13.10.1994

LAUSUNTO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Kuultavien liittojen välillä 1.3.1992 31.10.1993 voimassa olleessa maa ja vesirakennusalan työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

VI SOSIAALIPALKAT JA PALKALLISET POISSAOLOT

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KÄSITTELY KÄRÄJÄOIKEUDESSA

KANNE

Ajoneuvonosturinkuljettaja Pertti Lahti on Porin Raskasnostot Oy:tä ja Suomen valtiota vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että hän oli ollut Porin Raskasnostot Oy:n palveluksessa työsopimuslain 1 §:n mukaisessa työsuhteessa 25.7.1966 - 22.6.1993.

Porin Raskasnostot Oy oli Suomen Maarakentajien Keskusliiton jäsenyritys, joka on työehtosopimuslain 4 §:n nojalla ollut sidottu Rakennusliiton ja Suomen Maarakentajien Keskusliiton kesken 19.12.1991 solmittuun ja 1.3.1992 - 31.10.1993 voimassa olleeseen työehtosopimukseen.

Lahti oli todettu 24.3.1993 päivätyssä lääkärintodistuksessa työkyvyttömäksi ajalle 19.3. - 5.5.1993 ja 5.5.1993 päivätyssä lääkärinlausunnossa oli työkyvyttömyyden todettu jatkuvan 6.5.1993 alkaen pysyvästi.

Työnantaja oli 22.3.1993 päivätyllä ilmoituksella lomauttanut Lahden 12.4.1993 alkaen toistaiseksi.

Lahdella oli ollut työehtosopimuksen perusteella oikeus sairausajan palkkaan 56 päivän ajanjaksoon sisältyviltä työpäiviltä ensimmäisestä sellaisesta sairauspäivästä alkaen, joka olisi ollut hänen työpäivänsä. Työnantaja oli maksanut sairausajan palkkaa vain ilmoittamansa lomautuksen alkamiseen eli 9.4.1993 saakka. Maksamatta oli sairausajan palkkaa 10.4. - 13.5.1993 väliselle ajalle sijoittuvilta 23 työpäivältä.

Liittojen välillä käydyissä neuvotteluissa Rakennusliitto oli katsonut, että työnantajan tuli maksaa sairausajan palkkaa Lahdelle työehtosopimuksen sairausajan palkkamääräysten mukaisesti 56 kalenteripäivään sisältyviltä työpäiviltä riippumatta lomautuksesta. Rakennusliiton tulkinta perustui niin sanottuun aikaprioriteettisääntöön, jonka mukaan aikaisemmin sattuneelle olosuhteelle tai seikalle annettiin määräävä merkitys jouduttaessa ratkaisemaan, mitä samanaikaisesti vaikuttavista määräyksistä oli ensisijaisesti sovellettava. Tämän perusteella työntekijän ollessa estynyt sairauden vuoksi tekemästä työtään ennen lomautusilmoituksen antamista oli työnantaja velvollinen jatkamaan sairausajan palkan maksamista myös lomautuksen aikana, kunnes työehtosopimuksen mukainen maksujakso tai sairaus oli päättynyt.

Edellä mainittu tulkinta oli hyväksytty muun muassa keskusjärjestöjen 1.6.1973 yhteisesti antamissa sairausajan palkan maksamista koskevien työehtosopimusmääräysten soveltamisohjeissa. Nyt sovellettavilta osin olivat maa- ja vesirakennusalan työehtosopimuksen määräykset yhteneväiset edellä mainittujen sopimusmääräysten kanssa eikä toisenlaisesta tulkinnasta ollut koskaan sovittu.

Työehtosopimuksia tulkittaessa sopimuskumppanien tarkoitus ratkaisi ensisijassa sopimusmääräyksen sisällön. Vuoden 1971 maa- ja vesirakennusalan työehtosopimus oli ensimmäinen Rakennusliiton kyseiselle alalle solmima työehtosopimus. Sen yhteydessä oli uudistettu sairausajan palkanmaksumääräyksiä siten, että niiden sisältö tuli vastaamaan muilla silloisen Rakennustyöläisten Liiton sopimusaloilla ja myös muilla SAK:n ja STK:n liittojen sopimusaloilla vuonna 1969 solmittujen työehtosopimusten määräyksiä. Vaikka työehtosopimusneuvottelujen yhteydessä ei esille ollut tullut tulkintaa sairauden ja lomautuksen samanaikaisuudesta, oli osapuolien tarkoituksena kuitenkin ollut, että maa- ja vesirakennusalalla noudatetaan sairausajan palkanmaksun yhteydessä samoja periaatteita kuin muillakin aloilla. Rakennustyöläisten Liitto ei olisi hyväksynyt ratkaisua, jossa kyseisiä määräyksiä oltaisiin tulkittu työntekijöiden kannalta huonommin kuin muilla aloilla. Vuoden 1971 neuvotteluissa ei työnantajapuolelta sopimuksen solminut Maa- ja vesirakennustyönantajain Liitto ollut esittänyt, että muilla aloilla noudatettavista periaatteista pitäisi poiketa maa- ja vesirakennusalalla.

Työehtosopimuksessa ei ollut määräystä sen varalta, että sairaus ja lomautus sattuisivat samaan aikaan. Työehtosopimuksesta ei siten suoraan voitu päätellä, miten sairausajan palkka lomautustilanteissa määräytyi. Tämän vuoksi oli tulkinnassa otettava avuksi selvän sanamuodon puuttuessa muut tulkintaperiaatteet, jollei sairausajan palkanmaksua koskevan sopimusmääräyksen syntyhistorian jo katsottaisi riittävästi osoittavan sopimusosapuolten tarkoitusta.

Vakiintunut käytäntö oli yksi työehtosopimuksen määräysten tulkintaperiaate. Käytännössä oli maa- ja vesirakennusalalla noudatettu kyseisten soveltamisohjeiden mukaista aikaprioriteettiperiaatetta. Suomen Maarakentajien Keskusliitto oli aikaisemmin hyväksynyt aikaprioriteettiperiaatteen ja sen mukaan oli myös toimittu liiton jäsenyrityksissä. Muita aloja koskevien työehtosopimusten tulkintaa koskevissa työtuomioistuimen ratkaisuissa 2/1951 ja 42/1969 oli myös tällaiset viittaukset. Muilla aloilla vakiintunutta käytäntöä osoittivat myös keskusjärjestöjen antamat sairausajan palkan maksamista koskevat työehtosopimusmääräysten soveltamisohjeet.

Sekä soveltamisohjeet että työtuomioistuimen käytäntö perustuivat aikaprioriteettiperiaatteelle, jonka mukaan aikaisemmin sattuneelle olosuhteelle tai seikalle annettiin määräävä merkitys jouduttaessa ratkaisemaan, mitä samanaikaisesti vaikuttavista määräyksistä oli ensisijaisesti sovellettava. Maa- ja vesirakennusalalla ei ollut mitään perusteita poiketa tästä yleisesti noudatetusta periaatteesta.

Työtuomioistuimen tuomiossa n:o 44/1972 oli ratkaisua perusteltu muun muassa sillä, että "tällä tavoin on käytännössä sovellettu niitä muita työehtosopimuksia, jotka ovat olleet riidanalaisten määräysten malleina". Riidanalaisten määräysten malleina ovat olleet nyt esillä olevassa tapauksessa sellaiset sopimusmääräykset, joiden perusteella oli annettu keskusjärjestöjen välillä neuvotellut sairausajan palkan maksamista koskevat soveltamisohjeet.

Työehtosopimuksia tulkittaessa oli myös kohtuusnäkökohdat otettava huomioon. Olisi kohtuutonta, jos maa- ja vesirakennusalalla sovellettaisiin puheena olevassa tilanteessa samansisältöistä sopimusmääräystä täysin erilailla kuin kaikilla muilla aloilla.

PORIN RASKASNOSTOT OY:N VASTAUS

Porin Raskasnostot Oy on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Porin Raskasnostot Oy oli noudattanut Suomen Maarakentajien Keskusliiton jäsenenä liiton ja Rakennusliiton välillä solmittua maa- ja vesirakennusalan työntekijöitä koskevaa kulloinkin voimassa olevaa työehtosopimusta.

Lahti oli 19.2.1993 annetun lomautusilmoituksen mukaisesti ollut lomautettuna 8. - 19.3.1993. Hänen olisi tullut palata määräaikaiselta lomautukselta töihin 22.3.1993. Lahti oli kuitenkin sairastunut ilmoituksensa mukaan ja saanut aluksi sairaslomaa 17. - 19.3.1993. Seuraavalla viikolla hän oli saanut 24.3.1993 päivätyllä lääkärintodistuksella sairaslomaa 19.3. - 5.5.1993. Työnantaja oli toimittanut Lahdelle 22.3.1993 allekirjoitetun uuden toistaiseksi voimassa olevaa lomautusta koskevan lomautusilmoituksen. Lomautuksen perusteena olivat olleet taloudelliset ja tuotannolliset syyt ja lomautus oli alkanut ilmoituksen mukaan 12.4.1993.

Porin Raskasnostot Oy oli Lahden työsuhteessa toiminut työehtosopimuksen sairausajan palkanmaksua koskevan 21 §:n ja lomautusta koskevan maa- ja vesirakennusalalla noudatettavan irtisanomissuojasta ja lomautuksesta tehdyn sopimuksen 3 luvun mukaisesti.

Maa- ja vesirakennusalalla noudatettavan irtisanomissuojasopimuksen 20 §:n 2 ja 3 kohdan mukaan lomautus alkoi lomautusilmoitusajan kuluttua. Työnantaja oli toiminut irtisanomissuojasopimuksen mukaisesti ilmoittaessaan Lahdelle lomautuksen alkamisesta. Työnantaja oli maksanut sairausajan palkkaa työehtosopimuksen 21 §:n mukaisesti lomautuksen alkuun saakka. Maa- ja vesirakennusalan työehtosopimuksessa ei ollut sovittu siitä, että sairaustapauksissa tulisi toimia toisin. Työehtosopimuksen solmineet osapuolet olivat yhdessä sopineet määräysten sisällöstä ja tulkintaohjeista, milloin ne poikkesivat työehtosopimukseen kirjoitetusta tekstistä. Suomen Maarakentajien Keskusliitto ja Rakennusliitto eivät olleet sopineet sairausajan ja lomautusajan osalta siten kuin kantaja kanteessaan esitti.

Suomen Maarakentajien Liitto ei ollut missään vaiheessa sitoutunut keskusjärjestöjen välillä sovellettavaan kantajan ilmoittamaan niin sanottuun aikaprioriteettisääntöön. Ennen Lahden työsuhteesta syntyneen riidan johdosta käytyjä erimielisyysneuvotteluja ei työnantajapuolella ja työnantajaliitolla ollut ollut edes tietoa kyseisestä keskusjärjestöjen soveltamiskannasta sairaustapausten osalta. Muutoinkaan osapuolet eivät olleet milloinkaan sopineet aikaprioriteettisäännön soveltamisesta.

Suomen Maarakentajien Keskusliitto oli tullut työnantajain keskusjärjestön jäseneksi vasta vuonna 1984. Tuolloin ei ollut sovittu siitä, että työnantajain keskusjärjestön aikaisemmin tai sen jälkeenkään tekemät tulkinta- tai soveltamisohjeet tulisivat jäsenliittoa automaattisesti sitoviksi. Sitovuus edellytti aina erillistä sopimista tai muuta sitoutumista. Suomen Maarakentajien Keskusliiton ja Rakennusliiton välillä oli sovittu useita työehtosopimuksen ehtojen soveltamiskysymyksiä ja yhteisiä tulkintoja. Ne olivat voineet olla samansisältöisiä keskusjärjestöjen sopimien tulkintojen kanssa, mutta olivat tulleet osapuolia yhteisesti sitoviksi nimenomaan osapuolten sopimuksen nojalla.

Porin Raskasnostot Oy oli toiminut työehtosopimuksen ja työsopimuslain mukaisesti maksaessaan palkkaa Lahdelle 9.4.1993 saakka, joten kantajan esittämät vaatimukset olivat perusteettomia.

KÄRÄJÄOIKEUDEN LAUSUNTOPYYNTÖ

Porin käräjäoikeus on työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n nojalla pyytänyt työtuomioistuimelta lausuntoa Suomen Maarakentajien Keskusliiton ja Rakennusliiton välisen maa- ja vesirakennusalaa koskevan 1.3.1992 31.10.1993 voimassa olleen työehtosopimuksen 21 §:n tulkinnasta; onko kanteessa tarkoitetussa tapauksessa työnantaja kyseisen työehtosopimuksen tai/ja sen soveltamisohjeen perusteella velvollinen suorittamaan työntekijälle sairausajan palkkaa työntekijän lomautuksen ajalta.

LIITTOJEN LAUSUNNOT

Työtuomioistuin on työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n nojalla varannut Suomen Maarakentajien Keskusliitolle ja Rakennusliitolle tilaisuuden tulla asiassa kuulluiksi.

Suomen Maarakentajien Keskusliitto on lausunnossaan todennut seuraavaa:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Suomen Maarakentajien Keskusliitto ry (SML) on solminut Rakennusliitto (RL) ry:n (entinen Rakennustyöväen Liitto ry) kanssa maa- ja vesirakennusalan työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen vuodesta 1972 lukien.

Työehtosopimuksen 21 §:n mukainen sairausajan palkanmaksu työntekijän ollessa lomautettuna

Työehtosopimuksen 21 §:n sisällöstä

SML:n ja RL:n välisen maa- ja vesirakennusalaa koskevan ajalla 1.3.1992 - 31.10.1993 voimassa olleen työehtosopimuksen 21 §:n teksti on kehittynyt silloiseen muotoonsa vuonna 1971 sovitusta tekstistä vähitellen.

Työehtosopimuksen 21 §:n mukaan työntekijälle maksetaan sairausajan palkkaa, kun

1. työntekijä on estynyt työskentelemästä tässä pykälässä mainitusta syystä,

2. työntekijä esittää työkyvyttömyydestään työnantajan hyväksymän selvityksen,

3. työntekijän työsuhde on kestänyt yhdenjaksoisesti vähintään 1 kuukauden ennen työkyvyttömyyden alkua,

4. työkyvyttömyys kestää enemmän kuin yhden työntekijän työpäivän, toisen sellaisen sairauspäivän alusta, joka työssä oltaessa olisi ollut työntekijän työpäivä.

SML:n vuodesta 1977 lähtien laatimassa työehtosopimuksen soveltamisoppaassa, joka on annettu tiedoksi myös RL:lle, on ilmaistu se tosiasia, että sairausajan palkkaa maksetaan vain niiltä päiviltä, joilta päiviltä hänelle olisi palkkaa maksettu, jos hän ei olisi ollut sairas.

Silloin, kun työntekijän työtä on tarjolla sairausloman ajaksi maksetaan työntekijälle työehtosopimuksen sairausajan palkkapykälän mukaan sairausajan palkkaa edellä esitettyjen ehtojen täyttyessä pykälässä määriteltyihin ajanjaksoihin sisältyviltä työpäiviltä.

Lomautusmääräyksistä

Maa- ja vesirakennusalan työntekijöiden irtisanomis- ja lomautusmääräykset määräytyvät työehtosopimuksen osana olevan sopimuksen irtisanomissuojasta ja lomauttamisesta maa- ja vesirakennusalalla (MISS) mukaisesti.

Sopimuksen III luvussa ovat lomautusta koskevat määräykset. Luvun 20 pykälässä on määritelty lomautuksen perusteet ja ilmoitusaika. Lomautusilmoitusaika on vähintään viisi (5) työpäivää jos työsuhde on jatkunut yhtäjakoisesti alle 9 kuukautta ja vähintään kaksi (2) viikkoa, jos työsuhde on jatkunut yhtäjaksoisesti 9 kuukautta tai enemmän. Tästä lomautuksen pääsäännöstä on sovittu toisin 22 §:ssä ja 24 §:ssä.

Sopimuksen 22 §:n mukaan lomautuksen alkamisaika voidaan lomautusilmoitusaikaa noudattaen sopimuksen 7 §:n mukaisesti lomautuksen alkaminen sitoa tietyn työn tai työkauden loppumiseen.

Sopimuksen 24 §:n perusteella työnantaja voi siirtää lomautuksen toimeenpanoa sopimuksen 8 §:n mukaisesti. Tämäkin sääntö on työnantajan harkinnassa.

Koska lomautuksen toteuttamisen osalta ei ole sovittu suoria yhtymäkohtia muihin työehtosopimuksen määräyksiin tässä sopimuksessa tai muuallakaan määräytyy työnantajan lomautusoikeus ainoastaan näiden määräysten mukaisesti.

Työnantajalla on työehtosopimuksen mukaan aina oikeus yksipuolisesti lomauttaa työntekijä, kun MISS:n mukainen lomautusperuste on olemassa ja lomautus toteutetaan sen määräysten mukaisesti.

Sairauslomalla olevan työntekijän lomauttaminen

Kun tarjottava työ vähenee MISS 20 §:n mukaisesti on työnantajalla oikeus lomauttaa työntekijä MISS:n mukaisessa järjestyksessä, vaikka työntekijä olisi sairauslomalla. Ei maa- ja vesirakennusalan työehtosopimuksessa eikä myöskään SML:n ja RL:n välillä muutoinkaan ole sovittu sairauslomalla olevan työntekijän lomautuksesta tai sairausajan palkanmaksusta lomautustilanteissa edellä esitetystä poikkeavasti. Myöskään ei ole sovittu mitään siitä, kumoaako aikaisemmin alkaneen ehdon soveltaminen myöhemmin alkavan vai päinvastoin.

Näin ollen silloin, kun työntekijän sairaus jatkuu pidempään kuin lomautusilmoitusaika maksaa työnantaja lomautusilmoitusajalta sairausajan palkkaa sairausajan palkkamääräysten mukaisesti. Sairausajan palkkaa ei työehtosopimuksen määräysten mukaan makseta lomautusajalta, koska silloin ei sairausajan palkan maksun edellytykset täyty eikä työnantajalla ole muutoinkaan lomautusajalta palkanmaksuvelvollisuutta. SML ja RL eivät myöskään ole sopineet asiasta toisin minkään erityistapauksen osalta.

SML:n tulkinta sairauslomamääräysten ja lomautusmääräysten tulkinnasta sairausajan ja lomautuksen sattuessa samaan aikaan on ollut nimenomaan tällainen riippumatta esimerkiksi siitä, onko sairausloma alkanut ennen lomautusilmoituksen antoa taikka lomautusilmoitus annettu ennen sairausloman alkua. Tulkinta perustuu työehtosopimuksen tekstiin ja siihen, että lomautusaikana ei työntekijän työtä ole tarjolla, mikä on sairausajan palkanmaksun edellytys, muiden sen maksun edellytysten kanssa. Tätä tulkintaa on sovellettu käytännössä vuosikausia ilman, että kukaan työntekijä tai RL olisi katsonut asian erimieliseksi. SML:n tulkinta on työehtosopimuksen sanamuodon mukainen ja käytännössä sellaisena noudatettu vuosien ajan.

Sitovatko keskusliittojen tekemät sopimukset tai soveltamisohjeet sellaisenaan maa- ja vesirakennusalan työehtosopimusosapuolia?

SML ja RL työehtosopimusosapuoliksi

Vuoden 1971 osalta SML ei ollut RL:n sopijakumppani vaan silloin alan työehtosopimuksen solmi Maa- ja Vesirakennustyönantajain Liitto r.y. (MVL). Tämän liiton velvoitteet ja oikeudet työehtosopimusosapuolena ovat siirtyneet SML:lle 10.9.1971 allekirjoitetulla sopimuksella. MVL solmi vuoden 1971 (ajalle 1.2.1971 - 31.3.1972) työehtosopimuksen RL:n kanssa. Ennen vuotta 1971 alan työntekijöiden työehdoista sopivat Maa- ja Vesirakennustyönantajain Liitto r.y. (MVL) yhdessä Yleis- ja Erikoisalojen ammattiliitto ry:n kanssa. RL on tullut maaliskuun 25 päivänä 1970 työehtosopimusosapuoleksi Yleis- ja Erikoisalojen ammattiliitto ry:n sijaan. Maa- ja Vesirakennustyönantajain Liitto r.y:n ja Yleis- ja Erikoisalojen ammattiliitto ry:n välillä tuolloin voimassaoleva työehtosopimus liitteineen siirrettiin RL:lle.

Vuoden 1971 työehtosopimuksen sisällöstä

Vuoden 1971 työehtosopimuksen osalta ei ole sovittu noudatettavaksi työehtosopimuksen lisäksi mitään muuta kuin se, mitä työehtosopimukseen on kirjoitettu. Osapuolet ovat sopineet siitä, että kyseiset partit neuvottelevat ja solmivat maa- ja vesirakennusalan työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen neuvotteluissa sovitulla tavalla. Kummallakin osapuolella on varmasti ollut omia tavoitteita, joita on tavoiteltu ja syntynyt työehtosopimus on ollut se kompromissi, jolla sopimus on ollut hyväksyttävissä.

Tämän työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan nojalla voidaan havaita, että jos jostakin muualta tulevia määräyksiä on tarkoitus sopia noudatettavaksi on siitä nimenomainen kirjaus. Esimerkiksi ko. pöytäkirjan 5 §:ssä on sovittu edellisen työehtosopimuksen pykälien muuttamisesta. Sivulla 8 on pöytäkirjamerkintä, mikä sisältää sovitun tulkintaohjeen ko. pykälästä. Samalla sivulla on silloisen sairausajan palkkaa koskevan 20 §:n sisältö uudessa työehtosopimuksessa. Sivulla 9 on sovittu 21 §:n muuttamisesta keskusjärjestösopimuksen edellyttämällä tavalla.

Näin ollen keskusjärjestöjen ratkaisut tulivat tuolloin alan työehtosopimusta sitovaksi ainoastaan osapuolten niin sopiessa ja sopimalla tavalla.

Mistään asiakirjoista ei ilmene, että SML olisi sitoutunut noudattamaan muuta, kuin mitä osapuolet sopivat.

SML ns. villinä järjestönä

SML ry ei, kuten ei myöskään Maa- ja Vesirakennustyönantajain Liitto r.y., kuulunut mihinkään työnantajien keskusjärjestöön vaan se solmi RL:n kanssa täysin itsenäisesti alan työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen yhteisesti sovituilla ehdoilla ja yhteisesti sovituin soveltamisohjein. Työehtosopimuksen tekstit olivat soveltamisohjeena aina lukuunottamatta tilanteita, joissa osapuolet olivat sopineet tekstistä poiketen toisin.

SML TT:n kuuluvana liittona

SML liittyi vuonna 1984 silloisen Suomen Rakennusteollisuuden Keskusliiton SRTL (nykyinen Rakennusteollisuuden Keskusliitto RTK) kautta silloisen Suomen Työnantajain Keskusliiton STK:n (nykyisin Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitto TT) jäseneksi.

SML sitoutui noudattamaan näiden liittojen sääntöjä ollen kuitenkin täysin itsenäinen työehtosopimusosapuoli sopiessaan maa- ja vesirakennusalalle noudatettavia työehtosopimuksia. SML ei sitoutunut noudattamaan ennen liittymistään STK:n mahdollisesti SML:n työehtosopimuksen kanssa samansanaisista ehdoista antamia soveltamisohjeita eikä tämän jälkeenkään antamia vastaavia ohjeita tai tekemiä keskusjärjestösopimuksia. SML:ää ne sitoivat ja sitovat vasta kun niin erikseen sovitaan SML:n ja sen sopijakumppanin kanssa eli alan työntekijöiden kyseessä ollessa RL:n kanssa.

Tätä osoittaa hyvin vuoden 1984 neuvottelut ja syntynyt sopimus. Tuolloin oli kyseessä ns. tulopoliittisen selvitysmiehen Matti Pekkasen johdolla käydyt tulopoliittiset kokonaisratkaisun soveltamisneuvottelut. SML:n ja RL:n välisen työehtosopimusneuvottelupöytäkirja 5/84, 19.3.1984, kohdan 5 § kirjaus tukee SML:n kantaa siitä, että osapuolet ovat aina sopineet itsenäisesti alan työehtosopimuksen sisällöstä ja soveltamisesta.

"RL ilmoitti, että ... se edellyttää, että Pekkasen esityksen asianomaiset tekstit otetaan huomioon tes:n 21 §:ssä ainakin sairaan lapsen hoitoa ja mahdollisesti lääkärintarkastuksia sekä ansionmenetyksiä koskevilta osiltaan."

Osapuolet ottivat neuvotteluissa esille kokonaisesityksen mukaisesti asian sopimallaan tavalla.

Osapuolten itsenäistä sopimuskäytäntöä osoittaa se, että lopuista kyseisen kokonaisesityksen sosiaalista sairausajan ym. asioista sovittiin usean neuvottelukierroksen aikana. Tuolloin kokonaisesityksen osana ollut ns. sosiaalinen paketti tuli maa- ja vesirakennusalan työehtosopimuksen määräyksiin vaiheittain siten, että vuonna 1984 esitetyt asiat olivat alan tes:ssä yhteisesti sovitussa muodossa vasta 1988.

Lausunnon kohteena olevan asian käsittely osapuolten välillä

SML:n ja RL:n välisissä erimielisyysneuvotteluissa on käsitelty lausuntopyynnön taustalla olevaa asiaa. SML on neuvotteluissa tehnyt RL:lle selkeästi selväksi sen, että kyseessä on työehtosopimusasia. SML on esittänyt, että RL tekee työehtosopimusneuvotteluissa asiasta esityksen, joka käsitellään neuvotteluissa ja siitä voidaan sopia normaalissa menettelyssä. Mikäli tuolloin päästään heidän esityksensä mukaiseen ratkaisuun tulee esityksen mukainen kanta SML:ää sitovaksi neuvotteluissa sovitusta ajankohdasta eteenpäin.

SML:ää sitovista tulkinnoista

SML:ää ovat aina vuodesta 1971 lukien sitoneet vain ne määräykset ja soveltamisohjeet, joihin osapuolet ovat nimenomaan sitoutuneet. Tämä on voinut tapahtua työehtosopimuksin, erillisillä yhteisillä kirjeillä tai erimielisyysneuvottelujen kautta.

SML on aina solmiessaan työehtosopimuksia sitoutunut valmistelun aikana käytössä olleisiin asiaa koskeviin sovittuihin asiapapereihin kirjoitetun tekstin ohessa. Milloin niitä ei ole, on sitouduttu noudattamaan sopimusta puhtaasti kirjoitetun tekstin muodossa ja tekstin osoittamissa tapauksissa.

Nyt kyseessä olevia työehtosopimuksen määräyksiä on käytännössä tulkittu aina niiden sanamuodon mukaisesti edellä esitetyllä tavalla. Siitä saakka kun sairausajan palkka ja lomautusmääräyksiä molempia on ollut alan työehtosopimuksessa on määräysten tulkinta ollut sama. Muita tulkintoja ei ole ollut eikä muiden tekemät tai sopimat tulkinnat sido SML:ää ilman, että niihin on edellä esitetyin tavoin sitouduttu.

Työtuomioistuimen soveltamat työehtosopimuksen määräysten tulkintaperiaatteet lähtevät siitä, että lähtökohtana on kielellinen ilmaisu eli määräyksen teksti. Nyt määräyksen kielellinen ilmaisu ei ole tulkinnanvarainen, joten kirjalliseen tekstiin perustuva SML:n tulkinta ja sovellus on oikea.

Muut yleisesti esitetyt tulkintaperiaatteet tulevat noudatettavaksi vasta tämän jälkeen. Nekin tukevat SML:n kantaa. Osapuolten tarkoitus on ollut sairausajanpalkkamääräyksiä laadittaessa turvata työntekijälle tietyn aikaa palkkaa työpäiviltä työehtosopimuksessa sovituin periaattein. Tarkoitus ei ole ollut laajentaa työnantajan palkanmaksuvelvollisuutta sairauden ajalta aikaan, jolloin työnantajalla ei muutoinkaan ole palkanmaksuvelvollisuutta. Työnantajalla ei ole siten lomautusaikana palkanmaksuvelvollisuutta eikä työntekijällä työntekovelvollisuutta. Jos tarkoitus olisi ollut laajentaa sairausajan palkanmaksua johonkin muuhun tilanteeseen olisi siitä sovittu.

Tämän tulkintaperiaatteen rinnalla tulee oikeuskirjallisuuden mukaan käsitellä noudatettua käytäntöä kyseisen työehtosopimuksen määräyksen osalta. Nyt kyseistä määräystä on alalla aina sovellettu SML:n esittämällä tavalla. Käräjäoikeudessa kantajan esittämää määräyksen soveltamista ja tulkintaa ei ole ilmennyt alalla koko sinä aikana kuin sairausajan palkkamääräys ja lomautusmääräykset ovat olleet työehtosopimuksessa. Näin ollen yli kahdenkymmenen vuoden käytäntö on ilman muuta vahvistanut SML:n noudattaman käytännön oikeellisuuden.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Rakennusliitto on lausunnossaan esittänyt seuraavaa:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Porin käräjäoikeudessa vireillä olevassa riitaasiassa on kysymys siitä, pitääkö työnantajan maksaa sairausajan palkka työehtosopimuksessa mainitun ajanjakson loppuun silloin, kun sairaus on alkanut ennen lomautusilmoituksen antamista vai voiko työnantaja keskeyttää sairausajan palkan maksamisen lomautusilmoitusajan päättymiseen.

Rakennusliitto tulkitsee työehtosopimusta siten, että työnantajan velvollisuus on maksaa sairausajan palkka työehtosopimuksessa mainitun ajanjakson loppuun, jos lomautusilmoitus on annettu vasta työntekijän sairastumisen jälkeen.

Tulkinta perustuu ns. aikaprioriteettisääntöön, jonka mukaan aikaisemmin sattuneelle olosuhteelle tai seikalle annetaan määräävä merkitys jouduttaessa ratkaisemaan, mitä samanaikaisesti vaikuttavista määräyksistä on ensisijaisesti sovellettava. Tämän perusteella työntekijän ollessa estynyt sairauden vuoksi tekemästä työtään ennen lomautusilmoituksen antamista, on työnantaja velvollinen jatkamaan sairausajan palkan maksamista myös lomautuksen aikana, kunnes työehtosopimuksen mukainen maksujakso on päättynyt tai sairaus päättynyt.

Tämä tulkinta on hyväksytty mm. STK:n ja SAK:n 1.6.1973 yhteisesti antamissa sairausajan palkan maksamista koskevien työehtosopimusmääräysten soveltamisohjeissa. Nyt sovellettavilta osin ovat maa- ja vesirakennusalan työehtosopimuksen määräykset yhteneväiset em. sopimusmääräysten kanssa eikä toisenlaisesta tulkinnasta ole koskaan sovittu.

Työehtosopimuksia tulkittaessa sopimuskumppanien tarkoitus ratkaisee ensisijassa sopimusmääräysten sisällön.

Vuoden 1971 maa- ja vesirakennusalan työehtosopimus oli ensimmäinen Rakennusliiton ko. alalle solmima työehtosopimus. Tätä ennen oli työehtosopimuksesta alalla työntekijäpuolen osalta vastannut SAJ:n Yleis- ja Erikoisalojen Ammattiliitto. Alan sopimusoikeus siirtyi ns. eheyttämisratkaisujen pohjalta Rakennustyöläisten Liitolle (nykyinen Rakennusliitto).

Vuoden 1971 työehtosopimusratkaisun yhteydessä uudistettiin sairausajan palkanmaksumääräyksiä siten, että niiden sisältö tuli vastaamaan muilla Rakennustyöläisten Liiton sopimusaloilla ja muilla STK:n ja SAK:n liittojen sopimusaloilla vuonna 1969 solmittujen työehtosopimusten määräyksiä. Tuolloin on ollut tarkoitus yhdenmukaistaa ko. määräykset muiden alojen määräysten kanssa. Vaikka maa- ja vesirakennusalan työehtosopimusneuvotteluiden yhteydessä ei esille ole tullutkaan tulkintaa sairauden ja lomautuksen samanaikaisuudesta, on osapuolien tarkoituksena kuitenkin ollut, että maa- ja vesirakennusalalla noudatetaan sairausajan palkanmaksun yhteydessä samoja periaatteita kuin muillakin aloilla. Rakennustyöläisten Liitto ei olisi hyväksynyt ratkaisua, jossa ko. määräyksiä oltaisiin tulkittu työntekijöiden kannalta huonommin kuin muilla aloilla. Vuoden 1971 neuvotteluissa ei työnantajapuolelta sopimuksen solminut Maa- ja vesirakennustyönantajain Liitto ole esittänyt, että muilla aloilla noudatettavista periaatteista pitäisi poiketa maa- ja vesirakennusalalla.

Työehtosopimuksessa ei ole määräystä sen varalta, että sairausaika ja lomautus sattuisivat samaan aikaan. Työehtosopimuksesta ei siten suoraan voi päätellä, miten sairausajan palkkaus lomautustilanteissa määräytyy. Tämän vuoksi on tulkinnassa otettava avuksi selvän sanamuodon puuttuessa muut tulkintaperiaatteet, jollei sairausajan palkanmaksua koskevan sopimusmääräyksen syntyhistorian jo katsota riittävästi osoittavan sopimusosapuolten tarkoitusta.

Käytännössä on myös maa- ja vesirakennusalalla noudatettu po. soveltamisohjeiden mukaista aikaprioriteettiperiaatetta. Suomen Maarakentajien Keskusliiton taholta on aikaisemmin hyväksytty ns. aikaprioriteettiperiaate ja tämän mukaan on myös toimittu liiton jäsenyrityksissä.

Apuna tulkinnassa voidaan käyttää myös käytäntöä muilla työaloilla. Tällaisen viittauksen sisältävät ainakin työtuomioistuimen tuomiot 2/1951 ja 42/1969. Osoituksena muilla aloilla vakiintuneesta käytännöstä ovat STK:n ja SAK:n antamat sairausajan palkan maksamista koskevat työehtosopimusmääräysten soveltamisohjeet.

Sekä po. soveltamisohjeet että työtuomioistuinkäytäntö perustuu aikaprioriteettiperiaatteelle, jonka mukaan aikaisemmin sattuneelle olosuhteelle tai seikalle annetaan määräävä merkitys jouduttaessa ratkaisemaan, mitä samanaikaisesti vaikuttavista määräyksistä on ensisijaisesti sovellettava. Maa- ja vesirakennusalalla ei ole mitään perusteita poiketa tästä yleisesti noudatetusta periaatteesta.

Työtuomioistuimen tuomiossa 44/72 on ratkaisua perusteltu mm. sillä, että "tällä tavoin on käytännössä sovellettu niitä muita työehtosopimuksia, jotka ovat olleet riidanalaisten määräysten malleina." Riidanalaisia määräysten mallina ovat olleet nyt esillä olevassa tapauksessa sellaiset sopimusmääräykset, joiden perusteella on annettu STK:n ja SAK:n välillä neuvottelut sairausajan palkan maksamista koskevat soveltamisohjeet.

Työehtosopimuksia tulkittaessa on myös kohtuusnäkökohdat otettava huomioon. Olisi kohtuutonta, jos maa- ja vesirakennusalalla sovellettaisiin po. tilanteessa samansisältöistä sopimusmääräystä täysin erilailla kuin kaikilla muilla aloilla. Työnantajan Porin käräjäoikeudessa esittämä tulkinta johtaisi siihen, että työnantaja voisi aina lyhentää sairausajan palkan maksuvelvollisuutensa kahteen viikkoon antamalla lomautusilmoituksen työntekijän sairastuttua. On selvää, ettei Rakennusliitto olisi koskaan tällaista sopimusmääräystä hyväksynyt, jos työnantajaliitto olisi sellaista esittänyt.

Suomen Maarakentajien Keskusliitto on tulkintariidan yhteydessä käytyjen neuvottelujen ja keskusteluiden aikana sinänsä myöntänyt, että Rakennusliiton esittämä tulkinta on oikea mutta ei ole halunnut, että nyt riidanalainen tapaus ratkaistaisiin sen mukaan. Suomen Maarakentajien Keskusliitto onkin useaan otteeseen maininnut, että Rakennusliitto voisi tehdä tulkintansa mukaisen muutosesityksen työehtosopimusneuvotteluissa, jolloin työnantajaliitto voisi esityksen hyväksyä. Suomen Maarakentajien Keskusliitolla on ollut valmiuksia hyväksyä Rakennusliiton tulkinta mutta he eivät ole voineet hyväksyä sitä, että Rakennusliitto on perusteluissaan viitannut STK:n ja SAK:n soveltamisohjeisiin. Tämä viittaus on loukannut työnantajapuolen omanarvontuntoa. Suomen Maarakentajien Keskusliiton mielestä Rakennusliiton tulkinta on sinänsä oikea mutta perustelut ovat olleet heitä loukkaavia.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

TYÖTUOMIOISTUIMEN LAUSUNTO

Maa- ja vesirakennusalan työehtosopimuksen 21 §:n tulkintaerimielisyydessä on kysymys siitä, noudatetaanko kyseistä määräystä lomautustilanteessa sovellettaessa niin sanottua aikaprioriteettiperiaatetta, jonka mukaan aikaisemmin sattuneelle olosuhteelle tai seikalle annetaan määräävä merkitys jouduttaessa ratkaisemaan, mitä samanaikaisesti vaikuttavista määräyksistä on ensisijaisesti sovellettava.

Kuultavina työtuomioistuimessa olleet työehtosopimuksen solmineet liitot ovat olleet yksimielisiä siitä, että aikaprioriteettiperiaate sinänsä voi tulla sovellettavaksi myös maa- ja vesirakennusalalla. Rakennusliiton näkemyksen mukaan sitä on sovellettava myös työehtosopimuksen 21 §:ää ja alan irtisanomissuojasopimuksen lomautusmääräyksiä sovellettaessa, jolloin työnteon esteen on katsottava johtuneen siitä syystä, joka on alkanut ensimmäiseksi. Suomen Maarakentajien Keskusliitto on puolestaan viitaten työehtosopimusmääräysten sanamuotoon katsonut, että sairausajan palkkaa ei ole maksettava lomautusajalta, koska tällöin sairausajan palkan maksamisen edellytykset eivät täyty eikä työnantajalla ole muutoinkaan palkanmaksuvelvollisuutta lomautusajalta.

Sopimusosapuolten välillä on solmittu ensimmäinen maarakennusalaa koskeva työehtosopimus vuonna 1971. Sairausajan palkkaa koskevat määräykset ovat tuolloin perustuneet aiemmin keskusjärjestöjen välillä tehtyyn sopimukseen. Suomen Ammattijärjestöjen Keskusliitto SAK ja silloinen Suomen Työnantajain Keskusliitto ovat vuonna 1973 antaneet soveltamisohjeet muun muassa sairausajan palkan maksuvelvollisuudesta lomautustilanteessa. Näissä ohjeissa palkanmaksuvelvollisuus on sidottu siihen, onko sairaus alkanut ennen vai jälkeen lomautusilmoituksen.

Suomen Maarakentajien Keskusliitto on liittynyt STK:n jäsenjärjestön jäseneksi vuonna 1984.

Rakennusliiton muilla sopimusaloilla samoin kuin Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n ja Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliiton muillakin sopimusaloilla sairausajan palkkamääräysten tulkintakäytäntö on vakiintunut vuoden 1973 soveltamisohjeiden mukaiseksi. Samoja periaatteita sovelletaan työmarkkinakentässä laajemminkin, joskaan ei poikkeuksetta; muun muassa Liiketyönantajain Keskusliitto LTK:n vuodelta 1983 olevien sisäisten ohjeiden mukaan velvollisuus maksaa sairausajan palkka lakkaa lomautuksen alkaessa siitä riippumatta, milloin lomautusilmoitus on annettu.

Työtuomioistuimelle esitetyn selvityksen mukaan kysymys sairausajan palkan maksuvelvollisuudesta lomautustilanteessa ei ole ollut esillä erimielisyyskysymyksenä tai muutoinkaan Rakennusliiton ja Suomen Maarakentajien Keskusliiton välillä ennen nyt kysymyksessä olevaa tapausta. Liitot ovat työtuomioistuimessa kuultujen todistajien kertoman mukaan kumpikin tahoillaan ohjeistaneet jäsenistöään edustamansa tulkinnan mukaisesti.

Todistajana kuullun YIT-Yhtymän pääluottamusmiehen kertoman mukaan yhtymässä sopimusmääräystä on myös käytännössä tulkittu Rakennusliiton kannan mukaisesti vuonna 1987 esillä olleessa tapauksessa. Tuolloin todistajan mukaan yhtymän työsuhdeasiainhoitaja oli selvittänyt puhelimitse työnantajaliiton lakimieheltä sopimusmääräyksen oikeata tulkintaa. Työnantajaliiton tulkinta oli tuolloin ollut se, että jos sairausloma on alkanut ennen lomautusilmoituksen antamista, palkanmaksu jatkuu työehtosopimuksen määräämän ajanjakson siitä huolimatta, että lomautuksen katsottaisiin alkaneen ilmoitettuna aikana. Tämän jälkeen yhtymässä on todistajan mukaan ratkaistu saman periaatteen mukaan myös muita lomautuksiin ja palkallisiin poissaoloihin liittyneitä tilanteita.

Työtuomioistuimelle ei ole esitetty alan soveltamiskäytännöstä työnantajapuolen tulkintaa tukevia esimerkkejä sellaisista tilanteista, joissa sairauslomalla ollut työntekijä olisi lomautettu.

Työtuomioistuin toteaa, ettei työehtosopimusosapuolten välillä ole nimenomaisesti sovittu sairausajan palkkamääräysten soveltamisesta maa- ja vesirakennusalalla SAKSTK:n vuonna 1973 antamien soveltamisohjeiden mukaisesti. Määräyksen soveltamisesta ei liioin ole syntynyt yksiselitteisesti jompaa kumpaa tulkintaa tukevaa käytäntöä. Sopimusmääräyksen sanamuodosta on saatavissa tukea työnantajaliiton omaksumalle tulkinnalle, joskaan vastaava sanamuoto ei ole ollut esteenä myöskään Rakennusliiton edustaman, vakiintuneeksi useilla muilla sopimusaloilla katsottavan tulkinnan syntymiselle.

Aikaprioriteettisäännön mukaisesti ratkaistaan työmarkkinakäytännössä yleisesti yhteensattumatilanteita samanaikaisesti vaikuttavien seikkojen ja olosuhteiden välillä ilman nimenomaisia sopimusmääräyksiäkin. Periaatteen soveltaminen erityisesti SAK-TT-kentässä on laajalti vakiintunut myös niissä tilanteissa, joissa työnteko on samanaikaisesti ollut keskeytyneenä sekä sairauden että lomautuksen johdosta. Myös maa- ja vesirakennusalalta on esitetty selvitystä tämän periaatteen yhteisesti hyväksytystä soveltamisesta lausuntopyynnön kohteena olevaa tapausta vastaavassa tilanteessa. Näin ollen ja kun muusta sopimisesta tai soveltamiskäytännöstä maa- ja vesirakennusalalla ei ole esitetty selvitystä, työtuomioistuin katsoo, että aikaprioriteettiperiaatetta on noudatettava myös lausuntopyynnön kohteena olevaa sairausajan palkkamääräystä lomautustilanteessa sovellettaessa.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin lausuntonaan katsoo maa- ja vesirakennusalan työehtosopimuksen 21 §:n oikeaksi tulkinnaksi, että työnantaja on velvollinen maksamaan palkan sairausajalta mainitun sopimusmääräyksen mukaisesti, jos työntekijä on ollut sairauslomalla ennen lomautusilmoituksen antamista.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Tiitinen, Äimälä, Virtanen, Kolula ja Kiuru jäseninä.

Lausunto on yksimielinen.