TT:1992-145
- Asiasanat
- Irtisanomisajan palkka, Irtisanomissuoja, Työsopimuksen purkaminen, perusteena, - luvaton poissaolo työstä, Valvontavelvollisuus, - työehtosopimuksen määräysten noudattamiseksi
- Tapausvuosi
- 1992
- Antopäivä
- Diaarinumero
- D:1992/155
Työntekijän poissaoloa työstä ei hänen kohdallaan tuolloin vallinneet olosuhteet huomioon ottaen voitu katsoa sellaiseksi tärkeäksi syyksi, jonka nojalla työnantaja olisi voinut purkaa hänen työsopimuksensa. Työntekijän menettely hänen aikaisempien poissaolojensa yhteydessä oli kuitenkin muodostanut sellaisen erityisen painavan syyn, että työnantajalla tällä perusteella oli ollut oikeus irtisanoa hänen työsopimuksensa.
Työnantaja velvoitettu suorittamaan työntekijälle saamatta jäänyt irtisanomisajan palkka ja korvaus irtisanomisajan palkkaan liittyvistä lomaetujen menetyksistä.
Kun kysymys työntekijän työsopimuksen purkamisen perusteiden riittävyydestä oli ollut tulkinnanvarainen, ei työnantajaliitto ollut laiminlyönyt asiassa valvontavelvollisuuttaan.(Ään.)
Kantaja Kemian Työntekijäin Liitto r.y. Vastaaja Kemianteollisuus KT r.y. Kuultava Sinex Oy
TUOMIO
TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET
Kemian Työntekijäin Liiton ja Kemianteollisuuden Työnantajaliitto KTTL r.y:n, nykyisen Kemianteollisuus KT:n, välillä 18.12.1991 allekirjoitetussa kemiallisteknisen teollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
I YLEISTÄ
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
3 § Yleisten sopimusten noudattaminen
Yleiset sopimukset STK-SAK
Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan seuraavia keskusjärjestöjen välisiä sopimuksia:
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
Irtisanomissuojaa ja lomautusta koskeva yleissopimus soveltamisohjeineen 14.6.1991 ja siihen 13.1.1992 tehtyine muutoksineen
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
Työehtosopimuksen 3 §:ssä tarkoitetussa irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevassa yleissopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
I YLEISET MÄÄRÄYKSET
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
2 § Irtisanomisen perusteet
Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisina irtisanomisperusteina pidetään syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia työntekijöistä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.
Soveltamisohje
Työsopimuslaissa (320/1970) irtisanomisperusteeksi on säädetty erityisen painava syy. Sopimuksessa viitataan työsopimuslain irtisanomisperusteisiin. Irtisanomisen perusteena tulee siten olla erityisen painava syy.
Erityisen painava syy -käsitteen sisältöä on pyritty täsmentämään luettelemalla eräitä esimerkkejä sellaisista tapauksista, joissa työsuhteen päättäminen irtisanomalla on sopimuksen mukaan sallittua. Irtisanomisperustetta harkittaessa on otettava huomioon kaikki asiaan vaikuttavat seikat.
Irtisanomisperusteena pidetään myös syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista. Työsopimuslain 43 §:n 2 momentissa on esimerkkiluettelo niistä perusteista, jotka oikeuttavat työnantajan purkamaan työsopimuksen.
Työsopimuslain irtisanomisperusteita koskevia tuomioita voidaan käyttää hyväksi sopimuksen tulkinnassa, sikäli kuin annetuilla tuomioilla voidaan katsoa olevan ennakkopäätöksen arvo.
3 § Irtisanomisajat
Työnantajan on irtisanoessaan työsopimuksen noudatettava työsuhteen jatkuttua keskeytyksettä
1. kahden kuukauden irtisanomisaikaa, jos työsuhde on jatkunut enintään 5 vuotta;
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
4 § Irtisanomisajan noudattamatta jättäminen
Työnantaja, joka ei noudata irtisanomisaikaa, on velvollinen maksamaan työntekijälle täyden palkan irtisanomisajalta.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
II IRTISANOMINEN TYÖNTEKIJÄSTÄ JOHTUVASTA SYYSTÄ
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
8 § Irtisanomisen toimittaminen
Irtisanominen on toimitettava kohtuullisen ajan kuluessa siitä, kun irtisanomisen peruste on tullut työnantajan tietoon. = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
12 § Korvaus perusteettomasta irtisanomisesta
Työnantaja, joka on tämän sopimuksen 2 §:ssä määriteltyjen irtisanomisperusteiden vastaisesti irtisanonut työntekijänsä, on velvollinen maksamaan työntekijälle korvausta perusteettomasta irtisanomisesta.
13 § Korvauksen määrä
Korvauksena on suoritettava vähintään kolmen ja enintään 24 kuukauden palkka.
Korvauksen suuruutta määrättäessä otetaan sitä lisäävänä ja vastaavasti vähentävänä seikkana huomioon työtä vaille jäämisen arvioitu kesto ja ansion menetys, työsuhteen kestoaika, työntekijän ikä ja hänen mahdollisuutensa saada myöhemmin ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä, työnantajan menettely työsopimusta päätettäessä, työntekijän itsensä antama aihe päättämiseen, työntekijän ja työnantajan olosuhteet yleensä sekä muut näihin verrattava seikat.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
KANNE
Kanteen perustelut
Kemian Työntekijäin Liitto on Kemianteollisuus KT:tä vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että Alpo Huuskonen oli ollut muun muassa auton ja traktorin muoviosia valmistavan Sinex Oy:n palveluksessa 4.9.1989 lähtien. Yritys työllisti Mäntyharjulla noin 30 työntekijää ja toimihenkilöä.
Huuskosen vaimolla oli ollut alkoholiongelma, mistä johtuen hän oli saattanut jäädä saapumatta kotiin aamuun mennessä. Koska kunnallista kodinhoitajaa ei ollut mahdollista saada ennalta varaamatta, Huuskonen oli joutunut jäämään kotiin hoitamaan perheen kolmea lasta 4.1., 8.4., 19.9. ja 19.11. - 20.11.1991. Lapsista kaksi nuorimmaista olivat nelivuotiaita ja vanhin kuusivuotias. Poissaolopäivät 19.11. - 20.11.1991 oli sovittu muutettavaksi työajan lyhennysvapaiksi.
Työnantaja oli antanut Huuskoselle 18.4.1991 varoituksen 8.4.1991 tapahtuneen poissaolon johdosta. Yhtiön riketapauksissa noudatettavien menettelytapaohjeiden mukaan varoitus oli voimassa vuoden. Huuskosen vaimo oli ollut jälleen kateissa 1.4.1992, jolloin Huuskonen oli joutunut jäämään kotiin hoitamaan lapsia. Työnantaja oli antanut hänelle tämän poissaolon johdosta varoituksen 2.4.1992. Seuraavan kerran Huuskosen puoliso oli jäänyt saapumatta aamuksi kotiin 30.4.1992. Tämän johdosta työnantaja oli 4.5.1992 antanut Huuskoselle varoituksen luvattomasta poissaolosta. Lisäksi Huuskosen työsopimus oli purettu samana päivänä.
Huuskonen oli aina ilmoittanut poissaoloistaan työnantajalle. Esimerkiksi 30.4.1992 hän oli soittanut poissaolostaan tuotantopäällikölle heti kello 7:n jälkeen. Edellä mainittujen tapahtumien johdosta Huuskosen puolisoiden avioero oli vireillä ja avioliittolain 26 §:n mukainen harkinta-aika oli kulunut umpeen 20.10.1992. Huuskosen vaimo oli muuttanut pois kotoa ja lapset olivat jääneet Huuskosen hoidettaviksi. Huuskonen oli työsuhteen kestäessä keskustellut ongelmasta työnantajan edustajien kanssa, joten nämä olivat olleet tietoisia poissaolojen syystä.
Oikeuskäytännössä ainoastaan perusteetonta poissaoloa työpaikalta oli pidetty sellaisena vakavana rikkomuksena, joka oikeutti työnantajan päättämään työsuhteen. Luvallisena poissaolona pidettiin työsopimuslain 34 c §:n mukaan äkillisesti sairastuneen lapsen hoidon järjestämiseksi tai hoitamiseksi tarpeellista poissaoloa. Palkanmaksuvelvollisuudesta tällaisessa tilanteessa oli määrätty työehtosopimuksen 29 §:ssä. Edellä tarkoitetun lainkohdan perusteluista kävi ilmi, että irtisanomisperusteena ei pidetty poissaoloa lainkohdassa tarkoitetun neljän työpäivän poissaolon jälkeenkään, mikäli lapsenhoitoa ei ollut onnistuttu järjestämään.
Koska Huuskosen lapset olivat pieniä, oli lastenhoitajana normaalisti toimineen äidin yllättävää poissaoloa pidettävä lapsen äkilliseen sairastumiseen rinnastettavana tapahtumana. Koska Huuskonen ei ollut voinut jättää lapsia yksin kotiin, hän oli joutunut toimimaan pakkotilaan rinnastettavassa tilanteessa. Näissä olosuhteissa työnantajalta olisi työsopimuslain 43 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla voitu kohtuuden mukaan vaatia sopimussuhteen jatkamista, kunnes Huuskosen puolisot olisivat saaneet välinsä selvitetyiksi. Työsopimuslain ja työehtosopimuksen tilapäistä hoitovapaata koskevista säännöksistä ja määräyksistä voitiin analogisesti päätellä, ettei työnantajalla ollut ollut myöskään työsopimuslain 37 §:n 2 momentissa tarkoitettua erityisen painavaa syytä irtisanoa Huuskosen työsopimus perusteltujen poissaolojen johdosta, joista oli ajoissa ilmoitettu työnantajalle.
Huuskosen työsopimuksen purkamisesta oli liittojen välillä neuvoteltu 25.6. ja 16.9.1992. Neuvotteluissa ei ollut päästy yksimielisyyteen.
Työnantajaliiton oli täytynyt käsittää Huuskosen työsopimuksen päättämisen ilmeinen perusteettomuus. Kun työnantajaliitto oli kuitenkin hyväksynyt yhtiön menettelyn, liitto oli laiminlyönyt asiassa valvontavelvollisuutensa.
Kanteessa esitetyt vaatimukset
Kemian Työntekijäin Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan Sinex Oy:n päättäneen Huuskosen työsopimuksen irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen 2 §:ssä säädettyjen perusteiden vastaisesti. Lisäksi Kemian Työntekijäin Liitto on vaatinut Sinex Oy:n velvoittamista mainitun sopimuksen 3 ja 4 §:n perusteella suorittamaan Huuskoselle kahden kuukauden irtisanomisajan palkkana 11 682 markkaa ja irtisanomisajan palkkaan liittyvänä lomaetujen menetyksenä 1 306 markkaa 16 prosentin korkoineen 4.5.1992 lukien sekä mainitun sopimuksen 12 ja 13 §:n perusteella suorittamaan Huuskoselle korvauksena 24 kuukauden palkkaa vastaavat 140 184 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien. Lisäksi Kemian Työntekijäin Liitto on vaatinut Kemianteollisuus KT:n tuomitsemista hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.
VASTINE
Vastineen perustelut
Kemianteollisuus KT on kanteeseen vastatessaan lausunut, että Huuskonen ei ollut ilmoittanut kanteessa tarkoitetuista poissaoloistaan työnantajalle. Ainoastaan 30.4.1992 Huuskonen oli tehnyt poissaolostaan ilmoituksen ja tällöinkin kaksi tuntia työajan alkamisen jälkeen eli kello 9. Edellisten varoitusten yhteydessä Huuskoselle oli korostettu, että hänen tuli ilmoittaa poissaoloistaan. Huuskonen ei myöskään ollut keskustellut ongelmistaan työnantajan edustajien kanssa. Vasta työsuhteensa päättämisen yhteydessä hän oli ensimmäistä kertaa maininnut työnantajalle vaimonsa alkoholiongelmasta. Työnantaja ei siten ollut voinut tietää, oliko Huuskosen vaimo todella ollut alkoholivaikeuksiensa takia poissa kotoa vai oliko Huuskonen itse mahdollisesti ollut kyvytön tekemään työtä esimerkiksi alkoholin käytön takia.
Sinex Oy:ssä ei ollut varamiesjärjestelmää, jolla olisi voitu korvata työntekijöiden yllätyksellisiä poissaoloja. Huuskosen huhtikuussa 1992 olleiden poissaolojen johdosta yhtiöltä oli jäänyt saamatta myyntituloja 10 320 markkaa, mikä koostui kummankin päivän osalta sadasta kappaleesta polyesterilautasia, jotka olivat jääneet tekemättä. Tämän lisäksi yhtiön erääseen toimitukseen oli liittynyt ehto, jonka mukaan yhtiö ei saisi noin 112 000 markan arvoista jatkotilausta, ellei se pystynyt toimittamaan edellistä tilausta sovitussa ajassa. Tämä asia oli selvitetty Huuskoselle. Huuskonen oli toistuvilla poissaoloillaan aiheuttanut yhtiölle merkittävää haittaa ja vaarantanut osaltaan yhtiön asiakassuhteita.
Huuskosen vaimon kotoa poissaoloja alkoholin käytön takia ei voitu rinnastaa työsopimuslain 34 c §:ssä tarkoitettuun tilapäiseen hoitovapaaseen. Työntekijän puolison alkoholiongelmasta johtuvaa työntekijän poissaolon syytä oli vaikea käytännössä todeta. Lapsen sairastumistilanteessa työntekijän oli annettava lapsen sairaudesta työehtosopimuksen sairausajan palkan maksamista koskevien määräysten mukainen selvitys. Puolison alkoholin käytöstä oli vaikea antaa selvitystä eikä tällainen poissaolon syy ollut edes hyväksyttävä.
Työnantaja ei voinut olla vastuussa työntekijän puolison alkoholiongelmista aiheutuvista lastenhoitovaikeuksista. Koska Huuskonen oli jo pitemmän ajan tiennyt vaimonsa vaikeuksista, hänen olisi tullut pystyä järjestämään lastenhoito jollain muulla tavalla kuten esimerkiksi jättämällä lapset hoitoon työttömänä olleelle naapurilleen. Jos esillä oleva tapaus katsottaisiin hyväksyttäväksi poissaoloksi, antaisi se työntekijöille laajat mahdollisuudet poissaoloihin ilman seuraamuksia, koska vastaavankaltaisia tilanteita oli käytännössä paljon. Tämä ei ollut ollut lainsäätäjän tarkoitus, niin kuin työsopimuslain 34 c §:n sanamuodostakin ilmeni.
Huuskonen oli tiennyt menettelevänsä esimiehensä nimenomaisen määräyksen vastaisesti ja näin ollen hänen oli täytynyt ymmärtää, että kotiin jääminen käsitti sellaisen työsuhteeseen kuuluvien velvollisuuksien rikkomisen, jonka perusteella työsuhde voitiin päättää.
Vastineessa esitetyt vaatimukset
Kemianteollisuus KT on vaatinut kanteen hylkäämistä.
KANTAJAN VASTASELITYS
Kemian Työntekijäin Liitto on vielä lausunut, että Huuskonen oli aina yrittänyt ilmoittaa poissaoloistaan työnantajalle. Sinex Oy:ssä puhelinvaihteen hoitaja ei kuitenkaan ollut työssä ennen kello 8:aa, vaan puhelut menivät suoraan eri toimihenkilöiden puhelimiin. Tilanne oli saattanut olla sellainen, ettei kukaan toimihenkilöistä ollut ollut paikalla. Huuskonen oli 30.4.1991 jo noin kello 7:n ja 8:n välillä yrittänyt tavoittaa esimiehenään toimivaa työnjohtajaa, mutta hän oli onnistunut tässä vasta kello 9. Työsuhteen päättämisen johdosta käydyissä paikallisissa ja liittojen välisissä neuvotteluissa ei ollut vedottu ilmoitusvelvollisuuden laiminlyöntiin.
Huuskonen ei ennen työsopimuksen purkamiseen johtaneita tapahtumia ollut yksityiskohtaisesti keskustellut vaimonsa alkoholiongelmasta työnantajan edustajan kanssa, koska asia oli ollut arkaluontoinen. Huuskonen oli aikaisemmin yleisesti viitannut lastenhoito- ja kotivaikeuksiin.
Kunnallisen kotiavustajan saaminen lyhyellä varoitusajalla ei ollut mahdollista. Huuskonen oli yrittänyt muulla tavoin järjestää lastensa hoitoa ja Huuskosen naapuri oli joissakin tapauksissa hoitanutkin Huuskosten lapsia. Naapurin muistaman mukaan keväällä 1991 Huuskonen oli pyytänyt häntä hoitamaan lapsia, mutta tähän naapurilla ei ollut tuolloin ollut mahdollisuutta. Kysymys oli ilmeisesti ollut poissaolosta 8.4.1991.
Vastineessa mainitut polyesterilautaset eivät olleet jääneet kokonaan tekemättä ja toimittamatta tilaajalle. Vastaavanlaisia poissaoloja tapahtui normaalien sairaustapausten ja sairaan lapsen hoitamisen johdosta. Tällaisiin poissaoloihin työnantajan tuli olla kohtuullisissa rajoissa varautunut.
Nyt kysymyksessä oleva tapaus voitiin poissaolon syyn puolesta rinnastaa työsopimuslain 34 c §:ssä tarkoitettuun tilanteeseen. Kummassakin tapauksessa työstä poissaolon syy oli työntekijän vahingonvaaran piiriin kuuluva ilman, että työntekijä itse pystyi vaikuttamaan syyn ilmaantumiseen.
VASTAAJAN LISÄVASTINE
Kemianteollisuus KT on vielä lausunut, että Huuskonen ei ollut ilmoittanut poissaoloistaan työnantajalle. Ilmoitusvelvollisuuden noudattamista Huuskoselle oli korostettu muun muassa varoitusten antamisten yhteydessä. Puhelut yhtiössä ohjautuivat kello 7:n ja 8:n välisenä aikana varastomiehelle, joka tarvittaessa yritti tavoittaa kysyttyä henkilöä puhelimitse tai jätti hänelle soittopyynnön. Kello 8:n jälkeen puhelut yhdistyivät puhelinvaihteeseen, josta puhelut välitettiin edelleen. Huuskonen olisi siten voinut ilmoittaa poissaolostaan 30.4.1992 jo kello 7. Huuskonen oli vasta kello 9 ilmoittanut poissaolostaan tuotantopäällikölle.
Työnantajan Mäntyharjun johtavalta kodinhoitajalta saaman tiedon mukaan mahdollisuudet kodinhoitajan saamiseksi olivat hyvät. Lisäksi johtava kodinhoitaja oli ilmoittanut, että kodinhoitajaa kannatti aina kysyä. Näin Huuskonen ei ilmeisesti ollut koskaan tehnyt. Myös päiväkodista ja Mannerheimin Lastensuojeluliitosta työnantajalle oli kerrottu, että he voivat tarvittaessa järjestää lastenhoitoapua. Päiväkodista oli painotettu sitä, että vaikeuksista voi etukäteen ilmoittaa päiväkodille, jotta päiväkoti voi tarvittaessa helpommin ottaa lapsen hoitoonsa. Työnantajalta edellä tarkoitettu selvitystyö oli vienyt aikaa vajaat puoli tuntia. Huuskosella olisi siten ollut mahdollisuudet järjestää lastenhoito jollain muulla tavoin kuin jäämällä itse kotiin, koska poissaoloja vastaavasta syystä oli ollut jo runsaan vuoden aikana. Huuskosen tapausta ei voitu verrata lapsen äkillisen sairastumisen vaatimaan poissaolotapaukseen, koska Huuskonen oli jo pitemmän aikaa tiennyt vaimonsa ongelmista.
Keväällä 1991 tapahtuneen luvattoman poissaolonsa yhteydessä Huuskonen oli kertonut omista alkoholiongelmistaan esimiehenään toimivalle työnjohtajalle. Tällöin Huuskoselle ei ollut annettu varoitusta luvattomasta poissaolosta, koska hänet oli samaan aikaan irtisanottu tuotannollisten ja taloudellisten syiden vuoksi. Taloudellisen tilanteen parantuessa irtisanominen oli sittemmin peruutettu. Huuskosen omasta käyttäytymisestä johtuen työnantaja ei ollut voinut tietää, johtuivatko Huuskosen myöhemmät poissaolot hänen vaimonsa ongelmista, lastenhoitoongelmista vai hänen omista ongelmistaan. Huuskonen ei ollut voinut antaa työnantajalle selvitystä poissaolojensa todellisesta syystä, kuten hän olisi voinut tehdä sellaisessa tapauksessa, jossa hänen vaimonsa, lapsensa tai hän itse olisi ollut sairas. Kysymys oli siten ollut luvattomista poissaoloista.
Huuskosen huhtikuussa 1992 sattuneiden poissaolojen johdosta polyesterilautasten toimitus oli myöhästynyt muutamalla päivällä. Huuskosen poissaolosta johtuen yhtiössä oli jouduttu erikoisjärjestelyihin eli hiilikuitulevyosastolta oli siirretty työntekijöitä tekemään polyesterilautastoimitukset loppuun. Tämä oli aiheuttanut hiilikuitulevyjen toimitusten myöhästymisiä. Huuskosen poissaoloista oli aiheutunut yhtiölle aineellista vahinkoa ja asiakassuhteiden vaarantumista.
Huuskosen työnteko ei ollut ollut myöskään sellaista, jota keskivertotyöntekijältä voitiin edellyttää. Huuskonen oli valmistettujen kappalemäärien perusteella kaikkien tuotteiden osalta jäänyt alle normaalin keskitason. Huuskonen oli välinpitämättömyydellään aiheuttanut myös ylimääräisiä kustannuksia yhtiölle. Huuskonen oli puhdistanut alumiinisen uretaanimuotin teräslastalla vastoin työnjohdon ohjeita. Tästä oli aiheutunut muottipinnan rikkoontuminen ja muotti oli jouduttu hiomaan uudelleen tehtaalla. Tämän jälkeen muotti ei ollut ollut enää mittatarkka. Muotin uudelleen hiomisesta oli aiheutunut yhtiölle noin 10 000 markan kustannukset.
Yhtiöllä oli ollut tärkeä syy purkaa Huuskosen työsuhde hänen varoitustenkin antamisten jälkeen tapahtuneiden laiminlyöntiensä johdosta. Yhtiöltä ei voitu enää kohtuuden mukaan vaatia sopimussuhteen jatkamista.
OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET
Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.
KUULTAVAN LAUSUNTO
Sinex Oy on osaltaan yhtynyt Kemianteollisuus KT:n asiassa esittämään.
TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU
Perustelut
Alpo Huuskonen on ollut Sinex Oy:n palveluksessa 4.9.1989 alkaen. Yhtiö on 4.5.1992 antanut Huuskoselle kirjallisen varoituksen 30.4.1992 tapahtuneen luvattoman poissaolon vuoksi ja purkanut samalla Huuskosen työsopimuksen. Huuskosen työstä poissaolo 30.4.1992 on johtunut siitä, että hän vaimonsa alkoholiongelmasta johtuneen kotoa poissaolon vuoksi on joutunut jäämään kotiin hoitamaan perheen kolmea 4 - 6 -vuotiasta lasta. Huuskonen on ilmoittanut poissaolostaan yhtiön tuotantopäällikölle samana aamuna kello 9 ja tällöin myös ilmoittanut edellä mainitun syyn poissaololleen.
Huuskonen on ollut poissa työstä myös 1.4.1992. Työnantaja on katsonut poissaolon luvattomaksi ja antanut Huuskoselle tämän vuoksi 2.4.1992 kirjallisen varoituksen. Tästä poissaolosta Huuskonen ei ole ilmoittanut työnantajalle, eikä hän myöskään varoitusta annettaessa ole ilmoittanut työnantajalle syytä poissaololleen.
Huuskonen on ollut vuonna 1991 poissa työstä 4.1., 8.4., 19.9. puoli päivää ja 19.11. - 20.11. Todistajana kuullun tuotantopäällikön kertoman mukaan Huuskonen ei ole ilmoittanut työnantajalle poissaoloistaan viimeistä työsuhteen purkamiseen johtanutta poissaoloa lukuun ottamatta. Todistajana niin ikään kuullun Huuskosen välittömänä esimiehenä toimineen työnjohtajan kertoman mukaan Huuskonen on joistakin poissaoloistaan ilmoittanut myöhemmin työpäivän aikana. Näin on tapahtunut ainakin 19.11. 20.11.1991 tapahtuneen poissaolon yhteydessä, jolloin työnantajan ja Huuskosen välillä on sovittu pekkasvapaiden pitämisestä näinä päivinä. Työnjohtajan kertoman mukaan Huuskonen on 4.1. ja 8.4.1991 tapahtuneiden työstä poissaolojensa syyksi ilmoittanut oman alkoholin käyttönsä. Kahdelle muulle vuonna 1991 tapahtuneelle työstä poissaololle Huuskonen ei ole ilmoittanut työnantajalle mitään syytä.
Työnantaja on antanut Huuskoselle 8.4.1991 tapahtuneen poissaolon johdosta 18.4.1991 kirjallisen varoituksen luvattomasta poissaolosta. Yhtiössä riketapauksissa noudatettavissa menettelytapaohjeissa on todettu varoituksen voimassaoloajaksi yksi vuosi. Huuskoselle annettuihin kirjallisiin varoituksiin on merkitty työnantajan edellyttävän, että työntekijä huolehtii siitä, ettei varoituksen antamisen syynä ollut menettely toistu ja ellei näin tapahdu, työnantaja tulee harkitsemaan työsuhteen päättämistä.
Huuskosen työsopimuksen purkamista koskeneissa liittojen välillä käydyissä erimielisyysneuvotteluissa Kemian Työntekijäin Liitto on ilmoittanut Huuskosen kaikkien poissaolojen johtuneen hänen vaimonsa alkoholin käyttöön liittyneistä kotoa poissaoloista, joiden vuoksi Huuskosen on täytynyt jäädä kotiin hoitamaan lapsia. Oman alkoholin käyttönsä Huuskonen on Kemian Työntekijäin Liiton ilmoituksen mukaan ilmoittanut edellä kerrotuin tavoin poissaolonsa syyksi vain estääkseen vaimonsa alkoholiongelman tietoon tulemisen.
Kemian Työntekijäin Liitto on työtuomioistuimessa katsonut, että Huuskosen poissaolot tulisi rinnastaa työsopimuslain 34 c §:ssä tarkoitettuun tilapäiseen hoitovapaaseen, johon työntekijällä on oikeus alle 10-vuotiaan lapsen äkillisessä sairastumistapauksessa. Mainitun lainkohdan mukaan tällaisen tilapäisen hoitovapaa käyttämisestä työntekijän on ilmoitettava työnantajalle välittömästi samoin kuin tilapäisen hoitovapaan syystä.
Työnantajan taholta Huuskoselle on poissaolojen yhteydessä tehty selväksi, että työnantaja pitää hänen poissaolojaan luvattomina. Huuskoselle on viimeksi kuukautta ennen työsopimuksen purkamista annettu kirjallinen varoitus luvattomasta poissaolosta, joka on johtunut samasta syystä kuin työsopimuksen purkamiseen sittemmin johtanut poissaolo. Huuskoselle huhtikuun alussa annetussa varoituksessa on myös ilmoitettu, että vastaava syy saattaa johtaa työsuhteen päättämiseen.
Esitetyn selvityksen mukaan Mäntyharjun kunnassa on ollut melko hyvät mahdollisuudet saada apua äkillisiin lastenhoitovaikeuksiin. Mihinkään tällaisiin toimenpiteisiin Huuskosen ei ole näytetty ryhtyneen poissaolotapauksissa siitä huolimatta, että asiassa esitetyn selvityksen perusteella Huuskosella on ollut aihetta varautua tällaisiin äkillisiin lastenhoidon tarvetta edellyttäviin tilanteisiin. Huuskosella on myös viimeksi 2.4.1992 annetun varoituksen perusteella ollut aihetta uskoa, että samasta syystä tapahtuva poissaolo voi johtaa työsuhteen päättämiseen ja näin ollen hänen olisi tullut ryhtyä toimenpiteisiin tällaisen poissaolon välttämiseksi.
Työtuomioistuimen mielestä Huuskosen poissaoloa ei vallinneet olosuhteet huomioon ottaen voida katsoa kuitenkaan sellaiseksi tärkeäksi syyksi, jonka nojalla työnantaja olisi voinut purkaa hänen työsopimuksensa. Huuskosen menettely poissaolojen yhteydessä on kuitenkin muodostanut sellaisen erityisen painavan syyn, että työnantajalla tällä perusteella on ollut oikeus hänen työsopimuksensa irtisanomiseen. Kun Huuskosen työsopimus on kuitenkin päätetty irtisanomisaikaa noudattamatta, hänellä on oikeus saada korvausta saamatta jääneestä irtisanomisajan palkasta ja irtisanomisajan palkkaan liittyvästä lomaetujen menetyksestä.
Kun kysymys Huuskosen työsopimuksen purkamisen perusteiden riittävyydestä on ollut varsin tulkinnanvarainen, työtuomioistuin katsoo näyttämättä jääneen, että Kemianteollisuus KT olisi laiminlyönyt asiassa valvontavelvollisuutensa.
Tuomiolauselma
Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin vahvistaa, että Sinex on purkanut Huuskosen työsopimuksen vastoin irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen määräyksiä ja velvoittaa Sinex Oy:n maksamaan Huuskoselle saamatta jääneenä irtisanomisajan palkkana 11 682 markkaa ja irtisanomisajan palkkaan liittyvästä lomaetujen menetyksestä 1 306 markkaa molemmat määrät 16 prosentin korkoineen 4.5.1992 lukien.
Kanne hylätään enemmälti.
Sinex Oy velvoitetaan korvaamaan Kemian Työntekijäin Liiton oikeudenkäyntikulut 2 400 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.
Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Huopaniemi puheenjohtajana sekä Rihto, Kontio Tuulensuu, Leivo ja Kolula jäseninä.
Eri mieltä olevan jäsen Tuulensuun lausunto, johon jäsen Kontio yhtyi:
Yhdyn muutoin enemmistön kantaan, mutta huomioon ottaen Huuskoselle poissaolojen johdosta annetut varoitukset ja Huuskosen menettelyn poissaolojen yhteydessä katson, että työnantajalla on ollut irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen 2 §:ssä edellytetty tärkeä syy hänen työsopimuksensa purkamiseen. Näin ollen ei myöskään Kemianteollisuus KT ole syyllistynyt asiassa valvontavelvollisuuden laiminlyöntiin.
Edellä olevilla perusteilla hylkään kanteen, mutta määrään, että jutun laatuun katsoen saa Kemianteollisuus KT kuitenkin pitää oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.