TT:1992-108

Asiasanat: Irtisanomissuoja, Työsopimuksen purkaminen, perusteena, - kieltäytyminen työskentelemästä, uudessa organisaatiossa, Valvontavelvollisuus, - työehtosopimuksen määräysten noudattamiseksi
Tapausvuosi: 1992
Antopäivä: 21.10.1992
Diaarinumero: D:1992/113

Teknisen toimihenkilön kieltäytyminen työskentelemästä uudessa organisaatiossa, joka oli merkinnyt muutosta hänen aikaisempaan esimiesasemaansa, oli muodostanut sellaisen irtisanomissuojasopimuksessa tarkoitetun erityisen painavan syyn, jonka perusteella työnantajalla olisi ollut oikeus irtisanoa hänen työsopimuksensa mutta ei sen sijaan vallinneissa olosuhteissa purkaa hänen työsopimustaan.

Työnantaja velvoitettu suorittamaan tekniselle toimihenkilölle saamatta jäänyt irtisanomisajan palkka ja lomakorvaus irtisanomisajalta.

Työnantajaliittoa vastaan valvontavelvollisuuden laiminlyönnin perusteella esitetty hyvityssakkovaatimus hylätty. (Ään.)

Kantaja Teknisten Liitto TL r.y. Vastaaja Sähkö- ja telealan työnantajaliitto r.y. Kuultava Imatran Voima Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Suomen Työnantajain Keskusliitto r.y:n ja Suomen Teknisten Toimihenkilöjärjestöjen Keskusliitto STTK r.y:n välillä 14.6.1991 tehdyssä irtisanomissuojaa koskevassa sopimuksessa, joka asianosaisliittojen välillä solmitun palkkasopimuksen perusteella sitoo liittoja, on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 § Irtisanomisen perusteet

Työnantaja ei saa irtisanoa toimihenkilön työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisina irtisanomisperusteina pidetään syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia toimihenkilöistä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3 § Irtisanomisajat

Työnantajan on irtisanoessaan työsopimuksen noudatettava työsuhteen jatkuttua keskeytyksettä

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

5. kuuden kuukauden irtisanomisaikaa, jos työsuhde on jatkunut yli 15 vuotta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 § Irtisanomisajan noudattamatta jättäminen

Työnantaja, joka ei noudata irtisanomisaikaa, on velvollinen maksamaan toimihenkilölle täyden palkan irtisanomisajalta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

II IRTISANOMINEN TYÖNTEKIJÄSTÄ JOHTUVASTA SYYSTÄ

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

13 § Korvaus perusteettomasta irtisanomisesta

Työnantaja, joka on tämän sopimuksen 2 §:ssä tai 7 §:ssä määriteltyjen irtisanomisperusteiden vastaisesti irtisanonut toimihenkilönsä, on velvollinen maksamaan toimihenkilölle korvausta perusteettomasta irtisanomisesta.

14 § Korvauksen määrä

Korvauksena on suoritettava vähintään kolmen ja enintään 24 kuukauden palkka.

Korvauksen suuruutta määrättäessä otetaan sitä lisäävänä ja vastaavasti vähentävänä seikkana huomioon työtä vaille jäämisen arvioitu kesto ja ansion menetys, työsuhteen kestoaika, toimihenkilön ikä ja hänen mahdollisuutensa saada myöhemmin ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä, työnantajan menettely työsopimusta päätettäessä, toimihenkilön itsensä antama aika päättämiseen, toimihenkilön ja työnantajan olosuhteet yleensä sekä muut näihin verrattavat seikat.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

V VOIMAANTULO

21 § Voimaantulomääräys

Tämä sopimus sitoo:

a) allekirjoittaneita keskusliittoja,

b) niitä keskusliittojen jäsenliittoja, jotka ovat keskenään kirjallisesti sopineet tähän sopimukseen yhtymisestä ja

c) niitä työnantajia, teknisiä toimihenkilöitä ja näiden yhdistyksiä, jotka kuuluvat tai sopimuksen voimassa ollessa ovat kuuluneet edellä tarkoitettuihin jäsenliittoihin.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Teknisten Liitto TL on Sähkö- ja telealan työnantajaliittoa vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että rakennusmestari Jukka Paasikivi oli työskennellyt Imatran Voima Oy:n palveluksessa 23.5.1973 lukien. Työnantaja oli purkanut Paasikiven työsopimuksen 11.10.1991 ilmoittaen syyksi sen, että Paasikivi oli kieltäytynyt toimimasta organisaatiossa, jossa hänen entisestä alaisestaan oli tehty hänen esimiehensä. Työsuhteensa päättymishetkellä Paasikivi oli työskennellyt Itä-Suomen voimajohtoalueella Imatran toimipaikassa rakennustoimintaa hoitavana rakennusmestarina.

Itä-Suomen voimajohtoalueen Imatran toimipaikan, Kaakkois-Suomen piirin ja Imatran voimalaitoksen edustajien välisessä 26.6.1991 käydyssä neuvottelussa oli sovittu, että Imatran toimipaikan edustajana Kaakkois-Suomen piirin ja Imatran voimalaitoksen suuntaan tulisi toimimaan rakennusmestari Matti Toikka. Paasikivi, jonka vuosiloma oli alkanut 10.6.1991, ei ollut osallistunut neuvotteluun. Paasikivelle ei myöskään ollut ilmoitettu, että tällainen neuvottelu pidettäisiin. Neuvottelun lopputuloksena osa Paasikiven tehtävistä oli siirretty hänen entiselle alaiselleen Toikalle ja ilmeisesti myös sovittu, että hänen entisestä alaisestaan tulisi hänen esimiehensä.

Paasikiven palattua heinäkuussa vuosilomaltaan työhön Toikka oli jäänyt vuosilomalle. Tämän vuoksi Paasikivi oli jatkanut entisenlaisia työtehtäviään. Paasikivi, Toikka sekä kummankin esimiehenä toiminut työpäällikkö olivat 8.8.1991 pidetyssä neuvottelussa sopineet Toikan ja Paasikiven välisestä tehtävien jaosta. Tämän mukaan Toikka hoitaisi sisäisen markkinoinnin ja ulkoisesta markkinoinnista vastaisi Paasikivi. Tässä neuvottelussa ei ollut käsitelty esimies-alaissuhdetta.

Paasikiven esimiehenä toiminut työpäällikkö oli syyskuun 1991 alussa ilmoittanut Paasikivelle, että Paasikiven toimintaan ei oltu tyytyväisiä. Tyytymättömyys oli johtunut siitä, että Paasikiven uusi esimies ei ollut tiennyt, mitä työtehtäviä Paasikivi milloinkin teki. Työpäällikkö oli samassa tilaisuudessa esittänyt Paasikivelle organisaatiokaavion, jossa Paasikivi oli sijoitettu Toikan alaisuuteen. Paasikivi oli ensin suullisesti ja myöhemmin pyydettäessä kirjallisesti ilmoittanut, ettei hän hyväksynyt uutta organisaatiomallia. Paasikivi oli vedonnut siihen, että hänen asemansa muuttamisesta organisaatiossa ei ollut keskusteltu hänen kanssaan lainkaan. Paasikivi oli asian johdosta käydyissä neuvotteluissa esittänyt näkemyksiään siitä, kuinka organisaatiota olisi voitu kehittää siten, että se olisi tyydyttänyt kaikkia osapuolia. Työpäällikkö oli kannattanut Paasikiven esitystä. Työnantaja oli antanut Paasikivelle muutaman päivän aikaa ilmoittaa, tulisiko hän hyväksymään organisaatioasemansa muuttamisen. Kun Paasikivi ei ollut hyväksynyt sitä, että vastaus tulisi antaa lyhyessä määräajassa, vaan hän oli pyytänyt neuvottelujen jatkamista, työnantaja oli purkanut työsuhteen.

Paasikivi ei ollut laiminlyönyt tai kieltäytynyt suorittamasta hänelle uskottuja työtehtäviä. Paasikivi oli ainoastaan ilmoittanut, ettei hän voinut hyväksyä sitä, että hänen entinen alaisensa korotetaan organisaatiossa hänen yläpuolelleen ilman, että asiasta käydään Paasikiven itsensä kanssa neuvotteluja. Ennen työsuhteen purkamista käydyissä neuvotteluissa Paasikivi oli useaan kertaan korostanut, ettei hän aikonut kieltäytyä niistä työtehtävistä, jotka hänelle osoitetaan.

Imatran Voima Oy:n pääkonttorista oli toukokuussa 1991 otettu yhteyttä Paasikiveen ja pyydetty selvitystä hänen omistamiensa yritysten liiketoiminnasta. Yhtiön taholta oli haluttu varmistaa, ettei Paasikivi harjoittanut yhtiön kanssa kilpailevaa toimintaa. Paasikivi oli selvityksessään kertonut, että hän oli mukana osakkaana kahdessa eri yrityksessä, jotka oli merkitty kaupparekisteriin. Näiden yritysten toiminnan laatua oli käsitelty pidetyssä neuvottelussa. Toisen yrityksen eli Kiinteistö Oy Imatran Astran toimialana oli omistaa ja hallita Imatralla sijaitsevaa kiinteistöä ja sillä olevia rakennuksia. Paasikivi oli muiden henkilöiden kanssa ostanut vanhan kiinteistön ja kunnostanut sen, minkä jälkeen kiinteistöstä oli vuokrattu kaksi liikehuoneistoa ulkopuolisille yrittäjille. Toisen yrityksen eli Astra-Rakennus Oy:n toimialana oli talon- ja maanrakennustoiminnan harjoittaminen, talon- ja maanrakentamisen suunnittelu ja valvonta sekä rakennusten korjaus- ja kunnostustoiminta. Tämä yhtiö ei ollut toiminut käytännössä lainkaan. Yhtiön puolesta oli suoritettu ainoastaan ne toimenpiteet, mitä kaupparekisteriin merkitsemiseksi oli vaadittu.

Paasikiven antama selvitys yritystoiminastaan oli tyydyttänyt työnantajan edustajia ja käydyn keskustelun lopuksi oli sovittu, että Paasikivi laatii asiasta kirjallisen selvityksen, joka jaettaisiin sellaisille henkilöille, jotka joutuivat yhtiössä työskentelemään päivittäin Paasikiven kanssa. Paasikivi oli neuvottelun aikana maininnut, että hänelle oli 1980-luvun alkupuolella myönnetty kirjallinen sivutoimilupa. Asiaa ei enää tämän jälkeen ollut käsitelty. Työnantajan edustajakin oli sittemmin todennut, ettei Paasikiven yritystoiminta ollut mitenkään vaikuttanut työsuhteen purkamiseen. Vasta liittotason neuvotteluissa työnantajaliiton edustajat olivat ilmoittaneet, että myös Paasikiven harjoittama kilpaileva toiminta oli osaltaan vaikuttanut työsuhteen päättämiseen.

Työnantajalla ei siten ollut ollut oikeutta purkaa tai edes irtisanoa Paasikiven työsuhdetta esitetyillä perusteilla. Todellisena syynä työsuhteen päättämiseen oli ollut Paasikiven toiminta yhdysmiehenä. Paasikivi oli päättänyt kuusivuotisen toimintansa yhdysmiehenä vuoden 1990 lopussa.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Teknisten Liitto TL on vaatinut Imatran Voima Oy:n velvoittamista suorittamaan Paasikivelle kuuden kuukauden irtisanomisajan palkkaa vastaavan määrän 76 110 markkaa, lomakorvausta irtisanomisajalta 7 611 markkaa ja korvausta irtisanomissuojasopimuksen vastaisesta työsuhteen päättämisestä 24 kuukauden palkkaa vastaavat 304 440 markkaa, kaikki edellä mainitut määrät 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantamisesta lukien. Lisäksi Teknisten Liitto TL on vaatinut Sähkö- ja telealan työnantajaliiton tuomitsemista hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnin johdosta.

VASTINE

Vastineen perustelut

Sähkö- ja telealan työnantajaliitto on kanteeseen vastatessaan lausunut, että Imatran Voima Oy oli purkanut Paasikiven työsopimuksen 11.10.1991, koska Paasikivi oli kieltäytynyt työstä. Työstäkieltäytymistä oli pidettävä sellaisena syynä, joka vallinneissa olosuhteissa oli oikeuttanut työnantajan purkamaan työsopimuksen.

Työnantaja oli kesällä 1991 muuttanut Paasikiven työtehtäviä siten, että hänen tehtävistään oli otettu pois rakennusvalvonta. Paasikiven tehtäväksi oli jäänyt vedenalaisten töiden markkinointi ja muut hänen esimiehekseen nimitetyn rakennusmestari Toikan osoittamat rakennusmestarin tehtävät.

Paasikiven tehtäviä muutettaessa ei hänen palkkaansa eikä palkkaryhmäänsä ollut alennettu. Paasikiveen sovellettavan runkosopimuksen 1 §:n soveltamisohjeen F-kohdan mukaan toimihenkilö saatettiin siirtää toimihenkilöasemansa säilyttäen toiseen tehtävään. Jos se merkitsi huononnusta hänen etuihinsa, tuli tässä tapauksessa siirtoon olla erityisen painava syy, minkä lisäksi tuli noudattaa irtisanomisaikaa.

Työnantajan ei tarvinnut perustella suorittamiaan organisaatiomuutoksia, vaan työnantaja voi toteuttaa ne työnjohto-oikeutensa nojalla. Työnantajan asiana oli päättää siitä, kuka toimi kenenkin esimiehenä.

Työnantajalla oli ollut perusteet ottaa rakennusvalvonta pois Paasikiven työtehtävistä. Yhtiön asiakkaat olivat tiedustelleet työnantajan edustajilta, oliko yhtiö, jonka nimissä Paasikivi oli esiintynyt, Imatran Voima Oy:n tytäryhtiö. Työnantajalle oli tätä kautta selvinnyt, että Paasikivi harjoitti liiketoimintaa. Kun asiaa oli tiedusteltu Paasikiveltä, hän oli ilmoittanut olevansa osallisena perustetussa yhtiössä, joka ei toiminnallaan kilpaillut Imatran Voima Oy:n kanssa. Yhtiö oli nimeltään Kiinteistö Oy Imatran Astra, jonka toimialana oli omistaa ja hallita erästä tilaa ja tilalla olevia rakennuksia.

Edellä tarkoitetun yhtiön työmaalla oli työskennellyt sama yritys, jolta Paasikivi oli samaan aikaan tilannut rakennustöitä myös Imatran Voima Oy:lle. Työnantaja oli katsonut, että Paasikivi piti siirtää tehtäviin, joissa mahdolliset eturistiriidat Imatran Voima Oy:n ja edellä mainitun toisen yhtiön välillä eivät olleet mahdollisia. Tämän vuoksi Paasikiven tehtäviä oli muutettu edellä kerrotulla tavalla.

Paasikiven työtehtävien muuttaminen ei ollut ollut mitenkään yksittäinen toimenpide, vaan se oli liittynyt laajempaan organisaatiomuutokseen Imatran Voima Oy:n ItäSuomen voimajohtoalueella. Tämän organisaatiomuutoksen yhteydessä muun muassa eräät apulaisjohtomestarit olivat siirtyneet rakennusmestareiksi ja johtomestarit työpäälliköiksi. Myös Imatran ja Varkauden toimipaikkojen hallintotoiminnot oli yhdistetty, minkä vuoksi usean työntekijän vastuualueet olivat muuttuneet.

Paasikivi ei kesällä 1991 ollut ilmoittanut, että hän ei hyväksynyt uutta organisaatiota eikä uusia tehtäviään. Jo tuohon aikaan Paasikivi oli ollut usein tavoittamattomissa, minkä lisäksi hän oli laiminlyönyt selvittää esimiehilleen tekemisiään. Kesän loppupuolella Paasikivelle oli kerrottu, että vedenalaisten töiden markkinointi tapahtui kesällä ja että hänen tuli suorittaa muuna aikana rakennusmestarin tehtäviä Toikan johtamassa rakennusryhmässä. Paasikivi oli 20.9.1991 ilmoittanut, ettei hän hyväksynyt näitä muutoksia ja että hän kieltäytyy toimimasta Toikan alaisuudessa. Työnantajan edustajien ja Paasikiven välillä asiasta oli neuvoteltu uudelleen 1.10.1991, jolloin Paasikivi oli jälleen kieltäytynyt toimimasta uudessa organisaatiossa. Tuolloin Paasikiveä oli varoitettu myös kieltäytymisen mahdollisista seuraamuksista.

Paasikivi oli edelleen 7.10.1991 käydyissä neuvotteluissa kieltäytynyt toimimasta uudessa organisaatiossa, mutta Paasikiven pyynnöstä työnantajan edustaja oli antanut hänelle aikaa kolme päivää harkita asiaa. Työnantajan edustaja oli tiedustellut Paasikiven kantaa 10.10.1991, jolloin Paasikivi oli edelleen kieltäytynyt toimimasta uudessa organisaatiossa ja ilmoittanut haluavansa oman organisaation. Paasikiven työsopimus oli tämän jälkeen purettu työstä kieltäytymisen perusteella.

Työnantajan tietoon oli sittemmin tullut, että Paasikiven yritystoiminta ei ollut rajoittunut vain edellä mainittuun Kiinteistö Oy Imatran Astraan. Paasikivi oli tämän lisäksi toiminut toimitusjohtajana ja hallituksen varsinaisena jäsenenä Astra-Rakennus Oy:ssä, joka oli merkitty kaupparekisteriin 6.2.1991. Tämän yhtiön hallituksen varajäsenenä oli toiminut henkilö, jolta oli tilattu töitä myös Imatran Voima Oy:lle. Astra-Rakennus Oy:n toimialana oli harjoittaa talon- ja maanrakennustoimintaa, talon- ja maanrakentamisen suunnittelua ja valvontaa sekä rakennusten korjaus- ja kunnostustoimintaa. Nämä olivat samoja tehtäviä, jotka kuuluivat Paasikivelle myös Imatran Voima Oy:ssä.

Imatran verkkoryhmän puhelinluettelossa oli mainittu myös yritys nimeltä Imatran Rakennus Oy, jonka matkapuhelinnumeroksi oli ilmoitettu sama numero, joka Paasikivellä oli Imatran Voima Oy:n sisäisessä puhelinluettelossa. Tällaiseen toimintaan Paasikivelle ei ollut myönnetty lupaa. Edellä mainittujen yritysten osalta Paasikivi oli syyllistynyt työnantajaa vahingoittavaan kilpailevaan toimintaan ja sellaiseen epärehellisyyteen, joka olisi oikeuttanut työnantajan purkamaan hänen työsopimuksensa.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Sähkö- ja telealan työnantajaliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Teknisten Liitto TL on vastineen johdosta lausunut, että Paasikivi ei ollut kieltäytynyt ainoastakaan työtehtävästä, jonka työnantaja oli hänelle osoittanut.

Kesällä 1991 oli sovittu tehtäväjaosta Toikan ja Paasikiven välillä siten, että Toikka vastasi sisäisestä ja Paasikivi ulkoisesta markkinoinnista. Kesällä ei kuitenkaan missään vaiheessa ollut puhetta esimies-alaissuhteista, joten Paasikiven tehtäviin eivät olleet voineet kuulua Toikan osoittamat tehtävät. Paasikivelle ei myöskään kesän 1991 loppupuolella ollut kerrottu, että vedenalaisten töiden markkinointi tapahtuisi ainoastaan kesällä ja että hänen muuna aikana tulisi suorittaa rakennusmestarin tehtäviä Toikan johtamassa rakennusryhmässä.

Paasikivi oli saanut tiedon organisaatiomuutoksesta vasta vuoden 1991 syksyllä. Tätä ennen Paasikivi oli selvittänyt työtehtäviään ja menemisiään työpäällikölle, jonka hän oli olettanut edelleen olleen hänen esimiehensä. Työpäällikkö oli ottanut vastaan Paasikiven ilmoitukset, eikä hän ollut koskaan esittänyt, että Paasikiven olisi tullut tehdä nämä ilmoitukset Toikalle. Syyskuun puolivälin jälkeen työpäällikkö oli keskustellut Paasikiven kanssa ja näyttänyt hänelle uuden organisaatiokaavion. Tässä Toikka oli asetettu Paasikiven esimieheksi. Tämän jälkeen vasta oli Paasikiven ja työnantajan välillä ryhdytty neuvottelemaan organisaatiomuutoksesta.

Paasikivi oli 1980-luvun loppupuolella ostanut yhdessä eräiden muiden henkilöiden kanssa vanhan leipomon, joka oli kunnostettu ja johon oli rakennettu viisi huoneistoa. Tilaa ja rakennusta omistamaan oli perustettu vuoden 1990 alkupuolella Kiinteistö Oy Imatran Astra, josta Paasikivi omisti 25 prosenttia. Työnantajalla oli ollut tieto kiinteistön ostamisesta ja kunnostamisesta jo vuonna 1989, koska Paasikivi oli puhunut asiasta työpaikalla. Asiasta oli ollut artikkeli myös paikallisessa sanomalehdessä. Myös Paasikiven esimies oli käynyt tutustumassa kiinteistöön. Kiinteistö Oy Imatran Astran omistamaa rakennusta oli kunnostanut yritys, joka oli myös joskus tehnyt urakkaa Imatran Voima Oy:lle. Kysymyksessä olleen yrityksen työskentely Kiinteistö Oy Imatran Astran työmaalla oli kestänyt kaksi-neljä kuukautta ja se oli tapahtunut vuoden 1990 alkupuolella. Tänä aikana eikä sen jälkeen mainittu yritys ollut tehnyt töitä Imatran Voima Oy:lle. Viimeksi tämä yritys oli tehnyt töitä Imatran Voima Oy:n työmailla kesällä 1989. Tämän yrityksen työskentelyllä ja Paasikiven työtehtävien muutoksilla ei ollut mitään yhteyttä, koska Paasikiven työtehtävien ja organisatorisen aseman muutoksiin oli ryhdytty vasta kesällä 1991.

Paasikivellä ei myöskään ollut ollut valtuuksia tilata rakennustöitä Imatran Voima Oy:lle. Itä-Suomen voimajohtoalueen Imatran toimipaikan rakennuskunnossapidolla oli oikeus lähettää tarjouskyselyt ulkopuolisille yrittäjille kohteista, jotka eivät olleet kooltaan niin merkittäviä, että niistä päättäminen kuului pääkonttorille. Niissä tapauksissa, joissa tarjouskyselyn hoiti Imatran Voima Oy:n paikallisorganisaatio, lähetettiin tarjouskyselyt kirjallisina Imatran Voima Oy:n hankintaohjeen mukaisesti vähintään kolmelle yritykselle. Käytännössä kysely lähetettiin kaikille niille, jotka olivat ilmaisseet halukkuutensa niihin urakoihin, joita Imatran Voima Oy:llä oli tarjota. Saapuneet tarjouskyselyt avattiin julkisesti niin, että avaamistilaisuudessa oli läsnä ainakin kolme henkilöä. Läsnäolijat laativat oman ehdotuksensa siitä, kenelle urakka tuli tarjota. Ehdotukset olivat olleet poikkeuksetta yksimielisiä ja ensimmäiselle sijalle oli asetettu lähes aina se, jonka tarjous oli ollut halvin. Varsinaiset urakkasopimukset allekirjoitettiin Helsingissä ja Imatralla allekirjoitusoikeus oli annettu paikallisjohtajalle.

Astra-Rakennus Oy oli merkitty kaupparekisteriin alkuvuonna 1991. Yritys oli perustettu verotuksellisista syistä omistamaan ja vuokraamaan niitä Kiinteistö Oy Imatran Astran huoneistoja, jotka Paasikivi omisti yhdessä erään toisen henkilön kanssa. Tästäkin yrityksestä Paasikivi oli keväällä 1991 keskustellut Imatran Voima Oy:n edustajien kanssa ja heitä tämä Paasikiven selvitys oli tuolloin tyydyttänyt. Mainittu yritys ei ollut toiminut millään tavoin.

Astra-Rakennus Oy oli yritetty alun perin rekisteröidä nimellä Imatran Rakennus Oy, mutta kaupparekisteri ei ollut hyväksynyt tätä nimeä. Paasikivi oli hankkinut omaan käyttöönsä viitisen vuotta sitten matkapuhelimen. Työnantaja oli vuonna 1990 tiedustellut, voiko Paasikiven matkapuhelinnumeron merkitä myös Imatran Voima Oy:n sisäiseen puhelinluetteloon. Tähän Paasikivi oli suostunut. Imatran Voima Oy oli vuonna 1991 lupautunut maksamaan Paasikiven työpuhelut. Tämän jälkeen Paasikivi oli toimittanut puhelinlaskut työnantajalleen. Laskuihin Paasikivi oli merkinnyt omat henkilökohtaiset puhelunsa.

VASTAAJAN LISÄVASTINE

Sähkö- ja telealan työnantajaliitto on vielä lausunut, että Imatran Voima Oy:n Itä-Suomen voimajohtoalueen toimintoja oli organisoitu uudelleen vuonna 1991. Suunnitelmista oli keskusteltu Paasikiven läsnäollessa ainakin 21.1. ja 23.5.1991 pidetyissä kokouksissa. Työpaikalla jaetussa 28.6.1991 päivätyssä tiedotteessa oli ilmoitettu, että Toikasta tuli Paasikiven esimies. Uudesta organisaatiosta ja Paasikiven työtehtävistä työnantaja oli keskustellut Paasikiven kanssa ainakin 8.8., 29.8., 20.9. ja 7.10.1991. Paasikivi oli keskusteluissa kieltäytynyt toimimasta uudessa organisaatiossa Toikan alaisuudessa. Paasikivi oli ilmoittanut, että hänelle tuli järjestää oma organisaatio.

Selvittäessään keväällä 1991 yritystoimintaansa työnantajan edustajille Paasikivi oli selittänyt perustaneensa jonkin yhtiön verotuksellisista syistä. Hän ei ollut tarkasti selittänyt yritystoimintansa sisältöä, mutta hän oli sen sijaan kertonut, ettei hän harjoittanut mitään sellaista toimintaa, joka voisi kilpailla Imatran Voima Oy:n harjoittaman toiminnan kanssa. Työnantajan tietoon oli sopimuksen purkamisen jälkeen tullut, että Astra-Rakennus Oy:n toimiala oli täsmälleen sama kuin Imatran Voima Oy:n Itä-Suomen voimajohtoalueen. Paasikivi ei omaaloitteisesti ollut antanut liiketoiminnastaan mitään tietoja. Pyydettäessä hän oli antanut asiaa koskevan kirjallisen selvityksen, jossa oli puhuttu vain yhdestä yhtiöstä. Yhtiönsä kaupparekisteriin merkittyä toimialaa Paasikivi ei ollut kertonut.

Imatran Voima Oy:n puhelinluetteloon merkityn Paasikiven omistaman matkapuhelimen osalta oli sovittu, että Paasikivi voi käyttää puhelinta työssään ja Imatran Voima Oy maksaa tästä aiheutuvat puhelinmaksut. Missään vaiheessa Paasikivi ei ollut tuonut esille, että hän käytti samaa puhelinta myös omissa liiketoimissaan. Jos työnantajan tiedossa olisi ollut puhelimen käyttö myös Paasikiven yritystoiminnassa, työnantaja ei olisi suostunut siihen, että puhelimen käytöstä laskutettaisiin myös Imatran Voima Oy:tä.

Entisenä yhdysmiehenä Paasikiven olisi tullut tietää, mitä merkitsi työnantajan toimivaltansa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättäminen. Paasikivelle oli myös etukäteen kerrottu, mikä olisi seurauksena siitä, jos hän ei suostuisi toimimaan uudessa organisaatiossa. Paasikiven oli myös täytynyt tietää, että sellaisten sivutoimien hoitamisesta, joista voi aiheutua haittaa varsinaisen työtehtävän hoitamiselle, olisi tullut neuvotella esimiehen kanssa etukäteen. Edelleen hänen tiedossaan oli täytynyt olla, että työnantajan luottamuksen säilymisen edellytyksenä oli, että työnantajan palveluksessa olevat eivät osallistuneet yhtiön ulkopuolella sellaiseen taloudelliseen toimintaan, joka saattaisi johtaa ristiriitaan yhtiön etujen kanssa. Missään vaiheessa Paasikivelle ei ollut annettu lupaa harjoittaa sellaista toimintaa, joka saattoi kilpailla Imatran Voima Oy:n toiminnan kanssa. Hänelle oli aikaisemmin annettu lupa toimia rakennusvalvojana omakotirakennuksilla. Väite siitä, että Paasikiven työsopimus olisi purettu Paasikiven yhdysmiestoiminnan johdosta, oli perätön.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Teknisten Liitto TL on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

KUULTAVAN LAUSUNTO

Imatran Voima Oy on osaltaan yhtynyt Sähkö- ja telealan työnantajaliiton asiassa esittämään.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Imatran Voima Oy on 11.10.1991 purkanut rakennusmestari Jukka Paasikiven työsopimuksen ilmoittaen perusteeksi Paasikiven kieltäytymisen toimimasta Itä-Suomen voimajohtoalueen organisaatiossa rakennusmestari Toikan alaisuudessa sekä kieltäytymisen toimimasta nykyisen Imatran toimipaikan organisaation rakennustoiminnassa Toikan alaisuudessa. Työsopimuksen purkamista koskevaan ilmoitukseen on lisäksi merkitty Paasikiven menettäneen toiminnallaan työnantajan luottamuksen.

Paasikivi on ollut yhtiön palveluksessa 23.5.1973 lukien ja hän on työsopimuksensa purkamisen aikaan työskennellyt Itä-Suomen voimajohtoalueella Imatran toimipaikassa rakennustoimintaa hoitavana rakennusmestarina.

Imatran Voima Oy:ssä on kesällä 1990 ryhdytty suunnittelemaan Itä-Suomen voimajohtoalueen organisaation muuttamista, mikä on käsittänyt toimintojen yhdistämistä ja henkilöiden uudelleen järjestelyjä. Suunnitelmia on käsitelty työnjohtokokouksissa 3.12.1990 ja 21.1.1991. Näissä tilaisuuksissa myös Paasikivi on ollut mukana. Esillä olleita suunnitelmia on käsitelty ilman, että henkilöiden nimiä olisi vielä tuolloin ollut esillä. Itä-Suomen voimajohtoalueen uudelleen organisointi on ollut seuraavan kerran esillä työnjohtokokouksessa 17.6.1991. Tällöinkään henkilökysymykset eivät vielä ole olleet käsiteltävinä. Paasikivi on mainittuna ajankohtana ollut vuosilomalla. Työtuomioistuimessa todistajana kuullun Paasikiven esimiehenä tuolloin toimineen työpäällikön kertoman mukaan jo ennen viimeksi mainittua työnjohtokokousta on hänen, Paasikiven ja Toikan välisessä neuvottelussa käsitelty Paasikiven ja Toikan tehtävien uudelleen järjestelyä.

Uudesta organisaatiosta on 26.6.1991 käyty neuvottelu, jossa läsnä ovat olleet Itä-Suomen voimajohtoalueen Imatran toimipaikan, Kaakkois-Suomen piirin ja Imatran voimalaitoksen edustajat. Paasikivi ei ole ollut läsnä mainitussa tilaisuudessa. Neuvottelun jälkeen Itä-Suomen voimajohtoalueen aluepäällikkö on laatinut Itä-Suomen voimajohtoalueen, Kaakkois-Suomen piirin ja Imatran voimalaitoksen yhteistoimintaa koskevan 28.6.1991 päivätyn tiedotteen, jossa on todettu, että mainittujen yksiköiden välillä käydyissä neuvotteluissa on sovittu, että Imatran toimipaikan edustajana Kaakkois-Suomen piirin ja Imatran voimalaitoksen suuntaan toimii rakennusmestari Toikka. Tiedotteessa on mainittu Toikan esimiehenä toimivan työpäällikön nimi. Siinä on erikseen mainittu myös ne tehtävät, joista Toikka vastaa. Mainitut tehtävät ovat olleet sellaisia, jotka ovat aikaisemmin kuuluneet Paasikiven vastuualueeseen rakennusryhmän päällikkönä. Tiedotteessa mainittu Toikan esimies on vuoden 1991 alusta toiminut Paasikiven välittömänä esimiehenä.

Edellä mainittu tiedote on toimitettu jakelussa mainituille henkilöille, heidän joukossaan myös Paasikivelle, joka on ilmoittanut lukeneensa sen heinäkuun 1991 alkupuolella vuosilomalta palattuaan. Paasikivi ei kertomansa mukaan ole käsittänyt kirjettä siten, että se olisi aiheuttanut muutoksen hänen esimiesasemaansa.

Paasikiven, työpäällikön ja aluepäällikön välillä 8.8.1991 käydyssä neuvottelussa on ollut esillä alueorganisaatio ja Paasikiven työtehtävät. Työpäällikön kertoman mukaan saman kuun puolivälissä hänen, Paasikiven ja Toikan välisessä neuvottelussa on käsitelty uudelleen Paasikiven ja Toikan välistä työtehtävien jakoa. Uutta alueorganisaatiota on tämän jälkeen käsitelty työnjohtokokouksessa 29.8.1991, jolloin myös Paasikivi on ollut läsnä. Hänen kertomansa mukaan vasta tuossa yhteydessä on esitetty sellainen kaavio, josta on selvinnyt Toikan aseman muuttuminen siten, että aikaisemmin Paasikiven alaisena toiminut Toikka on siirretty hänen esimiehekseen. Paasikiven kertoman mukaan tuossakin yhteydessä aluepäällikkö on vielä ilmoittanut Toikan olevan "selvitysmies".

Työpäällikkö on tämän jälkeen 19.9.1991 Paasikiven kanssa käymässään keskustelussa todennut tälle, että Paasikivi ei ollut tiedottanut tekemisistään Toikalle. Tässä yhteydessä työpäällikkö on myös esittänyt Paasikivelle organisaatiokaavion, josta on ilmennyt Toikan esimiesasema Paasikiveen nähden. Paasikivi on tuolloin ilmoittanut työpäällikölle kieltäytyvänsä hyväksymästä tehtyä muutosta. Paasikivi on kertomansa mukaan tuolloin ensimmäistä kertaa saanut tiedon esimiesasemansa muutoksesta. Paasikiven mukaan tieto on tullut hänelle täytenä yllätyksenä.

Työpäällikkö on Paasikiven kielteisen vastauksen johdosta ottanut yhteyttä aluepäällikköön, joka on seuraavana päivänä keskustellut asiasta puhelimitse Paasikiven kanssa. Aluepäällikön mukaan Paasikivi on keskustelun yhteydessä useaan kertaan ilmoittanut kieltäytyvänsä työskentelemästä uudessa organisaatiossa Toikan alaisuudessa. Tässä yhteydessä aluepäällikkö on ilmoittanut vedonneensa 28.6.1991 annettuun tiedotteeseen ja myös todenneensa, että muunlaiseen organisatoriseen järjestelyyn ei ollut mahdollisuuksia. Aluepäällikkö on pyytänyt Paasikiveä toimittamaan kirjallisen selvityksen kieltäytymisensä perusteluista. Saatuaan Paasikiven kirjallisen vastauksen aluepäällikkö on 1.10.1991 ollut yhteydessä Paasikiveen ja kertomansa mukaan ilmoittanut tälle, että kieltäytymisen johdosta työnantajalla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin purkaa Paasikiven työsopimus. Aluepäällikkö on tuolloin sopinut Paasikiven kanssa, että asiasta neuvotellaan vielä 7.10.1991 aluepäällikön, hänen esimiehensä ja Paasikiven välillä. Näissä neuvotteluissa on käyty uudelleen läpi organisaatio ja selvitetty Paasikivelle, että vain tätä organisaatiomallia noudattaen oli mahdollista toimia siten, että Paasikiven nimike, palkka ja palkkaryhmitys voitiin säilyttää ennallaan. Aluepäällikkö on tässä tilaisuudessa Paasikiven edelleen ilmoittaessa kieltäytyvänsä toimimasta uudessa organisaatiossa todennut, että hänellä ei tämän vuoksi ollut muuta mahdollisuutta kuin purkaa Paasikiven työsopimus. Paasikivi on tämän jälkeen pyytänyt harkinta-aikaa, minkä vuoksi on sovittu, että Paasikivi ilmoittaa hyväksyvän tai kieltävän vastauksensa 10.10.1991. Viimeksi mainittuna päivänä Paasikivi on ollut puhelimitse yhteydessä työpäällikköön ja ilmoittanut sairastumisestaan. Paasikivi ei ole mainittuna päivänä antanut työnantajan edustajalle häneltä edellytettyä vastausta, minkä vuoksi työnantaja on purkanut Paasikiven työsopimuksen.

Syyskuun lopun ja lokakuun alun aikana käydyissä keskusteluissa työnantajan taholta on selvitetty Paasikivelle ne syyt, joiden vuoksi työnantaja on katsonut aiheelliseksi siirtää Paasikiven entisen alaisen uuden organisaation mukaisiin tehtäviin. Siirto on työnantajan ilmoituksen mukaan johtunut siitä, että Imatran Voima Oy:n itsenäisinä tulosyksikköinä toimivien Kaakkois-Suomen piirin ja Imatran voimalaitoksen edustajat ovat käydyissä neuvotteluissa ilmoittaneet, etteivät he vallinneen luottamuspulan vuoksi halunneet hoitaa asioita Paasikiven kanssa. Koska yhteistoiminnalla näiden tulosyksikköjen kanssa on ollut Itä-Suomen voimajohtoalueen Imatran toimipaikalle suuri taloudellinen merkitys, työnantaja on katsonut esimiesaseman vaihdoksen välttämättömäksi.

Näyttämättä on työtuomioistuimen mielestä jäänyt, että Paasikiven työsopimuksen purkaminen olisi johtunut hänen vuoden 1990 lopussa päättyneestä toiminnastaan yhdysmiehenä.

Sähkö- ja telealan työnantajaliitto on vastineessaan työsopimuksen purkamisperusteen olemassaolon osalta todennut, että jos työnantajan tiedossa olisi ollut Paasikiven harjoittama yritystoiminta kokonaisuudessaan, työnantajalla olisi jo tällä perusteella ollut oikeus purkaa työsopimus. Paasikivi on työnantajan pyynnöstä keväällä 1991 selvittänyt yritystoimintaansa ja työnantaja on Paasikiven selvityksen perusteella katsonut asian tulleen riittävästi selvitetyksi. Tuossa yhteydessä ei ole ilmeisesti tullut esille se, että toisen niistä yhtiöistä, joiden toiminnassa Paasikivi on mukana, kaupparekisteriin merkitty toimiala vastaa Imatran Voima Oy:n Imatran toimipaikan rakennusryhmän toimialaa. Paasikiven kertoman mukaan mainittu yhtiö on perustettu verotusteknisistä syistä omistamaan osuutta toisesta yhtiöstä, jonka toiminnassa Paasikivi on mukana. Paasikiven ilmoittaman mukaan yhtiö ei ole harjoittanut muuta toimintaa. Näyttämättä on työtuomioistuimen mielestä tältä osin jäänyt, että Paasikivi olisi harjoittanut sellaista työnantajan toiminnan kanssa kilpailevaa yritystoimintaa, että työnantajalla tällä perusteella olisi ollut oikeus Paasikiven työsuhteen päättämiseen.

Paasikivi on edellä kerrotuin tavoin syyskuun ja lokakuun 1991 aikana esimiestensä kanssa käymissään keskusteluissa selvästi ilmoittanut, että hän ei tule toimimaan uudessa organisaatiossa, jossa hänen entinen alaisensa toimii hänen esimiehenään. Paasikivelle on myös 1.10. ja 7.10.1991 käydyissä keskusteluissa ilmoitettu, että ellei hän suostu työskentelemään uuden organisaation edellyttämin tavoin, työnantajalla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin purkaa hänen työsopimuksensa. Kun Paasikivi ei ole antanut työnantajalle sovittuna aikana vastausta siihen, suostuuko hän työskentelemään uuden organisaation edellyttämin tavoin, työnantaja on asiassa aikaisemmin Paasikiven kanssa käytyjen keskustelujen perusteella voinut perustellusti tulla siihen tulokseen, että Paasikivi edelleen kieltäytyy työskentelemästä uuden organisaation edellyttämin tavoin.

Koska Paasikivi yhtiön palveluksessa ollessaan on pitkään toiminut rakennusryhmän esimiehenä, on uuden organisaation mukainen työtehtävien muutos merkinnyt muutosta myös Paasikiven työsuhteen ehtoihin. Siitä huolimatta, että työnantajalla on mahdollisesti ollut painavia syitä Paasikiven työsuhteen ehtojen muuttamiseen, ei työnantajalla Paasikiven edellä mainitusta kieltäytymisestä huolimatta ole näytetty olleen tärkeätä syytä päättää hänen työsopimustaan irtisanomisaikaa noudattamatta varsinkin kun otetaan huomioon, että jo kesällä voimaan tulleesta esimiesaseman muutoksesta on ilmoitettu Paasikivelle vasta elosyyskuun vaihteessa 1991. Paasikiven kieltäytyminen työskentelemästä uudessa organisaatiossa on kuitenkin muodostanut sellaisen irtisanomissuojaa koskevan sopimuksen 2 §:ssä tarkoitetun erityisen painavan syyn, jonka perusteella työnantajalla olisi ollut oikeus irtisanoa hänen työsopimuksensa. Paasikivellä, jonka työsopimus on päätetty irtisanomisaikaa noudattamatta, on siten oikeus kanteessa vaadittuun irtisanomisajan palkkaan ja lomakorvaukseen irtisanomisajalta.

Kun kysymys Paasikiven työsopimuksen päättämisen perusteista on ollut varsin tulkinnanvarainen, työtuomioistuin katsoo näyttämättä jääneen, että Sähkö- ja telealan työnantajaliitto Imatran Voima Oy:n menettelyn hyväksyessään olisi syyllistynyt asiassa valvontavelvollisuuden laiminlyöntiin.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin velvoittaa Imatran Voima Oy:n suorittamaan Paasikivelle saamatta jääneen irtisanomisajan palkan 76 110 markkaa ja lomakorvauksena irtisanomisajalta 7 611 markkaa, molemmat määrät 16 prosentin korkoineen 25.6.1992 lukien.

Kanne hylätään enemmälti.

Imatran Voima Oy velvoitetaan korvaamaan Teknisten Liitto TL:n oikeudenkäyntikulut 2 400 markalla.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Tiitinen, Rautiainen, Virtanen, Leivo ja Sulkunen jäseninä.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot:

Jäsen Virtasen lausunto, johon jäsen Rautiainen yhtyi:

Yhtiön toteuttama organisaatiomuutos on merkinnyt muutosta Paasikiven työtehtäviin. Muutoksen yhteydessä hän on kuitenkin säilyttänyt toimihenkilöasemansa. Muutos ei olisi merkinnyt minkäänlaista huononnusta hänen etuihinsa. Työnantaja on neuvotellut työtehtävien muutoksesta syyskuun ja lokakuun 1991 aikana useaan otteeseen Paasikiven kanssa. Näissä neuvotteluissa Paasikivi on toistuvasti ja hyvin yksiselitteisesti kieltäytynyt työskentelemästä uuden organisaation mukaisissa tehtävissä. Nämä seikat ja runkosopimuksen 1 §:n soveltamisohjeen F-kohdan määräykset huomioon ottaen työnantajalla on ollut tärkeä syy Paasikiven työsopimuksen purkamiseen.

Irtisanomissuojaa koskevan sopimuksen 2 §:n mukaan työsopimuslain mukaista työsopimuksen purkamisperustetta pidetään myös sopimuksen mukaisena irtisanomisperusteena. Työnantaja voi työsopimuslain 43 §:n mukaan purkaa työsopimuksen, jos tärkeä syy sitä vaatii. Kun Paasikivi edellä kerrotuin tavoin on kieltäytynyt työskentelemästä uuden organisaation edellyttämin tavoin, katson näytetyksi, että työnantajalla on ollut Paasikiven menettelyn vuoksi irtisanomissuojasopimuksessa edellytetyt syyt päättää Paasikiven työsopimus. Paasikivellä ei siten ole irtisanomissuojasopimuksen perusteella oikeutta vaatimiinsa korvauksiin.

Edellä olevilla perusteilla hylkään kanteen.

Jäsen Sulkusen lausunto:

Imatran Voima Oy:n Itä-Suomen voimajohtoalueen organisaation muuttamista on työtuomioistuimen päätöksessä kerrotuin tavoin ryhdytty valmistelemaan jo kesällä 1990 ja käsitelty vuoden 1991 alkupuolella työnjohto- ja muissa neuvottelukokouksissa.

Asiassa esitetyn selvityksen mukaan neuvotteluissa esillä ollut ja sittemmin työnantajan 28.6.1991 tiedotteen mukaisesti toteutettu organisaatiomuutos on edellyttänyt myös muutosta Paasikiven esimiesasemaan sikäli, että hänen välittömäksi esimiehekseen oli tullut hänen entinen alaisensa Toikka.

Sellaisenaan muutos on sellainen yhteistoimintalain 6 §:n 1 momentin 1) kohdassa tarkoitettu asia, josta työnantaja on velvollinen käymään saman lain 7 §:n 2 momentissa tarkoitetuin tavoin neuvottelut myös henkilökohtaisesti Paasikiven kanssa. Yhteistoimintalaki ei tosin sinänsä ole keskusjärjestöjen - mm. STK:n ja STTK:n - välillä 8.5.1989 solmitun yhteistoiminnan ja tiedotustoiminnan edistämistä yrityksissä koskevan sopimuksen osa. Työnantajan työnjohto-oikeuteen puuttuvina edellä mainitut lain säännökset on kuitenkin otettava huomioon harkittaessa irtisanomisperusteen pätevyyttä kanteessa tarkoitetun STK:n ja STTK:n irtisanomissuojasopimuksen perusteella.

Vaikka Paasikivellä on ollutkin perusteltu syy uskoa vireillä olevan organisaatiomuutoksen vaikuttavan myös hänen toimenkuvaansa, hän on kuitenkin saanut tarkan tiedon esimiesasemansa menettämisestä vasta 19.9.1991 työpäällikön kanssa käymänsä keskustelun yhteydessä, vaikka tämä muutos perustui jo 28.6.1991 tehtyyn päätökseen. Tällöin Paasikivi on välittömästi ilmoittanut kieltäytyvänsä hyväksymästä tehtyä muutosta. Paasikivi on myös tätä kieltäytymistä seuranneissa aluepäällikön kanssa käydyissä keskusteluissa sekä niiden seurauksena viimeksi vielä 7.10.1991 aluepäällikön, tämän esimiehen ja työpäällikön sekä Paasikiven välillä käydyissä neuvotteluissa selvästi tuonut julki kielteisen kantansa esimiesasemansa menetykseen ja pyrkinyt saamaan aikaan omaa asemaansa työorganisaatiossa koskevan muutoksen.

Edellä mainituissa keskusteluissa ja neuvotteluissa yhtiön aluepäällikkö on ilmoittanut, että Paasikiven asema uudessa organisaatiossa ei tule muuttumaan ja että kieltäytyminen toimimasta siinä johtaa työsopimuksen purkamiseen. Paasikivelle on varattu kolme päivää harkinta-aikaa vastauksen antamiseen, mutta sen kuluessa Paasikivi on kuitenkin sairastunut. Työnantaja on 11.10.1991 purkanut Paasikiven työsopimuksen.

Työnantajalla ei ole ollut perustetta purkaa Paasikiven työsopimusta hänen sairauslomansa aikana ja odottamatta Paasikiven vastausta, jonka hän olisi voinut antaa vasta työkyvyttömyytensä päätyttyä.

Työnantaja ei ole myöskään voinut edellä selostettujen keskustelujen perusteella päätellä, tulisiko Paasikivi tosiasiassa kieltäytymään suorittamasta uuden esimiehensä hänelle määräämiä tehtäviä. Paasikiven kielteinen asennoituminen organisaatiomuutokseen olisi tosin antanut työnantajalle perusteen työstä kieltäytymisen varalta annettavan varoituksen antamiseen, mutta ei työnantajan oma menettely huomioonottaen Paasikiven työsopimuksen irtisanomiseen. Myöskään työtuomioistuimelle esitetty selvitys Paasikiven kilpailevasta toiminnasta, joka ainakin osaksi on perustunut työnantajan jo vuonna 1983 antamaan sivutoimilupaan, ei osoita, että työnantajalla tällä perusteella olisi ollut oikeus Paasikiven työsopimuksen päättämiseen.

Paasikiven oma menettely alentaa työnantajan korvausvelvollisuutta.

Asian tulkinnanvaraisuuden vuoksi Sähkö- ja telealan työnantajaliitto ei ole laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Velvoitan Imatran Voima Oy:n maksamaan Paasikivelle saamatta jääneen irtisanomisajan palkan 76 110 markkaa ja lomakorvauksena irtisanomisajalta 7 611 markkaa sekä korvauksena irtisanomissuojasopimuksen vastaisesta työsuhteen päättämisestä 80 000 markkaa kaikki 16 prosentin korkoineen 25.6.1992 lukien. Lisäksi velvoitan Imatran Voima Oy:n korvaamaan Teknisten Liitto TL:n oikeudenkäyntikulut 2 400 markalla.

Jäsen Leivon lausunto:

Asiassa ei ole näytetty, että Paasikivi olisi kieltäytynyt työtehtävistä taikka muuten jättänyt noudattamatta uuden esimiehensä tai työnantajan määräyksiä. Vastaaja on vain yleisesti viitannut tähän seikkaan.

Työnantaja on useaan otteeseen vaatinut Paasikiveä hyväksymään organisaatiomuutoksen ja uuden esimiesjärjestelyn - viime vaiheessa työsopimuksen purku-uhkaa hyväksikäyttäen. Tällainen hyväksyntä on asetettu työsuhteen jatkumisen ehdoksi.

Työehtosopimus, yhteistoimintalaki ja työsopimus antavat työntekijälle oikeuksia; mahdollisuuden tulla kuulluksi, neuvotella ja jopa pitää kiinni omasta näkemyksestä, jos muutostilanne edellyttää sopimista. Työnantaja ei voi kaventaa näitä oikeuksia uhkaamalla tai toteuttamalla työsuhteen päättämisen, ellei työntekijä luovu näkemyksistään taikka vetoamisesta omaan oikeussuojaansa.

Vallitsevassa tilanteessa ei ole ollut ilman muuta selvää, että työnantajalla olisi ollut oikeus toteuttaa kaavailemansa muutokset yksipuolisesti pelkästään työnjohtooikeuteensa vedoten. Sellaisessakin tilanteessa, jossa näin olisi, työntekijä voi pitää kiinni kannastaan tai näkemyksestään - hän ei esimerkiksi hyväksy jotain yksittäistä työsuhteen muutosta - saadakseen sen myöhemmin esimerkiksi oikeuskäsittelyyn. Työnantaja ei voi velvoittaa työntekijää luopumaan irtisanomisen uhalla tällaisesta näkemyksestä, koska tämä merkitsisi, että työntekijältä menisi mahdollisuus vedota myöhemmin tähän seikkaan, koska asia muuttuisi sovituksi.

Eri asia on, että työntekijä joutuu alistumaan käytännössä työnantajan päättämään muutokseen ja mahdollisesti myöhemmin tulee selvitettäväksi, oliko työnantajalla oikeus toteuttaa yksipuolisesti muutos. Työntekijä ei ole velvollinen ilmoittamaan hyväksymistä organisaatiomuutokseen tai oman aseman olennaiseen muuttamiseen, mutta hänen tulee käytännössä noudattaa esimerkiksi uuden esimiehensä määräyksiä ja saattaa asemansa muuttamiseen liittyvä erimielisyys asianmukaiseen käsittelyyn jatkossa. Tällainen menettely on vahvistettu muun muassa aikaisemmassa työtuomioistuimen käytännössä.

Paasikiven työsopimuksen purkaminen on liitetty siihen, että hän ei ole hyväksynyt uutta organisaatiota ja omaan asemaansa liittyvää järjestelyä; ei sen sijaan mihinkään konkreettiseen tilanteeseen tai tapahtumaan, josta ilmenisi työnantajan ohjeen tai määräyksen laiminlyönti. Kun näin ei ole näytetty olleen asianlaita ja kun työntekijällä on oikeus työehtoihin ja omaan asemaan liittyvissä neuvotteluissa pitää kiinni omasta kannastaan - muun muassa säilyttääkseen puhevaltansa mahdollisessa oikeusprosessissa - suoritettu Paasikiven työsopimuksen purkaminen on ollut irtisanomissuojasopimuksen vastainen.

Sähkö- ja telealan työnantajaliiton valvontavelvollisuuden laiminlyönnin ja Imatran Voima Oy:n korvausvelvollisuuden osalta yhdyn jäsen Sulkusen lausuntoon.