TT:1994-65
- Asiasanat
- Hoitovapaa, Lausuntoasia, Palvelusaikalisä
- Tapausvuosi
- 1994
- Antopäivä
- Diaarinumero
- D:1994/L 8
Kysymys siitä, mitä kemiallis-teknisen teollisuuden työehtosopimuksen palvelusaikalisää koskevassa määräyksessä oleva viittaus vuosilomalain soveltamiskäytäntöön tarkoitti. (Ään.)
Kuultavat Kemianteollisuus KT ry Kemianliitto ry
LAUSUNTO
TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET
Kemianteollisuuden Työnantajaliiton, joka sittemmin on muuttanut nimensä Kemianteollisuus KT:ksi, ja Kemian Työntekijäin Liiton, nykyisen Kemianliiton, välillä on 1.3.1990 29.2.1992 ollut voimassa kemiallisteknisen teollisuuden työehtosopimus, jossa on muun muassa seuraavat määräykset:
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
III TYÖPALKAT
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
14 § B. Henkilökohtainen palkka
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
Palvelusaikalisä
2. Yrityskohtaisen yhtäjaksoisen palvelusajan perusteella työntekijälle maksetaan palkkausmuodosta riippumatta palvelusaikalisää osana henkilökohtaista palkkaa seuraavasti:
Palvelusaika | Lisä | |
5- 9 v. | 30 p/t tai | 51 mk/kk |
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
14 § B. kohdan soveltamisohjeet
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
2. Palvelusaikalisää ryhdytään maksamaan palvelusvuosien täyttymistä seuraavan palkanmaksukauden alusta.
Palvelusajan huomioiminen palkkaperusteena edellyttää yhtäjaksoista yrityskohtaista palvelusaikaa.
Mikäli työntekijän työsuhde "lepää" asevelvollisuuden suorittamisen vuoksi, luetaan palvelusaikaan kuitenkin myös ennen asevelvollisuutta työskennelty aika. Palvelusaikaan ei kuitenkaan lueta asevelvollisuusaikaa.
Työsuhteen päättyminen katkaisee yhtäjaksoisuuden. Näin ollen mahdollisesti myöhemmin syntyvässä työsuhteessa palvelusajaksi lasketaan vain jälkimmäisen työsuhteen kesto.
Saman yrityksen eri toimipaikoilla yhtäjaksoisesti työskennelty aika lasketaan palvelusvuosia kartuttavaksi ajaksi.
Muilta osin noudatetaan työsuhteen yhdenjaksoisuutta laskettaessa vuosilomalain soveltamiskäytäntöä.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
KÄSITTELY KÄRÄJÄOIKEUDESSA
KANNE
Kynttilätyöntekijä Sanna Maria Kujansuu on Hackman Havi OY AB:tä vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että hänen työsuhteensa yhtiöön oli alkanut 21.4.1987. Hackman Havi OY AB:n tuli työsopimuslain 17 §:n nojalla noudattaa Kujansuun työsopimuksessa kemiallis-teknisen teollisuuden työehtosopimusta, jonka 14 §:ssä oli palvelusaikalisää koskevat sopimusmääräykset. Työehtosopimuksen 14 §:n B 2 kohdan edellyttämä viiden vuoden palvelusaika oli tullut Kujansuun osalta täyteen 21.4.1992 ja määrältään 30 pennin lisää tunnille olisi tullut maksaa 1.5.1992 alkaen. Työnantaja oli kuitenkin vähentänyt työsuhteen kestosta Kujansuun 11.1.1990 - 30.3.1992 pitämän hoitovapaan, minkä vuoksi palvelusaikalisää ei ollut maksettu.
Työehtosopimuksen 14 §:n B kohdan soveltamisohjeissa todettiin, että työsuhteen yhdenjaksoisuutta laskettaessa noudatetaan vuosilomalain soveltamiskäytäntöä. Työneuvosto oli 15.10.1992 antamassaan lausunnossa asiassa 46/92 katsonut, että työsopimuslain 34, 34 a ja 34 b §:ssä tarkoitetut hoitovapaat oli luettava työsuhteen jatkumisaikaan vuosilomalain 3 §:n 1 momenttia sovellettaessa.
Sekä työehtosopimusmääräyksen soveltamisohjeiden viittauksessa että vuosilomalain 3 §:n 1 momentissa oli samalla tavalla kysymys työsuhteen jatkumisesta pidemmällä tähtäyksellä. Määräyksen sanamuoto viittasi johdonmukaisesti vuosilomalain 3 §:n 1 momenttiin. Tällä tavalla saman sisältöistä sopimusmääräystä oli tulkittu myös muilla sopimusaloilla. Esimerkkeinä metalliteollisuuden työpaikoista olivat Outokumpu Oy, Tourulan Konepaja ja Oy GWSohlberg Ab kalusteteollisuus.
Kemianteollisuus KT:ssä oli omaksuttu tulkinta, jonka mukaan soveltamisohjeen viittaus tarkoittaisi vuosilomalain 3 §:n 5 momentin mukaan työssäolopäivien veroisia päiviä. Hackman Havi OY AB ei ollut Kemianteollisuus KT:n jäsen, mutta on vedonnut työnantajaliiton kantaan.
Kujansuu on vaatinut käräjäoikeutta vahvistamaan, että Hackman Havi OY AB oli velvollinen ottamaan lukuun työsopimuslain 34 §:ssä tarkoitetun hoitovapaan työehtosopimuksen 14 §:n B 2 kohdan mukaiseen palvelusaikalisään oikeuttavaan aikaan työsuhteen yhdenjaksoisuutta laskettaessa sekä velvoittaisi yhtiön suorittamaan ajalta 1.5.1992 - 31.12.1993 erääntyneinä palvelusaikalisinä 981 markkaa 78 penniä 16 prosentin korkoineen 31.12.1993 lukien.
VASTAUS
Hackman Havi OY AB on vaatinut kanteen hylkäämistä. Kujansuun vaatimus hoitovapaan lukemisesta työehtosopimuksen 14 §:n B 2 kohdan mukaiseen palvelusaikalisään oikeuttavaa työsuhteen yhdenjaksoisuutta laskettaessa oli perusteeton. Työehtosopimusmääräyksen mukaista palvelusaikalisään oikeuttavaa työsuhteen yhdenjaksoisuutta laskettaessa otettiin lukuun vain vuosilomalain 3 §:n 5 momentissa mainitut tapaukset.
Kemiallis-teknisen teollisuuden 25.3.1981 - 28.2.1983 voimassa olleen työehtosopimuksen 13 § B kohdan soveltamisohjeen mukaan työnteon keskeytyminen esimerkiksi lomautuksen, sairauden, muun kuin ammatillisen koulutuksen tai muun vastaavan seikan johdosta pidemmäksi ajaksi kuin kuukaudeksi katkaisi palvelusajan kertymisen koko keskeytyksen ajalta. Soveltamisohjeen mukaan luettiin tällöin palvelusaikaan ennen keskeytystä ja sen jälkeen työskennelty aika.
Vuoden 1983 työehtosopimuksesta neuvoteltaessa oli työntekijäliiton eräänä tavoitteena ollut saada työehtosopimuksen palvelusaikalisää koskevaan määräykseen muutoksia. Työntekijäpuolta edustanut neuvottelija oli esittänyt 20.12.1982 käydyissä neuvotteluissa muun muassa, että palvelusaikalisää kerryttävää työssäoloon rinnastettavaa aikaa tulisi muuttaa. Neuvotteluissa oli täsmennetty vaatimusta niin, että sillä tarkoitettiin vuosilomalain mukaista tulkintaa. Neuvotteluissa mukana ollut toinen työntekijäpuolen edustaja oli todennut, että heidän vaatimuksensa perustui vuosilomalain tarkoittamaan luetteloon työssäolopäivien veroisista päivistä. Työnantajapuoli oli hyväksynyt työntekijäliiton vaatimuksen ja uuteen työehtosopimukseen oli otettu palvelusaikalisää koskeva soveltamisohje, joka oli edelleen sanamuodoltaan ennallaan ja työntekijäliiton ehdottaman mukainen.
Merkittävä ero verrattaessa uudempia, 1.3.1992 31.10.1993 voimassa olleen työehtosopimuksen soveltamisohjeita vanhempiin soveltamisohjeisiin oli siinä, että uudemman työehtosopimuksen soveltamisohjeet viittasivat työnteon keskeytymisen osalta vuosilomalain soveltamiskäytäntöön. Vuosilomalain soveltamiskäytännöllä oli tarkoitettu vuosilomalain 3 §:n 5 momentin tarkoittamia työssäolopäivien veroisia päiviä. Vuonna 1983 oli sovittu siitä, että vuosilomalain asianomaista säännöstä sovelletaan siihen myöhemmin mahdollisesti tehtävine muutoksineen työehtosopimuksen tarkoittamaa palvelusaikalisää kerryttävää aikaa määritettäessä. Hoitovapaa ei ollut edellä tarkoitetussa vuosilomalain mukaisessa luettelossa eikä siltä ajalta näin ollen kertynyt vuosilomaa eikä palvelusaikalisää.
Hackman Havi OY AB on viitannut osoituksena kemianteollisuudessa omaksutusta käytännöstä erimielisyysneuvotteluihin Kemira Oy:ssä. Kemira Oy:ssä oli ollut työehtosopimuksesta poikkeava viiden vuoden porras palvelusaikalisää maksettaessa ja kaikki yli kuukauden kestävät yhtäjaksoiset poissaolot oli vähennetty kerryttävästä ajasta lukuun ottamatta vuosilomaa ja erikseen sovittua ammatillista koulutusta. Palvelusaikalisää maksettaessa Kemira Oy:ssä omaksuttiin 1980-luvun puolivälissä käytäntö, jonka mukaan sellainen poissaolo, joka ei kerryttänyt vuosilomaa, vähennettiin palvelusajaksi laskettavasta ajasta. Erimielisyyttä yhtiössä ei kyseessä olevasta työehtosopimuksen määräyksen soveltamisesta ole ollut.
Metalliteollisuudessa oli kemianteollisuudesta poikkeava palvelusvuosilisäjärjestelmä, jossa palvelusvuosilisä maksettiin kerran vuodessa tietyn laskentakaavan mukaan. Sopimus oli sanamuodoltaankin erilainen ja sen mukaan työsuhteen kestoa ja yhdenjaksoisuutta määriteltäessä noudatettiin vuosilomalain soveltamiskäytäntöä. Kemianteollisuuden palvelusaikalisää koskevasta sopimusmääräyksestä neuvoteltaessa ei ollut missään vaiheessa viitattu metalliteollisuuden työehtosopimukseen. Näin ollen sieltä ei saanut johtoa kemianteollisuuden sopimusmääräyksen tulkinnalle.
Lähes missään kemianalan yrityksissä ei hoitovapaata luettu palvelusvuosilisää kerryttävään aikaan. Poikkeuksen muodostivat ainoastaan jotkut pienehköt yritykset. Kemianteollisuus KT oli kaikessa ohjeistuksessaan ja koulutuksessaan aina tulkinnut sopimusmääräystä siten, ettei hoitovapaa kerrytä palvelusaikalisää. Tästä ei ollut riitaa ennen kuin työneuvosto vuonna 1992 antoi lausunnon hoitovapaan yhdenjaksoisuudesta. Hoitovapaajärjestelmä oli asteittain ollut voimassa vuodesta 1985 lähtien.
Ottaen huomioon työehtosopimusneuvottelujen kulun, osapuolten tarkoituksen sekä sopimusmääräyksen vakiintuneen tulkinnan sopimusmääräystä oli sovellettava niin, ettei hoitovapaata lueta palvelusaikalisää kerryttävään aikaan. Kujansuulla ei siten ollut oikeutta vaatimaansa palvelusaikalisään.
KÄRÄJÄOIKEUDEN LAUSUNTOPYYNTÖ
Riihimäen käräjäoikeus on työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n nojalla pyytänyt työtuomioistuimelta lausuntoa siitä, miten Kemianteollisuus KT:n ja Kemianliiton välisen kemiallis-teknisen teollisuuden työehtosopimuksen 14 §:n B 2 kohtaa on kanteessa kerrotussa tilanteessa tulkittava.
LIITTOJEN LAUSUNNOT
Työtuomioistuin on työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n nojalla varannut Kemianteollisuus KT:lle ja Kemianliitolle tilaisuuden tulla asiassa kuulluiksi.
Kemianteollisuus KT on kirjallisessa lausunnossaan todennut muun muassa seuraavaa:
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
3 Lausunnon sisältö
Kemiallis-teknisen teollisuuden työehtosopimuksen 14 b §:n 2. kohtaa soveltamisohjeineen tulee tulkita siten, että viittauksella vuosilomalain soveltamiskäytäntöön työsuhteen yhdenjaksoisuutta laskettaessa tarkoitetaan vuosilomalain 3 §:n 5. momentin soveltamiskäytäntöä.
4 Perustelut
4.1 Työehtosopimusmääräykset
Palvelusaikalisää koskeva määräys tuli ensimmäisen kerran kemiallis-teknisen teollisuuden työehtosopimukseen 25.3.1981 - 28.2.1983 voimassa olleeseen työehtosopimukseen. Sopimusmääräyksen mukaan työnteon keskeytyminen esim. lomautuksen, sairauden, muun kuin ammatillisen koulutuksen tai muun vastaavan seikan johdosta pidemmäksi ajaksi kuin kuukaudeksi katkaisi palvelusajan kertymisen.
Neuvoteltaessa seuraavasta työehtosopimuksesta, työntekijäliiton eräänä tavoitteena oli saada työehtosopimuksen palvelusaikalisää koskevaan määräykseen muutoksia. Työntekijäpuolta neuvotteluissa edustanut Esko Franssila esitti 20.12.1982 käydyissä neuvotteluissa mm., että palvelusaikalisää kerryttävää työssäoloon rinnastettavaa aikaa tulisi muuttaa. Neuvotteluissa täsmennettiin työntekijäpuolelta vaatimusta siten, että sillä tarkoitetaan vuosilomalain mukaista tulkintaa. Työntekijäpuolen edustaja MarjaLiisa Riskilä totesi, että heidän vaatimuksensa perustuu vuosilomalain tarkoittamaan luetteloon työssäolopäivien veroisista päivistä. Työnantajapuoli hyväksyi työntekijäliiton vaatimuksen ja uuteen 15.4.1983 - 29.2.1984 voimassa olleeseen työehtosopimukseen otettiin määräys, jonka mukaan työsuhteen yhdenjaksoisuutta laskettaessa noudatetaan vuosilomalain soveltamiskäytäntöä. Sopimusmääräys on sanamuodoltaan siitä lähtien ollut samansisältöinen.
4.2. Osallisten tarkoitus
Niin kuin edellä kohdasta 4.1 selviää osallisten tarkoituksena on ollut viitata palvelusajan kertymisen osalta vuosilomalain tarkoittamiin työssäolopäivien veroisiin päiviin. Vuoden 1983 työehtosopimusta neuvoteltaessa sovittiin siis siitä, että vuosilomalain 3 §:n 5. momentin säännöstä sovelletaan siihen myöhemmin mahdollisesti tehtävine muutoksineen työehtosopimuksen tarkoittamaa palvelusaikalisää kerryttävää aikaa määritettäessä. Hoitovapaa ei ole edellä tarkoitetussa vuosilomalain mukaisessa luettelossa eikä siltä ajalta näin ollen myöskään kerry vuosilomaa eikä palvelusaikalisää. Osapuolilla ei ole ollut tiedossa sopimusta tehtäessä hoitovapaalainsäädäntö eivätkä ne ole näin ollen voineet ottaa vaikutuksiltaan näin olennaista muutosta sopimusta tehtäessä huomioon.
4.3 Soveltamiskäytäntö
Koska sopimusmääräyksen sanamuoto ja osallisten tarkoitus on riitainen, olemme selvittäneet jäsenyrityksissämme palvelusaikalisää koskevan määräyksen soveltamista. Lähetekirjeessämme jäsenyrityksillemme totesimme mm. seuraavaa:
"Kemianliitto ry katsoo, että palvelusaikalisään tulisi laskea myös mukaan hoitovapaa. Kemianteollisuus ry puolestaan katsoo, että palvelusaikaa kerryttävät työssäoloajan lisäksi ainoastaan vuosilomalain 3 §:n 5. momentin tarkoittamat työssäolopäivien veroiset päivät (esim. sairaus-, äitiys-, isyys- ja vanhempainloma), joihin päiviin vuosilomalain mukaan ei lasketa hoitovapaan ajalle sijoittuvia työpäiviä. Hoitovapaa ei katkaise työsuhteen yhdenjaksoisuutta, mutta hoitovapaata ei edellä olevan mukaisesti lueta palvelusaikalisää kartuttavaksi ajaksi".
Tiedustelumme mukaan, johon saimme vastauksia noin 100 yli 90 %:ssa tapauksia sopimusmääräystä on sovellettu esittämämme tulkinnan mukaisesti. Poikkeuksen omaksumastamme tulkinnasta ovat tehneet ainoastaan jotkut pienehköt yritykset. Kemianliitto ei ole kiistänyt tätä soveltamiskäytäntöä.
Korostamme vielä sitä, että Kemianteollisuus ry on aina kaikessa ohjeistuksessaan ja koulutuksessaan tulkinnut sopimusmääräystä siten, ettei hoitovapaa kerrytä palvelusaikalisää. Hoitovapaajärjestelmän voimaantulosta vuoden 1985 lopusta lähtien olemme jäsenyrityksillemme tulkinneet TT:n ohjeiden mukaisesti vuosilomalain 3 §:n 1. momenttiin siten, ettei hoitovapaa keskeytä yhdenjaksoisuutta. Palvelusaikaan on siten aina luettu ennen hoitovapaata ja sen jälkeen työskennelty aika vuosilomalain soveltamiskäytännön mukaisesti. Näin ollen työntekijäliiton väite siitä, että työehtosopimusta on ennen työneuvoston 15.10.1992 antamaa lausuntoa sovellettu "virheellisesti" on perusteeton.
Perusteeton on myös se työntekijäliiton väite, ettei hoitovapaan osalta noudatetulla soveltamiskäytännöllä ole merkitystä, koska omaksutun viittaustekniikan mukaisesti tulkintaongelma on ratkaistu em. työneuvoston lausunnolla. Työneuvosto on kompetentti antamaan lausuntoja vuosilomalain tulkinnasta, muuttei kemiallisteknistä teollisuutta koskevan työehtosopimuksen tulkinnasta. Tässä jutussahan on riitaa siitä, tarkoittaako sopimusmääräyksemme viittaus vuosilomalain 3 §:n 1. momenttia vai 5. momenttia, jonka tulkintakysymyksen viime kädessä ratkaisee työtuomioistuin.
Jäsenyrityksemme Kemira Oy:ssä, niin kuin työntekijäliitto on omassa lausunnossaan todennut, on ollut oma talokohtainen palvelusvuosilisää koskeva käytäntönsä palkanlaskennassa. Yhtiössä on ollut työehtosopimuksista poikkeava viiden vuoden porras palvelusaikalisää maksettaessa ja kaikki yli kuukauden kestävät yhtäjaksoiset poissaolot on vähennetty kerryttävästä ajasta lukuun ottamatta vuosilomaa ja erikseen sovittua ammatillista koulutusta.
Asia riitautettiin yhtiössä 1980-luvun puolivälissä ja asiasta käytiin liittotason neuvottelu 13.1.1986. Neuvotteluista laadittiin muistio, jonka 2. kohdan mukaan
"sovittiin, että Kemira Oy tutkii onko vuonna 1985 esiintynyt tapauksia, joissa vuosilomalakiperusteiden laskentasääntö (tes 13 § B 2. kohdan viimeinen lause) olisi johtanut korkeampaan palvelusvuosilisään kuin Kemirassa noudatettu, aiemmin sovittu käytäntö. Mikäli tapauksia esiintyy, korjataan palvelusaika em. tes-kohdan palvelusaikalaskennan mukaiseksi".
Edelleen neuvotteluissa todettiin muistion 3. kohdan mukaisesti, että
"mikäli ammattiosasto löytää vastaavia tapauksia tes-kaudella 1984 koskien sairaus- ja synnytyslomaa, korjataan myös nämä em. tavalla".
Kyse näissä neuvotteluissa oli lähinnä sairausajan palvelusaikalisää kerryttävästä vaikutuksesta. Yhtiössä oli katsottu sairausaika palvelusaikalisää kerryttäväksi ajaksi siltä osin, kuin työnantaja oli velvollinen työehtosopimuksen mukaan maksamaan sairausajan palkkaa (yhtiö maksoi sairausajan palkkaa maksimissaan 56 kalenteripäivän ajanjakson sisään sijoittuvilta työpäiviltä), kun taas vuosilomalain mukaan sairasloma kerryttää 75 työpäivän ajalta lomanmääräytymisvuotta kohden vuosilomaa. Muita kuin sairausajan kerryttävää vaikutusta koskevia vaatimuksia ei työntekijäpuolella neuvotteluissa ollut ja koko ajan näissäkin neuvotteluissa viitattiin vuosilomalain työssäolopäivien veroisiin päiviin. Muutoinhan ei olisi tarvittu erikseen esim. vuoden 1984 osalta viitata sairaus- ja synnytyslomaan, jos tes-määräyksen tulkinnalla olisi tarkoitettu vuosilomalain 3 §:n 1. momentin tarkoittamaa tulkintaa. Neuvotteluissa oli myös mukana työntekijäliiton edustajana palkkasihteeri Sulo Korhonen.
4.4 Sopimusmääräyksen mielekkyys
Palvelusaikalisää koskevan määräyksen tarkoituksena on osaltaan palkita kokemuksen ja ammattitaidon lisääntyminen. Työntekijän kokemus sen enempää kuin ammattitaitokaan ei kemianteollisuudessa lasta kotona hoidettaessa lisäänny, joten mielekkyysnäkökohdatkin huomioon ottaen sopimusmääräyksen on tarkoitettu jättävän ulkopuolelle pitkät poissaolot työpaikalta. Hoitovapaapoissaolothan saattavat pituudeltaan olla moninkertaisia äitiys- ja vanhempainlomapoissaoloihin verrattuna. VLL:n 3 §:n 1. momenttiin viittaus johtaisi myös kaikkien muiden kuin asevelvollisuuspoissaolojen palvelusaikalisää kerryttävään vaikutukseen esim. pitkien opintovapaiden ym. osalta, joka ei johda kovin mielekkääseen sopimusmääräyksen tulkintaan.
4.5 Ulkopuoliset tulkintalähteet
Kemianliitto on viitannut useisiin teollisuuden työehtosopimuksiin, joissa viitataan samansisältöisesti vuosilomalain soveltamiskäytäntöön. Autonrengasalan, kenkä- ja nahkateollisuuden, kumiteollisuuden, tekstiiliteollisuuden, metalliteollisuuden, puusepänteollisuuden ja mekaanisen metsäteollisuuden palvelusvuosilisäjärjestelmät poikkeavat kemianteollisuuden järjestelmästä. Kaikissa edellä mainituissa järjestelmissä maksetaan palvelusvuosilisä ns. kinkkurahana kerran vuodessa tietyn laskentakaavan mukaan. Sitä paitsi, kun palvelusaikalisää em. työehtosopimuksissa maksetaan kaikilta vuosilomaan oikeuttavilta kuukausilta, hoitovapaan ajalta näidenkään järjestelmien mukaan työntekijällä ei ole oikeutta palvelusvuosilisään. Näissäkin järjestelmissä joudutaan siten ottamaan huomioon vuosilomalain 3 §:n 5. momentti.
Metalliteollisuuden työehtosopimus on sanamuodoltaankin erilainen kuin kemiallistekninen työehtosopimus. Sen mukaan
"työsuhteen kestoa ja yhdenjaksoisuutta määriteltäessä noudatetaan vuosilomalain soveltamiskäytäntöä".
Metalliteollisuuden sopimusmääräystä tarkennettiin lisäämällä tekstiin sana "kestoa" vuoden 1986 työehtosopimukseen, jolloin hoitovapaajärjestelmä oli juuri otettu käyttöön. Aikaisemmin sopimusmääräys oli ollut samansisältöinen kuin nyt kemianteollisuudessa.
Kemianteollisuuden ao. sopimusmääräystä neuvoteltaessa ei ole missään vaiheessa viitattu metalliteollisuuden tai muihinkaan työehtosopimuksiin tahi niiden soveltamiskäytäntöihin.
Peruselintarvikkeen, liha-alan ja panimoiden työehtosopimukset ovat rakenteeltaan kemianteollisuuden sopimuksen kaltaisia. Niissä palvelusvuosilisä lisätään tunti- tai kuukausipalkkaan kuten kemianteollisuudessakin. Toisin kuin kantaja väittää näillä aloilla ei hoitovapaa kerrytä palvelusaikaa. Liha-alan työehtosopimuksessa on samanlainen soveltamisohje palvelusvuosilisän karttumisesta kuin Kemianliiton lausunnon liitteenäkin olevissa meijeri- ja leipomoalojen työehtosopimuksissa. Tässä soveltamisohjeessa on hoitovapaa jätetty palvelusaikaa kerryttävän ajan ulkopuolelle. Peruselintarvikkeen ja panimoiden työehtosopimuksissa ei tällaista soveltamisohjetta ole, mutta sopimuksia on tulkittu edellä mainittujen elintarvikealojen työehtosopimusten kanssa samalla tavalla, koska sopimusten sanamuoto on samansisältöinen ja sopijaosapuolet ovat samat.
4.6 Yhteenveto
Ottaen huomioon, mitä edellä on lausuttu sopimusmääräyksen sanamuodosta, osapuolten tarkoituksesta, soveltamiskäytännöstä ja sen mielekkäästä tulkinnasta katsomme, että viittauksella vuosilomalain soveltamiskäytäntöön tarkoitetaan nimenomaan vuosilomalain 3 §:n 5. momenttia.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
Kemianliitto on kirjallisessa lausunnossaan todennut muun muassa seuraavaa:
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
3. Lausunnon sisältö
Kemianliitto ry:n käsityksen mukaan kemiallis-teknisen teollisuuden työehtosopimuksen 14 b §:n 2. kohtaa soveltamisohjeineen tulee tulkita siten, että viittauksella vuosilomalain soveltamiskäytäntöön työsuhteen yhdenjaksoisuutta laskettaessa tarkoitetaan vuosilomalain 3 §:n 1 momentin soveltamiskäytäntöä.
4. Perustelut
4.1 Sopimusmääräyksen historia
1980-luvun alussa myös teollisuuden työehtosopimuksiin otettiin määräyksiä palvelusvuosilisistä, jollaiset aikaisemmin olivat tunnettuja julkisen sektorin sopimuksista. Teollisuusaloilla oli myös aikaisemmin noudatettu talokohtaisia käytäntöjä, kuten esimerkiksi peruskemian alalla valtiojohtoisessa Kemira Oy:ssä.
Kemiallis-teknisellä alalla sopimusmääräys palvelusaikalisästä otettiin ensimmäisen kerran 25.3.1981 - 28.2.1983 voimassa olleeseen työehtosopimukseen. Sopimusmääräyksen mukaan työnteon keskeytyminen esim. lomautuksen, sairauden, muun kuin ammatillisen koulutuksen tai muun vastaavan seikan johdosta pidemmäksi ajaksi kuin kuukaudeksi katkaisi palvelusajan kertymisen.
Kasuistisen säätelyn välttämiseksi omaksuttiin useissa teollisuuden työehtosopimuksissa viittaustekniikka viittauksin vuosilomalain soveltamiskäytäntöön. Myös kemiallis-teknisen teollisuuden työehtosopimukseen 15.4.1983 - 29.2.1984 omaksuttiin sanottu tekniikka. Sopimusmääräyksen soveltamisohje on siitä lähtien ollut sanamuodoltaan samansisältöinen.
4.2 Sopimusmääräyksen sanamuoto
Työehtosopimuksen määräyksiä tulkitaan sanamuodon mukaan, ellei voida osoittaa osallisten tarkoittaneen määräyksella jotakin muuta. Esillä oleva sopimusmääräys on sanamuodoltaan täysin selvä: "noudatetaan työsuhteen yhdenjaksoisuutta laskettaessa vuosilomalain soveltamiskäytäntöä". Vuosilomalain 3 §:n 1 momentti koskee työsuhteen yhdenjaksoisuutta, ei sen sijaan vuosilomalain 3 §:n 5 momentti. Kun sopimusmääräys sisältää viittauksen vuosilomalakiin, on johdonmukaista ymmärtää käytetyt käsitteet samalla tavalla kuin vuosilomalaissa.
4.3 Osallisten tarkoitus
Riihimäen kihlakunnanoikeudessa Hackman Havi Oy Ab on väittänyt, että 20.12.1982 käydyissä työehtosopimusneuvotteluissa Kemian Työntekijäin Liiton edustaja Marja-Liisa Riskilä olisi todennut työntekijäpuolen vaatimuksen vuosilomalain mukaisesta tulkinnasta tarkoittavan luetteloa työssäolopäivien veroisista päivistä. Asia on tarkistettu Riskilältä, jolloin hän ilmoitti, ettei muista lausuneensa näin. Se olisikin epätodennäköistä, sillä kysyttäessä Riskilä ilmoitti ymmärtävänsä viittauksen vuosilomalakiin tarkoittavan työsuhteen yhdenjaksoisuutta eikä työssäolopäivien veroisia päiviä.
Mikäli osalliset sanotussa työehtosopimusneuvottelussa olisivat todellakin tarkoittaneet näin oleellisesti poiketa vuosilomalain terminologiasta, olisi tämä varmasti näkynyt sopimusmääräyksen sanamuodosta. Kummankin osapuolen neuvottelukuntaan kuului kokeneita työmarkkinajuristeja.
4.4 Soveltamiskäytäntö
Vastaaja on kihlakunnanoikeudessa ilmoittanut Kemianteollisuus ry:n suorittaneen tiedustelun, johon oli saatu noin 100 vastausta. Tiedustelussa oli kysytty, luetaanko hoitovapaa yrityksissä palvelusvuosilisää kerryttävään aikaan. Kysymys on siten ollut esillä olevan asian kannalta virheellisesti asetettu; yrityksiltä olisi tullut tiedustella, ymmärretäänkö viittauksella vuosilomalain soveltamiskäytäntö yrityksissä vuosilomalain 3 §:n 1 momenttia vai 3 §:n 5 momenttia.
Kysymys vuosilomalain oikeasta soveltamisesta hoitovapaatapauksissa ratkesi nimittäin vasta työneuvoston 15.10.1992 antamalla lausunnolla. On hyvin uskottavaa, että työehtosopimusta ennen tätä yleisesti on sovellettu "virheellisesti". Työehtosopimuksen viittauksella vuosilomalakiin, kuitenkin tarkoitetaan vuosilomalain kulloistakin oikeaa tulkintaa, joka viime kädessä ratkaistaan työneuvostossa. Vaikka lausuntopyynnön esimerkeistä saattaisi muuta päätellä, työneuvoston lausunto tosiasiallisesti pyydettiin kemiallis-teknisen teollisuuden työehtosopimuksen soveltamisesta GWS Perlos Oy:ssä syntynyttä erimielisyyttä varten.
Hoitovapaan osalta noudatetulla soveltamiskäytännöllä ei ole merkitystä, koska omaksutun viittaustekniikan mukaisesti tulkintaongelma on ratkaistu sanotulla työneuvoston lausunnolla.
Vastaaja on kihlakunnanoikeudessa lisäksi vedonnut Kemira Oy:tä koskeviin erimielisyysneuvotteluihin 13.1.1986. Kemira Oy:ssä sovelletaan samansisältöistä kemian perusteollisuuden työehtosopimusta, joten Kemira Oy:n soveltamiskäytännöllä saattaisi olla välillistä merkitystä asiassa. Kemira on kuitenkin huono esimerkki sen johdosta, että yhtiössä oli oma palvelusvuosilisäkäytäntö jo ennen kuin asiasta otettiin ensimmäiset sopimusmääräykset työehtosopimukseen. Palvelusaikalisän tultua järjestettyä työehtosopimuksin, jouduttiin Kemirassa yhdistämään vanhaa ja uutta järjestelmää siten, että Kemiran omat talokohtaiset tulkinnat jatkuvasti paistavat järjestelmän läpi.
Kemira on siten poikkeustapaus, joka ei kelpaa tulkintalähteeksi, kun on kysymys vakiintuneesta soveltamiskäytännöstä.
Kemira Oy:n talokohtaiset käytännöt ovat saattaneet vaikuttaa liittojen välillä käytyyn neuvotteluun 13.1.1986 senkin johdosta, että Kemian Työntekijäin Liittoa neuvottelussa edustanut palkkasihteeri Sulo Korhonen oli melko äsken siirtynyt liiton palvelukseen Kemira Oy:stä. Neuvottelumuistiosta ei kyllä käy ilmi, että vuosilomalain soveltamiskäytännöllä olisi tarkoitettu jotakin muuta kuin lain 3 §:n 1 momentin mukaista työsuhteen yhdenjakoisuutta.
Metalliteollisuuden soveltamiskäytännöstä lausutaan jäljempänä kohdassa 3.6.
4.5 Kohtuus- ja mielekkyysnäkökohdat
Kumpikaan ehdotettu tulkinta, viittaus vuosilomalain 3 §:n 1 momenttiin tai 3 §:n 5 momenttiin ei ole kohtuuton, joten keskitymme mielekkyysnäkökohtiin.
Palvelusaikalisää työehtosopimuksessa ei ole rakennettu siten kertymä- tai ansaintaperiaatteen varaan kuten työajan lyhentämisvapaat 7 §:ssä tai vuosiloman ansainta vuosilomalaissa. Sen sijaan järjestelmä perustuu työsuhteen yhdenjaksoisuuteen samalla tavalla kuin oikeus talvilomaan vuosilomalain mukaan. Tämän vuoksi viittaus vuosilomalain soveltamiskäytäntöön voi mielekkäästi tarkoittaa vain vuosilomalain 3 §:n 1 momenttia. Päällisin puolin tämä tuntuu jopa itsestään selvyydeltä.
4.6 Ulkopuoliset tulkintalähteet
Samansisältöinen viittaus palvelusaikalisää koskevissa sopimusmääräyksissä vuosilomalain soveltamiskäytäntöön on ainakin autonrengasalan, kenkä- ja nahkateollisuuden, kumiteollisuuden, tekstiiliteollisuuden, elintarvikealojen, teurastamoiden ja panimoiden työehtosopimuksissa. Millään muulla alalla ei tiettävästi ole väitetty, että viittaus tarkoittaisi vuosilomalain 3 §:n 5 momenttia.
Poikkeavia järjestelyjä on paperiteollisuudessa, graafisessa teollisuudessa sekä leipomo- ja meijerialoilla. Silti voidaan perustellusti sanoa, että kemian aloilla siirryttiin yleiseen käytäntöön, kun työehtosopimukseen vuonna 1983 otettiin viittaus vuosilomalain soveltamiskäytäntöön.
Esimerkkeinä sopimusmääräyksen normaalista soveltamiskäytännöstä oheistan metallialalta Outokumpu Oy:n Tourulan konepajaa koskevan muistion 25.5.1984 ja Oy GW Sohlberg Ab:ta koskevan muistion 8.1.1985, joista ilmenee viittauksella vuosilomalain soveltamiskäytäntöön tarkoitetun lain 3 §:n 1 momenttia. Viittauksen kannalta on samantekevää maksetaanko palvelusaikalisä tunti- tai kuukausipalkan lisänä vaiko kerran vuodessa, kuten suurimmalla osalla teollisuusaloista tapahtuu. Elintarvikealoilla, teurastamoissa ja panimoissa palvelusvuosilisä lisätään tuntipalkkaan kuten kemian aloillakin.
Ottaen huomioon, mitä edellä on lausuttu sopimusmääräyksen sanamuodosta ja sen mielekkäästä tulkinnasta, riittänevät kaksi edellä viitattua esimerkkiä. Muillakin aloilla on varmasti esiintynyt runsaasti tapauksia, jolloin hoitovapaata ei ole luettu palvelusaikaan oikeuttavaan työsuhteen kestoon, koska kysymystä ei ole osattu riitauttaa eikä työneuvoston tulkintaa ole ollut tiedossa. Kuitenkin lienee tullut selväksi, että viittauksella vuosilomalain soveltamiskäytäntöön tarkoitetaan yleisesti nimenomaan vuosilomalain 3 §:n 1 momenttia, joten poikkeava soveltaminen kemiallis-teknisessä teollisuudessa edellyttäisi erittäin selkeätä näyttöä osallisten toisenlaisesta yhteisestä tarkoituksesta.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
TYÖTUOMIOISTUIMEN LAUSUNTO
Kemiallis-teknisen teollisuuden työehtosopimuksen 14 §:n B 2 kohdan nojalla maksetaan yrityskohtaisen yhtäjaksoisen palvelusajan perusteella työntekijälle määräyksen mukaan laskettavaa palvelusaikalisää. Kyseisen määräyksen soveltamisohjeen mukaan noudatetaan työsuhteen yhdenjaksoisuutta laskettaessa vuosilomalain soveltamiskäytäntöä. Työehtosopimuksen solmineet liitot ovat olleet erimielisiä siitä, mitä soveltamisohjeen viittauksella vuosilomalakiin tarkoitetaan. Kemianteollisuus KT:n mielestä viittauksella tarkoitetaan vuosilomalain 3 §:n 5 momenttia ja Kemianliiton näkemyksen mukaan tarkoitus on ollut viitata vuosilomalain 3 §:n 1 momenttiin.
Työtuomioistuimelle on esitetty selvitystä työehtosopimuksen palvelusaikalisää koskevan määräyksen syntyhistoriasta. Palvelusaikalisää koskevia määräyksiä on ensimmäisen kerran otettu 25.3.1981 voimaan tulleeseen työehtosopimukseen. Tuon työehtosopimuksen mukaan palvelusajan huomioiminen palkkaperusteena edellytti yhtäjaksoista yrityskohtaista palvelusaikaa. Työnteon keskeytyminen esimerkiksi lomautuksen, sairauden, muun kuin ammatillisen koulutuksen tai muun vastaavan seikan johdosta pidemmäksi ajaksi kuin kuukaudeksi katkaisi palvelusajan kertymisen koko keskeytyksen ajalta.
Työtuomioistuimessa todistajana kuultu Kemianliiton silloinen lakimies on kertonut, että työntekijäpuolen pyrkimyksenä oli vuoden 1983 työehtosopimuksessa kehittää palvelusaikalisäjärjestelmää lisän yrityskohtaisuuden, palvelusajan yhtäjaksoisuuden, palvelusaikaporrastuksen ja palvelusaikalisän määrän osalta. Työehtosopimusneuvotteluissa tammikuussa 1983 liitto esitti palvelusajan yhtäjaksoisuuteen liittyen määräystä muutettavaksi siten, että x - kuukautta lyhyemmät työnteon keskeytykset eivät katkaise palvelusajan kertymistä. Työnantajapuolelta oli kuitenkin torjuttu tehdyt muutosesitykset. Todistajan kertoman mukaan viittaus vuosilomalakiin otettiin sittemmin työehtosopimukseen työnantajapuolen esityksestä, joka työntekijäpuolelta sellaisenaan hyväksyttiin. Todistajan muistiinpanojen mukaan neuvotteluissa ei ollut ollut esillä palvelusaikalisästä keskusteltaessa vuosilomalain 3 §:n 5 momentti.
Todistajana kuultu Kemianteollisuus KT:n varatoimitusjohtaja on kertonut, että ennen neuvottelujen alkua oli työnantajapuolella arvioitu, että palvelusajan laskemisessa voitaisiin - osin palkanlaskentateknisistäkin syistä tarvittaessa suostua siihen, että palvelusaikalisään oikeuttavaa aikaa laskettaessa ryhdytään soveltamaan vuosilomalain 3 §:n 5 momentin mukaista luetteloa. Työehtosopimusneuvotteluissa keskusteltaessa viittauksesta vuosilomalakiin oli eräs työntekijäliiton neuvottelija nimenomaisesti varmistanut, että palvelusaikalisän osalta menetellään vuosilomalain sisältämän luettelon eli vuosilomalain 3 §:n 5 momentin mukaisen luettelon mukaan.
Varatoimitusjohtajan edellä tarkoittama neuvottelija on työtuomioistuimessa puolestaan kertonut, että tuolloin neuvoteltiin samanaikaisesti useista asioista eikä hän sen vuoksi ole voinut luotettavasti muistaa, oliko viittaus vuosilomalain 3 §:n 5 momenttiin ollut esillä palvelusaikalisämääräyksestä neuvoteltaessa. Vuosilomalain säännökset sinänsä olivat olleet esillä ainakin neuvoteltaessa kolmivuorotyön työajan lyhentämisestä. Joka tapauksessa todistajan mukaan tarkoituksena oli ollut, että työehtosopimuksen osana noudatetaan myös niitä muutoksia, joita kyseiseen vuosilomalain pykälään mahdollisesti myöhemmin tullaan tekemään. Erilaiset poissaolot laajenevat työelämässä ja kun ne kuitenkin tullaan huomioimaan vuosilomalaissa, ei työehtosopimusta tällaisten muutosten yhteydessä olisi tarvetta muuttaa.
Työtuomioistuimelle esitetyn selvityksen mukaan palvelusaikalisään oikeuttavan ajan laskemisesta oli syntynyt erimielisyys Kemira Oy:ssä 1980-luvun puolivälissä. Liittojen välisessä neuvottelussa oli 13.1.1986 sovittu, että Kemira Oy:ssä ryhdytään noudattamaan työsuhteen yhdenjaksoisuutta laskettaessa vuosilomalain soveltamiskäytäntöä. Samassa neuvottelussa oli myös sovittu, että työnantaja tulee korjaamaan taannehtivasti sairaus- ja synnytyslomien johdosta aiheutuneiden poissaolojen laskennassa olleet virheet vuosilta 1983 ja 1984.
Kemira Oy:ssä 13.1.1986 käydystä neuvottelusta on työtuomioistuimessa todistajana kuultu Kemianliiton palkkasihteeri kertonut, ettei neuvottelussa ollut keskusteltu vuosilomalain 3 §:n 5 momentin mukaisesta luettelosta. Palkkasihteeri ei ole osannut tarkemmin kertoa, millä tavoin työnantajan menettely oli ollut virheellinen tai millä tavalla takautuvasti oli tarkoitus palvelusaikalisien maksamista oikaista.
Samassa neuvottelussa mukana ollut Kemira Oy:n silloinen työsuhdeasiainhoitaja on sensijaan kertonut, että neuvottelu pohjautui tuolloin esillä olleeseen vuosilomalain 3 §:n 5 momentin mukaiseen luetteloon, johon Kemira Oy:ssä noudatettuja käytäntöjä oli verrattu. Palvelusaikalisää kerryttävän ajan laskemisesta oli Kemira Oy:n vuonna 1981 annettujen sisäisten ohjeiden perusteella ollut jossain määrin epäselvyyttä ja eri yksiköissä poikkeavia käytäntöjä. Todistajan mukaan oli neuvotteluun 13.1.1986 tuolloin pääluottamusmiehen ominaisuudessa osallistuneen edellä tarkoitetun palkkasihteerin vaatimuksesta sovittu palvelusaikalisien takautuvasta tarkistamisesta. Kemira Oy:ssä oli siihen saakka pidetty sairaustapauksissa palkallisen sairausloman aikaa 56 päivää ratkaisevana palvelusaikalisää kerryttävää aikaa laskettaessa. Vuosilomalain 3 §:n 5 momentin mukaisen luettelon soveltamisen todettiin kuitenkin edellyttävän 75 päivän määräajan noudattamista.
Kemianteollisuus KT on tehnyt keväällä 1994 alan yrityksille kyselyn, jossa on tiedusteltu, onko hoitovapaa luettu yrityksissä palvelusaikalisää kerryttäväksi ajaksi. Kyselyyn vastanneista 97 yrityksestä 80:ssä hoitovapaa ei kerryttänyt palvelusaikalisää, kun taas kuudessa tapauksessa oli katsottu, että hoitovapaa tätä lisää kerrytti. Muissa 11:ssä yrityksessä ei kyselyn tarkoittamia tilanteita ollut esiintynyt.
Määräyksen soveltamisohjeen viittaus vuosilomalakiin, voisi sikäli kun siinä mainitaan työsuhteen yhdenjaksoisuus, viitata sanamuotonsa mukaan ainakin lain 3 §:n 1 momenttiin, jossa säädetään vuosiloman pituudesta keskeytymättä jatkuneen työsuhteen perusteella. Kun työntekijäpuolen edellä todettu neuvotteluesitys työsuhteen yhdenjaksoisuudesta on liittynyt jo aiemmassa työehtosopimuksessa olleen palvelusaikalisämääräyksen tarkoittamiin tilanteisiin, joissa työsuhde jatkuu työnteon keskeytymisestä huolimatta, voidaan päätellä, että työsuhteen yhdenjaksoisuudelle ei työntekijäpuolellakaan ole tarkoitettu tässä yhteydessä antaa samaa sisältöä kuin vastaavalla käsitteellä on vuosilomalain 3 §:n 1 momentissa.
Sopimuksen syntyhistoriasta esitetty selvitys osoittaa, että työntekijäliiton tarkoitus on vuonna 1983 ollut lisätä niitä tilanteita, joissa palvelusaikalisä kertyy työnteon keskeytysajalta pidentämällä sopimukseen sisältynyttä yhden kuukauden määräaikaa. Tähän työnantajaliitto on tekemässään vastaesityksessä suostunut. Tällöin työnantajapuolen tarkoituksena on ollut esittäessään viittausta vuosilomalakiin viitata myös lain 3 §:n 5 momentin luetteloon työssäolopäivien veroisista päivistä. Esitetystä selvityksestä on pääteltävissä, että työntekijäpuoli on tämän tarkoituksen ymmärtänyt ja sen myös hyväksynyt. Tätä käsitystä tukee myös myöhemmin Kemira Oy:ssä käydyistä erimielisyysneuvotteluista ja alan muusta soveltamiskäytännöstä esitetty selvitys.
Edellä lausutuilla perusteilla työtuomioistuin katsoo, että kemiallis-teknisen teollisuuden työehtosopimuksen 14 §:n B 2 kohdan soveltamisohjeen viittausmääräystä vuosilomalain soveltamiskäytäntöön on tulkittava niin, että palvelusaikalisää kerryttävää aikaa laskettaessa on otettava huomioon myös vuosilomalain 3 §:n 5 momentin säännökset ja soveltamiskäytäntö. Näin ollen työtuomioistuin lausuntonaan toteaa, ettei hoitovapaan aikaa ole puheena olevan työehtosopimusmääräyksen mukaan luettava palvelusaikalisää kerryttäväksi ajaksi.
Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Lyytikäinen, Uski, Virtanen, Vertanen ja Hölttä jäseninä.
Eri mieltä olevan jäsen Höltän lausunto:
Sopimusmääräyksen sanamuoto viittaa vuosilomalain 3 §:n 1 momenttiin sekä 6 §:ään, joissa on säädetty työsuhteen jatkumisesta. Sekä lain että sopimuksen mukaan vain asevelvollisuusaika on sellainen ajanjakso, jota ei lueta työsuhteen jatkumisaikaan. Työsuhteen kesto on sovittu perusteeksi, jonka mukaan palvelusaikalisä maksetaan. Vuosilomalain 3 §:n 5 momentti ei taas ollenkaan koske työsuhteen kestoa.
Sopimusmääräys on työnantajapuolen laatima, joten sillä on vastuu sen sanamuodon epäselvyydestä.
Näillä perusteilla harkitsen oikeaksi, että työehtosopimuksen 14 §:n B 2 kohtaa on tulkittava niin, että hoitovapaan aika luetaan työsuhteen osaksi, joka on otettava huomioon palvelusaikalisää laskettaessa.