15.11.1995

37 § Työsuojelu

Työsuojelua koskevasta työnantajan ja työntekijäin yhteistyöstä allekirjoittaneet liitot ovat sopineet keskenään erikseen.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Rakennusteollisuuden Keskusliiton ja toiselta puolen muun muassa Rakennusliiton välillä 25.3.1992 solmitussa sopimuksessa työsuojeluyhteistyöstä rakennustyöpaikoilla on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

22 § Työsuojelun yhteisasiamiehen työsuhdeturva

Jos yrityksen työvoimaa irtisanotaan tai lomautetaan taloudellisista tai tuotannollisista syistä, ei tällaista toimenpidettä saa kohdistaa työsuojelun yhteisasiamieheen, ellei yrityksen toimintaa työsuojelun yhteisasiamiehen toimialueella keskeytetä kokonaan. Mikäli yhteisesti todetaan, ettei työsuojelun yhteisasiamiehelle voida tarjota hänen ammattiaan vastaavaa tai hänelle muutoin sopivaa työtä, voidaan tästä säännöstä kuitenkin poiketa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Jos työsuojelun yhteisasiamiehen työsopimus on lakkautettu tämän sopimuksen vastaisesti, työnantajan on suoritettava korvauksena työsuojelun yhteisasiamiehelle vähintään 10 ja enintään 30 kuukauden palkka. Korvaus on määrättävä samojen perusteiden mukaan kuin työsopimuslain 47 f §:n 2 momentissa on säädetty. Jos tuomioistuin harkitsee, että edellytykset työsuhteen jatkamiselle tai jo päättyneen työsuhteen palauttamiselle ovat olemassa, eikä työsuhdetta siitä huolimatta jatketa, on tämä otettava erityisen painavana syynä huomioon korvauksen suuruutta määrättäessä.

Milloin yrityksessä työsuojelun yhteisasiamiehen edustamien työntekijöiden lukumäärä on alle 90, on 7 momentissa tarkoitettu korvaus vähintään 4 ja enintään 24 kuukauden palkka.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Vaatimukset

Rakennusliitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Rakennusosakeyhtiö Hartela on rikkonut työsuojeluyhteistoiminnasta rakennuspaikoilla solmittua sopimusta irtisanoessaan työsuojelun yhteisasiamies Jorma Puumalan työsopimuksen.

Rakennusliitto on lisäksi vaatinut, että Rakennusosakeyhtiö Hartela velvoitetaan maksamaan Puumalalle työsuojelusopimuksen 22 §:n 8 momentin mukaisena korvauksena 20 kuukauden palkkaa vastaavat 275 716 markkaa korkolain mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 31.6.1995 lukien.

Rakennusliitto on edelleen vaatinut Rakennusteollisuuden Keskusliiton ja Rakennusteollisuuden Keskusliiton Uudenmaan piirin tuomitsemista maksamaan hyvityssakkoa työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla valvontavelvollisuuden laiminlyönnin vuoksi.

Rakennusliitto on vielä vaatinut Rakennusteollisuuden Keskusliiton, Rakennusteollisuuden Keskusliiton Uudenmaan piirin ja Rakennusosakeyhtiö Hartelan velvoittamista yhteisvastuullisesti korvaamaan Rakennusliiton oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perustelut

Puumala oli työskennellyt Rakennusosakeyhtiö Hartelan palveluksessa 4.8.1969 alkaen kirvesmiehenä. Viimeiset vuodet ennen irtisanomistaan hän oli työskennellyt mittakirvesmiestehtävissä.

Puumala oli toiminut yrityksessä sen kaikkia alle 90 työntekijää edustavana työsuojelun yhteisasiamiehenä noin 10 vuotta. Heikentyneeseen työtilanteeseen vedoten yhtiön työvoimapäällikkö oli kutsunut Puumalan neuvotteluun 23.6.1993. Tuolloin työnantajan ja Puumalan kesken oli todettu, ettei yhtiöllä ollut tarjota Puumalalle työtä lokakuun 1993 jälkeen, jollei työtilanne muuttuisi lokakuun loppuun 1993 mennessä. Yhteisesti todettu työn loppuminen oli ollut siten ehdollinen, että työtilanteen mahdollinen muuttuminen seuraavien neljän kuukauden aikana otettaisiin vielä huomioon.

Työn vähentymisen perusteella yhtiö oli 28.6.1993 irtisanonut Puumalan työsopimuksen päättymään 22.10.1993. Yhtiön työtilanne oli kuitenkin muuttunut lokakuuhun 1993 mennessä niin ratkaisevasti, että työnantajalla ei ollut ollut irtisanomisajan päättyessä enää työsuojelusopimuksen 22 §:n mukaisia irtisanomisperusteita. Yrityksen työtilanne oli alkanut alkusyksystä 1993 lähtien muuttua parempaan suuntaan. Yhtiö oli rakennusurakkakilpailussa voittanut Helsingin Ruoholahden asuinrakennuskohteen. Lisäksi yhtiö oli lokakuussa 1993 tehnyt aloitusilmoitukset Hangossa, Vantaalla ja Espoossa sijainneista rakennuskohteista. Näin työsuojelusopimuksen 22 §:n 1 momentin tarkoittama yhteinen toteaminen oli rauennut.

Vaikka yhtiö oli teettänyt suurimman osan työstä aliurakoitsijoilla, se oli myös käyttänyt omaa työsuhteista työvoimaa. Eräs lomautettuna ollut työntekijä oli otettu takaisin mittakirvesmiehen työtehtäviin 7.12.1993 eli vain puolitoista kuukautta Puumalan työsuhteen päättymisen jälkeen. Määräaikaiseen työsuhteeseen oli 18.1.1994 ja pian sen jälkeen otettu useita kirvesmiehiä. Heistä useimmat olivat kuuluneet Puumalan tavoin irtisanomissuojasopimuksen 26 §:ssä säädetyn takaisinottovelvollisuuden piiriin. Eräs kirvesmies oli otettu työsuhteeseen 31.1.1994, vaikka hänen työsuhteensa Rakennusosakeyhtiö Hartelaan oli päättynyt jo edellisen vuoden huhtikuun 30 päivänä. Hän oli ollut takaisinottovelvoitteen piirissä vain 30.1.1994 asti. Yhtiö oli siis ottanut palvelukseensa uudeksi katsottavan työntekijän sivuuttaen takaisinottovelvoitteen piirissä olleen irtisanotun yhteis-asiamiehen.

Kun 23.6.1993 suoritetun ehdollisen yhteisen toteamisen edellytykset eivät olleet täyttyneet, Rakennusliiton edustajat olivat vaatineet Puumalan työsuhteen palauttamista ennalleen. Rakennusteollisuuden Keskusliitto ja sen Uudenmaan piiri olivat kuitenkin katsoneet yhtiön olleen oikeutettu pitkäaikaisen yhteisasiamiehen irtisanomiseen, vaikka työtilanne oli jo irtisanomisaikana selvästi näköpiirissä olleiden tapahtumien johdosta olennaisesti parantunut.

Yrityksessä asiasta oli neuvoteltu 31.10.1994, piiritason neuvottelupöytäkirja oli allekirjoitettu 9.1.1995 ja osallisliittojen välillä riitaisuudesta oli neuvoteltu 23.3.1995. Asia oli kuitenkin jäänyt erimieliseksi.

Vaatimukset

Rakennusteollisuuden Keskusliitto, jonka puolesta esitettyyn Rakennusosakeyhtiö Hartela ja Rakennusteollisuuden Keskusliiton Uudenmaan piiri ovat osaltaan yhtyneet, on vaatinut kanteen hylkäämistä ja Rakennusliiton velvoittamista korvaamaan Rakennusteollisuuden Keskusliiton, Rakennusosakeyhtiö Hartelan ja Rakennusteollisuuden Keskusliiton Uudenmaan piirin oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perustelut

Rakennusosakeyhtiö Hartela ei ollut menetellyt asiassa työsuojeluyhteistoiminnasta rakennustyöpaikoilla solmitun sopimuksen vastaisesti. Sopimuksen 22 §:n mukaan työsuojelun yhteisasiamies voitiin lomauttaa tai irtisanoa taloudellisista tai tuotannollisista syistä kahdessa tapauksessa, joko silloin kun yrityksen toiminta keskeytettiin kokonaan tai kun yhteisesti todettiin, ettei työsuojelun yhteisasiamiehelle voitu tarjota hänen ammattiaan vastaavaa tai hänelle muutoin sopivaa työtä. Puumalan tapauksessa kummatkin ehdot olivat täyttyneet.

Rakennusosakeyhtiö Hartelan vuodesta 1990 alkaneen tilauskannan voimakkaan vähenemisen myötä yhtiön työtilanne eli mahdollisuus tarjota työtä yhtiön omille työntekijöille oli heikentynyt. Asiasta oli käyty keskustelua jo aikaisemmissa kokouksissa. Yhtiön toimihenkilöistä oli lomautettu tai irtisanottu lähes puolet vuosina 1991 - 1993. Työmailla työskentelevien työntekijöiden määrä oli vähentynyt monin verroin nopeammin ja rajummin. Rakennustyössä yritys oli laman myötä joutunut turvautumaan yhä enenevässä määrässä aliurakointiin, mikä oli ollut alan yleinen suuntaus.

Puumalan irtisanomista oli edeltänyt työnantajan ja Puumalan yhteinen toteaminen siitä, ettei Puumalalle voitu tarjota hänen ammattiaan vastaavaa tai hänelle muutoin sopivaa työtä, mikäli työtilanne ei muuttuisi lokakuun loppuun 1993 mennessä. Irtisanomisen tapahtuessa yhtiöllä oli ollut vain se työmaa, jolla Puumala oli työskennellyt, eikä uusien aloittamisesta ollut ollut tietoa. Työtilanteella ei osapuolten kesken ollut tarkoitettu yrityksen urakkasopimustilannetta yleensä, vaan yhtiön omille työntekijöilleen tarjoaman työn määrää. Myös Puumalan omalla työmaalla oli ollut runsaasti aliurakoitsijoiden työntekijöitä. Näin epäselvyyttä siitä, mitä työtilanteella oli tarkoitettu, ei voinut olla.

Yhtiössä oli kesällä 1993 laskettu ja tarjottu urakoita. Urakoiden tarjoaminen ei kuitenkaan osoittanut yrityksen "tuotannollis-taloudellisen aseman paranemista". Rakennettavaa saatiin vasta, kun urakkakilpailu voitettiin ja lopullinen rakentamispäätös oli tehty. Taloudellisen aseman koheneminen puolestaan edellytti, että urakasta jäi katetta.

Työtilanne ei ollut lokakuun 1993 loppuun mennessä muuttunut siitä, minkälaiseksi se oli ennakoitu, kun tarjottavissa olevan työn puute oli yhteisesti todettu. Lokakuun lopussa työssä olivat enää olleet ne kolme varastomiestä, joista oli mainitussa tilaisuudessa sovittu. Näin perusteita minkäänlaiseen yhteisen toteamisen raukeamiseen ei ollut ollut olemassa.

Yhtiön rakennustoiminta oli työsuojelusopimuksen tarkoittamin tavoin ollut keskeytyksissä, joten irtisanomisen voimaan astuminen ei ollut ollut edes edellyttänyt yhteistä toteamista. Yrityksen toiminnan keskeyttämisellä tarkoitettiin teollisuuden luottamusmies- ja työsuojelusopimuksissa yleisesti sen henkilöstöryhmän suorittaman työn keskeytymistä, jota asianomainen luottamusmies tai työsuojeluvaltuutettu edusti. Tältä osin viitattiin työtuomioistuimen tuomioon nro 26 vuodelta 1994. Lokakuun 1993 lopussa töissä olivat enää olleet edellä mainitut kolme varastomiestä, jotka olivat työskennelleet yhtiön tytäryhtiö Rakennusliike O. Salonen Oy:n lukuun. Rakennusosakeyhtiö Hartelalla ei ollut ollut yhtään kohdetta käynnissä.

Rakennusosakeyhtiö Hartelan palkkalistoilla oli vielä loppukeväästä 1993 ollut paljon lomautettuja työntekijöitä. Yhtiössä oli tuolloin tehty päätös kaikkien lomautettujen irtisanomisesta. Työsuhteita olikin päättynyt pitkin kesää 1993 ja viimeiset samoihin aikoihin Puumalan työsuhteen päättymisen kanssa. Työtuomioistuimen edellä mainitussa tuomiossa oli vahvistettu, että kun yrityksen toiminta keskeytettiin asteittain, voitiin luottamusmiehen työsopimus irtisanoa, vaikka hänen edustamiaan työntekijöitä oli ollut vielä työssä, kunhan he lopettivat työnsä ennen kuin henkilöstön edustajan työsuhde päättyi.

Rakennusosakeyhtiö Hartelan viimeisin omia työntekijöitä työllistänyt työmaa oli ollut sama työmaa, jolla Puumalakin oli työskennellyt. Yhtiön kilpailukyky oli kiristyneessä kilpailutilanteessa heikentynyt eikä kesän 1993 alussa ollut ollut tiedossa lainkaan alkavia työmaita. Urakkakilpailussa menestymiseksi ja halvimman tarjouksen löytämiseksi oli käytetty kesän aikana vaihtoehtoisia laskelmia. Lähes järjestään halvimmat laskelmat, joiden mukaan tarjoukset myös oli jätetty, olivat edellyttäneet aliurakoitsijoiden käyttöä oman työvoiman sijaan. Tältä pohjalta lasketuilla tarjouksilla yhtiö oli saanut kolme työmaata.

Työmaat olivat käynnistyneet lokakuun 1993 aikana. Tuolloin oli tehty päätös kohteiden toteuttamisesta edullisemmalla tavalla. Kaksi ensimmäistä työmaata oli toteutettu yhtiön päätöksen mukaisesti kokonaan aliurakointina. Laivapoika-nimiselle työmaalle oli otettu omia työntekijöitä 18.1.1994, koska runkotyötä tehnyt aliurakoitsija ei ollut voinut sisällyttää urakkaan tiettyä työvaihetta yhtiön kannalta taloudellisesti järkevällä tavalla. Kanteessa tarkoitetun kirvesmiehen kanssa oli sovittu työn aloittamisesta tiedustelu- ja takaisinottoajan kuluessa. Hangossa Rakennusosakeyhtiö Hartelalla ei ollut ollut rakennustoimintaa.

Lokakuussa 1993, jolloin Puumalan työsuhde oli päättynyt, Rakennusosakeyhtiö Hartelan toiminta oli ollut työsuojelusopimuksessa tarkoitetuin tavoin keskeytyksissä. Tuolloin ei ollut ollut edes tietoa työvoiman työllistymisestä.

Perustelut

Jorma Puumala on työskennellyt Rakennusosakeyhtiö Hartelan palveluksessa kirvesmiehen ja mittakirvesmiehen tehtävissä 4.8.1969 alkaen. Hän on toiminut useiden vuosien ajan työsuojelun yhteisasiamiehenä. Lisäksi hän on vuosien ajan ollut yhtiön yhteistoimintaneuvottelukunnan jäsen.

Rakennusosakeyhtiö Hartelan työvoimapäällikkö ja Puumala ovat 23.6.1993 työvoimapäällikön aloitteesta työsuojelun yhteistoiminnasta rakennustyöpaikoilla tehdyn sopimuksen 22 §:n hengen mukaisesti neuvotelleet yhtiön mahdollisuudesta tarjota Puumalalle työtä. Neuvottelusta laaditun asiakirjan mukaan on yhteisesti todettu, ettei Rakennusosakeyhtiö Hartela voisi tarjota lokakuun 1993 jälkeen työsuojelun yhteisasiamiehelle hänen ammattiaan vastaavaa työtä, mikäli työtilanne ei muuttuisi lokakuun 1993 loppuun mennessä. Asiakirjan mukaan yhtiöllä olisi töissä vain kolme työntekijää keskusvarastolla. Yhtiö on 28.6.1993 taloudellisilla ja tuotannollisilla syillä irtisanonut Puumalan työsopimuksen päättymään 22.10.1993. Yhtiö on syksyllä 1993 irtisanonut myös kaikki lomautettuina olleet työntekijänsä.

Työsuojelun yhteistoiminnasta rakennustyöpaikoilla tehdyn sopimuksen 22 §:n mukaan yrityksen työvoimaa irtisanottaessa tai lomautettaessa taloudellisista tai tuotannollisista syistä toimenpidettä ei saa kohdistaa työsuojelun yhteis-asiamieheen, ellei yrityksen toimintaa työsuojelun yhteis-asiamiehen toimialueella keskeytetä kokonaan. Mikäli yhteisesti todetaan, ettei työsuojelun yhteisasiamiehelle voida tarjota hänen ammattiaan vastaavaa tai hänelle muutoin sopivaa työtä, voidaan tästä säännöstä kuitenkin poiketa.

Rakennusliitto on kanteessaan katsonut yhtiön työtilanteen parantuneen lokakuuhun 1993 mennessä niin ratkaisevasti, että työnantajalla ei ole ollut Puumalan irtisanomisajan päättyessä enää edellä mainitun sopimuksen 22 §:n mukaisia irtisanomisperusteita. Näin ollen Puumalan kanssa 23.6.1993 tapahtunut yhteinen toteaminen on rauennut. Irtisanomisperusteiden puuttumista Rakennusliiton mielestä osoitti se, että yhtiö oli lokakuussa 1993 urakkakilpailussa voittanut yhden rakennusurakkakohteen Helsingissä ja lisäksi tehnyt kolmesta muusta rakennuskohteesta aloitusilmoitukset. Yhtiö oli käyttänyt rakennuskohteissa lomautettuina olleita, takaisin ottamiaan työsuhteisia työntekijöitä. Lisäksi yhtiö oli ottamalla palvelukseensa uuden työntekijän sivuuttanut irtisanomissuojasopimuksen 26 §:n mukaisen takaisinottovelvollisvelvoitteen piirissä olleen Puumalan.

Siihen nähden, että Rakennusliitto on perustanut kanteensa vaatimukset yksinomaan työsuojeluyhteistoiminnasta rakennustyöpaikoilla solmitun sopimuksen määräyksiin, työtuomioistuin arvioi Puumalan työsopimuksen päättämistä ainoastaan sanotun sopimuksen kannalta.

Rakennusosakeyhtiö Hartelalla on todistajana kuullun työvoimapäällikön mukaan ollut erään kesällä tehdyn ullakkoremontin lisäksi yksi työmaa Järvenpäässä, jossa Puumalakin on työskennellyt. Tämä työmaa on päättynyt lokakuussa 1993. Edelleen todistajana kuullun yhtiön tuotantojohtajan kertoman mukaan yhtiön palveluksessa keskusvarastolla on marras-joulukuussa 1993 ollut kolme yhteisen toteamisen asiakirjassa tarkoitettua työntekijää. Lokakuussa 1993 yhtiöllä on alkanut kolme työkohdetta, jotka on ollut tarkoitus teettää kokonaan aliurakoina. Kuitenkin yhden kohteen osoittauduttua odotettua vaativammaksi yhtiö on tammikuussa 1994 joutunut palkkaamaan työmaalle muutaman oman työntekijän.

Myös todistajana kuullun pääluottamusmiehen kertoman mukaan Rakennusosakeyhtiö Hartela on syksyn 1993 aikana voittanut urakkakilpailuja, mutta voitetuissa rakennuskohteissa ei ole vuoden loppuun mennessä ollut yhtään Rakennusosakeyhtiö Hartelan palveluksessa olevaa työntekijää.

Rakennusteollisuuden Keskusliitto ja Rakennusosakeyhtiö Hartela ovat katsoneet, että lokakuussa 1993, jolloin Puumalan työsuhde on päättynyt, yhtiön toiminta on ollut työsuojelusopimuksessa tarkoitetulla tavalla kokonaan keskeytynyt ja että yhtiöllä on myös sillä perusteella ollut oikeus päättää Puumalan työsopimus.

Puumala on työtuomioistuimessa todistelutarkoituksessa kuultuna kertonut, että yhteisen toteamisen tilaisuudessa työvoimapäällikkö on ilmoittanut yhtiön palveluksessa olevien kolmen varastomiehen tekevän paitsi erään toisen yhtiön myös Rakennusosakeyhtiö Hartelan töitä. Puumalan mukaan työvoimapäällikkö on ilmoittanut Puumalalle, että mikäli hänen työsopimustaan ei päätettäisi yhteisen toteamisen kautta, hänet siirrettäisiin keskusvarastolle töihin ja sieltä hänet mainittujen varastomiesten työsuhteiden järjestelyjen jälkeen joka tapauksessa irtisanottaisiin.

Kun yhtiö on edellä selostetuin tavoin yhteisen toteamisen tilanteessa esittänyt, että sen palveluksessa keskusvarastolla on vielä kolme työntekijää ja nuo työntekijät ovat olleet yhtiön palveluksella ainakin marras- ja joulukuun 1993 ja kun työsuojelun yhteisasiamiehen työsuhde on päättynyt jo lokakuussa 1993, työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että yhtiön toiminta työsuojelun yhteisasiamiehen toimi-alueella olisi sopimuksen tarkoittamalla tavalla kokonaan päättynyt.

Työtuomioistuin katsoo esitetyn selvityksen perusteella kuitenkin näytetyn, että Puumala ja työnantaja ovat ennen Puumalan työsuhteen irtisanomista yhteisesti todenneet, ettei Puumalalle ole tarjota hänen ammattiaan vastaavaa työtä, ellei yhtiön työtilanne parane lokakuun 1993 loppuun mennessä. Yhtiön esittämän selvityksen mukaan sen työtilanne ei ole sanottuun ajankohtaan mennessä parantunut. Rakennusosakeyhtiö Hartelan ei ole näytetty työsuojelun yhteisasiamiehen työsopimuksen irtisanoessaan rikkoneen työsuojeluyhteistoiminnasta rakennustyöpaikoilla tehdyn sopimuksen määräyksiä. Puumalalla ei siten ole oikeutta sanotun sopimuksen nojalla vaatimaansa korvaukseen.

Edellä lausuttuun nähden on jäänyt näyttämättä, että Rakennusteollisuuden Keskusliitto ja Rakennusteollisuuden Keskusliiton Uudenmaan piiri olisivat laiminlyöneet asiassa niille työehtosopimuslain mukaan kuuluvan valvontavelvollisuuden.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Rakennusliitto velvoitetaan suorittamaan Rakennusteollisuuden Keskusliitolle, Rakennusosakeyhtiö Hartelalle ja Rakennusteollisuuden Keskusliiton Uudenmaan piirille oikeudenkäyntikulujen korvauksena 3 000 markkaa, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Kauppinen puheenjohtajana sekä Kitunen, Niskanen, Tuulensuu, Sulkunen ja Lähteenmäki jäseninä. Esittelijä on ollut Salonen.

Tuomio on yksimielinen.