11.8.1989

Kanteen perustelut

Liikealan ammattiliitto on lausunut, että Kaupan Työnantajaliitto KTL:n jäsenyrityksessä Suomen Varastopalvelu Oy:ssä varastotyöntekijänä työskentelevä Esa Lyytikäinen oli 1.5.1984 alkaen saanut viiden prosentin työkohtaisuuslisää. Kun hänet oli tammikuussa 1986 siirretty toisen varaston hoitajaksi, oli työkohtaisuuslisä poistettu. Lyytikäinen oli 1.7.1985 valittu varaston sopimusalakohtaiseksi luottamusmieheksi.

Lyytikäinen oli saanut työkohtaisuuslisän henkilökohtaisen työtaitonsa ja osaamisensa perusteella. Lisä oli näin ollen katsottava osaksi sitä luottamusmiessopimuksen soveltamisohjeiden mukaista henkilökohtaista aikapalkkaa, jota ei saanut luottamusmiestehtävän hoidon aikana poistaa työtehtävienkään muuttuessa. Lisäksi muutokset Lyytikäisen työtehtävissä olivat olleet niin vähäiset, että lisän poistamista ei voitu perustella työtehtävien helpottumisella eikä sillä, että Lyytikäisen pätevyys olisi uusissa tehtävissä ollut vähäisempi kuin aiemmissa tehtävissä.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Liikealan ammattiliitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Lyytikäisellä on ollut oikeus saada viiden prosentin työkohtaisuuslisä 1.2.1986 alkaen.

Vastineen perustelut

Kaupan Työnantajaliitto KTL on lausunut, että Lyytikäinen oli työskennellyt Suomen Varastopalvelu Oy:n palveluksessa varastomiehenä. Lyytikäiselle oli maksettu tehtävästä peruspalkan lisäksi viiden prosentin työkohtaisuuslisää työnantajan harkinnan perusteella. Lyytikäinen oli 1.2.1986 siirtynyt toiseen tehtävään, jonka asettamat vaatimukset olivat olleet olennaisesti toisenlaiset, joten perusteita työkohtaisuuslisän maksamiselle ei enää ollut ollut. Lyytikäinen oli toiminut yrityksessä luottamusmiehenä.

Työkohtaisuuslisän maksaminen oli vapaaehtoista ja se oli perustunut työnantajan harkintaan. Työehtosopimus ei velvoittanut työkohtaisuuslisän maksamiseen. Tämän kannan oli työtuomioistuin ottanut lausunnossaan n:o 62/1983 ja tuomiossaan n:o 11/1989. Ratkaisujen mukaan, jos työntekijä siirtyi vähemmän vaativiin tehtäviin, voitiin työkohtaisuuslisää alentaa tai se voitiin kokonaan poistaa. Myös palkankorotusten yhteydessä työkohtaisuuslisää voitiin alentaa.

Työtehtävien muuttumisen yhteydessä Lyytikäiselle maksettu viiden prosentin työkohtaisuuslisän maksaminen oli lakkautettu, koska työnantajan harkinnan mukaan perustetta sen suorittamiselle ei enää ollut ollut. Käytännössä työkohtaisuuslisää oli alennettu tai se oli poistettu useimmiten juuri tehtävämuutosten ja palkankorotusten yhteydessä. Myös muut olosuhdelisät olivat käytännössä saattaneet pienentää työkohtaisuuslisää.

Luottamusmiessopimuksessa ja luottamusmiessopimuksen soveltamisohjeissa oli määräyksiä luottamusmiehen siirtämisestä toiseen tehtävään. Lyytikäistä ei ollut siirretty huonompipalkkaiseen työhön, vaan hänen peruspalkkansa oli säilynyt samana kuin aiemmassa työssä. Uudessa tehtävässä Lyytikäiselle oli maksettu seitsemän prosentin suuruista raskaan työn lisää, joten hänen palkkansa kokonaisuudessaan oli noussut kaksi prosenttia. Lyytikäistä ei siis luottamusmiessopimuksen vastaisesti ollut siirretty huonompipalkkaiseen työhön.

Lyytikäisen henkilökohtainen aikapalkka ei ollut siirron yhteydessä alentunut, vaan se oli säilynyt samana. Hänen kokonaispalkkansa oli noussut. Työkohtaisuuslisää ei voitu pitää työntekijän henkilökohtaisen aikapalkan osana. Se oli työnantajan harkinnan perusteella henkilökohtaisen aikapalkan lisäksi maksettu, olosuhdelisiin rinnastettava erä, joka palkankorotuksen yhteydessä oli voinut alentua tai poistua. Se oli voinut alentua siitä huolimatta, että työntekijän työtehtävät säilyivät ennallaan.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Kaupan Työnantajaliitto KTL on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Perustelut

Esa Lyytikäinen, joka on 1.7.1985 valittu Suomen Varastopalvelu Oy:n takuuvaraston sopimusalakohtaiseksi luottamusmieheksi, on toiminut sanotussa varastossa varastomiehenä. Hänet on 1.2.1986 alkaen siirretty varastomieheksi yhtiön suolavarastolle.

Lyytikäiselle on maksettu 12 prosentin suuruista työkohtaisuuslisää vuodesta 1978 alkaen. Lisä on 1.2.1979 ja 1.5.1984 välisenä aikana ollut määrältään noin 10 prosenttia ja sitä on maksettu muulla kuin työkohtaisuuslisän nimellä. Viimeksi mainitusta ajankohdasta alkaen lisä on muutettu viiden prosentin määräiseksi työkohtaisuuslisäksi. Kun Lyytikäinen on 1.2.1986 siirretty työhön suolavarastolle, on työkohtaisuuslisän maksaminen lopetettu. Uudessa tehtävässä Lyytikäiselle on sen sijaan ryhdytty maksamaan seitsemän prosentin suuruista raskaan työn lisää.

Palkkoja koskevan työehtosopimuksen 14 §:n mukaan työntekijälle voidaan maksaa työkohtaisuuslisää sen mukaan, poikkeavatko työntekijän työtaito, työteho tai kokemus tahi hänen tehtävänsä hänelle asettamat vaatimukset kysymyksessä olevan työntekijäryhmän yleisestä keskitasosta. Luottamusmiessopimuksen 4 §:ssä on puolestaan kielletty luottamusmiehen siirtäminen huonompipalkkaiseen työhön kuin missä hän oli luottamusmieheksi valituksi tullessaan. Viimeksi mainittuun määräykseen liittyvissä soveltamisohjeissa on sanottu, ettei luottamusmiehen palkka saanut siirron takia alentua valituksi tulemisen ajankohtana vallinnutta palkkaa pienemmäksi. Soveltamisohjeissa on vielä maininta, jonka mukaan luottamusmiehen palkka siirron johdosta ei saa laskea. Se taas ohjeen mukaan merkitsee, että aikatyössä säilyy luottamusmiehen henkilökohtainen aikapalkka ilman mahdollisia olosuhde- ja vuorotyölisiä.

Lyytikäiselle on tehtävässään takuuvarastolla maksettu työkohtaisuuslisää tai sitä vastaavaa muuta lisää hänen henkilökohtaisten ominaisuuksiensa tai hänen tehtävänsä hänelle asettamien työvaatimusten perusteella. Työkohtaisuuslisän maksaminen on näin perustunut lähinnä Lyytikäisen ammattitaitoon.

Palkkoja koskevasta työehtosopimuksesta käy selvästi ilmi, ettei työkohtaisuuslisä ole olosuhdelisä saati sitten vuorotyölisä, jotka voidaan luottamusmieheltä siirron yhteydessä poistaa. Lyytikäiselle maksetun lisän luonteeseen ja sen määräytymisperusteisiin nähden työtuomioistuimen mielestä sitä on pidettävä henkilökohtaiseen aikapalkkaan sisältyvänä, jollaisena se tulee säilyttää toiseen työhön siirrettäessä.

Siirron jälkeen Lyytikäinen on saanut uudessa tehtävässä raskaan työn lisää, joka on palkkoja koskevan työehtosopimuksen mukaan olosuhdelisä. Kun tuollaista lisää maksetaan työhön liittyvien erityisten olosuhteiden perusteella, se ei voi korvata aikaisemmin toisella perusteella hänelle maksettua työkohtaisuuslisää siitä huolimatta, että raskaan työn lisä on prosenttimäärältään Lyytikäisen aiemmin saamaa työkohtaisuuslisää suurempi.

Työtuomioistuin on lausunnossaan n:o 62/1983 todennut aikaisemmissa tuomioissa katsoneensa, että työnantaja voi poistaa työkohtaisuuslisänä maksetun lisän asteittain yleisten palkankorotusten yhteydessä. Se taas, milloin näin voidaan tehdä, riippuu siitä, millä tavoin palkankorotukset on työehtosopimuksessa sovittu toteutettaviksi. Kaupan Työnantajaliitto KTL ei ole asiassa tarkemmin esittänyt missä eri vaiheissa ja millä tavoin myyjiä ja varastomiehiä koskevissa työehtosopimuksissa olisi sovittu palkankorotusten toteuttamisesta siten, että luottamusmiehen työkohtaisuuslisää olisi niiden perusteella voitu alentaa. Sen vuoksi jutussa on jäänyt selvittämättä, että Suomen Varastopalvelu Oy olisi vastineessa esitetyillä perusteilla oikeutettu alentamaan Lyytikäiselle kuuluvaa työkohtaisuuslisää 1.2.1986 jälkeen toteutettujen palkankorotusten yhteydessä.

Edellä esitetyillä perusteilla työtuomioistuin toteaa, että koska Lyytikäisen henkilökohtainen aikapalkka on siirron yhteydessä pienentynyt, ei työkohtaisuuslisää olisi saanut siirron yhteydessä Lyytikäisen palkkauksesta poistaa.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin kanteen hyväksyen vahvistaa, että Lyytikäisellä on oikeus saada viiden prosentin suuruista työkohtaisuuslisää 1.2.1986 alkaen.

Jutun laatuun nähden saa Liikealan ammattiliitto pitää oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Jäsenet: Pelkonen puheenjohtaja, Peltola, Äimälä, Tiitola, Kuivanen ja Sulkunen.

Tuomio oli yksimielinen.