorvauksia.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Asian laatuun nähden asianosaiset saavat itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Kauppinen puheenjohtajana sekä Tiitinen, Niskanen, Wilska, Koivistoinen ja Orpana. Esittelijä on ollut Salonen.

Tuomio on yksimielinen.