TT:1995-76
- Asiasanat
- Asiavaltuus, Kanteen tutkiminen, ks. asiavaltuus, Pysyvän työrauhavelvollisuuden rikkominen, Työnantajan työtaistelutoimenpide, Työtaistelutoimenpide, - työnsulku, - työnteon keskeyttäminen, Valvontavelvollisuus, - työrauha-asiassa
- Tapausvuosi
- 1995
- Antopäivä
- Diaarinumero
- D:1995/39
Kaupunki oli keskeyttäessään aluehälytyskeskuksessa työskentelevien hälytyspäivystäjien työnteon toimeenpannut työnsulun, joka oli vastatoimi valtakunnalliselle paloja pelastushenkilöstön lakolle.
Kunnallinen työmarkkinalaitos ei ollut tehnyt päätöstä työnsulusta ja kaupunki oli siten työnsulkuun ryhtyessään menetellyt virkaehtosopimuslain vastaisesti. Koska kaupunki oli menetellyt asiassa Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ohjeiden mukaisesti, kaupunki oli jätetty tuomitsematta hyvityssakkoon.
Kunnallinen työmarkkinalaitos ei ollut asiassa laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.
Kantajat Suomen Palomiesliitto SPAL ry Hälytyspäivystäjä Eeva-Liisa Heikkinen Hälytyspäivystäjä Vuokko Lehtoranta Hälytyspäivystäjä Arja Tuomainen Vastaajat Kunnallinen työmarkkinalaitos Keravan kaupunki
TUOMIO
SOVELLETTAVAT MÄÄRÄYKSET
Kunnallisessa virkaehtosopimuslaissa on seuraavat säännökset:
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
8 §. Muuhun voimassa olevaan palvelussuhdetta koskevaan työtaistelutoimenpiteeseen kuin työnsulkuun tai lakkoon ei saa ryhtyä. Nämäkin ovat kiellettyjä, jos niillä pyritään vaikuttamaan muihin kuin 2 §:n mukaan sopimuksenvaraisiin asioihin tai jos laissa on erikseen niin säädetty.
Työnsululla tarkoitetaan kunnan tai kuntainliiton toimeenpanemaa ja lakolla viranhaltijayhdistyksen kuntaan tai kuntainliittoon kohdistamaa työnseisausta, jonka tarkoituksena on vastapuolen painostaminen työriidassa keskeyttämällä työnseisauksen piiriin kuuluvien viranhaltijoiden kaikkien virkatehtävien suorittaminen.
Kunnan ja kuntainliiton ryhtymisestä työnsulkuun päättää kunnallinen sopimusvaltuuskunta.
Viranhaltija ei saa osallistua lakkoon muutoin kuin siihen ryhtyneen viranhaltijayhdistyksen päätöksen perusteella.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
20 §. Virkaehtosopimukseen sidotun, joka tietensä rikkoo tai jonka olisi perustellusti pitänyt tietää rikkovansa sopimuksen määräyksiä, työtuomioistuin voi tuomita maksamaan hyvityssakon.
Jos kunnallinen sopimusvaltuuskunta, kunta tai kuntainliitto menettelee 8 ja 9 §:n vastaisesti taikka jättää noudattamatta, mitä 11 §:ssä on säädetty, on sen, jollei virkaehtosopimuksessa ole toisin määrätty, maksettava vahingonkorvauksen sijasta hyvityssakko.
Sama on laki, jos viranhaltijayhdistys menettelee 8 tai 9 §:n vastaisesti taikka jättää noudattamatta, mitä 10 §:ssä on säädetty. Tämän momentin säännöksiä ei ole kuitenkaan sovellettava 9 §:ssä tarkoitettuun suostumuksen antaneeseen yhdistykseen.
Hyvityssakon määrä saa olla kunnallisen sopimusvaltuuskunnan, kunnan, kuntainliiton tai yhdistyksen osalta enintään ((50 000)) markkaa ja viranhaltijan osalta enintään ((200)) markkaa. Valtioneuvoston tulee kunnallista sopimusvaltuuskuntaa ja keskeisiä viranhaltijayhdistyksiä kuultuaan tarkistaa nämä markkamäärät rahan arvon muutosta vastaavasti kolmivuotiskausittain.
VNp:llä 16.12.1993/1246 on 20 §:n 4 momentissa säädetyt hyvityssakkojen enimmäismäärät tarkistettu rahan arvon muutosta vastaavasti 72 000 ja 290 markaksi 1.1.1994 lukien.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
KANNE
Vaatimukset
Suomen Palomiesliitto SPAL, hälytyspäivystäjät Vuokko Lehtoranta, Eeva-Liisa Heikkinen ja Arja Tuomainen ovat vaatineet, että Keravan kaupunki tuomitaan maksamaan Suomen Palomiesliitto SPAL:lle, Lehtorannalle, Heikkiselle ja Tuomaiselle, kullekin erikseen kunnallisen virkaehtosopimuslain 8 §:n vastaisesta pysyvän työrauhavelvollisuuden rikkomisesta lain 20 §:ssä tarkoitettua hyvityssakkoa ja että Kunnallinen työmarkkinalaitos tuomitaan maksamaan kaikille kantajille kunnallisen virkaehtosopimuslain 11 §:n mukaisen valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä 20 §:ssä tarkoitettua hyvityssakkoa.
Kantajat ovat lisäksi vaatineet vastaajien velvoittamista korvaamaan yhteisvastuullisesti kantajien oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.
Perustelut
Keravalla oli palohenkilöstö mennyt lakkoon 12.3.1995 kello 12. Hälytyspäivystäjät Vuokko Lehtoranta, Eeva-Liisa Heikkinen ja Arja Tuomainen olivat kuitenkin jääneet suojelutyöhön ryhtymättä lakkoon missään vaiheessa. Palopäällikön pyydettyä kirjallisesti, että Lehtoranta, Heikkinen ja Tuomainen voisivat Suomen Palomiesliitto SPAL:n puolesta olla työssä, oli liiton puheenjohtaja antanut tähän suostumuksensa. Työnantaja oli niin ikään koko ajan ilmoittanut, että Suomen Palomiesliitto SPAL:n tulisi noudattaa virkariitalautakunnan suositusta. Virkariitalautakunnan suosituksessa hälytyspäivystäjät oli rajattu lakon ulkopuolelle.
Palopäällikkö oli 22.3.1995 ilmoittanut, että Lehtorannan, Heikkisen ja Tuomaisen tuli poistua työpaikalta. Kaupunki oli asettanut heille täten työnsulun. Palopäällikkö oli ilmoittanut ilman mitään ennakkovaroitusta tai muitakaan asianmukaisia ilmoituksia työnsulusta. Palopäällikkö oli nimenomaan käyttänyt termiä "työsulku". Lehtoranta, Heikkinen ja Tuomainen olivat käskystä poistuneet virkapaikalta ja kaupunki oli pysäyttänyt heidän palkanmaksunsa. Keravan kaupungin mukaan kyseessä oli työnantajan direktio-oikeuden käyttäminen. Työnantaja ei kuitenkaan voinut direktio-oikeuteen nojautuen keskeyttää palkanmaksua.
Lehtoranta, Heikkinen ja Tuomainen olivat olleet työnantajan käskyn mukaisesti poissa virkapaikalta, mutta työnantajan käytettävissä. He eivät olleet ryhtyneet lakkoon. Töihin jääneet hälytyskeskuksen päivystäjät olivat joutuneet tekemään ylitöitä eli suojelutyön tarve oli ollut selvä.
Keravan kaupunki oli ryhtynyt laittomaan työnsulkuun ja laittomasti keskeyttänyt palkanmaksun. Nämä olivat nimenomaan lakkoon kohdistuneita laittomia painostuskeinoja. Kun Lehtoranta, Heikkinen ja Tuomainen olivat olleet Suomen Palomiesliitto SPAL:n jäseniä ja kun liitto oli ollut lakossa, oli toimet Keravan kaupungin taholta selvästi tehty yksin-omaan laittomassa painostustarkoituksessa lakon murtamiseksi.
Tapahtumien ajankohtana ei ollut ollut voimassa asianosaisia sitovaa virkaehtosopimusta. Koska kysymyksessä oli kunnallisessa virkaehtosopimuslaissa säädetyn pysyvän työrauhavelvollisuuden rikkominen ja tästä johtuvan valvontavelvollisuuden laiminlyönti, oli työtuomioistuin ainoa oikea viran-omainen tutkimaan asian.
Yksittäisellä viranhaltijalla oli oikeus nostaa kanne, jos osallinen antoi siihen luvan tai kieltäytyi ajamasta kannetta. Kunta-alan unioni ry on ilmoittanut asian vireillepanon jälkeen, ettei se aikonut nostaa kannetta Lehtorannan, Heikkisen tai Tuomaisen osalta työrauhavelvollisuuden rikkomisesta Keravan kaupunkia eikä Kunnallista työmarkkinalaitosta vastaan 20.2.1995 alkaneen palomieslakon johdosta.
Työtuomioistuimesta annetun lain 13 §:n 5 momentin mukaan Suomen Palomiesliitto SPAL:llä oli riittävä oikeudellinen intressi ajaa kannetta, koska työnantaja oli rikkonut pysyvää työrauhavelvollisuutta Suomen Palomiesliitto SPAL:n jäseniä kohtaan. Lehtoranta, Heikkinen ja Tuomainen olivat Suomen Palomiesliitto SPAL:n jäseniä. Työtuomioistuimen tuomiosta nro 25 vuodelta 1993 on pääteltävissä, että myös yhdistykseen kuuluvat henkilöt saattoivat itse nostaa kanteen pysyvän työrauhavelvollisuuden rikkomisesta.
Keravan kaupunki on ilmoittanut hälytyskeskuksessa toimineiden Lehtorannan, Heikkisen ja Tuomaisen poistamisen työstä olleen vastatoimi. Kaupungin mukaan toimenpide oli tapahtunut Kunnallisen työmarkkinalaitoksen suosituksesta. Kunnallinen työmarkkinalaitos oli siten ollut tietoinen edellä mainituista tapahtumista. Suomen Palomiesliitto SPAL oli lisäksi lähettänyt asiasta valvontapyynnön ja ilmoituksen Kunnalliselle työmarkkinalaitokselle. Kunnallinen työmarkkinalaitos ei ollut ryhtynyt mihinkään toimenpiteisiin. Näin se oli laiminlyönyt velvollisuutensa valvoa, että kunnat noudattavat kunnallista virkaehtosopimuslakia.
KERAVAN KAUPUNGIN VASTAUS
Vaatimukset
Keravan kaupunki on vaatinut kanteen hylkäämistä.
Perustelut
Keravan kaupunki on kanteeseen vastatessaan lausunut, että vain työ- ja virkaehtosopimukseen osalliset voivat ajaa kannetta työtuomioistuimessa. Suomen Palomiesliitto SPAL ei ollut osallinen kunta-alan työ- ja virkaehtosopimuksissa. Yksittäinen viranhaltija voi ajaa kannetta työtuomioistuimessa vain, jos häntä edustava osallinen kieltäytyy ajamasta kannetta viranhaltijan hyväksi.
Keravan kaupungin pelastuslaitoksen palveluksessa olevat Lehtoranta, Heikkinen ja Tuomainen ovat jäseniä Suomen Palomiesliitto SPAL:ssa. He olivat eronneet vuonna 1994 aiemmasta ammattijärjestöstään. Kunta-alan unioni oli ilmoittanut, ettei se pane kyseisten viranhaltijoiden osalta vireille työrauhavelvollisuuden rikkomista tarkoittavaa kannetta Keravan kaupunkia vastaan. Kyseiset viranhaltijat eivät kuuluneet osallisten piiriin.
Vastoin Kunnalliselle työmarkkinalaitokselle ja valtakunnansovittelijalle annettua lakon ennakkoilmoitusta oli kolme Suomen Palomiesliitto SPAL:iin kuuluvaa Keravan pelastuslaitoksen aluehälytyskeskuksen päivystäjää ollut lakon alkaessa töissä. Poikkeavista lakkorajoista ei ollut sovittu ennen lakon alkua käydyssä paikallisessa neuvonpidossa ja Suomen Palomiesliitto SPAL:n paikallinen lakkojohto oli valtakunnallisten ohjeiden perusteella kieltäytynyt lakkorajojen täsmentämisestä. Sen jälkeen, kun valtakunnallisen lakkojohdon kanssa oli asiasta käyty kirjeenvaihtoa, oli kaupunki todennut järjestön menetelleen virheellisesti ja poistanut kyseiset henkilöt työstä.
Lehtoranta, Heikkinen ja Tuomainen olivat olleet normaali- työssä. Työnantajan päätöstä suojelutyöhön määräämisestä ei ollut tehty. Keravan kaupunki oli saanut Suomen Palomiesliitto SPAL:n puheenjohtajan suostumusasiakirjaksi nimetyn kirjeen, mutta sen perusteella suojelutyöpäätöstä ei ollut tehty, koska liitto ei ollut muuttanut lakon ennakkoilmoitusta säädetyssä määräajassa.
Keravan kaupunki ei ollut asettanut työnsulkua. Kaupunki ei sellaista ollut päättänyt eikä voinut päättää, koska työnsulun asettaminen kuului Kunnallisen työmarkkinalaitoksen toimivaltaan. Lakkojärjestöön kuuluvat henkilöt oli poistettu töistä lakkoon ja heidän palkanmaksunsa oli lopetettu. Tämä toimenpide oli perustunut asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten, palopäällikön ja kaupunginjohtajan, laillisiin päätöksiin.
Lakossa olevat henkilöt eivät voineet olla töissä. Heitä ei myöskään voitu ohjata vastoin lakkorajoja. Lakossa ollut liitto ei ollut ilmoittanut lakon piirissä olevien henkilöiden rajauksesta Kunnalliselle työmarkkinalaitokselle määrä-ajassa, eikä lakkorajoista myöskään paikallisesti ollut suostuttu neuvottelemaan.
Keravan kaupunki ei ollut päättänyt työnsulusta eikä lakon murtamisesta. Kaupunki oli nimenomaan pyrkinyt välttämään ristiriitatilanteita. Kyseessä olevat henkilöt olivat itse osoittaneet toiminnallaan, että he toimivat lakkojohdon ohjeiden mukaisesti.
KUNNALLISEN TYÖMARKKINALAITOKSEN VASTAUS
Vaatimukset
Kunnallinen työmarkkinalaitos on vaatinut, että kanne jätetään tutkimatta siltä osin kuin siinä ovat kantajina Lehtoranta, Heikkinen ja Tuomainen. Muilta osin Kunnallinen työmarkkinalaitos on vaatinut kanteen hylkäämistä.
Kunnallinen työmarkkinalaitos on lisäksi vaatinut Suomen Palomiesliitto SPAL:n velvoittamista korvaamaan Kunnallisen työmarkkinalaitoksen oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.
Perustelut
Työtuomioistuimesta annetun lain 13 §:n 1 momentin mukaan virkaehtosopimusta koskevissa asioissa panee kanteen vireille ja sitä ajaa virkaehtosopimukseen osallinen omissa nimissään myös niiden puolesta, jotka sen tekemän virkaehtosopimuksen johdosta ovat sopimukseen sidotut. Kanteessa ei kuitenkaan ollut kysymys virkaehtosopimusta koskevasta asiasta. Suomen Palomies SPAL:n ja Kunnallisen työmarkkinalaitoksen välillä ei ollut voimassa virkaehtosopimusta. Esillä olevassa asiassa ei siten ollut kysymys työtuomioistuimesta annetun lain 13 §:n 1 momentissa tarkoitetusta virkaehtosopimusta koskevasta kanteesta.
Kanteessa oli sitä vastoin kysymys työtuomioistuimesta annetun lain 13 §:n 5 momentissa tarkoitetusta asiasta eli kunnallisen virkaehtosopimuslain soveltamisesta muussa kuin mainitun pykälän 1,2 tai 3 momentissa tarkoitetussa asiassa. Kanne ei koskenut virkaehtosopimusta, vaan Kunnallisen virkaehtosopimuslain 8 §:ssä tarkoitetun pysyvän työrauhavelvollisuuden rikkomista ja siihen liittyvän valvontavelvollisuuden laiminlyömistä. Tällaisessa työtuomioistuimesta annetun lain 13 §:n 5 momentissa tarkoitetussa asiassa oli kantajana viranhaltijapuolelta vain viranhaltijoita edustava yhdistys.
Suomen Palomiesliitto SPAL oli 3.2.1995 päivätyssä valtakunnansovittelijalle ja Kunnalliselle työmarkkinalaitokselle osoitetussa työnseisauksen laajentamisilmoituksessa ilmoittanut työnseisauksen laajentamisesta 18.2.1995 kello 12 alkaen koskemaan muun ohessa Keravan pelastuslaitoksella työskenteleviä liiton jäseniä. Kirjeessä oli ilmoitettu työnseisauksen alaisia olevan operatiivisen palo- ja pelastushenkilöstön kaikki virkatehtävät. Näillä Suomen Palomiesliitto SPAL oli lakon aikana tarkoittanut myös aluehälytyskeskusten hälytyspäivystäjiä. Keravan aluehälytyskeskuksen hälytyspäivystäjät olivat kuuluneet siten kaikki lakon piiriin mainitun ilmoituksen perusteella.
Suomen Palomiesliitto SPAL oli tämän jälkeen valtakunnansovittelijalle ja Kunnalliselle työmarkkinalaitokselle toimittamallaan, 8.3.1995 päivätyllä kirjeellä ilmoittanut muun muassa Keravan pelastuslaitoksen henkilöstöä koskevan lakon laajennuksen alkamisen siirtymisestä virkariitalautakunnan käsittelyn vuoksi kahdella viikolla ja työministeriön päätöksen vuoksi lisäksi viikolla ilmoitettua myöhemmäksi. Kirjeessä oli ilmoitettu työnseisauksen mainitun laajennuksen alkavan alunperin ilmoitetussa laajuudessa 11.3.1995 kello 12. Ilmoitus merkitsi, että myös kaikki Keravan aluehälytyskeskuksen virkatehtävät olivat työnseisauksen piirissä mainitusta ajankohdasta alkaen.
Suomen Palomiesliitto SPAL:n puheenjohtaja oli Keravan pelastuslaitoksen palopäällikölle 10.3.1995 päivätyllä kirjeellä ilmoittanut liiton rajaavan suojelutyön piiriin kuuluvaksi Keravan aluehälytyskeskuksen kaikki liittoon kuuluvat henkilöt ja heidän työtehtävänsä toistaiseksi. Keravan kaupungin henkilöstöpäällikkö oli 15.3.1995 keskustellut mainitusta rajaamisasiasta Suomen Palomiesliitto SPAL:n lakimiehen kanssa ja todennut yhdessä tämän kanssa, että liiton puheenjohtajan virheellisen tiedon sisältäneen, 10.3.1995 päivätyn kirjeen saattoi repiä.
Keravan pelastuslaitoksen aluehälytyskeskuksessa oli vastoin Suomen Palomiesliitto SPAL:n tekemää 3.2.1995 päivättyä työnseisauksen toimeenpanemista koskevaa ilmoitusta ollut töissä kolme liiton jäsentä, eli hälytyspäivystäjät Lehtoranta, Heikkinen ja Tuomainen työtaistelun 11.3.1995 kello 12 alkaessa.
Keravan aluehälytyskeskuksessa työskenteleviä Suomen Palomiesliitto SPAL:n jäseniä ei ollut missään vaiheessa rajattu lakon ulkopuolelle. Suomen Palomiesliitto SPAL:n puheenjohtajan 10.3.1995 päiväämä kirje sisälsi ilmoituksen, että liitto hyväksyi sen, että Keravan aluehälytyskeskuksessa työskentelevät työtaistelun piiriin kuuluvat henkilöt tekevät suojelutyötä. Kunnallisen virkaehtosopimuslain 12 §:n mukaan myös työtaistelun piiriin kuuluva viranhaltija voi tehdä suojelutyötä. Lain mukaan mahdollisuus tehdä suojelutyötä ei edellyttänyt lakkoon ryhtyneen yhdistyksen lupaa. Tällaisella työtaistelutoimenpiteen toimeenpaneman yhdistyksen hyväksymis-ilmoituksella oli toisaalta käytännössä merkitystä suojelutyöhalukkuuden kannalta.
Suomen Palomiesliitto SPAL:n puheenjohtajan 10.3.1995 tekemää ilmoitusta ei voitu tulkita siten, että se sisältäisi 11.3.1995 alkavaksi siirtyneen työtaistelutoimenpiteen rajoittamisen aiemmin ilmoitettua suppeammaksi siltä osin, kuin kysymys oli Keravan aluehälytyskeskuksessa työskentelevistä Suomen Palomiesliitto SPAL:n jäsenistä. Tällainen rajoittaminen olisi ollut työriitojen sovittelusta annetun lain 7 §:n vastainen. Mainitun pykälän 1 momentin mukaan työnseisausilmoituksen tekijä saattoi vain vastapuolen suostumuksella rajoittaa aiotun työtaistelun suppeammaksi kuin työnseisausilmoituksessa oli mainittu. Työnantaja ei ollut velvollinen ottamaan huomioon työriitojen sovittelusta annetun lain 7 §:n vastaista työtaistelun rajoittamisilmoitusta. Mainitun lain 17 §:ssä oli säädetty lain 7 §:n 1 momentissa säädetyn kiellon rikkomisesta sakkorangaistus.
Keravan kaupunki oli edellä sanotun perusteella ymmärtänyt, että kaikki Keravan aluehälytyskeskuksen Suomen Palomiesliitto SPAL:iin kuuluvat henkilöt olivat 11.3.1995 kello 12 alkavaksi ilmoitetun työnseisauksen piirissä. Kaupungilla ei ollut velvollisuutta sallia työtaistelun piiriin kuuluvien henkilöiden työssäoloa senkään vuoksi, etteivät nämä työtaistelun aikana olleet työnantajan käskyvallan piirissä. Keravan kaupunki ei ollut ottanut Lehtorantaa, Heikkistä ja Tuomaista suojelutyöhön. Viranhaltijoilla ei ollut subjektiivista oikeutta työsuojelun tekemiseen.
Kaupungilla oli ollut myös oikeus keskeyttää mainittujen henkilöiden palkanmaksu, kuten muidenkin työtaistelun piiriin kuuluneiden henkilöiden palkanmaksu, työtaistelun ajaksi.
Keravan kaupunki ei ollut julistanut Lehtorantaa, Heikkistä ja Tuomaista koskevaa työnsulkua, eikä esittänyt heidän poistamistaan työstä. Työnantaja ei ollut esittänyt mitään vaatimuksia eikä toimenpidettä ollut tehty painostustarkoituksessa. Kaupunki ei siten ollut ryhtynyt työtaistelutoimenpiteeseen. Viive toimenpiteissä oli johtunut kaupungin työnjohdon kokemattomuudesta.
Keravan kaupunki ei ollut rikkonut kunnallisen virkaehtosopimuslain 8 §:n mukaista pysyvää työrauhavelvollisuutta. Jos Keravan kaupungin katsottaisiin ryhtyneen asiassa työnsulkuun, toimenpide ei sinänsä olisi kunnallisen virkaehtosopimuslain 8 §:ssä kielletty, vaan sallittu työtaistelutoimenpide.
Koska Keravan kaupunki ei ollut ryhtynyt työtaistelutoimenpiteeseen, ei Kunnallinen työmarkkinalaitos ollut voinut laiminlyödä valvontavelvollisuuttaan. Kunnallinen työmarkkinalaitos oli saanut ilmoituksen väitetyistä työtaistelutoimenpiteistä vasta 30.3.1995.
TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU
Käsittelyratkaisu
Suomen Palomiesliitto SPAL ja hälytyspäivystäjät Lehtoranta, Heikkinen ja Tuomainen ovat kanteessaan vaatineet muun muassa, että Keravan kaupunki tuomitaan maksamaan Suomen Palomiesliitto SPAL:lle, Lehtorannalle, Heikkiselle ja Tuomaiselle, kullekin erikseen, kunnallisen virkaehtosopimuslain 8 §:n vastaisesta pysyvän työrauhavelvollisuuden rikkomisesta lain 20 §:ssä tarkoitettua hyvityssakkoa.
Kunnallinen työmarkkinalaitos ja Keravan kaupunki ovat vaatineet, että kanne tulisi jättää tutkimatta siltä osin kuin siinä ovat kantajina Lehtoranta, Heikkinen ja Tuomainen.
Työtuomioistuimesta annetun lain 13 §:n 5 momentin mukaan kunnallisen virkaehtosopimuslain soveltamista koskevissa muissa kuin saman pykälän 1, 2 tai 3 momentissa tarkoitetuissa asioissa on kantajana Kunnallinen työmarkkinalaitos tai, milloin virkaehtosopimus on kunnan tai kuntayhtymän tekemä, tämä, taikka virkamiehiä tai viranhaltijoita edustava yhdistys. Näissä lain soveltamista koskevissa asioissa ei kantajana siten voi olla yksittäinen viranhaltija siinäkään tapauksessa, että häntä edustava järjestö on kieltäytynyt panemasta kannetta vireille tai sitä ajamasta.
Edellä lausutuilla perusteilla työtuomioistuin katsoo, ettei Lehtorannalla, Heikkisellä ja Tuomaisella ole työtuomioistuimesta annetun lain 13 §:n 5 momentin säännös huomioon ottaen oikeutta ajaa työtuomioistuimessa kannetta kunnallisen virkaehtosopimuslain 8 §:n mukaisen työrauhavelvollisuuden rikkomisesta, minkä vuoksi Lehtorannan, Heikkisen ja Tuomaisen kanteet jätetään tutkimatta.
Pääasiaratkaisu
Suomen Palomiesliitto SPAL:n toimeenpanema palo- ja pelastushenkilöstön lakko on laajentunut 11.3.1995 lukien koskemaan muun muassa Keravan palolaitosta. Kuitenkin Suomen Palomiesliitto SPAL:n puheenjohtaja on Keravan palopäällikölle osoittamassaan 10.3.1995 päivätyssä kirjeessä ilmoittanut liiton rajaavan suojelutyön piiriin kuuluvaksi Keravan aluehälytyskeskuksen kaikki liittoon kuuluvat henkilöt sekä heidän työtehtävänsä toistaiseksi. Suomen Palomiesliitto SPAL:iin kuuluvat aluehälytyskeskuspäivystäjät Lehtoranta, Heikkinen ja Tuomainen ovat tämän vuoksi lakon alkamisesta huolimatta jatkaneet työskentelyään aluehälytyskeskuksessa.
Suomen Palomiesliitto SPAL:n puheenjohtajan edellä todetun kirjeen perusteella on ollut jossain määrin epäselvää, onko mainittujen aluehälytyskeskuspäivystäjien tarkoitettu työskentelevän suojelutyössä vai normaalissa työssä. Kuitenkin STTK:n puheenjohtaja on 13.3.1995 päivätyssä sisäasianministeriön pelastusylijohtajalle osoitetussa kirjeessään tulkinnut asiaa niin, että Suomen Palomiesliitto SPAL oli rajannut Keravan aluehälytyskeskuksen lakon ulkopuolelle. Vastaavasti Keravan kaupungin henkilöstöpäällikkö on STTK:lle 16.3.1995 osoittamassaan kirjeessä todennut, että tosiasiallisesti Suomen Palomiesliitto SPAL:n jäseniä oli tuolloin aluehälytyskeskuksessa töissä, mutta he olivat normaalityössä, ei suojelutyössä. Samalla kirjeessä on todettu, että Suomen Palomiesliitto SPAL ei ollut rajannut Keravan aluehälytyskeskusta lakon ulkopuolelle.
Työtuomioistuimelle esitetyn selvityksen mukaan mainituista hälytyspäivystäjistä lakon aikana Tuomainen on ollut työssä ajan 11.3. - 22.3.1995 ja Lehtoranta ja Heikkinen kumpikin ajan 11.3. - 21.3.1995. Keravan kaupungin henkilöstöosastolla 22.3.1995 käydyssä neuvottelussa ovat työnantajan edustajat ilmoittaneet, että työnantaja poistaa lakkojärjestöön kuuluvat hälyttäjät työpaikalta vuoron vaihtuessa ja toteaa, että he ovat lakossa alkuperäisen Suomen Palomiesliitto SPAL:n ilmoituksen johdosta. Näin myös palkanmaksu päättyy vuorokauden vaihtuessa. Edelleen on todettu, että palomiesliitto ei ole ajoissa ilmoittanut lakkorajoista. Saman muistion mukaan Kunnallinen työmarkkinalaitos oli ilmoittanut, että paikallinen kaupunkityönantaja voi häätää lakkojärjestöön kuuluvat viranhaltijat työtehtävistä, koska Suomen Palomiesliitto SPAL:lla ei ollut oikeutta käyttää työnantajalle kuuluvaa direktio-oikeutta.
Työtuomioistuimelle on lisäksi selvitetty, että osaksi syynä Tuomaisen, Lehtorannan ja Heikkisen poistamiseen työstään lakon aikana on ollut heidän menettelynsä työtaistelun aikana. Menettelyn tarkempi luonne on jäänyt kuitenkin selvittämättä.
Työtuomioistuin toteaa, että Keravan palolaitoksen aluehälytyskeskusta ei ole virallisesti rajattu Suomen Palomiesliitto SPAL:n 11.3.1995 alkaneen työtaistelun ulkopuolelle. Sallimalla Tuomaisen, Lehtorannan ja Heikkisen työskennellä lakon alettua Keravan kaupunki on tosiasiallisesti hyväksynyt näiden tehtävien rajaamisen lakon ulkopuolelle. Tämä on todettu myös kaupungin henkilöstöpäällikön edellä todetussa kirjeessä, jossa on nimenomaan todettu Tuomaisen, Lehtorannan ja Heikkisen olevan lakon aikana normaalissa työssä.
Tuomaisen, Lehtorannan ja Heikkisen työskentelyn keskeyttäminen 23.3.1995 lukien on voinut osaltaan johtua epäselvästä lakkotilanteesta. Osaksi sen on ilmoitettu johtuneen kuitenkin siitä, että mainitut kolme hälyttäjää ovat lakon aikana jollain tavoin tukeneet lakossa olleita ja menetelleet virkavelvollisuuksiensa vastaisesti. Keskeyttäessään tästä syystä Tuomaisen, Lehtorannan ja Heikkisen työnteon sen ensin tosiasiallisesti sallittuaan Keravan kaupungin on katsottava toimeenpanneen työnsulun, joka on ollut vastatoimi Suomen Palomiesliitto SPAL:n lakolle.
Kunnallisen virkaehtosopimuslain 8 §:n 3 momentin mukaan kunnan ryhtymisestä työnsulkuun päättää kunnallinen työmarkkinalaitos. Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ilmoituksen mukaan se ei tässä tapauksessa ollut tällaista päätöstä tehnyt. Keravan kaupunki on näin työnsulkuun ryhtyessään menetellyt kunnallisen virkaehtosopimuslain 8 §:n kyseisen menettelysäännöksen vastaisesti.
Toisaalta Keravan kaupunki on voinut - Suomen Palomiesliitto SPAL:inkin taholta esitettyjen lausumien valossa - pitää perustellusti epäselvänä hälytyspäivystäjien jäämistä työtaistelun ulkopuolelle. Vaikka Kunnallinen työmarkkinalaitos tässä tilanteessa ei ole tehnyt muodollista päätöstä työnsulkuun ryhtymisestä, se on joka tapauksessa edellä todetuin tavoin ohjeistanut Keravan kaupunkia keskeyttämään hälytyspäivystäjien työnteon. Tähän nähden työtuomioistuin katsoo, että on erityisiä syitä jättää näiden ohjeiden mukaisesti toiminut Keravan kaupunki työrauhavelvollisuuden vastaisesta menettelystään hyvityssakkoon tuomitsematta.
Kunnallinen työmarkkinalaitos olisi työtuomioistuimen mielestä asiaan riittävästi perehdyttyään voinut havaita Keravan kaupungin keskeyttäessään hälytyspäivystäjien työnteon ryhtyvän työnsulkuun, joka olisi edellyttänyt työmarkkinalaitoksen päätöstä. Kun Kunnallinen työmarkkinalaitos joka tapauksessa oli, vaikkakin muodollista päätöstä tekemättä, ohjeistanut keskeyttämään kyseisten hälytyspäivystäjien työnteon, ja ottaen myös Kunnallisen työmarkkinalaitoksen valvontavelvollisuutta arvioitaessa huomioon lakkotilanteen epäselvyyden Keravan aluehälytyskeskuksessa, työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että Kunnallinen työmarkkinalaitos olisi laiminlyönyt asiassa sille kunnallisen virkaehtosopimuslain 11 §:n mukaan kuuluvan valvontavelvollisuuden.
Tuomiolauselma
Työtuomioistuin jättää Keravan kaupungin kunnallisen virkaehtosopimuslain 21 §:n 1 momentin nojalla työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoon tuomitsematta.
Kunnallista työmarkkinalaitosta vastaan ajettu kanne hylätään.
Keravan kaupunki velvoitetaan korvaamaan Suomen Palomiesliitto SPAL:n oikeudenkäyntikulut 3 000 markalla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.
Asian laatuun nähden saa Kunnallinen työmarkkinalaitos pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.
Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Saloheimo, Rautiainen, Määttänen, Porttila ja Wetterstrand jäseninä. Esittelijä on ollut Niemitalo.
Tuomio on yksimielinen.