TT:1994-85
- Asiasanat
- Kunnallinen perhepäivähoitaja, Lomauttaminen, Takuupalkka, Tulkinta, Valvontavelvollisuus, - työehtosopimuksen määräysten noudattamiseksi
- Tapausvuosi
- 1994
- Antopäivä
- Diaarinumero
- D:1994/58
Kunnan palveluksessa olevalle perhepäivähoitajalle ei lapsen vakinaisen hoidon päättymisestä johtuneen lomautuksen johdosta tullut suorittaa perhepäivähoitajien palvelussuhteen ehtoja koskevissa sopimusmääräyksissä tarkoitettua takuupalkkaa.
Kunnallista työmarkkinalaitosta vastaan valvontavelvollisuuden laiminlyönnin perusteella esitetty hyvityssakkovaatimus hylätty. (Ään.)
Kantaja Kunta-alan unioni ry Vastaaja Kunnallinen työmarkkinalaitos Kuultava Nastolan kunta
TUOMIO
VIRKAEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET
Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Kuntaalan unionin välillä voimassa olleessa kunnallisessa yleisessä virka ja työehtosopimuksessa 1992 1993 on muun muassa seuraava määräys:
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
IX LUKU TYÖNTEKIJÄN LOMAUTTAMINEN JA TYÖSUHTEEN PÄÄTTYMINEN
138 § Työntekijän lomauttaminen
Työntekijät
1 mom. Työntekijän lomauttaminen määräytyy työsopimuslain asianomaisten säännösten mukaisesti, kuitenkin ottaen huomioon, mitä jäljempänä 2 - 5 momenteissa ja 141 §:ssä on asiasta määrätty.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
Lomautuksen ennakkoilmoitus 2 mom. Jos työnantaja määrää työntekijän lomautettavaksi työn taloudellisista tai tuotannollisista syistä johtuvan vähentymisen vuoksi, työnantajan on lomautuksen välttämättömyyden tultua hänen tietoonsa annettava lomautuksesta välittömästi ja mikäli mahdollista viimeistään kolme kuukautta ennen lomautuksen alkamista ennakkoilmoitus asianomaiselle luottamusmiehelle ja lomautuksen kohdistuessa vähintään kymmeneen työntekijään myös työvoimaviranomaiselle. Ennakkoilmoituksessa tulee mainita lomautuksen syy, arvioitu alkamisaika ja kesto sekä lomautettavien työntekijöiden arvioitu lukumäärä ammattiryhmittäin.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
Lomautusilmoitus 4 mom.
Työntekijää lomautettaessa on noudatettava vähintään yhden kuukauden ilmoitusaikaa.
Soveltamisohja
Lomautusilmoitusaika on pitempi kuin työsopimuslain mukainen ilmoitusaika.
Työnantajalla ei ole työntekijää lomauttaessaan ilmoitusvelvollisuutta työsopimuslain 30 b §:n 1 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa, joissa työnantajalla ei ole muun syyn kuin lomautuksen vuoksi lomautusaikaan kohdistuvaa palkanmaksuvelvollisuutta tai joissa työnteon este johtuu työsopimuslain 27 §:n 2 momentissa tarkoitetuista tapauksista.
Lomautusta ei voi määrätä alkamaan eikä päättymään työntekijän vapaapäivänä. Lomautuksen tulee siten alkaa ja päättyä sellaisena päivänä, joka ilman lomautusta olisi ollut työntekijän työpäivä.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Kunta-alan unionin välillä voimassa olleessa kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 1992 - 1993 perhepäivähoitajien palvelussuhteen ehtoja koskevassa liitteessä 31 on seuraavat määräykset:
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
I YLEISET MÄÄRÄYKSET
1 § Soveltamisala ja sovellettavat määräykset
1 mom. Omassa kodissaan työskentelevät perhepäivähoitajat
Omassa kodissaan työskentelevien kunnallisten perhepäivähoitajien palvelussuhteen ehdot määräytyvät tämän liitteen määräysten mukaan, minkä lisäksi sovelletaan soveltuvin osin kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen seuraavia yleismääräyksiä:
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
IX luku lukuunottamatta työsopimuslain 30 §:n säännöstä lomautuksen enimmäispituudesta työn vähennettyä tilapäisesti sekä kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 138 §:n 2 momenttia ja 138 §:n 4 momentin määräystä lomautuksen ilmoitusajasta (työsuhteen päättyminen ja työntekijän lomauttaminen)
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
III LAPSEN HOIDOSSA TAPAHTUVIEN MUUTOSTEN VAIKUTUS PALKKAAN
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
8 § Lapsen hoidon tilapäinen keskeytys ja sijaislapset
1 mom. Palkka lapsen hoidon tilapäiseltä keskeytysajalta
Mikäli hoitosopimuksen perusteella vakinaisesti hoidossa olevan lapsen hoito keskeytyy tilapäisesti, perhepäivähoitajalle maksetaan 3 §:ssä tarkoitettu peruskuukausipalkka entisten perusteiden mukaan 30 kalenteripäivältä kunkin yhdenjaksoisen keskeytyksen osalta. Tämän ylittävältä keskeytysajalta vähennetään jokaiselta keskeytysaikaan sisältyvältä kalenteripäivältä lapsikohtainen päiväpalkka.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
11 § Vakinaisen hoidon päättyminen
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
2 mom. Lapsen vakinaisen hoidon päättyminen
Mikäli hoitosopimuksen perusteella vakinaisesti hoidossa olevan lapsen hoitosuhde kokonaan päättyy, eikä perhepäivähoitajalle ole päättymisestä ilmoitettu 60 kalenteripäivää aikaisemmin, maksetaan 3 §:ssä tarkoitettu peruskuukausipalkka ja palvelulisät hoidon päättymisestä lukien 30 kalenteripäivältä, minkä jälkeen palkka tarkistetaan muuttuneen perusteen mukaiseksi.
Soveltamisohje
Mikäli lapsen poissaolo on aluksi ollut tilapäistä (ks. 8 §) ja sittemmin havaitaan, että lapsi onkin jäänyt pysyvästi pois (11 § 2 mom.), palkka maksetaan entisten perusteiden mukaan kaikkiaan kerran 30 kalenteripäivältä eikä 8 §:n 1 momentin ja 11 §:n 2 momentin määräyksiä sovelleta erikseen. Jos pois jääneen lapsen tilalle sijoitetaan tänä aikana uusi vakinainen lapsi, lakkaa keskeytysajan palkan maksaminen ja palkkaus suoritetaan 10 § 1 momentin mukaisesti.
Jos perhepäivähoitajalla ei ole hoidossaan enää yhtään lasta, päättyy palkanmaksu kokonaan, kun viimeisestä lapsesta maksettava tässä tarkoitettu korvaus päättyy.
Kun kuukausipalkkaan sisältyvän vakinaisessa koko- tai puolipäivähoidossa olevan lapsen hoito päättyy siten, että lapsi muuttuu osahoitoiseksi, jolloin palkkaus suoritetaan toteutuneilta hoitotunneilta, maksetaan palkka entisten perusteiden mukaan 30 kalenteripäivältä hoidon päättymisestä lukien, ellei muutoksesta ole ilmoitettu hoitajalle vähintään 60 kalenteripäivää aikaisemmin.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
KANNE
Kanteen perustelut
Kunta-alan unioni on lausunut, että Nastolan kunnan palveluksessa oleva perhepäivähoitaja Mary Mäntynen oli lomautettu 22.9.1993 alkaen. Hänelle oli ilmoitettu hoitolapsen poisjäämisestä 16.8.1993 siten, että viimeinen hoitopäivä oli ollut 31.8.1993. Välittömästi tämän jälkeen Mäntynen oli ollut vuosilomalla ajan 1. - 21.9.1993. Työnantaja oli ilmoittanut lomautuksen alkavan välittömästi loman päätyttyä ilman, että Mäntyselle olisi maksettu kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen perhepäivähoitajien palvelussuhteen ehtoja koskevan liitteen 31 11 §:n 2 momentissa tarkoitettua takuupalkkaa.
Perhepäivähoitajiin kuten muihinkin työntekijöihin sovellettiin pääosin virka- ja työehtosopimuksen lomautusta koskevia määräyksiä. Omassa kodissaan työskentelevien perhepäivähoitajien osalta oli sovittu poikkeukseksi ainoastaan se, että perhepäivähoitajiin ei sovellettu työsopimuslain 30 §:n säännöksiä lomautuksen enimmäispituudesta työn vähennyttyä tilapäisesti sekä virka- ja työehtosopimuksen 138 §:n 2 momenttia ja 138 §:n 4 momentin määräyksiä lomautuksen ilmoitusajasta. Liitteessä 31 tarkoitettu takuupalkkasäännöstö korvasi työsopimuslain ja kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen lomautusilmoitusajat. Tämä selitti sen, minkä vuoksi perhepäivähoitajien palvelussuhteen ehtoina ei sovellettu virka- ja työehtosopimuksen IX luvun määräyksiä lomautuksen ilmoitusajasta.
Liitteen 31 hoidon keskeytymistä koskevien säännösten historia juonsi juurensa 1970-luvulle saakka. Vuotta 1974 koskevan perhepäivähoitajan palvelussuhteen ehtoja sääntelevän kuntien ja kuntainliittojen kuukausipalkkaisia työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen liitteen n:o 8 5 §:ssä oli sovittu siitä, että asianomaisen viranomaisen ja perhepäivähoitajan välillä sovitun hoidon keskeytyessä tilapäisesti, perhepäivähoitajalle maksettiin etukäteen sovitulta hoitoajalta kyseessä olevan liitteen mukainen palkka viideltä työpäivältä, minkä jälkeen palkkaa ei suoritettu hoidon keskeytyksen ajalta. Myöhemmissä sopimuksessa säännöstä oli muutettu ilmoitusajan ja palkanmaksujakson pituuden osalta.
Kyseisten hoidon keskeytymistä koskevien työehtosopimusmääräysten oikeasta tulkinnasta oli työtuomioistuin antanut tuomion n:o 182/1987. Tätä juttua käsiteltäessä oli tullut selvitettäväksi myös hoidon keskeytyksen, takuupalkkasäännöstön ja lomautussäännöstön keskinäinen suhde.
Käsitteellisesti lomautuksella tarkoitettiin työnteon ja palkanmaksamisen keskeyttämistä toistaiseksi tai määräajaksi lakkauttamatta kuitenkaan työsuhdetta. Lomautuskäsitteen piiriin kuuluva lomautustilanne kohtasi kunnallista perhepäivähoitajaa tyypillisesti siten, että työnantajalla ei ollut tarjota tälle sovitulla tavalla lapsia hoitoon. Tämä voi johtua joko siitä, että lasta tai lapsia ei jostain tilapäisestä syystä tuotu hoitoon tai siitä, että joku lapsista tai kaikki lapset jäivät pysyvästi pois hoidosta. Lapsen hoidon tilapäistä keskeytystä säänteli liitteen 31 8 §. Vakinaisen hoidon päättymistilanteita säänneltiin liitteen 31 11 §:ssä. Nyt oli kysymys 11 §:n 2 momentissa tarkoitetun lapsen hoidon päättymistilanteesta.
Perhepäivähoitajien työehtosopimusta oli 1.5.1991 muutettu entistä enemmän kiinteän kuukausipalkkajärjestelmän suuntaan. Myös takuupalkkasäännöstöä oli kehitetty siten, että takuupalkkajärjestelmää sovellettiin paitsi hoidon keskeytystilanteissa myös hoidon päättymistilanteissa.
Lomautusperusteet määräytyivät työsopimuslain lomautussäännösten perusteella. Lomautusmenettelyn osalta sen sijaan oli sovittu siitä, että kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen lomautusilmoitusaikoja ei sovellettu perhepäivähoitajiin. Lomautustilanteisiin oli sen sijaan sovittu sovellettavaksi liitteen 31 määräyksiä hoidon tilapäisestä keskeytymisestä tai lapsen hoidon päättymisestä.
Oli työehtosopimuksen vastaista väittää, että 11 §:n 2 momentin määräyksiä ei voitaisi soveltaa lomautustilanteisiin. Liitteen 31 11 §:n 2 momentin soveltamisohjeen mukaan jos perhepäivähoitajalla ei ollut hoidossaan enää yhtään lasta, päättyi palkanmaksu kokonaan, kun viimeisestä lapsesta maksettava tässä tarkoitettu korvaus päättyi. Soveltamisohjeteksti ilmaisi sen sopijapuolten yhteisen tahdon ja tarkoituksen, jonka mukaan keskeytysajan palkka oli maksettava myös nyt esillä olevassa tapauksessa.
Kuntatyönantaja-lehdessä n:o 5/91 oli Kunnallisen työmarkkinalaitoksen lakimiehen artikkelissa alaotsikon lomautusmenettelyn poikkeukset alla todettu, että liitteen 11 20 §:n säännös vähintään yhden kuukauden lomautuksen ilmoitusajasta koski oman kotinsa ulkopuolella työskenteleviä perhepäivähoitajia. Omassa kodissaan työskentelevä hoitaja voitiin näin ollen lomauttaa heti, kun kaikki takuupalkat poisjääneistä lapsista oli maksettu. Kirjoituksessa oleva viittaus liitteeseen 11 tarkoitti vuonna 1990 solmitun kunnallisen kuukausipalkkaisia työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen liitettä 11, joka oli irtisanomissuojaa ja lomautusta koskeva työehtosopimus. Liitteen 11 20 §:ssä todettiin muun muassa, että työntekijän lomauttamisessa oli noudatettava vähintään 1 kuukauden ilmoitusaikaa.
Kunnallinen työmarkkinalaitos oli yksipuolisesti omaksunut sopimuksen tulkinnasta sopimuksen vastaisen kannan. Edellä viitatussa kirjoituksessa oli nimenomaan otettu kanta, jonka mukaan lomautustilanteessa kyseessä olevan 30 päivän takuupalkka oli maksettava ennen lomauttamisen alkamista. Tämä vastasi työehtosopimukseen kirjoitettua ja työehtosopimusosapuolten yhdessä tarkoittamaa kantaa.
Kunnallisen työmarkkinalaitoksen menettely oli työehtosopimuslain 8 §:n vastaista, mistä sille tulisi langettaa työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla hyvityssakko.
Asiassa oli käyty paikallisneuvottelut 14.10. ja 16.11.1993 pääsemättä yksimielisyyteen. Keskusneuvottelut olivat päättyneet 25.3.1994 ilman, että olisi saavutettu yksimielisyyttä.
Kanteessa esitetyt vaatimukset
Kunta-alan unioni on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Nastolan kunta on velvollinen maksamaan Mary Mäntyselle kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 1992 - 1993 perhepäivähoitajien palvelussuhteen ehtoja koskevan liitteen 31 11 §:n 2 momentin mukaisen palkan 22. ja 30.9.1993 väliseltä ajalta 16 prosentin korkoineen 30.9.1993 lukien. Lisäksi Kunta-alan unioni on vaatinut, että työtuomioistuin tuomitsee Kunnallisen työmarkkinalaitoksen työehtosopimuslain mukaan maksamaan hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden rikkomisesta.
VASTAUS
Vastauksen perustelut
Kunnallinen työmarkkinalaitos on lausunut, että kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen perhepäivähoitajien palvelussuhteen ehtoja koskevan liitteen 31 soveltamisalaa tarkoittavan 1 §:n 1 momentin mukaan perhepäivähoitajiin sovellettiin sopimuksen yleisen osan määräyksiä muiden muassa lomautuksen osalta, lukuun ottamatta lomautuksen enimmäispituutta työn vähentyessä tilapäisesti ja lomautusilmoitusaikaa. Vastaava määräys oli sisältynyt jo perhepäivähoitajia koskeneeseen kuukausipalkkaisten työntekijöiden työehtosopimuksen 1990 liitteeseen 6.
Voimassa oleva kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen liite 31 oli pääosin sovittu vuoden 1991 - 1992 sopimuksessa. Sen sisältö oli palkkausmääräysten osalta olennaisesti erilainen kuin vuoden 1990 työehtosopimuksen liite 6, johtuen muun muassa siitä, että viimeksi mainitun työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 25.1.1990 15 §:ssä oli sovittu, että "Tasa-arvoerästä muilta osin ja muista käytettävistä korotuseristä 1.10.1990 lukien sovitaan erikseen siten, että parannetaan erityisesti palkkausta hoidon keskeytymis- ja päättymistilanteessa (ns. takuupalkka)." Pöytäkirjamerkinnän yhteisesti todettuna tarkoituksena oli ollut tasoittaa perhepäivähoitajan palkkausta niin, että hän tietyn ajan (ns. takuupalkkaaika) kuluessa voi varautua siihen, että hänen ansionsa lasten lukumäärän vähenemisen johdosta tulisivat alenemaan.
Perhepäivähoitajaliitteen lomautusmääräyksiin ei sopimusneuvottelujen aikana ollut puututtu, vaan ne olivat uudessakin sopimuksessa olleet täsmälleen samansisältöiset kuin miksi ne edellisessä vuoden 1990 liitteessä oli jo sovittu.
Työtuomioistuimen tuomiossa n:o 182/1987 oli ollut kyse sopimuksesta 1984 - 1986, jonka palvelulisän ja vuosiloman soveltamisohjeessa oli ollut maininta lomautusrinnastuksesta, kuten painetussa sopimus- ja soveltamisohjekirjassakin 1986 - 1988. Tuomion jälkeen Kunnallinen työmarkkinalaitos oli noudattanut työtuomioistuimen kantaa, jonka mukaan perhepäivähoitajille keskeytysajalta maksettava palkka oli kanteen vaatimuksen mukaisesti nimenomaan takuupalkkaa eikä sillä ollut korvattu työsopimuslain lomautussäännöstä. Kunnallinen työmarkkinalaitos oli 15.2.1988 informoinut kuntia puheena olevasta tuomiosta yleiskirjeellään A 6/1988.
Perhepäivähoitajaliitteessä 6 mainittuja palvelulisää ja vuosilomaa koskevia soveltamisohjeita oli muutettu muiden soveltamisohjeiden yhteydessä Kunnallisen työmarkkinalaitoksen toimesta kuulumaan työtuomioistuimen tuomion tarkoittamalla tavalla siten, että "Oli huomioitava, että palkatonta hoidon tilapäistä keskeytysaikaa ei pidetä lomautuksena." Mainituista soveltamisohjekohdista ei ollut saavutettu järjestöjen yksimielisyyttä. Soveltamisohjeet oli kuitenkin annettu 9.5.1988 kunnille yleiskirjeellä A 23/1988.
Aikaisemmat lomautusta koskevat soveltamisohjekohdat, joiden mukaan keskeytysaika perhepäivähoitajien palvelulisää ja vuosilomaa laskettaessa oli katsottu lomautukseksi, oli poistettu työehtosopimuksen 1990 - 1992 liitteen 6 soveltamisohjeista. Nämä soveltamisohjeet olivat olleet yksimieliset järjestöjen kanssa. Sitä ennen jo yhteisissä työehtosopimuksen 1988 - 1990 liitteen 6 soveltamisohjeissa, jotka olivat tulleet voimaan 1.8.1988, oli kohdassa 3.7 todettu, että "Mikäli kaikki hoidossa olevat lapset jäävät tilapäisesti pois hoidosta ja syntyy palkaton hoidon keskeytys, katsotaan tämä palkaton aika lomautukseksi vain jos työnantaja lomauttaa perhepäivähoitajan täksi ajaksi liitteen 11 mukaisesti."
Kunta-alan unioni ei ollut Mäntysen asiaa koskevissa keskusneuvotteluissa esittänyt vaatimuksen perusteeksi sitä, että kysymys olisi ollut lomautuksen ilmoitusajan palkasta, vaan ainoastaan sen, että palkkaa tuli maksaa työehtosopimuksen palkkamääräyksen mukaisesti. Kanteen vaatimus siitä, että palkkaa tulisi maksaa sen vuoksi, että niin sanottu takuupalkka korvaisi lomautuksen ilmoitusajan, oli siten tullut esiin vasta haastehakemuksessa eikä asiaa ollut edes keskusneuvotteluissa käsitelty.
Perhepäivähoitajaliitteen 31 11 §:n 2 momentin niin sanottu takuupalkkamääräys oli palkkamääräys, joka ei liittynyt lomautukseen. Se ilmeni useammasta eri seikasta. Hoidon päättymistä koskeva niin sanottua takuupalkkaa koskeva määräys oli liitteen palkkausluvussa. Asia kävi myös ilmi tarkasteltaessa liitettä koskeneita viimeisimpiä sopimusneuvotteluja. Perhepäivähoitajien palkkauksen uudistamista ja työehtosopimuksen 1990 - 1992 allekirjoituspöytäkirjassa 25.1.1990 mainittua niin sanotun takuupalkan tarkistusta varten oli ollut käytettävissä tietyn suuruinen palkkasumma järjestelyvaraerineen. Tämä palkkasumma oli ollut jaettava peruspalkkaan, ylityökorvauksiin ja lisiin, joihin oli kuulunut myös niin sanottu takuupalkka. Hoidon päättymisen ja keskeytymisen johdosta maksettavan niin sanotun takuupalkan osuus jaettavasta palkkasummasta oli vaihdellut neuvottelujen kuluessa. Neuvotteluissa oli ollut kyse siitä, miten suuri osa käytettävissä olevasta palkkasummasta oli painotettu peruspalkkaan ja miten suuri osa erilaisiin lisiin ja niin sanottuun takuupalkkaan. Neuvottelujen edetessä niin sanotun takuupalkan maksuaika oli supistunut ensimmäisissä laskelmissa esiintyneistä 60 päivästä lopulta sopimuksessa nyt olevaan 30 päivään. Tähän vaihtoehtoon oli päädytty nimenomaan järjestön esityksestä siirtää suurempi osa palkkasummasta peruspalkkaan. Lopuksi oli sovittu myös siitä, että niin sanottua takuupalkkaa ei maksettaisi lainkaan, mikäli hoidon päättymisestä oli hoitajalle ilmoitettu 60 kalenteripäivää aikaisemmin, mikä ilmeni puheena olevan sopimusmääräyksen tekstistäkin. Niin sanotun takuupalkan tarkoitus oli ollut ennakoida hoitajan palkan pienenemistä hoidettavien lasten määrän vähentyessä.
Niin sanottu takuupalkka-aika, 30 kalenteripäivää, ei myöskään ollut kulunut loppuun, vaan oli keskeytynyt välittömästi, jos vapautuneelle paikalle oli sijoitettu uusi hoidettava lapsi. Takuupalkka-aika oli voinut siten lapsen hoidon päättyessäkin olla mitä tahansa 1 ja 30 kalenteripäivän väliltä. Takuupalkka liittyi paitsi hoidon päättymistilanteisiin, myös hoidon keskeytykseen. Läheskään aina näissä tilanteissa ei ollut lomautusperustetta eikä keskeytys- tai päättymistilanne usein edes johtanut lomautukseen, koska hoitaja jatkoi muiden hoidossaan olevien lasten hoitamista. Kysymys oli tullut yleensä esille silloin, kun muiden lasten hoito oli päättynyt ja hoitajan viimeisen lapsen hoito oli päättynyt.
Lomautuksella tarkoitettiin työnteon ja palkanmaksun keskeyttämistä työn vähentyessä toistaiseksi tai määräajaksi työsuhdetta lakkauttamatta. Palkanmaksun keskeyttäminen tarkoitti kaikenlaisen työsuhteesta työn tekemisen johdosta maksettavan korvauksen keskeyttämistä. Niin sanotulle takuupalkalle ei ollut sovittu mitään poikkeuksellista maksusuojaa lomautustilanteen varalle. Ei ollut sovittu, että liitteen 31 11 §:n 2 momentti korvaisi lomautusmääräysten ilmoitusajat. Soveltamisohje, joka liittyi palkkausmääräyksiin, oli tarkoitettu osoittamaan sitä, että työsuhteen kestäessä palkanmaksu saattoi loppua kokonaan, jos lapsia ei enää ollut hoidossa. Se seikka, lomauttiko työnantaja tässä tilanteessa työntekijän, oli työsopimuslain mukaan työnantajan harkinnassa ja riippui myös siitä, oliko työnantajalla muutoin olemassa lomautusperusteet.
Koska liitteessä 31 sovittu, että perhepäivähoitajien osalta ei noudatettu lomautuksen ilmoitusaikaa, voitiin perhepäivähoitaja lomauttaa välittömästi työn vähentyessä. Kuntatyönantaja-lehdessä 5/91 olleessa Kunnallisen työmarkkinalaitoksen lakimiehen artikkelissa oli ollut tarkoituksena opastaa kuntia yleisesti lomautusmenettelyssä. Kirjoituksen kanteessa siteerattu kohta oli osittain ollut harhaanjohtava.
Lomautusedellytysten täyttyessä työnantaja voi yksipuolisella päätöksellään lomauttaa työntekijän. Mäntysen osalta käydyissä paikallisneuvotteluissa ja keskusneuvotteluissa ei ollut väitettykään, etteikö työnantajalla olisi puheena olevassa tapauksessa ollut lomautusperustetta. Hoitajan lapsimäärän muuttuminen, lisääntyminen ja vähentyminen sekä siitä johtuvat palkan muutokset olivat omassa kodissa työskentelevän perhepäivähoitajan työssä työn luonteesta johtuen normaaleja tilanteita.
Niin sanottuna takuupalkka-aikana hoitaja oli velvollinen välittömästi ottamaan työtä vastaan. Työntekijää ei niin sanotun takuupalkan maksuaikana ollut vapautettu työn tekemisestä, vaan hän oli liitteen 31 8 §:n 2 momentin soveltamisohjeen mukaisesti velvollinen välittömästi ottamaan vastaan poissaolevan lapsen tilalle sijaislapsen ilman eri korvausta, kun vakinaisen lapsen hoito oli keskeytynyt tai päättynyt ja hoitajalle maksettiin edelleen palkkaa hoidon keskeytymisen tai päättymisen vuoksi 30 kalenteripäivää. Näin oli myös 11 §:n 2 momentin tarkoittamissa tapauksissa, jolloin lapsen hoito kokonaan päättyi. Mikäli työnantajalla ei ollut ollut tarjota työtä, voitiin hoitaja muiden edellytysten täyttyessä lomauttaa.
Vastauksessa esitetyt vaatimukset
Kunnallinen työmarkkinalaitos on vaatinut kanteen hylkäämistä.
KUULTAVAN LAUSUNTO
Nastolan kunta on osaltaan yhtynyt Kunnallisen työmarkkinalaitoksen puolesta esitettyyn.
OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET
Kunta-alan unioni ja Kunnallinen työmarkkinalaitos ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut tuomion antopäivästä.
TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU
Perustelut
Mary Mäntynen on työskennellyt omassa kodissaan Nastolan kunnan palveluksessa perhepäivähoitajana. Työnantaja on 16.8.1993 ilmoittanut hänelle, että hänellä vakinaisessa hoidossa olevan lapsen hoitosuhde päättyy kokonaan 31.8.1993. Työnantaja on lomauttanut Mäntysen heti tämän 1. - 21.9.1993 pitämän vuosiloman jälkeen 22.9.1993 alkaen. Nastolan kunta ei ole maksanut Mäntyselle kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen perhepäivähoitajien palvelussuhteen ehtoja koskevan liitteen 11 §:n 2 momentissa tarkoitettua niin sanottua takuupalkkaa ajalta 22. - 30.9.1993.
Kunta-alan unionin mielestä edellä mainitun perhepäivähoitajia koskevan liitteen takuupalkkasäännöksen on sovittu korvaavan virka- ja työehtosopimuksen mukaiset kotona työskentelevien perhepäivähoitajien lomautusilmoitusajat siten, että lomautus voi alkaa vasta takuupalkan tultua kokonaan maksetuksi. Kunnallinen työmarkkinalaitos on puolestaan katsonut, ettei sillä ole palkanmaksuvelvollisuutta lomautusajalta, sillä takuupalkkamääräys on yksinomaan palkkamääräys eikä sillä ole puututtu lomautusmääräyksiin.
Omassa kodissaan työskenteleviä perhepäivähoitajia koskevan liitteen 1 §:n 1 momentin mukaan tällaisiin perhepäivähoitajiin sovelletaan eräin poikkeuksin yleisen virka- ja työehtosopimuksen työntekijän lomauttamista koskevia määräyksiä. Kotonaan työskenteleviin perhepäivähoitajiin ei sovelleta työsopimuslain 30 §:n säännöksiä lomautuksen enimmäispituudesta eikä virka- ja työehtosopimuksen 138 §:n 2 momentin määräystä lomautuksen ennakkoilmoituksesta ja saman pykälän 4 momentin määräystä lomautusilmoitusajasta.
Perhepäivähoitajia koskevan liitteen 11 §:n 2 momentin mukaan, mikäli hoitosopimuksen perusteella vakinaisesti hoidossa olevan lapsen hoitosuhde kokonaan päättyy, eikä perhepäivähoitajalle ole päättymisestä ilmoitettu 60 kalenteripäivää aikaisemmin, maksetaan 3 §:ssä mainittu peruspalkka ja palvelulisät hoidon päättymisestä lukien 30 kalenteripäivältä, minkä jälkeen palkka tarkistetaan muuttuneen perusteen mukaiseksi.
Edellä tarkoitettuun määräykseen liittyvän soveltamisohjeen toisen kappaleen mukaan, jos perhepäivähoitajalla ei ole hoidossaan enää yhtään lasta, päättyy palkanmaksu kokonaan, kun viimeisestä lapsesta maksettava tässä tarkoitettu korvaus päättyy.
Perhepäivähoitajien palvelussuhteen ehtoja koskeviin virka- ja työehtosopimuksen liitteisiin on aina vuodesta 1974 alkaen sisältynyt määräyksiä takuupalkasta lapsen hoidon tilapäisesti keskeytyessä. Näitä sopimusmääräyksiä on myöhemmissä sopimuksissa muutettu ilmoitusajan ja palkanmaksujakson pituuden osalta.
Työtuomioistuimen ratkaistavana on ollut asia, jossa on ollut kysymys lapsen hoidon tilapäistä keskeytymistä koskevan sopimusmääräyksen tulkinnasta. Tuolloin Kunnallisen työmarkkinalaitoksen esittämän käsityksen mukaan lapsen hoidon tilapäistä keskeytymistä koskevalla työehtosopimusmääräyksellä oli korvattu työsopimuslain lomautussäännös. Työntekijäpuolen esittämän selvityksen mukaan sopimusneuvotteluissa ei takuupalkkamääräyksestä ollut keskusteltu lomautusmääräyksenä. Työtuomioistuimen asiassa antaman tuomion 182/1987 perustelujen mukaan työehtosopimusneuvotteluista esitetty selvitys ei osoittanut sopimuspuolten yhteisesti tarkoittaneen, että sopimusmääräystä olisi tulkittava Kunnallisen työmarkkinalaitoksen esittämällä tavalla.
Sanotun tuomion jälkeen Kunnallinen työmarkkinalaitos on omaksunut kannan, jonka mukaan palkatonta hoidon tilapäistä keskeytysaikaa ei pidetä lomautuksena. Tämän kantansa työmarkkinalaitos on kirjannut vuonna 1988 yleiskirjeellä annettuihin työehtosopimuksen soveltamisohjeisiin. Sopimusosapuolet ovat tältä osin olleet soveltamisohjeista erimielisiä.
Vuoden 1990 työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa sopimusosapuolet ovat sopineet seuraava: "Tasa-arvoerästä muilta osin ja muista käytettävistä korotuseristä 1.10.1990 lukien sovitaan erikseen siten, että parannetaan erityisesti palkkausta hoidon keskeytymis- ja päättymistilanteissa." Sopimusosapuolet ovat työtuomioistuimessa olleet yksimielisiä siitä, että tarkoituksena on ollut tasoittaa perhepäivähoitajan palkkausta niin, että hän tietyn ajan (ns. takuupalkka-aika) kuluessa voi varautua siihen, että hänen ansionsa lasten lukumäärän vähenemisen johdosta tulee alenemaan.
Nyt kysymyksessä oleva lapsen vakinaisen hoidon päättymistä koskeva sopimusmääräys on otettu virka- ja työehtosopimukseen vuonna 1991. Työtuomioistuimessa on todistajina kuultu sopimuksen neuvotteluihin osallistuneita Kunnallisvirkamiesliiton palkkasihteeriä sekä Kunnallisen työmarkkinalaitoksen apulaisneuvottelupäällikköä ja neuvottelupäällikköä.
Palkkasihteerin kertoman mukaan neuvotteluissa on todettu, että puheena oleva määräys tulee aina silloin sovellettavaksi, kun keskeytys on ennalta tietämätön eikä siitä ole ilmoitettu 60 päivää ennen lapsen hoitosuhteen päättymistä. Neuvotteluissa ei ole käsitelty erikseen määräyksen soveltumista lomautustilanteisiin.
Apulaisneuvottelupäällikön kertoman mukaan sopimusneuvotteluissa ei ole keskusteltu siitä, että takuupalkka-ajalla olisi tarkoitettu korvata lomautusilmoitusaika eikä siitä että työntekijän lomautustilanteessa perhepäivähoitajan lomautus voisi alkaa vasta takuupalkka-ajan jälkeen. Neuvottelupäällikkö on neuvotteluissa keskusteltaessa 30 päivän takuupalkka-ajan pituudesta nimenomaisesti todennut, että vaikka takuupalkka-aika on saman mittainen kuin virka- ja työehtosopimuksen lomautusilmoitusaika, kysymys tässä ei ole lomautuksen ilmoitusajasta. Työntekijäpuolen neuvottelijat eivät ole ilmoitukseen puuttuneet.
Apulaisneuvottelupäällikön kertoman mukaan 11 §:n 2 momentin soveltamisohje, jonka mukaan perhepäivähoitajan palkanmaksu päättyy kokonaan, kun viimeisestä lapsesta maksettu takuupalkka on päättynyt, liittyy niin sanottuun nollapalkkatilanteeseen. Perhepäivähoitajan työsuhteen kestäessä saattaa tulla aikoja, jolloin hänellä ei ole yhtään lasta hoidettavana, mutta työnantajalla ei ole lomautusperustetta. Tällainen tilanne voi syntyä, kun työnantajalla on perhepäivähoitoa tarvitseva lapsi, mutta lapsen vanhemmat eivät halua pitkän matkan vuoksi kuljettaa lasta tämän päivähoitajan luo.
Kuntatyönantaja-lehden numerossa 5/1991 on julkaistu Kunnallisen työmarkkinalaitoksen lakimiehen artikkeli perhepäivähoitajan lomauttamisesta. Artikkelin lomautusmenettelyn poikkeuksia koskevassa kohdassa sanotaan muun ohella, että omassa kodissaan työskentelevä hoitaja voidaan näin ollen lomauttaa heti, kun kaikki takuupalkat poisjääneistä lapsista on maksettu. Sama lakimies on samoihin aikoihin laatinut perhepäivähoitajien palvelussuhdepäiville luentorungon, jossa lomauttamisesta on esitetty samanlainen kanta. Asiassa työnantajapuolelta esitetyn selvityksen mukaan artikkeli ja luentorunko eivät ole edustaneet työnantajapuolen kantaa asiassa, ne ovat olleet sisällöltään virheellisiä.
Lapsen vakinaisen hoidon päättymistä koskevan 11 §:n 2 momentin syntyhistoriasta ja jo ennen sitä voimassa olleen lapsen hoidon tilapäistä keskeytymistä koskevan määräyksen tulkintaa ja soveltamista koskeneista vaiheista esitetty selvitys työtuomioistuimen mielestä osoittaa, että työntekijäpuolen olisi pitänyt sopimusneuvotteluissa ymmärtää Kunnallisen työmarkkinalaitoksen pitävän takuupalkkamääräystä yksinomaan palkkamääräyksenä ilman yhteyttä lomautusmääräyksiin. Työntekijäliitto ei ole näyttänyt, että vuoden 1991 työehtosopimusneuvotteluissa osapuolten yhteisenä tarkoituksena olisi ollut sopia perhepäivähoitajia koskevan liitteen 11 §:n 2 momentin takuupalkka-ajan korvaavan lomautusilmoitusajan siten, että lomautettaessa kotona työskentelevä perhepäivähoitaja takuupalkka tulee maksaa ennen lomautuksen alkamista. Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ei ole näytetty myöhemminkään hyväksyneen sanotunlaista tulkintaa.
Lomauttaminen käsitteenä tarkoittaa sitä, että työnteko ja palkanmaksu keskeytetään toistaiseksi tai määräajaksi työsuhteen muutoin pysyessä voimassa. Virka- ja työehtosopimuksen mukaan perhepäivähoitajaa lomautettaessa ei noudateta lomautusilmoitusaikoja. Työtuomioistuimen mielestä Kunnallisen työmarkkinalaitoksen omaksuma tulkinta vastaa perhepäivähoitajien lomauttamista koskevien ja riidanalaisen 11 §:n 2 momentin takuupalkkaa koskevien määräysten sanamuotoa. Tästä tulkinnasta ei ole perustetta poiketa.
Edellä mainituilla perusteilla työtuomioistuin katsoo, ettei perhepäivähoitajan lomauttamisajalta lapsen vakinaisen hoidon päättyessä tule suorittaa takuupalkkaa.
Nastolan kunta ei ole velvollinen maksamaan Mäntyselle vaadittua takuupalkkaa 22. ja 30.9.1993 väliseltä ajalta. Kunnallinen työmarkkinalaitos ei ole laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.
Tuomiolauselma
Kanne hylätään.
Asian laatuun nähden saa Kunnallinen työmarkkinalaitos pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.
Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Kauppinen puheenjohtajana sekä Rihto, Rautiainen, Virtanen, Sulkunen ja Vertanen jäseninä.
Eri mieltä olevien jäsenten lausunto:
Jäsen Vertanen, jonka lausuntoon jäsen Sulkunen yhtyi, lausui:
Riidan kohteena olleen perhepäivähoitajia koskevan liitteen 11 §:n syntyhistoriaan liittyy 30.12.1987 annettu työtuomioistuimen tuomio n:o 182, jossa työtuomioistuin katsoi näyttämättä jääneen, että työehtosopimusten määräysten tulkinnassa olisi voitu poiketa niiden sanamuotoa vastaavasta tulkinnasta. Perhepäivähoitajalle oli lapsen hoidon keskeytyessä tilapäisesti maksettava palkka keskeytyksen ajalta enintään työehtosopimusmääräyksessä mainituilta työpäiviltä aina silloin, kun perhepäivähoitajalle ei ollut ilmoitettu keskeytyksestä vähintään kahta viikkoa ennen keskeytyksen alkamista.
Tämän tuomion antamisen jälkeen Kunnallinen työmarkkinalaitos on noudattanut työtuomioistuimen kantaa, jonka mukaan perhepäivähoitajien keskeytysajalta maksettava palkka on silloisen kantajan vaatimuksen mukaisesti nimenomaan takuupalkkaa eikä sillä ole korvattu työsopimuslain lomautussäännöstä.
Neuvoteltaessa nyt työehtosopimuksessa olevista perhepäivähoitajan takuupalkkamääräyksistä ovat osapuolet sopineet ensinnäkin liitteen perhepäivähoitajan takuupalkkaa käsittelevässä 8 §:ssä tilapäisestä hoidon keskeytymisestä. Tämän määräyksen soveltamisohjeessa on maininta siitä, että määräystä sovellettaessa merkitystä ei ole tilapäisen poissaolon syyllä tai sillä, onko poissaolosta ennalta ilmoitettu. Keskeytysaikaa, olipa se 8 §:ssä tarkoitetulla tavalla palkallinen tai palkaton, ei lueta hoitajan työajaksi. Verrattuna vanhaan sopimusmääräykseen tässä ei ollut takuupalkan maksamisen edellytyksenä enää ilmoitusvelvollisuutta.
Toiseksi vakinaisen hoidon pysyvästä lakkaamisesta nyt puheenaolevan 11 §:n 2 momentissa on säilytetty vanhan sopimuksen tilapäisen hoidon keskeytyksen sopimusrakenne. Takuupalkan maksamisen edellytyksenä on ennalta ilmoittaminen. Ilmoitusaika on pidentynyt, samoin aika, jolta takuupalkka on maksettava. Soveltamisohjeessa palkanmaksun todetaan päättyvän, kun viimeisestä lapsesta maksettava tässä tarkoitettu korvaus päättyy.
Osapuolet ovat olleet yhtämieltä siitä, että myös perhepäivähoitaja voidaan lomauttaa työsopimuslain 30 §:ssä mainituin perustein mutta siten, että työsopimuslain 30 §:n säännöstä lomautuksen enimmäispituudesta työn vähennettyä tilapäisesti eikä lomautuksen ilmoitusaikaa noudateta. Näin lomautus on toteutettavissa ilman ilmoitusaikaa.
Sopimusneuvotteluista saadun selvityksen perusteella perhepäivähoitajien takuupalkkasäännöstö on neuvoteltu erillisenä käsittelemättä samanaikaisesti niiden soveltamista lomautusta koskevien säännösten rinnalla.
Perhepäivähoitajien takuupalkkaa koskeva säännöstö on palkkamääräys, jossa työnantajalle on asetettu velvollisuus maksaa palkkaa sellaisessakin tilanteessa, jossa sen vastineeksi ei tule työsuoritusta. Määräys on nähtävä lähinnä työsopimuslain 27 §:n 1 momentin dispositiiviseksi sovellutukseksi.
Lomautusperuste työsopimuslain 30 §:n perusteella syntyy tilanteessa, jossa työn vähyyden arvioidaan kestävän alle 90 päivää tai silloin kun työnantajalla on irtisanomisperuste.
Työehtosopimuksen 8 §:n takuupalkkamääräyksen soveltamisohjeessa on nimenomaan maininta siitä, että maksuperustetta ei poista tilapäisen poissaolon syy tai se, ettei poissaolosta ole ennalta ilmoitettu.
Määräyksen sanamuoto, muun selvityksen puuttuessa, näyttäisi osapuolten tarkoittamana sopimusmääräyksenä merkitsevän sitä, että takuupalkka maksettaisiin aina työn vähyys tilanteessa ensin ja lomautus ja siihen liittyvä palkattomuus voisi alkaa vasta takuupalkkakauden jälkeen.
Todistajana kuultu Kunnallisen työmarkkinalaitoksen lakimies on työehtosopimusneuvotteluihin osallistuneena pian neuvottelujen jälkeen laatinut luentolyhenteen, jossa perhepäivähoitajan lomautustilanteita on käsitelty. Luentolyhennettä on käytetty työnantajan järjestämissä koulutustilaisuuksissa. Lakimies on myös laatinut kirjoituksen lehteen. Näissä kirjoituksissa on perhepäivähoitajan lomautusta käsitelty tavalla, joka vastaa kantajan asiassa esittämää näkemystä ja jonka mukaan takuupalkkasäännöstä on noudatettava myös silloinkin kun työnantajalla on lomautusperuste. Kunnallinen työmarkkinalaitos on sittemmin kiistänyt lakimiehen kirjoitukset työnantajan kantaa vastaamattomiksi.
Nyt puheenaolevan 11 §:n tarkoituksesta on vuoden 1990 työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 15 §:ään tukeutuen esitetty näyttöä, jonka mukaan työehtosopimukseen otetuilla takuupalkkasäännöksillä pyritään tasaamaan palkan vaihtelua ja 11 §:n 2 momentin määräyksellä sopeuttamaan perhepäivähoitajan palkka hoidettavien lasten lukumäärään.
Vakinaisen hoidon päättymistä kuten tilapäistäkin hoidon keskeytymistä koskeva sopimusmääräys on neuvoteltu työtuomioistuimen tuomion n:o 182/1987 jälkeen, jolloin palkansaajapuolella on ollut perusteltua aihetta ymmärtää myös vakinaisen hoidon päättymistä koskevan sopimusmääräyksen olevan tuomiossa esitetyn ratkaisun perusteella ensisijainen lomautussäännöksiin nähden.
Mikäli työnantajan tarkoituksena oli takuupalkkasäännöksen mitätöiminen nyt riidanalaisen kaltaisissa tilanteissa, joissa hoitosopimuksen perusteella vakinaisesti hoidossa olevan lapsen hoitosuhde kokonaan päättyy, eikä perhepäivähoitajalle ole päättymisestä ilmoitettu 60 kalenteripäivää aikaisemmin, käyttämällä lomautusta ilmoitusvelvollisuuden täyttämisen asemesta, olisi tämä tullut ottaa neuvotteluissa selkeästi esille.
Osapuolet eivät ole olleet erimieltä siitä, etteikö lomautusperustetta nyt riidanalaisessa tapauksessa olisi ollut vaan siitä, onko työehtosopimuksen 11 §:n takuupalkkamääräyksen ilmoitusaikaa noudatettava lomautusperusteesta riippumatta vaiko ei.
Takuupalkkamääräysten oikeaan tulkintaan liittyvä Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ohjeistus Nastolan kunnalle ei sopimusmääräyksen syntyhistoria huomioon ottaen ole kuitenkaan ollut työehtosopimuslain tarkoittaman työehtosopimuksen valvontavelvollisuuden vastaista.
Edellä olevilla perusteilla kanteen enemmälti hyläten vahvistan, että Nastolan kunta on velvollinen maksamaan Mary Mäntyselle kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 1992 - 1993 perhepäivähoitajien palvelussuhteen ehtoja koskevan liitteen 31 11 §:n 2 momentin mukaisen palkan 22. ja 30.9.1993 väliseltä ajalta 16 prosentin korkoineen 30.9.1993 lukien. Oikeudenkäyntiin on ollut aihetta, mutta asian laatuun nähden osapuolet saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.