2.2.1995

Kanteen perustelut

Terveydenhuoltoalan Neuvottelujärjestö on LTK:n Erityisalojen Työnantajaliittoa ja Terveydenhuoltoalan Työnantajayhdistystä vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että Sairaalaosakeyhtiö Mehiläisessä 20.9., 27.9. ja 8.11.1993 pidetyissä yhteistoimintakokouksissa oli käsitelty muun muassa yhtymän heikentyneestä taloudellisesta tilanteesta johtuvaa henkilökunnan vähentämistarvetta.

Mehiläinen-yhtymän johto oli järjestänyt 23.11.1994 kokouksen, jonne yhtymään kuuluvien eri yhtiöiden kaikki luottamusmiehet oli kutsuttu. Tässä tilaisuudessa toimitusjohtaja oli esittänyt, että säästöjen aikaansaamiseksi tulisi työntekijöiden palkkoja alentaa 10 prosentilla seuraavan vuoden ajan. Lisäksi hän oli esittänyt, että työntekijöiden tulisi luopua seuraavan vuoden aikana maksettavaksi erääntyvistä lomarahoista.

Sairaalaosakeyhtiö Mehiläisessä oli seuraavana päivänä järjestetty osastonhoitajille kokous, jossa yhtiön edustaja oli esittänyt henkilökunnan palkkojen alentamista 10 prosentilla ja lomarahojen poistamista. Samassa yhteydessä yhtiön edustaja oli todennut, että asiaa koskevat uudet työsopimukset tulisi allekirjoittaa 7.12.1993 mennessä. Osastonhoitajat olivat heille pidetyn kokouksen jälkeen esittäneet osastoillaan työnantajan tekemän ehdotuksen.

Sairaalaosakeyhtiö Mehiläisessä 25.11.1993 pidetyssä yhteistoimintakokouksessa oli kerrottu osastonhoitajille edellisenä päivänä esitetystä työsuhteen ehtojen muuttamista koskevasta ehdotuksesta ja sovittu asiaan liittyvien tiedotustilaisuuksien pitämisestä marraskuun aikana. Tässä kokouksessa oli tuotu esille Terveydenhuoltoalan Neuvottelujärjestön kanta, jonka mukaan Mehiläinen-yhtymään kuuluvissa yhtiöissä tulisi noudattaa työehtosopimuksen määräyksiä.

Työsuhteen ehtojen huonontamista koskevaa työnantajan esitystä oli käsitelty Sairaalaosakeyhtiö Mehiläisessä 2.12.1993 pidetyssä yhteistoimintakokouksessa. Tässä yhteydessä luottamusmies oli ilmoittanut, että 157 työntekijää oli kieltäytynyt hyväksymästä työnantajan esitystä. Tämän jälkeen työnantajan taholta oli ilmoitettu, että henkilökuntaa tultaisiin lomauttamaan. Samassa yhteydessä työnantaja oli jakanut ennakkoilmoituksen lomautuksesta.

Lomautusasiaa oli käsitelty edelleen 9.12.1993 pidetyssä yhteistoimintakokouksessa ja osastoilta oli päätetty pyytää osastokohtaiset suunnitelmat lomautuksista. Saman kuun 14. päivänä pidetyssä yhteistoimintakokouksessa työnantaja oli esittänyt lomautuksen toteuttamista siten, että päivittäistä työaikaa lyhennettäisiin 17 prosentilla ja palkkaa alennettaisiin vastaavasti maaliskuun 1994 alusta lukien. Toinen työnantajan ehdotus oli ollut niin sanottu vapaaehtoinen työajan ja palkan alentaminen. Tämän ehdotuksen mukaan päivittäistä työaikaa lyhennettäisiin 10 prosentilla ja palkkaa alennettaisiin vastaavasti vuoden 1994 alusta lukien. Työnantajan esityksen mukaan lomaraha-asiaan palattaisiin myöhemmin vuodenvaihteen jälkeen, kun työehtosopimusneuvotteluista olisi saatu tarkempaa tietoa.

Työnantajan esittämä työajan lyhennys 17 prosentilla olisi merkinnyt sitä, että työntekijöillä ei olisi ollut oikeutta työttömyyspäivärahaan. Työnantajapuoli oli neuvottelujen aikana antanut myös ymmärtää, että lomautukset tultaisiin toteuttamaan sillä tavoin, että työntekijät eivät tulisi saamaan lomautuksen ajalta työttömyyspäivärahaa. Tätä asiaa ei ollut sanottu suoraan, mutta se oli tullut kuitenkin rivien välistä esille eri tilaisuuksissa. Osastonhoitajat olivat asiaa koskeneissa tiedotuksissaan osastoillaan ilmoittaneet, että lomautukset tullaan toteuttamaan siten, että työntekijöillä ei ole oikeutta työttömyyspäivärahaan.

Pääluottamusmies oli 17.12.1993 ilmoittanut työnantajalle, että työntekijät eivät hyväksyneet neuvotteluaikaa lomautusten osalta päättyneeksi, koska menettely ei ollut ollut yhteistoimintalain mukainen.

Mehiläinen-yhtymän luottamusmiehille järjestetyn tiedotustilaisuuden jälkeen työnantaja oli 23.11.1993 järjestänyt Hakaniemen lääkäriasema Oy:n henkilökunnalle tiedotustilaisuuden, jossa oli esitelty luottamusmiesten kokouksessa esitetty ehdotus työsopimuksen ehtojen muutoksiksi. Yhtiön varatoimitusjohtaja oli todennut, että palkanlisien alennukset sekä lomarahasta luopuminen olivat yrityksen huonon taloudellisen aseman johdosta välttämättömiä. Luottamusmies oli ilmoittanut 25.11.1993 varatoimitusjohtajalle ja lääkäriaseman ylihoitajalle, että työehtosopimus oli edelleen voimassa ja että työntekijät eivät aikoneet tehdä uusia työsopimuksia. Varatoimitusjohtaja oli todennut tähän, että luottamusmies ei voinut tehdä päätöstä henkilökunnan puolesta. Luottamusmies oli todennut ilmoittavansa 2.12.1994 henkilökunnan kannan työnantajan esitykseen.

Viimeksi mainittuna päivänä pidetyssä yhteistoimintaneuvottelukunnan kokouksessa oli käsitelty henkilöstön irtisanomisia ja henkilökunnan palkkamenojen pienentämistä. Varatoimitusjohtajan ilmoituksen mukaan aikaisemmin esitetyt palkan ja palkanlisien alennukset oli toteutettava, sillä yhtiöllä ei ollut muuta mahdollisuutta selviytyä taloudellisista vaikeuksista.

Hakaniemen lääkäriasemalla 16.12.1993 pidetyssä yhteistoimintaneuvottelukunnan kokouksessa työnantajan edustajat olivat antaneet luottamusmiehelle kirjallisen työsopimuksen muuttamista koskevan sopimuksen. Sopimus oli sisältänyt palkkojen alentamista ja lomarahoista luopumista koskevat kohdat. Tässä tilaisuudessa luottamusmies oli sopinut varatoimitusjohtajan kanssa, että mainittua sopimusta ei esitettäisi henkilökunnalle ja että mihinkään toimenpiteisiin ei ryhdyttäisi ennen kuin luottamusmies palaisi vuosilomaltaan, joka alkaisi seuraavana päivänä.

Luottamusmies oli halunnut edellä mainitussa kokouksessa keskustella myös muista kuin työnantajan esittämistä vaihtoehdoista ja lähinnä siitä, miten lomautukset voitaisiin toteuttaa järkevästi. Hänelle oli kuitenkin todettu, että mistään muusta vaihtoehdosta kuin työnantajan esittämästä ensimmäisestä vaihtoehdosta ei keskusteltaisi. Työnantajapuolelta oli myös todettu, että elleivät työntekijät suostu tähän, tulisi työnantaja toteuttamaan työajan lyhennykset siten, että työntekijät eivät siitä hyötyisi eli he eivät saisi työttömyyspäivärahaa. Työnantaja oli puhunut 15 prosentin työajan lyhentämisestä. Mainittu seikka oli todettu luottamusmiehelle useamman kerran.

Luottamusmiehen kanssa sovitusta huolimatta työntekijöille oli pidetty 17.12.1993 tiedotustilaisuus, jossa varatoimitusjohtaja oli esitellyt henkilökunnalle palkkojen alentamista ja lomarahoista luopumista koskevan ehdotuksensa. Varatoimitusjohtaja oli esittänyt asian siten, että työntekijöillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin lyhentää työaikaa ja luopua lomarahoista. Lisäksi varatoimitusjohtaja oli ilmoittanut, että työntekijöiltä tultaisiin pyytämään allekirjoituksia työnantajan esittämään työsopimuksen muutospaperiin seuraavasta maanantaista alkaen. Tässä tilaisuudessa varatoimitusjohtaja oli myös todennut luottamusmiehen jättäneen edustamansa jäsenet pulaan jäämällä vuosilomalle.

Kun luottamusmies oli 17.12.1993 saanut tiedon työnantajan mainittuna päivänä järjestämästä tiedotustilaisuudesta, hän oli ottanut välittömästi yhteyttä varatoimitusjohtajaan. Luottamusmiehen ja varatoimitusjohtajan välillä oli sovittu, että työntekijöiltä ei tultaisi pyytämään allekirjoituksia työnantajan esittämään työsopimuksen muutosta koskevaan paperiin.

Työnantajan edustajat olivat 27.12.1993 pyytäneet luottamusmiehen neuvottelutilaisuuteen. Työnantajan edustajat olivat tiedustelleet luottamusmiehen kantaa työnantajan aikaisemmin tekemään palkkojen alentamista ja lomarahoista luopumista koskevaan esitykseen. Luottamusmies oli tuolloin todennut, että uusi työehtosopimus oli solmittu ja että Terveydenhuoltoalan Neuvottelujärjestön jäsenet halusivat, että työehtosopimuksen määräyksiä noudatettaisiin. Tässä yhteydessä varatoimitusjohtaja oli ilmoittanut, että Mehiläinen-yhtymässä ei tarvittu luottamusmiestä. Varatoimitusjohtaja oli lisäksi tiedustellut luottamusmieheltä, koska tämän luottamusmieskausi päättyisi. Luottamusmies oli kokenut nämä työnantajan lausumat siten, että työnantajan tarkoituksena oli päättää hänen työsuhteensa luottamusmieskauden loputtua, ellei hän olisi työnantajan ehdottamien työsuhteen heikennysten takana ja ellei hän vaikuttaisi siihen, että hänen edustamansa jäsenet hyväksyisivät nämä työnantajan ehdotukset.

Mehiläinen-yhtymän luottamusmiehille 23.11.1994 pidetyn tiedotustilaisuuden jälkeen työnantaja oli järjestänyt myös Kielotien lääkäriasema Oy:n henkilökunnalle tiedotustilaisuuden, jossa oli esitelty työnantajan palkkojen alentamista ja lomarahoista luopumista koskevaa ehdotusta. Luottamusmies oli ollut tilaisuuden jälkeen yhteydessä Terveydenhuoltoalan Neuvottelujärjestöön ja saanut tietää työnantajan esityksen olevan työehtosopimuksen vastainen. Luottamusmies oli järjestänyt Terveydenhuoltoalan Neuvottelujärjestön jäsenille 25.11.1993 kokouksen, jossa kaikki olivat ilmaisseet kielteisen kantansa työnantajan esitykseen. Tämän työntekijöiden kielteisen kannan luottamusmies oli esittänyt työnantajan edustajalle 30.11.1993 pidetyssä yhteistoimintakokouksessa.

Kielotien lääkäriasemalla oli järjestetty 14.12.1993 henkilökunnalle tilaisuus, jossa työnantajan edustajat olivat ilmoittaneet, että säästöjä ei voitu saada aikaan muutoin kuin palkkoja alentamalla. Työnantajan edustajat olivat tämän jälkeen esittäneet palkkojen alentamista vähentämällä viikkotyöaikaa esimerkiksi 38 tunnista 15 minuutista 35 tuntiin sekä lomarahojen poistamista.

Edellä mainituissa Mehiläinen-yhtymään kuuluvissa yhtiöissä oli aloitettu yhteistoimintaneuvottelut työsuhteen ehtojen heikennyksistä sekä työntekijöiden irtisanomisista ja lomauttamisista sen jälkeen, kun LTK:n Erityisalojen Työnantajaliitto oli 26.8.1993 irtisanonut terveydenhuoltoalan työehtosopimuksen. Sen jälkeen kun neuvottelut uudesta työehtosopimuksesta olivat marraskuussa 1993 alkaneet, työnantaja oli ryhtynyt edellä mainituissa yhtiöissä painostamaan työntekijöitä allekirjoittamaan työsopimuksen muutokset, joilla olisi sovittu palkan ja palkanlisien alennuksista ja lomarahojen poistamisesta. Nämä työnantajan esitykset olivat olleet voimassa olleen työehtosopimuksen vastaisia.

Työnantaja oli painostustoimenpiteillään yhteistoimintakokouksissa, henkilökunnalle järjestetyissä tiedotustilaisuuksissa ja muutoinkin työaikana pyrkinyt painostamaan työntekijöitä hyväksymään työnantajan tekemät ehdotukset. Tällä työehtosopimusneuvottelujen aikaan ajoitetulla painostuksella yhtiöt olivat halunneet vaikuttaa myös alkaneisiin työehtosopimusneuvotteluihin, jotta työehtosopimukseen olisi saatu työnantajapuolen haluamat palkka- ja lomarahamääräykset. Työtaistelutoimenpiteet olivat siten kohdistuneet ainakin työehtosopimuksen palkkausta ja lomarahaa ja myös työaikaa koskeviin määräyksiin.

Edellä mainituissa yhtiöissä toteutettu painostus oli johtanut siihen, että sekä työpaikkojen luottamusmiehet että yksittäiset työntekijät olivat soittaneet Terveydenhuoltoalan Neuvottelujärjestön työehtosopimusneuvottelijoille ja ilmaisseet pelkonsa työpaikkojensa puolesta ja hämmennyksensä työnantajan yksipuolisten työsuhteen ehtojen huonontamista koskevan esityksen johdosta. Terveydenhuoltoalan Neuvottelujärjestö oli tämän johdosta lähettänyt lääkäriasemien palveluksessa oleville jäsenilleen 25.11.1993 jäsenkirjeen, jossa oli selkeästi ilmaistu, että järjestö piti työnantajan painostusta laittomana työtaistelutoimenpiteenä.

Terveydenhuoltoalan Neuvottelujärjestö oli lähettänyt LTK:n Erityisalojen Työnantajaliitolle ja Terveydenhuoltoalan Työnantajayhdistykselle 24.11.1993 kirjeen, jossa oli pyydetty työnantajajärjestöjä ryhtymään välittömästi toimenpiteisiin työehtosopimuksen määräysten noudattamiseksi Mehiläinen-yhtymään kuuluvissa yhtiöissä. Terveydenhuoltoalan Työnantajayhdistys oli 30.11.1993 päivätyllä kirjeellä vastannut edellä mainittuun kirjeeseen toteamalla, että Mehiläinen-yhtymän eri yhtiöissä työnantaja oli kerännyt vain työntekijöiden mielipiteitä eikä uusien työsopimusten tekemistä ollut vaadittu.

Terveydenhuoltoalan Neuvottelujärjestö oli 30.11.1993 lähettänyt LTK:n Erityisalojen Työnantajaliitolle ja Terveydenhuoltoalan Työnantajayhdistykselle uuden kirjeen, jossa oli todettu, että työntekijöitä oli nimenomaan vaadittu allekirjoittamaan uusi työsopimus ja että joidenkin työntekijöiden kohdalla tämä oli tapahtunut jopa uhkaamalla irtisanomisella. Kirjeessä Terveydenhuoltoalan Neuvottelujärjestö oli ilmoittanut pitävänsä työnantajapuolen toimenpiteitä laittomana työtaistelutoimenpiteenä.

Terveydenhuoltoalan Neuvottelujärjestön edustajat olivat 2.12.1993 työehtosopimusneuvottelujen yhteydessä vaatineet LTK:n Erityisalojen Työnantajaliittoa ja Terveydenhuoltoalan Työnantajayhdistystä huolehtimaan valvontavelvollisuudestaan, jotta työnantaja ei Sairaalaosakeyhtiö Mehiläisessä, Hakaniemen lääkäriasemalla ja Kielotien lääkäriasemalla painostaisi työntekijöitä palkkojen alentamista ja lomarahasta luopumista koskevilla työehtosopimuksen vastaisilla vaatimuksilla. Lisäksi Terveydenhuoltoalan Neuvottelujärjestön edustajat olivat korostaneet sitä, että lomautuksia ei saisi toteuttaa työnantajan esittämällä tavalla. Työnantajapuolen toimenpiteillä ei kuitenkaan ollut ollut mitään vaikutusta. Terveydenhuoltoalan Neuvottelujärjestön työehtosopimusneuvottelijoille oli jäänyt sellainen käsitys, että LTK:n Erityisalojen Työnantajaliiton ja Terveydenhuoltoalan Työnantajayhdistys eivät olleet halunneet puuttua ilmoitettuun painostukseen.

Sairaalaosakeyhtiö Mehiläinen, Hakaniemen lääkäriasema Oy ja Kielotien lääkäriasema Oy olivat edellä selostetuilla toimenpiteillään syyllistyneet työrauhavelvollisuuden rikkomiseen. Hakaniemen lääkäriaseman kohdalla hyvityssakkoa korottavana tekijänä tuli ottaa huomioon se, että työnantaja oli neuvottelujen yhteydessä ja muutoinkin luottamusmiessopimuksen määräysten vastaisesti painostanut luottamusmiestä.

LTK:n Erityisalojen Työnantajaliitto ja Terveydenhuoltoalan Työnantajayhdistys olivat syyllistyneet asiassa valvontavelvollisuuden laiminlyöntiin jättäessään puuttumatta työnantajapuolen menettelyyn kysymyksessä olevissa yhtiöissä.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Terveydenhuoltoalan Neuvottelujärjestö on vaatinut Sairaalaosakeyhtiö Mehiläisen, Hakaniemen lääkäriasema Oy:n ja Kielotien lääkäriasema Oy:n tuomitsemista työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla hyvityssakkoon työrauhavelvollisuuden rikkomisesta ja LTK:n Erityisalojen Työnantajaliiton sekä Terveydenhuoltoalan Työnantajayhdistyksen tuomitsemista samojen lainkohtien nojalla hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnin johdosta.

Vastauksen perustelut

LTK:n Erityisalojen Työnantajaliitto ja Terveydenhuoltoalan Työnantajayhdistys ovat lausuneet vastauksessaan, johon Sairaalaosakeyhtiö Mehiläinen, Hakaniemen lääkäriasema Oy ja Kielotien lääkäriasema Oy ovat osaltaan yhtyneet, että Mehiläinen-yhtymän yhtiöiden budjettikausi on kalenterivuosi. Jo kymmenen vuoden ajan talousarvio oli tehty noudattaen samaa aikataulua ja samoja periaatteita kuin vuonna 1993. Talousarvioiden teko alkoi joka vuosi syys-lokakuussa ja niiden tuli olla hallitusten käsittelyssä viimeistään joulukuussa.

Vaikean taloudellisen tilanteen johdosta vuodelle 1994 oli jouduttu budjetoimaan merkittäviä henkilöstökustannusten säästöjä. Kun työehtosopimuksen sisällöstä ei ollut ollut saatavissa varmoja tietoja, työnantaja oli joutunut ottamaan huomioon kaikki mahdolliset säästöt. Mehiläinen-yhtymän eri yhtiöissä toimenpiteitä ei ollut tarkoituksellisesti ajoitettu samaan aikaan kuin työehtosopimusneuvottelut, vaan neuvottelujen ajankohta oli johtunut talousarvion laatimiseen liittyneistä seikoista. Yhtymään kuuluvissa eri yhtiöissä oli sekä työnantaja- että työntekijäpuolen tiedossa ollut, että työehtosopimusneuvotteluissa oli esillä myös työehtosopimuksen määräysten muuttaminen siten, että lomarahasta ja palkoista voitaisiin sopia työehtosopimuksesta poikkeavasti.

Työnantajan eri yhtiöissä esittämät säästötoimenpiteet olivat koskeneet henkilökunnan ja toiminnan supistamista, palkkakustannusten alentamista ja mahdollista lomarahan poistoa ja viime vaiheessa myös lomautuksia. Työnantaja oli toteuttanut muitakin säästötoimenpiteitä, jotka eivät olleet vaikuttaneet henkilöstön asemaan. Työnantajapuolen tarkoituksena ei ollut ollut ryhtyä mihinkään voimassa olevan työehtosopimuksen kanssa ristiriidassa oleviin toimenpiteisiin. Tämä työntekijäpuolen oli täytynyt myös ymmärtää, koska asioita oli käsitelty varsin perusteellisesti yhteistoimintamenettelyssä. Muut henkilöstöryhmät, myös johtavassa asemassa olevat toimihenkilöt, olivat sopineet lomarahasta luopumisesta ja työajan lyhentämisestä.

Sairaalaosakeyhtiö Mehiläisessä 25.11.1993 pidetystä yhteistoimintakokouksesta laaditussa pöytäkirjassa oli todettu muun muassa, että kokous oli kutsuttu koolle yhtymän luottamusmiehille pidetyn kokouksen johdosta. Pöytäkirjan mukaan kokouksessa oli tehty ehdotus palkkojen alentamisesta sekä lomarahoista luopumisesta yhtymässä kunkin työntekijän työsopimuksen muutoksella seuraavan vuoden ajaksi. Tämä johtui pöytäkirjan mukaan voimakkaasti alenevasta toiminnan volyymista koko yhtymässä.

Sairaalaosakeyhtiö Mehiläisessä 2.12.1993 pidetystä yhteistoimintakokouksesta laaditun pöytäkirjan mukaan henkilökunnalle oli tehty kysely palkanalennusehdotuksesta ja osa henkilöstöstä oli allekirjoittanut kieltäytymisen. Yhteistoimintakokouksen pöytäkirjassa todettiin lisäksi, että koska oli ilmeistä, että tätä kautta ei päästy toivottuihin säästöihin, oli tehty jatkosuunnitelma henkilöstöjärjestelyiksi ja tätä koskeva esitys sekä ennakkoilmoitus lomautuksesta jaettiin osanottajille.

Samassa yhtiössä 9.12.1993 pidetystä yhteistoimintakokouksesta laaditun pöytäkirjan mukaan kokouksen aiheena oli ollut edellisessä kokouksessa ilmoitetun enintään 90 päivän lomautuksen toteuttaminen. Vaihtoehtoina oli esitetty työajan lyhentäminen, lomautus kokonaisina päivinä tai yhdenjaksoinen pitempi lomautus. Osastoja oli pyydetty laatimaan osastokohtainen suunnitelma lomautuksista. Joulukuun 14. päivänä 1993 pidetyn yhteistoimintakokouksen pöytäkirjassa todettiin selvästi, että lomarahaan palattaisiin myöhemmin vuodenvaihteen jälkeen, kun työehtosopimusneuvotteluista olisi tarkempaa tietoa.

Hakaniemen lääkäriasema Oy:ssä ja Kielotien lääkäriasema Oy:ssä oli käyty lisäksi erilliset yhteistoimintaneuvottelut. Vuoden 1993 tulos yhtiöissä oli tuolloin ollut jo hyvin selvillä. Voimakkaasti tappiollinen tulos oli merkinnyt konkreettista selvitystilan uhkaa omien pääomien huvetessa. Siihen mennessä toteutetut säästöt, jotka oli saatu aikaan henkilöstöä lomauttamalla ja irtisanomalla, eivät olleet riittäneet korjaamaan tilannetta. Yhteistoimintalaki edellytti, että neuvotteluissa käsiteltiin myös irtisanomisten ja lomautusten vaikutuksia ja vaihtoehtoja. Vuoden 1994 talousarvioita valmisteltaessa oli yhtymässä harkittu myös eräiden toimipaikkojen sulkemista, joten myös tämä seikka oli ollut esillä neuvotteluissa.

Pitkän neuvotteluprosessin yhteydessä oli esitetty paljon erilaisia asiakirjoja ja jopa sopimusluonnoksia. Sopimusesitykset olivat koskeneet vasta seuraavaa vuotta, mikä osoitti, että tarkoituksena ei ollut ollut missään vaiheessa tehdä tuolloin voimassa olleen työehtosopimuksen kanssa ristiriidassa olevia sopimuksia. Työnantajalla ei ollut ollut minkäänlaista painostustarkoitusta, vaan ainoa tarkoitus oli ollut turvata toiminnan jatkuminen vaikeassa taloudellisessa tilanteessa varsinkin, kun tiedossa ei tuossa vaiheessa vielä ollut ollut, tulisiko uuteen työehtosopimukseen mahdollisuus sopia toisin työehtosopimuksessa muutoin sovituista ehdoista.

Sairaalaosakeyhtiö Mehiläisessä 25.11.1993 pidetyssä yhteistoimintakokouksessa työnantaja oli todennut, että Terveydenhuoltoalan Neuvottelujärjestön käsitys painostustoimiin ryhtymisestä oli väärä. Edelleen oli todettu, että tarkoitus oli vedota henkilökuntaa tulemaan yhteisiin talkoisiin, jotta selvitään vaikean ajan yli ja säilytetään työpaikat. Myös Terveydenhuoltoalan Neuvottelujärjestöön kuuluvia työntekijöitä edustava luottamusmies oli allekirjoittanut pöytäkirjan, johon mainittu toteamus sisältyi.

Mehiläinen-yhtymän tulos vuodelta 1993 oli ollut noin 13 miljoonaa markkaa tappiollinen. Myös vuoden 1994 tulos tulisi ilmeisesti toteutettujen saneerausten jälkeenkin olemaan tappiollinen. Hakaniemen lääkäriasema Oy:n ja Kielotien lääkäriasema Oy:n toiminta oli myös ollut voimakkaasti tappiollista. Taloudelliselta kannalta toteutetut irtisanomiset olivat olleet välttämättömiä. Yhtymän tilinpäätöstiedot olivat olleet Terveydenhuoltoalan Neuvottelujärjestön edustajien käytössä, joten työnantajapuolen ei voitu katsoa aiheettomasti pelotelleen työntekijäpuolta. Jo 20.9.1993 pidetyssä yhteistoimintaneuvottelussa yhtymän taloudellista tilannetta oli käsitelty yksityiskohtaisesti. Yhtymän edustaja oli esitellyt vuoden tulosta seitsemän ensimmäisen kuukauden perusteella. Selvitys oli osoittanut liikevaihdon alentuneen 11,3 miljoonaa markkaa edelliseen vuoteen verrattuna. Tappiota oli tuohon mennessä kertynyt noin 7,2 miljoonaa markkaa. Potilaiden määrä oli kahden viime vuoden aikana vähentynyt keskimäärin 30 prosenttia. Myös hoitopäivien määrä oli vähentynyt ja säästötoimenpiteiden tarve oli johtunut juuri tästä sekä siihen liittyvästä heikkenevästä kannattavuudesta.

Säästövaihtoehtojen esittämistä seuraavalle sopimuskaudelle tai sopimuksettomalle kaudelle ei voitu pitää työehtosopimuslain tarkoittamana työtaistelutoimenpiteenä. Yhteistoimintalain mukaista neuvottelumenettelyä ei voitu katsoa työtaistelutoimenpiteeksi. Luottamusmiehiä ja työntekijöitä ei ollut painostettu irtisanomisilla ja toimintojen supistuksilla tarkoituksena aiheuttaa hämmennystä työntekijäpuolella. Vallinneessa taloudellisessa tilanteessa työnantajapuolella oli ollut todelliset perusteet esittämilleen toimenpiteille. Työnantaja oli joutunut toteuttamaan taloudellisilla perusteilla irtisanomisia ja lomautuksia, joten kysymys ei voinut olla painostuksesta.

Missään kysymyksessä olevista kolmesta yhtiöstä työnantaja ei ollut painostanut luottamusmiehiä, sillä luonnollista ja yhteistoimintalain mukaista oli, että koko henkilökuntaa koskevat neuvottelut käytiin luottamusmiesten välityksellä. Hakaniemen lääkäriasema Oy:ssä työnantaja ei ollut 27.12.1993 esittänyt minkäänlaista uhkausta, joka olisi tarkoittanut luottamusmiehen työsuhteen päättämistä.

Työnantaja oli muun muassa Sairaalaosakeyhtiö Mehiläisessä 14.12.1993 pidetyssä yhteistoimintakokouksessa esittänyt yhtenä vaihtoehtona päivittäisen työajan lyhentämistä 17 prosentilla ja vastaavaa palkan alentamista maaliskuun alusta 1994 lähtien. Tätä suurempaan lomautukseen ei työnantajalla ollut ollut työsopimuslain mukaista perustetta. Toiminnan kannalta suurempi lomautus olisi saattanut johtaa merkittäviin toiminnallisiin häiriöihin. Terveydenhuoltoalan Neuvottelujärjestö ei ollut missään vaiheessa kiistänyt lomautusperusteen oikeellisuutta. Työnantaja ei myöskään voinut käyttää lomautusta laajemmin, kuin tarve edellytti. Tästä huolimatta Terveydenhuoltoalan Neuvottelujärjestö oli vaatinut lomautusten toteuttamista siten, että työaika lyhenisi vähintään 20 prosenttia. Vaatimuksen tarkoituksena oli ollut turvata se, että työntekijät saisivat työttömyysturvalain mukaiset etuudet.

Terveydenhuoltoalan Neuvottelujärjestö oli vastoin 1.12.1993 voimaan tulleen työehtosopimuksen määräyksiä pyrkinyt estämään paikallisten sopimusten solmimista. Järjestö oli siten toiminut työehtosopimuksen vastaisesti. Järjestö oli myös vähätellyt niitä toimenpiteitä, joita työpaikalla oli suunniteltu. Terveydenhuoltoalan Neuvottelujärjestö oli myös ilmoittanut luottamusmiehilleen, että paikallisiin sopimuksiin ei ollut syytä suostua, koska yhtiöt joka tapauksessa olivat joutumassa konkurssiin.

Terveydenhuoltoalan Työnantajayhdistys oli Terveydenhuoltoalan Neuvottelujärjestön kirjeen johdosta lähettänyt sille 30.11.1993 kirjeen, jossa oli todettu muun muassa, että saadun selvityksen mukaan taloudellisessa kartoituksessa oli ollut esillä muiden kustannussäästöjen ohella mahdollisuudet palkkakustannusten säästöihin muullakin tavalla kuin henkilöstöä vähentämällä. Tästä kirjeestä oli käynyt selvästi ilmi, että työnantajan edustaja oli ilmoittanut työnantajan noudattavan tulevaisuudessakin tehtävää työehtosopimusta ja järjestöjen muita ratkaisuja. Työehtosopimusneuvottelujen aikana työnantajayhdistys oli lähettänyt Terveydenhuoltoalan Neuvottelujärjestölle vielä kirjeen, jossa oli korostettu lainsäädännön ja työsopimuksen noudattamista. Työnantajayhdistys oli ilmoittanut myös myötävaikuttavansa siihen, että lomautusten toteuttamisessa otettaisiin huomioon yleiset työttömyysturvavaikutukset. Tämän lisäksi työnantajayhdistyksen asiamiehet olivat useita kertoja olleet puhelimitse yhteydessä Sairaalaosakeyhtiö Mehiläisen hallintojohtajaan ja varmistaneet lakien ja työehtosopimuksen noudattamisen yhtymässä. LTK:n Erityisalojen Työnantajaliitto ja Terveydenhuoltoalan Työnantajayhdistys eivät olleet missään vaiheessa syyllistyneet valvontavelvollisuuden laiminlyöntiin.

Vastauksessa esitetyt vaatimukset

LTK:n Erityisalojen Työnantajaliitto ja Terveydenhuoltoalan Työnantajayhdistys ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ja kuultavat ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista korkoineen.

Perustelut

Mehiläinen-yhtymän toiminnan tulos on vuoden 1993 seitsemän ensimmäisen kuukauden ajalta ollut tappiollinen. Sen vuoksi yhtymään kuuluvien Sairaalaosakeyhtiö Mehiläisen, Hakaniemen lääkäriasema Oy:n ja Kielotien lääkäriasema Oy:n heikentynyttä taloudellista tilannetta ja niiden toiminnan jatkumisen turvaamista on ryhdytty käsittelemään yhteistoimintakokouksissa. Sairaalaosakeyhtiö Mehiläisessä syys- ja marraskuun 1993 aikana pidetyissä yhteistoimintakokouksissa on käsitelty muun muassa henkilökunnan vähentämistä, aukioloaikojen supistamista ja toimenpidesalien vähentämistä koskevia työnantajan esityksiä. Marraskuun alkupuolella pidetyssä yhteistoimintakokouksessa on todettu, että tilanne yhtymän kaikissa yhtiöissä on entisestään huonontunut.

Mehiläinen-yhtymän johto on 23.11.1993 järjestänyt yhtiöiden luottamusmiehille kokouksen, jossa on selvitetty taloudellista tilannetta ja seuraavan vuoden budjettisuunnitelmia. Budjettisuunnitelmat ovat sisältäneet henkilöstömenojen pienentämisen 15 prosentilla. Se on ehdotettu toteutettavaksi siten, että työntekijöiden palkkaa alennetaan 10 prosentilla ja lomarahoista luovutaan. Palkkojen alentamisen voimassaoloajaksi on esitetty vuotta 1994.

Sairaalaosakeyhtiö Mehiläinen on 24.11.1993 järjestänyt osastonhoitajille kokouksen. Siellä työnantajan edustaja on esitellyt vuodelle 1994 laadittavaa budjettia ja luonnoksen henkilökunnan kanssa tehtäväksi suunnitellusta sopimuksesta. Sopimusluonnos on sisältänyt edellä mainitun 10 prosentin suuruisen palkkojen alentamisen ja lomarahoista luopumisen. Sopimukset on ollut tarkoitus allekirjoittaa 7.12.1993 mennessä.

Työtuomioistuimessa on kuultu todistajana edellä mainittuun kokoukseen osallistunutta osastonhoitajaa. Hänen kertomansa mukaan kokoukseen osallistuneita osastonhoitajia on kehotettu esittämään asia osastojen henkilökunnalle. Työnantajan edustaja on kokouksessa käydyssä keskustelussa todennut, että työnantaja ei voi painostaa ketään allekirjoittamaan sopimusta, mutta työtoverit voivat painostaa toisiaan allekirjoittamaan sen. Osastonhoitajia on kehotettu esittämään työnantajan suunnittelema toimenpide myönteisenä asiana henkilökunnalle.

Sairaalaosakeyhtiö Mehiläisessä on 25.11.1993 pidetty yhteistoimintakokous, jossa on käsitelty toiminnan supistumista ja tarvetta kustannussäästöjen aikaan saamiseen. Samalla on esitetty ehdotus palkkojen alentamisesta ja lomarahojen poistamisesta kunkin työntekijän kanssa vuodeksi 1994 tehtävällä työsopimuksen muutoksella. Työntekijöiden edustajat ovat esittäneet henkilökunnan kielteisen kannan työsopimusten muutosesitykseen. Kokouksessa on tullut esille myös se Terveydenhuoltoalan Neuvottelujärjestön kanta, että työnantaja on esitetyillä toimenpiteillään ryhtynyt painostustoimiin. Tämän johdosta työnantaja on ilmoittanut kokouksessa, että käsitys painostustoimiin ryhtymisestä on väärä. Työnantajan tarkoituksena on ollut vain vedota henkilökuntaan, jotta se tulisi yhteisiin talkoisiin vaikean ajan yli selviämiseksi ja työpaikkojen säilyttämiseksi.

Sairaalaosakeyhtiö Mehiläisessä 2.12.1993 pidetyssä yhteistoimintakokouksessa on esitetty henkilökunnan kielteinen kanta työnantajan palkkojen alentamista koskevaan säästöehdotukseen. Tämän vuoksi työnantaja on esittänyt jatkosuunnitelman henkilöstöjärjestelyiksi ja antanut lomautuksen ennakkoilmoituksen. Joulukuun 9. päivänä 1993 pidetyssä yhteistoimintakokouksessa on käsitelty ennakkoilmoituksessa tarkoitetun enintään 90 päivän lomauttamisten toteuttamista. Lomauttamisen vaihtoehdoiksi on esitetty työajan lyhentämistä, lomautusta kokonaisina päivinä tai yhdenjaksoista pidempää lomautusta. Seuraavaa kokousta varten osastoja on pyydetty laatimaan osastokohtainen suunnitelma lomautuksista.

Lomauttamisten toteuttamista Sairaalaosakeyhtiö Mehiläisessä on seuraavan kerran käsitelty 14.12.1993 pidetyssä yhteistoimintakokouksessa. Työnantaja on esittänyt päivittäisen työajan lyhentämistä 17 prosentilla ja palkkojen alentamista samalla prosentilla maaliskuun 1994 alusta lukien. Toisena vaihtoehtona on esitetty vapaaehtoiseen sopimukseen perustuvaa päivittäisen työajan lyhentämistä 10 prosentilla ja vastaavan suuruista palkkojen alentamista vuoden alusta lähtien. Jälkimmäisen vaihtoehdon kohdalla on todettu, että lomaraha-asiaan palataan vuodenvaihteen jälkeen, kun työehtosopimusneuvotteluista on tarkempaa tietoa. Esitetyn selvityksen mukaan kokouksessa ei ole tarkemmin keskusteltu vaihtoehdosta, jonka mukaan työaikaa lyhennettäisiin 17 prosentilla.

Sairaalaosakeyhtiö Mehiläisen varaluottamusmies on todistajana työtuomioistuimessa kertonut kuulleensa osastonsa hoitajalta, että työnantaja oli laatinut 14.12.1993 tehdyn työajan lyhentämistä koskevan esityksen sellaiseksi, etteivät työntekijät tule saamaan työttömyyskorvauksia. Tämän osastonhoitaja on selittänyt johtuneen siitä, etteivät työntekijät olleet hyväksyneet työnantajan alkuperäistä esitystä.

Hakaniemen lääkäriasema Oy on järjestänyt henkilökunnalleen tiedotustilaisuuden 23.11.1993 luottamusmiehille pidetyn edellä selostetun kokouksen jälkeen. Tiedotustilaisuudessa yhtiön varatoimitusjohtaja on selvittänyt yhtiön huonoa taloudellista tilannetta. Tilanteen parantamiseksi hän on esittänyt saman palkkojen alentamista ja lomarahoista luopumista koskevan ehdotuksen, joka on ollut esillä luottamusmiehille järjestetyssä kokouksessa.

Työtuomioistuimessa kuultu Hakaniemen lääkäriaseman luottamusmies on kertonut pyytäneensä varatoimitusjohtajan ja ylihoitajan neuvotteluun työnantajan esityksen johdosta. Luottamusmies on 25.11.1993 pidetyssä neuvottelutilaisuudessa ilmoittanut henkilökunnan kielteisen kannan palkkojen alentamiseen ja lomarahoista luopumiseen. Samalla hän on ilmoittanut henkilökunnan haluavan, että työehtosopimuksella sovittuja ehtoja noudatetaan. Varatoimitusjohtaja on tuolloin todennut, että luottamusmiehellä ei ole oikeutta puhua kaikkien työntekijöiden puolesta. Neuvottelutilaisuudessa onkin sovittu, että luottamusmies selvittää tilannetta henkilökunnan kanssa ja ilmoittaa asiasta työnantajan edustajille 2.12.1993 pidettävässä yhteistoimintaneuvottelukunnan kokouksessa. Tässä kokouksessa luottamusmies on ilmoittanut henkilökunnan kielteisen kannan palkkojen alentamiseen ja lomarahoista luopumiseen. Työnantajan edustajat ovat puolestaan ilmoittaneet, että palkkakustannuksissa on saatava aikaan 15 prosentin suuruinen säästö. Henkilökunnan edustajat ovat tällöin esittäneet henkilökunnan lomauttamista lain mukaan, jos taloudellinen tilanne sitä vaatii. Työnantajan edustajat ovat puolestaan ilmoittaneet, että jos lomautuksiin joudutaan menemään, ne tullaan toteuttamaan siten, että työntekijät eivät saa korvauksia.

Hakaniemen lääkäriasemalla on 16.12.1993 pidetty yhteistoimintaneuvottelukunnan kokous. Siellä työnantajan edustaja on esittänyt sopimusluonnoksen työsopimuksen muuttamisesta. Sopimusluonnos on sisältänyt kohdat, jotka ovat koskeneet työajan lyhentämistä ja palkkojen alentamista tietyllä prosentilla, jonka suuruudeksi työnantajan edustaja on ilmoittanut 15 prosenttia. Sopimusluonnos on sisältänyt myös lomarahoista luopumista koskevan kohdan. Sopimuksen muutoksen voimassaoloajaksi on sopimuksessa todettu vuosi 1994.

Luottamusmiehen mukaan työnantajan edustaja on viimeksi mainitussa kokouksessa ilmoittanut, että neuvottelut käydään kunkin työntekijän kanssa henkilökohtaisesti ja että hän pyytää työntekijöiltä allekirjoituksia sopimuksiin. Luottamusmies on tuolloin ilmoittanut, että hän on saanut valtuudet edustaa työntekijöitä asiassa. Luottamusmies ja varatoimitusjohtaja ovat sopineet, ettei sopimuksen tekemistä esitetä henkilökunnalle ennen kuin luottamusmies on palannut seuraavana päivänä alkavalta viikon pituiselta lomaltaan. Tästä huolimatta työnantaja on seuraavana päivänä järjestänyt henkilökunnalle asiasta tiedotustilaisuuden. Tilaisuudessa on ilmoitettu, että työsopimusten muutoksiin ryhdytään keräämään nimiä seuraavana maanantaina. Luottamusmies on asiasta tiedon saatuaan ottanut yhteyden varatoimitusjohtajaan. Tällöin he ovat uudelleen sopineet, että nimiä työsopimuksen muutoksiin ei ryhdytä hankkimaan luottamusmiehen loman aikana.

Todistajana kuullun varaluottamusmiehen kertoman mukaan työntekijöiden puolelta on edellä mainitussa tiedotustilaisuudessa esitetty asian käsittelyn siirtämistä siihen asti kunnes luottamusmies palaa lomalta. Tähän varatoimitusjohtaja on todennut luottamusmiehen hylänneen työntekijät. Hän on myös todennut varaluottamusmiehen olevan paikalla ja asian olevan sellainen, että se on jokaisen henkilökohtaisesti ratkaistavissa.

Hakaniemen lääkäriaseman luottamusmies on edelleen kertonut, että 16.12.1993 pidetyssä kokouksessa työnantajan edustajana läsnä ollut toimistopäällikkö on ilmoittanut, että irtisanomisia toteutettaessa irtisanomisjärjestyksessä otetaan huomioon se, ketkä eivät ole suostuneet työnantajan esittämään säästövaihtoehtoon. Tämä on työntekijöiden keskuudessa ymmärretty siten, että ne, jotka eivät hyväksy työnantajan tekemää vapaaehtoista säästövaihtoehtoa, tullaan irtisanomaan helpommin kuin muut. Kokouksessa on ollut esillä eri vaihtoehtoja siitä, minkä suuruisella prosentilla päivittäistä työaikaa työnantajan tekemän uuden esityksen mukaan lyhennettäisiin. Prosenttimäärät ovat olleet luottamusmiehen mukaan niin pienet, että sen suuruiset työajan lyhennykset eivät olisi oikeuttaneet työntekijöitä työttömyysturvalain mukaisiin etuuksiin.

Hakaniemen lääkäriasemalla 27.12.1993 käydyssä neuvottelussa varatoimitusjohtaja on uudelleen esittänyt luottamusmiehelle, että työntekijät hyväksyisivät työnantajan viimeksi esittämän vapaaehtoisen palkkojen alentamista ja lomarahoista luopumista koskevan sopimusesityksen. Luottamusmies on kertonut tämän johdosta ilmoittaneensa, että henkilökunta haluaa noudattaa työehtosopimusta. Samalla hän on ilmoittanut, että uusi työehtosopimus on valmistumassa. Hän on pyytänyt, että työehtosopimuksen solmimista odotetaan.

Luottamusmies on kertonut selvittäneensä 27.12.1993 pidetyssä tilaisuudessa työnantajan edustajille, miten henkilökunta on kokenut työnantajan palkkojen alentamiseen tähtäävän menettelyn kuluneen syksyn aikana. Varatoimitusjohtaja on tämän johdosta ilmoittanut yhtymän johdon pohtineen, tarvitaanko luottamusmiestä tulevaisuudessa lainkaan. Samassa yhteydessä varatoimitusjohtaja on tiedustellut, milloin luottamusmiehen kausi päättyy ja viitannut keskusteluissa myös työpaikkojen pysyvyyteen. Luottamusmies on kertonut ymmärtäneensä mainitut lausumat siten, että hänen luottamusmieskautensa päätyttyä hänen työsuhteensa ei ehkä enää jatkuisi.

Hakaniemen lääkäriasema Oy:n varatoimitusjohtaja on työtuomioistuimessa henkilökohtaisesti kuultuna kertonut, että hänen kysymyksensä luottamusmiehen toimikauden päättymisestä on johtunut siitä, että hänelle on ollut epäselvää luottamusmiehen kuuluminen asemansa perusteella yhteistoimintaneuvottelukuntaan, jonka toimikausi on ollut päättymässä vuodenvaihteessa. Todistajana kuultu tilaisuudessa läsnä ollut ylihoitaja on kertonut ymmärtäneensä varatoimitusjohtajan kysymyksen liittyneen yhteistoimintaneuvottelukunnan kokoonpanoon. Luottamusmiehen asemaan liittyvällä lausumalla varatoimitusjohtaja on kertonut halunneensa todeta sen, että kysymyksessä olevan kaltaisessa vaikeassa taloudellisessa tilanteessa luottamusmies ei voinut asettua esteeksi sille, että työnantaja saattaa henkilöstön tietoon säästöihin tähtäävät esitykset.

Kielotien lääkäriasema Oy:n henkilökunnalle työnantaja on pitänyt tiedotustilaisuuden 24.11.1993. Tilaisuudessa on esitelty luottamusmiehille järjestetyssä kokouksessa 23.11.1993 esillä ollut työnantajan ehdotus. Seuraavana päivänä luottamusmies on ilmoittanut henkilökunnalle kantanaan, että työnantajan sopimukseen ei tule suostua, koska työehtosopimus on voimassa. Luottamusmies on ilmoittanut työnantajalle henkilökunnan kielteisen kannan asiaan. Työnantajan edustajat ovat 14.12.1993 pidetyssä tilaisuudessa ilmoittaneet henkilökunnalle, että vuodelle 1994 tarvittavien säästöjen aikaansaamiseksi työaikaa tulee lyhentää 38,15 tunnista 35 tuntiin ja palkkoja vastaavasti alentaa. Kantajan ilmoituksen mukaan tilaisuudessa on myös esitetty lomarahoista luopumista.

Mehiläinen-yhtymän ja sen eri yhtiöiden vuoden 1994 budjetin laatimisen yhteydessä syksyllä 1993 on yhtymän taloudellisen tilanteen heikentymisen johdosta jouduttu miettimään keinoja palkkakustannusten pienentämiseksi. Palkkakustannusten säästämistä koskeneiden neuvottelujen aikana esillä ollut päivämäärä 7.12.1993, johon mennessä työntekijöille tehdyn ilmoituksen mukaan sopimukset palkkojen alentamisesta tulisi tehdä, on johtunut siitä, että tuolloin hallituksen on ollut määrä vahvistaa budjetit vuodelle 1994. Hakaniemen lääkäriasema Oy:n varatoimitusjohtaja on työtuomioistuimessa kertonut, että työnantajan esittämä 15 prosentin suuruinen palkkakustannusten säästötarve on johtunut budjetin laatimisen yhteydessä ilmenneestä alijäämästä. Tämän vuoksi eri yhtiöiden henkilökunnalle on esitetty sitä, että he suostuisivat vapaaehtoisesti 10 prosentin palkkojen alentamiseen ja luopuisivat lomarahasta. Kun tämä esitys ei ole johtanut tulokseen, yhtymässä on jouduttu pohtimaan vaihtoehtoja, joiden mukaan työaikaa lyhennetään ja palkkoja vastaavasti alennetaan.

Hakaniemen lääkäriasemalla tehty esitys työajan lyhentämisestä 15 prosentilla on varatoimitusjohtajan mukaan perustunut juuri tarpeeseen saada palkkausmenoissa aikaan sen suuruinen säästö. Työtuomioistuimessa todistajana kuullun Sairaalaosakeyhtiö Mehiläisen ja koko yhtymän hallintojohtajan kertoman mukaan työnantajapuolelta neuvotteluissa esitetty työajan lyhentäminen 17 prosentilla on johtunut siitä, että kun vapaaehtoista 15 prosentin suuruiseen säästöön tähtäävää esitystä ei henkilökunnan vastustuksen vuoksi ole voitu toteuttaa vuoden 1994 alusta, on samansuuruisen säästön aikaansaamiseksi työajan lyhentämistarpeen suuruudeksi laskettu 17 prosenttia, koska työajan lyhennyksiin henkilökunnan kielteisen asenteen johdosta olisi voitu ryhtyä vasta 1.3.1994 lukien. Työnantajapuolen todistajien mukaan työajan lyhentäminen ei käytännössä toiminnan turvaamisen kannalta ole ollut mahdollista muulla tavoin kuin toteuttamalla työajan lyhennykset vähentämällä päivittäistä työaikaa edellä mainittujen prosenttimäärien mukaisesti.

Kysymyksessä olevissa yhtiöissä käydyissä neuvotteluissa henkilökunnalle on selvitetty koko yhtymän ja sen eri yhtiöiden heikentynyttä taloudellista tilannetta. Henkilökunnan tiedossa on siten ollut työnantajan perusteltu tarve saada aikaan säästöjä palkkausmenoissa vuoden 1994 aikana. Kun yhtiöiden henkilökunta on kieltäytynyt hyväksymästä työnantajan ensin esittämää vapaaehtoista palkkojen alentamista ja lomarahoista luopumista koskevaa sopimusta, on työnantajan taholta tarvittavien säästöjen aikaansaamiseksi esitetty edellä mainittuja muita vaihtoehtoja, joista henkilökunnan kanssa on neuvoteltu.

Työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että Sairaalaosakeyhtiö Mehiläinen olisi 14.12.1993 painostaakseen työntekijöitä hyväksymään ensiksi esittämänsä säästövaihtoehdon laatinut työajan lyhentämistä koskevat säästövaihtoehdot sellaisiksi, että työntekijöiden oikeus työttömyysturvalain mukaisiin etuuksiin estyisi. Työtuomioistuimen mielestä työnantaja ei myöskään ole esitellyt vaihtoehtoja siten, että työntekijät olisivat perustellusti voineet käsittää vaihtoehtoiset ehdotukset painostustoimenpiteeksi. Samoin on näyttämättä jäänyt, että mainitussa yhtiössä ja Kielotien lääkäriasemalla työnantaja olisi käytyjen neuvottelujen yhteydessä muutoinkaan työehtosopimuslaissa tarkoitetulla kielletyllä tavalla painostanut henkilökuntaa palkkojen alentamista ja lomarahoista luopumista koskevien sopimusten solmimiseksi.

Hakaniemen lääkäriasemalla 2.12.1993 pidetyssä yhteistoimintaneuvottelukunnan kokouksessa on luottamusmiehen kertoman mukaan työnantajan taholta nimenomaisesti todettu, että jos työntekijät eivät suostu työnantajan esittämän sopimuksen tekemiseen, tullaan mahdolliset lomautukset toteuttamaan siten, ettei työntekijöillä ole oikeutta työttömyysturvalain mukaisiin etuihin. Työnantajan edustaja on luottamusmiehen kertoman mukaan 16.12.1993 pidetyssä yhteistoimintaneuvottelukunnan kokouksessa myös todennut, että irtisanomisjärjestystä ratkaistaessa otetaan huomioon se, ketkä ovat vapaaehtoisesti suostuneet työnantajan tekemään palkkausmenojen säästämistä koskevaan sopimukseen. Mainitut lausumat on työtuomioistuimen mielestä voitu työntekijäpuolella perustellusti ymmärtää työnantajan painostustoimenpiteeksi työntekijöiden saamiseksi hyväksymään työnantajan esittämä palkkauksen alentamista ja lomarahoista luopumista koskeva sopimus. Menettely on siten kohdistunut työtaistelutoimenpiteenä työehtosopimuksen palkkausta ja lomarahaa koskeviin määräyksiin. Näyttämättä sen sijaan on jäänyt, että työnantajan edustajan 17.12.1993 pidetyssä tiedotustilaisuudessa esittämät lausumat olisivat sisältäneet työntekijöihin kohdistunutta painostusta ja että työnantaja siten olisi tällöin syyllistynyt työehtosopimukseen kohdistuneeseen työtaistelutoimenpiteeseen.

Näyttämättä työtuomioistuimen mielestä on jäänyt, että työnantajan edustaja olisi 27.12.1993 Hakaniemen lääkäriasemalla pidetyssä neuvottelutilaisuudessa painostanut luottamusmiestä työsuhteen päättämisen uhalla hyväksymään työnantajan tekemän palkkausmenojen säästämistä koskevan sopimusesityksen tai että luottamusmies olisi perustellusti voinut mieltää työnantajan edustajan lausumat uhkaukseksi työsuhteen päättämisestä luottamusmieskauden jälkeen. Näyttämättä on myös jäänyt, että työnantaja olisi muutoinkaan työehtosopimuslaissa tarkoitetulla kielletyllä tavalla painostanut luottamusmiestä myötävaikuttamaan palkkojen alentamista ja lomarahoista luopumista koskevien sopimusten tekemiseen.

Marras-joulukuussa 1993 käydyissä yksityistä terveydenhuoltoalaa koskevissa työehtosopimusneuvotteluissa työnantajapuolen tavoitteena on ollut saada työehtosopimukseen määräykset, joiden mukaan lomarahan maksamisesta ja palkkauksesta voitaisiin paikallisesti sopia työehtosopimuksen määräyksistä poikkeavasti. Nämä tavoitteet ovat olleet myös Mehiläinen-yhtymän edustajien tiedossa. Mehiläinen-yhtymään kuuluvissa edellä tarkoitetuissa yhtiöissä työnantajan taholta esitetyt palkkauksen alentamista ja lomarahoista luopumista koskevat esitykset ovat johtuneet yhtiöiden taloudellisesta tilanteesta, joiden johdosta yhtiöillä on ollut perustellut syyt säästöjen aikaansaamiseen myös palkkausmenoissa. Näyttämättä onkin työtuomioistuimen mielestä jäänyt, että yhtiöt näillä taloudellisen tilanteen vaatimilla toimenpiteillään olisivat pyrkineet painostamaan Terveydenhuoltoalan Neuvottelujärjestöä hyväksymään työehtosopimusneuvotteluissa työnantajapuolen esittämät edellä mainitut tavoitteet.

Terveydenhuoltoalan Neuvottelujärjestö on LTK:n Erityisalojen Työnantajaliitolle ja Terveydenhuoltoalan Työnantajayhdistykselle lähettämällään 24.11.1993 päivätyllä kirjeellä ilmoittanut, että Mehiläinen-yhtymään kuuluvissa yrityksissä työnantajat ovat vaatineet työntekijöitä solmimaan uusia työsopimuksia, joissa tulisi sopia työehtosopimuksen alittavista palkoista, työaikalisistä ja lomarahasta. Kirjeessä on pyydetty työnantajayhdistyksiä välittömästi ryhtymään toimenpiteisiin sen turvaamiseksi, että työehtosopimuksen määräystä noudatettaisiin kysymyksessä olevissa yrityksissä. Terveydenhuoltoalan Neuvottelujärjestö on 30.11.1990 päivätyllä työnantajajärjestöille lähettämällään kirjeellään uudelleen ilmoittanut, että Mehiläinen-yhtymään kuuluvissa yhtiöissä työntekijöitä on nimenomaisesti vaadittu allekirjoittamaan uusia työsopimuksia ja todettu, että joissakin tapauksissa allekirjoituksia on vaadittu painostamalla ja uhkaamalla muun muassa irtisanomisilla. Todistajana kuullun Terveydenhuoltoalan Neuvottelujärjestöä työehtosopimusneuvotteluissa edustaneen asiamiehen kertoman mukaan Mehiläinen-yhtymän tapahtumat on otettu työnantajajärjestön edustajien kanssa esille myös työehtosopimusneuvottelujen yhteydessä 2.12., 17.12. ja 20.12. ja pyydetty työnantajayhdistyksiä ryhtymään toimenpiteisiin painostustoimenpiteiden ja työehtosopimuksen rikkomisen lopettamiseksi.

Kirjeiden johdosta työnantajayhdistysten edustaja on ollut yhteydessä Mehiläinen-yhtymän hallintojohtajaan. Näissä yhteyksissä on selvitelty työnantajan toimenpiteitä ja niiden suhdetta voimassa olevaan ja mahdollisesti solmittavaan työehtosopimukseen ja käsitelty muun muassa lomautusten toteuttamistapoja. Työnantajayhdistysten edustaja on kehottanut työnantajia toteuttamaan lomautukset mahdollisuuksien mukaan siten, että myös työttömyysturvavaikutukset tulevat huomioon otetuiksi. Terveydenhuoltoalan Työnantajayhdistys on 30.11. ja 20.12.1993. Terveydenhuoltoalan Neuvottelujärjestölle lähettämissään kirjeissä selvittänyt tilannetta yhtymässä ja toimenpiteitään asiassa. Terveydenhuoltoalan Neuvottelujärjestön taholta ei ole tarkemmin tuotu esille mahdollisia painostustoimenpiteitä eri yhtiöissä. Näyttämättä on työtuomioistuimen mielestä jäänyt, että LTK:n Erityisalojen Työnantajaliitto ja Terveydenhuoltoalan Työnantajayhdistys olisivat asiassa laiminlyöneet valvontavelvollisuutensa.

Tuomiolauselma

Hakaniemen lääkäriasema Oy tuomitaan työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla, huomioon ottaen keskusjärjestöjen välisen hyvityssakkojen enimmäismääriä koskevan pöytäkirjan määräykset, maksamaan Terveydenhuoltoalan Neuvottelujärjestölle hyvityssakkoa työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 6 000 markkaa.

Muilta osin kanne hylätään.

Hakaniemen lääkäriasema Oy velvoitetaan korvaamaan Terveydenhuoltoalan Neuvottelujärjestön oikeudenkäyntikuluista 3 000 markkaa 16 prosentin korkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut tuomion antopäivästä.

Jutun näin päättyessä ja sen laatuun katsoen saavat LTK:n Erityisalojen Työnantajaliitto, Terveydenhuoltoalan Työnantajayhdistys, Sairaalaosakeyhtiö Mehiläinen ja Kielotien lääkäriasema Oy pitää oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.