28.9.1995

Työnimikkeet

Perustaso 1

- aukilyöjä - siivooja - viikkaaja

Perustaso 2

- suoran tavaran viikkaaja - siivooja - mankeloija - korjausompelija - kuivattaja

Perustaso 3

- siivooja - pakkaaja - korjausompelija - viikkaaja (kokoaja, keräilijä) - prässääjä - mankeloija (vastaava) - likapyykin lajittelija, tullaaja, merkkaaja - maton korjaaja - kuivattaja - varastotyöntekijä - pesumyymäläapulainen

Perustaso 4

- yksikkökonepesijä - kemiallinen pesijä - värjääjä - maton pesijä - silittäjä - monitaitotyöntekijä - pakettiautonkuljettaja - varastonhoitaja - tahranpoistaja

Perustaso 5

- tahranpoistaja - kemiallinen pesijä - konelinjapesijä - värjääjä - kuorma-autonkuljettaja - pesumyymälänhoitaja - monitaitotyöntekijä

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Asianosaisliittojen välillä on 4.11.1994 allekirjoitettu seuraava sovellutusohje työehtosopimuksen monitaitonimikkeestä pesuteollisuudessa:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työehtosopimuksen ohjeellisessa työnimikkeistössä on neljännessä (4) ja viidennessä (5) työnvaativuusluokassa monitaitotyöntekijän nimike.

Liittojen välillä on sovittu seuraavasti

Monitaitoinen on henkilö, joka saavuttamansa ammattitaidon ja tarpeen mukaan suorittaa pesulassa kulloinkin esille tulevia useita, vähintään neljää (4) eri työtehtävää. Työnvaativuusluokassa 4 on henkilö, joka suorittaa nimikkeistössä olevia alemmin luokiteltuja töitä Työnvaativuusluokassa 5 on henkilö, joka suorittaa myös työnvaatisuusluokkaan 4 kuuluvaa työtä

Esim. 1. Monitaitotyöntekijä TVL 4

viikkaaja siivooja mankeloija ompelija

Esim. 2. Monitaitotyöntekijä TVL 4

prässääjä mankeloija pakkaaja viikkaaja

Esim. 3. Monitaitotyöntekijä TVL 5

prässääjä mankeloija ompelija silittäjä

Esimerkit ovat ohjeellisia.

Tämän ohjeistuksen pohjalta käydään talokohtaiset neuvottelut, joissa sovitaan mahdollisista luokkakorotuksista ja korotusten voimaantuloajasta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Vaatimukset

Kemianliitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Aila Viialan, Salme Koivumäen, Hilkka Parkkamäen ja Kerttu Peltosen palkkaus 1.1.1994 alkaen määräytyy pesuloita koskevan työehtosopimuksen 14 §:n A-kohdan työnvaativuusluokan 5 mukaan ja Ritva Petäyksen palkkaus on määräytynyt hänen työsuhteensa ajan 11.4. - 11.10.1994 työnvaativuusluokan 4 mukaan.

Kemianliitto on lisäksi vaatinut, että työtuomioistuin velvoittaa Kauhajoen Pesula Oy:n suorittamaan maksamatta jääneenä palkkana ajalta 1.1.1994 - 31.1.1995 Aila Viialalle ja Salme Koivumäelle kummallekin 5 189 markkaa, Hilkka Parkkamäelle ja Kerttu Peltoselle kummallekin 6 834 markkaa kaikki 16 prosentin korkoineen 31.1.1995 lukien sekä Ritva Petäykselle hänen huhti-heinäkuussa 1994 tekemiltään 539 työtunnilta ja elo-lokakuussa 1994 tekemiltään 244 työtunnilta yhteensä 1 066,80 markkaa 16 prosentin korkoineen 31.10.1994 lukien.

Kemianliitto on vielä vaatinut, että Kauhajoen Pesula Oy ja Suomen Pesuteollisuusliitto tuomitaan, Kauhajoen Pesula Oy työehtosopimuslain 7 §:n tarkoittamaan hyvityssakkoon työehtosopimuksen palkkamääräysten tietensä rikkomisesta ja työehtosopimuslain 8 §:n mukaiseen hyvityssakkoon työrauhavelvollisuuden rikkomisesta sekä Suomen Pesuteollisuusliitto työehtosopimuslain 8 §:n tarkoittamaan hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

Kemianliitto on edelleen vaatinut, että vastaajat velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Kemianliiton oikeudenkäyntikulut korkoineen.

Perustelut

Suomen Pesuteollisuusliiton ja Kemianliiton välisen pesuloita koskevan työehtosopimuksen työkohtaisia palkkoja koskevat sopimusmääräykset olivat sopimuksen 14 §:n Akohdassa. Koska tuo sopimusmääräys oli alkujaan laadittu lähinnä varsinaista kemianteollisuutta silmällä pitäen, työehtosopimuksen liitteeseen oli otettu pesuteollisuuden ohjeelliset nimikkeet ja perustasot.

Pesuteollisuuden palkkausjärjestelmä oli tällä hetkellä ymmärrettävä niin, että mikäli työnvaativuusluokitusta ei ollut suoritettu, palkkauksen perusteena oli noudatettava työehtosopimuksen liitteeksi otettua pesuteollisuuden ohjeellista nimikeluetteloa sellaisenaan. Olosuhdepisteet ja mahdollisuus noudattaa yhtä palkkaluokkaa alempaa luokkapalkkaa uudella työntekijällä harjaantumisaikana määräytyivät kuitenkin työehtosopimuksen 14 §:n mukaan.

Suomen Pesuteollisuusliiton ja Kemianliiton välillä oli 4.11.1994 sovittu monitaitonimikkeen sovellutusohjeesta. Sen mukaan työnvaativuusluokassa 4 oli henkilö, joka suoritti vähintään neljää eri työtehtävää ja työnvaativuusluokassa 5 henkilö, joka suoritti myös työnvaativuusuokkaan 4 kuuluvaa työtä.

Suomen Pesuteollisuusliiton jäsenyrityksessä Kauhajoen Pesula Oy:ssä ei ollut suoritettu työnvaativuusluokitusta. Pesulassa suoritettiin kemiallista pesua, vesipesua ja mattopesua. Pesulassa oli työskennellyt viisi työntekijää eli Viiala, Koivumäki, Parkkamäki, Peltonen ja Petäys, jonka työsuhde oli syksyllä 1994 päättynyt. He olivat tehneet kaikki pesulan työtehtävät.

Kemianliiton palkkasihteeri oli toukokuussa 1994 käynyt läpi pesulan työntekijöiden työtehtävät, jolloin oli käynyt ilmi, että kaikki työntekijät olivat olleet monitaitotyöntekijöitä. Viialan työtehtäviin oli kuulunut pyykin vastaanotto ja lähetys, asiakaspalvelu, kemiallinen pesu, prässäys ja silitys, mankelointi, mattopesu sekä kuivausrummun täyttö ja tyhjäys. Koivumäen tehtäviin oli kuulunut pyykin lajittelu ja pesu, mattopesu, asiakaspalvelu, kemiallinen pesu ja mankelointi. Parkkamäen tehtäviin oli kuulunut mankelointi, lähtevän pyykin pakkaus, pyykin pesu, mattopesu sekä kuivausrummun täyttö ja tyhjäys. Peltosen työtehtäviin oli kuulunut mankelointi, lähtevän pyykin pakkaus, mattopesu, prässäys ja silitys, kuivausrummun täyttö ja tyhjäys sekä asiakaspalvelu. Petäyksen työtehtäviin oli kuulunut mankelointi, lähtevän pyykin pakkaus, kuivausrummun täyttö ja tyhjäys sekä pyykin pesu.

Edellä mainituille työntekijöille oli maksettu palkka työnvaativuusluokka 3:n mukaan, vaikka yhtiössä suoritettiin mattopesua ja siellä oli kemiallisella pesukoneella ja vesipesukoneella suoritettavaa työtä, joista jokainen työ jo yksinään kuului työnvaativuusluokka 4:ään. Palkkasihteeri oli huomauttanut tästä työnantajalle.

Kauhajoen Pesula Oy oli eri yhteyksissä laatinut työntekijöille kirjallisia toimenkuvia. Toimenkuviin ei kuitenkaan ollut merkitty kaikkia työntekijöiden suorittamia työtehtäviä.

Kemianliiton palkkasihteerin käynnin jälkeen pesulan työntekijät olivat ryhtyneet käymään paikallisia palkkaneuvotteluja työnantajan kanssa. Työnantaja oli todennut, ettei työntekijöiden palkkojen korottamiselle työnvaativuusluokka 4:n mukaiseen palkkaryhmään ollut olemassa riittäviä perusteita. Päätöstään työnantaja oli perustellut kireällä taloudellisella tilanteella. Lisäksi ratkaisua oli perusteltu sillä, että pesulan työntekijöille oli annettu mahdollisuus käyttää maksullista henkilöstöruokalaa ja pestä omat pyykkinsä pesulassa, minkä työnantaja oli ymmärtänyt ylimääräiseksi palkanlisäksi.

Asiasta oli työpaikalla käyty liittojen väliset neuvottelut 23.8.1994. Neuvotteluissa Kemianliiton palkkasihteeri oli kiinnittänyt työnantajapuolen huomiota muun muassa siihen, että kemiallinen pesu ja yksikkökonepesu ilman monitaitoisuuttakin kuuluivat 4:een palkkaryhmään. Neuvotteluissa ei ollut saavutettu yksimielisyyttä. Työnantajapuoli oli ilmoittanut kaikkien työntekijöiden pysyvän palkkaryhmä 3:ssa, kunnes asia oli kokonaan selvitetty. Palkkasihteeri oli vielä vedonnut asiassa työnantajaliiton valvontavelvollisuuteen. Neuvottelujen jälkeen työnantaja oli siirtänyt Koivumäen ja Viialan taannehtivasti 1.7.1994 alkaen palkkaryhmä 4:ään.

Sen jälkeen kun Kemianliiton ja Suomen Pesuteollisuusliiton välillä oli 4.11.1994 sovittu monitaitonimikkeen sovellutusohjeesta, liittojen välillä oli 10.11.1994 käyty Helsingissä Kauhajoen Pesula Oy:tä koskevat liittoneuvottelut. Kun Kauhajoen Pesula Oy:n työntekijät olisivat todellisten toimenkuviensa perusteella kuuluneet työnvaativuusluokka 5:een, työnantaja oli 10.11.1994 laatinut työntekijöille uudet toimenkuvat. Niiden mukaan Viialan tehtäviin oli kuulunut kemiallinen pesu, viimeistely ja asiakaspalvelu. Koivumäen tehtäviin oli kuulunut vesipesu, asiakaspalvelu ja kemiallinen pesu. Parkkamäen ja Peltosen kummankin tehtäviin oli kuulunut mankelointi ja mattopesu. Työntekijöiden suorittamista tehtävistä oli merkittävä osa jätetty pois toimenkuvista. Työnantajaliiton asiamies oli noissa neuvotteluissa myöntänyt, ettei toiminta pesulassa voinut tapahtua työnantajan laatiman työnkuvauksen mukaisesti.

Seuraavissa liittojen välisissä neuvottelussa 16.11.1994 työnantajapuoli oli ilmoittanut olevansa valmis lisäämään kahden työntekijän toimenkuviin lajittelun. Kemianliitto ei kuitenkaan ollut voinut tähän suostua, koska näin oikaistutkaan toimenkuvat eivät olisi vastanneet todellisuutta. Näissä neuvotteluissa asian paikallisissa neuvotteluissa sopimiselle oli varattu aikaa kaksi viikkoa.

Kauhajoen Pesula Oy oli yrittänyt ratkaista palkkariidan siten, että työnantajan edustaja oli 17.11.1994 painostanut työntekijöitä allekirjoittamaan todellisuutta vastaamattoman työtehtäväjaon. Sen mukaan Koivumäen tehtäviin oli kuulunut vesipesu, asiakaspalvelu ja kemiallinen pesu. Viialan työtehtäviin oli kuulunut kemiallinen pesu, puhtaan pyykin viimeistely ja asiakaspalvelu. Parkkamäen ja Peltosen tehtäviin oli kuulunut mankeli ja vesipesu. Työnantajan edustaja oli ilmoittanut työntekijöille, että heidän oli pakko allekirjoittaa tehtäväjakoasiakirja. Hän oli myös ilmoittanut, että asiakirjan allekirjoittaminen vaikuttaisi työntekijöiden palkkaryhmän suuruuteen ja että allekirjoittamatta jättämisestä seuraisi lopputili. Asiakirjan allekirjoittamiseen oli annettu muutama tunti aikaa. Työntekijät olivat tuolloin soittaneet Kemianliiton palkkasihteerille ja ilmoittaneet, etteivät he enää kestäneet painostusta. Koivumäki, Parkkamäki ja Peltonen olivat allekirjoittaneet asiakirjan, mutta Viiala oli jättänyt allekirjoittamatta. Hänelle asiakirja oli annettu erikseen todisteellisesti tiedoksi.

Kemianliiton palkkasihteeri oli ilmoittanut edellä selostetuista työnantajan painostustoimenpiteistä välittömästi 17.11.1994 Suomen Pesuteollisuusliiton asiamiehelle. Liittojen välisessä neuvottelussa asia oli jäänyt erimieliseksi ja erimielisyysmuistio asiassa oli allekirjoitettu 21.11.1994. Muistiossa työnantajaliitto oli nojautunut työnantajan työtaistelutoimenpitein aikaan saamaan todellisuutta vastaamattomaan tehtäväjakoon.

Kauhajoen Pesula Oy:n 17.11.1994 laatimat tehtävänkuvaukset eivät voineet pitää paikkaansa. Työehtosopimuslain 6 §:ssä oli säädetty työehtosopimusten pakottavasta ja automaattisesta vaikutuksesta. Työnantajapuoli ei siten voinut pätevästi vedota vääriin tehtävänkuvauksiin, vaikka työntekijät olivatkin ne allekirjoittaneet. Kun työnantaja oli irtisanomisuhkauksin painostanut työntekijöitä allekirjoittamaan tehtävänkuvaukset, se oli syyllistynyt työehtosopimuksen palkkamääräyksiin kohdistuneeseen työtaistelutoimenpiteeseen.

Kaikki edellä mainitut työntekijät olivat suorittaneet vähintään neljää eri työtehtävää, joista ainakin yksi oli kuulunut työnvaativuusluokkaan 4:ään. Näin ollen Viiala, Koivumäki, Parkkamäki ja Peltonen olivat työnvaativuusluokka 5:n mukaisia työntekijöitä. Petäykselle oli työtehtävistä huolimatta työehtosopimuksen 14 §:n työkohtaista palkkaa koskevan soveltamisohjeen perusteella uutena työntekijänä voitu maksaa yhtä työnvaativuusluokkaa alempaa luokkapalkkaa. Työnantaja oli rikkonut tietensä työehtosopimusta maksaessaan työntekijöille palkkaa työnvaativuusluokka 3:n mukaan, vaikka työntekijät olivat tehneet sekä vähintään neljää eri työtehtävää että työnvaativuusluokka 4:ään kuuluvia työtehtäviä. Kumpikin mainituista edellytyksistä jo yksinään riitti täyttämään työnvaativuusluokka 4:n vaatimukset. Työnantaja oli sijoittamalla työntekijät alempaan työnvaativuusluokkaan rikkonut tietensä työehtosopimusta ainakin 4.11.1994 lähtien, jolloin liittojen välinen sovellutusohje oli allekirjoitettu.

Kauhajoen Pesula Oy:n oli pitänyt perustellusti tietää rikkovansa työehtosopimuksen määräyksiä, sillä työpaikalla käydyssä neuvottelussa palkkasihteeri oli osoittanut työnantajan kannan virheellisyyden. Hän oli vielä nimenomaisesti ilmoittanut, että menettelyllään työnantaja rikkoi työehtosopimusta. Työnantaja ei voinut vetäytyä työnantajaliiton valvontavelvollisuuden rikkomisen taakse.

Työtaistelutoimenpide ei sisältynyt työehtosopimuksen palkkamääräysten rikkomiseen, joten siitä oli tuomittava erillinen hyvityssakko.

Liittoneuvotteluissa työnantajaliitto oli havainnut, että työnantaja rikkoi työehtosopimusta. Työnantajaliitto oli kuitenkin hyväksynyt työnantajan menettelyn ja liittoneuvottelussa se oli nojautunut virheellisiksi tietämäänsä, työtaistelutoimenpiteellä aikaan saatuun asiakirjaan. Näin ollen työnantajaliitto oli selvästi laiminlyönyt sekä työehtosopimuksen noudattamista että työrauhavelvollisuutta koskevan valvontavelvollisuutensa.

Vaatimukset

Vastaajat ovat vaatineet kanteen hylkäämistä ja kantajan velvoittamista korvaamaan vastaajien oikeudenkäyntikulut korkoineen.

Perustelut

Kauhajoen Pesula Oy:ssä suoritettiin vesipesua ja kemiallista pesua. Mattopesu oli osa vesipesua. Pesulassa oli työssä neljä henkilöä. Tarvittaessa oli käytetty tilapäistä työvoimaa lomitustehtäviin ja ruuhkahuippujen tasaamiseen. Tilapäiset työntekijät olivat työskennelleet yleensä mankelilla, jossa oli jatkuvasti ollut myös vakinaista henkilökuntaa.

Työntekijän työnvaativuusluokittelu Kauhajoen Pesulassa oli suoritettu vuoden 1989 alussa. Työtehtävien sisältö oli siitä lähtien säilynyt suunnilleen ennallaan. Erillinen pesulanhoitajan vakanssi oli lopetettu vuonna 1993, jolloin toimitusjohtaja oli ottanut entistä enemmän työnjohtoa hoidettavakseen. Kemianliitto oli vuosina 1989 ja 1992 tutustunut tilanteeseen Kauhajoen Pesula Oy:ssä. Pesulan toiminnassa tai palkkaryhmittelyssä ei tuolloin ollut todettu puutteita. Henkilökuntakaan ei ollut aiemmin ilmoittanut tyytymättömyyttään palkkaryhmittelyyn.

Palkkaryhmittely oli pesulassa suoritettu käyttäen apuna työehtosopimuksen 14 §:n A 2-kohdassa esitettyä vaativuusluokittelua. Lisäksi yrityskohtaisen luokittelun tekemisessä oli käytetty apuna työehtosopimuksen liitteessä esitettyä ohjeellista työnimikkeistöä. Luokituksessa oli työehtosopimuksen ohjeen mukaisesti otettu huomioon työn todellinen sisältö eikä vain nimikkeitä.

Työtehtävät oli työpaikalla jaettu siten, että jokainen työntekijä hoiti tiettyä aluetta pesulassa. Työntekijöiden tehtäväjako oli 17.11.1994 allekirjoitetun asiakirjan mukainen. Kanteessa tarkoitettujen muiden toimenkuvien tavoitteena oli ollut saada aikaan työnkierto, joka olisi monipuolistanut työntekijöiden työn sisällön ja tuonut samalla vaihtelua työpäiviin. Töiden jako aikaisemmissa toimenkuvissa esitetyllä tavalla ei ollut toteutunut, koska työntekijöillä ei ollut ollut riittävässä määrin halukkuutta töiden kierrättämiseen.

Työntekijöiden kanssa käydyssä keskustelussa 3.3.1995 oli yhteisesti mietitty kunkin työntekijän tekemät työt työpäivän aikana ja selvitetty kunkin työntekijän keskimääräinen ajankäyttö eri tehtäviin. Peltosen työajasta oli noin 90 prosenttia kulunut mankelointityöhön. Hänen muita satunnaisia työtehtäviään olivat kuivauskaapin tyhjäys, kuivausrummun tyhjäys, mattojen käsinpesu ja prässäys. Parkkamäen työajasta noin 85 prosenttia oli kulunut mankelointiin. Hänen muita satunnaisia työtehtäviään olivat kuivausrummun tyhjäys, mattojen käsinpesu ja avustavat tehtävät pesupuolella. Viialan työajasta noin 80 prosenttia oli kulunut prässäykseen ja loppu aika puoliksi kemialliseen pesuun ja asiakaspalveluun. Koivumäen työajasta noin 90 prosenttia oli kulunut vesipesuun ja loput asiakaspalveluun. Valtaosa työntekijän työajasta oli kulunut yhdessä työpisteessä.

Viialalle ja Koivumäelle oli maksettu työnvaativuusluokka 4:n mukaista palkkaa. Parkkamäelle ja Peltoselle oli maksettu työnvaativuusluokka 3:n mukaista palkkaa. Työntekijöiden vaativuusluokkiin sijoittelussa oli noudatettu työehtosopimuksen 14 §:n A 2-kohdan määräyksiä. Kauhajoen Pesulan yhdenkään työntekijän työ ei ollut niin vaativaa ja itsenäistä kuin työnvaativuusluokka 5 edellytti. Pesulan työt eivät edellyttäneet työnvaativuusluokka 5:n mukaista itsenäistä harkintaa ja päätöksen tekoa eivätkä merkittävässä määrin työehtosopimuksen tarkoittamaa tarkkaavaisuutta. Kysymyksessä ei myöskään ollut esimerkiksi vaativien koneyksiköiden hoitotehtävä, jossa itsenäisesti vastattaisiin sekä koneen tuotannosta että huollosta.

Kemianliiton palkkasihteerin käytyä pesulassa toukokuussa 1994 asiasta oli pyritty käymään paikallisia neuvotteluja. Työntekijät olivat ilmoittaneet suullisesti, että Kemianliiton mielestä heille kuului työnvaativuusluokka 4:n mukainen palkka. Lisäksi työntekijät olivat ilmoittaneet, ettei heillä ollut lupa antaa periksi tässä asiassa.

Kauhajoen Pesula Oy:n hallitus oli käsitellyt asiaa 20.6.1994 ja päätynyt ratkaisuun, jonka mukaan sillä ei ollut siinä vaiheessa tiedossa perusteita palkkojen korottamiseen työnvaativuusluokka 4:een. Hallitus oli katsonut, että vanhan järjestelmän säilyttämiseen oli perusteita. Niitä olivat muun muassa pitkään käytössä ollut ryhmittely, tehtävien sisällön pysyvyys ja nimenomaan työehtosopimuksen antama oikeus työpaikkakohtaisen ryhmittelyn tekemiseen. Lisäksi hallitus oli todennut, että henkilöstö sai työpaikka-aterian ja päiväkahvin kahvileipineen 11 markalla, kun jo pelkän aterian verotusarvo oli 19 markkaa ja aterian todelliset kustannukset yli 30 markkaa. Ateriaedun lisäksi työntekijät olivat voineet pestä omia henkilökohtaisia pyykkejään yhtiön tiloissa työaikana veloituksetta.

Palkkaryhmittelyä koskeneessa neuvottelussa 23.8.1994 yhtiön toimitusjohtaja oli selvittänyt, että 5.11.1993 päivätyn tehtäväluettelon tarkoituksena oli ollut työnkierron aikaansaaminen ja ettei luettelossa kuvattua järjestelyä ollut otettu käyttöön. Kun Kemianliiton palkkasihteeri oli vaatinut koko henkilöstön siirtämistä työnvaativuusluokka 4:ään, yhtiön edustaja oli ilmoittanut, että hallitus tulisi vielä käsittelemään asiaa. Työnantaja oli päätynyt ratkaisuun, jonka mukaan pesulassa olevien vaativampien tehtävien osalta palkkoja korotettiin työnvaativuusluokka 4:ään. Näitä vaativampia tehtäväkokonaisuuksia tekivät Koivumäki ja Viiala. Heidän palkkojaan oli korotettu taannehtivasti 1.7.1994 lukien.

Sanotusta ryhmittelykorjauksesta huolimatta neuvottelut liittojen välillä olivat jatkuneet edelleen. Kun Kemianliiton palkkasihteeri oli pyrkinyt liittojen välisissä neuvotteluissa esittämään tehtävien jakoa paikkansa pitämättömillä luetteloilla, työnantajan oli täytynyt puolestaan laatia luettelo, josta oli selvinnyt jokaisen työntekijän varsinaiset tehtävät. Tehtäväjakoluettelossa työnantaja oli jakanut työtehtävät työehtosopimuksen antaman työnjohto-oikeuden nojalla. Työntekijät olivat myös allekirjoituksella vahvistaneet saaneensa 17.11.1994 tiedoksi työnantajan tekemän tehtäväjaon. Työntekijän allekirjoitus oli vaadittu nimenomaan siitä syystä, että työntekijät sitoutuivat noudattamaan työnantajan vaatimuksia tehtävien hoitamisessa.

Puheet irtisanomisuhkailusta olivat saattaneet lähteä liikkeelle, kun toimitusjohtaja oli muistuttanut työntekijöitä heidän velvollisuudestaan tehdä ne työt, jotka työnantaja työnjohto-oikeutensa nojalla ja perusteella oli osoittanut. Kysymyksessä ei siis missään tapauksessa ollut ollut kanteessa väitetyn kaltainen tilanne.

Marraskuun 10 päivän 1994 neuvotteluissa oli käyty läpi työnantajan samana päivänä tekemää työnjakolistaa siitä, mihin työtehtäviin työnantaja oli työntekijät sijoittanut. Palkkasihteeri oli katsonut, ettei pesula toimisi tällä jaolla. Perusteeksi hän oli ilmoittanut, että luettelo oli liian lyhyt. Hän oli katsonut, että työnantajan 5.11.1993 työnkiertoesityksensä yhteydessä tekemä ehdotus oli todellinen eikä hänellä ollut syytä luopua mielipiteestään. Näissäkin neuvotteluissa palkkasihteeriä oli muistutettu 5.11.1993 päivätyn luettelon todellisesta tarkoituksesta, mutta sillä ei ollut ollut mitään vaikutusta hänen kantaansa. Suomen Pesuteollisuusliiton asiamies ei ollut erimielisyysneuvotteluissa myöntänyt, ettei pesula toimisi työnantajan luettelon mukaisesti. Asiamies oli ilmoittanut tarkistavansa luettelon sisällön työnantajalta.

Suomen Pesuteollisuusliiton asiamies oli 17.11.1994 ottanut asiassa yhteyttä pesulaan ja kertonut Kemianliiton palkkasihteerin ilmoittaneen, että työnantaja oli syyllistynyt työtaistelutoimenpiteeseen vaatiessaan irtisanomisuhkauksin painostamalla allekirjoituksia tehtäväjakolistaan. Tuolloin asiamiehelle oli selvitetty, ettei työntekijöitä ollut uhkailtu irtisanomisilla, vaan tapahtumat olivat olleet edellä kerrotunlaiset. Selvityksen jälkeen oli todettu, ettei asia edellyttänyt toimenpiteitä, koska minkäänlaista palkkasihteerin kuvailemaa uhkailua tai painostusta ei ollut tapahtunut.

Pesuloita koskevan työehtosopimuksen 5 §:n 1 kohdassa oli määräykset työnantajan työnjohto-oikeudesta. Sen mukaan työnantajalla oli oikeus lakia ja työehtosopimusta rikkomatta osoittaa työntekijälle ne työtehtävät, joita tämä on velvollinen tekemään. Työnantaja määräsi edellä mainitun pykälän puitteissa oman harkintansa perusteella sen, mitä ja minkä työnvaativuusluokan töitä työntekijä teki ja mistä hän sai palkkaa.

Kauhajoen Pesulassa oli käytössä ainoastaan kolme tehtävänimikettä: vesipesijä, viimeistelijä ja mankeloija. Näillä nimikkeillä työt pesulassa hoituivat. Nimikkeet pitivät sisällään tietyn kokonaisuuden. Kauhajoen Pesula Oy:n näkemyksen mukaisesti 17.11.1994 allekirjoitettua luetteloa tiedoksiantoilmoituksineen ei ollut saatu aikaan painostus- eikä työtaistelutoimenpitein.

Työnantaja oli pyrkinyt sopimaan asian työpaikalla ja neuvottelujen kuluessa korottanut palkkoja. Työntekijäpuoli ei ollut osoittanut sopimisen halua asiassa, vaan se oli koko prosessin ajan lisännyt vaatimuksiaan. Kemianliiton vaatimukset olivat työehtosopimukseen perustumattomia ja osittain jopa käytännössä mahdottomia.

Työnantaja ei ollut tietensä rikkonut työehtosopimuksen palkkamääräyksiä noudattamalla työehtosopimuksen 14 §:n A- kohdan vaativuusluokittelua määritellessään työntekijöiden henkilökohtaiset palkat eikä työnantaja ollut myöskään rikkonut työrauhavelvollisuutta työtehtävien määrittelyasiassa.

Työnantajaliitto ei ollut laiminlyönyt velvollisuuttaan valvoa työehtosopimuksen noudattamista ja työrauhavelvollisuutta.

Perustelut

Kauhajoen Pesula Oy:ssä on syntynyt erimielisyys kanteessa mainittujen Viialan, Koivumäen, Parkkamäen, Peltosen ja Petäyksen työnvaativuusluokkapalkoista. Kemianliitto on katsonut, että Viialan, Koivumäen, Parkkamäen ja Peltosen luokkapalkan tulee olla 5 ja Petäyksen 4 ja että palkkauksen perusteena on noudatettava ainoastaan työehtosopimuksen liitteeksi otettua pesuteollisuuden ohjeellisia työnimikkeitä ja perustasoja koskevaa liitettä ja osapuolten välillä tehtyä monitaitonimikkeen sovellutusohjetta. Suomen Pesuteollisuusliiton mukaan Kauhajoen Pesula Oy:ssä työnvaativuusluokittelu on tehty vuoden 1989 alussa. Palkkaryhmittely pesulassa on suoritettu työehtosopimuksen 14 §:n mukaan käyttäen apuna edellä mainittua työnimikkeitä ja perustasoja koskevaa liitettä. Työnantajapuoli on pitänyt Viialan ja Koivumäen työnvaativuusluokkana 4:ää ja muiden työntekijöiden työnvaativuusluokkana 3:a.

Pesuloita koskevan työehtosopimuksen 14 §:n A 1-kohdassa on määräykset työnvaativuusluokkapalkoista. Saman pykälän A 2-kohdan mukaan suorittamiensa töiden vaativuutta perusteena pitäen työntekijät sijoitetaan eri vaativuusluokkiin. Sopimuskohdassa on työnvaativuusluokkien perustasomääritelmät ja yleisesimerkit sekä työolosuhteita koskevat olosuhdetasomääritelmät. Pykälän A 2-kohdan viimeisen kappaleen mukaan työnvaativuustaso muodostuu laskemalla yhteen perus- ja olosuhdetasot.

Työehtosopimukseen on otettu pesuteollisuuden ohjeellisia työnimikkeitä ja perustasoja koskeva liite, jossa on luettelo pesuteollisuudessa yleisesti esiintyvistä työnimikkeistä ja niiden ohjeellisesta sijoittumisesta eri työnvaativuusluokkien perustasoille. Liitteen mukaan luokitus on tehty antamaan suuntaa yrityskohtaisen luokituksen tekemiselle. Yrityksissä luokitus tulee liitteen mukaan suorittaa työn todellisen sisällön perusteella, ei kaavamaisesti nimikkeisiin perustuen. Sen vuoksi työnimikeluettelossa sama nimike saattaa esiintyä kahdessa vaativuusluokassa. Liitteessä on työnimike monitaitotyöntekijä sijoitettu sekä perustasolle 4 että perustasolle 5.

Työehtosopimuksen osapuolten kesken on 4.11.1994 tehty sovellutusohje työehtosopimuksen monitaitonimikkeestä pesuteollisuudessa. Ohjeen mukaan monitaitoinen on henkilö, joka saavuttamansa ammattitaidon ja tarpeen mukaan suorittaa pesulassa kulloinkin esille tulevia useita, vähintään neljää eri työtehtävää. Edelleen ohjeessa todetaan, että työnvaativuusluokassa 4 on henkilö, joka suorittaa nimikkeistössä olevia alemmin luokiteltuja töitä. Työnvaativuusluokassa 5 on henkilö, joka suorittaa myös työnvaativuusluokkaan 4 kuuluvaa työtä. Sovellutusohjeessa on ohjeellisia esimerkkejä työnvaativuusluokkiin 4 ja 5 kuuluvista monitaitotyöntekijöistä.

Palkan määräytymisperusteista pesula-alalla on työtuomioistuimessa kuultu todistajina Kemianliiton palkkasihteeriä ja Suomen Pesuteollisuusliiton asiamiestä.

Palkkasihteerin mukaan monitaitonimikkeen sovellutusohjeesta käydyissä neuvotteluissa, joissa todistajan ja erään toisen Kemianliiton edustajan lisäksi on ollut läsnä Suomen Pesuteollisuusliiton asiamies, on todettu, että pesuloissa palkkamääräyksenä käytetään nimenomaan ohjeellisia nimikkeitä ja yleisesimerkeistä luovutaan. Käytännössä pesuloissa on palkat yleensä määritelty työehtosopimuksen liitteenä olevan ohjeellisen nimikkeistön perusteella. Todistajan mukaan eräässä suuressa pesula-alan yrityksessä palkkoja ei kuitenkaan ole määritelty mainitun ohjeellisen nimikkeistön mukaan, mutta siellä on otettu kuukausipalkan perustaksi työnvaativuusluokka 4 ja työntekijöiden kuukausipalkka on määrätty sen perusteella.

Suomen Pesuteollisuusliiton asiamiehen mukaan monitaitonimikkeen sovellutusohjeesta käydyissä työehtosopimusneuvotteluissa ei ole keskusteltu siitä, määräytyvätkö palkat työehtosopimuksen 14 §:n perusteella suoritetun luokittelun vai mainitun ohjeellisen nimikkeistön perusteella. Todistajan mukaan eräissä pesuloissa työntekijöiden palkka määräytyi työehtosopimuksen 14 §:n perusteella ja toisissa pesuloissa puheena olevan ohjeellisen nimikkeistön perusteella. Todistajan käsityksen mukaan suurimmissa pesuloissa työnvaativuusluokittelu on suoritettu työehtosopimuksen 14 §:n A-kohdan perusteella.

Työtuomioistuimelle esitetty selvitys osoittaa, ettei luokkapalkkojen määräämisessä ole syntynyt yhtenäistä, työehtosopimuksen 14 §:n määräyksestä ja pesuteollisuuden ohjeellisia työnimikkeitä ja perustasoja koskevan liitteen sanamuodosta poikkeavaa käytäntöä. Sopimuspuolten yhteisenä tarkoituksena ei myöskään ole näytetty olleen, että pesuloiden työnvaativuusluokituksen perusteena tulisi käyttää yksin-omaan edellä mainittua ohjeellista nimikkeistöä.

Kauhajoen Pesula Oy:n toimitusjohtaja on työtuomioistuimessa kertonut, että tehtävien vaativuusluokittelu on ollut käytössä ainakin vuodesta 1989 alkaen. Kunkin työntekijän tehtävät ovat muodostuneet määrätyistä tehtäväkokonaisuuksista. Näin ollen kemialliseen pesuun varsinaisen pesutapahtuman lisäksi on saattanut kuulua esimerkiksi pyykin vastaanotto, tarkistamiset ja jälkikäsittely tai asiakaspalveluun sisältyä esimerkiksi pyykin vastaanottaminen ja luovuttaminen sekä rahastus.

Pienehköissä pesuloissa pesulatyöntekijän työ saattaa muodostua eri tehtäväkokonaisuuksista, joihin eri työvaiheina sisältyy useita työnimikkeistössä mainittuja tehtäviä. Pesuloita koskevan työehtosopimuksen työnvaativuusluokan määräämistä koskevat määräykset ja ohjeet ovat varsin väljiä ja tulkinnanvaraisia. Työehtosopimuksen ohjeellisia työnimikkeitä ja perustasoja koskevassa liitteessä on todettu, että yrityksissä luokitus tulee suorittaa työn todellisen sisällön perusteella. Kauhajoen Pesula Oy:n tehtäväjakoluettelosta on pääteltävissä, että työntekijöiden toimenkuvat on muodostettu tehtäväkokonaisuuksista. Tehtäväjakoluettelon mukaan Viialan ja Koivumäen kummankin tehtäviin kuuluu kemiallinen pesu ja asiakaspalvelu. Lisäksi Koivumäen tehtäviin kuuluu vesipesu ja Viialan tehtäviin puhtaan pyykin viimeistely. Parkkamäen ja Peltosen kummankin työtehtäviin luettelon mukaan kuuluu mankelointi ja mattojen vesipesu.

Työtuomioistuimessa henkilökohtaisesti kuultu Viiala on kertonut, että hänen tehtäviinsä kuuluva puhtaan pyykin viimeistely käsittää silityksen ja prässäyksen. Tehtäväjakoluettelossa mainittujen töiden lisäksi Viiala on käyttänyt kuivausrumpua ja toisten työntekijöiden sijaisena tehnyt viikkausta ja mankelointia sekä mattopesua. Viialan kertoman mukaan Koivumäen tosiasiallisiin tehtäviin on jo mainittujen lisäksi kuulunut ainakin lajittelu, viikkaus, mankelointi, mattopesu ja kuivausrummun käyttö.

Parkkamäen pääasiallinen tehtävä on Viialan kertoman mukaan ollut mankelointi ja lähtevän pyykin pakkaaminen. Lisäksi hän on suorittanut mattopesua sekä lomittanut pyykinpesijää ja tarvittaessa tehnyt viikkausta ja hoitanut kuivausrumpua. Edelleen Parkkamäki on joutunut työajoista johtuen jossakin määrin suorittamaan myös asiakaspalvelua.

Peltosen tehtäviin on Viialan mukaan tosiasiallisesti kuulunut mankelointi, mattopesu, lähtevän pyykin pakkaus ja kuivausrummun hoitaminen. Peltonen on sijaisena toimiessaan suorittanut silitystä ja prässäystä sekä hoitanut asiakaspalvelua.

Petäys on esitetyn selvityksen mukaan ollut ammatiltaan rakennuspiirtäjä. Hän on työskennellyt työllistämistuella pesulassa puolen vuoden ajan. Hän on pääasiallisesti työskennellyt mankeloijana. Lisäksi hän on osallistunut ainakin mattojen pesuun, kuivausrummun hoitamiseen, lähtevän pyykin pakkaamiseen ja pyykin lajitteluun.

Viiala ja Koivumäki on 1.7.1994 alkaen sijoitettu työnvaativuusluokka 4:ään. Esitetyn selvityksen mukaan kumpikin on suorittanut useita työnimikkeistössä mainittuja työtehtäviä, jotka ainakin osaksi ovat kuuluneet heille määrättyihin tehtäväkokonaisuuksiin. Esitetty selvitys ei työtuomioistuimen mielestä kuitenkaan osoita, että työn todellinen sisältö huomioon ottaen heidät tulisi sijoittaa monitaitonimikkeen sovellutusohjeen tarkoittamalla tavalla työnvaativuusluokka 5:een.

Parkkamäki ja Peltonen on sijoitettu työnvaativuusluokka 3:een. Selvityksen mukaan myös he ovat tosiasiallisesti suorittaneet useita työnimikkeistössä mainittuja työtehtäviä, joiden voidaan ainakin osaksi katsoa sisältyvän heille määrättyihin tehtäväkokonaisuuksiin. Lisäksi heidän työnsä tosiasialliseen sisältöön on vaikuttanut työaikoihin ja lomituksiin liittyneet eri työtehtävissä työskennelleiden toisten työntekijöiden sijaistamiset. Ottaen huomioon pesulan toimitusjohtajan ja Viialan yhdensuuntaiset kertomukset työtehtävien säilymisestä 17.11.1994 tehdyn tehtäväjakoluettelon jälkeenkin ennallaan, työtuomioistuin katsoo, että Parkkamäkeä ja Peltosta voidaan näissä oloissa pitää työnvaativuusluokkaan 4 kuuluvina monitaitotyöntekijöinä.

Petäyksen sijoittamiseen työnvaativuusluokka 4:ään ei työtuomioistuimen mielestä ole näytetty riittäviä perusteita.

Kun osapuolet eivät käydyissä neuvotteluissa ole päässeet yksimielisyyteen edellä tarkoitetusta luokkakorotuksesta ja sen voimaantuloajankohdasta, työtuomioistuin katsoo Parkkamäen ja Peltosen olevan oikeutettuja korotukseen liittojen välisten neuvottelujen päättymisestä 21.11.1994 lukien. Kun maksamatta jääneen palkan määrä Parkkamäen ja Peltosen osalta jää näin määrältään tarkemmin selvittämättömäksi ja kun kysymys maksamatta jääneiden palkkojen määrästä ei ainakaan pääasiassa ole työehtosopimuskysymys, työtuomioistuin ei katso voivansa antaa tämän jutun yhteydessä ratkaisua maksamatta jätettyjä palkkoja koskevasta suoritusvaatimuksesta.

Työnvaativuusluokkiin sijoittamista koskevien määräysten tulkinnanvaraisuus huomioon ottaen työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että Kauhajoen Pesula Oy olisi määrätessään pesulatyöntekijöiden luokkapalkat menetellyt työehtosopimuslain 7 §:n tarkoittamalla tavalla.

Kemianliitto on kanteessaan katsonut, että Kauhajoen Pesula Oy on 17.11.1994 työsuhteiden päättämisen uhalla painostanut työntekijöitä allekirjoittamaan työnantajan laatiman todellisuutta vastaamattoman tehtäväjakoluettelon ja siten rikkonut työrauhavelvollisuuden.

Työnantajan työntekijöille allekirjoitettavaksi toimittamassa asiakirjassa on lueteltu pesulan työntekijöiden työtehtävät. Siinä on myös maininta, jonka mukaan esitetty tehtäväjako on työnantajan vaatimus varsinaisten tehtävien hoitamisesta. Työnantajan laatiman tekstin mukaan työntekijät toteavat, että esitetty tehtäväjako on tällä hetkellä käytössä ja työntekijät sitoutuvat noudattamaan sitä. Koivumäki, Parkkamäki ja Peltonen ovat allekirjoittaneet asiakirjan. Viialalle se on samana päivänä annettu todistajan läsnä ollessa tiedoksi.

Työtuomioistuimessa on asiasta kuultu Viialaa ja toimitusjohtajaa henkilökohtaisesti sekä todistajana erästä toimistotyöntekijää ja Kemianliiton palkkasihteeriä.

Viialan mukaan toimitusjohtaja on 17.11.1994 vaatinut pesulan työntekijöitä allekirjoittamaan edellä selostetun tehtäväjakoluettelon. Asiakirjan mukainen tehtäväjako ei ole vastannut tosiasiallisesti pesulassa vallinnutta tilannetta. Asiakirjasta on puuttunut jokaisen työntekijän kohdalta useita työtehtäviä. Työntekijät eivät ole olleet halukkaita allekirjoittamaan asiakirjaa. Edelleen Viialan kertoman mukaan toimitusjohtaja on työntekijöiden kysymysten johdosta samana päivänä kahteen kertaan ilmoittanut, että mikäli työntekijät eivät allekirjoita asiakirjaa, heidän työsopimuksensa tullaan päättämään.

Toimitusjohtaja on puolestaan kertonut ilmoittaneensa pesulan työntekijöille, että tehtäväjakoluettelon allekirjoittamatta jättämisestä ei varsinaisesti seuraisi mitään, mutta mikäli työntekijä jättää työnantajan määräämät työtehtävät suorittamatta, siitä saattaisi seurata työsuhteen päättäminen.

Todistajana kuullun palkkasihteerin kertomus allekirjoitukseen liittyneistä tapahtumista on perustunut pesulan työntekijöiden hänelle puhelimessa kertomaan. Todistajana kuultu toimistotyöntekijä on ollut ainoastaan lyhyen aikaa todistajana läsnä asiakirjan tiedoksiantotilaisuudessa eikä tuossa tilaisuudessa ole allekirjoitusta vaadittu työsuhteen päättämisen uhalla.

Kanteessa väitettyä työnantajan painostusta koskevista lausumista on näyttönä työtuomioistuimelle esitetty työnantajan edustajan ja työntekijän vastakkaiset lausumat. Muutoin asiassa puolin ja toisin esitetty näyttö on ollut välillistä. Työtuomioistuin katsoo, ettei kummankaan osapuolen selvitystä tapahtumista voida pitää toisen osapuolen kertomusta luotettavampana. Näin ollen työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että työnantaja olisi työsuhteiden päättämisen uhalla painostanut työntekijöitä allekirjoittamaan 17.11.1994 päivätyn tehtäväjakoluettelon ja siten rikkonut työrauhavelvollisuutta.

Osapuolten välillä noudatettavan työehtosopimuksen pesuloiden työnvaativuusluokan määräämistä koskevien määräysten tulkinnanvaraisuus huomioon ottaen työtuomioistuin katsoo, ettei Suomen Pesuteollisuusliitto ole laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan asiassa.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin kanteen siten hyväksyen vahvistaa, että Hilkka Parkkamäen ja Kerttu Peltosen palkkaus 21.11.1994 alkaen määräytyy pesuloita koskevan työehtosopimuksen 14 §:n A-kohdan työnvaativuusluokan 4 mukaan.

Työtuomioistuin työtuomioistuimesta annetun lain 1 §:n 2 momentin nojalla osoittaa asiaan osalliset, sikäli kuin palkkausta koskevia suorituksia ei suosiolla makseta tai niiden määrästä syntyy riitaa, ajamaan eri kannetta toimivaltaisessa alioikeudessa.

Muilta osin kanne hylätään.

Jutun laatuun katsoen saa Kemianliitto pitää oikeudenkäynti-kulunsa omana vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Kauppinen puheenjohtajana sekä Kallio, Uoti, Vänttinen, Pystynen ja Orpana jäseninä. Esittelijä on ollut Niemitalo.

Tuomio on yksimielinen.