24.11.1994

Vuorotyölisä

2.1 Vuorotyötä tehtäessä maksetaan vuorotyöhön osallistuville työntekijöille erityistä vuorotyölisää penneissä tuntia kohden seuraavasti:

Ilta- ja yötyölisä

2.2 Milloin työ ei ole vuorotyötä, ylityötä eikä hätätyötä ja työntekijä joutuu suorittamaan sitä klo 16-23 välillä, katsotaan tällainen työ iltatyöksi sekä klo 23-6 välillä suoritettu työ yötyöksi. Iltatyössä maksetaan samansuuruinen lisä kuin vuorotyön iltavuorossa ja yötyössä samansuuruinen lisä kuin vuorotyön yövuorossa.

Aamutunnit

2.3 Jos työntekijä yksivuorotyössä tai kaksivuorotyössä aloittaa työnsä aamulla ennen klo 6:tta, maksetaan näiltä aamutunneilta 100 %:lla korotettu palkka. Näistä aamutunneista ei makseta kohdassa 2.2 tarkoitettua yötyölisää. Ja jos työntekijä saa näiltä tunneilta ylityölisää, on korotus ylityölisän kanssa yhteensä 100 %.

Korvaus lauantaityöstä

2.4. Keskeytymättömässä kolmivuorotyössä ja jatkuvassa kaksivuorotyössä maksetaan lauantain iltavuoron alusta 100 %:lla korotettu palkka.

Korotettua palkkaa ei makseta, mikäli työntekijä saa 17 §:ssä mainittua suurjuhlapyhäkorvausta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Kanteen perustelut

Elintarviketeollisuuden Työnantajaliitto ETTL on työtuomioistuimessa lausunut, että liiton jäseniä olivat muun muassa Oy Sinebrychoff Ab, Meira Oy, Suomen Unilever Oy/Van den Bergh Foods ja Mildola Oy. Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL:n jäsenyhdistyksen Helsingin Elintarviketyöntekijät ry:n jäsenet työskentelivät liiton edellä mainituissa jäsenyrityksissä.

ETTL:n ja SEL:n välillä oli keväällä 1994 neuvoteltu työehtosopimusten uudistamisesta. Neuvottelujen katkettua SEL:iin kuuluvat ammattiosastot eri puolilla maata olivat ilmoittaneet paikallisista lakoista eri teollisuuslaitoksissa. ETTL oli puolestaan tämän jälkeen ollut pakotettu julistamaan alalle työsulun 10.3.1994.

Työtaistelujen jatkuessa työministeriö oli 21.3.1994 asettanut sovittelulautakunnan, joka oli laatinut 22.3.1994 yksimielisen sovintoehdotuksen työehtosopimusten uudistamiseksi. Sovintolautakunnan ehdotusta oli täydennetty valtakunnansovittelijan johdolla käydyissä neuvotteluissa 22.3.1994.

Syntyneen ehdotuksen käsittelemiseksi liittojen välillä oli solmittu 22.3.1994 noin kello 21.30 lakonlopettamissopimus työtaisteluiden lopettamisesta ja keskeyttämisestä. Sopimuksen mukaan lakot keskeytettiin heti ja ne alkoivat uudelleen aikaisintaan 28.3.1994.

Sopimuksen mukaan osapuolten väliset työehtosopimukset laaditaan työministeriön 21.3.1994 määräämän sovittelulautakunnan antaman sovintoehdotuksen mukaisina sovituin täydennyksin. Lakonlopettamissopimuksen osaksi muodostuivat näin ollen myös täydennetyn sovintoehdotuksen määräykset, kuten määräykset palkankorotuksista ja vuorotyölisistä.

Sopimukseen sisältyivät määräykset lakossa olleiden henkilöiden palaamisesta vanhoina työntekijöinä työpaikoilleen 23.3.1994 alkavaan työvuoroonsa sekä määräykset vanhojen työntekijöiden etujen säilymisestä, mikäli työntekijät ilmoittautuivat työnantajalle viimeistään 25.3.1994 alkavaan työvuoroon.

Lopullinen sopimus työtaistelujen lopettamisesta oli solmittu asianosaisliittojen välillä 23.3.1993. Samassa yhteydessä oli solmittu elintarviketeollisuutta koskevat työehtosopimukset.

Helsingin Elintarviketyöntekijät ry oli sopimuksen syntymisestä huolimatta jatkanut 7.3.1994 alkanutta työtaistelua. SEL oli tukenut ammattiosastoa työtaistelun pitkittämisessä vastoin itse tekemäänsä työehtosopimusta.

Oy Sinebrychoff Ab:n sanottuun ammattiosastoon kuuluvat työntekijät eivät aloittaneet töitään 22.3.1994 kello 22.00 ja kello 23.00 alkaneissa työvuoroissaan. Työntekijät olivat tosin saapuneet lakonlopettamissopimuksen solmimisen jälkeen työvuoronsa alkamisajankohtana tuotantolaitoksen portille. He olivat kuitenkin ilmoittaneet, että töitä ei aloiteta, koska pääluottamusmies oli antanut ohjeet työtaistelun jatkamisesta. Vastaava työn aloittamatta jättäminen oli tapahtunut 23.3.1994 aamuvuoron alkaessa. Autonkuljettajat olivat saapuneet työpaikalleen, mutta he eivät pääluottamusmiehen kiellon vuoksi olleet aloittaneet työntekoaan. Varsinainen tuotantohenkilöstö oli palannut työhön vasta keskiviikkona 23.3.1994 illan kuluessa. Työtaistelun pitkittämiseen oli osallistunut noin 200 työntekijää, heidän joukossaan pääluottamusmies.

Lakonlopettamissopimuksen solmimisen jälkeen Meira Oy:n tuotantolaitoksilla olisi työt voitu aloittaa aamulla 23.3.1994 ja työtä olisi tällöin voitu tehdä päivätyön alkamisesta lähtien. Osa työntekijöistä oli saapunut työvuorojärjestelmänsä mukaisesti 23.3.1994 työpaikoilleen ryhtymättä käynnistämään tuotantoa. Ammattiosaston työpaikalle asettamat kaksi luottamusmiestä eivät olleet kehottaneet työntekijöitä aloittamaan työntekoa, vaan myös itse osallistuivat työtaistelun jatkamiseen, johon kaikkiaan osallistui noin 100 työntekijää.

Suomen Unilever Oy/Van den Bergh Foodsin ravintorasva- ja margariinitehtailla tehdään kolmivuorotyötä. Työt olisi siten voitu aloitta välittömästi lakonlopettamissopimuksen solmimisen jälkeen 22.3.1994 kello 23.00. Keskiviikkona 23.3.1994 työntekijöille oli erityisesti ilmoitettu, että työt voidaan aloittaa välittömästi. Näin ei kuitenkaan ollut tapahtunut, vaan pääluottamusmies oli edellyttänyt työnantajan suostuvan ammattiosaston esittämiin erillisvaatimuksiin muun muassa vuorotyölisien suuruudesta. Pääluottamusmies oli korostanut ammattiosaston päättävän, milloin lakko loppuu. Torstaina 24.3.1994 kello 15 alkaneeseen työvuoroon oli ilmoittautunut osa työntekijöistä. Täysipainoisesti työt olivat alkaneet kuitenkin vasta 24.3.1994 yövuoron alkaessa kello 23.00. Laittomaan työtaisteluun oli osallistunut noin 90 työntekijää, heidän joukossaan pääluottamusmies.

Mildola Oy:n tuotantolaitoksilla työt olisi voitu aloittaa välittömästi 22.3.1994 solmitun lakonlopettamissopimuksen jälkeen yövuorossa kello 23.00. Ammattiosaston puheenjohtaja, joka samalla toimi myös Mildola Oy:n pääluottamusmiehenä, oli ottanut yhteyttä työnantajan edustajaan ryhtymättä mihinkään toimenpiteisiin työrauhan palauttamiseksi. Pääluottamusmies oli päinvastoin esiintynyt television uutisissa ja antanut haastatteluja, joissa hän nimenomaisesti oli kertonut työtaistelun edelleen jatkuvan. Myös paikallisissa neuvotteluissa 23.3.1994 hän oli ilmoittanut ammattiosaston aloittaneen lakon, jolloin lakon lopettamisesta päättäminenkin kuului ammattiosastolle. Liitoilla ei pääluottamusmiehen mukaan ollut oikeutta tehdä päätöstä lakon lopettamisesta. Mildola Oy:ssä tapahtuneeseen työtaistelun jatkamiseen oli osallistunut 18 ammattiosaston jäsentä, pääluottamusmies heidän mukanaan. Työtaistelu oli päättynyt vasta 24.3.1994 kello 7.00.

Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ei työnantajaliiton pyynnöistä huolimatta ollut ryhtynyt toimenpiteisiin työrauhan palauttamiseksi lakonlopettamissopimuksen mukaisesti. Liiton puheenjohtaja oli päinvastoin väittänyt tv-haastattelussa, että lakon jatkamiseen ei liittynyt mitään laittomuutta ja että työntekijöillä oli sopimuksen mukaisesti mahdollisuus palata töihin vasta perjantaina 25.3.1994.

Lakonlopettamissopimuksen nimenomaisena tarkoituksena oli palauttaa työrauha välittömästi 22.3.1994. Käytännön mahdollisuudet töiden välittömään aloittamiseen olisivat myös olleet olemassa, koska osa työntekijöistä oli ollut jo 22.3. - 23.3.1994 välisenä yönä työpaikoillaan ja suurin osa työntekijöistä palannut työpaikoilleen 23.3.1994 aloittamatta kuitenkaan työntekoaan. Ainoa syy työn aloittamatta jättämiseen oli ollut pääluottamusmiesten toiminta ja se, että ammattiosasto oli suhtautunut kielteisesti lakon lopettamiseen.

Työtaistelun jatkumisen aikana sanottujen yritysten pääluottamusmiehet olivat esittäneet täydennetystä sovintoehdotuksesta poikkeavia vuorotyölisiä koskevia vaatimuksia. Lisäksi pääluottamusmiehet olivat ilmoittaneet, että työtaistelun lopettamisesta päättää ammattiosasto. Jatkamalla lakkoaan pääluottamusmiehet ja ammattiosasto olivat pyrkineet painostamaan työnantajia suostumaan vaatimuksiinsa. Pääluottamusmiehet ja muut luottamusmiehet olivat osallistuneet lakkoon.

Työhönpaluun edellytyksenä oli useimmiten ollut se, että ammattiosastot vaativat vuorotyölisiä koskevaa sopimusta tehtäväksi työntekijäpuolen työriidan aikana esittämien vaatimusten mukaisena. Työtaistelun jatkaminen kohdistui näiltä osin lakonlopettamissopimuksen osana ollutta 22.3.1994 päivättyä ja samana päivänä täydennettyä sovintoehdotusta vastaan. Lakot Suomen Unilever Oy:n ja Mildola Oy:n edellä tarkoitetuilla tuotantolaitoksilla kohdistuivat myös 23.3.1994 allekirjoitettuun peruselintarviketeollisuuden työehtosopimukseen.

Työtaistelu kohdistui 22.3.1994 allekirjoitettuun lakonlopettamissopimukseen kokonaisuudessaan. Työntekijät rikkoivat työtaistelun aikana selvästi lakonlopettamissopimuksen 2 ja 3 kohtia ja ammattiosasto ja ammattiliitto laiminlöivät niille työehtosopimuslain mukaan kuuluvan velvollisuuden näiden työehtosopimusmääräysten valvomiseksi.

Lisäksi ammattiosastojen edustajat olivat väittäneet, että liiton tekemällä työehtosopimuksella ei voitaisi lopettaa alunperin ammattiosastojen aloittamaa lakkoa. Tällä väitteellä oli pyritty esittämään, että asianosaisliittojen välillä ei lakonlopettamissopimuksen solmimisen jälkeen olisi vallinnut työrauhavelvollisuutta. Kantajaliiton selvä käsitys on, että ammattiosastot tulivat liittonsa 22.3.1994 tekemän työehtosopimuksen kautta aktiivisen ja passiivisen työrauhavelvollisuuden alaisiksi.

Työtaistelun lopettaminen 22.3.1994 olisi - ottaen huomioon jo 7.3.1994 alkaneiden työtaisteluiden pitkä kestoaika - ollut välttämätöntä. Lakon sopimuksenvastaisella jatkamisella oli aiheutettu yrityksille merkittävää vahinkoa. Osalla yrityksillä varastot olivat lakon vuoksi olleet tyhjillään, jolloin työt olisi tullut saada sopimuksenmukaisesti käyntiin välittömästi ja kaikissa yrityksissä samaan aikaan.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Elintarviketeollisuuden Työnantajaliitto ETTL on vaatinut, että Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ja Helsingin Elintarviketyöntekijät ry tuomitaan työrauhavelvollisuuden rikkomisesta ja laiminlyönnistä työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n perusteella hyvityssakkoon.

Vastineen perustelut

Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL on lausunut, että elintarvikealojen työtaisteluissa oli kyse eräiden ammattiosastojen julistamista lakoista ja työnantajaliiton koko alaa koskeneesta työsulusta. Työtaistelun päättymistä oli edeltänyt sovintolautakunnan 21.3.1994 tekemä sovintoesitys, jonka vastaajaliiton valtuusto 22.3.1994 pitämässään kokouksessa oli hylännyt. Kun päätös sovintoesityksen hylkäämisestä oli ilmoitettu valtakunnansovittelijalle, sovintoesitystä oli parannettu niin, että vastaajaliiton neuvottelijat olivat hyväksyneet esityksen. Esityksen lopullinen hyväksyminen oli tapahtunut vasta seuraavana päivänä 23.3.1994 liiton valtuuston kokouksessa.

Sovintoesityksen tultua edellä kerrotulla tavalla hylätyksi 22.3.1994 Helsingin Elintarviketyöntekijät ry oli jatkanut välittömästi työnantajan edustajien kanssa paikallisia neuvotteluja vaatimuksista, joiden vuoksi ammattiosasto oli julistanut lakon. Näitä neuvotteluja oli käyty myöhään yöhön ja työnantajan edustajan esityksestä niitä oli ollut määrä jatkaa 23.3.1994 kello 8 kullakin työpaikalla. Näin oli tapahtunutkin, mutta neuvottelut oli keskeytetty vastaajaliiton valtuustokäsittelyn ajaksi. Kun parannettu sovintoesitys oli 23.3.1994 kello 17 lopullisesti hyväksytty, paikalliset neuvottelut olivat päättyneet.

Sinebrychoff Oy:n, Meira Oy:n, Suomen Unilever Oy/Van den Berg Foods:n ja Mildola Oy:n tuotantolaitoksilla ei ollut 22.3. ja 23.3.1994 toimittu työtaistelujen lopettamissopimuksen vastaisesti.

Ammattiosaston ja sanottujen tuotantolaitosten edustajien kesken oli edellä kerrotuin tavoin jatkettu paikallisia neuvotteluja 22.3. - 23.3.1994. Näihin neuvotteluihin ei ollut liittynyt millään tavalla työtaistelujen lopettamissopimuksessa todettu työhönpaluu. Tuotantolaitosten luottamusmiehet eivät olleet kieltäneet työntekijöiltä työhönpaluuta. Siihen ei olisi ollut edes käytännön edellytyksiä, koska he olivat olleet neuvotteluissa työnantajien edustajien kanssa työpaikallaan. Kunkin työntekijän työhönpaluu oli tapahtunut asianomaisen henkilökohtaisten mahdollisuuksien mukaan. Sanotuissa tuotantolaitoksissa työntekijät olivat palanneet työhön työtaistelujen lopettamissopimuksen mukaisesti eli pääosin 23.3.1994, jolloin vastaajaliiton valtuustossa oli hyväksytty sovintoesitys uudeksi työehtosopimukseksi, mutta joka tapauksessa viimeistään perjantaina 25.3.1994, kuten soopimuksen 3. kohdassa määrättiin. Työhönpaluu oli tapahtunut täsmälleen sopimuksen mukaisesti eikä lopettamissopimuksen työhönpaluumääräystä siten ollut rikottu. Minkäänlaisesta työtaistelusta ei kanteessa mainituilla työpaikoilla työtaistelujen lopettamissopimuksen allekirjoittamisen jälkeen ollut kyse.

Luottamusmiehet olivat olleet työpaikoillaan viimeistään 23.3.1994 aamulla, osa jo illalla 22.3.1994. Ammattiosaston edustajina he eivät olleet enempää voineet tehdä, kun työntekijöiden työhönpaluu voi tapahtua työtaistelujen lopettamissopimuksen mukaan kolmen päivän sisällä eli viimeistään 25.3.1994. Työntekijöiden mahdollisesti eriaikaista paluuta sopimuksen mukaisena kolmen päivän ajanjaksona ei voinut tulkita työehtosopimuslaissa tarkoitetuksi kielletyksi työtaisteluksi. Tällainen tulkinta olisi ristiriidassa lakonlopettamissopimukseen kirjatun työhönpaluumääräyksen kanssa.

Kanteessa vaadittiin myös vastaajaliiton tuomitsemista hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnin vuoksi. Tällainen vaatimus oli perusteeton, sillä ammattiliitto ei ollut voinut valvoa työntekijöiden työhönpaluuta laillisesta lakosta eikä sillä ollut valvontaan velvollisuuttakaan, kun työntekijöillä oli sopimuksen mukaan oikeus palata työpaikalleen vielä 25.3.1994.

Kanne oli kokonaisuudessaan vastoin lakonlopettamissopimuksen 5. kohtaa. Sen mukaan osapuolet ovat sitoutuneet olemaan ryhtymättä oikeudellisiin toimenpiteisiin työsulun tai lakon johdosta niihin osallistuneita kohtaan. Muutoinkin kanteen nostaminen näin myöhään oli työmarkkinakäytännön vastaista.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL, jonka lausumaan jutussa kuultu Helsingin Elintarviketyöntekijät ry osaltaan on yhtynyt, on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Perustelut

Asianosaisliitot ovat 22.3.1994 illalla allekirjoittaneet työehtosopimuksen elintarviketeollisuuden 7.3.1994 alkaneiden työtaisteluiden lopettamisesta ja keskeyttämisestä. Seuraavana päivänä on Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL:n ja Elintarviketeollisuuden Työnantajaliitto ETTL:n välillä solmittu elintarvikealoja, panimo- ja virvoitusjuomateollisuutta, lihateollisuutta, leipomoita ja meijeriteollisuutta koskevat työehtosopimukset. Liittojen välillä samana päivänä laaditussa sopimuksessa työtaistelujen lopettamisesta työehtosopimusten on katsottu syntyneen 23.3.1994 klo 17.00.

Lakonlopettamissopimuksen mukaan lakot on sovittu keskeytettäviksi heti 22.3.1994. Helsingin Elintarviketyöntekijät ry on kuitenkin jatkanut sopimuksettoman tilan aikana alkanutta työtaistelua kanteessa kerrotussa laajuudessa. Lakko on näin jatkunut Oy Sinebrychoff Ab:n toimipisteessä 23.3.1994 saakka, Meira Oy:n tuotantolaitoksilla samoin 23.3.1994 saakka sekä Suomen Unilever Oy/Van den Bergh Foods:n ja Mildola Oy:n tuotantolaitoksilla 24.3.1994 saakka.

Sopimusosapuolet ovat 22.3.1994 allekirjoittamassaan lakonlopettamissopimuksessa sitoutuneet olemaan ryhtymättä oikeudellisiin toimenpiteisiin lakon tai työsulun osalta. Sopimusta ei ole perusteita tulkita niin, että se koskisi myös muita kuin ennen sopimuksen tekemistä toimeenpantuja työtaistelutoimia. Elintarviketeollisuuden Työnantajaliitto ETTL on siten kyseisen sopimuksen estämättä voinut saattaa sopimuksen tekemisen jälkeen tapahtuneiksi väitetyt työrauhavelvollisuuden rikkomiset työtuomioistuimen käsiteltäviksi.

Työtuomioistuimelle esitetyn selvityksen mukaan ammattiosaston edustajat ovat työpaikoilla toimineet työhönpaluun estämiseksi samalla välittäen työnantajien edustajille tiedon siitä, että työhönpaluun edellytyksenä oli työnantajan suostuminen työntekijäpuolen vuorotyölisiä koskeviin vaatimuksiin. Ammattiosaston puheenjohtaja on työnantajalleen samoin kuin julkisuudessa ilmoittanut ammattiosaston aloittaneen lakon, jonka lopettaminen kuuluisi myös ammattiosastolle. Työhönpaluu kerrotuissa tuotantolaitoksissa on siten lykkääntynyt ammattiosaston päätökseen perustuneen painostustoimenpiteen vuoksi.

Vaikka työpaikkojen yksittäiset työntekijät ovat lakonlopettamissopimuksen mukaan voineet palata työhön sopimuksen asettamien määräaikojen puitteissa, muodostaa työntekijöiden yhteisesti painostustarkoituksessa toteuttama työhönpaluun lykkääminen työtaistelutoimenpiteen, joka on kohdistunut lakonlopettamissopimuksen määräykseen lakkojen keskeyttämisajasta. Työehtosopimuksen solmimisen jälkeen lakot ovat kohdistuneet myös työehtosopimuksen vuorotyölisämääräyksiin.

Ammattiosasto on työtaistelutoimia edellä todetulla tavalla jatkaessaan rikkonut työrauhavelvollisuutensa.

Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL:n puheenjohtaja on 22.3.1993 heti lakonlopettamissopimuksen solmimisen jälkeen osallistunut ammattiosaston kokoukseen ja selvittänyt tehdyn sopimuksen sisältöä ja merkitystä. Todistajana kuullun SEL:n palkkasihteerin kertoman mukaan ammattiosaston edustajat ovat aamuyöstä 23.3.1994 ilmoittaneet noudattavansa liiton valtuuston kantaa asiassa. Painostustoimista on sittemmin valtuuston hyväksyttyä neuvottelutuloksen edellä todetulla tavalla luovuttu. Työtuomioistuin katsoo, ettei työntekijäliitolla ole vallinneissa olosuhteissa ollut todellisia mahdollisuuksia omilla toimillaan vaikuttaa enemmälti työrauhan palautumiseksi, eikä liitto siten ole laiminlyönyt asiassa valvontavelvollisuuttaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Helsingin Elintarviketyöntekijät ry:n maksamaan Elintarviketeollisuuden Työnantajaliitto ETTL:lle hyvityssakkoa työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 20 000 markkaa.

Enemmälti kanne hylätään.

Helsingin Elintarviketyöntekijät ry velvoitetaan korvaamaan Elintarviketeollisuuden Työnantajaliitto ETTL:n oikeudenkäyntikulut 11 000 markalla 16 prosentin korkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut tuomion antopäivästä. Asian laatuun nähden Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Tiitinen, Uski, Virtanen, Vertanen ja Kiuru jäseninä.

Tuomio on yksimielinen.