TT:1993-74

Asiasanat: Irtisanominen, perusteena, - ammattiyhdistystoiminta, - taloudelliset ja tuotannolliset syyt, Irtisanomisjärjestys, Työehtosopimuksen tieten rikkominen, Valvontavelvollisuus, - työehtosopimuksen määräysten noudattamiseksi
Tapausvuosi: 1993
Antopäivä: 30.6.1993
Diaarinumero: D:1993/11

Näyttämättä oli jäänyt, että työntekijöiden varapääluottamusmiehenä toimineen työntekijän irtisanominen olisi johtunut hänen ammattiyhdistystoiminnastaan. Varapääluottamusmiehen irtisanominen muiden työntekijöiden ohella oli johtunut taloudellisista ja tuotannollisista syistä.

Sen sijaan työnantaja oli varapääluottamusmiehen irtisanomisen yhteydessä menetellyt vastoin irtisanomissuojasopimuksen määräyksiä irtisanoessaan varapääluottamusmiehen ennen erästä toista työntekijää, jonka työsuhde oli ollut huomattavasti lyhyempi kuin varapääluottamusmiehen. Työnantaja oli irtisanomisten yhteydessä jättänyt myös kiinnittämättä huomiota työntekijöiden huoltovelvollisuuden määrään.

Työnantaja tuomittu työehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja työnantajaliitto valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoon.(Ään.)

Kantaja Metallityöväen Liitto r.y. Vastaajat Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET r.y. PPTH Teräs Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 31.10.1993 saakka voimassa olevan metalliteollisuuden työehtosopimuksen osana noudatettavassa Suomen Työnantajain Keskusliitto r.y:n ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK r.y:n välillä 14.6.1991 allekirjoitetussa irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevassa yleissopimuksessa, jäljempänä irtisanomissuojasopimus, on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

1 § Yleinen soveltamisala

Sopimus koskee toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen irtisanomista työntekijästä johtuvasta syystä, työntekijän irtisanoutumista sekä niitä menettelytapoja, joita noudatetaan irtisanottaessa tai lomautettaessa työntekijöitä taloudellisista tai tuotannollisista syistä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 § Irtisanomisen perusteet

Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisina irtisanomisperusteina pidetään syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia työntekijöistä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

Soveltamis- Työsopimuslaissa (320/1970) irtisanomispeohje rusteeksi on säädetty erityisen painava syy. Sopimuksessa viitataan työsopimuslain irtisanomisperusteisiin. Irtisanomisen perusteena tulee siten olla erityisen painava syy.

Erityisen painava syy -käsitteen sisältöä on pyritty täsmentämään luettelemalla eräitä esimerkkejä sellaisista tapauksista, joissa työsuhteen päättäminen irtisanomalla on sopimuksen mukaan sallittua. Irtisanomisperustetta harkittaessa on otettava huomioon kaikki asiaan vaikuttavat seikat.

Irtisanomisperusteena pidetään myös syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista. Työsopimuslain 43 §:n 2 momentissa on esimerkkiluettelo niistä perusteista, jotka oikeuttavat työnantajan purkamaan työsopimuksen.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

II IRTISANOMINEN TYÖNTEKIJÄSTÄ JOHTUVASTA SYYSTÄ

7 § Soveltamisala Sen lisäksi mitä edellä on sanottu, noudatetaan työntekijästä johtuvasta syystä tapahtuvassa irtisanomisessa tämän luvun määräyksiä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

12 § Korvaus perusteettomasta irtisanomisesta

Työnantaja, joka on tämän sopimuksen 2 §:ssä määriteltyjen irtisanomisperusteiden vastaisesti irtisanonut työntekijänsä, on velvollinen maksamaan työntekijälle korvausta perusteettomasta irtisanomisesta.

13 § Korvauksen määrä Korvauksena on suoritettava vähintään kolmen ja enintään 24 kuukauden palkka.

Korvauksen suuruutta määrättäessä otetaan sitä lisäävänä ja vastaavasti vähentävänä seikkana huomioon työtä vaille jäämisen arvioitu kesto ja ansion menetys, työsuhteen kestoaika, työntekijän ikä ja hänen mahdollisuutensa saada myöhemmin ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä, työnantajan menettely työsopimusta päätettäessä, työntekijän itsensä antama aihe päättämiseen, työntekijän ja työnantajan olosuhteet yleensä sekä muut näihin verrattavat seikat.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

IV ERINÄISIÄ MÄÄRÄYKSIÄ

19 § Työvoiman vähentämisjärjestys

Muusta kuin työntekijästä johtuvasta syystä tapahtuneen irtisanomisen ja lomauttamisen yhteydessä on mahdollisuuksien mukaan noudatettava sääntöä, jonka mukaan viimeksi irtisanotaan tai lomautetaan yrityksen toiminnalle tärkeitä ammattityöntekijöitä, sotavammaisia ja saman työnantajan työssä osan työkyvystään menettäneitä sekä että tämän säännön lisäksi kiinnitetään huomiota myös työsuhteen kestoaikaan ja työntekijän huoltovelvollisuuden määrään.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Metallityöväen Liitto on PPTH Teräs Oy:tä ja Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:iä vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että levyseppä-hitsaaja Raimo Röning oli ollut PPTH Teräs Oy:n palveluksessa toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa 26.11.1979 alkaen. Työnantaja oli 17.6.1992 päivätyllä Röningille postitse toimitetulla ilmoituksella irtisanonut Röningin työsuhteen päättymään 19.11.1992. Irtisanomisilmoituksessa oli todettu, että rakennusalan suhdannetaantuman seurauksena oli teräsrakenteiden kysyntä voimakkaasti alentunut, minkä vuoksi yhtiö joutui mitoittamaan toimintansa tätä suhdannevaihetta vastaavaan laajuuteen. Ilmoituksessa oli edelleen todettu, että mainittujen taloudellis-tuotannollisten syiden perusteella yhtiö irtisanoi Röningin työsuhteen päättymään 19.11.1992.

Röningin irtisanominen oli riitautettu 30.6.1992 työnantajalle annetulla ilmoituksella. Asiasta oli neuvoteltu pääluottamusmiehen ja työnantajan edustajan välillä 2.8.1992. Neuvotteluissa työntekijäpuolelta oli muun muassa todettu, että työnantaja oli menetellyt lainvastaisesti irtisanoessaan Röningin työsopimuksen ottamatta huomioon hänen korkeaa ammattitaitoaan vaativissa tehtävissä, pitkää työsuhdetta ja pitkäaikaisia luottamustehtäviä. Työntekijäpuoli oli todennut työnantajan asettaneen Röningin eriarvoiseen asemaan muihin työntekijöihin nähden tämän pitkäaikaisen ammattiyhdistystoiminnan vuoksi.

Työnantajapuolelta oli neuvotteluissa vedottu taloudellisiin ja tuotannollisiin syihin ja ilmoitettu yhtiön joutuneen vähentämään työntekijämääräänsä 300:sta 235:een. Ylivieskan yksiköstä oli työnantajan mukaan vähennetty 12 työntekijää. Työnantajapuolelta oli myös todettu Röningin irtisanomisen tapahtuneen irtisanomissuojasopimuksen työvoiman vähentämisjärjestystä koskevan 19 §:n mukaisesti. Tämän määräyksen mukaan viimeksi irtisanottiin yrityksen toiminnalle tärkeitä ammattityöntekijöitä.

Liittojen välillä irtisanomisesta oli neuvoteltu 5.10.1992, jolloin Metallityöväen Liiton taholta oli todettu PPTH Teräs Oy:n Ylivieskan yksikön johdon syyllistyneen työsopimuslain 17 §:n vastaiseen menettelyyn ja syrjintään asettaessaan yrityksen varapääluottamusmiehenä toimineen Röningin eriarvoiseen asemaan ammattiyhdistystoiminnan johdosta yrityksen työvoimaa vähennettäessä. Työnantajaliiton taholta oli neuvotteluissa todettu, että se yhtiöltä asian käsittelyn yhteydessä aikaisemmin sekä 11.9.1992 tapahtuneen liittojen edustajien yhteisen käynnin yhteydessä saamiensa tietojen ja selvitysten perusteella katsoi, että työnantajalla oli ollut riittävät perusteet irtisanoa Röningin työsopimus. Lisäksi työnantajaliiton taholta oli katsottu irtisanomisessa menetellyn irtisanomissuojasopimuksen 19 §:n mukaisesti, koska yhtiö irtisanomisjärjestystä ratkaistessaan oli tehnyt ratkaisun yrityksen toiminnan kannalta tärkeän ammattityöntekijäominaisuuden pohjalta. Työnantajaliiton taholta oli edelleen vedottu muun muassa siihen, että Röningille oli sattunut työssään keskimääräistä enemmän työvirheitä joko riittävän käytännön ammattitaidon tai riittävän huolellisuuden puuttumisen takia ja että nämä työvirheet olivat aiheuttaneet yritykselle suuriakin lisäkustannuksia. Työnantajaliitto oli edelleen todennut, että Röningin keskimääräistä alhaisemmat työsaavutukset olivat käytännössä merkinneet jopa sitä, että Röningin omat työtoverit olivat torjuneet hänen osallistumisensa suorituspalkkatyöryhmiin, joihin työnjohto oli hänet määrännyt. Edelleen työnantajaliiton puolelta oli vedottu siihen, ettei Röning samanarvoisesti muiden työntekijöiden tavoin ollut ollut käytettävissä yrityksen ulkopuolella tapahtuvissa töissä ja vedottu tapahtumiin tammikuussa 1990. Työnantajaliitto oli kantanaan katsonut, että yhtiöllä oli ollut riittävät perusteet Röningin irtisanomiseen, koska yhtiön käsityksen mukaan yrityksen palvelukseen jääneet työntekijät olivat olleet yrityksen toiminnan kannalta Röningiä tärkeämpiä ammattityöntekijöitä.

Röningin irtisanomisen todellisena syynä eivät olleet olleet irtisanomisilmoituksessa mainitut taloudelliset ja tuotannolliset syyt vaan se, että työnantaja oli saanut tarpeekseen Röningistä ja hänen aktiivisuudestaan työntekijöiden etujen ja oikeuksien ajamisessa. Röning oli valittu työntekijöiden pääluottamusmieheksi vuodenvaihteessa 1979 - 1980 ja hän oli hoitanut pääluottamusmiehen tehtävää vuoden 1986 loppuun saakka. Vuodesta 1987 alkaen Röning oli toiminut tehtaan varapääluottamusmiehenä. Röning oli ollut mukana myös oman ammattiosastonsa toiminnassa sen perustamisesta lähtien eli vuodesta 1979. Hän oli toiminut ammattiosaston taloudenhoitajana ja toimikunnan jäsenenä vuoden 1990 loppuun. Röningillä oli ollut myös lukuisia muita ammattiyhdistystoimintaan liittyneitä luottamustoimia, joista voitiin mainita esimerkkinä Metallityöväen Liiton valtuuston varajäsenyys vuosina 1984 - 1987. Röning oli toiminut myös Rautaruukki Oy:n hallintoneuvoston jäsenenä vuodesta 1985 vuoden 1990 loppuun, jolloin PPTH Teräs Oy:n pääomistus oli siirtynyt Rautaruukki Oy:ltä YIT-yhtymälle. Myös Röningin ammattiyhdistyskoulutus oli erittäin laajaa ja hän oli vuosien 1976 - 1988 aikana suorittanut lukuisia erilaisia kursseja.

Röning oli kohdannut työnantajan taholta selvästi hänen henkilöönsä liittyvää painostusta jo vuosien ajan. Röningin ja yhtiön välillä oli jouduttu hakemaan ratkaisua erimielisyyksiin myös työtuomioistuimessa asiassa, joka oli koskenut Röningin oikeutta koulutussopimuksen mukaisiin korvauksiin uuden tekniikan kurssille osallistumisen ajalta. Työtuomioistuin oli tuomiossaan velvoittanut työnantajan korvaamaan Röningille kurssin ajalta ansionmenetyksen ja ateriakorvauksen.

Työnantajan asennoituminen Röningiin oli kiristynyt entisestään vuodenvaihteessa 1991 - 1992, kun PPTH Teräs Oy oli 20.11. - 10.12.1991 irtisanonut viisi naispuolista työntekijää. Röning oli mainittuna aikana toiminut pääluottamusmiehen sijaisena. Näiden viiden työntekijän irtisanominen oli Röningin toimesta saatettu aluksi tasaarvovaltuutetun käsiteltäväksi, minkä jälkeen asiaa oli Metallityöväen Liiton tuella käsitelty alioikeudessa tasa-arvolain rikkomista ja työsopimusten perusteetonta päättämistä koskevina asioina.

Tasa-arvoasian selvittelyn yhteydessä tehtaan tuotantopäällikkö oli ilmoittanut Röningille, että työnantajan mitta Röningin pääluottamusmiehenä toimimisen suhteen oli täynnä. Tuotantopäällikkö oli myös kysynyt Röningiltä, eikö tälle riittänyt oikeudenkäynti työtuomioistuimessa vuonna 1989. Tuotantopäällikkö oli lopuksi todennut, että seuraava lopputili, joka yhtiössä annettaisiin, tulisi olemaan Röningin.

Yhtiö oli keväällä 1992 irtisanonut muutamia toimihenkilöitä, joista yksi oli ollut naispuolinen insinööri. Röning oli mainitun irtisanomisen johdosta ollut jälleen yhteydessä tasa-arvovaltuutettuun. Kun Röning 11.6.1992 oli tavannut työmaalla tehtaanjohtajan, tämä oli kysynyt Röningiltä, mitä hänelle kuului mainitun naispuolisen insinöörin irtisanominen. Tehtaanjohtajan mukaan Röning oli sekaantunut asioihin, jotka eivät kuuluneet hänelle. Tehtaanjohtaja oli lisäksi ilmoittanut, että kun tehtaalla seuraavaksi vähennettäisiin henkilökuntaa, tulisi Röning olemaan yksi lopputilin saajista, koska hän oli aiheuttanut yhtiölle niin paljon vaivaa ja ylimääräistä työtä. Tehtaanjohtaja oli lisäksi uhannut Röningiä sillä, että tämä ei enää irtisanomisen jälkeen tulisi saamaa lähialueilta helposti töitä.

Kun Röning sitten muutamia päiviä viimeksi mainitun tapahtuman jälkeen oli irtisanottu, oli selvää, mistä tämä oli johtunut. Irtisanomisen syyksi ilmoitettu taloudellinen ja tuotannollinen syy oli ollut vain tekosyy, jolla työnantaja oli halunnut päästä Röningistä eroon. Osoituksena tästä oli myös se, että Röningillä ei ollut irtisanomisaikana ollut työntekovelvoitetta. Tuotantopäällikkö oli ilmoittanut pääluottamusmiehelle, että jos Röningin irtisanominen riitautetaan ja jos Röning saapuu työpaikalle, hänen läsnäoloaan käsitellään luvattomana oleskeluna tehdasalueella. Pääluottamusmies oli tiedustellut tehtaanjohtajalta, saisiko Röning toimia irtisanomisaikanaan pääluottamusmiehenä pääluottamusmiehen itsensä ollessa estynyt. Tähän tehtaanjohtaja oli ilmoittanut, että Röningillä ei ollut asiaa työpaikalle.

Työnantajan kyllästymistä työntekijän aktiivisuuteen ammattiyhdistysasioiden hoitamisessa ei voitu pitää irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n mukaisena erityisen painavana syynä työntekijän irtisanomiseen.

Työt varusteluosastolla, jossa Röning työskenteli, eivät olleet vähentyneet työsopimuslain 37 a §:n tarkoittamalla tavalla vähäistä suuremmassa määrin ja muutoin kuin tilapäisesti. Myös tämä seikka tuki sitä, että todellisuudessa irtisanominen oli johtunut Röningin henkilöstä.

Jos kuitenkin katsottaisiin, että työnantajalla oli ollut työsopimuslain 37 a §:n mukaiset taloudelliset ja tuotannolliset syyt työntekijöiden irtisanomiseen, oli irtisanominen kohdistettu irtisanomissuojasopimuksen 19 §:n vastaisesti Röningiin. Röning oli yksi kauimmin varusteluosastolla työskennelleistä levyseppä-hitsaajista. Röning tunsi osaston työmenetelmät ja hän pystyi itsenäiseen työskentelyyn. Röning oli tehnyt levyhitsaustöitä lähes koko yhtiössä oloajan lyhyttä 1,5 vuoden jaksoa lukuun ottamatta, jolloin hän oli toiminut asennusosastolla asennusvalvojan tehtävissä.

Röning oli saanut levysepän ammattikoulutuksen Raahe Oy:n nelivuotisessa konepajakoulussa vuosina 1964 - 1968. Tämän jälkeen Röning oli asevelvollisuusaikaa lukuun ottamatta toiminut eri yrityksissä levyseppähitsaajana sekä hitsaajan ja levysepän tehtävissä. Röning oli suorittanut perusammattikoulutuksensa lisäksi useita ammatillisia kursseja.

Röning oli kiistatta irtisanomissuojasopimuksen 19 §:ssä tarkoitettu tärkeä ammattityöntekijä, joka olisi kuulunut irtisanoa viimeisten työntekijöiden joukossa varsinkin, kun otettiin huomioon hänen työsuhteensa kesto. Perusteettomia olivat väitteet, joiden mukaan Röningille olisi sattunut keskimääräistä enemmän työvirheitä ja hänen työsaavutuksensa olisivat olleet alhaisemmat kuin muilla työntekijöillä.

Vaikka Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET oli ollut tietoinen PPTH Teräs Oy:n irtisanomissuojasopimuksen vastaisesta toiminnasta, ei työnantajaliitto ollut ryhtynyt toimenpiteisiin saattaakseen yhtiön menettelemään irtisanomissuojasopimuksen määräysten mukaisesti.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Metallityöväen Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan PPTH Teräs Oy:n päättäneen Röningin työsopimuksen hänen henkilöstään johtuvista syistä ilman, että yhtiöllä on ollut tähän irtisanomissuojasopimuksen 2 §:ssä edellytettyä työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä ja että tapaukseen tältä osin on sovellettava irtisanomissuojasopimuksen määräyksiä. Metallityöväen Liitto on vaatinut PPTH Teräs Oy:n velvoittamista suorittamaan Röningille irtisanomissuojasopimuksen 12 ja 13 §:n mukaisena korvauksena työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä 20 kuukauden palkkaa vastaavat 182 920 markkaa. Lisäksi Metallityöväen Liitto on vaatinut Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:n tuomitsemista työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

Sen varalta, että työtuomioistuin katsoisi PPTH Teräs Oy:llä olleen työsopimuslain 37 a §:n tarkoittama taloudellinen ja tuotannollinen peruste vähentää kysymyksessä olevan varusteluosaston henkilökuntaa, Metallityöväen Liitto on vaatinut työtuomioistuinta toissijaisesti vahvistamaan PPTH Teräs Oy:n menetelleen Röningin työsopimuksen irtisanoessaan irtisanomissuojasopimuksen 19 §:n irtisanomisjärjestystä koskevien määräysten vastaisesti ja yhtiön tuomitsemista työehtosopimuslain 7 §:n nojalla hyvityssakkoon irtisanomissuojasopimuksen tietensä rikkomisesta ja Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:n tuomitsemista työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoon.

Metallityöväen Liitto on asian esivalmistelun yhteydessä ilmoittanut luopuvansa haastehakemuksessa esitetystä työsuhteen palauttamista ja vaihtoehtoisen korvauksen tuomitsemista koskevasta vaatimuksesta sekä vaatimuksesta yhtiön tuomitsemisesta hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta Röningin perusteettoman irtisanomisen johdosta.

VASTINE

Vastineen perustelut

Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET ja PPTH Teräs Oy ovat kanteeseen vastatessaan lausuneet, että PPTH Teräs Oy:n päätuotteita olivat teräsrakenteet. Yhtiö toimi kolmella paikkakunnalla eli Peräseinäjoella, Ylivieskassa ja Alavudella. Peräseinäjoen tehtaiden päätuotteita olivat erityisesti teräksiset liike- ja asuinrakennusten rungot. Alavuden ja Ylivieskan tehtaiden päätuotteita olivat teräksiset sillat, nosturiradat ja offshore-toimitukset.

Suhdanteiden laskusta ja volyymin supistumisesta johtuen PPTH Teräs Oy oli käynnistänyt yhteistoimintalain mukaiset neuvottelut teollisuustoimialan toiminnan sopeuttamiseksi. Neuvotteluja oli käyty 19.3. - 22.5.1992. Neuvotteluissa oli käsitelty yhtiön kaikkien yksiköiden taloudellinen tilanne ja sen kehitys sekä tarvittavat henkilöstövähennykset eli tulevien toimenpiteiden perusteet, vaikutukset ja vaihtoehdot yhteistoimintalain mukaisesti. Käytyjen yhteistoimintaneuvottelujen missään vaiheessa ei edes työntekijäpuolelta ollut todettu, ettei yhtiöllä olisi taloudellisia ja tuotannollisia perusteita irtisanoa henkilöstöä.

Irtisanomisten ja niin sanotun luonnollisen poistuman kautta yhtiön henkilöstö oli vähentynyt 29.2.1992 ja 31.1.1993 välisenä aikana 446 henkilöstä 358 henkilöön. Vähennykset olivat kohdistuneet tasapuolisesti kaikkiin henkilöstöryhmiin. Irtisanomisten jälkeen yhtiön eri tehtailla oli taloudellisten ja tuotannollisten syiden johdosta jouduttu myös lomauttamaan työntekijöitä.

PPTH Teräs Oy:n Ylivieskan yksikkö koostui kahdesta osasta, jotka olivat terässillat ja hitsatut palkit. Palkkeja toimitettiin muun muassa öljynporauslautoille ja rakennuksille. Tällä hetkellä Ylivieskan yksiköllä oli Suomessa kaksi siltaa kesken. Tämän jälkeen ei ollut siltatilauksia. Käynnissä olevat kohteet valmistuivat syyskuun 1993 loppuun mennessä. Kun siltojen teko väheni tai loppui, Ylivieskan yksikkö joutui tekemään ainoastaan teräspalkkia, josta osa myytiin varustelemattomana raaka-palkkina.

Työ oli vähentynyt Ylivieskan kaikilla osastoilla ja myös varusteluosastolla, jossa Röning oli työskennellyt. Varusteluosaston työntekijät olivat olleet lomautettuina syksyllä 1992 ja tehdyt työtunnit olivat vuodesta 1991 vähentyneet noin 19 300 tunnilla vuoteen 1992 verrattuna.

Taloudellisten ja tuotannollisten syiden johdosta Ylivieskan yksiköstä oli irtisanottu yhteensä 14 henkilöä, joista yksi oli tekninen toimihenkilö, kaksi konttoritoimihenkilöä, kolme ylempää toimihenkilöä ja kahdeksan työntekijää.

PPTH Teräs Oy oli joutunut irtisanomaan Röningin työsuhteen työsopimuslain 37 a §:n perusteella, koska työ oli vähentynyt taloudellisista ja tuotannollisista syistä vähäistä suuremmassa määrin ja muutoin kuin tilapäisesti eikä Röningiä ollut voitu sijoittaa uudelleen tai kouluttaa uusiin tehtäviin. Syynä tähän oli ollut teräsrakenteiden kysynnän voimakas lasku, jonka seurauksena yksikön toiminta oli jouduttu mitoittamaan uudestaan. Myös varusteluosastolla, jossa Röning oli työskennellyt, työt olivat vähentyneet vähäistä suuremmassa määrin ja muutoin kuin tilapäisesti. Varusteluosastolla oli ollut aikaisemmin yhteensä 25 työntekijää, joista oli irtisanottu viisi, Röning mukaan luettuna.

Röningin irtisanominen ei ollut johtunut hänen aktiivisuudestaan työntekijöiden etujen ja oikeuksien ajamisessa. Röning oli lopettanut pääluottamusmiestehtävien hoitamisen jo vuonna 1986. Myöskään kanteessa mainitut jo päättyneet ammattiyhdistystoimintaan liittyvät luottamustoimet eivät olleet olleet irtisanomisen syynä. Työtuomioistuimessa 1989 käsitelty Röningiä koskeva koulutussopimuksen tulkintaan liittynyt erimielisyys ei ollut vaikuttanut Röningin työsopimuksen irtisanomiseen. Asiassa ei ollut ollut kysymys Röningin ja työnantajan välisestä erimielisyydestä vaan koulutussopimuksen tulkinnasta.

Röningin irtisanomiseen ei myöskään ollut vaikuttanut se, että viidellä naispuolisella työntekijällä ja työnantajalla mahdollisesti oli ollut erimielisyyksiä tasa-arvolain tai työsopimuslain tulkinnasta. Tämän tasa-arvoasian yhteydessä tuotantopäällikkö ei myöskään ollut ilmoittanut Röningille, että työpaikan mitta olisi täynnä Röningin toimintaan pääluottamusmiehenä. Tuotantopäällikkö oli ilmoittanut Röningille, että hän neuvotteli asiasta ainoastaan pääluottamusmiehen kanssa. Tämä oli johtunut siitä, että Röning oli halunnut neuvotella tuotantopäällikön kanssa asioista myös silloin, kun hän ei ollut toiminut pääluottamusmiehen sijaisena.

Työnantajan edustajat eivät ennen tämän asian vireilletuloa olleet tienneet Röningin yhteydenotosta tasa-arvovaltuutettuun naispuolisen insinöörin irtisanomisasian johdosta. Myöskään teknisten yhdysmies ei ollut ollut tietoinen Röningin mahdollisista yhteydenotoista tasa-arvovaltuutettuun.

Röningin varapääluottamusmiesasema ei ollut vaikuttanut hänen irtisanomiseensa, koska pääluottamusmies oli hoitanut kaikki pääluottamusmiehen tehtävät. Missään vaiheessa työnantajan taholta ei Röningille ollut ilmoitettu, että hän saisi lopputilin tai että hän ei tulisi saamaan lähialueilta tämän jälkeen töitä. Osoituksena työn vähenemisestä irtisanomisperusteena oli myös se, että Röning samoin kuin muita irtisanottuja työntekijöitä oli vapautettu irtisanomisajaksi työvelvoitteesta. Tämä oli johtunut siitä, että irtisanotuille työntekijöille ei ollut voitu tarjota työtä. Kaikki irtisanotut olivat pyytäneet vapautusta työntekovelvoitteesta irtisanomisajaksi ja pitempään työsuhteessa olleille tämä vapautus oli myönnetty heti ja myöhemmin yhtiön palvelukseen tulleille sitä mukaa, kun työt olivat loppuneet.

PPTH Teräs Oy:n Ylivieskan yksikön työsääntöjen 28 §:n mukaan jokaisen tuli työaikana olla omalla työpaikallaan, mutta luvaton oleskelu muuna aikana työpaikalla oli kielletty. Koska Röning irtisanomisaikanaan oli vapautettu työvelvoitteesta, ei Röningillä myöskään ollut ollut asiaa työpaikalle. Röningin irtisanomisaikana pääluottamusmies ei ollut ollut estynyt hoitamasta pääluottamusmiehen tehtäviä ja vaikka näin olisi ollut asianlaita, ei Röningiä olisi työpaikalla tarvittu, koska kesäloma-aikana koko tehdas oli ollut suljettuna.

Koska työnantajalla oli ollut työsopimuslain 37 a §:n mukaiset taloudelliset ja tuotannolliset syyt Röningin työsopimuksen irtisanomiseen, ei Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET ollut syyllistynyt asiassa valvontavelvollisuuden laiminlyöntiin.

Irtisanoessaan Röningin työsopimuksen työnantaja oli noudattanut irtisanomissuojasopimuksen 19 §:n mukaista työvoiman vähentämisjärjestystä. Kaikki PPTH Teräs Oy:n Ylivieskan yksikköön jääneet työntekijät, joiden työsuhteet olivat alkaneet myöhemmin kuin Röningin, olivat irtisanomissuojasopimuksen mukaisesti yrityksen toiminnalle tärkeitä ammattityöntekijöitä monipuolisuutensa ja käyttökelpoisuutensa johdosta.

Yhteistoimintaneuvotteluissa oli todettu, että kehityshankkeiden osalta koko yhtiötä palvelevat projektit asetettiin yksikkökohtaisiin hankkeisiin nähden etusijalle. Ylivieskan yksikön osalta oli vielä todettu, että tulostavoitteeseen ei päästä ilman markkinoinnin, projektiosaamisen ja kilpailukyvyn tuntuvaan kehittämistä.

Röning oli ollut projektitöissä yhteensä noin 1,5 vuotta työsuhteensa loppuvaiheessa Kalajoella, Raahessa ja Kaipolassa. Tammikuussa 1990 yhtiö oli tilaajan vaatimuksesta joutunut keskeyttämään Röningin työsopimuksen hänen sopimattoman käyttäytymisensä takia. Tilaajana ollut Rauma-Repola Offshore Oy oli 26.1.1990 lähettänyt työnantajalle kirjeen, jossa työnantajaa oli kehotettu keskeyttämään Röningin työkomennus Rauma-Repola Offshore Oy:n tehtaalla. Tämä oli johtunut siitä, että Röning oli työaikanaan ollut ottamassa tilaajayrityksen kopiohuoneessa jäljennöksiä omista papereistaan. Työnantajan käsityksen mukaan tämänkaltainen menettely oli vakava osoitus ammattitaidon puutteesta. Röningin komennuksen keskeyttämisen jälkeen Rauma-Repola Offshore Oy oli tehnyt työn itse loppuun ja laskuttanut työstä PPTH Teräs Oy:tä.

Röning oli edellä mainitun tapauksen jälkeen työskennellyt projektitehtävissä Kaipolassa ja myös tässä tapauksessa sekä työn tilaaja että alihankkija olivat ilmoittaneet PPTH Teräs Oy:lle, että Röningin komennus piti keskeyttää, sillä hän ei osannut tai halunnut tehdä työtään komennustyömaalla eikä hän toiminut PPTH Teräs Oy:n etujen mukaisesti. Vaikka Röning siten jo ensimmäisen komennustyön keskeyttämisen jälkeen oli ollut tietoinen siitä, että häneltä edellytettiin komennustöissä tilaajan hyväksymää käytöstä, ja siitä huolimatta seuraavakin komennus oli epäonnistunut, ei työnantajalla ollut mahdollisuuksia käyttää Röningiä projektitöissä edes tilapäisesti. Toisin oli asianlaita yhtiön palvelukseen vielä jääneiden työntekijöiden kohdalla.

Varusteluosastolla Röningin käytettävyyttä eri työtehtäviin oli rajoittanut myös se, että häntä ei ollut voitu sijoittaa urakoihin muiden työntekijöiden vastustuksen vuoksi. Syynä oli ollut Röningin hidas työvauhti ja tästä johtuva huono urakka-ansio koko urakkaryhmälle. Työnantajan suorittaman tutkimuksen mukaan ajalla 20.9.1991 3.9.1992 urakoita oli tehty yhteensä 130, joista Röning oli ollut mukana noin kymmenessä. Urakoissa, joissa Röning oli ollut mukana, maksuosuuden keskiarvo oli ollut 31,11 markkaa. Sen sijaan niissä urakoissa, joissa Röning ei ollut ollut mukana, maksuosuuden keskiarvo oli ollut 32,47 markkaa. Näin ollen oli ymmärrettävää, että työntekijät eivät olleet halunneet Röningiä mukaan urakoihin.

Röningille oli sattunut työssään myös keskimääräistä enemmän työvirheitä joko riittävän käytännön ammattitaidon tai riittävän huolellisuuden puuttumisen takia. Röningin työsaavutukset oli todettu keskimääräistä alhaisemmiksi. Tämä oli myös osoitus ammattitaidossa olevasta puutteesta. Röningin puutteellinen ammattitaito ilmeni myös siitä, että hänen metalliteollisuuden palkkarakenteen mukaiset HKO-pisteensä olivat olleet huomattavasti alle keskitason. Nämä pisteet määritettiin ammatin hallinnan, työtuloksen ja huolellisuuden perusteella. Työnantaja oli irtisanonut työntekijöitä, joilla oli ollut alhaiset HKO-pisteet. Tässä suhteessa Röningiä oli kohdeltu tasapuolisesti muiden työntekijöiden kanssa. Röningin pisteytystä ei työntekijöiden eikä Röningin itsensäkään taholta ollut arvosteltu ja pisteitä oli yleisesti pidetty oikeina. Röningin pisteet olivat olleet alimpien joukossa koko sen ajan, kun metalliteollisuudessa oli tehty HKO-pisteytyksiä.

PPTH Teräs Oy oli myös kiinnittänyt huomiota siihen, että neljällä työntekijällä, joilla oli lyhyempi työsuhde kuin Röningillä, oli huomattava offshore-kokemus eli kokemusta öljynporauslautoille tehtävien teräsrakenteiden hitsauksesta. Tällaista kokemusta Röningillä ei ollut. Suurin osa Ylivieskan yksikköön Röningin irtisanomisen jälkeen jääneistä työntekijöistä oli sellaisia, joiden tekemiin töihin Röning ei olisi kyennyt.

Röningin suorittamien kurssien ja hänen aikaisemman työkokemuksensa perusteella ei voitu katsoa, että hän olisi ollut irtisanomissuojasopimuksessa tarkoitettu yrityksen toiminnalle tärkeä ammattityöntekijä. Työnantaja järjesti jatkuvasti henkilöstölleen ammatillisia koulutustilaisuuksia, joihin kaikki työntekijät osallistuivat.

Komennustyössä ollessaan Röning oli oma-aloitteisesti merkinnyt tuntikorttiinsa työn vaativuusryhmäksi 9. Myöhemmässä vaiheessa työnantajan edustaja oli huomannut Röningin menettelyn, jolloin asiasta oli tehty huomautus Röningille ja työn vaativuusryhmä oli laskettu todellista työn vaativuutta vastaavaksi.

PPTH Teräs Oy ei siten ollut menetellyt asiassa irtisanomissuojasopimuksen työvoiman vähentämisjärjestystä koskevan määräyksen vastaisesti eikä myöskään Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET ollut laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET ja PPTH Teräs Oy ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Metallityöväen Liitto on vielä todennut, että Röningin irtisanomisen jälkeen oli yhtiön Ylivieskan yksikön varusteluosastolle jäänyt seitsemän sellaista levyseppähitsaajaa, joiden työsuhteet olivat alkaneet myöhemmin kuin Röningin ja jotka siten olisi tullut irtisanoa ennen Röningiä. Näiden työntekijöiden ammattitaidon ja Röningin ammattitaidon välillä ei ollut eroja. Irtisanomisjärjestystä harkitessaan yhtiön olisi tullut ottaa huomioon myös se, että Röning oli työnantajan palveluksessa ollessaan menettänyt osan työkyvystään, sillä 6.6.1991 suoritetussa tarkastuksessa hänellä oli todettu meluvamma, jonka haitta-aste lääkärinlausunnon mukaan oli alle 10 prosenttia.

Mitään perusteita ei myöskään ollut sille, että Röningiä ei olisi voitu käyttää komennustöissä. Röningin komennustyön keskeyttäminen tammikuussa 1990 oli johtunut hänestä itsestään riippumattomista syistä hänen jouduttuaan väärinkäsityksen uhriksi. Röning oli ollut tilaajan kopiohuoneessa tarkoituksenaan kopioida työhönsä liittyviä tarkastuspöytäkirjoja. Samaan aikaan kopiohuoneessa oli ollut myös tilaajan oma työntekijä kopioimassa papereita, jotka eivät olleet liittyneet hänen työtehtäviinsä.

Työnantaja oli mainitun tapauksen jälkeenkin käyttänyt Röningiä komennustöissä. Komennustöiden keskeytyminen ja mahdolliset huomautukset olivat johtuneet muista kuin Röningistä johtuvista syistä. Röning oli komennustöissä tehnyt niin hyvää työtä, että hänen palattuaan työpaikalle tuotantopäällikkö oli pyytänyt häntä pysyvästi komennusorganisaatioon. Harkittuaan asiaa Röning ei kuitenkaan ollut suostunut tähän.

VASTAAJIEN LISÄVASTINE

Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET ja PPTH Teräs Oy ovat vielä lausuneet, että varusteluosastolle oli Röningin irtisanomisen jälkeen jäänyt seitsemän sellaista työntekijää, joiden työsuhteet olivat kestäneet lyhyemmän aikaa kuin Röningin. Näistä työntekijöistä yhden työsuhde oli alkanut 8.6.1981, yhden 17.8.1981, yhden 1.9.1981, kahden 1.7.1986, yhden 7.5.1990 ja yhden 23.9.1991. Toisella työntekijöistä, jonka työsuhde oli alkanut 1.7.1986, oli offshore-kokemusta noin vuoden ajalta ja toisella työntekijällä noin viiden vuoden ajalta. Edellä tarkoitetulla työntekijällä, jonka työsuhde oli alkanut vuonna 1990, oli ollut offshore-kokemusta noin viiden vuoden ajalta.

Vuonna 1992 PPTH Teräs Oy oli toimittanut offshore-rakenteita noin 12 000 tonnia ja vuonna 1993 näiden rakenteiden osuus tulisi olemaan noin 40 prosenttia koko Ylivieskan yksikön tuotannosta. Offshore-rakenteiden vaatimustaso oli hyvin korkea ja näin ollen näiden rakenteiden valmistuksen osaavat työntekijät olivat arvokkaita yksikön tuotannolle.

Yhtiön palvelukseen 17.8.1981 ja 23.9.1991 tulleiden työntekijöiden työtaito oli erittäin monipuolinen. Molemmat työntekijät olivat Ylivieskan yksikön parhaita työntekijöitä, sillä he osasivat automaattihitsauksen, oikaisukoneella työskentelyn, jatkohitsauksen, varustelutyöt ja porttaalihitsauksen.

Työntekijöiden, joiden työsuhteet olivat alkaneet 1.9.1981 ja 8.6.1981, osalta voitiin todeta, että heidän työnsä tuottavuus ja huolellisuutensa työssä olivat olleet huomattavasti parempia kuin Röningin. Mainitut työntekijät olivat tehtaan tuotannon kannalta tärkeitä ammattityöntekijöitä. Kun vertailussa otettiin huomioon ne edellä mainitut työntekijät, joiden työsuhteet olivat alkaneet vuonna 1981, ei työsuhteiden pituudessa verrattuna Röningiin ollut irtisanomissuojasopimuksessa tarkoitettua eroa. Myöskään vuonna 1986 yhtiön palvelukseen tulleiden työntekijöiden työsuhteet eivät olleet olleet mainittavalla tavalla lyhyemmät kuin Röningin.

Työnantajan tiedossa ei ollut irtisanomishetkellä ollut, että Röningillä olisi mahdollisesti työstä aiheutunut kuulovajaus. Röning oli ollut työterveystarkastuksessa muun muassa 12.3.1992 eikä tästä kirjoitetussa lausunnossa ollut mainintaa Röningin mahdollisesta kuulovajauksesta. Röning ei myöskään tämän kuulovajauksen johdosta ollut menettänyt osaa työkyvystään irtisanomissuojasopimuksessa tarkoitetulla tavalla.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Käsittelyratkaisu

Työtuomioistuin katsoo, ettei ole erityistä syytä sallia Metallityöväen Liiton esittämien PPTH Teräs Oy:n Ylivieskan yksikön työntekijöiden allekirjoittamien Raimo Röningin työsopimuksen irtisanomista koskevien 15.10.1992 päivättyjen, vastineiksi otsikoitujen kirjallisten kertomusten käyttämistä todisteena tässä asiassa. Tämän vuoksi työtuomioistuin oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 11 §:n 1 momentin nojalla jättää huomiotta näissä vastineissa esitetyn.

Pääasiaratkaisun perustelut

PPTH Teräs Oy on 17.6.1992 päivätyllä ilmoituksella irtisanonut taloudellisten ja tuotannollisten syiden perusteella yhtiön Ylivieskan yksikössä varusteluosastolla työskennelleen levyseppä-hitsaaja Raimo Röningin työsopimuksen päättymään 19.11.1992. Irtisanomisilmoituksessa on todettu, että rakennusalan suhdannetaantuman seurauksena teräsrakenteiden kysyntä on voimakkaasti alentunut, minkä seurauksena yhtiön Ylivieskan yksikön toiminta joudutaan mitoittamaan tätä suhdannevaihetta vastaavaan laajuuteen.

Yhtiössä on käyty keväällä 1992 yhteistoimintaneuvotteluja, jotka ovat koskeneet yhtiön toiminnan sopeuttamista. Työnantajan taholta on neuvotteluissa todettu henkilöstön supistamisen tarpeeksi Ylivieskan yksikössä 4-6 toimihenkilöä ja 6 - 8 työntekijää. Ylivieskan yksiköstä on sittemmin taloudellisilla ja tuotannollisilla syillä irtisanottu yksi tekninen toimihenkilö, kaksi konttoritoimihenkilöä, kolme ylempää toimihenkilöä ja kahdeksan työntekijää, heidän joukossaan Röning.

Kanteessa on katsottu Röningin irtisanomisen tosiasiassa johtuneen hänen ammattiyhdistystoiminnastaan ja tähän liittyvästä aktiivisuudesta työntekijöiden etujen ja oikeuksien ajamisessa. Röning on toiminut pääluottamusmiehenä vuosien 1979 - 1980 vaihteesta vuoden 1986 loppuun ja tämän jälkeen varapääluottamusmiehenä työsuhteensa päättymiseen asti. Lisäksi hän on toiminut muun muassa ammattiosaston taloudenhoitajana ja toimikunnan jäsenenä vuosina 1979 - 1990.

Todistajana kuultu Ylivieskan yksikön työntekijöiden nykyinen pääluottamusmies on kertonut Röningin pääluottamusmieskautenaan aktiivisesti käyneen työnantajan kanssa neuvotteluja työntekijöiden palkkauskysymyksistä. Pääluottamusmiehen mukaan työnantajan edustaja on neuvottelujen yhteydessä huomauttanut Röningille siitä, ettei tämä ollut koskaan tyytyväinen vaan oli aina tekemässä uusia ehdotuksiaan.

Röningin varapääluottamusmieskautena on hänen ja työnantajan välillä syntynyt erimielisyyttä ansionmenetyksen korvauksen ja ateriakorvauksen maksamisesta Röningin eräältä kurssiajalta. Metallityöväen Liiton toimesta asia on saatettu työtuomioistuimen ratkaistavaksi ja työtuomioistuin on tuomiossaan katsonut Röningillä olleen oikeus vaadittuihin korvauksiin.

Röningin aloitteesta on tehtaan palveluksesta loppuvuonna 1991 irtisanottujen viiden naispuolisen työntekijän asia saatettu tasa-arvovaltuutetun käsiteltäväksi. Röningin kertoman mukaan yhtiön silloinen tuotantopäällikkö on tämän asian johdosta todennut Röningille, että eikö Röningille riittänyt aikaisempi oikeudenkäynti kurssiriidassa. Tuotantopäällikkö on Röningin kertoman mukaan myös ilmoittanut, että seuraava lopputili yhtiössä annetaan Röningille.

Röning on edelleen kertonut olleensa erään naispuolisen teknisen toimihenkilön irtisanomisen johdosta yhteydessä tasa-arvovaltuutetun toimistoon. Tehtaan johtaja on Röningin mukaan tähän asiaan liittyen 11.6.1992 todennut, että Röningin ei tulisi puuttua muiden työntekijäryhmien asioihin. Röningin kertoman mukaan tehtaanjohtaja on käydyn keskustelun päätteeksi todennut, että kun tehtaalla vähennetään työntekijöitä tulee Röning olemaan yksi lopputilin saajista ja että työnantaja tulee pitämään huolta siitä, ettei Röning saa helposti töitä lähialueelta.

Röningin mainitsema tuotantopäällikkö, joka nykyään toimii yhtiön siltaryhmän päällikkönä, on todistajana kuultuna kertonut tehneensä ratkaisun irtisanottavista työntekijöistä yhdessä vastaavan työnjohtajan kanssa. Siltaryhmän päällikkö on kiistänyt esittäneensä Röningille uhkausta hänen työsuhteensa irtisanomisesta. Hän on kertonut saaneensa tiedon viiden irtisanotun työntekijän asian saattamisesta tasa-arvovaltuutetun käsiteltäväksi loppuvuodesta 1992 ja toisesta Röningin mainitsemasta tasa-arvoasiasta vasta tämän jutun vireilletulon jälkeen. Siltaryhmän päällikön mukaan tehtaanjohtaja, joka on Röningin mukaan esittänyt hänelle uhkauksen työsuhteen irtisanomisesta, ei ole ollut päättämässä siitä, keihin työntekijöihin irtisanominen kohdistetaan. Pääluottamusmiehen kertoman mukaan Röning ei ole kertonut hänelle, että työnantajan edustajat olisivat uhanneet häntä työsuhteen irtisanomisella.

Kanteessa on edelleen katsottu, että osoituksena työnantajan tarkoituksesta päästä Röningistä eroon tämän ammattiyhdistystoiminnan vuoksi on myös se, ettei Röningillä ole ollut työntekovelvoitetta irtisanomisaikanaan eikä työnantaja ole sallinut Röningin tulla tällöin työpaikalle hoitamaan varapääluottamusmiehen tehtäviä pääluottamusmiehen ollessa estyneenä.

Todistajana kuullun työnjohtajan kertoman mukaan Röningin kanssa samaan aikaan irtisanotut työntekijät on myös vapautettu työntekovelvoitteesta irtisanomisaikana siten, että Röningin lisäksi kaksi tai kolme muuta työntekijää on vapautettu heti työntekovelvoitteesta. Ensiksi on vapautettu työntekovelvoitteesta ne työntekijät, joilla on ollut pisimmät työsuhteet. Muut irtisanotut työntekijät on vapautettu työntekovelvoitteesta sitä mukaa kuin heidän tekemänsä työt ovat loppuneet. Pääluottamusmiehen kertoman mukaan kokonaan työntekovelvoitteesta irtisanomisen jälkeen on Röningin lisäksi vapautettu vain yksi työntekijä.

Siltaryhmän päällikkö on kertonut keskustelleensa pääluottamusmiehen kanssa Röningin toimimisesta pääluottamusmiehen sijaisena irtisanomisaikana. Hän on kertomansa mukaan ilmoittanut pääluottamusmiehelle, että tehtaan järjestyssääntöjen mukaan työpaikalla on sallittua oleskella vain työaikana, eikä Röningillä ollut enää työntekovelvoitetta eikä siten myöskään työaikaa. Siltaryhmän päällikön mukaan varapääluottamusmiehen työpaikalla oleskeluun ei ollut tarvetta myöskään siitä syystä, että tehtaan kesälomakautena eli noin kuukauden ajanjaksolla työssä on ollut vain kaksi-kolme työntekijää.

Työnjohtaja, joka on ollut mukana ryhmässä, jossa irtisanottavista työntekijöistä on päätetty, on kertonut, että valittaessa irtisanottavia työntekijöitä perusteena on ollut pelkästään työntekijöiden ammattitaito. Todistajan mukaan niissä neuvotteluissa, joissa hän on ollut mukana, ei Röningin luottamusmiesasema ole tullut millään tavoin esille.

Röning on esitetyn selvityksen mukaan luottamusmiesasemassaan puuttunut asioihin, joita työnantajan kannalta ei ole koettu myönteisiksi. Näyttämättä on työtuomioistuimen mielestä kuitenkin jäänyt, että Röningin irtisanominen olisi johtunut hänen kanteessa tarkoitetusta ammattiyhdistystoiminnastaan. Röningin irtisanomisen muiden työntekijöiden ohella on näytetty johtuneen taloudellisista ja tuotannollisista syistä. Sen seikan arvioiminen, onko töiden vähentyminen ollut sellaista, että yhtiöllä töiden vähentymisestä johtuvilla taloudellisilla ja tuotannollisilla perusteilla on ollut oikeus Röningin työsopimuksen irtisanomiseen, ei irtisanomissuojasopimuksen 1 ja 7 §:n määräykset huomioon ottaen kuulu työtuomioistuimen toimivaltaan.

Metallityöväen Liitto on toissijaisesti vaatinut vahvistettavaksi PPTH Teräs Oy:n menetelleen Röningin työsuhteen irtisanoessaan vastoin irtisanomissuojasopimuksen työvoiman vähentämisjärjestystä koskevia määräyksiä. Metallityöväen Liiton mukaan yhtiön Ylivieskan yksikössä varusteluosastolla on ollut työssä seitsemän sellaista työntekijää, jotka työvoiman vähentämisjärjestystä koskevien määräysten mukaan työsuhteensa lyhyemmän kestoajan perusteella olisi tullut irtisanoa ennen Röningiä. Näistä seitsemästä työntekijästä yhden työsuhde on alkanut 8.6.1981, yhden 17.8.1981, yhden 1.9.1981, kahden 1.7.1986, yhden 7.5.1990 ja yhden 23.9.1991. Röningin työsuhde on alkanut 26.11.1979.

Irtisanomissuojasopimuksen 19 §:n mukaan muusta kuin työntekijästä johtuvasta syystä tapahtuneen irtisanomisen yhteydessä on mahdollisuuksien mukaan noudatettava menettelyä, jonka mukaan viimeksi irtisanotaan yrityksen toiminnalle tärkeitä ammattityöntekijöitä, sotavammaisia ja saman työnantajan työssä osan työkyvystään menettäneitä sekä tämän lisäksi kiinnitetään huomiota myös työsuhteen kestoaikaan ja työntekijän huoltovelvollisuuden määrään.

Työnantajapuolen mukaan irtisanottavia työntekijöitä valittaessa ratkaisevana on pidetty työntekijöiden ammattitaitoa. Työnantajapuolen mukaan ne edellä mainitut työntekijät, jotka Metallityöväen Liiton mukaan olisi tullut irtisanoa ennen Röningiä, ovat olleet Röningiin verrattuna yritykselle tärkeitä ammattityöntekijöitä monipuolisuutensa ja käyttökelpoisuutensa vuoksi. Työnantajapuolelta on ilmoitettu Röningille sattuneen työssä muita työntekijöitä enemmän virheitä joko käytännön ammattitaidon tai riittävän huolellisuuden puutteen vuoksi, minkä lisäksi hänen työsuorituksensa ovat jääneet alhaisemmiksi kuin muiden työntekijöiden.

Työnjohtajan kertoman mukaan Röningiä on jouduttu huomauttamaan työssä sattuneista virheistä vuosina 1986-1987 ja myöhemminkin. Noin neljä vuotta ennen irtisanomista on työhön, jossa Röning on ollut mukana, jouduttu tekemään noin 100 tuntia kestänyt korjaustyö. Tätä virheellistä työsuoritusta on Röningin lisäksi ollut toisessa vuorossa tekemässä yksi työntekijä, joten virhettä ei kuitenkaan voida lukea yksin Röningin syyksi. Todistajana kuullun ylityöjohtajan mukaan Röningille on annettu huomautuksia työn laadun ja viivästymisten johdosta.

Työnjohtajan kertoman mukaan Röningin ammattitaidon puutteellisuus on tullut esille myös siinä, että muut työntekijät eivät ole olleet halukkaita ottamaan Röningiä samaan urakkatyöryhmään. Yksi työntekijä on nimenomaisesti kieltäytynyt työskentelemästä Röningin kanssa samassa urakkatyöryhmässä. Lisäksi työnjohtaja on ilmoituksensa mukaan tiedustellut eräältä urakkatyöryhmältä, voidaanko Röning sijoittaa siihen. Tähän työntekijät ovat vastanneet, että Röningin sijasta mieluummin joku toinen otettaisiin ryhmään.

Työnantaja on irtisanomisen toimittamisen jälkeen suorittanut tutkimuksen, joka on koskenut ajalla 20.9.19913.9.1992 tehtyjä urakoita. Tänä aikana on tehty yhteensä 130 urakkaa, joista Röning on ollut mukana kymmenessä. Niissä urakoissa, joissa Röning on ollut mukana, on maksuosuuden keskiarvo ollut työnantajan mukaan 1,36 markkaa tunnissa alhaisempi kuin niissä urakoissa, joissa Röning ei ole ollut mukana. Esitetystä selvityksestä ei työtuomioistuimen mielestä voida kuitenkaan päätellä, että urakka-ansioiden tason jääminen alhaisemmaksi mainituissa 10 urakassa olisi johtunut pelkästään Röningin viaksi luettavasta syystä.

Työnantajapuolen mukaan osoituksena Röningin puutteellisesta ammattitaidosta on myös se, että hänen metalliteollisuuden työehtosopimuksen palkkarakenteen mukaiset HKOpisteensä ovat olleet huomattavasti alle keskitason. Metalliteollisuuden työehtosopimuksen mukaan pisteet määritellään ammatin hallinnan, työtuloksen ja huolellisuuden perusteella. Röningin HKO-pisteiden yhteismäärä on ollut 63. Työhön on jäänyt kaksi työntekijää, joiden HKO-pisteiden yhteismäärä on ollut alhaisempi kuin Röningillä. Toisen näistä työntekijöistä työsuhdetta ei ole irtisanottu, koska mainittu työntekijä on työtapaturman johdosta ollut pitkähköllä sairauslomalla eikä hänen vammansa vakavuudesta ole ollut vielä selvyyttä. Toisen työntekijän pistemäärään on työnantajan ilmoituksen mukaan vaikuttanut työntekijän juuri päättynyt asevelvollisuusaika. Työhön jääneiden työntekijöiden HKO-pisteiden yhteismäärä on vaihdellut 64:stä 76:een.

Työnantajapuolelta on edelleen todettu, että toisin kuin muita työntekijöitä Röningiä ei ole voitu sijoittaa komennustöihin. Työnantajan taholta on yhteistoimintaneuvotteluissa todettu, että kehityshankkeiden osalta koko yhtiötä palvelevat projektit asetetaan yksikkökohtaisiin hankkeisiin nähden etusijalle. Röning on työskennellyt projektitöissä eli komennustehtävissä vuosina 1990 - 1991 noin puolentoista vuoden ajan. Tammikuun lopussa 1990 yhtiö on tilaajan pyynnöstä keskeyttänyt Röningin työkomennuksen siitä syystä, että Röning on ollut tilaajan tiloissa kopioimassa työhönsä kuulumatonta aineistoa. Tämän tapauksen johdosta siltaryhmän päällikkö on kertomansa mukaan antanut Röningille kirjallisen varoituksen. Siltaryhmän päällikön mukaan tapauksen johdosta käydyissä keskusteluissa Röning ei ole suoranaisesti kiistänyt tilaajan ilmoittamia tapahtumia. Röning itse on työtuomioistuimessa kuultuna kertonut olleensa kopioimassa työssään tarvitsemiaan lomakkeita.

Edellä tarkoitetun tapahtuman jälkeen Röning on ollut ainakin kahdessa eri komennustyössä. Siltaryhmän päällikön mukaan tilaajilta on näidenkin yhteydessä tehty Röningin työhön liittyviä huomautuksia, joista osa on johtunut siitä, että Röningiä on pidetty töiden sujumisen kannalta tarpeettomana työntekijänä. Huomautuksia ei esitetyn selvityksen mukaan voida katsoa pelkästään Röningin viaksi luettavasta syystä johtuviksi. Edellä mainittujen komennustöiden päätyttyä siltaryhmän päällikkö on tiedustellut Röningiltä, olisiko tämä ollut halukas lähtemään komennustyöhön Poriin, jossa Röning olisi työskennellyt suorittavana työntekijänä yhtiön oman työnjohdon alaisuudessa. Tähän komennustyöhön Röning ei ole ollut halukas lähtemään. Röning on itse ilmoittanut kieltäytymisensä johtuneen perhesyistä. Näyttämättä on työtuomioistuimen mielestä jäänyt, että Röning olisi kieltäytynyt kokonaan komennustöiden tekemisestä tai että hänen käytöksestään voitaisiin päätellä, ettei hän soveltunut komennustöihin.

Työnantajapuoli on ilmoittanut PPTH-Teräs Oy:n toimittaneen vuonna 1992 öljynporauslauttoihin liittyviä offshore-rakenteita noin 2 000 tonnia. Näiden rakenteiden osuus tulee olemaan tänä vuonna noin 40 prosenttia yhtiön Ylivieskan yksikön tuotannosta. Työnantajan mukaan offshorerakenteissa vaatimustaso on korkea, minkä vuoksi sellaiset työntekijät, jotka hallitsevat kysymyksessä olevan työn, on katsottu yhtiölle tärkeiksi ammattityöntekijöiksi.

Työnjohtaja on kertonut, että ne työhön jääneet kaksi työntekijää, joiden työsuhteet ovat alkaneet 1.7.1986, ovat tulleet yhtiön palvelukseen offshore-tehtävistä. Toista näistä työntekijöistä työnjohtaja on ilmoittanut pitävänsä yhtiön parhaana työntekijänä. Yhtiön palvelukseen 7.5.1990 tulleella työntekijällä on työnjohtajan mukaan ollut myös pitkä työkokemus offshore-töistä. Kaksi Röningin irtisanomisen jälkeen työhön jäänyttä levyseppähitsaajaa, joiden työsuhteet ovat kestäneet vajaat kaksi vuotta lyhyemmän aikaa kuin Röningin, ovat työnjohtajan kertoman mukaan olleet ammattitaidoltaan parempia ja monipuolisempia kuin Röning, jota toisin kuin toista näistä työntekijöistä ei ammattitaidon puolesta olisi voitu sijoittaa työhön hitsauskoneille. Kolmas yhtiön palvelukseen vuonna 1981 tullut työntekijä on edellä kerrotuin tavoin ollut sairaslomalla työtapaturman johdosta.

Työntekijä, jonka työsuhde on alkanut 23.9.1991, on työnjohtajan mukaan pätevä levyseppä-hitsaaja ja hänellä on kokemusta myös työskentelystä hitsausautomaatilla. Mainitun työntekijän HKO-pisteistä, joille on annettu merkitystä irtisanottavia työntekijöitä valittaessa, ei ole esitetty selvitystä. Myöskään ei ole esitetty selvitystä siitä, että työnantaja irtisanottavia työntekijöitä valitessaan olisi kiinnittänyt huomiota työntekijöiden huoltovelvollisuuden määrään. Röningillä on huollettavanaan yksi alaikäinen lapsi. Röningin ilmoituksen mukaan edellä tarkoitetulla toisella työntekijällä ei ole huollettavia. Kun Röningin työsuhde irtisanomisen toimittamisen aikaan on kestoltaan ollut lähes 12 vuotta pitempi kuin viimeksi mainitun työntekijän, ei työnantajalla Röningin ja edellä tarkoitetun toisen työntekijän ammattitaidon mahdollisista eroista huolimatta ole irtisanomissuojasopimuksen 19 §:n määräykset huomioon ottaen ollut oikeutta Röningin irtisanomiseen ennen mainittua työntekijää.

Näyttämättä on työtuomioistuimen mielestä jäänyt, että työnantajalla irtisanomispäätöstä tehtäessä olisi ollut tieto Röningin meluvammasta, joka työtuomioistuimelle esitetyn lääkärin allekirjoittaman todistuksen mukaan on ammattitauti ja josta johtuva haitta-aste on alle 10 prosenttia.

PPTH Teräs Oy:n olisi jättäessään kiinnittämättä riittävästi huomiota Röningin työsuhteen pituuteen verrattuna edellä tarkoitetun toisen työntekijän työsuhteen kestoon ja jättäessään myös kiinnittämättä huomiota heidän huoltovelvollisuutensa määrään tullut perustellusti tietää rikkovansa irtisanomissuojasopimuksen työvoiman vähentämisjärjestystä koskevaa määräystä. Työntekijöiden työsuhteiden kestossa olleen huomattavan eron perusteella olisi myös Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:n tullut tarkemmin selvittää, onko yhtiöllä ollut irtisanomissuojasopimuksen työvoiman vähentämisjärjestystä koskevien määräysten mukaiset perusteet Röningin työsopimuksen irtisanomiselle ennen edellä tarkoitettua toista työntekijää. Tämän laiminlyödessään on Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET syyllistynyt valvontavelvollisuutensa laiminlyöntiin.

Tuomiolauselma

Lausunnon antaminen kanteesta raukeaa siltä osin kuin siitä on luovuttu.

Työtuomioistuin vahvistaa PPTH Teräs Oy:n menetelleen Röningin työsopimuksen irtisanoessaan irtisanomissuojasopimuksen 19 §:n määräysten vastaisesti. Työtuomioistuin tuomitsee PPTH Teräs Oy:n ja Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:n maksamaan Metallityöväen Liitolle hyvityssakkoa, PPTH Teräs Oy:n työehtosopimuslain 7 §:n nojalla työehtosopimuksen tieten rikkomisesta 16 000 markkaa ja Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:n saman lain 8, 9 ja 10 §:n nojalla valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä 13 000 markkaa.

PPTH Teräs Oy ja Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Metallityöväen Liiton oikeudenkäyntikulut 2 700 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Huopaniemi puheenjohtajana sekä Iirola, Äimälä, Nouro, Korpela ja Vertanen jäseninä.

Eri mieltä olevan jäsen Nouron lausunto, johon jäsen Äimälä yhtyi:

Yhdyn työtuomioistuimen ratkaisuun muilta osin, mutta katson, että vasta asian pääkäsittelyssä on Röningin ja Metallityöväen Liiton mainitseman seitsemän muun levyseppä-hitsaajan ammattitaidosta esitetty sellaista selvitystä, jonka perusteella Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:n olisi tullut havaita, ettei yhtiöllä Röningin työsuhteen keston huomioon ottaen ole ollut perusteita hänen työsopimuksensa irtisanomiseen ennen työntekijää, jonka työsuhde on alkanut 23.9.1991. Näin ollen katson, ettei Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET ole syyllistynyt asiassa valvontavelvollisuuden laiminlyöntiin, ja hylkään siihen kohdistetun hyvityssakkovaatimuksen. Jutun laatuun katsoen saa Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET kuitenkin pitää oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.